Miten nuo veteraanit elää noin pitkään 90-100v

Vierailija kirjoitti:

Ovat kansakunnan parhaimmistoa, siksi selvisivät sodastakin.

Tuo on törkeää sodassa kaatuneiden häpäisemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä heidän ikäluokastaan on suurin osa kuollut jo aikaa sitten. 

Nuorimmat sotaan ehtineet ikäluokat ovat kai 1926 syntyneitä, joten käytännössä siis kaikki 95-vuotiaat (ja sitä vanhemmat) ovat sotaveteraaneja. Vuonna 2030 ei ole kovin montaa veteraania jäljellä. 

Ei pidä paikkaansa. Miehistä käytännössä kaikki taitavat olla veteraaneja, naisista vain osa, ja luultavasti naisia on hengissä enemmän.

Nuoret naiset on olleet lottina ja pikkulottina. Etkö pidä heitä millään lailla veteraaneina? 

Jos jäi huomaamatta, kirjoitin että naisista osa on veteraaneja. Lottia ja muissa tehtävissä palvelleita. Kaikki veteraani-ikäluokkien naiset eivät kuitenkaan ole veteraaneja.

Ovat erittäin hyväkuntoisia, hoikkia ja liikkuneet paljon. Eivätkä ole rasvalla ja sokerilla tukkineet verisuoniaa.

Ukkini kuoli 96v ja mummo 97v ja kuolemaan asti oli kaikki veriarvot huippuja. Matala kolestroliarvot ja verenpaine. Pyöräilivät 23 km matkan kesäisin aina mökille ja kaikki kauppareissut tekivät kävellen.

Vai onko joku nähnyt ylipainoista veteraania tai lottaa? Tuskin.

Ne ei ole istuneet nuoruuttaan tuolissa plekkaria pelaten kokismuki kädessä.  Missä kunnossa mahtaa olla energiajuomanuoret vanhana 

Mieti tätä: Veteraani on 60 v. Syntynyt siis sodan jälkeen😂

Vierailija kirjoitti:

Heidän elimistössä ei ole niin paljon kemikaalikuormitusta kuin nuoremmilla. Suomen parhaimmistoa todellakin, pappani oli sodassa 19-vuotiaana, selvisi hengissä, eli yli 90-vuotiaaksi. Eli terveellisesti koko elämänsä, harrasti liikuntaa, ei polttanut tupakkaa eikä juonut viinaa, söi terveellisesti.

Mun pappani oli kanssa sotaveteraani, oikein usealla mitalilla palkittu. Ei hän koskaan ollut ylipainoinen, mutta poltti kuin korsteeni siitä asti kuin oli 11v, joo viinaa päivittäin eikä todellakaan ikinä syönyt pupujen ruokaa, eikä kanaa.

Eli 93v asti ja kuoli saappaat jalassa aivoverenvuotoon.

Tiedä häntä sitten.

Nykyään potkastaan työttömäksi ennen kuin pääsee eläkkeelle. Osa jää vapaaehtoisesti työttömäksi eikä ala loppuun asti raatamaan jos on raskas työ ja pärjää työttömyys korvauksellakin. Jos eläkkeellä on kaikki mahdolliset työstä aiheutuvat kulumat ja eläke ei hääppöinen niiden sairauksien hoitamiseen niin onko se työ sen väärtti. 

Minulla myös toiset isovanhemmat elivät vanhoiksi, ukki pitkälti yli 90 v. Mummokin 86 v. Kermaa käyttivät joka päivä :D

Valitettavasti nykyaikana vi.... valitetaan joka asiasta. Ei olis nykyporukka pärjännyt sodassa.

Vierailija kirjoitti:

Alle kuusikymppisenä eläkkeelle ja veronmaksajien piikkiin kylpylät ja kuntoutukset.

Ja asevelikerhot, joihin ajellaan viikottain taksilla veronmaksajien piikkiin muistelemaan samoja juttuja. Koko elämä pyörinyt pelkän sodan ympärillä, veronmaksajien maksaessa. 

Vierailija kirjoitti:

Syynä ettei ollut pitkälle prosessoitua ravintoköyhää ruokaa, eineksiä ja pikaruokaa. Ei ollut kuiduttomasta ruuasta suolistosairauksia ja liiasta sokerista kakkostyypin diabetesta. Juureksia ja perunaa syötiin pula-aikana paljon. Ruumiillista työtä oli paljon enemmän. Polkupyörällä ja kävellen kuljettiin enemmän. Ei istuttu äly- ja peli koneiden äärellä. 

Oli lapsuudessa ja nuoruudessa koettua nälkää ja pulaa, oli yksipuolista ruokaa ja kovaa työtä, oli painajaisia ja sotatraumoja, joihin ainoa ”sallittu” lääke oli viina jne.

Kumpikin isoisäni oli köyhän perheen lapsi, toinen jopa joutui kerjäämään ruokansa alle kouluikäisenä. Heidät oli lisäksi opetettu siihen, että vihannekset ovat pupun ruokaa: ruskea kastike, peruna ja läskisoosi sekä vastaava on oikean miehen ruokaa, kahvin kanssa piti aina olla pullaa ja kuivakakkua tai vastaavaa. Oppivat tupakoimaan armeijassa, toinen jatkoi koko ikänsä, toinen lopetti joskus 70/80-luvun vaihteessa. Kumpikin teki raskasta ruumiillista työtä, toinen maanviljelyksen parissa ja toinen tehtaassa. Kummallakin puhkesi aikuisiän diabetes. Kummallakin oli sodasta jääneitä vaivoja, toisella kranaatinsirpaleita kehossa, toisella elinikäisiä keuhkovaivoja. Kumpikin näki painajaisia sodasta koko ikänsä, varsinkin se 1925 syntynyt, joka oli ihan liian nuori lähtiessään sotaan. Toinen eli 72-vuotiaaksi, toinen 80-vuotiaaksi, ja kumpikin oli jotenkin paljon raihinaisempi kuin nykyiset tuon ikäiset. Esim. oma isäni on nyt 75-vuotias, eli vanhempi kuin oma isänsä ikinä - kunnoltaan hän vastaa suunnilleen sitä, millaisia isoisäni olivat 10-15 vuotta nuorempina. Hänellä ei ole diabetesta, ei syöpää, ei muitakaan vaivoja, mitä nyt eturauhanen joskus vähän kiukkuaa. Hän on pidempi, vahvempi ja terveempi kuin edellinen sukupolvi.

Ovat nuoresta asti liikkuneet runsaasti, eivät ole kököttäneet huoneen nurkassa play stationin ääressä.

Vierailija kirjoitti:

Ovat erittäin hyväkuntoisia, hoikkia ja liikkuneet paljon. Eivätkä ole rasvalla ja sokerilla tukkineet verisuoniaa.

Ukkini kuoli 96v ja mummo 97v ja kuolemaan asti oli kaikki veriarvot huippuja. Matala kolestroliarvot ja verenpaine. Pyöräilivät 23 km matkan kesäisin aina mökille ja kaikki kauppareissut tekivät kävellen.

Vai onko joku nähnyt ylipainoista veteraania tai lottaa? Tuskin.

Kyllä aika moni heistä iän myötä pyöristyi. Tietenkin sodan ainana ja sen jälkeenkin oltiin hoikkia, kun ruokaa oli tarjolla vain vähän.

Tehneet nuoresta saakka fyysistä työtä = hyvä pohjakunto ja peruslihaksisto, joka kestää läpi elämän.

Tehneet töitä kylmässä, märässä ja kovissa olosuhteissa: sairastaneet influenssat ja muut = vastustuskyky hyvä.

Ravintona ollut yksinkertaista perusruokaa - perunaa, lihaa, laatikoita  = ovat pääosin hoikkia, ei mainittavia elintasosairauksia tai lihavuutta. Nyt kun miettii niin en muista yhtään lihavaa veteraania, hassua kyllä, vaikka toki heitäkin on.

Kestivät nuorina helvetin, minkä jälkeen elintaso on noussut jatkuvasti, samoin terveydenhoito =  sairauksia on hoidettu, eläkkeellä on saanut olla ilman että on pakko ollut osallistua maatalon töihin ym.

Siinä syitä. Kyllä he pitkän ikänsä ovat ansainneet. Terveisin 99-vuotiaana kuolleen sotainvalidin tyttärentytär.

Mummoni eli 93-vuotiaaksi polttamalla askin Marlboroa päivässä ja vetämällä kossukännit vähintään kerran viikossa. Liikuntaa ei harrastanut ja Lämmin kuppi-valmisaterioita joi mukista. Että sellaiset paremmat elintavat.

Vierailija kirjoitti:

Alle kuusikymppisenä eläkkeelle ja veronmaksajien piikkiin kylpylät ja kuntoutukset.

Onko kusinen kylpylävesi nuoruudenlähde?

Kyllä Attendot ja pörriäiset pitävät huolta, etteivät elää enää kauan, jos niiden "hoitoon" joutuvat...rahat pois sijoittajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle kuusikymppisenä eläkkeelle ja veronmaksajien piikkiin kylpylät ja kuntoutukset.

Onko kusinen kylpylävesi nuoruudenlähde?

Ilmeisesti, etenkin kun joku muu sen maksaa.

Ainoa ryhmä Suomessa,  joka vielä saa hyvää terveydenhuoltoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle kuusikymppisenä eläkkeelle ja veronmaksajien piikkiin kylpylät ja kuntoutukset.

Kuka sodankäynnyt mies on päässyt alle 60 vuotiaana eläkkeelle omasta työstään.

Ei kukaan, joka on ollut muutoin terve.  Ovat tehneete duuniaan eläkeikäänsa saakka jos ovat siihen pystyneet. 

Niihin aikoihin kun nuo kaverit eläkkeelle pääsivät, ei ollut sellaista hyvinvointi yhteiskuntaa kuin on. Eikä tälläistä työelämää.

Silloin tehtiin vielä lauantaisinkin töitä, ja loma olivat paljon lyhyemmät.  Työ oli ruumillista ja raskasta, ei ollut koneita ja laitteita.

Kukaan ei edes osannut uneksia tietokoneista tms.

Mieti kusipää mitä kirjoittelet, ole joku sohvalla makaava kaljaa kittaava luuseri.

No jos henkilö on nyt 95, hän on todennäköisesti päässyt eläkkeelle jokus 80-luvun puolivälin tienoilla, mikä ei nyt enää ollut mitään pimeää keskiaikaa. Viisipäiväistä työviikkoa alettiin ajaa sisään 1966, ja 1970 kaikki tekivät jo viisipäiväistä viikkoa, eli jokus viisissäkymmenissä nuo nuorimmat veteraanitkin siihen siirtyivät.