Lue keskustelun säännöt.
18v. ja raskaana, mielipiteitä, neuvoja? Mitä teen?
18.04.2014 |
Heippa!
Näin ensiksi ilmoitan, että toivoisin teiltä nyt rakentavaa palautetta ja neuvoja. Turhat haukut muualle, jookos! :)
Vähän pohjaa nyt ensin, että ymmärrätte koko tilanteen: olemme poikaystäväni kanssa seurustelleet kohta kolme vuotta. Kumpikin ollaan synnytty -95. Nyt ollaan sitten siinä elämänvaiheessa, että etsimme ensimmäistä omaa ja yhteistä asuntoa ja toiveena olisi kesällä päästä omaan kotiin. Kummallakin on vakituiset työpaikat, ja miehellä lakki päässä tänä keväänä, mulla taas ensi syksynä. Paljon siis tapahtuu elämässä! :) Tiedän, että tämä henkilö on ihminen, kenen kanssa haluan viettää loppuelämäni -- eihän elämästä ikinä tiedä, mutta luulen että meidän suhde on todella vankalla pohjalla. Olemme toistemme parhaimpia ystäviä ja sitä rataa :)
Olemme joskus puhuneet että mitä tehtäisiin jos huomattaisiin, että olisin raskaana. Mielipide oli aika yksimielinen, ja tuolloin tultiin johtopäätökseen, että aborttia en tekisi.
No.. nytpäs sitten olen raskaana. Kuun alussa meni kortsu rikki ja blaablaablaa, tehtiin vastuuttomasti etten jälkiehkäisyä ottanut, tiedän sen. Eilen tein raskaustestin ja nyt ollaan sitten mietitty, että mitäs tehtäisiin. Lähtökohdat lapselle olisi paremmat kuin monella muulla nuorella äidillä, ja itse koen olevani tarpeeksi vastuullinen ottamaan vastuun lapsesta. Mieheni samoin.
Silti mua pelottaa ihan hirvittävästi. Siis kumpikin ratkaisu; jos abortin teen, niin mitäs sitten kun tulen myöhemmin suunnitellusti raskaaksi? Mä en tiedä että pystyisinkö elämään itseni kanssa, kun olen ensiksi abortoinut esikoisemme ja myöhemmin voin kuitenkin pitää toisen lapsen. Ei, en ole aborttia vastaan, ja varmasti sen tekisin jos kyseessä olisi ensimmäisen illan juttu. Tilanne on kuitenkin toinen nyt. Ollaan jopa aikoja sitten päätetty tulevien lasten nimet!
Entäs jos pidänkin lapsen, ja huolehtiminen pienestä kääröstä osoittautuu liian hankalaksi? Osaisinko sittenkään olla hyvä äiti? Lapsesta pitää ottaa ihan älyttömän iso vastuu pitkäksi aikaa! Rupeisko mua harmittamaan esimerkiksi kavereiden viikonloppu facebook -päivitykset sun muu?
Tää pohtiminen tekee mut hulluksi. Mies sanoi että tukee mua, oli päätös mikä tahansa. Paljon tyynemmin se osaa asian ottaa, ja sanoi että ei uskois että virhettä tehtäis jos lapsi pidettäis.
Mitä te tekisitte mun tilanteessa? Ootteko ollut samassa tilanteessa? Olis ihana kuulla vähän mielipiteitä, muutakin kun vaan vanhempien ja parin kaverin "tuetaan teitä" -juttuja.
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 15:59"]
Ainakaan et taida tietää mitä vakituinen työpaikka tarkoittaa...
[/quote]
Vakituinen työpaikka = työsopimuksessa lukee voimassa toistaiseksi?
Kyllä mulla ainakin sellaisia sopimuksia on ollut teinistä asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia on pohtia noita asioita kun esikoista odottaa.. iällä ei ole mitään tekemistä noiden pohdintojen kanssa. Aina voi tulla rimakauhu, vaikka ikää olisi tuplasti enemmän :)
Ihan ekana sanoisin, ett äasioilla on tapana järjestyä. Eikä kaikesta tarvitse huolehtia itse ja yksin, tulevalla lapsella on varmaan isovanhemmat? Tai vaikka ei olisikaan, on muita tukevia tahoja. Kyllä te pärjäätte :)
Itse olen saanut esikoiseni 18- vuotiaana, 3kk lakkiaisten jälkeen. hän on nyt 20- vuotias, enkä ole hetkeäkään katunu että hänet pidin :) Tottakai oli asioita joit aolisi ollut helpompi tehdä ilman lasta, mutta en olisi voinut elää itseni kanssa jos olisin abortin tehnyt. Asiat ovat järjestyneet aina tavalla tai toisella, vaikka tukiverkkoja meillä ei ole. Ja edelleen olen naimisissa esikoisen isän kanssa, ammatitikin olemme ehtineet hankkimaan ja töitä on löytynyt :)
Asiat järjestyvät kyllä, ehkö toisin kuin olitte ajatelleet, mutta järjestyvät kuitenkin :)
Kuulostatte ihan fiksulta ja teillä on vakaa elämäntilanne joten luulisin että pärjäisitte lapsen kanssa varmasti hyvin, jos vain niin haluatte?
Lapsen saantiin ei kuitenkaan koskaan voi olla 100% valmis!
Tee abortti, elämäsi on vasta edessäsi. Tuleville lapsillesikin on parempi, että äitinsä on ehtinyt vähän elää elämää ja saada taloudelliset sekä muut asiat hallintaan hieman paremmin kuin 18 vuotiaat.
Itse olen nuoren äidin lapsi, ja ei helppoa ole ollut kummallakaan. Jos hän olisi tehnyt abortin niin minua ei toki olisi, mutta siinä vaiheessa en ollut vielä ajatteleva ja tunteva ihminen.
En lukenu tota viestiketjua kun en jaksanu mutta alotuksestas ainakin sain sellasen käsityksen että haluat lapsen mutta iso elämän muutos pelottaa. Mä sain 18 vuotiaana lapsen, tulin 17 vuotiaana raskaaksi. Ehdottomasti ihan paras asia mitä elämässäni on tapahtunut. Mulle abortti ei ollut edes vaihtoehto ja hyvillä mielin olin raskaudesta heti alusta saakka, vaikkakin vahinkohan se oli.
Mua ei ainakaan ole yhtään haitannut kavereiden biletykset ja niistä paitsi jääminen, jotenkin sitä sitten alkaa arvostaa koti-iltoja enemmän :) Paras tunne mitä olen koskaan tuntenut on kun lauantai iltana pieni vauva nukahtaa syliisi telkkaria katsellessa. Se tunne voittaa minkä tahansa baari-illan, voit olla varma siitä :) Nyt olen 19 ja lapseni on vähän reilun vuoden vanha. Opiskelut on vielä kesken mutta lakin saan nyt keväällä. Päätin olla vielä vuoden hoitovapaalla ja menen kouluun takaisin syksyllä 2015, kun lapseni on noin 2,5 vuotias. Ensin halusin saada koulut mahdollisimman äkkiä pois alta mutta nyt kun olen kuunnellut muiden (vanhempieni, sukulaisten ynnämuiden lapsellisten) mielipiteitä, tajusin että tämä aika on sitä "kulta-aikaa". Pikkulapsiaikaa ei saa enää koskaan takaisin ja tästä pitää osata nauttia. Opiskella ehtii vaikka koko lopun ikäänsä, joten älä keskeneräisistä kouluista huolehdi :) Toki taloudellisestihan se tulee olemaan hankalaa palata hoitovapaalta kouluun töiden sijaan, mutta teitäkin on kaksi elättäjää, ja kyllä Suomessa viimekädessä huolehditaan ettei kukaan ilman asuntoa ja ruokaa jää :) Mutta tosiaan valmistautukaa siihen että varaa ei enää olekkaan ihan kaikkeen. Tähän asti olen tosin pärjäillyt ihan hyvin näillä mitä saan.
Suosittelen lämpimästi pitämään lapsen, koska vaikutat(te) hyvin kypsiltä ja olette asiaa jo pohtineet :) Lapsenhoito ei tietenkään ole helppoa mutta kyllä se tässä iässä on niin helppoa kun se vain voi olla. Nuorena jaksaa paremmin yövalvomisia, kroppa palautuu parhaiten synnytyksestä ja koska olet nuori, jaksat vielä pitkään touhuta ja leikkiä lapsesi ja tulevien lapsenlastesi kanssa :D No menipä futuristiseksi, mutta faktahan se on.
Pidä huoli ettet erkaannu kaikista kavereistasi, heistä on paljon apua ja tukea. Ihanne on jos sulla oisi kaveri joka olisi myös raskaana tai jolla on pieni lapsi. Minä olin omasta ystäväpiiristäni ensimmäinen joka sai lapsen mutta ystävystyin raskauaikana serkkuni vaimon (7v vanhempi) kanssa, kun hekin odottivat vauvaa :) Nyt on kivaa kun on äitikaveri jonka kanssa nähdä ja puhua vauvajuttuja. Mutta tottakai on ihanaa että on myös kavereita jolle voi puhua muustakin kun niistä vauvoista. Huolehdi myös että teillä on tarpeeksi turvaverkostoa. Mun vanhemmat onneksi otti tosi hyvin vauvauutiset ja saan lapsen aina hoitoon kun tarvitsee, myös sukulaiset ynnämuut ovat tukeneet.
Onneksi olkoon raskaudesa! Uskon että tulette nauttimaan vauvasta ja perhe-elämästä jos näin päätätte :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 18:52"]
Ette te kyllä missään oikeassa työssä voi olla. Korkeintaan jossain siivoamassa, palvelualalla, varastossa tai tehdastyöläisenä.
[/quote]
Onko ne leikkitöitä? Eikö oikea työ ole sellaista, mistä saa palkkaa?
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 14:31"]
Ihan mielenkiinnosta, millaiseen vakituiseen työpaikkaan palkataan kouluttamattomia 16-vuotiaita?
[/quote]
Ennemmin ne ainakin täälläpäin alaikäisiä ottavat töihin kuin täysi-ikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No vaikututat ihan fiksulta nuorelta naiselta ja sinulla taitaa olla mukava kumpani, joten antaisin raskaudelle mahdollisuuden jatkua.
Yhtä vaaleanpunaisessa pumpulissa minäkin elin sinun ikäisenä. Lukiosta valmistuttuani tulin raskaaksi ja olin vitun typerä. Vuosien jälkeen mies paljastui sekakäyttäjäksi ja pettäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka!! Itse sain ylläri vauvan kun olin sinun ikäisesi ja samat kysymykset pyöri päässäni! Nyt olen 21 ja toista odotellaan syntyväksi kesänlopulla.
Joku kysyi että vipattaako tanssijalka? Itselläni vipatti - ja kovaa vipattikin olinhan juuri täyttänyt 18. Mutta vauvan tulon jälkeen tiesin etten pääse niin usein omille menoilleni ( festareille,baariin,syömään jne) kuin ennen mutta ei se tarkota vaikka äiti on, ettet mihinkään pääsis. Ne on vaan järjestely kysymyksiä.
Toivottavasti päätät pitää vauvan, kyllä maailmaan niitä mahtuu !! :)
En nyt jaksa lukea kaikkia kommentteja, hyviä pointteja tullut niissäkin. Jos vain todella olette sitoutuneet toisiinne ja valmiita sitoutumaan lapseen, niin suosittelisin pitämään lapsen. :) Itse olen täyttänyt tänä vuonna 21, eli en siis hirveän vanha itsekään, kun 20v rupesin odottamaan nyt 4,5kk esikoistamme. :) Bling of My Life- blogin Janina on myös saanut lapsensa nuorena, ja pärjää läheisten tuen avulla kahdestaan tyttönsä kanssa mielestäni hienosti! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä juttuja ajateltavaksi ja sillon ei enää pelkkä pohtiminen auta kun tilanne on todellinen, itkevä käärö sylissä, sinä väsynyt, kavereita kenties kaikonnut ja niillä niitä viikonloppu päivityksiä ja sullä yöheräämisiä ja kakkavaippoja. Toisalta näiden pohtiminen tarkoittaa hyvin pitkälle sitä epävarmuutta, jolloin en itse ainakaan pitäisi lasta. Se on niin suuri muutos ja joillakin nuorilla (en usko sun kyllä tähän ryhmään kuuluvan! :) ) on jopa epärealistisen ruusuisia odotuksia vauvan tulosta, se on pieni ihminen josta sä olet vastuussa, niin kauan kun ajatus on se että sä HALUAT ja olet valmis hoitamaan toista, pyyteettömästi, ilman yhtä ainoata itsekästä ajatusta, valmis kantamaan suurimman vastuun ikinä niin olet valmis. Äitiys on palkitsevaa mutta toisinaan myös hyvin raskasta, siihen kuuluu myös niitä negatiivisia tunteita kuten elämään yleensäkin, toisinaan on sellaista myllerrystä ja vuoristorataa ettei tosikaan. Musta kukaan ei voi sanoo tähän että pidä se tai tee abortti sun on itse oltava valmis punnitsemaan ne vaihtoehdot ja muistaa se asia että sitten kun se lapsi on niin se on eikä se asia enää muutu. Kovasti tsemppiä sulle, uskon että valitset oikein mitä ikinä valitsetkaan! Muista myös tämä tärkeä sananen epätoivon keskellä; Äidiksi kasvetaan ja opitaan yhdessä lapsen kanssa, sitä ei etukäteen opeteta <3 kuka vaan voi olla hyvä äiti jos niin haluaa
meidän lapset on syntyneet kun oli 19, 20 ja 24. 9v kohta takana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo sinun pohdinnat on ainakin ihan normaaleja. Itse olen 24v. Ja mies 31v., eka lapsi täysin suunnitellusti tulossa elo-syyskuussa ja silti tulee mietittyä, mihin tässä on oikein ryhtymässä :D jos miehesi haluaa pitää lapsen, on hän varmasti sitoutunut tilanteeseenne sekä lapseen.
Ei se abortti paha juttu ole, mutta tee se pian jos teet. Aina vaikeammaksi muuttuu, mitä pidemmälle lykkäät. Itse tein abortin kun elin väkivaltaisessa suhteessa, enkä ole katunut vähääkään. Toimenpide oli helppo. Mutta kertomasi perusteella teillä on asiat reilassa, eikä ole estettä saada lapsi. Jokainen raskaana oleva iästä riippumatta miettii, osaako olla tarpeeksi hyvä äiti. Sitoohan lapsi kyllä. Mieti nyt tarkkaan, haluatko vielä jatkaa vastuista vapaata nuoruuttasi. Elämä ei pääty lapsen saamiseen, mutta iso muutos se toki on.
Opiskelu on ehkä hankalampaa kun on lapsi, mutta ei mahdotonta. Olen itsekin opiskellut kahden lapsen äitinä.
[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 14:31"]
Ihan mielenkiinnosta, millaiseen vakituiseen työpaikkaan palkataan kouluttamattomia 16-vuotiaita?
[/quote]
Ja ihan mielenkiinnosta kysyn, mistä lähtien -95 syntyneet on ollut 16-vuotiaita!? Kyllä sen ikäiset on suurin osa jo 19 vuotta.
Itsekin sain esikoiseni 18-vuotiaana ja nyt olen alle 30-vuotias, mutta neljän lapsen onnellinen äiti. Olisi ollut sääli jäädä esim. lapsettomaksi, jos olisi alkanut pohtimaan liikaa. Elämä on ihanaa myös lasten kanssa.
Mä en nyt kyllä ymmärrä että mitä ihmeen iloa mä saisin tälläsestä provosta :) eilen aamulla testasin ja kyllä tohon väliin aika monia tunteja mahtuu puhetta :)
Ap
Ainakaan et taida tietää mitä vakituinen työpaikka tarkoittaa...
One word: abortti