Lue keskustelun säännöt.
18v. ja raskaana, mielipiteitä, neuvoja? Mitä teen?
18.04.2014 |
Heippa!
Näin ensiksi ilmoitan, että toivoisin teiltä nyt rakentavaa palautetta ja neuvoja. Turhat haukut muualle, jookos! :)
Vähän pohjaa nyt ensin, että ymmärrätte koko tilanteen: olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet kohta kolme vuotta. Kumpikin ollaan synnytty -95. Nyt ollaan sitten siinä elämänvaiheessa, että etsimme ensimmäistä omaa ja yhteistä asuntoa ja toiveena olisi kesällä päästä omaan kotiin. Kummallakin on vakituiset työpaikat, ja miehellä lakki päässä tänä keväänä, mulla taas ensi syksynä. Paljon siis tapahtuu elämässä! :) Tiedän, että tämä henkilö on ihminen, kenen kanssa haluan viettää loppuelämäni -- eihän elämästä ikinä tiedä, mutta luulen että meidän suhde on todella vankalla pohjalla. Olemme toistemme parhaimpia ystäviä ja sitä rataa :)
Olemme joskus puhuneet että mitä tehtäisiin jos huomattaisiin, että olisin raskaana. Mielipide oli aika yksimielinen, ja tuolloin tultiin johtopäätökseen, että aborttia en tekisi.
No.. nytpäs sitten olen raskaana. Kuun alussa meni kortsu rikki ja blaablaablaa, tehtiin vastuuttomasti etten jälkiehkäisyä ottanut, tiedän sen. Eilen tein raskaustestin ja nyt ollaan sitten mietitty, että mitäs tehtäisiin. Lähtökohdat lapselle olisi paremmat kuin monella muulla nuorella äidillä, ja itse koen olevani tarpeeksi vastuullinen ottamaan vastuun lapsesta. Mieheni samoin.
Silti mua pelottaa ihan hirvittävästi. Siis kumpikin ratkaisu; jos abortin teen, niin mitäs sitten kun tulen myöhemmin suunnitellusti raskaaksi? Mä en tiedä että pystyisinkö elämään itseni kanssa, kun olen ensiksi abortoinut esikoisemme ja myöhemmin voin kuitenkin pitää toisen lapsen. Ei, en ole aborttia vastaan, ja varmasti sen tekisin jos kyseessä olisi ensimmäisen illan juttu. Tilanne on kuitenkin toinen nyt. Ollaan jopa aikoja sitten päätetty tulevien lasten nimet!
Entäs jos pidänkin lapsen, ja huolehtiminen pienestä kääröstä osoittautuu liian hankalaksi? Osaisinko sittenkään olla hyvä äiti? Lapsesta pitää ottaa ihan älyttömän iso vastuu pitkäksi aikaa! Rupeisko mua harmittamaan esimerkiksi kavereiden viikonloppu facebook -päivitykset sun muu?
Tää pohtiminen tekee mut hulluksi. Mies sanoi että tukee mua, oli päätös mikä tahansa. Paljon tyynemmin se osaa asian ottaa, ja sanoi että ei uskois että virhettä tehtäis jos lapsi pidettäis.
Mitä te tekisitte mun tilanteessa? Ootteko ollut samassa tilanteessa? Olis ihana kuulla vähän mielipiteitä, muutakin kun vaan vanhempien ja parin kaverin "tuetaan teitä" -juttuja.
Kommentit (52)
Jos kumpikin aidosti on valmis vanhemmaksi, siitä vaan. Oletko varma että tuleva isä on ihan täysillä mukana suunnitelmassanne? Ehkä hänelle iskeekin paniikki, kun vauvamahasi alkaa kasvamaan ja asia alkaa konkretisoitumaan.
Entä menetetty nuoruus ja biletys? Harmittaako niistä luopuminen? Ehkä omat vanhempanne haluavat hoitaa lastanne silloin tällöin niin päässette välillä viettämään yhteistä aikaa ja nauttimaan nuoruudestanne.
Ehditte toki opiskelemaan oikean ammatinkin itsellenne. Pienituloisina päivähoitomaksut on kohtuulliset. Hyväkuntoisia, käytettyjä lastenvarusteita saa halvalla. Pidemmän päälle lapset tulee tosi kalliiksi, joten omista vaatteista ja varusteista joudutte luultavasti tinkimään. Köyhänä vanhempana ei pysty ostamaan itselleen joka vuosi uusia talvikenkiä ja takkeja joka sesongille, ihan vaan esimerkkinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi myös mulla on ystäviä jotka on jo perustaneet perhettä ja juuri heiltä onkin se suurin tuki nyt tässä tullut! :)
Ap
Lisäksi myös mulla on ystäviä jotka on jo perustaneet perhettä ja juuri heiltä onkin se suurin tuki nyt tässä tullut! :)
Ap
Jos kärsit pahasta raskauspahoinvoinnista, voin melkein luvata, ettei sen jälkeen kiinnosta ainakaan humala :)
Minustakin kirjoituksesi kuulosti erittäin hyvältä ja mietit todella tärkeitä asioita. Varmaan jokainen äidiksi tuleva miettii monia samoja asioita iästä riippumatta.
Minua kiinnostaisi tietää aikooko miehesi käydä armeijan tai sivarin? Ja milloin? Lähinnä siksi, että jos se sattuu pikkulapsiaikaan, niin tukiverkoista saattaa olla paljonkin hyötyä.
Lapsesta vastuu on suuri. Se on välillä raskasta, välillä ahdistaa ja joskus tuntuu vankilaltakin, mutta rakkaus on niitäkin suurempi. Jos voisin, suosittelisin pitämään lapsen. Mutta kun en voi niin toivotan onnea raskaudestasi ja voimia ottaa vastaan se seuraus, jonka päätöksestänne saatte.
Rahallisesti asiat on ainakin ens alkuun kunnossa. Mies lähtisi tottakai opiskelemaan pikimmiten yliopistolle ja minä sitten perässä koitan päästä fonetiikkaan.
Bilettämisen menetys ei nyt niinkään haittaisi. Itse käyn nykyään noin kerran kuukaudessa, samoin mies :)
Ja mun olisi tosi hankalaa uskoa että mies lähtisi karkuun. Se on maailman lapsirakkain ihminen ja tähänkin mennessä ollaan vaikka mitä koettu yhdessä. Jos nyt suoraan teidän mielestä varmaan tosi lapsellisesti sanon niin ei, se ei ole mahdollista. Äijä on ja pysyy koska itse on lapsenpitämisen puolella niin vahvasti, ja on aina ennenkin kantanut vastuunsa asioista joihin on ollut osallisena
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen olisi tarkoitus lähteä asevelvollisuutta suorittamaan ensi tammikuussa mutta jos lapsi pidetään niin hakee lykkäystä ainakin parilla vuodella!
Ap
Olen itse tehnyt abortin epävarmassa suhteessa, enkä ole kertaakaan katunut päätöstäni. Tilanteessa, jossa harkitsee vakavasti lapsen pitämistä ja suhdekin on vakaa, saattaisi abortti alkaa myöhemmin kaaduttamaa todella paljon. Ehkä kuitenkin salaisesti toivoit raskautta, koska et jälkiehkäisyä ottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta, että tiedät tämän miehen olevan se oikea. Itse aloin olemaan mieheni kanssa 17 vuotiaana ja kukaan ei uskonut, että se kestäisi. No 27 vuosi menossa. Että kyllä sen vaan tietää. Onnea vauvasta ja kaikkea hyvää teille.
Onnittelut teille molemmille tulevan lapsen johdosta! Sanon oman kokemukseni perusteella, että asioilla on tapana järjestyä. Aborttia en olisi koskaan voinut tehdä, vaikka olinkin sitten yksinhuoltaja. Gynekologini mukaan olet juuri parhaassa lapsenteko-iässä (alta 25). Monet kärsivät tahattomasta lapsettomuudesta, moni aikanaan abortin tehnytkin. Eikä aborttia voi koskaan unohtaa, vaan aina se tulee uniin. Sitä miettii, kuinka vanha se lapsi olisi nyt, olisiko tyttö vai poika. Ihan varmasti kaduttaa ja surettaa jälkeenpäin. Kuuntele sydämesi ääntä, itse tiedät mikä on oikein. Kaikkea hyvää toivon perheellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kiitos teille ihanille voimaannuttavista kommenteista! :) oon ollut niin huolissani että on ihan oksettanut (vai voiskohan se olla tää raskaus?) Ja nyt vihdoin tuntuu siltä että ehkä hätä ei ookkaan tämännäköinen!
Mua on tosiaan pelottanut toi ajatus abortista ja nyt kun oon ruvennu mietttimään että sitä ei tarttis kuitenkaan käydä läpi niin olo parani kertaheitolla.
Ehkä mä haluan oikeesti tän vauvan. :)
Ap
Kuun alussa hajosi kortsu. Teit raskaustestin eilen ja ryhdyit kirjoittamaan tänne tänä aamuna. Sillä välillä ehdit jo keskustella raskaudesta poikaystäväsi, äitisi ja koko ystäväpiirisi kanssa ja saada heiltä tukea. Ja tulevaisuuskin menee hyvin, kun jatkatte molemmat edelleen työtä niissä 16-vuotiaina hankkimissanne vakituisissa työpaikoissa ja opiskelette samalla yliopistossa.
Hieman huolellisemmin pitäisi provo suunnitella, jotta siinä olisi edes ripaus uskottavuutta :).
Kiitos asiallisista kommenteista ja niistäkin jotka ei niin asiallisia ole!
En voi suoraan itseäni bilettäjätyypiksi kutsua, mutta kyllähän se on kiva välillä viihteellä käydä.
Kirjoitustyylini on muutenkin rentoa, enkä usko että lapsen pitämisen pohtiminen kuuluisi olla haudanvakavaa.
Opiskelusta sen verran, että kun tätä äitini ja mieheni kanssa eilen mietittiin niin tosiaan, opiskella kerkee silloinkin kun lapsi on sopivassa iässä päiväkotiin. Äitini on sairaseläkkeellä ja sanoi että ottaa tietenkin lapsenlastaan aika ajoin hoitoon (siis aina välillä, kerran, kaksi kuukaudessa, ennenkuin joku repii paskaa tästä).
Itse uskon että pärjättäisiin koska meitä on kaksi. :)