Lue keskustelun säännöt.
18v. ja raskaana, mielipiteitä, neuvoja? Mitä teen?
18.04.2014 |
Heippa!
Näin ensiksi ilmoitan, että toivoisin teiltä nyt rakentavaa palautetta ja neuvoja. Turhat haukut muualle, jookos! :)
Vähän pohjaa nyt ensin, että ymmärrätte koko tilanteen: olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet kohta kolme vuotta. Kumpikin ollaan synnytty -95. Nyt ollaan sitten siinä elämänvaiheessa, että etsimme ensimmäistä omaa ja yhteistä asuntoa ja toiveena olisi kesällä päästä omaan kotiin. Kummallakin on vakituiset työpaikat, ja miehellä lakki päässä tänä keväänä, mulla taas ensi syksynä. Paljon siis tapahtuu elämässä! :) Tiedän, että tämä henkilö on ihminen, kenen kanssa haluan viettää loppuelämäni -- eihän elämästä ikinä tiedä, mutta luulen että meidän suhde on todella vankalla pohjalla. Olemme toistemme parhaimpia ystäviä ja sitä rataa :)
Olemme joskus puhuneet että mitä tehtäisiin jos huomattaisiin, että olisin raskaana. Mielipide oli aika yksimielinen, ja tuolloin tultiin johtopäätökseen, että aborttia en tekisi.
No.. nytpäs sitten olen raskaana. Kuun alussa meni kortsu rikki ja blaablaablaa, tehtiin vastuuttomasti etten jälkiehkäisyä ottanut, tiedän sen. Eilen tein raskaustestin ja nyt ollaan sitten mietitty, että mitäs tehtäisiin. Lähtökohdat lapselle olisi paremmat kuin monella muulla nuorella äidillä, ja itse koen olevani tarpeeksi vastuullinen ottamaan vastuun lapsesta. Mieheni samoin.
Silti mua pelottaa ihan hirvittävästi. Siis kumpikin ratkaisu; jos abortin teen, niin mitäs sitten kun tulen myöhemmin suunnitellusti raskaaksi? Mä en tiedä että pystyisinkö elämään itseni kanssa, kun olen ensiksi abortoinut esikoisemme ja myöhemmin voin kuitenkin pitää toisen lapsen. Ei, en ole aborttia vastaan, ja varmasti sen tekisin jos kyseessä olisi ensimmäisen illan juttu. Tilanne on kuitenkin toinen nyt. Ollaan jopa aikoja sitten päätetty tulevien lasten nimet!
Entäs jos pidänkin lapsen, ja huolehtiminen pienestä kääröstä osoittautuu liian hankalaksi? Osaisinko sittenkään olla hyvä äiti? Lapsesta pitää ottaa ihan älyttömän iso vastuu pitkäksi aikaa! Rupeisko mua harmittamaan esimerkiksi kavereiden viikonloppu facebook -päivitykset sun muu?
Tää pohtiminen tekee mut hulluksi. Mies sanoi että tukee mua, oli päätös mikä tahansa. Paljon tyynemmin se osaa asian ottaa, ja sanoi että ei uskois että virhettä tehtäis jos lapsi pidettäis.
Mitä te tekisitte mun tilanteessa? Ootteko ollut samassa tilanteessa? Olis ihana kuulla vähän mielipiteitä, muutakin kun vaan vanhempien ja parin kaverin "tuetaan teitä" -juttuja.
Kommentit (52)
Ette te kyllä missään oikeassa työssä voi olla. Korkeintaan jossain siivoamassa, palvelualalla, varastossa tai tehdastyöläisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain esikoiseni 18-vuotiaana parisuhteeseen, jonka kuvittelin kestävän ikuisesti. Noh, syntyi toinen lapsi kun olin 20 ja mies viihtyi jo siinä vaiheessa parhaan kaverini seurassa. Erottiin, kun lapset olivat 1- ja 3-vuotiaita. Olen pärjännyt elämässä sisulla ja sinnikkyydellä. Opiskelin lasten kanssa itselleni ammatin ja toisenkin, mutta täytyy sanoa että helpommallakin elämänsä olisi voinut viettää.
Nyt kun esikoiseni on 18, en toivoisi hänelle samaa. Toivon, että hän hankkii itselleen ammatin ja vankan perustan elämälleen, matkustelee ja elää ennenkuin hankkii lapsia. Perheen ehtii perustaa myöhemminkin, mutta nuoruus on vain sen hetken ihmisen elämässä. Ja kovin usein tuossa iässä solmitut parisuhteet kaatuvat viimeistään siihen perhe-elämään.
Mieti tarkkaan mitä elämältäsi haluat. Haluatko helpomman vai vaikeamman tien? Jälkiviisaana sanon, että sisukas ja sinnikäs pärjää teinivanhempanakin, mutta helpommalla pääsee jos jättää lasten teon myöhempään elämänvaiheeseen. Myöhemmin on talouskin siinä pisteessä, että pystyy tarjoamaan lapselleen paljon enemmän kuin alle parikymppisenä.
Mieti siis tarkkaan. Abortti on ihan hyvä vaihtoehto joissakin tilanteissa.
Mula 18vuotias tytär mikä on raskaana 44vuotiaalle miehelle. Mitä tehdä. Nimimerkillä toivoton äiti
Miten lukiolaisilla voi olla vakituiset työpaikat?
Kun ne ollaan hankittu lukion ensimmäisellä ja niistä ollaan osattu pitää kiinni! :)
av
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiinnosta, millaiseen vakituiseen työpaikkaan palkataan kouluttamattomia 16-vuotiaita?
Lapsi on raskas hoitaa. Kai haluat olla muutakin kuin pelkkä yo? Miten jatko- opinnot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietit provosi ensi kerralla vähän tarkemmin etukäteen.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 14:31"]
Ihan mielenkiinnosta, millaiseen vakituiseen työpaikkaan palkataan kouluttamattomia 16-vuotiaita?
[/quote]
Mäkkäriin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johonkin kauppaan ehkä, luultavasti ensin kesäapulaiseksi ja sitten osa-aikaiseksi kouluvuoden ajaksi.
Lapsettomana (mutta lapsia toivovana) 25-vuotiaana sinkkuna mun korvaani sun pohdintasi kuulostaa täysin normaalilta suunnittelemattomasti raskaana olevan naisen pohdinnalta. Ja "osaankohan olla hyvä äiti" on varmasti kaikkien ensimmäistä lastaan odottavien mielessä!
En teitä tunne, mutta en toivoisi teille aborttia vaan onnellista nuoren perheen elämää! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin lapsi asiaan ei ole neuvoja. Mutta kypsät aikuiset osaavat päättää ihan itse.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 14:31"]
Ihan mielenkiinnosta, millaiseen vakituiseen työpaikkaan palkataan kouluttamattomia 16-vuotiaita?
[/quote]
Mäkkäriin?
[/quote]
Mäkkäriin, siivoajaksi tai kauppaan. Tai noi tuli ensimmäisenä mieleen. Varastolle ehkä kanssa, tosin siellä taitaa olla tiukempaa tuo ikäraja työturvallisuuden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 14:31"]
Ihan mielenkiinnosta, millaiseen vakituiseen työpaikkaan palkataan kouluttamattomia 16-vuotiaita?
[/quote]
Mäkkäriin?
[/quote]
Mäkkäriin, siivoajaksi tai kauppaan. Tai noi tuli ensimmäisenä mieleen. Varastolle ehkä kanssa, tosin siellä taitaa olla tiukempaa tuo ikäraja työturvallisuuden vuoksi.
En usko että meidän työpaikat tässä nyt tähän vaikuttaa, mutta osa-aikaisnimikkeestä itse pääsin eroon jouluna ja mies kuukausi sitten :) kumpikin kn työpaikkansa hankkinut ja ansainnut kovalla työllä. :)
Ap
Oletteko bilettäjätyyppejä? 18-v mies on monesti aivan liian nuori isäksi..ja tietty nainenkin..mutta miehillä tuo menojalka tuppaa monella vipattamaan kolmekymppiseksi asti. Oletko valmis ottamaan vastuun myös lapsesta jos jäät yksinhuoltajaksi?
Jos teillä menojalka vipattaa molemmilla kovaan tahtiin, suosittelisin aborttia. Kaverien facebook-päivitykset, menot ja bileet tulee varmasti katkeroittamaan. Sen sijaan jos olette rauhallisempia ihmisiä niin miksei...
Hei. Pitkää tekstiä en ehdi nyt kirjoittamaan, mutta tilanteenne kuulostaa hyvältä. Joku tuossa kysyi jatko-opinnoista, kyllä niihin ehtii myöhemminkin. Sen verran sanon tuosta kun mietit että alkaako sinua harmittamaan kavereiden bilepäivitykset jne. Uskon kyllä että joskus harmittaa kun "ei voi tehdä mitään", mutta kun lapsi on vanhempi, niin sitten kyllä ehtii bilettää. Ja ei sun ole pakko joka viikonloppu olla kotona vauvan kanssa, meillä ainakin käydään miehen kanssa vuorotellen pari kertaa kuukaudessa viihteellä, toinen jää vahtimaan vauvaa. Jos teillä on auttavia isovanhempia ja kummeja jne, pääsette yhdessäkin. Olen itse nuori äiti, ja välillä tulee ajatus että voi kumpa voisin suunnittelematta vain lähteä bilettämään. Lohduttaudun aina sillä, että vauva-aika ei kestä kauaa, sen jälkeen voi helpommin lähteä juhlimaan silloin tällöin ja viedä lapsen hoitoon. Ja koska saat noin nuorena lapsen, olet vielä nuori silloinkin kun lapsesi on 18, ehdit kylä silloinkin bilettämään! ;-)
Voi jestas sentään. Puhut kevyesti kuin jostain kissanpennusta - "pidettäiskös tää" - ja vielä kuvittelet ilmeisesti antavasi itsestäsi jotenkin hirmuisen fiksun ja vastuullisen kuvan "pohdintoinesi".
Kaiken huippu tämä "Mitäs jos kavereiden face-päivitykset alkaa harmittaa" ? Ei oo todellista... :DD
Nii-iin, mietipä sitä sitten tosiaan.
Tollasten pentujen ei pitäis mitään seksiä edes harrastaa.
Tottakai pidätte vauvan! Oon ite saanut lapset 19v ja 20v ikäisenä. Nyt siis 2 lasta ja oon 24. Eikä yhtään kiinnosta mitä kaverit facebookkiin päivittelee. Lapset kasvattaa ja löydät kyllä muita mielenkiinnon kohteita kuin biletys :) ja jos onnistuu se bilettäminenkin joskus jos saat lapsen hoitoon esim. mummolaan. Itelle vaan kävi niin etten enää jaksanut vanhojen kavereiden bilejuttuja kuunnella. Tuntui että kaverit oli kovin lapsellisia ja ite niin eri tilanteessa. En siis tietenkään mitään välejä katkassu keneenkään vaan halusin ottaa vähän etäisyyttä. Sit löysin onneksi lisäksi uusia kavereita jotka on samassa elämäntilanteessa :)
Kuulostat todella vastuuntuntoiselta nuorelta naiselta. Samoin miehesi. Ottakaa lapsi ilolla vastaan. Älä murehdi, asiat järjestyvät kyllä. Olet vasta 23, kun lapsesi on jo 3v ja voit silloin rauhassa opiskella ja lapsi olla päiväkodissa.
Se että teillä molemmilla on vakituiset ja pitkään jatkuneet työsuhteet kertovat teistä jo valtavan paljon. Harvalla täällä on ollut asiat näin hyvin teidän iässä. Siis rohkeasti kohti tulevaa!