Lue keskustelun säännöt.
Ystävä joka puhuu vain itsestään - Mitä tehdä?
06.12.2020 |
Ystäväpiiriini kuuluu puhelias ja sosiaalinen ihminen. Niin puhelias, että seurassa eivät muut tahdo saada suun vuoroa, kun hän vuolaasti puhua pälättää ja perusteellista kautta rantain selostaa. 99% ajasta hän puhuu itsestään. Yleensä ja etenkin parin viinilasin jälkeen hän selostaa tiettyjä samoja juttuja (oma terveys, suhde siskoon, tietyt haasteet lapsen kanssa, oma parisuhde...), jotka on käsitelty jo todella monta kertaa. Jos joku yrittää vaihtaa puheenaihetta, ystäväni malttaa kuunnella muutaman lauseen ja kääntää sitten taas puheen itseensä. Hän ei juuri koskaan kysy muiden kuulumisia ja jos kysyy, huomaan ettei hän jaksa kuunnella vastausta. Keskustelu ei ole keskustelua ja vuorovaikutusta, vaan hiukan kärjistetysti sanottuna monologin kuuntelemista.
Olen tapaamisten jälkeen väsynyt ja ärtynyt. Välirikko ei tule kyseeseen, sillä asumme lähekkäin ja meillä on sama tiivis ystäväpiiri.
Miten tällaisen ihmisen kanssa pitäisi toimia?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tuollaisen tapauksen. Tuttu psykologi sanoi joskus, että noin käyttäytyvien ihmisten taustalla on usein valtava epävarmuus. He eivät epävarmuutensa takia kykene normaaliin, vilpittömään vuorovaikutukseen, vaan monologillaan ja toistamalla samoja tarinoita ikään kuin jännittyneinä täyttävät ilmatilan ja ovat tietyssä omaksumassaan sosiaalisessa roolissa.
Ota etäisyyttä. Se on minun neuvoni.
Paljon mahdollista. Olen tällainen. Mulla vaikuttaa sekin, että koen toisten asioista puhumisen ja kyselyn uteluna, joten odotan, että toisetkin kertovat oma-aloitteisesti. Opettelen kuuntelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähipiirissä on tällainen henkilö. 15 vuoteen ei ole kysynyt mitään elämästäni tai jos yritän puhua jotakin niin paapatus itsestä vaan kovenee. Mitätöi sanomiseni ja usein asenne on tyyliin "että eihän sinulla voi olla laktoosi-intorelanssia!!" eli vain hänellä voi olla ainoana tässä maailmassa jne.
Kyseessä on epävakaa, ulospäinsuuntautunut ihminen joka suuna päänä juttelee kaikille mahdollisille ihmisille...niin hänestä itsestään. Oma diagnoosi on tuo epävakaus, ulospäinsuuntautuneisuus, maaniset kaudet, huomionhakuisuus eli "drama queen", ei siedä hiljaisuutta ja tyhjää tilaa yhtään vaan täyttää sen vaikka kävelemällä keskellä lattiaa puhumalla itsestään. On jotenkin valtavan hermostunut välillä.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä on tällainen henkilö. 15 vuoteen ei ole kysynyt mitään elämästäni tai jos yritän puhua jotakin niin paapatus itsestä vaan kovenee. Mitätöi sanomiseni ja usein asenne on tyyliin "että eihän sinulla voi olla laktoosi-intorelanssia!!" eli vain hänellä voi olla ainoana tässä maailmassa jne.
Kyseessä on epävakaa, ulospäinsuuntautunut ihminen joka suuna päänä juttelee kaikille mahdollisille ihmisille...niin hänestä itsestään. Oma diagnoosi on tuo epävakaus, ulospäinsuuntautuneisuus, maaniset kaudet, huomionhakuisuus eli "drama queen", ei siedä hiljaisuutta ja tyhjää tilaa yhtään vaan täyttää sen vaikka kävelemällä keskellä lattiaa puhumalla itsestään. On jotenkin valtavan hermostunut välillä.
-lisään vielä narsistisuuden tähän lisäksi
Aaah niin tuttua. Lisäksi muistaa koko ajan kehua omaa ammattitaitoaan ja miten oppilaat ja kollegat häntä rakastavat ja miten paljon taitavampi hän on kollegoitaan. Huoh. Yök. Miehensä alunperin meidän ystävä ja harmittas tää kun ei vaan kestä tota rouvaa!!!
Ghostaa se.
Oppii ehkä olemaan ihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on epämiellyttävämpää olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka utelevat kaikkia kuulumisiani yksityiskohtia myöten. Ihan kuin keräilisivät tietoja muille juoruilemista varten. Ei tunnu aidolta välittämiseltä. Mieluummin olen tuollaisen seurassa, joka kertoo omista asioistaan.
Minulla on myös yksi ystävä, joka puhuu vaikka kaksi tuntia itsestään, ellen mene väliin. Sanon välillä, että stop minäkin kerron sinulle jotakin. Enkä lopeta. Viimeiseksi sanon, että meidän pitää nyt lopettaa puhelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksesi ap, että itsestään puhuminen on hyvä asia ja muista puhuminen aiheuttaa pahennusta ja on juoruilua.
Taas alapeukkuja sataa, kun laukoo totuuksia. Vastasin ap:n otsikkoon, joka on ristiriidassa ap:n kirjoitelman kanssa.
Vai onko alapeukuttajilla tapana juoruilla?
Oi tiedän tunteen, sympatiani. Yritin syksyllä seurustella henkilön kanssa joka oli vastaavanlainen monologien pitäjä. Lähdimme mökkimatkalle eikä hän pitänyt edes puolen minuutin taukoa koko kolmetuntisen ajomatkan aikana. Olin täysin loppu, kun pääsimme perille. Mökillä minun oli pakko pyytää hiljaisuutta. Oli myös besserwisser, tiesi kaikesta kaiken ja parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös ns.ystävä joka tykkää puhua vain itsestään , poikaystävästään ja suvustaan kun yritän kertoa jotain niin hän ohimennen sanoo yhden sanan ja taas aloittaa tarinaansa josta ei meinaa loppua tulla. Olen väsynyt tähän ihmiseen joten pidän välimatkaa enkä halua olla aina hänelle pelkästään kuuntelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aa, tuttua. Niin tuttua.
Yksi ystäväni on mukava, rehti ihminen, josta tykkään, mutta en kestä tavata häntä kuin max 4 x vuodessa. Olen aivan rättiväsynyt käyntiensä jälkeen, niin tauotonta monologia ja vielä helkkarin kova puheääni hänellä.
Vastaan myös puheluihinsa vain jos mulla on reilusti aikaa. Viime puhelunsa kesti 2,5 tuntia!! Minä pidin puhelinta kaiuttimella, ja siinä kuunnellessa pistin pyykit pyörimään, viikkasin edelliset, pyyhin pölyt, tyhjäsin ja täytin tiskikoneen, kastelin kukat, keitin itselleni kahvit... Oli kuin olisi äänikirjaa kuunnellut 😂
On näitä, joilla on aina ollut jokin keskittymisvaikeus, adhd tai vastaava. Ennen muinoin näitä vain ei tunnettu eikä diagnosoitu. Sitten tulevat aikuisina ilmi tällaisena rasittavana käytöksenä. Kuten 33, minäkin olen saanut paljon kaikenlaista tehdyksi, kun olen antanut puheliaalle kaverille tilaisuuden purkaa rauhassa juttusäkkinsä. - Eihän hän pahaa tarkoita, mutta on vain sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin eilen tällaisen keskustelutaidottoman ihmisen kanssa, että taito se on tuokin. Katsoin oikein kellosta, että yksi ihminen piti lähes puolen tunnin monologin seurassa, jossa useampia ihmisiä. Siis puhui puoli tuntia itsestään ilman taukoja, ilman yhtäkään kysymystä muille, ei juuri henkeä vetänyt välillä. Olen puhelias itsekin, mutta en pystyisi tuohon. Muut saivat pari kertaa sanottua joo tai jaa johonkin väliin, muuten kuuntelimme hiljaa istuen kuin jotain esitystä. Minulla oli parin tunnin jälkeen olo, että nähdään vaikka joskus vuoden päästä taas.
Jep, kuulostaa tutulle! Välit katkesi tällaiseen monologinpitäjään, kun kerroin, että ehkä hänen kannattaisi ihan oikeasti puhua terapeutille eikä vatvoa samoja asioita minun kanssa vuosikausia 3-4h puheluilla, joissa toistuvat samat asiat uudestaan ja uudestaan.
Tuttuni kertoo pakonomaisesti omia asioitaan kysymättä koskaan mitään minun asioistani. Kertoo esimerkiksi matkoistaan mikä on tietysti mukava asia, mutta kun yritän kertoa omia asioitani, puhuu päälle ja pälättää omiaan, eikä koskaan kysy minulta mitään. Viimeksi hän puhui taukoamatta omasta työstään ja kun sekunnin hiljaisuuden jälkeen aloin kertoa omaa juttuani, hän lähti vessaan ja sieltä palatessaan jatkoi omaa tarinaansa. Laitoin hänelle terveisiä lomareissulta kuvan kera ja hän ei vastannut mitään. Sen jälkeen ei ottanut useaan kuukauteen yhteyttä, ihan kuin olisi suuttunut yhdestä kuvasta.
Mitähän tuollaiset tekisi, jos alkaisi itse tekemään samaa. Siis paasaisi vaan itsekin jostain asiasta, vaikka sitten se toinen jo pitäisi sitä monologiaan. Ja toki astetta kovemmalla äänellä.
Kyseessä on myös eri tahtisuus ja erilaiset temperamentti. Puheliaalle ihmiselle voi olla aivan yhtä tuskallista olla seurassa, jossa toinen ei saa kerrottua elämästään mitään. Kokee jotenkin kiusallisena sen ja siksi täyttää tilan?
Tiedoksesi ap, että itsestään puhuminen on hyvä asia ja muista puhuminen aiheuttaa pahennusta ja on juoruilua.