Lue keskustelun säännöt.
Raskaus on kamalaa
22.04.2014 |
Viikolla 10 mennään ja tähän mennessä on jo pahoinvoinnin, päänsärkyjen ja vatsakipujen lisäksi ulkonäkökin on päin persettä. Rinnat kasvaneet 2 kuppikokoa, jonka takia mitkään yläosat eivät enää sovi. Rintsikoita on vaikea löytää koska tällä lehmäkupilla ympärykset alkavat yleensä 80 tai 85 sentistä. Töissä ei ole äitiysvaatteita saatavilla vaan pitää vaan ottaa isompi koko (meillä on pakolinen työasu),sekin rumennus on vielä edessä. Vatsa turpoaa iltapäivään mennessä niin, että näytän olevan raskaana vähintään 20 viikolla. Hiukset lässähtäneet ja rumat, likaantuvat nopeammin (ennen pesin joka 3.päivä nyt pitäisi pestä joka päivä tai tuntuu että pää haisee). On niin helvetin ruma olo koko ajan!
Tähän päälle vielä se, että väsyttää jatkuvasti, on vaikea liikkua iltapäivällä kun vatsa on tiellä (ja olen todellakin vasta viikolla10). Jotenkin luulisin että tässä vaiheessa vain iloitsisi raskaudesta, mutta ei voi sitäkään tehdä koska mielessä on jatkuvasti keskenmeno tai vammaisen lapsen synnytys (lähipiirissä tai kaukaisimmissa tutuissakaan ei ole vammaisia, joten uskon, että mulle sattuu sitten se vammainen)
Tää on ihan kamalaa! Vielä pitäisi kestää ens talveen. En arvannut että tää raskaus on mulle näin vaikeaa. En ole muutenkaan ulkonäöltäni mikään kukkanen ja raskaus ei todellakaan paranna asiaa.
Miksi muuten äitiysvaatteet on ihan hirveitä? Tuntuu että ainoa vaihtoehto on jotkut hemmetin trikoopöksyt ja tunika jossa on naru mahan alla.
Kommentit (52)
Raskaus on kyllä minullekin ollut aina vain välttämätön paha. Se paska täytyy vain kärsiä, että niitä lapsia saa. Ei niitä voi valitettavasti toriltakaan ostaa:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo en kyllä ymmärrä, että raskaana oleva ei saa valittaa mistään missään vaiheessa tai et ole kiitollinen tulevasta lapsesta tai olet pinnallinen tms tms. Kyllä mulla on ainakin tukala olo kaksoisleukani, painonnousun ja kasvavan mahan kanssa. Anteeksi vain jos olen pinnallinen, mutta huonolla itsetunnolla varustettuna tämä kehon muuttuminen ei ole niin ihanaa. Kengät olisi mukava saada jalkaan ilman vihlomista tai selkäkipua tai että taas pitäisi mennä pissalle. Haluan vain sen vauvan ulos ja alkaa elämään uutta perhe-elämää uuden pienen kanssa <3 Raskaus on kirjaimellisesti sitä mitä se on, raskautta.
Oikeasti hei, kamalaa valittamista! Mitä jos vaihtaisitte vähän asennetta? Pahoinvointi ei ole kivaa, se myönnettäköön, mutta aika monta mitätöntä ongelmaakin AP luetteli... Rintsikat - osta sopivan kokoiset liiviliikkeestä! Maksaa vähän, mutta on sen väärti! Hiukset - mä pesen aina päivittäin, ei voi olla niin vaikeaa. Käy kampaajalla, kosmetologilla jne. Ja ostakaa jotain nättiä vaatetta! Joku väitti, että mitkään vaatteet ei mene päälle... En ymmärrä, kun äitiysvaatteita on vaikka kuinka ja osa ihan edullisiakin! Kaikki ei aina ole vain mukavaa, mutta ihan joka asiasta ei kannata kuitenkaan valittaa!
Joo, oli samat tunteet jonnekin viikolle 17 asti. Sit helpotti jotenkin. Hormoonit tasaantui. Nyt viikolla 26 on ihan hyvä olla. Liikuntakin sujuu taas. Hiukset kasvaa ja finnit on kadonneet.
Ostin uusia, kauniita alusvaatteita (kaarituettomia imetysliivejä yms). Äitiysvaatteita, varsinkin housuja (farkkuja, suorat housut, kynähame) olen ostanut h&m:ltä, asokselta ja mamalicous-merkiltä. Paitoja vaan isommassa koossa. Kauniit vaatteet piristää.
Olen panostanut kampaukseen ja meikkiin, niin on nätimpi olo.
Loppuraskaus kyllä jännittää! :)
Voi helvetti! Antaisin mitä vaan että saisin nuo kaikki raskausvaivat! Joista osa oli kyllä ihan omien korvien välissä. Tuo vaateasia erityisesti. Vaikka kuinka paljon tyylikkäitä vaatteita maailmassa. Jos vaikka koittais ettii sitä positiivisempaan asennetta ja avata ne silmät!
terveisin vajaat kaksi vuotta yritystä takana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin ne lapsettomuudesta kärsineet jaksaa kyllä valittaa jokaikisestä pienestäkin raskausvaivasta, vaikka ihan muuta ovat etukäteen vannoneet...
Täällä myös yksi ensimmäistään odottava, jolle on tullut todella yllätyksenä se, kuinka huono olo voi olla tunnistä, päivästä ja viikosta toiseen. Ihan järisyttävää etomista ja oksentelua 24/7, juuri mitään ei pysty syömään minkä ansiosta paino on pudonnut 7 kiloa, tämän lisäksi niin kova väsymys etten pysty juuri muuhun kun makoilemiseen ja puhisemiseen. Välillä vaan itken kun ei yhtään tiedä kuinka pitkään tätä kankkusen/norovirkuksen ristisiitos-oloa pitää oikein vielä kestää...viikko 10 tällä hetkellä menossa.
Kiitän onneani että työsuhteeni päättyi juuri ennen kuin tulin raskaaksi, en mitenkään pystyisi käymään töissä tässä olossa. Nostan todella hattua niille raskaana oleville ja hirveistä raskausoireista kärsiville, joilla on jo ennestään lapsi(a). Minä sentään saan levätä niin paljon kun haluan, tosin huono omatunto on silti kun en pysty mitään tekemään. Onneksi mies sentään on ollut ymmärtäväinen ja kaikin tavoin yrittänyt helpottaa mun oloa.
Iltaisin maha turpoaa ihan älyttömäksi palloksi, jatkuvasti pissattaa ja ummetuskin on riesana. Se joka sanoo ettei raskaus ole sairaus niin ei varmasti ole kokenut näin pahoja raskausoireita!
Silti yritän ajatella että olen onnekas kun ylipäätään tulin raskaaksi - luomuna vaikeasta PCOS:sta huolimatta. Kyllä tämä viimeistään synnytyksen jälkeen helpottaa, tai no, ongelmat muuttavat ehkä sitten muotoaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap! Täällä kans kymppiviikolla kärvistelevä. Väsyttää ihan sairaasti, mitään ei jaksa, itkettää, samaan aikaan kärsin unettomuudesta. Olo on löysä, kuljen kuin huurussa. Tuntuu, että kaikki lihakset on kadonneet, koska liikkuakaan ei jaksa. Löllöllööö. :D Tulis jo ultra niin hyvällä tuurilla vois edes kertoa miksi olo on niin kenkku. Elätän toivoa, että toisella kolmanneksella helpottaa! Onneksi mies on hoitanut taloutta ihan kiitettävästi.
No me ollaan yritetty toista lasta sen melkein kaks vuotta. Tiedän siis mitä raskaus on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin alkaa tää raskaus pikku hiljaa riittämään!! (en jaksa syömistä, lihomista, sitä että ei saa näyttää miltä itse haluaa, enkä sitä, että ei sovi omiin m koon vaatteisiin. Varsinkin nyt kun on kevät ja kaikki ympärillä näyttää hyvältä ja freesiltä!)
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:32"]
No voi voi. Ekan lapsen odottajat on tollasia pikkuprinsessoja. Työpäivän jälkeen saa levätä minkä sielu sietää ja huokailla eteerisesti. Toista se on parin pienen lapsen äidillä raskaana ollessa.
[/quote]
Naisen elämä on yhtä vaikeuksista kilpailua. Mutta onnea sulle! Voitit tän ketjun kilpailun. Kyllä meitä muita nyt hävettää tää turha valitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko pahoinvointia jotenkin lievittää? Joku kertoi saaneensa apua rannekkeesta jossa rannetta painava pallo, käytetään myös matkapahoinvointiin.
Suunnittelemme vauvan yrittämisen aloittamista kesällä ja pelkään jo valmiiksi miten suoriudun kesätöistä!!
Syksyllä tiivistä tahtia koulua joten sielläkin mahdollinen pahoinvointi haittaa..
täytyy varmaaan siirtää taas yrityksen aloittamista!!
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:31"]ps. Toivottavasti saat keskenmenon ni pääset kamalasta olostasi.
[/quote]
Lapseton ilkeilijä taas liikkeellä. Vihaan raskaana oloa tuplista. Yhdet kaksoset on ja se oli KARMEETA. Tämäkin alkoi kaksosina, mutta toinen onneksi mehtyi. Nyt on niin erilaista odottaa yhtä, kaikki raskausoireet loppui toisen sikiön menehdyttyä.
[/quote]
Voiko joku oikeasti ajatella näin??!!!! Onneksi toinen kuoli?? Kuulostat kamalan tunteettomalta ihmiseltä. :( Jonakin kauniina päivänä kerrot lapsellesi, että ai hupsis kun meinasi sulle tulla kaksoissisar mutta ONNEKSI kuoli, niin oli oma olo raskauden aikana helpompi! Niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 16:30"]
No voi sua... Kannattaisko jättää ne lapset tekemättä jos on niin kamalaa. En ymmärrä ämmiä jotka raskaana ollessaan valittavat joka helvetin asiasta. Ollaan kuin jotain helvetin kuningattaria joita miehet joutuvat palvelemaan. Varmasti on välillä kipeä ja vaikea olo, mutta se on sitä raskautta!
[/quote]
Mistä sen muuten voi tietää etukäteen, onko kamalaa vai ei? Tai ei mulla esikoisen raskausaikakaan ollut mitenkään ihana, mutta oli se silti siedettävä, toisin kuin tämä toinen raskaus.
Miksi siitä olosta ei saisi valittaa? Totta helvetissä mä valitan, en nyt kaikille koko ajan, mutta esim. miehelle ja neuvolan th:lle valitan kyllä. Ja kun tutut kyselevät vointia, kerron kyllä ihan rehellisesti, ettei se ole hyvä (tosin mainitsen myös, että en kärsi mistään terveyttä uhkaavasta vaivasta, kuten raskausmyrkytyksestä, ja että vauvalla on kaikki kunnossa).
Kyllä todellakin mies saa mua palvella. Mulla on paha olo, kipuja, vaikea nukkua, erinäisiä vaivoja, heikotusta, väsymystä. Tämä raskaus on meidän yhteinen projekti. Mä joudun kärsimään jatkuvasta pahasta olosta (rv 32 menossa, eikä joukkoon ole mahtunut kovin montaa viikkoa, jotka eivät olisi olleet raskaita), miehen tehtävä on yrittää sitä helpottaa. Mies ei myöskään mitenkään kyseenalaista tätä. Eikä tämä mitenkään kiristä välejämme, päin vastoin.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 18:50"]
Mulla kolmas raskaus ja viikkoja nyt 19+. Nyt vähän helpottaa ja pahoinvointi on jäänyt taka-alalle ja turvotus laskenut. Alun hirveät päänsäryt ja väsymys ovat helpottaneet. Tämä on siis mun kolmas ja ehdottomasti viimeinen raskaus. Tämän lusin nyt läpi ja sitten lapset ovat mun osaltani tehty! Jatkossa lapsenlapsia odotellessa... :) Olen vihannut raskaana olemista ihan alusta alkaen ja täytyy vain sinnitellä. Parempia aikoja odotellessa. Tsemppiä kanssaraskautuneille.
[/quote]
Ihan samat sanat! :)
Tsemppiä ap. Itselläni kaksi lasta ja molemmat raskaudet olleet niin kamalia etten tiedä jaksanko kolmatta. Ne jotka halveksuvat täällä oireista kärsiviä niin totean vaan että joko heillä ei ole lapsia tai erittäin helpot raskaudet. Ei saisi valittaa koska kärsimyksestä on jokin palkinto... Sanokaapa seuraavalle syöpäsairaalle ettei kivuista kannata valittaa, voihan palkintona olla paraneminen...
Tsemppiä ap! Mun molemmat raskaudet oli ihan kamalia, ja meille ei todellakaan enää enempää lapsia tule. Onneksi raskaus kumminkin on ohimenevää, ja palkinto siitä odottamisen arvoinen :)
Mulle oli sen verran apua pahoinvointirannekkeista, että järkyttävä pahoinvointi lieveni ympärivuorokautiseksi kuvotukseksi. Pääsin sentään vähän liikkeelle eikä tarvinut koko ajan maata sängyssä odottamassa milloin pitää taas rynnätä oksentamaan. Kannattaa kokeilla, siinä ei ainakaan menetä mitään.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 20:43"]Voiko pahoinvointia jotenkin lievittää? Joku kertoi saaneensa apua rannekkeesta jossa rannetta painava pallo, käytetään myös matkapahoinvointiin.
[/quote]
Itselläni oli akupunktiorannekkeet käytössä töissä, ja ilman niitä en olisi selvinnyt päivästä. Heti herättyä ranteisiin ja illalla pois, ja heti huomasi olosta, jossei niitä käyttänyt.
Muutenkin raskausaika ollut hankalaa, ekat kolme kuukautta pahoinvointia vaihtui selkäkipuun, ja sitä seurasi unettomuus ja levottomat jalat. Enkä nyt tarkoita mitään jalkojen lievää heiluttelua iltaisin, vaan kamalaa pohjesärkyä joka pitää hereillä pari kolme tuntia joka ilta. Vaikka jalkoja ei särkisikään, niin en saa unta, vaan sinnittelen aamuyöhön ja nukun kolme neljä tuntia. Nyt menossa rv 28 ja vitsailen jo puolitosissani, että syntyis jo.
Lisäksi poden huonoa omaatuntoa siitä, että vauvan liikkeet inhottavat mua. Se muljahtelu ja vatsanahan venyminen, yök... Mieskään ei halua kokeilla mun vatsaa, koska liikkeet ällöttää sitäkin :D
Mulla kolmas raskaus ja viikkoja nyt 19+. Nyt vähän helpottaa ja pahoinvointi on jäänyt taka-alalle ja turvotus laskenut. Alun hirveät päänsäryt ja väsymys ovat helpottaneet. Tämä on siis mun kolmas ja ehdottomasti viimeinen raskaus. Tämän lusin nyt läpi ja sitten lapset ovat mun osaltani tehty! Jatkossa lapsenlapsia odotellessa... :) Olen vihannut raskaana olemista ihan alusta alkaen ja täytyy vain sinnitellä. Parempia aikoja odotellessa. Tsemppiä kanssaraskautuneille.