Miltä tuntuu nukutus ja siitä herääminen?

Mua myös jännitti ja sanoinkin sen, antoivat sitten jotain esilääkitystä tai muuta, mistä tuli vallan hassu olo. Kun varsinainen nukutusaine laitettiin suoneen, tunsin sen semmosena jännänä poltteena kädessä ja se eteni hirmu vauhtia ja kun se oli melkein olkapäässä se polte, olin jo täysin tiedoton. Herääminen oli sitten semmosta, että aika tuntu harppovan. Kuvittelin olevani täysin hereillä, mutta jäljeenpäin ajatellen muisti ei siinä tilanteessa oikein toiminut ja tosiaan aika meni miten sattui. Hieman pöllähtänyt ja sekava olo olu jonkin aikaa senkin jälkeen, kun jo pääsin saattajan mukana lähtemään (oli päiväkirurginen toimenpide).

Mutta eipä sitä kannata jännätä :)

Mut on lapsena leikattu kahdesti, toinen leikkaus oli 10vuotiaana eli sen muistan hyvin.
Nukutus ei tuntunut miltään. Olin koko jutusta innoissani ja oli lähinnä kivaa päästä leikkaukseen koska sai ylimäärästä passausta ja huomiota läheisiltä. Sain kai jonkun esilääkityksen, väittivät et oisin tokkurassa jo leikkauspöydällä sen takia vaan en ollut. Rauhallinen kai joo. Sit pistivät naamarin naamalle ja käskivät laskemaan kymmeneen. Kahteen tai kolmeen taisin päästä kunnes kaikki pimeni :D
Herääminen oli tosi kurjaa. Eka asia minkä tajusin oli et silmää kirveli kamalasti. Ei kuulemma sen kiinni pitävä teippi pysyny oaikallaan tjtn joten silmä oli kuivahtanu puoliksi auki ollessaan. Ja olin hirmuisen väsynyt ja kiukkunen herätessäni. Heräämöstä kun pääsin takas sinne normaalilel osastolle niin perheeni tuli kattomaan mua ja muistan vaan raivonneeni niile ja käskeneeni mennä pois. Olin siis hyvin kiukkuinen ja väsynyt koko loppuillan. Vasta seuraavana päivänä olin taas oma itteni.

Mut nukutettu leikausta varten 6 krt ja olen oksentanut jokaisen heräämisen jäkeen, kerran heräämösssä hoitaja tuli eteen kun heräsin ja oksensin sen päälle. Sitten se alkoi syyttämään minua ja sanoin mitäs tulet eteen kun minä olen ilmoittanut ennen nukutusta että oksennan heti kun herään. Se oksennus tulee ihan sika nopee, aivankuin jollain super paineella, sille ei voi mitään. Olen yrittänyt kysyä että saisinko jotain toista nukutus ainetta kun taidan olla hiukan allerginen nukutus aineelle, mutta ei ole mahdollisuutta toiseen aineeseen.

Herätessä oli päällimmäisenä tunteena jäätävä ku*ihätä. Sain omin avuin käytyä vessassa, vaikka pää oli tokkuralla ja piti rullata tippapullotelinettä mukana.

Myöhemmin kuulin, että olin ollut "hereillä" jo aiemmin ja jutellut omaisteni kanssa niitä näitä ja myös sellaisia asioita, joita en olisi selvin päin koskaan kertonut. Jälkeenpäin harmitti, että omaiset oli pääsetty paikalle, vaikka en itse pystynyt kontrolloimaan mitä suustani päästin.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:16"]

Mulla on normaalioloissa nukahtamis- ja univaikeuksia, joten leikkausta varten nukuttaminen oli itse asiassa todella ihanaa: nukkumatti sanoi, että nyt sulle tulee uni, ja niin tuli, silmänräpäyksessä, ping. 

Herätessä oli fyysisesti hyvä olo mutta hiukan olin tokkurainen. Luulin olevani työpaikallani ja rupesin siinä jakelemaan hoitajille toimintaohjeita ja neuvoja (joudun töissä ohjaamaan paljon harjoittelijoita). Ihmettelin, miksi ne vaan naureskeli että joo joo, kunnes yhtäkkiä tuli jostain oivallus, etten olekaan töissä (enkä siis ole sairaanhoitoalalla vaan ihan muissa hommissa) vaan taidan olla sairaalan heräämössä... Sitten nauratti jo muakin :D.

[/quote]

Sama täällä. Tuntui hyvältä kun lääkeaineen tunsi vaikuttavan kaulassa ja sitten oli täysi pimeys. Herääminen ei tunnu niin hyvältä.

Nukutuksessa muistan lääkärin esitelleen itsensä ja maski naamalle ja taju pois. Herätessä olin pihalla kuin lintulauta ja höpisin mitä sattuu

Nukuin ennen kuin huomasinkaan. Herätessä olin todella rentoutunut! Ehkä se diapam esilääkkeenä aiheutti sen. Herätessä oli tärinä päällä, mutta se loppui heti kun tekivät jotain.

´pakko oli johonki vähä avautuu tulin äsken käsi leikkauksesta, ennen nukutusta hoitaja sanoi että ajattele mukavia asioita. ei tullut mitää muuta mieleen kun se reggae biisi "dont worry be happy" ja ajattelin sen biisin sanoja ja melodiaa juuri ennen heräämistä näin unta että, se yksi mies hoitaja laulo sitä biisii sitten heräsin sanoin kovaan ääneen "mistä sä tiesit mitä biisii kuuntelen" ja sekunnin jälkeen huomasin että on perhananmoinen nälkä ja huusin "tänään meen tilaa johonki kunnon beef steikin" suom. (pihvin) ja jossain vaihees sanoin et "vieläkö te syötätte niitä mömmöjä mulle" koska oon lääkkeitä vastaan en buranaa syö ennenku pakko . elikkä semmonen 2 tunnin päästä pääsin jo lähtee kotiin . Meinasin kysyä et mitä äsken höpötin mut aattelin et oon iha hiljaa ja esitän etten muista tapahtunutta :D hahah loppu hyvin kaikki hyvin Dont worryy be happy!  

Leikkaus on minullakin edessä ja pelkään nukutusta. En sitä, miltä se tuntuu, vaan että heräänkö. Veikkaisin siis, että herätessäni tulen olemaan erittäin huojentunut ja onnellinen. Kroppani tuntien myös huonovointinen.

Vajaa vuosi sitten minulta leikattiin läppä sydämestä. Menin sairaalan edellispäivänä ja sitten seuraavana aamuna sain rauhottavan lääkityksen, jonka jälkeen leikkaussaliin. Siellä sain itse nousta sille leikkauspöydälle koska olin virkeän oloinen. Leikkaussali oli kylmä siis todellakin kylmä mutta se leikkauspöytä oli lämmin. Kyselin leikkaussalissa olevilta keitä he ovat olivat leikkausinstrumenttihoitajia ja sitten saapui anestesialääkäri, joka suoraan laittoi kädessä olevaan kanyyliin valkoista maitomaista ainetta ja siihen tipahdin.

Heräsin iltapäivällä teho-osastolta usean hoitajan keskeltä jotka hokivat " kaikki meni hyvin... " ei mitään kipuja tai pahoinvointia vaan minulla oli kylmä. Aika nopeasti minulla rupesi ns. järki pelaamaan ja tajusin mitä oli tapahtunut. Kirurgi tuli käymään niin kyselin operaatiosta ja tehon hoitajilta kyselin myös omasta tilastani.

Mutta nukutuksesta tai leikkauksesta ei mitään muistikuvia. Elämästäni on "repäisty" pois n. 7 - 10 tuntia.

Simahtaako siinä vaan vai onko mitään tunteita?

Nukutus oli muutaman sekuntin hihittely ja valot pois. Heräämisen jälkeen taas oli puolisentoista vuorokautta pahin kankkunen ikinä, potenssiin kaksi, höystettynä avohaavalla mitä ronkitittiin, tyhjättiin ja putsattiin parin tunnin välein.  

Mut on nukutettu kerran, luulen että humauttamalla (?). Muistan että maskia ojennettiin naamalle ja sanottiin että hengitä syvään, vedin henkeä ja sitten heräsin. En muista mitään esilääkitystä, sillä olin aika sekavassa tilassa ennen nukutusta. Herätessä olin hyvällä tuulella ja kamalan puhelias, toivottavasti en hirveästi häirinnyt hoitajia :D Olin kyllä ainoa potilas heräämössä silloin.

Se on kuin kuolema. 

Sitä vaan nukahtaa ja herää.

Ja sen jälkeen hoitsut tarjoilee morffiinia halujesi mukaan (tarpeen).

Muista poiketen mun nukutuskokemus oli hirveä, en saanut mitään edilääkitystä ja mut leikattiin viimeisenä potilaana iltapäivästä. Tunsin kun se nukutusaine meni sydämen läpi, aiheuttaen erittäin kivuliaan täristyksen, sitten pimeni. En ikinä enää halua kokea moista, siinä pienessä hetkessä olin ihan varma kuolevani.

Nukahtamisen tunne on mukava, mutta herätessä usein pahoinvoiva olo ja tokkurasta ylipääseminen saattaa kestää.

Up

Minut on nukutettu yli 40 kertaa ja voin todella sanoa ettei sitä kannata jännittää. Minä tunnen nenässäni tai nielussani ns. eetterin tuoksua juuri siinä vaiheessa kun nukahdan. Herätessäni aina ihmettelen missä ihmeessä olen ollut. Sitä vaan herää eikä tajua yhtään kauanko on ollut nukutettuna. Ei se ole tämän ihmeellisempää.

On nukutettu. Ennen leikkausta sain yhden rauhoittavan pillerin. Sitten leikkaussalissa laitettiin kanyyli käteen ja käskettiin laskea takaperin kolmesta yhteen. Aloin laskea, mutta nukahdin ennen kuin pääsin ykköseen. Heräsin leikkauksen jälkeen, kun hoitaja tuli herättelemään. Oli vähän tokkurainen olo (kuin olisi nukkunut liian pitkät päiväunet), muuten ihan normaali. Leikkauskohtaa toki aristi.