Lue keskustelun säännöt.
Mitä pahaa siinä on, että antaa lapselle "liikaa" lahjoja?
Onko tämä jotain suomalaista kursailu mentaliteettia vai mikä on ajatuksena taustalla? Myönnän, ennen kun itselläni oli lapsia niin katsoin kieroon kun sukulaislapsille pukki toi niska vääränä lahjakasseja mutta nyt kun on omia lapsia niin ajatus on tässäkin muuttunut.
Meillä on kaksi lasta ja molemmat saavat meiltä vanhemmilta n. 6-8 lahjaa ja muilta sukulaisilta ehkä yhteensä 4-5, eli lahjoja tulee n. 10-15. Kaveri Somessa juuri kirjoitti kuinka 3-5 lahjaa on sopiva määrä, enempi on ehdottomasti liikaa.
Vaikka meidän lapset saavatkin sen 15 lahjaa, osaavat he olla kiitollisia jokaisesta ja jaksavat avata ja leikkiä jokaisella niillä. (Lahjoja myös availlaan meillä päivän mittaan.) Mistä siis kumpuaa ajatus, että lapset olisi kamalia lellipentuja jotka ei arvosta mitään?
Mainittakoon vielä, että juuri muutoin emme osta lapsille kalliita leluja tai vehkeitä, kirpparilta saatamme ostaa parit kirjat vuodessa tai Prismasta värityskirjat, ja aivan yhtä kiitollisia lapset on niistäkin. Ja varsinkin nyt korona-aikaan ei ole edes millään kirpparilla tullut käytyä niin sekin vähä on nyt loistanut poissaolollaan..
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut todistamassa tilanteita kun lapset ei edes jaksa avata kaikkea. Osasta sanovat suoraan että ei kiinnosta. Osa on tosi kalliita mutta lisäksi esim vaatteita tai muita muutenkin ostettavia on pakattu lahjoiksi.
Mutta voisko tässä olla kyse enemmänkin kasvatuksen puutteesta kun lahjojen määrästä?
Ap
Vaikea sanoa. Mutta jos alle kouluikäiselle annetaan vaikka 50 lahjaa kerralla, niin melkoinen psyyke saa lapsella olla että käsittelee sen tilanteen järkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siisti ystäväni sai miehensä sisarelta lahjaksi astianpesuainetta. Oikeasti.
Miehen sisar piti tuotetta hyvänä lahjana.
Aika tyhmä oot kun et itse tajua miksi.
Lapsi arvostaa lahjoja sitä vähemmän mitä enemmän niitä saa.
Lapsi menee sekaisin liian monesta lahjasta.
Tiedän lapsen jollle oli tärkeintä vain se kääreen avaaminen, ei muu.
Minun antama lahja ei ollut mitään kymmenien muiden lahjojen rinnalla.
Opetat tyhmyyksissäsi lapselle materialistivisen tavan elää.
Nythän pitäisi vähentää tavarain kulutusta.
Lapsi luulee että onni tulee krääsästä.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että nämä "vähän lahjoja on lapselle hyväksi" -vanhemmat on kehitelleen joukon muitakin vastaavia olettamuksia. Lapsen ei pidä harrastaa mitään maksullista, lasta ei saa kuljettaa kouluun, lapselle on hyväksi olla kotona yksinään jo 6v iässä, vanhempien tehtävänä on aiheuttaa lapselle pettymyksiä, lapsella pitää olla vastuu perheen lemmikistä (siksi näemme 8v ikäisiä ulkoiluttamassa itsensäkokoisia koiria), lapsen pitää tehdä osa perheen aterioista 10v iässä eikä lapsella saa olla mitään käsitystä rahasta ennen 18v ikää, koska se kuitenkin tuhlaisi kaiken, jos näkisikin setelin. Verkkopankki on suunnilleen sielunvihollisesta seuraava.
Näitä lapsia sitten terapeutit korjaavat, kun vanhemmilla oli se käsitys, että lapsuuden tuleekin olla iso pettymys.
Miksi pitäisi ostaa lapselle 15 pakettia lisäksi, jos hän saa vaikka lasketteluvarusteet, läppärin ja kuulokkeet lahjaksi? Kyllä hänet silti viedään kouluun ja harrastuksiin eikä mitään ihmeellisiä oppeja kehitellä, vaikka paketteja olisi vain 2-3. Sinne laskettelemaankin pääsee pitkin talvea monta kertaa, vaikka ei saanutkaan 15 pakettia jouluaattona.
Vierailija kirjoitti:
Siisti ystäväni sai miehensä sisarelta lahjaksi astianpesuainetta. Oikeasti.
Miehen sisar piti tuotetta hyvänä lahjana.
Ainakin käytännöllinen lahja! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika tyhmä oot kun et itse tajua miksi.
Lapsi arvostaa lahjoja sitä vähemmän mitä enemmän niitä saa.
Lapsi menee sekaisin liian monesta lahjasta.
Tiedän lapsen jollle oli tärkeintä vain se kääreen avaaminen, ei muu.
Minun antama lahja ei ollut mitään kymmenien muiden lahjojen rinnalla.
Opetat tyhmyyksissäsi lapselle materialistivisen tavan elää.
Nythän pitäisi vähentää tavarain kulutusta.
Lapsi luulee että onni tulee krääsästä.
Pakkoko niitä lahjoja on avata kuin liukuhihnalta? Esim. Meillä on tapana, että jokainen avaa yhden lahjan vuorotellen jolloin ei tule moista paperien repimistä ja lahjan sivuun heivaamista.
Vierailija kirjoitti:
Huonoa tässä on se, että lapsi ymmärtää jo pienenä, että mitä enemmän tavaraa, sitä onnellisempi on. Sitten kun vanhempien rahahanat sulkeutuvat nuoren täysi-ikäistyttyä, on todella suuri vaara ylikulutukseen ja pikavippien ottoon. Lapselle olisi äärettömän tärkeää opettaa järkevää taloudenhoitoa. Jo ihan pienestä lähtien.
Vanhempien kasvatus vs. ympäristön paine. Kummankohan sana merkkaa lapsena enemmän? Kaverien kehuskelut lahjoilla vai vanhempien liturgiat kuluttamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollainen kulutustahti on vaan ihan älytöntä ja sitten taas konmaritetaan vuodenvaihteen jälkeen. Mitä jos lapsia ei opetettaisi materiaalihysteriaan, voisko joulu olla jotain muuta? Voisiko jokainen vanhempi katsoa että omassa perheessä ei opetettaisi siihen materiaalin ihannointiin ja vertailuun montako lahjaa kukin sai?
Omalle yksivuotiaalle olen ostanut kolme lahjaa: pallon, kirjan ja magneettisia palikoita. Kummeiltani hän saa lisää noita palikoita (pakkauksessa aina kolme) ja tädiltään hänen käsin kutomiaan vihanneksia ja hedelmiä leikkeihin. Tässäkin on mielestäni jo ihan liikaa. Jos olisin tajunnut, että muualtakin voi tulla lahjoja, en olisi ostanut itse mitään.
N30
Jokainen toimii tavallaan. Meillä saa vain 2 lahjaa / lapsi meiltä vanhemmilta, mutta sen lisäksi muiden sukulaisten ja kummien lahjat. Yhteensä ehkä noin 10 lahjaa per lapsi.
Meiltä ei tule koskaan vaatteita tai muuta tarpeellista vaan aina leluja tms. Elintaso on meillä vuoden aikana aika korkea. On paljon uusia vaatteita, halutut harrastukset, syödään ulkona, on matkoja jne. Eu nähdä enää tarpeelliseksi hukuttaa lapsia jouluna lahjoihin. Mutta ymmärrän hyvin, että jotkut haluavat panostaa joululahjoihin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa, miten meillä kävi yhtenä jouluna. Poikani 5 v. oli saanut pikkusiskon. Jostain syystä vauva sai 7 pakettia ja poikani sai yli 20. Joku voisi luulla, että ihan hyvä vaan, mutta kun ei se raukka jaksanut avata niitä kaikkia, loppui voimat kesken. Siihen se nukahti jonkun lahjapaketin päälle, kun oli avannut lahjoja varmaan pari tuntia ja kokeillut jokaista lelua. Silloin me mieheni kanssa naurettiin, että nyt taisi lahjatouhu mennä yli.
Meillä on neljä lasta ja olen rajannut lahjat max 10/lapsi. Ihan käytännön syistä en halua lelukasoja nurkkiin. Peruslelut on jo hankittu. Pyydän kummeilta ja mummoilta elämyksiä ja aineettomia lahjoja, lapset on tykänneet niistä. En myöskään anna lahjaksi vaatteita tai vaikka saippuaa, mun mielestä ne kuuluu ostaa muutenkin.
Nykylapset ja nuoret on aika fiksuja ja tajuaa luonnonvarojen tuhlaamisesta järjettömyyden ja kohtuuden arvostamisen oikein hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen kulutustahti on vaan ihan älytöntä ja sitten taas konmaritetaan vuodenvaihteen jälkeen. Mitä jos lapsia ei opetettaisi materiaalihysteriaan, voisko joulu olla jotain muuta? Voisiko jokainen vanhempi katsoa että omassa perheessä ei opetettaisi siihen materiaalin ihannointiin ja vertailuun montako lahjaa kukin sai?
Omalle yksivuotiaalle olen ostanut kolme lahjaa: pallon, kirjan ja magneettisia palikoita. Kummeiltani hän saa lisää noita palikoita (pakkauksessa aina kolme) ja tädiltään hänen käsin kutomiaan vihanneksia ja hedelmiä leikkeihin. Tässäkin on mielestäni jo ihan liikaa. Jos olisin tajunnut, että muualtakin voi tulla lahjoja, en olisi ostanut itse mitään.
N30
Sinun lapsesi on siis 1-vuotias? Ei sen ikäiset osaa mitään lahjoja odottaa. Se lahjojen toivominen yleensä alkaa vasta 3-4-vuotiaana. Kalliimmat toiveet vasta 6-8-vuotiaana. Meilläkin on toivottu vähintään 200€ lahjoja. Meillä on 4 lasta, joista nuorin on 6v ja vanhin 14v. Jos toivelistalta kaikki ehdottomat jutut ostettaisiin, niin tonni ei varmasti riittäisi.
En minä edes pidä lukua ostamieni lahjojen määrästä. Miksi pitäisi? En tähtää mihinkään tiettyyn lukumäärään. Olen ostanut ne lahjat mitä lapset ovat pukilta toivoneet ja lisäksi parit vaatteet (koska tulee tarpeeseen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha kulutus.
Turha? Leikki on lapsen työtä.
Niin, turha kulutus. Leikkivät ne lapset ennenmuinoinkin kun kaupasta ei saanut miljoonaa erilaista lelua. Ja varmasti osasivat leikkiä oikein hyvin ja käyttää mielikuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä lasta ja olen rajannut lahjat max 10/lapsi. Ihan käytännön syistä en halua lelukasoja nurkkiin. Peruslelut on jo hankittu. Pyydän kummeilta ja mummoilta elämyksiä ja aineettomia lahjoja, lapset on tykänneet niistä. En myöskään anna lahjaksi vaatteita tai vaikka saippuaa, mun mielestä ne kuuluu ostaa muutenkin.
Nykylapset ja nuoret on aika fiksuja ja tajuaa luonnonvarojen tuhlaamisesta järjettömyyden ja kohtuuden arvostamisen oikein hyvin.
Mä olen aina ostanut jonkun vaatteen, koska yritän opettaa, että vaate on hyvä lahja. Jos joskus teinivuosina tulee jotain merkkivaatetoiveita, niin niitä voi sitten kätevästi ostaa joululahjaksi, kun lapsi on siihen opetettu. Tulevaisuus näyttää onnistunko :).
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsenne harrastaa jotain kalliimpaa (jos siis raaskitte antaa harrastaa) niin onko enemmän ok ostaa pitkin vuotta harrastusvälineitä kuin antaa niitä joululahjaksi? Jos on niin miksi? Tai millä periaatteella lapsesta kasvaa mitään arvostamaton kermaperse jos se saa ne tarpeelliset välineet juuri jouluna? Millä perusteella pitkin vuotta tuhlaavat vanhemmat ovat aikaa antavia, hyviä vanhempia kun taas jouluna ostavat paikkaavat vanhemmuuttaan lahjoilla?
Sehän onkin ihan eri asia että ostaako 20 krääsäpakettia, 20 pakettia joissa on joku kallis juttu kuten puhelin tai pleikkari, vai ostaako yhden kalliimman jutun, 3-5 pienempää lahjaa tulee sukulaisilta ja sitten jotkut harrastusvälineet jotka on myös kalliita kuitenkin pitkin vuotta ostella. Siinäkin on jo paljon, mutta ei nyt mikään järjetön lahjapakettivuori ja kahden tonnin edestä vimpaimia ja krääsää.
20 pakettia yhdelle lapselle, kuka edes haluaa kotiinsa niin paljon lisää tavaraa? 😳 Ellei ne sit ole just sitä hammastahnaa, yksi rukkanen yhdessä paketissa ja toinen toisessa jne.
Meillä jokainen lapsista saa toivelistaltaan yhden lelun tai pelin, samoin molemmilta isovanhemmiltaan jonkin paketin, jossa on jokin juttu mitä on toivonut. Yleensä ollaan toivottu isovanhemmiltakin aineettomia lahjoja, esim. että vievät lapsen teatteriin tai päiväretki johonkin kivaan paikkaan, mutta nyt koronan aikaan ei ole niin helposti toteutettavissa.
Meidän lapset ovat aina saaneet PALJON lahjoja! En ole laskenut, mutta varmaan lähempänä 50 kuin 15. Silti ovat aina jaksaneet avata lahjansa ja ilahtuvat kaikesta. Kotivideoille on tallennettu ilahtuneet ilmeet kivoista sukista ja jopa suklaapatukasta! Lahjojen avaaminen on SE JUTTU, ei haittaa vaikka paketista tulisi ne sukat tai kalsarit. Tai vaikka sitä hammastahnaa! Nyt lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät enää toivo leluja. Eivätkä muuten melkein mitään muutakaan! Suosikkibändin huppari, uudet kuulokkeet ja joku kiva lautapeli löytyvät toiveista. Varsin kohtuullisia minusta. Eivät ole menneet piloille lahjavuorista eivätkä halua aina vaan lisää ja lisää!
Mun mielestä ihan järkyttävää ostaa 15 lahjaa, ei lapsi tarvitse lahjavuorta, vaan mukavaa yhdessä oloa. Miettikää vaikka jos 60miljoonaa ihmistä ostaa lapsilleen "turhaa" vaan ostamisen ilosta, miten paljon jätettä siitä syntyy. Tänä päivänä ois tärkeämpää opettaa lapsille että vähemmälläkin pärjää ja se yhdessä olo on tärkeintä, eikä materia. Omien lasten lahjat on tarkkaan mietitty ja varmasti mieluisat, mutta niitä ei ole montaa.
Minäkään en ymmärrä, miksi periaatteesta pitäisi ostaa vain muutama lahja, jos rahaa on ja lapsen toiveet edes jotakuinkin järkeviä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että lahjoja ostetaan velaksi tai vaan määrän takia.
Tuntuu, että monet lahjojen määrää rajoittavat ovat itse eläneet niukan lapsuuden ja kostavat sitä nyt omille lapsilleen. Ikään kuin todistelevat sitä, että lahjojen vähyys on arvo itsessään. Ihan kuin lahjojen iso määrä poissulkisi lämmön ja rakkauden..