Lue keskustelun säännöt.
Mitä pahaa siinä on, että antaa lapselle "liikaa" lahjoja?
Onko tämä jotain suomalaista kursailu mentaliteettia vai mikä on ajatuksena taustalla? Myönnän, ennen kun itselläni oli lapsia niin katsoin kieroon kun sukulaislapsille pukki toi niska vääränä lahjakasseja mutta nyt kun on omia lapsia niin ajatus on tässäkin muuttunut.
Meillä on kaksi lasta ja molemmat saavat meiltä vanhemmilta n. 6-8 lahjaa ja muilta sukulaisilta ehkä yhteensä 4-5, eli lahjoja tulee n. 10-15. Kaveri Somessa juuri kirjoitti kuinka 3-5 lahjaa on sopiva määrä, enempi on ehdottomasti liikaa.
Vaikka meidän lapset saavatkin sen 15 lahjaa, osaavat he olla kiitollisia jokaisesta ja jaksavat avata ja leikkiä jokaisella niillä. (Lahjoja myös availlaan meillä päivän mittaan.) Mistä siis kumpuaa ajatus, että lapset olisi kamalia lellipentuja jotka ei arvosta mitään?
Mainittakoon vielä, että juuri muutoin emme osta lapsille kalliita leluja tai vehkeitä, kirpparilta saatamme ostaa parit kirjat vuodessa tai Prismasta värityskirjat, ja aivan yhtä kiitollisia lapset on niistäkin. Ja varsinkin nyt korona-aikaan ei ole edes millään kirpparilla tullut käytyä niin sekin vähä on nyt loistanut poissaolollaan..
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Muista ap että tulevina vuosina lapsesi toivovat vähintään saman määrän lahjoja ja niiden hinnatkin kallistuu mitä vanhempien lasten lahjatoiveita kuuntelee. Kun jossain vaiheessa ryhmä hau-lelu toiveissa tai pikkuauto niin jonain toisena vuotena toiveissa voikin olla pelikonsoli tai älypuhelin.
Itsellä isoja lahjamääriä lapsilleen antavista tulee mieleen vanhemmat jotka koittavat paikkailla kehnompaa vanhemmuutta ja läsnäolonpuutetta materialismilla
Ihan täyttä pennin psykologiaa. Suomessa on joku kummallinen mieliala, että köyhät kotona voivottelijat, joilla ei ole antaa kuin vanhentuneita alennuskuponkeja lahjaksi, olisivat jotenkin parhaita ihmisiä kaikessa ja upeita vanhempia sekä jotenkin aidommin ja enemmän läsnä. Tämähän ei pidä alkuunkaan paikkaansa.
Niin kauan kuin on varaa, on mukavaa ostella kalliitakin lahjoja (ei krääsää) ja touhuta lasten kanssa yhdessä niillä koko pitkä pimeä talvi. Kyllä ne käpylehmillä leikkineet suuret ikäluokat ainakin ovat alkaneet vanhempana hamstrata tavaraa, kun kaikesta oli lapsena puutetta ja tavaran saaminen oli jotain ihmeellistä ylellisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjoja ei voi koskaan antaa liikaa. Köyhien ulinaa puhua asiasta.
Olen vierestä seurannut millaista on lapsilla jotka saa valtavan lahjavuoren jouluna. Sellainen vuori että se on jotain 25-35 lahjaa, vanhemmat erittäin hyvätuloisia. Yksi lapsista sai toivomansa lahjan (hinnaltaan 100-200e) mutta ei vilkaissutkaan sitä. Kun vanhempi ihmetteli asiaa niin kuulemma lahja ei ollut hyvä koska ei ollut haluamaansa merkkiä/väriä. Ei suostunut siksi leikkimään sillä kalliilla lahjalla. Lapsi oli noin 8-9-vuotias ja täysin kiittämätön.
Vierailija kirjoitti:
Olen vierestä seurannut millaista on lapsilla jotka saa valtavan lahjavuoren jouluna. Sellainen vuori että se on jotain 25-35 lahjaa, vanhemmat erittäin hyvätuloisia. Yksi lapsista sai toivomansa lahjan (hinnaltaan 100-200e) mutta ei vilkaissutkaan sitä. Kun vanhempi ihmetteli asiaa niin kuulemma lahja ei ollut hyvä koska ei ollut haluamaansa merkkiä/väriä. Ei suostunut siksi leikkimään sillä kalliilla lahjalla. Lapsi oli noin 8-9-vuotias ja täysin kiittämätön.
Elikkä siis lapsi sai kalliin lahjan, joka ei kuitenkaan ollut se mitä oli toivonut. Eli vanhemmat "säästivät" mutta samalla heittivät hukkaan sen 100-200€. Ostakaa lapselle se mitä hän toivoo tai sitten ei ollenkaan. Lapsi toivoo mustaa jopoa (450€) ja vanhemmat ostaa pinkin feikkijopon (150€) ja luulevat säästävänsä 300 €, mutta lapsi saa kuitenkin sen minkä on toivonutkin. Väärin! Vanhemmat heittivät hukkaan 150 €. Jos et pysty ostamaan jopoa, jätä pyörä kokonaan ostamatta. Ei lapsi ole pettyessään kiittämätön, hän vaan sai jonkun tavaran mitä ei halunnut ja samalla kun vanhemmat tuhlasivat rahan johonkin roskaan, niin lapsi tietää menettävänsä sen toiveen mukaisen tavaran kun hänellähän on jo mukamas sellainen. Päälle tosiaan haukutaan vielä kiittämättömäksi.
Pikkulapselle on vielä suht helppo ostaa paljon lahjoja..pehmolelut, pelit ja kirjat eivät maksa paljoa. Kun lapsi tottuu lahjavuoreen, on teininä jo hankalassa tilanteessa, kun siinä iässä toiveet ovat paljon kalliimpia. Jos lapsi on tottunut samaan kymmeniä lahjoja, onko teillä joka vuosi varaa ostaa jouluna iPhone, iPodit, Bluetoothkaiutin, mopo, kypärä, pelikone, peliohjain, pelituoli, pelejä, canada goosen toppatakki, merkkikengät, cuccin paita ja vyö, merkkikosmetiikkaa.
Eli nuo on niitä teinien Ryhmä Hau- krääsää.
Alatteko vasta tuossa vaiheessa kasvattamaan lapsianne kohtuuteen.?
Ja 18-v. Jouluna lapsi toki saa pikkubemun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt ehdi lukea vastauksia, mutta olen ap kanssasi samoilla linjoilla. En edes vietä mitään erityistä kulutusjuhlaa, mutta rakastan joulua ja lahjoja. Ostan lahjaksi juuri niitä leluja, vaatteita jne. mistä lapset pitävät ja mistä on oikeasti iloa. Ei siis mitään krääsää. Yleensä lapsilla kuitenkin on leluja ja leikkiminen on hyväksi, joten en ymmärrä, mistä näissä perheissä lapset lelunsa saavat, joissa vanhemmat pitkin hampain ostavat yhden lelun jouluna. Ostetaanko niitä sitten ympäri vuotta? Itse taas ostan aika harvoin muuten kuin lahjaksi. Jos muistelen omia lapsuuteni jouluja, muistan lämpimän iloisen ilmapiirin ja kyllä, myös ihanat lahjat. Mitä nyt av:ta lukee, niin suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä, että joulu on ihan p*rseestä ja koko jutun voisi lakkauttaa tai vähintäänkin sitä pitäisi viettää käpysoppaa syöden ja pimeään yöhön ikkunasta tihrustaen (myös jouluvalot ovat hapatusta). Onneksi omat vanhempani olivat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että nämä "vähän lahjoja on lapselle hyväksi" -vanhemmat on kehitelleen joukon muitakin vastaavia olettamuksia. Lapsen ei pidä harrastaa mitään maksullista, lasta ei saa kuljettaa kouluun, lapselle on hyväksi olla kotona yksinään jo 6v iässä, vanhempien tehtävänä on aiheuttaa lapselle pettymyksiä, lapsella pitää olla vastuu perheen lemmikistä (siksi näemme 8v ikäisiä ulkoiluttamassa itsensäkokoisia koiria), lapsen pitää tehdä osa perheen aterioista 10v iässä eikä lapsella saa olla mitään käsitystä rahasta ennen 18v ikää, koska se kuitenkin tuhlaisi kaiken, jos näkisikin setelin. Verkkopankki on suunnilleen sielunvihollisesta seuraava.
Näitä lapsia sitten terapeutit korjaavat, kun vanhemmilla oli se käsitys, että lapsuuden tuleekin olla iso pettymys.
Toivottavasti terapeutti auttoi sinua pääsemään yli siitä, että pukki ei tuonut tarpeeksi paketteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ostetaan leluja ympäri vuoden. Jouluna paketteja tulee joku 5-8.
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paha on ehkä liian voimakas sana, mutta tämän päivän lapset harvoin kokevat mitään elämyksiä ja riemua lahjaröykkien keskellä, korkeintaan on kiva avata niitä paketteja, mutta paketin sisältö niinkään kiinnosta, kun sitä materiaa pursuaa kaikkialla, jolloin se menettää merkityksensä ja on hetken huuma ja muut asiat korostuvat esim. yhdessäolo.
Tästähän tehtiin laaja tutkimus, johon myös päiväkoti- ja kouluikäiset lapsen osallistuivat ja lasten mielestä joululahjat tuli sijalle jotain 8 ja sitä ennen lasten mielestä joulussa parasta oli, perheen kanssa vietetty jouluateria, jouluvalmistelut perheen kanssa, leipiminen, haudalla käyminen, joulusauna, joululaulut, vanhempien kanssa tehnyt vierailut ja yhdessä olo ja sen jälkeen tuli vasta joululahjat. Ja vaikka aikuiset panostavat paljon aikaa ja vaivaa lastensa lahjoihin, se ei näytä kuitenkaan paljon merkitsevän lapselle.
Tässä yhteenveto, jossa lapset ja aikuiset on mukana, mikä joulussa on parasta, antaa iloa, elämyksiä ja riemua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Nyt meni tällä mummolla masmat sekaisin.
6v ja 8v seuraa pörssikursseja? Ja seurataan pankkitilin saldoa ja sijoitusten tuottoa.
Eikö tuon ikäiset vielä pitäisi leikkiä ja elää huoletonta lapsen elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu siitä, mitä paketissa on. Oma lapseni ei halua 15 pakettia, jos niissä on krääsää. Haluaa mieluummin yhden hyvän lahjan esim. läppärin tai sukset. Hammastahnaa ja saippuaa pitää ostaa joka tapauksessa ympäri vuoden.
Maailma on muuttunut omista lapsuusvuosistani, mutta en olisi tuolloin, enkä pystyisi nyt joka vuosi keksimään yhtä isoa ja tärkeää (tai kallista) lahjaa. Ei kai nytkään kukaan osta vuosittain uutta läppäriä tai puhelinta tai suksia? Pitäisikö sitten olla ihan kokonaan ilman lahjoja, jos ei ole "hyvälle lahjalle" tarvetta? Mielestäni ei ole mitään väärää, jos välillä saa useamman pienemmän lahjan.
Jos vanhemmat ottavat asenteen, että lahjaksi kannattaa pyytää vain yhtä "tärkeää" asiaa, niin eikö sekin voi ohjata lasta keksimään kuin pakolla jotain arvokasta? Harvassa ovat ne lapset, jotka eivät mitään halua.
Vierailija kirjoitti:
Paha on ehkä liian voimakas sana, mutta tämän päivän lapset harvoin kokevat mitään elämyksiä ja riemua lahjaröykkien keskellä, korkeintaan on kiva avata niitä paketteja, mutta paketin sisältö niinkään kiinnosta, kun sitä materiaa pursuaa kaikkialla, jolloin se menettää merkityksensä ja on hetken huuma ja muut asiat korostuvat esim. yhdessäolo.
Tästähän tehtiin laaja tutkimus, johon myös päiväkoti- ja kouluikäiset lapsen osallistuivat ja lasten mielestä joululahjat tuli sijalle jotain 8 ja sitä ennen lasten mielestä joulussa parasta oli, perheen kanssa vietetty jouluateria, jouluvalmistelut perheen kanssa, leipiminen, haudalla käyminen, joulusauna, joululaulut, vanhempien kanssa tehnyt vierailut ja yhdessä olo ja sen jälkeen tuli vasta joululahjat. Ja vaikka aikuiset panostavat paljon aikaa ja vaivaa lastensa lahjoihin, se ei näytä kuitenkaan paljon merkitsevän lapselle.
Tässä yhteenveto, jossa lapset ja aikuiset on mukana, mikä joulussa on parasta, antaa iloa, elämyksiä ja riemua.
Tuossa jutussa ei sanallakaan mainittu lapsia. Oikeastiko joku uskoo, että päiväkoti-ikäinen odottaa joulussa jouluateriaa tai lähettää jotain joulukortteja? Kyllä nuo oli aikuisten vastauksia. Lapset odottaa lahjoja ja se on täysin ok. Joulupukille kirjoitetaan innoissaan ja sitten pohditaan mitä se pukki tuo. Eikä kukaan mainitse kinkkua tai lanttulaatikkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Nyt meni tällä mummolla masmat sekaisin.
6v ja 8v seuraa pörssikursseja? Ja seurataan pankkitilin saldoa ja sijoitusten tuottoa.
Eikö tuon ikäiset vielä pitäisi leikkiä ja elää huoletonta lapsen elämää?
Leikkivät toki myös, mutta seuraavat isänsä kanssa, miten Koneen kurssi heittelee jne. Ja suunnittelevat muutenkin elämäänsä, vaikkapa, minkälaisen oman kodin joskus haluavat. Leikkiminen ja järkevä rahankäytön opettelu eivät sulje pois toisiaan. Ja olen pappa.
Kyllä minä lapsille suon sen lahjojen avaamisen riemun jouluna. Ei ne lelutoiveet ja usko joulupukkiin kovin montaa vuotta kestä. Leikki-ikä ja pikkukoululaisena oleminen on älyttömän lyhyt aika!
Sen jälkeen olemme ihan suoraan sanoneet, että muutamia lahjoja voi toivoa ja katsotaan sitten mitä maksavat ne toiveet. Jos on kovin hintavia, silloin pitää karsia muista toiveista ja asettaa tärkeysjärjestykseen. Ei mitään ongelmia ole tuottanut. Mutta ei ole yhden yhtäkään kertaa myöskään neljän lapsen kanssa tullut vastaan lelu-tai karkkiosastolla kiukuttelua kun mitään ei sieltä kauppareissulla osteta ellei ole synttärit tai karkkipäivä. Jokainen ymmärtänyt tämän ja voidaan hyvin käydä leluosastoilla ihailemassa leluja ilman pelkoa kinumisesta jne.
En usko, että yksikään lapsi kasvaa pilalle hemmotelluksi jos jouluna saa useita ajatuksella hankittuja paketteja ja iloa niistä koko vuodeksi. Merkityksellisempää lienee ne 364 muuta päivää vuodessa. Arjen tavat, vanhempien asettamat rajat, keskustelut, saako lapsi pompotella vanhempiaan, saako periksi, saako kinumalla ja vaivaa näkemättä kaiken heti, perheen yleiset kulutustottumukset yms. ratkaisevat paljon enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Monella tapaa hyvin vahingollista toimintaa, niin kuiin muutamissa kirjoituksissa on jo todettukin.
Kai siinä vanhemmat jotenkin yrittää kompensoida epäonnistumistaan vanhempina. Valitettavasti tästä kompensaatiosta kärsii taas lapsi joka joutuu pilalle hemmotelluksi.
Antakaa lapsille yhteistä aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Älkää hukuttako heitä joutavaan krääsään, se on melkein pahinta mitä voitte tehdä
No hohhoijakkaa. Itse olen saanut suhteellisen paljon lahjoja lapsena jouluisin enkä voi tajuta miten yhden päivän hemmottelu vuodessa pilaisi lapsen. Vähän valoja päälle jooko. Lapsesta asti olen ollut vaatimaton enkä lähellekään pilalle hemmoteltu. On se kumma jos kerran vuodessa saadut 10 pakettia pilaa lapsen (itse ainakin olin aivan onneni kukkuloilla lapsena jokaisesta lahjasta). Omille vanhemmilleni joulu on ollut aina tosi tärkeä ja lahjat ovat kuuluneet siihen osaksi.
Melkein naurattaa tuo että joululahjoihin hukuttaminen on pahinta mitä mulle on lapsena tehty. Kummasti musta silti on kasvanut tasapainoinen ja nöyrä aikuinen.
Eihän tuo edes ole paljon? Minä ja sisarukseni saatiin saman verran jo 70-luvulla, ja maalaisserkkuni vielä enemmän kun heillä oli paljon enemmän sisaruksia ja serkkuja kuin meillä.
Jos minulla olisi lapsia niin ostaisin kaiken mihin varani riittäisivät. Olisi ihana antaa lapselle kaikki mitä hän haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä lapsille suon sen lahjojen avaamisen riemun jouluna. Ei ne lelutoiveet ja usko joulupukkiin kovin montaa vuotta kestä. Leikki-ikä ja pikkukoululaisena oleminen on älyttömän lyhyt aika!
Sen jälkeen olemme ihan suoraan sanoneet, että muutamia lahjoja voi toivoa ja katsotaan sitten mitä maksavat ne toiveet. Jos on kovin hintavia, silloin pitää karsia muista toiveista ja asettaa tärkeysjärjestykseen. Ei mitään ongelmia ole tuottanut. Mutta ei ole yhden yhtäkään kertaa myöskään neljän lapsen kanssa tullut vastaan lelu-tai karkkiosastolla kiukuttelua kun mitään ei sieltä kauppareissulla osteta ellei ole synttärit tai karkkipäivä. Jokainen ymmärtänyt tämän ja voidaan hyvin käydä leluosastoilla ihailemassa leluja ilman pelkoa kinumisesta jne.
En usko, että yksikään lapsi kasvaa pilalle hemmotelluksi jos jouluna saa useita ajatuksella hankittuja paketteja ja iloa niistä koko vuodeksi. Merkityksellisempää lienee ne 364 muuta päivää vuodessa. Arjen tavat, vanhempien asettamat rajat, keskustelut, saako lapsi pompotella vanhempiaan, saako periksi, saako kinumalla ja vaivaa näkemättä kaiken heti, perheen yleiset kulutustottumukset yms. ratkaisevat paljon enemmän.
Nimenomaan. Itse olin jo lapsena nöyrä ja vaatimaton, enkä koskaan vaatimalla vaatinut vanhemmiltani asioita. Minut on kasvatettu hyvin ja pidin jo lapsena vanhempiani siinä määrin auktoriteettina etten kitissyt tavaroita toisin kuin esimerkiksi jotkut kaverini. Monet kaverini saattoivat arjessa saada vanhemmiltaan mitä ikinä halusivat. Meillä tavaroilla "hemmottelu" sijoittui jouluun ja silloin olin kyllä hyvin riemuissani kaikista lahjoista joita sain (ja niitä oli noin 10). Enemmän arjen kasvatus ja asenteet ja kulutustottumukset vaikuttavat lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Ai 6- ja 8-vuotias seuraavat osakekurssien vaihtelua ja salkkunsa arvon kehitystä 🤦
Jotakin tolkkua näihin juttuihin, hei!
Ei ole veloissaan, matalapalkka-alalla ja tili on kyllä aina mennyt ennen seuraavaa palkkapäivää. On kertonut, että mies maksaa kaikki asumisen kulut + lasten harrastukset ja omasta tilistä jää yllättävän vähän käteen, kun siitä ensin maksaa kaiken pakollisen eli autolainan, tankkaamisen, kampaajan ja ripsihuollon 😆