Miten nuo veteraanit elää noin pitkään 90-100v

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle kuusikymppisenä eläkkeelle ja veronmaksajien piikkiin kylpylät ja kuntoutukset.

Kuka sodankäynnyt mies on päässyt alle 60 vuotiaana eläkkeelle omasta työstään.

Ei kukaan, joka on ollut muutoin terve.  Ovat tehneete duuniaan eläkeikäänsa saakka jos ovat siihen pystyneet. 

Niihin aikoihin kun nuo kaverit eläkkeelle pääsivät, ei ollut sellaista hyvinvointi yhteiskuntaa kuin on. Eikä tälläistä työelämää.

Silloin tehtiin vielä lauantaisinkin töitä, ja loma olivat paljon lyhyemmät.  Työ oli ruumillista ja raskasta, ei ollut koneita ja laitteita.

Kukaan ei edes osannut uneksia tietokoneista tms.

Mieti kusipää mitä kirjoittelet, ole joku sohvalla makaava kaljaa kittaava luuseri.

Itseasiassa monikin nykyinen 95-vuotias/veteraani ON päässyt eläkkeelle 60-vuotiaana ja silloin ollaan eletty 1980-lukua. 

 Minun isäni ei ollut mikään veteraani mutta hän pääsi terveenä täydelle työeläkkeelle 55-vuotiaana siitä hyvästi että oli tarkkailuluokan opettajana.  Pieni palkkio siitä että on jaksanut opettaa  niitä vaikeimpia tapauksia. Nykyisillä tarkiksen opettajilla ei liene enää yhtä hyviä eläke-etuja.  Molemmat ukkini sotivat kyllä toisessa maailmansodassa ja tulivat sieltä elävinä takaisin.

Ei ole tarkkiksia, on vain pienryhmiä joissa erityisoppilaita.

Ei voida lokeroida ketään tarkkislaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Alle kuusikymppisenä eläkkeelle ja veronmaksajien piikkiin kylpylät ja kuntoutukset.

Puhut palturia.

Kyllä suurin osa noista veteraaneista on kuollut "normaali" aikaan, kuten oma isänikin 65 vuotiaana. Ja töitä isäni teki kuolemaansa asti, kuoli saappaat jalassa.

Ja jotkut vielä nuorempina, kaksi veteraanienoani peräperään kuoli työnsä ääreen 60- ja 61 vuotiaina.

Nuo lähes 100-vuotiaat ovat poikkeuksia.

Survivorship bias, näkyy enää luonnostaan vain niitä n. 100v vanhoja veteraaneja. 

Harvemmin niistä vuosien saatossa kuolleista lehtijuttuja tehdään tai muutenkaan missään näkyvät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle kuusikymppisenä eläkkeelle ja veronmaksajien piikkiin kylpylät ja kuntoutukset.

Kuka sodankäynnyt mies on päässyt alle 60 vuotiaana eläkkeelle omasta työstään.

Ei kukaan, joka on ollut muutoin terve.  Ovat tehneete duuniaan eläkeikäänsa saakka jos ovat siihen pystyneet. 

Niihin aikoihin kun nuo kaverit eläkkeelle pääsivät, ei ollut sellaista hyvinvointi yhteiskuntaa kuin on. Eikä tälläistä työelämää.

Silloin tehtiin vielä lauantaisinkin töitä, ja loma olivat paljon lyhyemmät.  Työ oli ruumillista ja raskasta, ei ollut koneita ja laitteita.

Kukaan ei edes osannut uneksia tietokoneista tms.

Mieti kusipää mitä kirjoittelet, ole joku sohvalla makaava kaljaa kittaava luuseri.

Itseasiassa monikin nykyinen 95-vuotias/veteraani ON päässyt eläkkeelle 60-vuotiaana ja silloin ollaan eletty 1980-lukua. 

 Minun isäni ei ollut mikään veteraani mutta hän pääsi terveenä täydelle työeläkkeelle 55-vuotiaana siitä hyvästi että oli tarkkailuluokan opettajana.  Pieni palkkio siitä että on jaksanut opettaa  niitä vaikeimpia tapauksia. Nykyisillä tarkiksen opettajilla ei liene enää yhtä hyviä eläke-etuja.  Molemmat ukkini sotivat kyllä toisessa maailmansodassa ja tulivat sieltä elävinä takaisin.

Ei ole tarkkiksia, on vain pienryhmiä joissa erityisoppilaita.

Ei voida lokeroida ketään tarkkislaisiksi.

Ohiksena, kyllä voitaisiin ja pitäisikin lokeroida edelleen. Nyt nämä erityisoppilaat häiriköivät kokonaisia luokkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle kuusikymppisenä eläkkeelle ja veronmaksajien piikkiin kylpylät ja kuntoutukset.

Ja asevelikerhot, joihin ajellaan viikottain taksilla veronmaksajien piikkiin muistelemaan samoja juttuja. Koko elämä pyörinyt pelkän sodan ympärillä, veronmaksajien maksaessa. 

Olet tietysti trolli ja pusket typeryyksiäsi tyhjästä päästäsi.

Oma isäni astui asepalvelukseen joulukuussa 1939, selvisi Talvisodasta hengissä, oli asevelvollisena koko välirauhan ajan. Sotilasura jatkui jatkosodassa, taisteli Karjalan kannaksella ja hän oli mukana myös Lapin raivauksessa. Asepalvelusta kaikkiaan yli 5 vuotta, ikävuosina 19-24 v. Kuoli 63-vuotiaana ja ei ikinä ehtinyt saada mitään veteraanikuntoutuksia.  Sai vain kuten muutkin sodassa olleet paljon p**kaa niskaan 60-ja 70-luvuilla, kun taistolaiset olivat vallassa ja kyseltiin kysymystä "mitäs lähditte, mitäs menitte". Olisin niin toivonut, että isäni olisi saanut elää sen ajan, että sotaveteraanien työtä olisi arvostettu ja kunnioitettu. Mutta suomettuneessa Suomessa tämä mahdollistui vasta isäni kuoleman jälkeen.

Heitä oli valtava määrä ja nyt jäljellä enää joku hassu prosentti.

Eräs sotaveteraani totes,et tää heidän palvominen on ärsyttävää. Ainakin hänen mielestä,mutta tietty joukossa on linssiluteita,jotka nauttii esitellä prenikoitaan ja jaaritella sotajuttuja. Hänelle se oli kauhistus koko sota,eikä hän ihannoinnu sitä mitenkään. Sano,et he sattu oleen sen ikäsiä,et joutuvat mukaan. Mut kyllä se oli kauheaa,kun joutu vaimon ja pienet lapset heittämään kotiin tietämättä näkeekö koskaan.

Nyt tämäkin mies on jo siirtynyt ajan rajan taakse..

Sivuhuomautuksena: naisista monet ovat veteraaneja, koska ovat esim. olleet evakkoja sotatoimialueella. Tämä ei pätenyt heti sodan jälkeen vaan myöhemmin (en muista vuosikymmentä) piti rekisteröityä ja todistaa oliko ollut oikeasti sota-alueella. Oma mummoni on siis veteraani koska lapsena siirtyi lapista tänne etelään.

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomautuksena: naisista monet ovat veteraaneja, koska ovat esim. olleet evakkoja sotatoimialueella. Tämä ei pätenyt heti sodan jälkeen vaan myöhemmin (en muista vuosikymmentä) piti rekisteröityä ja todistaa oliko ollut oikeasti sota-alueella. Oma mummoni on siis veteraani koska lapsena siirtyi lapista tänne etelään.

Tuo ei ole totta. Veteraaneja on rintamatunnuksen saaneet, ei suinkaan kaikki evakot. Naiset jotka sai rintamatunnuksen, oli lottia tai muissa vastaavissa tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Eräs sotaveteraani totes,et tää heidän palvominen on ärsyttävää. Ainakin hänen mielestä,mutta tietty joukossa on linssiluteita,jotka nauttii esitellä prenikoitaan ja jaaritella sotajuttuja. Hänelle se oli kauhistus koko sota,eikä hän ihannoinnu sitä mitenkään. Sano,et he sattu oleen sen ikäsiä,et joutuvat mukaan. Mut kyllä se oli kauheaa,kun joutu vaimon ja pienet lapset heittämään kotiin tietämättä näkeekö koskaan.

Nyt tämäkin mies on jo siirtynyt ajan rajan taakse..

Sehän se juttu olikin, sinulta ei kysytty, haluatko mukaan. Pakko oli lähteä oli perhetilanne mikä tahansa. Ja hyvä, että oli pakko, emmehän olisi nyt itsenäisiä, jos vain vapaaehtoiset olisivat lähteneet maata puolustamaan. Tuo "palvominen" tuli siinä vaiheessa, kun Suomessa ilmapiiri vapautui ja uskallettiin tunnustaa sodan merkitys. Silloin kyllä suurin osa sodassa mukana olleista oli jo kuollut.

 Neuvostoliiton romahdus ja esim Baltian maiden itsenäistyminen ( ja maiden kehittymättömyys) paljasti sen, mitä itsenäisyytemme oli merkinnyt Suomelle versus Neuvosto-tasavallat.

Kiitos kuuluu sotaveteraaneille.

Kyllä ne jotka on läskisoosilla, voilla, punasella maidolla ja kermalla eläneet pitkään on ollu hyvää tuuria matkassa. Moni kuoli ennen jo 50-60v sydänkohtaukseen. Niin olisi oma vaarikin kuollut sydäriin 65v. Onneksi oli vielä jotain tehtävissä, ohitusleikkaukset sun muut. Eli vielä sitten 88-vuotiaaksi.

Nykyihmisten elinikä taitaa kyllä laskea ku lehmän häntä. Liikaa istumista ja paljon sokeria.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ne jotka on läskisoosilla, voilla, punasella maidolla ja kermalla eläneet pitkään on ollu hyvää tuuria matkassa. Moni kuoli ennen jo 50-60v sydänkohtaukseen. Niin olisi oma vaarikin kuollut sydäriin 65v. Onneksi oli vielä jotain tehtävissä, ohitusleikkaukset sun muut. Eli vielä sitten 88-vuotiaaksi.

Nykyihmisten elinikä taitaa kyllä laskea ku lehmän häntä. Liikaa istumista ja paljon sokeria.

On selvää, että suurin osa sodankäyneistä miehistä on kuollut ja osa suhteellisen nuorena. Luulenpa, että suuri osa on kuollut 65- 75 vuotiaina. Sydän- ja verisuonisairauksiin ja erilaisiin syöpäsairauksiin. Osalla on ollut rasitteena sodassa saadut vammat.

Sitten on jäänyt jäljelle ns tervaskannot, jotka ovat eläneet ja elävät edelleen liki 100- vuotiaiksi, jopa sen yli.

Perintötekijät määräävät aina miten ihmisen terveys pysyy, mutta tietysti myös elintavoilla on osuutensa.

Olen tavannut sairaanhoidon ammattilaisena lukuisia 85-95 vuotiaita, joilla on ollut uskomaton terveys. Muutama nainenkin on kuulunut tuohon joukkoon.

Muistan miehen, joka tuli pieneen operaation 89 - vuotiaana. Miehestä ei löytynyt mitään aikaisempia hoitokertomuksia. Mies kertoi, että ei ole tarvinnut aiemmin lääkäriä mihinkään, eikä ole mitään lääkkeitä käyttänyt, mitä joskus jotain särkylääkettä.

Lääkäreitäkin kiinnosti miten sodankäynnyt mies on pysynyt sellaisessa kunnossa. Taustalla oli vaatimaton elämä maalla, kovaa työtä ja tavallista ruokaa. Ei ollut koskaan kaihtanut voita eikä sianlihaa, kuin riistan- lihaakaan. Kalaa syönyt paljon kun oli itse kalastanut. Myös pullaa kahvin kanssa kuin muitakin kahvileipiä. Mies oli normaalipainoinen ja muistan elävästi vieläkin miehen.

Vaatimaton ja vähään tyytyväinen mies. ( konkari esh)