Lue keskustelun säännöt.
Hävettää olla rikas. En osaa nauttia tästä ollenkaan.
05.12.2020 |
Olen tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä. Kaikki ystäväni ovat suurinpiirtein keskiluokkaisia. Lapsuus oli tavallinen, onnellinen. Oli tarpeeksi rahaa, ei liikaa, ei liian vähän.
Meillä on mennyt miehen kanssa tosi hyvin taloudellisesti. Vaikka on tavanomaiset ammatit, niin ollaan päästy hyvällä onnella etenemään asemiin, jossa saadaan kumpikin todella hyvää palkkaa. Nuorena aloitetut sijoitukset ja säästöt ovat tuottaneet niin paljon (tässä mukana järjetöntä tuuria), että maksettiin 35-vuotiaina iso asuntolainakin pois.
Nyt päälle nelikymppisinä meillä on todella hyvä taloudellinen tilanne. Kummallakin palkka noussut yli 100 000 euron vuositasolla. Ei ole lainoja enää. Sijoituksia yhteensä lähes miljoona.
En osaa nauttia tästä enää ollenkaan. Meillä on varaa tehdä asioita, sisustaa ja kuluttaa eri tavalla kuin lähisukulaiset tai ystävämme. Ärsyttää ihan hirveästi se, että enemmän ja enemmän meille sanotaan, että voi kun meilläkin olisi varaa tehdä sitä ja tätä ja voi kun teillä on niin kivannäköistä, voi kun meilläkin olisi varaa remontoida ja sisustaa jne.
Minua oikeasti hävettää. En osaa nauttia tästä yhtään. Tuntuu todella ikävältä olla tässä asemassa perheen tai ystävien kesken. Että meillä on varaa ja voivotellaan, ettei itsellä on. Aiemmin iloitsin siitä, että meillä meni hyvin, edettiin urillamme jne., mutta nyt en uskalla enää edes sanoa kenellekään mitään. En halua enää ostaa mitään ja jätän kertomatta, mitä merkkiä tai mallia vaatteissa tai koruissa käytän. Ostin esim. 450 euron villaneuleen, mutta valehtelin työkaverille, että ostin kirpparilta neljälläkympillä. Meillä käy siivooja, mutten kehtaa kertoa sitä.
Purin tämän nyt vain anonyymisti tänne. En osallistu keskusteluun, jos tähän joku vastaa. Kunhan kirjoitin purkaakseni pahaa oloa.
Kommentit (93)
Joku vassari se vähän vaan alkulämmittelee provolla ennen päivän pienyrittäjien ikkunanrikkomistalkoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se saattaa vähän tehdä ikävää oloa, kun tietää kuinka tiukkaa rahasta monella tutulla on. Eikä voi noin vain antaa että otahan tuosta nippu seteleitä, kun sitten he kokevat jäävänsä velkaa, olevansa säälin kohteita tai jotain.
Mun mielestä on ap:n ystäviltä tosi junttimaista huokailla, että "onpa sulla iahnasti, voi kun mullakin olisi". Ton viimeisen lauseen voisi virkkeestä jättää pois ja alkaa miettiä muita keinoja, miten omastakin elämästä voisi nauttia tai miten sisustaa muilla keinoin kuin rahalla ostamalla. Jos ap ei ota rahaa puheeksi, musta on junttimaista kavereiden ottaa se puheeksi ja sit huokailla kateuden häivä puheessaan. Se pilaa ystävyyden. T: vähällä palkalla ja tuilla elävä
Minä jos olisin rikas niin olisin todella elementissäni vetäessäni päivät lonkkaa.
Raha tuo vapauden! Jos en vaikka viitsi kokata niin senkun huristan Teslalla tms. ravintolaan syömään kolmen lajin aterian. Sensijaan että saan tutkailla kaappeja ja raahustaa lähikauppaan ostamaan tarpeita jos niitä ei ole.
Eipä tuo Ap edes ole rikas kun kerran töissä käy eikä siis ole vapaa. Asia loppuunkäsitelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
19 lisää, että mullakin on kyllä säästöjä sekä omia että yhteisiä miehen kanssa ja miehellä omia, mutta ei niistä puhuta julkisesti. Sen veneen voisin mennä ostamaan vaikka heti, mutta varmaan aika vaatimaton tulee ostettua. Ensi kesäksi varmaan ostetaan.
siitä sitten joku 40 jalkanen swan ja skidien kaa kiertelemään saaria ja poimimaan villiä ruohosipulia päivittäisiin ruokiin. Tosin siihen taitaa tarvita se koulutus joka vaatii tähtien opiskelua. opi löytämään pohjantähti ja ursus minor, draconis jne
Toisaalta 7 metrinen segelbåteni varmaan parempi aloitusbotski. Ja kun usallusta kehittyy niin joku vuosi ahvananmaalle asti tai peräti ruotsiin. Tai viroon, ku nykyään on jo sallittua.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko ainut, joka ymmärtää ap:ta. En ole rikas, enkä edes hyvätuloinen, mutta en silti juurikaan mainitse sitä, että olen onnistunut säästämään hieman rahaa pahanpäivänvaralle. Omien vanhempieni ja sisarusteni kanssa puhun rahasta avoimesti, mutta en juuri muiden kanssa. Voisin hyvin samaistua tuohon ajatusmaailmaan, jos tuloni olisivat isommat. En todellakaan mainostaisi sitä, mihin kaikkeen minulla on varaa ja ennemminkin yrittäisin peitellä kalliita hankintojani.
En minäkään kerro raha-asioistani, mutta ei hyvät tulot mitenkään ahdista ja hävetä. Työkaverille voisin kyllä kertoa paljon jokin tuote maksoi, kun hän on samassa tilanteessa. Tiedetään hyvin toistemme palkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
450e neule. Mitä v***ua. Sietääkin hävetä, jos heittää rahaa kaivoon. Ei neule voi maksaa 450e, ellei siinä ole aivan ...vetisti ilmaa hinnassa. Oli rahaa tai ei, niin pidän tuota tyhmyytenä.
Ja jos itsellä olisi rahaa, en todellakaan häpeisi. Ei kiinnosta muiden mielipiteet asiasta. Ja voivottelijoille ei tarvi avata ovia. Kuulostaa, siltä, että oli sinulla rahaa tai ei, et juuri nauttisi, vaan hankit väkisin huolia, joita ei edes ole. Syy ei ole raha.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miettinyt, että jos tienasin niin paljon, etten tietäisi mitä tekisin rahoillani, haluaisin tehdä sellaisia arjen auttamisia. Kävisin maksamassa työttömien ruokalaan aterioita annettavaksi ilmeiseksi sen parin euron maksun sijaan. Veisin ruokajakeluun tukusta jotain. Ostaisin talvivaatteet tai välineet sosiaalitoimeen kautta tarvitseville. Tukisin löytöeläinkotia, yrittäisin järjestää yksinäisille vanhuksille seuraa. Vielä en ole tuossa pisteessä, vaan kaikki mitä tulee menee ihan oman arjen pyöritykseen, mutta toivottavasti joskus. Olisiko tuossa sinulle jotain ajatusta, joskus se, että tekee hyvää jollekin muulle, tuo hyvää mieltä itselle?
Mulla on samantyylisiä ajatuksia. Olen ajatellut, että perustaisin säätiön, josta voitaisiin jakaa stipendejä entisen lapsuudenkotikuntani koululaisille. Itse olen saanut tuollaisesta säätiöstä juuri stipendin, samoin veljeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No lahjoita omaisuutesi pois. Ongelma ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
19 lisää, että mullakin on kyllä säästöjä sekä omia että yhteisiä miehen kanssa ja miehellä omia, mutta ei niistä puhuta julkisesti. Sen veneen voisin mennä ostamaan vaikka heti, mutta varmaan aika vaatimaton tulee ostettua. Ensi kesäksi varmaan ostetaan.
siitä sitten joku 40 jalkanen swan ja skidien kaa kiertelemään saaria ja poimimaan villiä ruohosipulia päivittäisiin ruokiin. Tosin siihen taitaa tarvita se koulutus joka vaatii tähtien opiskelua. opi löytämään pohjantähti ja ursus minor, draconis jne
Toisaalta 7 metrinen segelbåteni varmaan parempi aloitusbotski. Ja kun usallusta kehittyy niin joku vuosi ahvananmaalle asti tai peräti ruotsiin. Tai viroon, ku nykyään on jo sallittua.
Jag bor inte i Helsinfors.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä jos olisin rikas niin olisin todella elementissäni vetäessäni päivät lonkkaa.
Raha tuo vapauden! Jos en vaikka viitsi kokata niin senkun huristan Teslalla tms. ravintolaan syömään kolmen lajin aterian. Sensijaan että saan tutkailla kaappeja ja raahustaa lähikauppaan ostamaan tarpeita jos niitä ei ole.
Eipä tuo Ap edes ole rikas kun kerran töissä käy eikä siis ole vapaa. Asia loppuunkäsitelty.
hahahaha!!
Et tule koskaan keräämään mitään varallisuutta kun huvit on tuota luokkaa. Tee ihan itse noita kotiluksusruokia. Helpolla ja halvalla saa. Vaikka ihan ekana tommonen 8,99e 4 pihvin paketti lidlistä, kuohukermaa, voita ja perunapalloja. Teelusikallinen adziikkaa pihvi(e?)n sekaan jos huvittaa. Lisänä valkosipulijugurttisekoitus ja sinihomejuustoa. Helppoa, halpaa ja nopeaa.
Alkuruokana vaikka pikablinit ja joku kiva päällyste. Itse tykkään maksapasteia-juustoviritelmästä.
Sitten vaikka tisumisu, anteeksi, tiramisu jälkiruokana.
Syöt kuin "miljonääri" ja kului alle 6e per ateria. Sait samalla ruokaa ainakin 4 ateriaan, eli viikon. vöiin sitten jotain muuta.
Mikä on, kun jotkut eivät muka ehdi itse siivota omia jälkiään?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ap:n ystäviltä tosi junttimaista huokailla, että "onpa sulla iahnasti, voi kun mullakin olisi". Ton viimeisen lauseen voisi virkkeestä jättää pois ja alkaa miettiä muita keinoja, miten omastakin elämästä voisi nauttia tai miten sisustaa muilla keinoin kuin rahalla ostamalla. Jos ap ei ota rahaa puheeksi, musta on junttimaista kavereiden ottaa se puheeksi ja sit huokailla kateuden häivä puheessaan. Se pilaa ystävyyden. T: vähällä palkalla ja tuilla elävä
Se saattaa tulla ihan huomaamatta. Samoin kuin sisustus ohjelmia katsoessa tulee huudahdettua että "oi kun ihana, olisipa mullakin varaa tuollaiseen."
En kuitenkaan ole kateellinen, lähinnä ihastelen ääneen mitä kaikkea hienoa nykyään löytyy. Eihän niitä sisustusohjelmia pystyisi edes katsomaan jos tulisi vain kateellinen olo.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miettinyt, että jos tienasin niin paljon, etten tietäisi mitä tekisin rahoillani, haluaisin tehdä sellaisia arjen auttamisia. Kävisin maksamassa työttömien ruokalaan aterioita annettavaksi ilmeiseksi sen parin euron maksun sijaan. Veisin ruokajakeluun tukusta jotain. Ostaisin talvivaatteet tai välineet sosiaalitoimeen kautta tarvitseville. Tukisin löytöeläinkotia, yrittäisin järjestää yksinäisille vanhuksille seuraa. Vielä en ole tuossa pisteessä, vaan kaikki mitä tulee menee ihan oman arjen pyöritykseen, mutta toivottavasti joskus. Olisiko tuossa sinulle jotain ajatusta, joskus se, että tekee hyvää jollekin muulle, tuo hyvää mieltä itselle?
Ihania ideoita - noin minäkin tekisin, jos olisin rikas!
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko ainut, joka ymmärtää ap:ta. En ole rikas, enkä edes hyvätuloinen, mutta en silti juurikaan mainitse sitä, että olen onnistunut säästämään hieman rahaa pahanpäivänvaralle. Omien vanhempieni ja sisarusteni kanssa puhun rahasta avoimesti, mutta en juuri muiden kanssa. Voisin hyvin samaistua tuohon ajatusmaailmaan, jos tuloni olisivat isommat. En todellakaan mainostaisi sitä, mihin kaikkeen minulla on varaa ja ennemminkin yrittäisin peitellä kalliita hankintojani.
Samat sanat. Ihan painajaista yrittää löytää miestä, kun isoin osa ei kestä että naisella on Ok omaisuus. Se pieni osa joka sen kanssa Ok, haluaa että heitä elätettäisiin ja itse vaan vetäisivät kaljaa ja jahtaisivat tipusia.
Minä samaistun myös vaikkakaan omaisuus ei oli edes sitä miljoonaa. Me ollaan myös hyväpalkkaisia ja varallisuus on lähinnä kiinni kiinteistöissä. Mutta koen että pakko säästää koko ajan ja pelkään kuollakseni että työpaikka menee ja sitten eletään taas kaurapuurolla ja tonnikalalla. Tai että Suomessa asuntojen arvo romahtaa kaikkialla. Jopa siinä määrin että siedän hirveää mutta hyväpalkkaista työpaikkaa vain sen takia että työttömyys / tulottomuus olisi vielä hirveämpää.
En usko että kaverit tai perhe tietää meidän kokonaistaloustilannetta, eletään muuten varsin pihisti mutta kyllähän tietysti jotain osaa arvioida kahdesta talosta. Mutta sekin vaikuttaa että omassa kaveripiirissä ollaan siitä keskikastin alapuolella olevia, siellä on tosi varakkaita ja/tai syntymärikkaita mukana.
Tämänpäiväinen supisuomalainen itsenäisyyshömppä. Moinen ajattelu on mahdollista vain Suomessa, täällä hyväosaisten kuuluu potea huonoa omaatuntoa, köyhyys on kaunista.
Suomi on köyhien ääliöiden onnela.
Osin samaistun, vaikka en rikas olekaan. Kuitenkin hyväosaisempi kuin osa ihmisistä ympärillämme. Silloin vain pitää joskus olla joistain asioista hiljaa. Ei ne elämän todelliset ilot ja surut silti niin erilaisia ole.