HUH! Mies jäi työttömäksi ja olo on vain helpottunut!
Arkemme oli vielä kuukausi sitten yhtä aikataulutusta: olimme miehen kanssa molemmat vuorotyöläisiä ja joka päivä, viikko ja kuukausi tuntui olevan yhtä kello kaulassa juoksemista. Kesäkin tuntui yhdeltä pitkältä, ahdistavalta ajalta jolloin lapsille täytyi järjestää hoitopaikka jostain (tarhalainen toki olisi saanut olla tarhassa). Lomaa emme olisi saaneet yhtäaikaisesti, vaan minä kesä- ja mies heinäkuuksi. Yhteinen aika oli todellakin minimissään ja välillä tuntui siltä että näimme miehen kanssa toisemme ovensuussa kun "vuoro" vaihtui.
Nyt mies irtisanottiin yt-neuvotteluissa ja pystyn tuntemaan ainoastaan helpotusta! Ei syyllisyyttä, ei häpeää, ei pelkoa tulevaisuudesta, vain helpotusta. Ei enää lastenhoitajien soittelua, ei kesäloman järjestelyä, ei aikataulujen järjetöntä yhteensovitelua ja pelkoa siitä että on unohtanut jotain tärkeää.
HUH! Kiitos!
Kommentit (11)
Vuosi kaksi ilman töitä menee. Siirrän alkaa köyhyys.
Se on sitten sen ajan murhe! Minuutin päälle elämää suunnitelleena osaan ottaa tästä tilanteesta irti sen kaikkein positiivisimman! Toisessa kupissa painaa tietenkin kelan piiiitkät käsittelyajat, joten yhdellä palkalla mentiin tämä kuukausi, toivottavasti ei enää ensi kuuta.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 08:52"]
mä olisin masentunut jos mun ukko olisi aina kotona. ei mitään rauhaa. en kestäisi.
[/quote]
Jätä se sika!
Surullista. Eikö miehesi voisi etsiä päivätyötä? Entä itse? Onko työttömyys todellakin mielestäsi jotenkin tavoiteltavaa?
Kuinkakohan pitkään liittonne kestää työttömyyttä? Tajuatko ap kuinka iso taakka taloudellinen vastuu on yksin kantaa?!
mä olisin masentunut jos mun ukko olisi aina kotona. ei mitään rauhaa. en kestäisi.
Olen niin onnellinen puolestanne, siitä se elämä urkenee :)
[quote author="Vierailija" time="28.04.2014 klo 08:52"]
mä olisin masentunut jos mun ukko olisi aina kotona. ei mitään rauhaa. en kestäisi.
[/quote]
Mullapa onkin ihana mies jota jaksaa kyllä katsella kotonakin!
Ymmärrän täysin onneasi. Oltiin itse viime keväänä samankaltaisessa tilanteessa, tosin ilman vuorotöitä. Sain vuoden irtisanoutumiskorvaukset ja lähdin todella kevein askelin töistä kotiin. Kesän vietin lasten kanssa, mieskin lomaili ja perheen loma-aika oli kerrankin 100% :sta yhdessäoloa. Toki olen edelleen työtön, mutta irtisanoutumiskorvaukset ovat riittäneet ja kohta siirryn liiton päivärahoilla. Töitä olen hakenut koko ajan, mutta ei ole tärpännyt. Kohta alkaa uusi huoleton kesä, josta nautimme rentoillen.
Hauskaa ja huoletonta kesää myös teille!