Lue keskustelun säännöt.
Mikä yhdistää korvikemammoja?
18.04.2014 |
Kärsimättömyys. Ensimmäiset merkit tiheästä imusta tai hui! lapsen tarpeesta olla lähellä PALJON koetaan huonona ja kaikkeen lääkkeenä auttaa korvike mitä voi muutkin antaa ja tutti, johan vauva hiljenee.
Yksi väärä sana tai vilkaisu niin luetaan että syyllistetään. Hoitaja kävelee synnärillä väärin ja äidin imetys menee pieleen. Luovutetaan heti kun tulee se ensimmäinen tekosyy. Se pulloilu ei ole aina helpoin vaihtoehto pidempien unipätkien ja muilla hoidattamisen nimissä.
Sanat "maito loppuu" kuulostaa niin oudoilta. Se ei lopu eikä vähene. Jos on saanut sen tasolle 300ml/vrk niin millä hilavitkuttimella te saatte sen yllättäen tyrehtymään? Eikö koskaan voi vain vastata lapsen viestiin? Jos se haluaa olla rinnalla niin antakaa olla. Vaiheita tulee ja menee.
Ja monen lapsen vanhemmat. Kun valitatte ettei ole aikaa imettää. Miten jotkut siinä onnistuvat? Yhä hoitavat vanhemmat lapsensa, koti pysyy pystyssä ja vauva saa olla rinnalla. Ehkä se on kykyä tehdä monta asiaa samaan aikaan? Ettekö te sen pullon kanssa ole yhtä sidottuja ruokkimaan lasta vai hylätäänkö lapsi sitteriin, pullo liinalla tuettuna yksinään syömään?
Pulloruokinnassa ei ole vikaa, sillekin on aiheensa, mutta nyt on tullut ihan liikaa vastaan näitä jotka kuvittelevat sen olevan keino eriyttää vauva vanhemmistaan. Kun se lapsi on yhä sama ja samoilla tarpeilla, haluaa edelleen olla lähellä, vaikka se olisikin helppoa jättää omilleen.
Se että imetys ei onnistu, ei ole jonkun randomin vika. Joten ne lehmäksi haukkumiset voitte jättää pois, käsitelkää se pettymys ja kurja tunne. Ei ole kivaa missään lapsikerhossa kun tällainen ilmapiirin myrkyttäjä pääsee vauhtiin.
terveisin itsekin pullolla ruokkinut kaikki lapsensa. Kun aina elämä ei mene kuten olisi toivonut. Ja silti se jatkuu.
Kommentit (17)
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 00:04"]
Tutkitusti alhainen koulutustaso. Piste.
[/quote
ja jatkan vielä että asuinpaikka. Mm. Vaasassa hyvät täysimetysprosentit, siellä vierihoidossa erinomaista imetysohjausta tarjolla,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 00:04"]
Tutkitusti alhainen koulutustaso. Piste.
[/quote]
Valmistun tohtoriksi tämän vuoden aikana. Lapseni saa korviketta. Piste.
Mikä on oma koulutustasosi?
Taidan olla oikea mammojen mamma, lapsi sai korviketta jo laitokselta saakka rintamaidon ohella (imetys ei onnistunut, olin kokematon ja hoitajat kantoivat pullon käteen - varmaan aika tyypillistä) ja 3kk jälkeem lopetin imetyksen kokonaan ja siirryttiin pelkkään korvikkeeseen. Enkä ole koskaan tajunnut hävetä asiaa tai edes pahemmin ajatella. On tässä elämässä nyt oikeesti tärkeämpiäkin asioita ja suurempia huolen aiheita.... Tämmöisiäkö te äityliinit oikeasti mietitte päivät pitkät?
Aloittaja on mielestäni oikeassa. Äidit luovuttavat helposti jamaidon loppuminen on tekosyy. Tottakai on lääketieteellisiä syitä antaa korviketta, mutta keskimääräisessä "normaalisti" sujuneen synnytyksen ja terveen äidin ja vauvan tilanteessa imetys onnistuu todella todennäköisesti, jos äiti on sinnikäs ja haluaa sitoutua vauvaan ja tarjota jatkuvaa läheisyyttä.
Lapseni sai luovutettua äidinmaitoa sairaalassa, sitten korviketta kolmen päivän ikäisenä kun varastot kävivät vähiiin. Pumppasin ja imetin mutta lapsi ei saanut tarpeeksi minun maitoani. Paino laski ja lapsi meni keltaiseksi, olimme sairaalassa 2 vkoa. Lakkasin pumppaamasta ja lapsi sai pääasiassa korviketta, imetystä vain uneen. Tämä jatkui 1,5 vuotta. Parempaan en pystynyt enkä koe huonoa omaatuntoa asiasta. Lapsella todettiin1 vuotiaana rakeenteellinen muutos nielussa, ei olisi superäitikään saanut imettämällä pidettyä lapsi hengissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä istun parhaillaan pumppaamassa. Olen vihdoin saanut maidon tuotannon sille tasolle, että korvikkeen on voinut jättää kokonaan pois. Pumppaan kaiken ja annan pullosta, vaikkakin yritän edelleen tarjota rintaa päivittäin. Lapsi ei vain koskaan ole vielä saanut otetta paljaasta rinnasta ja kumin kanssa kipu on sietämätön, sillä ote on väärä. Vauva on 2kk.
[quote author="Vierailija" time="19.04.2014 klo 00:13"]
Aloittaja on mielestäni oikeassa. Äidit luovuttavat helposti jamaidon loppuminen on tekosyy. Tottakai on lääketieteellisiä syitä antaa korviketta, mutta keskimääräisessä "normaalisti" sujuneen synnytyksen ja terveen äidin ja vauvan tilanteessa imetys onnistuu todella todennäköisesti, jos äiti on sinnikäs ja haluaa sitoutua vauvaan ja tarjota jatkuvaa läheisyyttä.
[/quote]
idiootti. Kyllä se lapsi sitä sitoutumista ja läheisyyttä saa muustakin kun rintaruokinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdistävää tekijää tuskin löytyy. Kaikki olemme yksilöitä. Omalla kohdallani syy on rakenteellinen. Nännit rinnoissani ovat lähinnä sisäänpäin vetäytyvät tai samalla tasolla. Yritin rintaruokintaa rintakumin kautta, mutta ei onnistunut.
Lapseni saivat tuttelia ja hyvää hoitoa. Kunnon kansalaisia kasvoi molemmista. :)
Minun tuttavapiirissäni korvikemammoja on yhdistänyt seuraavat:
lapsi teholla synnytyksen jälkeen ja/tai äiti erittäin huonona ja todella pitkään synnytyksen jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa ei nyt kaikki täsmännyt enkä osaa sanoa mikä yhdistää korvikemammoja. Minä olin korvikemamma imetyskiellon takia. Mutta kiviäkin kiinnostaa.
Sanoisin, että heitä yhdistää vain yksi asia ja se on, etteivät he syystä tai toisesta imetä. Kaikki muu on spekulaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole korvikemamma vaan pumppaan omaa maitoa ja syötän pullosta mutta kohta pitää siirtyä korvikkeeseen kun ei tuo pumppaus pidä tuotantoa käynnissä kovin pitkään enää. Oon siis aloituksessa mainittuja tapauksia. Syy on se että lapsi syntyi ennenaikaisesti ja sillä oli kasvun hidastuma. Ei jaksanut imeä tissiä. Nyt ehkä jaksais vaan ei halua. Oon koittanut kaikkeni ja tuloksena aina hysteeristä huutoa. Olis ihanaa imettää. Vihaan yli kaiken pumppaamista ja pullojen pesua.
Ap kritisoi korvikemammoja, mutta itsekin on sellainen? Ei nyt ihan auennut tämä aloitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe olevani korvikemamma, vaikka lapseni sai korviketta ihan ensi hetkistä alkaen ja pelkästään 3 kk:n iästä lähtien.
Syyllisyyttä toki tunsin ja maitokin loppui, vaikka ei sen kuulemma pidäkään. Kaikkea yritin, pyysin apua synnäriltä, neuvolasta ja imetystuesta. Pumppasin, imetin ja imetin ja pumppasin. Hylkäsin isommat lapset tv:n ääreen ja nökötin 4 tuntia päivässä pumpun kanssa, kahdeksan tuntia päivässä vauva rinnalla enkä todellakaan kaiken houkuttelun, rintakumin, herutuksen ja muun temppuilun kanssa kyennyt siinä sivussa hoitamaan mitään muuta. Vuorokaudessa on toki 24 tuntia, joten ne 12 tuntia käytin vaihtelevasti seuraaviin toimiin: kävin neuvolassa, soitin imetystukeen, kävin sairaalassa, luin netistä ohjeita, desinfioin pumppua, rintakumeja, tuttipulloja, yritin nukkua ja joskus tehdä ruokaakin ja syödä, vaihdoin vaippoja ja oikeasti mietin, mitä järkeä tässä kaikessa on. Meillä ei kukaan ollut onnellinen.
Kenen vika se imetyksen epäonnistuminen sitten on? Äidin? Koska hän stressaa, ei yritä tarpeeksi, luovuttaa, epäilee, syyllistyy, turhautuu, on laiska, priorisoi väärin, ei ymmärrä vauvaansa.
Minulla imetys onnistui kahden lapsen kohdalla, kolmannen kanssa vain ei. Ja tämän pohjalta sanon, että kyse on tuurista. Hyvästä onnesta. Ehkä lisäksi joskus sinnikkyydestä ja halusta mutta pääasiassa vain hemmetin hyvästä tuurista. Se tuuri koostuu seuraavista asioista:
1. Ympäristö suhtautuu äidin tapoihin hoitaa vauvaa kannustavasti
2. Vauvalla on imuote kohdallaan ja hän on hyvä syöjä
3. Äidillä on anatomisesti oikeanlaiset rinnat
4. Sekä vauva että äiti ovat terveitä
5. Perheessä ei ole liikaa stressiä, surua tai muuta yllättävää
6. Äiti saa asiantuntijoilta oikeanlaista tukea, kannustusta ja ymmärrystä
Minä sain toki asiantuntijoilta tukea. Minua kehotettiin luottamaan itseni ja siihen, että maitoa tulee. Kun vauva sitten oli alipainoinen ja otettiin sairaalaan, kirkui lastenlääkäri korvaani, että kaltaisiltani äideiltä pitäisi vauvat ottaa huostaan, kun en tajua ruokkia lastani. Niin, ei otettu, kun olin ravannut neuvolassa, lääkärissä ja synnytyssairaalassa monta kertaa viikossa ja ilmaissut huoleni monin eri tavoin ja aina vain saanut saman (kannustavan?) kehotuksen luottaa siihen, että maitoa tulee ja vauva syö, jos on nälkäinen.
Ap, aloituksesi on vähättelevä ja ilkeä. En ole kokenut tarpeelliseksi selitellä pullonkäyttöäni niille lukemattomille äideille, jotka tuijottivat minua paheksuvasti. Kun asiaa kysyttiin, totesin usein, että maito loppui, koska
1. Se loppui
2. Se on helppo syy todeta, koska harva kehtaa alkaa päin naamaa vänkäämään, ettei se voi loppua. Toki sain vähätteleviä tuhahduksia ja eräs äiti totesi, ettei pitäisi luovuttaa niin helpolla, mutta mitään isoa riitaa en kokenut asian tiimoilta koskaan.
Ei ole olemassa mitään korvikemammoja. On olemassa vain erilaisia keinoja ruokkia lapsi. Jos lapsi kasvaa ja voi hyvin, on se tärkeämpää kuin se, saiko hän korviketta vain äidinmaitoa.
yhtä on käytetty lapsena hyväksi eikä pysty imettämään koska kokee sen vastenmielisenä.
toisella on silarit
kolmannella loppuu maito ja neljännellä on rinnoissa rakenteellista vikaa
viidennen kohdalla maito ei noussut kun lapsi oli teholla pitkään eikä saanut imettää
kuudennella on jokin lääkitys jolloin ei saa imettää ja hoito on katsotaan tärkeämmäksi.
seitsemäs ei halua imettää ettei rinnat mene pilalle
ja kahdeksas ressasi niin lujaa imetyksen onnistumista että masentui ja maidontulo lakkasi kun ei ruokakaan maistunut. Yhdeksäs tunsi kiintymystä lapseensa ensi kerran vasta puolenvuoden iässä ja kymmenennen lapsella oli koliikki tai refluksi johon suositeltiin vierelle korviketta joka helpottaa vaivoja.
seuraavalla kahdellakymmenellä on taas jokin hieman eri syy en osaa sanoa mikä heitä yhdistää ajattelitko ap kenties että alhainen koulutustaso tai ei koulutusta ollenkaan?
Tutkitusti alhainen koulutustaso. Piste.