Olen ollut päiväkodissa töissä nyt kymmenen vuotta ja olen yllättynyt siitä

Vierailija kirjoitti:

Olivatpa lapsen kotiolot mitkä tahansa, kaikki lapset on saman arvoisia ja samalla viivalla.

Tämmöinen lajittelu hyvien perheiden kullannuppuihin ja huonojen perheiden "kakaroihin" on varhaiskasvatuksen arvomaailman vastaista.

Lapsi ei mahda mitään omille vanhemmilleen ja olosuhteilleen, ja varhaiskasvatuksen yksi tarkoitus on tasoittaa näitä eroja.

Se tasoittaminen tarkoittaa käytännössä sitä että vittua huutelevan ja kaveria ja seiniä potkivan lapsen vieressä täytyy olla jatkuvasti. Se on pois muilta ihan suoraan kun yhden ihmisen huomio menee siihen että yksi kestää istumassa paikallaan esim minuutin.

Sukulaisen lähinnä peruskoulun läpäissyt vaimo on ollut siitä asti kotona kun lapset tulivat taloon. Kummallakin lapsista on ilmennyt ongelmia joihin ei haluta puuttua.

Sanomattakin selvää että lasua tavataan viikottain. Muuten olisivat varmasti ihan kivoja, vaan äiti antaa sellaisen kuvan ettei mistään tarvitse välittää ja kaikki pitää saada tekemättä itse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olivatpa lapsen kotiolot mitkä tahansa, kaikki lapset on saman arvoisia ja samalla viivalla.

Tämmöinen lajittelu hyvien perheiden kullannuppuihin ja huonojen perheiden "kakaroihin" on varhaiskasvatuksen arvomaailman vastaista.

Lapsi ei mahda mitään omille vanhemmilleen ja olosuhteilleen, ja varhaiskasvatuksen yksi tarkoitus on tasoittaa näitä eroja."

Minäkään en pidä tämän keskustelun ja aloituksen sävystä.

Tällainen luokittelu on omituista eikä tee oikeutta lapsille jotka ponnistavat erilaisista sosioekonomisista olosuhteista itsenäisiksi.

Terv. Päiväkodin erityisavustaja.

Matalasti koulutettu on pätkätöissä ja työttömänä. Sitten jos ei tyydy köyhän osaan niin rahan tienaamisen prosessointi täyttää pään ja lapset jää vähemmälle.

Hyvin koulutetulla on hyvä varma työ usein julkisella sektorilla. Varmat tulot ja toimeentulo, saa vain oleilla lasten kanssa vapaa-ajalla ja suunnitella perheen yhteisiä lomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa! Ap puhuu puuta heinää ja kommentti on rasistinen.

Asun ja työskentelen päiväkodissa hyvällä alueella. Täällä koulutuksella ei ole mitään tekemistä lapsen käytöksen kanssa, eikä missään muuallakaan missä olen työskennellyt. Kiireisillä ja koulutetuilla vanhemmilla voi olla tottelematon, epäsiisti ja hoitamaton lapsi. Jopa useammin, kuin hieman vaatimattomammin ja rauhallisemmin elävän perheen lapsi.

Enemmän yhdessäoloa, aikaa ja kotikasvatusta lapsi saa ihan tavallisilta perheiltä.

Nepsyt on asia erikseen. Toistan, asia erikseen.

Mistä kummasta keksit rodun tähän vetää mukaan? Taidat itse olla rasistinen, kun tuollainen tuli edes mieleesi.

Kannattaa perehtyä rasismin määritelmään!😏

Rasismi on rotuun perustuvaa syrjintää joko tekoina tai asenteina. Se ei ole yhtään sen enempää. Se ras- siinä viittaa juuri rotuun.

Vierailija kirjoitti:

Onhan siihen syynsä, etteivät vanhemmatkaan ole korkeasti koulutettuja, eivätkä isovanhemmatkaan.

60-luvulla silloisesta kansakoulusta pyrittiin oppikouluun ja opettaja antoi lausunnon lapsen pärjäämisestä oppikoulussa.

Tämä lausunto kumma kyllä karsi usein köyhien lapset valinnasta kun ope oli laittanut ruksin kohtaan, jossa luki, ettei tule pärjäämään, vaikka keskiarvo olisi ollut ysin kieppeissä.

Minulle köyhänä kävi näin, mutta pyrin seur. vuonna uudelleen ja oli eri opettaja antamassa lausuntoa.

Koulutin vapaaoppilaana itseni keskikoulusta ja töitä kesät tehden lukiosta.

Onneksi nykyään ei ihan näin toimita.

Omat lapset ovat onneksi saaneet tasa-arvoiset mahdollisuudet.

T. 2 loppututkintoa suorittanut mummeli

Vierailija kirjoitti:

Niin, eikös kuitenkin ole suht yleistä, että saman perheen sisarukset voivat olla hyvinkin erilaisia ja esim. koulumenestys erilaista? Ja päätyvät myös erilaisiin ammatteihin. Ei se ainakaan epätavallista ole. Ja molemmilla sama geeniperimä ja kasvuympäristö.

Juuri näin on meidän lapsilla. Esikoinen on kympin tyttö, eikä hänen kanssaa ole koskaan ollut mitään ongelmia. Pari vuotta nuorempi veljensä on täysi ääripää. Kauhulla odotan joka päivä, mitä on nyt mennyt tekemään tai jättänyt tekemättä tai hävittänyt tai tuhonnut tai loukannut itseään. Poika on moniammatillisen tuen piirissä koulussa, muttei siitä ole juurikaan apua ollut. Muualta yhteiskunnasta ei apua ole herunut, vaikka olen sitä yrittänyt hakea. Perheneuvolan tädin mielestä pitäisi vain keskittyä vanhemmuuden tukemiseen, vaikka pojalla on päivänselvästi jotain oikeita neurologisia ongelmia. t, insinööriäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivatpa lapsen kotiolot mitkä tahansa, kaikki lapset on saman arvoisia ja samalla viivalla.

Tämmöinen lajittelu hyvien perheiden kullannuppuihin ja huonojen perheiden "kakaroihin" on varhaiskasvatuksen arvomaailman vastaista.

Lapsi ei mahda mitään omille vanhemmilleen ja olosuhteilleen, ja varhaiskasvatuksen yksi tarkoitus on tasoittaa näitä eroja."

Minäkään en pidä tämän keskustelun ja aloituksen sävystä.

Tällainen luokittelu on omituista eikä tee oikeutta lapsille jotka ponnistavat erilaisista sosioekonomisista olosuhteista itsenäisiksi.

Terv. Päiväkodin erityisavustaja.

Kaverini kasvoi juopon vanhemman kanssa. Yritti kaikkensa alakoulussa ja romahti totaalisesti ysillä. Pettyi siihen ettei vanhempi arvostanut, vaan mollasi.

Koulu koitti tarjota apua, mutta eihän se estänyt masennusta. Masennus laski viimeisen vuoden numeroita. Avautui tässä vähän aina sitten ettei enää vuosien kestäneen hoito/laitoskierteen jälkeen jaksa aloittaa alusta saadakseen parempia numeroita päästäkseen haluamaansa oppilaitokseen.

Yläkoulun alussa oli käynyt Mensassa mitauttamassa älynsä joka oli vielä silloin 145.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, eikös kuitenkin ole suht yleistä, että saman perheen sisarukset voivat olla hyvinkin erilaisia ja esim. koulumenestys erilaista? Ja päätyvät myös erilaisiin ammatteihin. Ei se ainakaan epätavallista ole. Ja molemmilla sama geeniperimä ja kasvuympäristö.

Juuri näin on meidän lapsilla. Esikoinen on kympin tyttö, eikä hänen kanssaa ole koskaan ollut mitään ongelmia. Pari vuotta nuorempi veljensä on täysi ääripää. Kauhulla odotan joka päivä, mitä on nyt mennyt tekemään tai jättänyt tekemättä tai hävittänyt tai tuhonnut tai loukannut itseään. Poika on moniammatillisen tuen piirissä koulussa, muttei siitä ole juurikaan apua ollut. Muualta yhteiskunnasta ei apua ole herunut, vaikka olen sitä yrittänyt hakea. Perheneuvolan tädin mielestä pitäisi vain keskittyä vanhemmuuden tukemiseen, vaikka pojalla on päivänselvästi jotain oikeita neurologisia ongelmia. t, insinööriäiti

Voi ollakin, mutta kylmä fakta on, että ei niitä juurikaan pystytä hoitamaan. Jotain adhd:tä voidaan yrittää lääkitä, mutta ei ne lääkkeetkään poista oireita. Ja kaikille ei sovi samat lääkkeet. Tärkeintä näissä onkin sitten yrittää tukea vanhempia jaksamaan sen lapsensa kanssa. t: sossu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa! Ap puhuu puuta heinää ja kommentti on rasistinen.

Asun ja työskentelen päiväkodissa hyvällä alueella. Täällä koulutuksella ei ole mitään tekemistä lapsen käytöksen kanssa, eikä missään muuallakaan missä olen työskennellyt. Kiireisillä ja koulutetuilla vanhemmilla voi olla tottelematon, epäsiisti ja hoitamaton lapsi. Jopa useammin, kuin hieman vaatimattomammin ja rauhallisemmin elävän perheen lapsi.

Enemmän yhdessäoloa, aikaa ja kotikasvatusta lapsi saa ihan tavallisilta perheiltä.

Nepsyt on asia erikseen. Toistan, asia erikseen.

Mistä kummasta keksit rodun tähän vetää mukaan? Taidat itse olla rasistinen, kun tuollainen tuli edes mieleesi.

Kannattaa perehtyä rasismin määritelmään!😏

Rasismi on rotuun perustuvaa syrjintää joko tekoina tai asenteina. Se ei ole yhtään sen enempää. Se ras- siinä viittaa juuri rotuun.

Rasismi voi kohdistua ihan mihin vaan. Uskontoon, kulttuuriin, terveydentilaan, ikään, saamelaisuuteen, ruotsinkielisyyteen, tässä tapauksessa koulutustasoon.

Vain typerys tekee tällaisen lapsiin kohdistuvan lyttäävän aloituksen. Lapset kun ei kykene puolustautumaan. Vain vahvoja ihmisiä varhaiskasvatukseen töihin, kiitos, ei tarvi tällaista 💩 lässyttää.

Kiva yleistys, ap.

Minä olen "vain" myyjä. Työpaikallani käy asiakkaana eräs lasteni koulun henkilökuntaan kuuluva ihminen, aina erittäin ylimielinen ja nyrpeä. Hän on ollut työssään tekemisissä kaikkien lasteni kanssa.

Tavattiin ensimmäisen kerran kouluyhteyksissä ja tältä ihmiseltä oli silmät pullahtaa pois päästä: "Ai, nämäkö ovat _sinun_ lapsiasi?!?" Kyllä vain, nämä hyvin kasvatetut, kohteliaat, fiksut ja lahjakkaat lapset ovat minun lapsiani. (Ja ihan itse kasvatin, ei päiväkoti.)

Tämä on jäänyt mieleen...

Ja piireissäni on paljon duunareita, jotka hoitavat asiansa ja lapsensa erinomaisen hyvin.

En toki silti kiellä ap:n väittämää epätodeksi. Eilen vasta mietin minkälaisen perheen 7-vuotias lapsi huutaa opettajalle "v***u, en tee!".

Ennakkoluuloiset hoitajat/vo:t asenteellisilla suhtaumisillaan lapsiin tekevät karmeaa tuhoa varhaiskasvatuksessa , juurikin näillä itsekehittämillään luokitteluilla, millä ei ole mitään tekemistä nykypedagogiikan kanssa.

Mielistellään "parempien perheiden" lapsille ja niillä huonompiosaisten lapsilla ei niin nokon nuukaa kuinka kohdellaan?

Ja sitten oltu alalla , surullista kylläkin, jopa kymmeniä vuosia. Ammattitaidottomana, vailla käsitystä mistä heidän kasvatus- ja hoitotyössä on kysymys. 

Itselläni älykkyyttä riitti mutta kun ei ollut sitä tukevaa ympäristöä eikä kotioloja niin ei päässyt kehittymään. Opin kaikki hyvät ja niin pahatkin asiat tehokkaasti nopeasti. Aloittaja on ihan oikeassa ja olen ihan omakohtaisesti kokenutkin. Vääränlaiset kotiolot ja kasvatus voi tukahduttaa ihan kaiken kehityksen. Oikeastaan aloin tervehtymään ja kehittymään vasta päästyäni lapsuudenkodista pois ja pitkä tie se on ollut. Kotona vanhemmilla ei ollut mitään ihmistuntemusta, kauheat ero kriisit ja suhteesta toiseen hyppimistä. Niiden kaikki resurssit menivät ihmissuhde ongelmiensa selvittämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni älykkyyttä riitti mutta kun ei ollut sitä tukevaa ympäristöä eikä kotioloja niin ei päässyt kehittymään. Opin kaikki hyvät ja niin pahatkin asiat tehokkaasti nopeasti. Aloittaja on ihan oikeassa ja olen ihan omakohtaisesti kokenutkin. Vääränlaiset kotiolot ja kasvatus voi tukahduttaa ihan kaiken kehityksen. Oikeastaan aloin tervehtymään ja kehittymään vasta päästyäni lapsuudenkodista pois ja pitkä tie se on ollut. Kotona vanhemmilla ei ollut mitään ihmistuntemusta, kauheat ero kriisit ja suhteesta toiseen hyppimistä. Niiden kaikki resurssit menivät ihmissuhde ongelmiensa selvittämiseen. 

Tokko sinua olisi pätkääkään auttanut se, että kaiken päälle varhaiskasvattajat olisivat käyttäneet kapasiteettiaan lasten luokitteluun perustuen siihen millaisista perheoloista he ovat lähtöisin.

Lääkärit ja maisterit ja akateemiset eivät kotioloissakaan kiroa ikinä vit-tu-a.

Lapsensa oppivat ne sieltä päiväkodista tyyliin muiden lapsilta, eiks niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni älykkyyttä riitti mutta kun ei ollut sitä tukevaa ympäristöä eikä kotioloja niin ei päässyt kehittymään. Opin kaikki hyvät ja niin pahatkin asiat tehokkaasti nopeasti. Aloittaja on ihan oikeassa ja olen ihan omakohtaisesti kokenutkin. Vääränlaiset kotiolot ja kasvatus voi tukahduttaa ihan kaiken kehityksen. Oikeastaan aloin tervehtymään ja kehittymään vasta päästyäni lapsuudenkodista pois ja pitkä tie se on ollut. Kotona vanhemmilla ei ollut mitään ihmistuntemusta, kauheat ero kriisit ja suhteesta toiseen hyppimistä. Niiden kaikki resurssit menivät ihmissuhde ongelmiensa selvittämiseen. 

Tokko sinua olisi pätkääkään auttanut se, että kaiken päälle varhaiskasvattajat olisivat käyttäneet kapasiteettiaan lasten luokitteluun perustuen siihen millaisista perheoloista he ovat lähtöisin.

Monissa paikoissa lapsia yritetään auttaa. Resurssipula vaivaa alaa ja sinne kaivattaisiin lisää ammattitaitoista henkilöstöä. Juttelin kerran opon kanssa joka oli aiemmin toiminut lastensuojelussa. Vaihtoi alan kuormittavuuden takia toiselle alalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni älykkyyttä riitti mutta kun ei ollut sitä tukevaa ympäristöä eikä kotioloja niin ei päässyt kehittymään. Opin kaikki hyvät ja niin pahatkin asiat tehokkaasti nopeasti. Aloittaja on ihan oikeassa ja olen ihan omakohtaisesti kokenutkin. Vääränlaiset kotiolot ja kasvatus voi tukahduttaa ihan kaiken kehityksen. Oikeastaan aloin tervehtymään ja kehittymään vasta päästyäni lapsuudenkodista pois ja pitkä tie se on ollut. Kotona vanhemmilla ei ollut mitään ihmistuntemusta, kauheat ero kriisit ja suhteesta toiseen hyppimistä. Niiden kaikki resurssit menivät ihmissuhde ongelmiensa selvittämiseen. 

Tokko sinua olisi pätkääkään auttanut se, että kaiken päälle varhaiskasvattajat olisivat käyttäneet kapasiteettiaan lasten luokitteluun perustuen siihen millaisista perheoloista he ovat lähtöisin.

Totta ja siihen aikaan ei ollut mitään varhaiskasvattajia. Opiskellessa amatsussa ja työhön päästyäni törmäsin joihinkin tukeviin aikuisiin joilla oli järki päässä ja se ihmetytti että välittääkö joku ihan oikeasti. Niistä sain sen oikean mallin.  Yhden vanhasta asti minua riepoteltiin perhepäivä paikoista toisiin ja mikään ei ollut kehittävä. Ihan vain rahastettiin ja jonkun surkean ruuan sai eikä aina sitäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Huono-omaiset polttavat monesti tupakkaa eivätkä lopeta sitä raskausaikana. Se aiheuttaa adhd:tä, käytöshäiriöitä ja muuta. Monet äidit pilaavat itse lapsensa elämän. Ainakin joka kuudes polttaa raskausaikana.

Tupakointi on vastenmielinen tapa. Outoa, että jotkut oikeasti tupakoi ja vieläpä raskaana ollessaan.

Vierailija kirjoitti:

Olivatpa lapsen kotiolot mitkä tahansa, kaikki lapset on saman arvoisia ja samalla viivalla.

Tämmöinen lajittelu hyvien perheiden kullannuppuihin ja huonojen perheiden "kakaroihin" on varhaiskasvatuksen arvomaailman vastaista.

Lapsi ei mahda mitään omille vanhemmilleen ja olosuhteilleen, ja varhaiskasvatuksen yksi tarkoitus on tasoittaa näitä eroja.

Totta kai ja vanhempien kanssa yhdessä tehdään varhaiskasvatussuunnitelma vähintään kahdesti vuodessa, mutta yleensä se ei riitä, että vasussa sovituista asioista pidetään kiinni vain päiväkodissa... Varsinkaan, jos lapsen kehitystä ja oppimista haittaavat tekijät näkyvät lähinnä kotona, esim. arjen rutiineista ei pidetä kiinni, päivärytmi puuttuu, rajoja ei ole, tai ne ovat epäjohdonmukaiset, lapsi saa katsoa ja pelata ikätasolleen liian levottomia ja väkivaltaisia ohjelmia/pelejä, jne. Väitän, että näissä tapauksissa, joissa ongelmat jatkuvat sukupolvelta toiselle, ei riitä pelkästään lapsen osallistuminen varhaiskasvatukseen, vaan apua pitäisi saada  myös vanhemmille kotiin perhetyön muodossa.

Jos kunnilla olisi pohjattomat rahakirstut, pitäisi mielestäni ehdottomasti subjektiivisen päivähoidon rinnalla kulkea velvollisuus ottaa vastaan perhetyötä, mikäli lapsi on päiväkodissa, vaikka tarvetta varsinaiselle päivähoidolle ei ole. Ja kyllä, tämän pitäisi mielestäni koskea myös niitä perheitä, joissa tuodaan alle 3-vuotias sisarus "virike"hoitoon, kun vanhempi on vauvan kanssa kotona.

Työskentelin itse päiväkodissa ennen älylaitteiden maaimanvalloitusta. Silloin vastaavanlaista epäsuhtaa lasten välillä näkyi vain, jos jollain oli iäkkäämmät vanhemmat. Iäkkäämpien vanhempien lapset olivat rauhallisempia ja seesteisempiä. Nuorten lapsilla oli enemmän käytöshäiriöitä ja tunne-elämän ongelmia sekä turvattomuutta.

Voisin kuvitella, että tämän päivän ongelmien taustalta voi löytyä osittain älylaitteet ja sitä myöten perhe-elämän väljähtyneisyys ja yksinäisyys.

Mene ja tiedä.