Lue keskustelun säännöt.
Ystävä joka puhuu vain itsestään - Mitä tehdä?
06.12.2020 |
Ystäväpiiriini kuuluu puhelias ja sosiaalinen ihminen. Niin puhelias, että seurassa eivät muut tahdo saada suun vuoroa, kun hän vuolaasti puhua pälättää ja perusteellista kautta rantain selostaa. 99% ajasta hän puhuu itsestään. Yleensä ja etenkin parin viinilasin jälkeen hän selostaa tiettyjä samoja juttuja (oma terveys, suhde siskoon, tietyt haasteet lapsen kanssa, oma parisuhde...), jotka on käsitelty jo todella monta kertaa. Jos joku yrittää vaihtaa puheenaihetta, ystäväni malttaa kuunnella muutaman lauseen ja kääntää sitten taas puheen itseensä. Hän ei juuri koskaan kysy muiden kuulumisia ja jos kysyy, huomaan ettei hän jaksa kuunnella vastausta. Keskustelu ei ole keskustelua ja vuorovaikutusta, vaan hiukan kärjistetysti sanottuna monologin kuuntelemista.
Olen tapaamisten jälkeen väsynyt ja ärtynyt. Välirikko ei tule kyseeseen, sillä asumme lähekkäin ja meillä on sama tiivis ystäväpiiri.
Miten tällaisen ihmisen kanssa pitäisi toimia?
Kommentit (84)
Anna hänelle 5g hashish muffini niin vaikenee tunnin sisään puoleksi päiväksi, ja seuraavana päivänä kiittää hiljaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano et jutellaan välillä minunkin asioista. Haluaisit kertoa hänelle, että....
Voi olla et toinen kuvittelee ettet halua juurikaan puhua itsestäsi. Kaikki ei halua.
On myös rasittavaa olla seurassa, missä toinen ei oma-aloitteisesti osaa kertoa mitään. On kiusallista lypsää tietoja ja itse koen sen jotenkin epäkohteliaana uteluna. Kerron avoimesti omista asioistani ja ajattelen, että se kannustaa myös toista osapuolta avautumaan? Toki yritän muistaa antaa tilaa ja kuunnella.
Mutta joskus toinen osapuoli vain alistuu passiivisen kuuntelijan rooliin ja silloin itselleni tulee tunne että täytyy ylläpitää keskustelua. Ehkä voin testata sitä, että olen vain hiljaa niin kauan että toinen alkaa puhua? Hyvä idea! Kokeillaan.
Pelkään kuitenkin, että joidenkin ystävien kohdalla tulee aika kiusallista. Ja hiljaista.
Toiset on parempia puhumaan ja toiset kuuntelemaan. Eläköön erilaisuus!
Kukaan ei ole toistaan parempi. Muistetaan tämä ja ollaan kiitollisia ystävistämme. Ehkä ystäväsi toivoisi että sinäkin puhuisit joskus enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on ikuisuusongelma. Puheliaat ärsyttää hiljaisia ja hiljaiset ärsyttää puheliaita.
Onko ap semmoinen "hyvää päivää , kirvesvartta "-tyyppi? Eli kommunikointi on tahmeaa, nihkeää ja kaikkea muuta kuin luontevaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri voi myös ajatella että olet vaan hiljaisempi/ tarkka yksityisyydestäsi. Jotkut ihmiset on oikeasti tosi sulkeutuneita.
Sinulla voi olla jo ennakkoon asenne ystävääsi kohtaan. Koitapa muuttaa sitä ja katsoa mitä tapahtuu. Laita vaikka viestiä ja avaudu jostain omista asioistasi tai kun seuraavan kerran näette niin kerrot ensimmäisenä omista kuulumisistasi.
Vaatii myös sinulta toimintatavan muutosta.
Joitain ihmisiä Avoimet ja puheliast ihmiset ärsyttävät, koska haluaisivat itsekin olla sellaisia. Minulla oli yksi ystävätär jolta kysyin toistuvasti viestein, että mitä kuuluu y.m. Vastaus oli aina yhtä tyhjentävä : "Eipä tässä", "mitäpä tässä". Jokakerta kun tapasimme niin vaikeni täysin omista asioistaan. Myöhemmin syytti vihamielisesti minua, että puhun vain omista asioistani.
Olin ihan että mitä ihmettä, kuinka voin puhua kenenkään muun asioista, jos en tiedä niistä mitään?
Tämän ystävättären käytös johtui kuitenkin hänen vaikeasta elämäntilanteestaan. Ymmärsin tämän myöhemmin, että häpesi niin paljon pettävää alkoholistimiestään ettei halunnut kertoa kuulumisiaan .
Keräsi sitten sisällään vihaa minua kohtaan, kun minulla hyvä ja kunnollinen mies ja elämässä asiat hyvin.
Kateus?
Valitettavasti jouduin katkaisemaan välit tähän ystävään. Ystävyys on vastavuoroista. Mutta se on hyvin vaikeaa, jos toinen ei suostu antamaan edes muruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap lopeta se peilikuvasi kanssa keskusteleminen hanki joku kuuro ystävä
Mä lopetin ystävyyssuhteen kun en enää jaksanut sitä toisen loputonta monologia. Tajusin, että en saa enää itse meidän yhteydenpidoistamme mitään enkä jaksa pelkkä ilmainen terapeuttikaan olla. 30 vuotta jaksoin. Enää en vastaa kun hän soittaa tai laittaa viestejä.
Jos joku nyt miettii, että onkohan hän tuollainen ystävä, niin neuvon olemaan enemmän hiljaa ja edes kysymään siltä toiselta, että mitä tälle kuuluu. Ja tärkeintä, odota, että se toinen alkaa kertoa äläkä itse räpätä koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin ystävyyssuhteen kun en enää jaksanut sitä toisen loputonta monologia. Tajusin, että en saa enää itse meidän yhteydenpidoistamme mitään enkä jaksa pelkkä ilmainen terapeuttikaan olla. 30 vuotta jaksoin. Enää en vastaa kun hän soittaa tai laittaa viestejä.
Jos joku nyt miettii, että onkohan hän tuollainen ystävä, niin neuvon olemaan enemmän hiljaa ja edes kysymään siltä toiselta, että mitä tälle kuuluu. Ja tärkeintä, odota, että se toinen alkaa kertoa äläkä itse räpätä koko ajan.
Siis lopetit 30 vuoden ystävyyssuhteen , koska toinen puhuu liikaa? Oletkohan ihan kunnossa.
Ehkä te ette vaan sovellu ystäviksi toisillenne? Pakkohan ei ole kenenkään kanssa olla.. Mutta mieti tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä lopetin ystävyyssuhteen kun en enää jaksanut sitä toisen loputonta monologia. Tajusin, että en saa enää itse meidän yhteydenpidoistamme mitään enkä jaksa pelkkä ilmainen terapeuttikaan olla. 30 vuotta jaksoin. Enää en vastaa kun hän soittaa tai laittaa viestejä.
Jos joku nyt miettii, että onkohan hän tuollainen ystävä, niin neuvon olemaan enemmän hiljaa ja edes kysymään siltä toiselta, että mitä tälle kuuluu. Ja tärkeintä, odota, että se toinen alkaa kertoa äläkä itse räpätä koko ajan.
Siis lopetit 30 vuoden ystävyyssuhteen , koska toinen puhuu liikaa? Oletkohan ihan kunnossa.
Jep. Olen, kiitos kysymästä. Voin nyt oikein mainiosti.
Kannattaa ehkä olla vähän nopeampi kuin minä. Aina ei tarvitse olla niin superkärsivällinen ja superkohtelias.
Mulla oli ystävä 13 vuotta sitten joka oli lapsuuden kaveri ja keskustelu oli aina ihan luontevaa mutta se katkesi kun minua hävetti kun en pärjää koulussa enkä osaa mitään ja siitä saakka tuntuu että olen menettänyt keskustelutaitoni ta minulla on jokin lukko.
En itse tapaisi enää tätä. Alkoholi varmaan lisää käytöstä. Tapaisin ystävät jotenkin erikseen tms. En ainakaan kuuntelisi samaa jaaritusta enää, jos olisi pakko olla siinä porukassa, juttelisi jonkun toisen kanssa.
Ja siis toinen vaihtoehto on että hän ei ole saanut huoliinsa apua mielestään, mutta jos joku oikeasti saa autettua, varmaan toistaa silti loputtomasti alkoholin voimalla asioita. Hän ei kuuntele lainkaan muita ilmeisesti.
Palautat välikysymyksillä takaisin aiheeseen.
Uudestaan ja uudestaan, niin monta kertaa kuin tarvii.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ystävä 13 vuotta sitten joka oli lapsuuden kaveri ja keskustelu oli aina ihan luontevaa mutta se katkesi kun minua hävetti kun en pärjää koulussa enkä osaa mitään ja siitä saakka tuntuu että olen menettänyt keskustelutaitoni ta minulla on jokin lukko.
Mulla oli niin paha keskittymishäiriö että esim sanomalehden lukeminen muiden ihmisten ympäröimänä oli mahdotonta. Nyt olen saanut keskittymistä parannettua niin kykenen seuraamaan esim ajankohtaisohjelmia ja kiinnostaisi alkaa lukemaan myös kirjoja.
Älkää kuitenkaan jättäkö ystävää tästä syystä. Tuo on sellainen piirre, joka on jotenkin niin tiedostamaton/ totuttu käyttäytymismalli että ei sitä itse tajua.