Mitä pahaa siinä on, että antaa lapselle "liikaa" lahjoja?

Ja siis ihan: keskittymiskyky. Paremmat leikit kun on vähemmän krääsää.

Vierailija kirjoitti:

No ap ja muut ylettömän paljon lahjoja ostavat ovat juuri niitä vanhempia, joiden kullannuput teini-iässä rikkovat tahallaan puhelimiaan, jotta saavat uusimman mallin jouluksi. Onnea vain näille vanhemmille.

aika käsittämättömän mustavalkoinen kommenti sinulla. Vaikka meillä lapsille on annettu aika lailla materiaa aina, ei kännykän kaltaisia kalliita laitteita ole koskaan heille otettu tuosta-vain.

Ja jos olisi tullut hetkeäkään tunne, että kännykkä on rikottu tahallaan, siitä olisi seurannut aika iso sota, mutta meillä on lapset kasvatettu rehellisiksi. Jos tekee mieli parempaa kännykkää, se sanotaan suoraan ja sitten mietitään, miten se rahoitetaan, jos sellainen ylipäänsä katsotaan tarpeelliseksi. Teini-iässä ovat itse rahoittaneet osan palkalla tai kk-rahasta sääsyämälöä, ja mitään kalleinta peliä heillä ei ole ollut, toimivat ja hyvät älykännykät kyllä, koska ne ovat teineille jo tärkeitä "minitietokoneita", joilla kuvataan, haetaan koulussa tietoa, ollaan yhteydessä kavereihin jne.

(Tuo nyttemmin jo 18- ja 20-vuotiaiden äiti)

Jos yksi arvokkaampi lahja, esim. puhelin tms. niin loppujen tulee olla edullisia. Arvokas lahja on jo 80-100 euron lahja puhumattakaan sitä kalliimmat.

Jos lapsenne harrastaa jotain kalliimpaa (jos siis raaskitte antaa harrastaa) niin onko enemmän ok ostaa pitkin vuotta harrastusvälineitä kuin antaa niitä joululahjaksi? Jos on niin miksi? Tai millä periaatteella lapsesta kasvaa mitään arvostamaton kermaperse jos se saa ne tarpeelliset välineet juuri jouluna? Millä perusteella pitkin vuotta tuhlaavat vanhemmat ovat aikaa antavia, hyviä vanhempia kun taas jouluna ostavat paikkaavat vanhemmuuttaan lahjoilla?

Onneksi kaikki eivät osta liikaa lahjoja. Luonnonvarojen kulutusta. On myös lahjoja, jotka eivät maksa juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Muista ap että tulevina vuosina lapsesi toivovat vähintään saman määrän lahjoja ja niiden hinnatkin kallistuu mitä vanhempien lasten lahjatoiveita kuuntelee. Kun jossain vaiheessa ryhmä hau-lelu toiveissa tai pikkuauto niin jonain toisena vuotena toiveissa voikin olla pelikonsoli tai älypuhelin.

Itsellä isoja lahjamääriä lapsilleen antavista tulee mieleen vanhemmat jotka koittavat paikkailla kehnompaa vanhemmuutta ja läsnäolonpuutetta materialismilla

Näin juuri meillä kävi! Ja puhelin sekä pelikonsoli molemmat samana jouluna. Puhelin tietty vielä mahdollisimman kallis. No puhelin lensi vielä tahallisesti seinään kun kiukutti ja säpäleiksi. Herätti kyllä. Nyt hän ei ole muutamaan vuoteen saanut muuta kallista kuin tietokoneen mutta se olikin sitten ainoa lahja. Ja tämänhetkisessä puhelimessa myös näyttö rikki ja koittaa pikkuhiljaa säästellä omistaan rahat uuteen. Ikää 16. Ei missään nimessä siis kannata lahjoa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella tapaa hyvin vahingollista toimintaa, niin kuiin muutamissa kirjoituksissa on jo todettukin. 

Kai siinä vanhemmat jotenkin yrittää kompensoida epäonnistumistaan vanhempina. Valitettavasti tästä kompensaatiosta kärsii taas lapsi joka joutuu pilalle hemmotelluksi. 

Antakaa lapsille yhteistä aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Älkää hukuttako heitä joutavaan krääsään, se on melkein pahinta mitä voitte tehdä

Mä en käsitä että miten nämä poissulkee toisensa? Jos ostan lapselle vaikka uudet tussit niin kyllähän minä myös niillä värittelen lapsen kanssa jolloin tulee sitä yhteistä aikaa ja tekemistä.. ja joka minuuttia ei tarvitse lapsen kanssa viettää; se ryhmä hau rekka viihdyttää mainiosti kun esim. imetän pikkusiskoa enkä pääse leikkimään.

Kuulostat järkevältä vanhemmalta joten älä ala järjettömäksi lahjojenkaan suhteen. Eli muista kohtuus tässäkin, lapset ei ihan oikeasti tarvitse kaikkea mahdollista krääsää vaikka ne niitä leluja osaavatkin kinuta. Se on hyvin tarpeellinen kokemus lapselle että kaikkea ei voi saada.

Jonkin harrastuksen tukemiseen tai mahdollistamiseen tulevat lahjat ovat hyviä ja vielä parempi jos vanhemmat voivat olla itse mukana. 

Suuressa lahjamäärässä lahjat syövät toisensa. Parempi että lapsi perehtyy kunnolla johonkin.  Kaikkein parasta on jos lapsi osaa itse keksiä leikkinsä

Vierailija kirjoitti:

Itse kuulun näihin jotka sai jouluna "älyttömän kasan" lahjoja, saattoi olla parikin kymmentä nokkaa kohti, mutta lahjat olivat pieniä ja arkisia suurimmilta osin, tyyliin sukkia, shampoota, jne. Mutta myönnetään että jälkikäteen muistellen inhottaa tuo "lahjojen" ja roskan määrä, joukkoon mahtui myös sitä tarpeetonta krääsää minkä olisi voinut jättää kauppaan. Vanhemmat ja isovanhemmat oli näitä jouluhössöttäjiä, lahjoja käärittiin lähinnä lahjamäärän ilosta eikä ajatuksesta ja lahjan antamisen ilosta, vaikka siellä olikin se yksi tai kaksi "oikeaa" ja hyvää lahjaa, ne olisi riittäneet vallan mainiosti.

Ap. Lue Tahkokallion kirja, jossa hän selittää niukkuuden hyötyjä lapsille. Teet lapsillesi palveluksen, jos et hukuta tavaroihin.

Vierailija kirjoitti:

Huonoa tässä on se, että lapsi ymmärtää jo pienenä, että mitä enemmän tavaraa, sitä onnellisempi on. Sitten kun vanhempien rahahanat sulkeutuvat nuoren täysi-ikäistyttyä, on todella suuri vaara ylikulutukseen ja pikavippien ottoon. Lapselle olisi äärettömän tärkeää opettaa järkevää taloudenhoitoa. Jo ihan pienestä lähtien.

Miten joululahjat ja jätkevä taloudenhoito ovat toisensa poissulkeva asia?

Omat lapset sai tolkuttomia lahjavuoria ihan siksi, että minusta ja kummeista ja mummeista oli ihana kaikenlaista ostaa, ei koskaan vaatteita tms. järkeviä asioita (no läppäri on järkevä, mutta ei samalla tavalla välttämätön kuin lämpimät käsineet).

Ylikulutuksesta ei ole tietoakaan nyt, kun ovat aikuisia. Ei pikavippejä, niiden tilalla  tarkka osakekurssien seuraaminen ja rahan tekeminen tiedolla. Ylimääräisellä rahalla voi ostaa 800 euron laukun - ei siksi, että sen ostaminen olisi järkevää vaan siksi, että sellaisen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Huonoa tässä on se, että lapsi ymmärtää jo pienenä, että mitä enemmän tavaraa, sitä onnellisempi on. Sitten kun vanhempien rahahanat sulkeutuvat nuoren täysi-ikäistyttyä, on todella suuri vaara ylikulutukseen ja pikavippien ottoon. Lapselle olisi äärettömän tärkeää opettaa järkevää taloudenhoitoa. Jo ihan pienestä lähtien.

Tämä👍

Lahjat eivät tee ketään onnelliseksi jos niitä liikaa saa. Ihminen arvostaa ja on aidosti onnellinen jos saa vähemmän. Lapsi ei arvosta mitään jos saa liikaa. Kaikki on lopulta samantekevää. Ihminen voisi olla onnellisempi jos hän yhden kalliista lahjoistaan antaisi jollekkin huono- osaisemmalle.

Meillä lapset on aina saaneet hyvin niukasti lahjoja. Siksi he eivät viihdy joululomalla vanhempien kanssa, vaan menevät sinne, missä kavereilla on villasukkien ja lautapelin lisäksi tarjolla niitä joulun toivelahjoja. Kumma juttu, että 9v ei osaa arvostaa sitä, että lahjoja on vähän ja maailma pelastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista ap että tulevina vuosina lapsesi toivovat vähintään saman määrän lahjoja ja niiden hinnatkin kallistuu mitä vanhempien lasten lahjatoiveita kuuntelee. Kun jossain vaiheessa ryhmä hau-lelu toiveissa tai pikkuauto niin jonain toisena vuotena toiveissa voikin olla pelikonsoli tai älypuhelin.

Itsellä isoja lahjamääriä lapsilleen antavista tulee mieleen vanhemmat jotka koittavat paikkailla kehnompaa vanhemmuutta ja läsnäolonpuutetta materialismilla

Näin juuri meillä kävi! Ja puhelin sekä pelikonsoli molemmat samana jouluna. Puhelin tietty vielä mahdollisimman kallis. No puhelin lensi vielä tahallisesti seinään kun kiukutti ja säpäleiksi. Herätti kyllä. Nyt hän ei ole muutamaan vuoteen saanut muuta kallista kuin tietokoneen mutta se olikin sitten ainoa lahja. Ja tämänhetkisessä puhelimessa myös näyttö rikki ja koittaa pikkuhiljaa säästellä omistaan rahat uuteen. Ikää 16. Ei missään nimessä siis kannata lahjoa liikaa.

Tässä on mennyt kyllä kasvatus pieleen muutenkin. Meillä ei säretä ja lapsi on itse säästänyt konsoliin ja pelitietokoneeseen ja osittain viimeisimpään kännykkään. Siitäkin huolimatta, että aina jouluisin saavat enemmän kuin toivovat.

Riippuu lapsesta.

Itsekkäät ja omahyväiset lapset pettyvät yhtä lailla, saivat sitten paljon tai vähän lahjoja, eri syistä vain. Jos tulee vähän lahjoja, hän valittaa, miksi niitä tuli niin vähän, jos taas paljon, hän valittaa, että ovat vääränlaisia.

Joissain perheissä on tapana panostaa jouluun, jolloin muuten vain -ostelua ei harrasteta, vaan lapsi saa lahjoja synttärinä ja jouluna, muulloin ei. Itse näkisin kultaisen keskitien tässäkin parhaana: kasvava lapsi tarvitsee sopivia vaatteita pitkin vuotta, kun taas uuden puhelimen hankintaa ei päätä päivämäärä, vaan oikea tarve. Ja joka vuosi ei olet tarvetta ostella mitään kallista elektroniikkaa, vaikka mainosmiehet yrittävät sellaista meille syöttää.

Vierailija kirjoitti:

Lahjat eivät tee ketään onnelliseksi jos niitä liikaa saa. Ihminen arvostaa ja on aidosti onnellinen jos saa vähemmän. Lapsi ei arvosta mitään jos saa liikaa. Kaikki on lopulta samantekevää. Ihminen voisi olla onnellisempi jos hän yhden kalliista lahjoistaan antaisi jollekkin huono- osaisemmalle.

Aika moni lapsi on onnellinen sen lahjavuorensa keskellä, vaikka aikuinen yrittää vakuuttaa itselleen, että tavarat eivät tee onnelliseksi.

Miten on - ota lapselta kaikki pois ja kysy, oletko nyt onnellinen, kun sinulla ei ole mitään, koska minä niin haluan. Onko lapsi kiitollinen sinulle siitä, että viet kaiken pois vai sittenkin kiinni materiassa ja itkee lempilelunsa perään tajuamatta, että onni on just sitä, mitä sinä sanot.

lapsi masentuu jos lahjojen tulo loppuukin

yks kaks, ei kai siinä kummempaa

eli tottuu ja sitte downsiftaa ku ei

ookkaan joka päivä joulu.

Olen huomannut, että nämä "vähän lahjoja on lapselle hyväksi" -vanhemmat on kehitelleen joukon muitakin vastaavia olettamuksia. Lapsen ei pidä harrastaa mitään maksullista, lasta ei saa kuljettaa kouluun, lapselle on hyväksi olla kotona yksinään jo 6v iässä, vanhempien tehtävänä on aiheuttaa lapselle pettymyksiä, lapsella pitää olla vastuu perheen lemmikistä (siksi näemme 8v ikäisiä ulkoiluttamassa itsensäkokoisia koiria), lapsen pitää tehdä osa perheen aterioista 10v iässä eikä lapsella saa olla mitään käsitystä rahasta ennen 18v ikää, koska se kuitenkin tuhlaisi kaiken, jos näkisikin setelin. Verkkopankki on suunnilleen sielunvihollisesta seuraava.

Näitä lapsia sitten terapeutit korjaavat, kun vanhemmilla oli se käsitys, että lapsuuden tuleekin olla iso pettymys.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että nämä "vähän lahjoja on lapselle hyväksi" -vanhemmat on kehitelleen joukon muitakin vastaavia olettamuksia. Lapsen ei pidä harrastaa mitään maksullista, lasta ei saa kuljettaa kouluun, lapselle on hyväksi olla kotona yksinään jo 6v iässä, vanhempien tehtävänä on aiheuttaa lapselle pettymyksiä, lapsella pitää olla vastuu perheen lemmikistä (siksi näemme 8v ikäisiä ulkoiluttamassa itsensäkokoisia koiria), lapsen pitää tehdä osa perheen aterioista 10v iässä eikä lapsella saa olla mitään käsitystä rahasta ennen 18v ikää, koska se kuitenkin tuhlaisi kaiken, jos näkisikin setelin. Verkkopankki on suunnilleen sielunvihollisesta seuraava.

Näitä lapsia sitten terapeutit korjaavat, kun vanhemmilla oli se käsitys, että lapsuuden tuleekin olla iso pettymys.

😄 Kärjistit, totta kai, mutta olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. Harva lapsi menee siitä pilalle, että oppii jo pienenä saavansa toivoa ja neuvotella asioista vanhempiensa kanssa. Että saa tahtoa asioita ja välillä saa tahtonsa lävitsekin.

Hyvin harvassa perheessä kait lapsi saa kaiken haluamansa. Jo siksikin se on harvinasta, että kun lapsia ja perheenjäseniä on enemmän, joutuu väkisinkin välillä antamaan periksi ja tyytymään siihen, että tehdäänkin, mitä sisko/veli/isä/äiti/joku muu perheessä tahtoo.

Ja siinä sitä väkisinkin opetellaan sietämään pettymyksiä ja pääsemään niiden ylitse. Niitä totta kai lapsen pitääkin kohdata, mutta ei niitä tarvitse vartavasiten alkaa rakentaa lapsen elämään keinotekoisesti lisää! Ja kun pettymyksiä tulee, kunnollinen vanhempi tukee lasta ja lohduttaa ja antaa lapsen huomata, että pettymys ei ole niin iso asia, siitä pääsee kyllä yli.

Kyllä vielä ala-asteikäisille on helppo ostaa monta, monta hyödyllistäkin lahjaa. Mutta entä kun lapset ovat 15v tyttö 17v poika. Kumpikaan ei halua mitään ns turhaa. Tarkkoja ovat pukeutumiseon suhteen. Jonkun vaatteen , itse valitsemansa haluavat, rahaa tilille. Niitä sukkia , lakanoita ja uöasuja on. No juu, ei musiikkia eikä kirjoja ,kun kaikki voi napata netistä. Kuulemma turhaa hankkia nurkkiin noita tavaroita.

Kännykkät ja läppärit toimii ja pakko toimiakin jo koulun takia. Netflix meillä on ympäri vuoden käytössä. Harrastusjutut kunnossa on.

Koettakaa keksiä

Me saimme lapset pitkän odotuksen jälkeen ja jouluna halusimme antaa lapsille paljon lahjoja. Mukana oli myös sukkia, pyjama ja jopa shampoota ja suihkusaippuaa, mutta aina joku toivottu ja odotettu parempi lahja. Lapset iloitsivat niistä kaikista. Mummon kutomat villasukat olivat mieleisiä. Pienenä se joulun taika loisti lasten silmistä ja vanhemmillekin tuli joulumieli. Vaatimukset eivät kasvaneet lasten kasvaessa, vaan he ymmärsivät sen mihin vanhemmilla on mahdollisuuksia. Nyt kolmekymppiset nuoret ovat järkeviä rahankäyttäjiä ja hyviä vanhempia omille lapsilleen. Myös lapsenlapset saavat paljon lahjoja.