Lue keskustelun säännöt.
Hävettää olla rikas. En osaa nauttia tästä ollenkaan.
05.12.2020 |
Olen tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä. Kaikki ystäväni ovat suurinpiirtein keskiluokkaisia. Lapsuus oli tavallinen, onnellinen. Oli tarpeeksi rahaa, ei liikaa, ei liian vähän.
Meillä on mennyt miehen kanssa tosi hyvin taloudellisesti. Vaikka on tavanomaiset ammatit, niin ollaan päästy hyvällä onnella etenemään asemiin, jossa saadaan kumpikin todella hyvää palkkaa. Nuorena aloitetut sijoitukset ja säästöt ovat tuottaneet niin paljon (tässä mukana järjetöntä tuuria), että maksettiin 35-vuotiaina iso asuntolainakin pois.
Nyt päälle nelikymppisinä meillä on todella hyvä taloudellinen tilanne. Kummallakin palkka noussut yli 100 000 euron vuositasolla. Ei ole lainoja enää. Sijoituksia yhteensä lähes miljoona.
En osaa nauttia tästä enää ollenkaan. Meillä on varaa tehdä asioita, sisustaa ja kuluttaa eri tavalla kuin lähisukulaiset tai ystävämme. Ärsyttää ihan hirveästi se, että enemmän ja enemmän meille sanotaan, että voi kun meilläkin olisi varaa tehdä sitä ja tätä ja voi kun teillä on niin kivannäköistä, voi kun meilläkin olisi varaa remontoida ja sisustaa jne.
Minua oikeasti hävettää. En osaa nauttia tästä yhtään. Tuntuu todella ikävältä olla tässä asemassa perheen tai ystävien kesken. Että meillä on varaa ja voivotellaan, ettei itsellä on. Aiemmin iloitsin siitä, että meillä meni hyvin, edettiin urillamme jne., mutta nyt en uskalla enää edes sanoa kenellekään mitään. En halua enää ostaa mitään ja jätän kertomatta, mitä merkkiä tai mallia vaatteissa tai koruissa käytän. Ostin esim. 450 euron villaneuleen, mutta valehtelin työkaverille, että ostin kirpparilta neljälläkympillä. Meillä käy siivooja, mutten kehtaa kertoa sitä.
Purin tämän nyt vain anonyymisti tänne. En osallistu keskusteluun, jos tähän joku vastaa. Kunhan kirjoitin purkaakseni pahaa oloa.
Kommentit (93)
Ette ole vielä rikkaita, mutta varakkaita kylläkin. Keskity siihen omaan elämään ja lopeta tuollainen turha miettiminen muiden mielipiteistä. Ja miksi muutenkaan kertoisi omista ostoksistaan saatikka hinnoista kenellekään. Siivoojan palkkaaminen on aika yleistä nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ap paneutua siihen, MIKÄ sinua itseasiassa hävettää.
Häpeätko että olet hankkinut koulutuksen?
Häpeätkö että olet hakenut töitä?
Häpeätko että olet saanut töitä?
Häpeätko että olet työssäsi hyvä ja olet edennyt uralla?
Häpeätko että olet sijoittanut tuloja?
Palastele näin kaikki varallisuutesi osatekijät, ja pohdi niitä yksitellen mikä niistä oikeasti aiheuttaa häpeää.
Arvelen, että lopputuloksena oivallat, ettei oikeasti mitään syytä häpeään ole.
Vaivalla tehty provo. Ihan selvästi oli yritystä. Mutta provoksihan tuon tunnistaa monestakin kohtaa. Tässä nyt muutama esimerkki:
1. 100te/v ei kutsu itseään rikkaaksi, koska ei sellainen ole. Pienituloinen ehkä kuvittelee toisin, kuten tämän provon kirjoittaja.
2. Nuorena aloitetut sijoitukset ovat nyt arvossa miljoona. :D No aikamoinen alkupääoma olisi pitänyt olla, tuurista huolimatta. Tämän ap olisi siis kertonut, eli esittänyt koko jutun toisin, mikäli tämä olisi siis totta. Mutta nyt mennään tarinalla, että aloissa ajoitettiin ja tuuria kävi :D
3. Varakkuuden ”ihanuudeksi” tiivistetään tavaroiden merkkejä ja että voi sisustaa. Varattomien unelmia varakkuudesta siis. Oikeasti varakas kuvailisi elämänsä ihanuuksia toisin, koska näkisi asian toisin. Sillä tulotasolla ei unelmoida että ”vitsi kun mä en osaa arvostaa tätä mun Monclerin takkia”. Koska merkkiä ei sillä tavalla edes ajatella. ”Vitsi kun olisi varaa jäädä mökille pidemmäksi aikaa lomailemaan” olisi todennäköisempi voivottelun kohde.
4. Ap:lle mukamas sanotaan ”voi kun meilläKIN olisi varaa...” No näin ei sanota. Köyhä kuvittelee, että varakkaat saavat jatkuvaa kateutta osakseen. Eivät muuten saa. Ei Suomessa kukaan sano mitään. Ei täällä olla ääneen edes kateellisia.
Että provoile jatkossa tarkemmin.
Minusta tämä vaikuttaa lähinnä provolta. Pahoittelut jos ei sitä ole. En tiedä ketään kuka olisi helpolla päässyt asemaan, jossa tienaa hyvin. Suurin osa joutuu käymään pitkät koulut ja tehdä pitkää päivää tai sitten ottaa suuria riskejä yrittämisen taholla. Rikastua joku saattaa esimerkiksi sijoittamalla ja siinäkin voi tuuri käydä, mutta todella harvinaista se on, että käy kuin itsestään. Sellaisen kuvan tästä sain.
No mä itse haaveilen rikkaudesta, mutta vain sen takia koska silloin olisin vapaa tekemään ja elämään ihan miten itse haluan. Millään materialla ei periaatteessa ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahasta ei puhuta, tämän opin jo pienenä. En käytä töissä kalliimpia merkkilaukkuja eikä tulisi mieleenkään kertoa jonkun tavaran tai vaatteen hintaa kenellekään. Paljon siis itsestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Rahasta ei puhuta, tämän opin jo pienenä. En käytä töissä kalliimpia merkkilaukkuja eikä tulisi mieleenkään kertoa jonkun tavaran tai vaatteen hintaa kenellekään. Paljon siis itsestä kiinni.
Eikös tuo ole hiemn vanhanaikaista? Ettei rahasta puhuta? Toki ymmärrän sen, että ostosten hintojen kertominen/mainostaminen tai tarkemmin kalliilla ostoksilla kerskuminen itsessään on huonoa käytöstä. Mutta rahasta puhuminen voisi auttaa vaurastumisessa, kun rahankäyttövinkkejä/säästö/sijoitusvinkkejä voisi jakaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Niin tietysti. Taas läpitunkeva kateus saa sädekehän loistamaan."
Ei rahaa tarvitse kaikille ja jokapaikkaan jakaa, mutta olisi ilo antaa niille joille sydämestään haluaisi, tai jos löytyy jokin itselle läheinen asia mihin laittaa. Jos itsellä on jo riittävästi omaisuutta eikä ole velkojakaan, niin miksi ei? Moni saa hyvää mieltä kun auttaa toisia jollain tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko ainut, joka ymmärtää ap:ta. En ole rikas, enkä edes hyvätuloinen, mutta en silti juurikaan mainitse sitä, että olen onnistunut säästämään hieman rahaa pahanpäivänvaralle. Omien vanhempieni ja sisarusteni kanssa puhun rahasta avoimesti, mutta en juuri muiden kanssa. Voisin hyvin samaistua tuohon ajatusmaailmaan, jos tuloni olisivat isommat. En todellakaan mainostaisi sitä, mihin kaikkeen minulla on varaa ja ennemminkin yrittäisin peitellä kalliita hankintojani.
Mä tavallaan ymmärrän aloittajaa, mutta hieman toisenlaisesta näkövinkkelistä. Minusta ei ole häpeä olla rikas, mutta äitini on aina suhtautunut minun varallisuuteeni, joka on aina ollut isompi, kuin hänellä, erittäin negatiivisesti. Eli perin jo 2-vuotiaana sijoitusasunnon ja olen muutenkin elänyt aina taloudellisesti turvattua elämää, kiitos isäni suvun vaurauden.
Mutta äitini mielestä siitä pitää olla hys hys, ettei joku v*ttueunukki kadehdi ja ala kiusata. Äitini ei koskaan välittänyt siitä, jos joku kiusasi tai satutti minua, asenne oli se, että se on minun syytäni, vaikka ei vaurautta pidä hävetä.
Minulla oli kuitenkin aikakausi, jolloin tuloni olivat erittäin pienet ja liikuin sellaisten ihmisten seurassa, joilla ei ole hyvät tulot, vaan olivat tosi köyhiä.
En äitini takia kehdannut olla sitten oma itseni ja kehua, miten onneksi minulla on pääomatuloja sijoitusasunnostanija ettei tässä tienesteillä ole muutenkaan mtn väliä, koska perin aikanaan niin paljon, että heikompia hirvittää.
Sain myös omaisuuteeni kesämökin arvokkaalta alueelta ja kiinteistön ulkomailta.
Mistään näistä en voinut avoimesti puhua onnenani, koska äitini paska suhtautuminen minuun.
Miksi vauraus olisi häpeä? En vain tajua.
Siksi, koska täällä on niin monta aikuiseksi kasvamatonta, joille raha on tärkeämpää, mitä he koskaan suostuvat myöntämään. Jos he olisivat rikkaita he auttaisivat muita ym. Osa on niin kateellisia, että sukat pyörii jaloissa. Todella monella ihmisellä suhde rahaan on epäterve. Monet luimistelee ja on kieli pitkällä, kun porukassa on joku varakas, ihan kuin se ihminenn olisi jotenkin parempi, koska sillä on rahaa. Jos näiden ihmisten puheisiin on uskominen, parhaita ihmisiä on ne, jotka lahjottavat rahat pois. Se on niin vaikea katsoa, että jollain menee taloudellisesti paremmin mitä itsellä.
Eipä se onni siellä rahassa asu, vaan omissa toiminnoissa ja suhtautumisessa elämään ja kateus myrkyttää rikkaankin maailman, siitä puhutaan liian vähän. Jotkut selittävät, että minulla ei ole varaa niihin asioihin joista pidän. Minua käy heitä sääliksi, koska jos ainoastaan pystyy nauttimaan niistä kalliista asioista, mitä elämää se edes on? Mitä jos he olisivat syntyneet vaikka vuosisata sitten, silloin ei olisi ollut edes teoreettista mahdollisuutta nauttia. Ehkäpä joku on onnellinen vasta kun pääsee käymään yksityiskoneella vaahtokylvyssä jollain eksoplaneetalla, raukka ei vain tiedä sitä vielä ja on siksi onneton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Niin tietysti. Taas läpitunkeva kateus saa sädekehän loistamaan."
Ei rahaa tarvitse kaikille ja jokapaikkaan jakaa, mutta olisi ilo antaa niille joille sydämestään haluaisi, tai jos löytyy jokin itselle läheinen asia mihin laittaa. Jos itsellä on jo riittävästi omaisuutta eikä ole velkojakaan, niin miksi ei? Moni saa hyvää mieltä kun auttaa toisia jollain tavalla.
Meitä ihmisiä on erilaisia, eikä tuo rahan antaminen ole ainoa asia millä voi auttaa, itse asiassa on paljon parempiakin keinoja. Puhut auttamisesta niin, että se on rahan antamista. Miksi tämä varakas ei voisi auttaa vaikka omalla ajallaan tai vaikka henkilökohtaisilla suhteillaan vaikuttaa asioihin, niin että tästä aiheutuu hyötyä. Miksi varakkaalta kelpaa vain raha? Yök
Sanokaa mulle mitkä on niitä tavallisia ammatteja joissa voi tienata yli sata tuhatta kun vähän etenee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset on niin kateellisia ettei ikinä pidä kertoa että on vähän ylimäärästä rahaa. Ollaan valmiita tekee toisten elämästä puhdasta helvettiä ihan vaan kateuden vuoksi.
Vika on muissa kun minulla ei ole ja muilla on. Kateellinen tarvitsee ensin kaikki maailman rahat tajutakseen, että olikin kateellinen vääristä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa mulle mitkä on niitä tavallisia ammatteja joissa voi tienata yli sata tuhatta kun vähän etenee?
Lääkäri ja lakimies kait ne yleisimmät.
Harvahan nauttii rikkaudesta, jos nauttisi, rikkaita olisi enemmän. Ei siis kannata huolestua siitä, ettei nautinto ja onni tule rahasta vaan lähtee etsimään sitä mistä sen voisi löytää. Raha on myös hyvä siinä mielessä, että se laajentaa mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on, kun jotkut eivät muka ehdi itse siivota omia jälkiään?!?
Ei se ehtimisestä ole kiinni. En vain viitsi, kun kerran voin valita.
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa mulle mitkä on niitä tavallisia ammatteja joissa voi tienata yli sata tuhatta kun vähän etenee?
Myyntityö, lentäjä, rahoitusala
OLisiko jokin hyvä ja filosofinen keskusteluyhteys (etänä) jonkun terapeutin kanssa? Etsiä yksityiseltä sektorilta joku...
- Paras ja helpoin idea olisi antaa rahat minulle. Enköhän pärjäisi niiden kanssa ilman terapeutin tukea.
Ap:lle yksi edullinen ostovinkki: Ben Malisen kirja Häpeän monet kasvot.
Anna ap osa hyväntekeväisyyteen, se auttaa tuohon ongelmaan.