Mikä omassa lapsuudessasi / lapsuudenkodissasi olisi ollut lastensuojeluasia?

meidät 3v,5v ja 7v jätettiin yksin kotiin, kun vanhemmat rakensivat taloa 30 km päässä, jonne pääsi vain fillarilla, joita perheessä oli 1. Isä ajoi ja äiti oli kyydisssä.

kotimme vieressä virtasi joki.

Selvisimme kaikki hengissä, sillä olipakko oppia huolehtimaan itsestään ja muista.

Nykyään kukkahattutädit olisi tulleet ja vieneet pois.

Sitä samaa; väkivaltaa ja alkoholia. Tappeluita, isäpuoli ei hyväksynyt minua ja sisaruksia. Syötiin paljon leipää, välillä jopa homeista. Mitään vihanneksia tai hedelmiä ei ollut ikinä (meille lapsille).

Menin oikeastaan aika lailla omia menojani, olin öitäkin poissa ilmoittamatta. Kiipeiltiin ja sukelleltiin ilman valvontaa jo ekaluokkalaisesta lähtien. Jouduin mm. hyväksikäytetyksi, kerran minua puri koira, jne. En kertonut ikinä kotona näistä. Eipä siellä oltu kiinnostuneita.

Ala-asteen opettaja hakkasi ja kuristi toistuvasti eivätkä vanhempani tehneet mitään. Kuristusjäljet kaulassa ja revennyt luomi selässä vain peitettiin ettei kukaan huomaa. Uskovaisille vanhemmilleni oli seurakunnassa opetettu että lyöjälle täytyy kääntää toinenkin poski. 

Ostikon kysymykselle hymähdin, jotta "jotakuinkin kaikki".

Eli minulla oli rikas, onnellinen lapsuus?

Yhtenä esimerkkinä voisin kertoa sen, kuinka (silloin vielä opiskelevat) lähettivät minut lentokoneella (kantokopassa) toiselle puolelle Suomea mumman ja enon hoitoon. Ja sitten taas sieltä 9 kk:n iässä (pahimmassa eroahdistusiässä) yhtäkkiä varoittamatta toisille isovanhemmilleni (molemmat silloin jo 70+) moniksi vuosiksi...

Toinen esimerkki voisi olla siitä, kuinka vaari eläkepäivinä (ja tovin niiden jälkeenkin) hurruutteli vanhalla mopolla kylän keskustaan kylän ainoaan baariin 3-5 -vuotias minä takapenkillä. Kypäristä ei ollut kukaan siihen aikaan kuullutkaan - tai jos oli, piti sitä "kaupunkilaisvitsinä".

Puolen tusinan olusen jälkeen hurruteltiin takaisin mummilaan.

Minä jälleen takatarakalla.

Paljon muitakin juttuja on.

Kaikki sellaisia, joista olen näin aikuisena kovin, kovin kiitollinen.

Ei lapsuudessani mitään sellaista tapahtunut

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 19:34"]

Ei lapsuudessani mitään sellaista tapahtunut

[/quote]

No miksi piti tulla se tänne mainitsemaan

Taloudellinen tilanne oli niin surkea, että ruokaan ei ollut aina rahaa. Äiti käski meitä syömään koulussa niin paljon että jaksamme aamupuuroon asti ilman ruokaa. Uusia vaatteita en saanut koskaan.

Taloudellinen tilanne oli niin surkea, että ruokaan ei ollut aina rahaa. Äiti käski meitä syömään koulussa niin paljon että jaksamme aamupuuroon asti ilman ruokaa. Uusia vaatteita en saanut koskaan.

isä kävi äitiin käsiksi, heitteli lautasia ym. Vanhemmat antoivat remmiä eli vyöllä paljaille pakaroille. 

Fyysinen kuritus olisi ainakin nykyään lastensuojelun asia. Saatiin vyöstä paljaalle persaukselle ja tukkapöllyä niin että niskavillat rapisi. Auts.

No ei mun lapsuudessa tapahtunut mitään sellasta.

Ehkä jollain tosi yliherkällä nykysysteemin mentaliteetilla joku naapuri oisi voinu lasulle tehdä kantelun kun 4v mua vanhempi siskoni oli mun ja isoveljeni lapsenvahtina vanhempien ollessa illan jossain konsertissa. Taidettiin olla silloin veljen kanssa jotain 6-8v...Mutta tuskin tollasesta nykypäivänäkään olisi lasu oikeesti kauheen kiinnostunut kun vanhemmat kuitenki tuli yöks kotiin jne.

Mut ei mitään oikeesti aiheellista syytä kyllä lapsuudestani löydy. Synnyin v.-91.

Henkinen ja fyysinen väkivalta, vanhempien alkoholismi ja muut mt-ongelmat, kaikkinaiset laiminlyönnit.

No, kyllä se ilmo sitten jossain välikössä tehtiinkin ja minut huostaanotettiin (olen syntynyt 80-luvun lopulla).

[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 06:46"]

Miten teillä kaikilla on ollut noin kurja lapsuus? Oikeasti järkyttää lukea tällaisia. Olen itse -80 syntynyt eikä tosiaankaan nykykriteereilläkään olisi ollut mitään tekemistä lastensuojelulla meidän perheen kanssa. 

Vai luuletteko te, että nykyään jotenkin nipotettaisiin ja teidän lapsuus olisi ollut sitä normaalia aikaa? Ei tuo meno kuulosta normaalilta.

[/quote]

Minulla oli suht onnellinen lapsuus vaikka paljon siinä olikin vialla jos nykyisiä kriteerejä sovellettaisiin. Isän alkoholismista ja siitä, että jouduin olemaan ilman vanhempian valvontaa pitkiä aikoja, ei jäänyt edes mitään huonoa muistoa. Hauskoja sattumuksia kylläkin muistan, mm. kerran yritimme raahata umpihumalaista isääni kerrostalon kolmanteen kerrokseen rappuja pitkin (ei ollut hissiä). Vieläkin muista miten huvittavaa hommaa se oli. Ikää minulla oli ehkä 8 tuossa vaiheessa. Ja muistan ne ihanat kesäillat kun istuttiin kavereitten kanssa kylän venelaiturilla keskellä yötä ja ihailtiin auringonlaskua. Oltiin vielä niin pieniä, ettei edes pussikaljaa juotu. Ala-asteiässä pihaleikkejä leikittiin koulun pihassa ja ympäröivällä alueella puolille öin joka ilta (kesäisin), ja uitiin keskenään, vaikka heikkona uimarina sitä pelkäsinkin. Kiipeiltiin mm. kylän marketin ja työväentalon katolle ja varastettiin ihmisten kasvimailta mansikoita, ruohosipulia yms. pikkunälkään. Joskus oli nälkä ja tuli tietysti mokailtuakin, mutta enimmäkseen pidän lapsuuttani vapaana ja onnellisena ja tavallaan olen surullinen, että omilta lapsilta jää tuo kokematta.

Vanhempani olivat tunne-elämältään jäykkiä ja estyneitä, ja se varmasti vaikutti minuun. Mutta eihän sellaisesta voi lastensuojeluilmoitusta tehdä. Kaikki ulkoinen oli minulla hyvin.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 19:37"]

Taloudellinen tilanne oli niin surkea, että ruokaan ei ollut aina rahaa. Äiti käski meitä syömään koulussa niin paljon että jaksamme aamupuuroon asti ilman ruokaa. Uusia vaatteita en saanut koskaan.

[/quote]

Ei voi olla totta, olisi vaikka kerjännyt kauraryynipaketin jos ei rahaa siihen ollut. Vai onko nolous ollut tärkeämpi pelko kuin lapsen nälkä? Onneksi nykyihmiset ovat senverran piittaamattomia sosiaalisesta paineesta kuin ovat, että saavat kyllä sen paketin varastettuakin jos se siitä on kiinni.

Veljeni poltti sisällä. Voi luoja sitä oksettavaa katkua vaatteissa...

No, ei Se ollut lasrensuojeluasia...jälkeenpäin ajatellen oltaisiin oltu oikeutettu toimeentulotukeen. Äiti jäi leskeksi, 3 alaikäistä lasta. Surkea pienipalkkainen työ, minimi leskeneläke...äiti ei vaan hakenut mitään sossusta, koki sen häpeäksi ja yritti vaan sitkuttaa!!!

Väkivalta, isäni löi remmillä, raahasi hiuksista uhaten katkaista pääni kirveellä...syy, oli suuttunut kun olin itkenyt.

Ja onhan näitä muita.

Koska perheessämme oli säännölliset ruoka-ajat ja muut säännölliset rutiinit vanhempani ja muut pitivät perhettämme ok;na. Ei ollut alkoholismia yms.

Olen syntynyt -73 ja aika paljon sattui ja tapahtui, myös sellaista mitä ei nykyään varmaan hyväksyttäisi. Minä oli ala-asteikäisenä usein kesäisin kaikki päivät ja myöhään yöhön ulkona, enkä tiedä missä vanhempani kaikin ajoin olivat. Ruokaa sai millon mistäkin (ylipaino ei vaivannut). Toki kotonakin oli ruokaa, mutta vanhemmat olivat yleensä töissä (toinen vuorotyössä ja toinen muuten vaan teki useampaa työtä virkansa ohessa), ja lomillakin äiti oli kaikki päivät marjassa/sienessä/puutarhahommissa/jossain tienaamassa lisää rahaa, ja isä ryyppäämässä (ei kotona). Uimalaan meinasin hukkua useamman kerran kun käytiin lasten kanssa uimassa ilman valvontaa ja hypittiin 5 metristä toistemme päälle. Samaan rantaan hukkuikin joku. Talvella mentiin heikkoja jäitä pitkin pulkkamäkeen niin että vaatteet olivat litimärät palatessa, enkä pitänyt sitä edes kovin ihmeellisenä, aikuisena on käynyt mielessä, että hengenlähtö oli monesti lähellä. Katoilla kiipeiltiin yleisesti. Äiti oli kotona ollessaan yleensä puhelimessa ja joskus jopa löi minua sillä kun yritin saada häneltä huomiota. Leikkeihin kuului ala-asteiässä myös aika epäilyttävät lääkärileikit, jotka olivat peräisin eräältä kaveriltani, joka ilmeisesti oli nähnyt jotain ikätasolle soveltumatonta. Näin tavallisessa virkamiesperheessä. Taisin olla aika häiriintynyt, ja jälki-istuntoja oli usein. Silti kukaan ei koskaan edes maininnut lastensuojelua enkä tiedä oliko paikkakunnalla edes sellaista. En olisi varmaan ollut ainoa potentiaalinen asiakas. Ai niin, ja alle kouluikäisenä minulla oli luksuksena yläasteikäinen lapsenvahti, joka hoiti minua kun äiti ei ehtinyt. Tämä ylellisyys ei jatkunut enää kouluiässä, jolloin piti ihan itse hoitaa itsensä.

oltiin kotona yksin yömyöhään, saatiin remmistä ja joskus nyrkistä äidiltä, kerran minut jätettiin kaupan pihaan puoleksi tunniksi kun pahoitin mieleni jostain, olin 8... Jossain vaiheessa lastensuojelu puuttuikin muttei se mitään muuttanut kun ei meitä lapsia uskottu, meitä yritettiin painostaa myöntämään, että liioittelimme

5v,3v ja 1v keskenään kotona sillä aikaa, kun sekä isä että äiti oli töissä. Pikkusisko oli tosin leikkikehässä, mutta me isommat saatiin tehdä, mitä tahdottiin.