Mikä omassa lapsuudessasi / lapsuudenkodissasi olisi ollut lastensuojeluasia?

isäni alkoholismi, voimakas henkinen väkivalta ja alistaminen. jonka vaikutukset näkyvät minussa yhä edelleen ja minä vuosimallia -66. älkääkä kuvitelko että isäni käytös olisi viellä tänäpäivänäkään muuttunut.

Aloin olla yksin kotona öitä siinä 10v kieppeillä kun yh-äitini meni töihin - lastenkotiin!

Kasvoin stressaantuneen yksinhuoltajan kanssa, jolla oli käsittelemättömiä traumoja ja jokseenkin paha olla. Se purettiin minuun. Olin herkkä lapsi, ja äiti aiheutti minulle niin ikään epävarmuutta ja pahan olon. 

Vaikka tämä ei kuulosta kovin dramaattiselta, masennuin 17-vuotiaana ja uskon äitini vaikuttaneen masennustaipumukseeni niin, että minun on vaikea luottaa muihin ja sitä kautta saada myöskään korjaavia ihmissuhdekokemuksia. Minä näin myös isääni, mutta vain kerran viikossa, eikä hän osannut "auttaa", oli vain mukava ja henkireikä. 

Henkinen väkivalta väsyneen ja pahoinvoivan vanhemman (vanhempien) toimesta saisi olla väliintulemisperuste.

Näin kyllä, että äiti voi pahoin ja olisi tarvinnut apua, mutta mistä minä lapsi olisin sitä hänelle ja itselleni hakenut? Mitä olisin sanonut? Äiti on vihainen ja huutaa? Kuinka monia ammattiauttaja olisi huolestunut? Vai olisiko sanottu minulle, että ei se äiti pahaa tarkoita? Niin äiti (joskus) itsekin sanoi, mutta ei se auttanut, kun luottamus häneen oli jo minulla särkynyt. Äidin haukkuessa minua ajattelin myös olevani itse paha, enkä ole päässyt ajatuksesta vieläkään eroon vaikka takana on  terapia ja olen jo 41v. Kauan menikin kyllä että edes aloin kunnolla käsitellä asioitani.

Koitin hakea itse seurakunnasta apua menemällä mm. pyhäkouluun 10- vuotiaana, mutta ei puhettakaan, että se hömelö miesvetäjä olisi jeesukselta nähnyt mun oloni ja auttanut minua. Ei myöskään muut seurakunnan työntekijät koskaan kysyneet, että mitenkäs kotona menee. 

Sen jälkeen olen ymmärtänyt, että kirkko on instituutio, olemassa lähinnä itseään varten, ei niinkään ihmisiä varten. Ja kristinusko on ihmisten kehittelemä oppijärjestelmä, itse usko ja jumalasuhde eivät niitä oppirakennelmia tarvitse.

Äidin mt- ja alkoholiongelma, isä taas jatkuvasti poissa kotoa ja me lapset paljon keskenämme. Hoidin 14-vuotiaana kaksi pikkuveljeäni, ruokin heidät ja pesin pyykit, kun äiti oli sairaalassa viikkokausia ja isä huiteli jossain, kävi vain välillä kotona kääntymässä ja antoi rahaa ruokaan. Mutta hyvin me pärjättiin, ihan oikeasti. Koulussakin meni loistavasti. Olen hyvissä väleissä vanhempieni kanssa, ja he ovat erittäin hyviä isovanhempia. Olisi ollut kauheaa, jos elämäämme olisi puututtu.

Niin ja  19 jatkaa vielä: se miksei isäsuhteeni ilmeisesti auttanut riittävästi saamaan muita hyviä ihmissuhteita liittynee siihen, että äiti torpedoi sielläkin: haukkui isääni löytäen hänestä kaikki viat ja sanoi, että jos/kun olen samankaltainen (olen tullut isääni)  - en ole siis mitään, vaan pahempi kuin nolla. 

Masentunut yh-äitini yritti itsemurhaa monta kertaa ollessani lapsi. Minä olen 9-vuotiaana soittanut hätäkeskukseen, kun äiti ei herää.

Äiti lähinnä makasi ja nukkui. Minä huolehdin kaupassakäynnit ja muun arjen pyörityksen. Kuljetin pikkusiskoni pyöräntarakalla terveyskeskukseen saamaan tikit leukaansa kun oli kaatunut omalla pyörällään ja äiti ei jaksanut nousta sängystä.

En jaksa tarkemmin kertoa. Pedofiili ja alkoholisti sukulaisia lapsenvahteina. Joka toinen viikonloppu ilman lämmintä ruokaa. Raivokohtauksia ja henkistä väkivaltaa, muutama käsiksikäyminen, välinpitämättömyyttä. 

Jaa-a... tuskin se lastensuojeluasia olisi, mutta jäin hoitamaan vauvasiskoani vanhempien kauppareissun ajaksi, kun olin 7v. Muuta sisarukset silloin 4 ja 3. Aloin vastata nuorempien ruokahuollosta ja pyykeistäkin koulun jälkeen, kun  olin jotain 12-14. Vanhemmat olivat töissä.

Ulkona itietysti juksimme ilman vahtia 2-vuotiaasta alkaen. Isommat katsoivat pienempien perään kerrostalopihalla. Vaarallisia leikkejä oli paljon; metsälammilla, rakennustyömailla, kerrostalojen katoilla. Hypimme puista ja kallioilta.

Isä ja äiti eivät lyöneet, mutta uhkailivat risulla kurittamisella ja se piti hakea itselleen itse. Isä harrasti tukistamista ja luunappeja otsaan, läimäyksiä sai takapuolelle. Ei se ollut mitenkään outoa, muissa perheissä käytettiin vyötä tai lyotiin oikeasti.

vm -70

Välinpitämättömyys terveydestä. En päässyt lääkärin kun olisi pitänyt esim. korvatulehduksessa. Hampaistani ei huolehdittu. Ensimmäiset reijät jo maitohampaissa ja alakoulussa yhdessä tarkastuksessa 9 reikää. Vm. 86

Isä kyyditsi lapsia välillä kännissä, en tiedä eikö äiti tajunnut vai halusiko vain sulkea silmät pahalta. Äiti ei ollut juoppo ja pyöritti perhettä kun isällä oli putki päällä.

Olin hiljainen ja ujo ja vetäytyvä koulussa. Siihen saattaisi opettaja puuttua. Ainakin lapsestamme teki opettaja lastensuojeluilmoituksen tämän vuoksi, koska epäili lapsemme olevan masentunut. Tutkimuksissa oli oikein osastolla ja terveeksi todettiin. Aikamoiseen ryöpytykseen on lapsi luonteensa vuoksi joutunut. Olen onneliinen, että minun käytökseeni ei mikään lastensuojelu puuttunu ja sain rauhassa olla.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 21:50"]Olin hiljainen ja ujo ja vetäytyvä koulussa. Siihen saattaisi opettaja puuttua. Ainakin lapsestamme teki opettaja lastensuojeluilmoituksen tämän vuoksi, koska epäili lapsemme olevan masentunut. Tutkimuksissa oli oikein osastolla ja terveeksi todettiin. Aikamoiseen ryöpytykseen on lapsi luonteensa vuoksi joutunut. Olen onneliinen, että minun käytökseeni ei mikään lastensuojelu puuttunu ja sain rauhassa olla.

[/quote]

Siis että ilmoitus lastensuojeluun jos lapsi on ujo?!!!?!?? Jo on aikoihin eletty!

Äiti joi usein kännit, joskus jopa kusi lattialle ja oksenteli. Isä oli aina yöhön asti töissä. Äiti ei siivonnut juurikaan ja söimme lähinnä eineksiä. Äiti kävi vieraiden miesten luona kylässä ja kerran olin alle 10-vuotiaana koko yön yksin kotona kun äiti oli miehen luona ja isä oli muuttanut pois. Kyllähän minusta tehtiin ls-ilmoja pitkin lapsuuttani, mutta ei yhdenkään yllämainitun asian takia. :D Syynä oli se, että myöhästelin paljon koulusta ja olin liikaa poissa laiskuuteni takia. Myöhemmin teini-ikäisenä tuhlasin liikaa rahaa, siitäkin tehtiin ilmoitus. Aina niissä tapaamisissa keskityttiin siihen, että kaikki on minun vika kun rasitan vanhempiani, syrjäydyn yhteiskunnasta ja kertaakaan ei puhuttu äitini alkoholismistani. :D Olin kuitenkin sijoitettuna lapsuudestani n. 3kk mikä ei tietääkseni vaikuttanut minuun.

Onneksi olen nykyään onnellinen, minulla on ihana mies, olen juuri valmistumassa lukiosta ja teen paljon kotitaloustöitä sillä nautin niistä.

En ole kovin katkera lapsuudestani, vaikka se onkin jättänyt jälkeensä hyvin lievän hylätyksitulemisen pelon, juon myös itse aika ajoin runsaasti (en ole kuitenkaan alkoholisti) ja loukkaannun helposti ja käyttäydyn marttyyrimaisesti jos koen että minua ei kohdella tasapuolisesti.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 22:14"]Äiti joi usein kännit, joskus jopa kusi lattialle ja oksenteli. Isä oli aina yöhön asti töissä. Äiti ei siivonnut juurikaan ja söimme lähinnä eineksiä. Äiti kävi vieraiden miesten luona kylässä ja kerran olin alle 10-vuotiaana koko yön yksin kotona kun äiti oli miehen luona ja isä oli muuttanut pois. Kyllähän minusta tehtiin ls-ilmoja pitkin lapsuuttani, mutta ei yhdenkään yllämainitun asian takia. :D Syynä oli se, että myöhästelin paljon koulusta ja olin liikaa poissa laiskuuteni takia. Myöhemmin teini-ikäisenä tuhlasin liikaa rahaa, siitäkin tehtiin ilmoitus. Aina niissä tapaamisissa keskityttiin siihen, että kaikki on minun vika kun rasitan vanhempiani, syrjäydyn yhteiskunnasta ja kertaakaan ei puhuttu äitini alkoholismistani. :D Olin kuitenkin sijoitettuna lapsuudestani n. 3kk mikä ei tietääkseni vaikuttanut minuun.

Onneksi olen nykyään onnellinen, minulla on ihana mies, olen juuri valmistumassa lukiosta ja teen paljon kotitaloustöitä sillä nautin niistä.

En ole kovin katkera lapsuudestani, vaikka se onkin jättänyt jälkeensä hyvin lievän hylätyksitulemisen pelon, juon myös itse aika ajoin runsaasti (en ole kuitenkaan alkoholisti) ja loukkaannun helposti ja käyttäydyn marttyyrimaisesti jos koen että minua ei kohdella tasapuolisesti.

[/quote]

Lisään tähän vielä sen, että itsekin tein teinikännikokeiluja 15-17-vuotiaana, eikä niihinkään puututtu. :D Molemmat vanhempani ovat myös erittäin korkeasti koulutettuja, mutta emme ole koskaan olleet erityisen varakkaita.

Olen syntynyt 60-luvun lopulla ja oma lapsuusaikani 70-luvulla oli normaalia maalaislapsen elämää. Mutta nykyään sitä kyllä kauhistelen itsekin. En nyt tiedä aiheuttaisiko nämä jutut sentään huostaanottoa nykypäivänäkään, mutta aika hurjaa, vai mitä:

Ihan pienenä oleskelin paljon tupakansavussa, koska isäni tupakoi ja tietysti sisällä. Myös melkein kaikissa kyläpaikoissa miehet tupakoivat, linja-autossa ja jopa meidän kyläkaupassa tupakoitiin. 4-5-vuotiaista asti kuljimme samanikäisen kaverini kanssa ympäri kylää, mentiin joelle ongelle (ei osattu uida), kahlailtiin syvissä ojissa ja hiekkakuopissa, talvella luisteltiin syvän soramontun jäällä ja jää vain iloisesti risahteli, joskus tuli haukkoset. Kiipeiltiin puihin ja sodanaikaiseen tosi korkeaan, lahoon tähystystorniin, hypittiin AIV-rehussa (kengät menivät pilalle), laskettiin talvella potkukelkalla ja kesällä pyörällä mahdollisimman lujaa junaradan tasoristeyksen yli, kulki paljon tavarajunia ja myös henkilöjunia ja mitään puomeja tai valoja ei ollut. Ei vanhemmat koskaan tienneet missä minä olen, ei ollut myöskään kotiintuloaikoja, kesällä varsinkaan he eivät tienneet liikuistani mitään, usein nukuimmekin kaverini kanssa teltassa tai leikkimökissä.

Kuljimme pitkin metsiä ja peltoja, kerran saimme peräämme hirmustuneen sonnin! Paimenpojasta otettiin kivoja sähköiskuja, pyörällä ajettiin ilman käsiä ja temppuiltiin muutenkin, pyöräilykypärästä ei tietysti oltu kuultukaan. Automatkoilla makoilin siinä takalasin "ikkunahyllyllä". Ekaluokasta lähtien kuljettiin kaksistaan uimassa maauimalassa.

Pahuuttakin tehtiin: öiseen aikaan heiteltiin kiviä talojen seiniin, käytiin mansikkavarkaissa ja laitettiin postilaatikoihin heiniä ja kiviä tai lumipalloja.

Illalla valvoin niin myöhään kuin lystäsin ja kesällä valvottiin yöt läpeensä ja nukuttiin iltapäivään, vanhemmat olivat töissä ja me söimme mitä keksittiin, yleensä keitettiin suklaapuuroa tai paistettiin lettuja ja haettiin kaupasta karkkia ja jätskiä. Hampaat pestiin silloin kun muistettiin ja kiitos siitä, jokaisessa hampaassa on ainakin yksi paikka. Vanhemmat eivät koskaan huolehtineet kouluasioistani mitenkään, yleensä mulla ei ollut liikkavaatteita, joku kirja oli kotona ja usein läksyt tekemättä. Mutta se oli ihan yleistä muillakin.

Pikkuisen piiskaa sain joskus harvoin ja tukkapöllyä, mutta muut saivat paljon enemmän kuritusta. Ja meillä siis oli sen ajan mittapuun mukaan ihan hyvä ja normaali perhe!

Mielenkiintoinen avaus!

Meillä vanhempien avioeron jälkeen nuorimman lapsen ollessa jo yläasteikäinen yksinhuoltajaäitini käytti jossain vaiheessa liikaa alkoholia ja unohti lupauksensa päivällisen laittamisesta tai kaupassakäynnistä. Veljen kanssa istuimme kotona vatsat nälästä huutaen keskellä viikkoakin useampaan otteeseen lähes puolille öin, jolloin vähän tuiterissa ollut (ei aivan lärvit, mutta selvästi humaltunut) äiti tuli jonkun Hesburgerin kautta kotiin.

En nyt tiedä olisiko se ihan lastensuojeluasia, olimmehan jo aika isoja, eikä heitteillejättö niin vakava ollut.

Äiti joi välillä viikonloppuisin ja muistan jopa fyysisiä tappeluita meillä kotona sattuneen (ei meitä lapsia kohtaan, onneksi). Aikuisia ryyppyporukoita kylässä, samoin juhannukset yms. ryyppyporukoissa lapset mukana, keskenään remuttiin miten sattuu. Isäpuoli antoi remmistä. Olin yksin yötä kotona varmaan joskus 8-vuotiaana. Ruuaksi oli usein eineksiä ja välillä ei ollut ruokaa ollenkaan. 

Terveisin v.93 syntynyt. 

Mt-ongelmat, isällä runsas alkoholin käyttö, lievää pahoinpitelyä lapsia kohtaan, tupakkaa poltettiin sisällä ja autossa.

Sain remmiä ja vitsaa kun olin tottelematon tms.

kännikokeilu 13-vuotiaana ja ainakin kerran 14-vuotiaana poliisi kaatoi mun sima-kossu juomani pois vappuaattona.

13-vuotiaana olin viikon yksin kotona, kun vanhemmat oli kesälomareissussa ja en halunnut mukaan. Rahaa ja ruokaa oli kyllä.

8-vuotta vanhemman siskoni piti aikanaan hakea mua päiväkodistä, välillä unohti.

17-vuotiaana oltiin kavereiden kanssa kanarialla viikon lomalla, tultiin sieltä ison tuliaisviinalastin kanssa kotiin. Eikä Se lomakaan ollut todellakaan mikään kuiva loma.

Lapsena saatiin maistaa vanhempien lasista alkoholia. Lauantaina saunan jälkeen joivat lasilliset Kirschbergiä tai Carilloa. Rippikoulun käyneet sai jouluna pienen lasillisen punaviiniä.

kuitenkin katson että hyvä lapsuus. Mulla oli kotiintuloajat ja oli rakkautta ja rajoja muutenkin. Vaatteita ja ruokaa. Vanhemmat ihan pienipalkkaisia kaupan alan työntekijöitä.

Terv. Toinen vm -73

Olikohan välinpitämättömyys lasten tarpeita kohtaan ihan tavallista 70-80-luvuilla?   Muistan, miten me olimme sen ajan lapsina (silloin ehkä 3-10-vuotiaina) parikin kuukautta samoilla pyyhkeillä ja vuodevaatteilla, vaatteet olivat likaisia kun niitä ei pesty, hampaiden harjaamista tai peseytymistä ei valvottu ja ruoka kotona oli lähinnä voileipää. Ulkona kukaan ei vahtinut ja mentiinkin vaikka missä. Suurta väkivaltaa ei ollut mutta tukistaminen, luunapit ym. olivat arkipäivää. 

Ls-ilmo olisi varmaan tullut siitä, kun isä ajeli pikkupöhnässä lapset kyydissään, tai kun reilusti alle kouluikäiset lapset roikkuivat iltamyöhään kaupungilla, kun odottivat isän sammuvan ennen kuin voivat mennä kotiin.