Miltä tuntuu nukutus ja siitä herääminen?

Herääminen oli kuin satakiloinen teiniäiti olisi jynssännyt irti viimeisen pisarankin.

Ei se itsessään tunnu yhtään miltään, mutta ennen sitä pelotti ja ahdisti helvetisti. Kun heräsin, olin tosi väsynyt ja sekava ja nukuin monta tuntia heräämössä. En oksentanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajat pöllii niitä kipulääkkeitä ja naukkailee ilokaasua.

Toivottavasti pääset turvalliseen ja hyvään hoitoon.

Monella alalla on joka vuosi lääkärin tarkastus jossa tarkat verikokeet, seulat.

Hoitoalalla ei ole mitään kontrollia koska Suomesta hoitajat loppuisi!

Ei pidä paikkaansa. Jos käyttää, niin kiinni jää. En kerro, että miksi jää, mutta jää.

Näitäkin mahtuu joukkoon, minun urallani (30 vuotta) 5 kpl. Joukossa hoitajia ja lääkäreitä. Jokainen jää kiinni.

Eihän kaikki jää kiinni. Sä et tiedä niistä jotka eivät ole jääneet kiinni, koska.. yllätys, eivät ole jääneet kiinni.

Se että se lääkekaappi vaatii "tunnistautumista" ja ne huumausaineeksi liikuteltavat lääkkeet kuitataan toisella työntekijällä ei ole idioottivarma systeemi. Kyllä taviskin tajuaa kun vähän miettii miten noita voi huijata.

Ja kun noita pelkästään sairaalakäytössä olevia lääkkeitä ilmestyy katukauppaan ruiskuja ja jopa ampulleja niin onhan se selvää, että niitä sieltä kavalletaan.

Plus sattuu ihan mokiakin. Itse olin osastolla sairaalassa ja joku hoitaja oli yksinkertaisesti kai unohtanut pöydälle käteni ulottuville ruiskun. Fentanyylisitraattia. Tungin taskuun eikä kukaan tullut sen perään kyselemään. En tiedä tuliko jollekin hoitajalle tuosta sanktioita.

Varastit siis sairaalasta huumeruiskun? Mikä narkkari sä oikein olet?

No narkkarihan minä, en minä sitä kiellä. Eiköhän se ole aika ilmeistä, jos on tietoa sairaaladouppien ilmestymisestä katukauppaan, ja reaktio ruiskuun pöydällä oli taskuttaa se ja katsoa sitten kotona, että mitkäs vedot nämä on? Tökkäsin tietenkin himassa ne taipeeseen. Aika pettymys, melkoiset vajarit.

Nykyään olen kuivilla mutta tuohon aikaan täysi aktiivinipa.

Aika hurjaa, otat sairaalasta jonkun ruiskun ja pistät sen itse kotona? Eikö tuo ole hengenvaarallista. Fentanyyli on todella voimakasta. Yleensä sairaalassa tuollaisesta päättää anestesialääkäri eli erikoistunut, ei edes kuka tahansa lääkäri.

Mä en oo kokenut nukutusta (enkä vielä tulekaan)ja mä pelkäsin sitä ihan hirveesti, mutta sitte mä keksin tehdä siitä mielikuvituksen aiheen (mulla on vahva mielikuvitus), joka sai mut lopettamaan nukutuksen pelkäämisen.

muistan sen, kun pahanhajuinen maski laitettiin suun eteen ja yritin vaistomaisesti kääntää päätä pois. haju ahdisti henkeä, oliisko ollut kumia

sitten samoihin aikoihin anestesialääkäri laittoi anestesiaaineita ruiskusta suoneen, muista katsoneeni sitä ja miettineeni, että milloinhan tuo vaikuttaa - en muista edes nähneeni männän liikkuvan, joten olin ns. taju kankaalla aika lailla heti

heräämisestä on ensimmäiset muistikuvat heräämössä. taisin ensin tiedostaa kuuloaistini ja ihmettelin ääniä, sitten avasin silmät ja ihmettelin valoja. AIka pian tuli hoitaja kysymään jotain, en ymmärtänyt sanaakaan, tuntui, että puhuu ihan vierasta kieltä. Pikkuhiljaa tajusin, että kyselee onko kipuja. En saanut puhutuksi, joten nyökkäsin. Sain kipulääkettä suoneen ja nukahdin taas heti. Seuraavalla kerralla herätessäi oksentelin, johon pahoinvointilääkettä. Kipulääkettä tuli aika usein. Sitten vähän taas hämärtyi oma tajunta, mutta kuulin että jossain juostaan. Ajattelin, että ei ainakaan minulla ole hätää, koska ne äänet vaimenee koko ajan. Kävi sitten ilmi, että minun luokseni juostiin, olin menettämässää tajuntaani tuolloin, joten varmasti siksi nämä äänihavainnot menivät noin päin. Siitä toettuani minulle kerrottiin, että oli tullut reaktio kipulääkkeeseen enkä enää saa sitä käyttää mielellään koskaan. Ei ollut mitään muistikuvaa siitä, taisin vielä kysyä jotain, että "täh? ai minulle? sis niinkuin äsken vai? en muista mitään" Vaihtoivat sitten toiseen kipulääkkeeseen.

Ihan hauskaa oli näin jälkeenpäin mietittynä, vaikka vähän dramaattista, mutta missään vaiheessa ei tullut tunnetta ettenkö olisi ollut turvassa ja hyvässä hoidossa.

Sanoisin, että anestesiaa ei kannata suomessa pelätä. Pitävät kyllä potilasta  silmällä ja elintoimintoja tarkkaillaan koko ajan. 

Minut on leikattu myös pelkässä puudutuksessa ja sanoisin, että valitsisn mieluummin anestesian. Syynä niinkin yksinkertainen asia kuin pohjaton tylsyys. On nimittäin todella tylsää maata siellä leikkauspöydällä puudutettuna, kun tietää ettei saa tai voi siirtyä mihinkään ja oikeastaan päätäkään ei voi kääntää, jos vaikka tahtoisi käyttää aikaansa ja tuijottaa sitä elintoimintomonitoria pahimpaan tylsyyteen. En tiedä voiko nykyisin leikkaussaleissa vaikka katsoa tabletilta jotain videoita (jos sen tabletin laittaisi vaikka steriloidun pussin sisään), mutta se tylsyys oli jotain todella ärsyttävää. Ja kun ei saanut silloin leikkausaikana laittaa silmiäkään kiinni, jos olisi käynyt nukkumaan (jep.. minä ehdotin sellaista :D) ja saisi aikana kulutettua paremmin, niin siinäpä sitten tuijottelet kattoon, minä myös laskin päässäni hankalia laskuja ja muistelin jotain lapsuuden satuja tai viimeksi lukemani kirjan juonta yms. ajantappojuttuja. Välillä vastailin henkilökunnalle, että jep, kaikki hyvin. joo, täällä ollaan. Ei, ei satu eikä tunnu missään.

Anestesiassa muistat hetken kun "nukahdat" ja sitten hetken kun heräät. Ihmettelet, että joko se on ohi. Ja tunteja on kulunut noin vain.

Anestesiassa toki hiukan enemmän riskejä, mutta aika vähäiset nekin ovat.