Mitä pahaa siinä on, että antaa lapselle "liikaa" lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaveri, jolla on kaksi lasta, ja ostaa kummallekin yli sata lahjaa joka jouluksi. Paketoiminen on kuulemma kamala urakka, eikä ”tosiaankaan” jaksa jokaista vaatetta laittaa eri pakettiin. Ja vähän on jo syöty kuormasta, kun lapsi ”niin halusi” jo saada joitain tuotteita jo marraskuussa käyttöön. Samoin joku uusi huonekalu kuuluu molempien lasten saada joka jouluksi.

Oikein kiva ihminen kyseessä, mutta suhde tavaraan ja kuluttamiseen on aika erikoinen. Kertoo ylpeänä, kuinka nuoremmalla on kaksi täyttä hyllyllistä pelkkiä huppareita. Ajatus siitä, että itse käyttäisi kaksi vuotta vanhoja vaatteita sai aikaan spontaanin naurun. Tai se, että ostaisi käytetyn auton. 😂 Uusi se olla pitää, vaikka se autolaina onkin iso kamalan iso rasti. Merkit ovat samoin hyvin tärkeintä ja vaatteissa logot vissiin se tärkein juttu. ”Säästää” ostamalla lapsille piraattikopioita jostain kaukaa, saa saman merkin halvemmalla.

Ja en tiedä korreloiko tuohon ketjussa mainittuun, mutta näiltä lapsilta ei todellakaan vaadita yhtään mitään. Itse asiassa oletin pitkään, että lapset ovat erityisiä ja siksi kyvyttömiä tekemään mitään. Mutta kyllä ne ihan normaaleja ja kivanoloisia ovat, heitä vaan pidetään ja kohdellaan ikäistään nuorempina.

Eikä kyse ole vain joulusta, vaan tavarat ovat tosi tärkeitä joka päivä. Joulu on jotenkin kuitenkin se huipentuma.

Onko veloissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan noilla ketkä esim.kommentoi, että lapsi rikkoo tahalleen jotain niin saa uuden niin itsellään ollenkaan lapsia?En tiedä ketään kuka toimisi noin..meillä lapset saavat paljon lahjoja..yleensä niistä suurin osa on ollut elämyksiä, mutta nyt kun rajoitukset jyllää en viittinyt ostaa kun yhdet huvipuistoliput kesälle. Isommilla on juurikin kalliimpia toiveet, uusi pleikkari ja siihen tarvikkeita on tulossa..ja siitä nyt on iloa pitkään teineille. Kuitenkin kuluttaakkin pitäisi, ei maailma pyöri valitettavasti niin, että kukaan ei osta mitään..

Tiedän jopa aikuisia siipeilijöitä, jotka rikkovat vanhan puhelimensa tai kuulokkeensa tai silmälasinsa ja sitten ostattavat uudet jollakin tekosyyllä toisella. Olen riidellyt asiasta lasten kanssa, joiden on mielestään pakko saada uusi playstation heti tilalle, jos entinen "sattumalta" menee rikki heti, kun uusi playstation julkaistaan.

-------------

Jotkut aikuiset tekee jopa vakuutuspetoksia, haluaa uudet silmälasit tms, rikkoo tahallaan ja laittaa kotivakuutuksen maksamaan.

Tervetuloa "Tavarapaljous :( " -keskusteluketjuun joulun jälkeen.

Me ostettiin meidän 4 v lapselle 5 lahjaa, kaikki mitkä toivoi ja 1v lapselle 2 lahjaa. Suvulta ja kummeilta tulee sitten vielä lisää. Minusta ihan sopiva määrä, nyt eka joulu kun esikoinen saa vähän kalliimpia/isompia

esim. Nukkekoti kun osasi jo toivoa itse. Joulu ja syntymäpäivä lahjoihin on ihana panostaa.

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku väittää lapsen nauttivan enemmän 1-2 "oikeasta" (=what?) lahjasta enemmän kuin 10:stä erilaisesta lahjasta, on niin uskoutunut omalle huuhaa-ajattelulleen ettei näe totuutta. Kaikki maailman lapset mieluummin avaisivat useamman paketin. Lapsi on lapsenmielinen ja se on OK.

Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa tai mielenkiintoa toteuttaa useampaa lahjaa.

Niin ja toki tuossa isossa lahjamäärässä on edelleen tärkeää se, että ostaa lasta oikeasti kiinnostavia asioita. Jos vanhempi ei tunne lastaan, ei kannata ostaa kilokaupalla turhaa tavaraa.

Tällaiset tekstit juuri tekee vanhemmille syyllisyyden tunteita ja paineita, ja sen takia niitä lahjoja ostetaan täysin turhaan säkkikaupalla.  Taustalla yritys ostaa lapsille onnellisuutta. Sen ymmärrän että vanhempi siihen lankeaa, mutta mikä motiivi on kirjoitella tällaisia?

Minulle on aivan se ja sama, että paljonko kenenkin lapsi saa lahjoja.

Toki silti viime jouluna katsoin hieman kauhuissani, kun siskoni lapset aukoivat pakettejaan (varmaan se 20-30 kpl/ lapsi) sekä lisäksi he saavat vielä suvulta ison kasan paketteja kumpikin. Siinä ne lapset kilpaa repivät paketteja auki, mutta kumpikaan ei erityisemmin pysähtynyt tutkimaan yhtäkään lahjaa. Lopulta kun kaikki oli avattu, niin toinen lapsista alkoi hieman leikkiä yhdellä lelulla ja toinen vieläkin kierteli tyhjän kuusen alla kuin etsien jotain millä leikkiä. Toinen lapsi ei ollut vanhemmiltaan saanut mitään mieluista lelua, jolla edes leikkiä ja siinä sitten istui loppuillan lattialla tekemättä mitään. Lahjoja oli selvästi hankittu, mutta ei se tavaramäärä silti kohdannut lapsen todellisten toiveiden kanssa.

Pieni lapsi voi toivoa yhtä, mutta kuitenkin todellisuudessa kaipaisi leikkimiseen jotain toisenlaista lelua ja vanhempien pitää oikeasti tuntea lapsensa, jotta tietävät millä lapsi leikkii/ mitä lapsi kaipaa. Tuntuu välillä, että tällaiset vanhemmat paikkaavat omaa poissaoloaan (henkistä tai fyysistä) sillä jäätävällä tavaramäärällä, vaikka lapset mieluiten vain viettäisivät aikaa vanhempiensa kanssa vaikka yhden lautapelin ääressä.

Omat lapseni tosiaan saavat jouluisin sen 2-5 lahjaa, johon sisältyy myös suvun paketit. Yritän rauhassa miettiä pitkin vuotta, että mitkä ovat heidän niitä mielenkiinnonkohteitaan (tai yhteistä tekemistä perheellemme) oikeasti eikä kotiamme vain täytetä tavarakasoilla. 

Lahjojen ja muun krääsän määrä on myös luokkakysymys. Näyttää siltä, että valtavat tavaramäärät ovat vähemmän koulutettujen juttu. Akateemisissa piireissä taistellaan enemmän roinavyörytystä vastaan. Onneksi lasten kummit ovat meidän kanssamme samoilla linjoilla, pidetään kohtuus, hankitaan hyväntekeväisyyslahjoja jne. Vähitellen lasten isovanhemmatkin ovat oppimassa samaan, mutta aika monta vuotta piti taistella.

Ja ei, eivät lapsetkaan roinista nauti, ainakaan enää siinä vaiheessa, kun pitäisi pitää huone siistinä.

Sanotaan ap näin, että olet tosi hyvin kasvattanut lapsesi, jos heistä ei tule lellipentuja tuosta lahjamäärästä huolimatta. Tässä ei ole mitään taka-ajatusta vaan ihan oikeasti ajattelen, että olet onnistunut jossain asiassa todella hyvin. Kai se epäilijöiden pointti on se, että melkein kukaan meistä ei lähde lapsuudenkodista ilman että ne samat odotukset vie sitten muuhun maailmaan. Että pitäisi koko ajan palkita ihan hirveästi. Tai sitten lapsesi ovat fiksuja ja ymmärtävät että perhe on sitä varauksetonta rakastamista varten ja muu maailma sitten muuta roolia varten. Hyvä kasvattaja osaa välittää tämän oikein lapselleen. Kukaan jaksa muksuja tai niiden vanhempia, joiden mielestä muksu ei ole ainoastaan oman perheyksikön napa vaan koko muun maailman myös. Ymmärrät varmaan ap mitä ajan takaa?

Mun 6-vuotias toivoi 9 lahjaa, 3- vuotias 8. Joukossa oli pari kallista(=isoa lego-pakettia), mutta muuten ihan tavallista tavaraa. Esim. Scleich -dinosaurus ja Ryhmä Hau - palapeli sekä Lidlin kuvastosta herätyskello. En tiedä miksi en näitä toiveita toteuttaisi, kun niihin on varaa. Sukulaisilta tulee lisäksi jotain, mutta pääsääntöisesti antavat rahaa, joka talletetaan säästötileille.

Kyllä niitä pettymyksiä tulee vastaan muutenkin, ei niitä tarvitse joululle tehdä ehdoin tahdoin.

Kyllä meilläkin lapset saa paljon lahjoja, enkä nää siinä mitään pahaa. Me vanhemmat ostetaan pari pakettia, muut tulee sukulaisilta ja kummeilta. Lapset on vielä pieniä, 2v ja 5v, kaksivuotias nyt ei vielä ymmärrä niin lahjojen päälle, muuta kuin sen että pitää saada saman verran kuin isosiskokin, mutta viisivuotias on juuri siinä iässä, että iso lahjavuori tekee onnelliseksi, riippumatta siitä miten hienoja ja kalliita ne lahjat on. Se saamisen ja pakettien aukomisen riemu on niin suurta. Hän saa siis pari hienompaa ja kalliimpaa lahjaa ja lisäksi mukana on kaikenlaista pienempää kivaa, esim askartelutarvikkeita, vaatteita, kirjoja ym., myös juttuja jotka olisi ostettu muutenkin. Hän muistaa edelleen, mitä on saanut viime vuonna joululahjaksi ja se tuntuu lisäävän tavaran arvoa hänen silmissään.

Toisaalta pidän hyvänä, ettei lapselle ostella pitkin vuotta kaikkea mitä he haluavat. Jos ne isommat leluostokset säästetään jouluun ja synttäreihin, oppii odottamaan ja toisaalta siinä odotellessa erottuu ne tärkeimmät toiveet yli muiden.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aivan se ja sama, että paljonko kenenkin lapsi saa lahjoja.

Toki silti viime jouluna katsoin hieman kauhuissani, kun siskoni lapset aukoivat pakettejaan (varmaan se 20-30 kpl/ lapsi) sekä lisäksi he saavat vielä suvulta ison kasan paketteja kumpikin. Siinä ne lapset kilpaa repivät paketteja auki, mutta kumpikaan ei erityisemmin pysähtynyt tutkimaan yhtäkään lahjaa. Lopulta kun kaikki oli avattu, niin toinen lapsista alkoi hieman leikkiä yhdellä lelulla ja toinen vieläkin kierteli tyhjän kuusen alla kuin etsien jotain millä leikkiä. Toinen lapsi ei ollut vanhemmiltaan saanut mitään mieluista lelua, jolla edes leikkiä ja siinä sitten istui loppuillan lattialla tekemättä mitään. Lahjoja oli selvästi hankittu, mutta ei se tavaramäärä silti kohdannut lapsen todellisten toiveiden kanssa.

Pieni lapsi voi toivoa yhtä, mutta kuitenkin todellisuudessa kaipaisi leikkimiseen jotain toisenlaista lelua ja vanhempien pitää oikeasti tuntea lapsensa, jotta tietävät millä lapsi leikkii/ mitä lapsi kaipaa. Tuntuu välillä, että tällaiset vanhemmat paikkaavat omaa poissaoloaan (henkistä tai fyysistä) sillä jäätävällä tavaramäärällä, vaikka lapset mieluiten vain viettäisivät aikaa vanhempiensa kanssa vaikka yhden lautapelin ääressä.

Omat lapseni tosiaan saavat jouluisin sen 2-5 lahjaa, johon sisältyy myös suvun paketit. Yritän rauhassa miettiä pitkin vuotta, että mitkä ovat heidän niitä mielenkiinnonkohteitaan (tai yhteistä tekemistä perheellemme) oikeasti eikä kotiamme vain täytetä tavarakasoilla. 

Oikeastiko et nää mitään välimallia askeettisen 2-5 lahjan ja ihan täysin överin 30 lahjan välillä? Meidän lapset saa yhteensä jonkun 10-15 lahjaa joka on ihan kohtuullinen määrä, ja siinä on nimenomaan ajateltu niitä lasten toiveita ja mielenkiinnon kohteita. Myös lasten isovanhemmat tuntee lapset hyvin, kummit, tädit ja sedät ymmärtää kysyä toiveita. Joukossa on aina myös pelejä, kirjoja ym. yhteistä puuhaa. On toki kurjaa, jos jossain perheessä ostetaan vaan kasoittain lahjoja välittämättä lasten toiveista, mutta väittäisin että se on aika harvinaista. Yleensä niitä ostetaan paljon ihan vaan rakkaudesta ja halusta toteuttaa niitä lapsen toiveita.

Lahjojen määrä ei korreloi vanhemman hyvyyden kanssa. Vähän lahjoja ostava voi olla muutenkin ankea vanhempi, joka ei välitä lapsen tunteista. Toisaalta paljon lahjoja ostava voi mennä myös metsään ostamalla vääränlaisia lahjoja tai korvaamalla läsnäolon tavaralla. Mutta molemmissa tapauksissa kyse voi olla myös ihan järkevästä, rakastavasta vanhemmuudesta (ja myös innokkaista sukulaisista jotka haluaa ostaa lahjoja).

Vierailija kirjoitti:

Se, että joku väittää lapsen nauttivan enemmän 1-2 "oikeasta" (=what?) lahjasta enemmän kuin 10:stä erilaisesta lahjasta, on niin uskoutunut omalle huuhaa-ajattelulleen ettei näe totuutta. Kaikki maailman lapset mieluummin avaisivat useamman paketin. Lapsi on lapsenmielinen ja se on OK.

Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa tai mielenkiintoa toteuttaa useampaa lahjaa.

Niin ja toki tuossa isossa lahjamäärässä on edelleen tärkeää se, että ostaa lasta oikeasti kiinnostavia asioita. Jos vanhempi ei tunne lastaan, ei kannata ostaa kilokaupalla turhaa tavaraa.

Tämäkin riippuu lapsen iästä. Teini-ikää lähestyvä voi oikeasti ollakin ilahtuneempi parista kalliista lahjasta kuin kuin kasasta pieniä lahjoja, mutta vaikkapa viisivuotiaalle se lahjakasa on jo itsessään huikean mahtava juttu, vaikka joukossa olisi vain pari kivaa lelua ja loput jotain tyyliin sukkia ja kyniä.

... ja kasvattaa lapsista ahneita ja kyltymättömiä, joille mikään ei riitä.

Mun mielestä just tää, et mitä vanhemmaksi lapsi tulee, niin hän osaa enemmän arvostaa oikeasti tarpeellisia lahjoja ja varsinkin teininä (ja siitä vanhempana) kaikki omaan kotiin liittyvät jutut tulee todellakin tarpeeseen! 🥰💕

Meillä ostetaan harrastusvälineet ja vaatteet silloin kun on niiden aika. Viimeeksi hankin sellaisen laukaisualustan jääkiekon kuivaharjoittelua varten ja mietin että olisi mainio joululahja, mutta kun lunta ei näy eikä kuulu, jäähalleihin ei päässyt ja tekojäillekään ei riittänyt pakkasta, niin tarve oli heti. Sanon lapsille aina että meillä ostetaan tavarat silloin kun niitä tarvitaan ja muistan varoittaa että jouluna lahjoja tulee vähemmin. Mutta kyllä meillä säästetään joitain mieluisia lahjoja myös jouluun.

Mutta välillä tulee myös pettymyksiä kun paljon odotettua lahjaa ei saakaan.

Itse koin monina jouluina pettymyksiä kun korvalappustereoiden sijaan tuli kasettimankka. Eihän sellaista voinut kantaa mukana. Ehkä siksi en halua luoda lapsilleni joulun odotuksesta lahjojen odotusta vaan nautitaan yhdessäolosta; aamulla ulkoillaan, sitten syödään puuroa, touhutaan jotain kivaa, lähdetään käymään hautausmaalla, saunotaan, syödään ja lopuksi availlaan muutama lahja.

Jotkut ajattelee että lasta kasvattaa tavaroiden odottaminen. Kyllä mielestäni lasta kasvattaa se, että luistimet ostetaan silloin kun niitä tarvitaan ja nautitaan alkukauden jäistä, eikä olla luistelematta jouluun saakka ja vasta sitten saa luistimet, pulkan, sukset ja vastaavat. Samalla lapsi oppii että tavaroita ostetaan tarpeeseen.

joulu on siitä hieno juhla että se on vielä säilynyt. viher komukat koittavat sitäkin poistaa. joulusta jää lapsillekkin hyvä mieli. toista se lienee ap,n taloudessa kun tölkkejä kerää  meidän maksamista neliöistään. 

anna "aikaasi ja puhu keskustele" paras lahja

Älytöntä lasta siihen roinaan hukuttaa, vaatteet ok. Läsnäolo lapsen kanssa ja yhdessä tekeminen parasta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ostetaan harrastusvälineet ja vaatteet silloin kun on niiden aika. Viimeeksi hankin sellaisen laukaisualustan jääkiekon kuivaharjoittelua varten ja mietin että olisi mainio joululahja, mutta kun lunta ei näy eikä kuulu, jäähalleihin ei päässyt ja tekojäillekään ei riittänyt pakkasta, niin tarve oli heti. Sanon lapsille aina että meillä ostetaan tavarat silloin kun niitä tarvitaan ja muistan varoittaa että jouluna lahjoja tulee vähemmin. Mutta kyllä meillä säästetään joitain mieluisia lahjoja myös jouluun.

Mutta välillä tulee myös pettymyksiä kun paljon odotettua lahjaa ei saakaan.

Itse koin monina jouluina pettymyksiä kun korvalappustereoiden sijaan tuli kasettimankka. Eihän sellaista voinut kantaa mukana. Ehkä siksi en halua luoda lapsilleni joulun odotuksesta lahjojen odotusta vaan nautitaan yhdessäolosta; aamulla ulkoillaan, sitten syödään puuroa, touhutaan jotain kivaa, lähdetään käymään hautausmaalla, saunotaan, syödään ja lopuksi availlaan muutama lahja.

Jotkut ajattelee että lasta kasvattaa tavaroiden odottaminen. Kyllä mielestäni lasta kasvattaa se, että luistimet ostetaan silloin kun niitä tarvitaan ja nautitaan alkukauden jäistä, eikä olla luistelematta jouluun saakka ja vasta sitten saa luistimet, pulkan, sukset ja vastaavat. Samalla lapsi oppii että tavaroita ostetaan tarpeeseen.

Näin juuri. Olen kaikesta samaa mieltä. Ihmettelen myös sitä, että jos lapsella on innostus johonkin asiaan tai hän haluaisi harrastaa, niin sitten laitetaan odottamaan pahimmillaan kuukausikaupalla - siinähän suorastaan estetään lapselta mielekäs tai jopa kehittävä tekeminenkin jonkin omituisen periaatteen vuoksi.

Omat lapseni ovat saaneet mielestäni ihan hyvän määrän lahjoja, ei mitenkään niukasti, jos ei nyt överistikään, ja silti kun kysyin, mikä on parasta joulussa, eivät sanoneetkaan, että lahjat, vaan se, että kotona on joulukoristeita ja on kiva tunnelma ja ollaan paljon yhdessä. Kyllä he lahjojakin odottavat, mutta lahjoista ei ole muodostunut joulun merkittävin asia juuri siksi, että kivoja asioita voi hankkia muulloinkin.

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä lasta siihen roinaan hukuttaa, vaatteet ok. Läsnäolo lapsen kanssa ja yhdessä tekeminen parasta.

Riippuu roinasta. Kyllähän monet lelut, pelit ja askartelutarvikkeet ovat varsin hyödyllisiä ja kehittäviä, ja niiden kanssa voi viettää aikaa yhdessäkin.