Miesystävä haluaa pitää lapset erillään suvustaan.

Jos mies kohtelee lapsia hyvin, on ystävällinen ja auttaa hädän tullen - niin siinä on tarpeeksi.

Ap, sinä et voi vaatia enempää. Jos mies ei halua elää perhe-elämää, niin hän ei halua.

Mun appivanhemmat suhtautuivat nuivasti lapsenlapsiin, jotka eivät ole verisukulaisia. Eli perheen sisaruksia, tai sisaruspuolia jos haluaa olla tarkka, kohdeltiin eri tavoin. Muita lapsia halattiin paitsi sitä mustaa lammasta jne. Onko mahdollista, että mies alitajuisesti tai tarkoituksella suojelee lapsia vanhempiensa käytökseltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En nyt tajua: kerropas selkeästi mikä tämä teidän kuvio on. Kuka asuu kenen kanssa ja monta lasta teillä on? Minkä ikäisiä lapset ovat jotka asuvat kotona teidän kanssa? Ja siis ottaako mies mukaan omat lapsensa? Miten paljon teidän lapset ovat tekemisissä keskenään?

Asumme yhdessä ja minun lapset jotka kouluikäisiä asuvat kanssamme. Mies on vela. Ei siis ole sinun/minun lapset - tilannetta vaan ainoastaan minulla lapsia.

Ap

Mies siis on vela. Hän ei ole tehnyt omia lapsia vanhempiensa luo vietäväksi, joten tietenkään hän ei halua viedä sinne kenenkään muunkaan lapsia!

Velana hän myös luultavasti kuormittuu lapsiperhe-elämästä eikä tahdo lapsiasi senkään takia mukaan, että saa edes joskus olla rauhassa.

Mikä vika miehessä on, kun on ottanut sinut? Velamies ei ota lapsellista naista jos jonkun muun saa.

Paha se on aikuisen lapsensa vanhempana lähteä poikansa uusperhettä ohjailemaan mihinkään suuntaan. Sehän se vasta puuttumista olisikin. Oletettavasti tässä kuviossa mies on itse tehnyt selväksi vanhemmilleen, että tyttiksen lapsilla on ihan omat isovanhemmat, eikä hän välitä niitä mukanaan roudata sukunsa tapaamisiin; silloin on hyväksyttävä, että asia on näin.

Meilläkin on aikuinen poika (mieheni poika), jolla on puoliso, ja puolisolla on lapsia ja pojalla on lapsia. Pojan puolison kanssa ollaan paljonkin tekemisissä, mutta hänen lastensa kanssa juurikaan ei. Eivät ole halunneet niitä meille tuoda, näin luulisin. 

Itsekin siis olen uusperheessä. Aikanaan kun rakastuttiin, jotenkin toivottiin, että voitaisiin luoda semmoinen uusi iso yhteinen yhteisö. Mieheni kahdesta lapsesta toinen, silloin parikymppinen tyttö, oli jotenkin halukas tämmöiseen hänkin, mutta kukaan muista lapsista ei. Nykyään nuo aikuiset lapsemme ovat keskenään asiallisissa ja hyvissä väleissä, "tietävät toisensa", saattavat käyttää toistensa ammattitaitoa esim. hyväkseen, mutta eivät sinänsä kyläile tai kaveeraa näiden "sisarpuoliensa" kanssa. Ymmärsimme luopua suurperheen ajatuksesta jo ensimmäisen parin vuoden yhdessäolon aikana, ja olemme sitten vaan tässä sumplineet kahden erillisen "perheen" kanssa.

Niin. Lähtökohtaisesti jokaisella lapsella on jo kahdet isovanhemmat. Eikö ne muka riitä? Ja jos jommatkummat isovanhemmat eivät ole elossa tai muuten halua olla lastenlastensa kanssa tekemisissä, ei se kyllä ole bonusisovanhempienkaan tehtävä ryhtyä siihen. Sinun on nyt ap tyydyttävä tuohon tilanteeseen. Jos haluat jotain muuta, etsi uusi mies.

Vierailija kirjoitti:

Selvennyksenä, että lapset ovat minun, ei meidän mikäli ei aloituksesta auennut.

No ajattelin jo, että onpa erikoinen mies, jos ei halua lastensa tapaavan isovanhempia. Ja missä oikein piditte piilossa lapset, kun he olivat pieniä? Eli ilmeisesti ette olleet silloin vielä yhdessä?

Oletko varma, ettei kyseessä ole miehen vanhempien toive? Jos heillä ei ole halua olla isovanhempia sinun lapsille? Onko heille omia lapsenlapsia?

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, ap lopeta miehen vanhempien syyllistäminen vallitsevasta tilanteesta.

Kysymys on tietenkin ensisijaisesti miehesi ja sinun suhteesta. Ja sen keskeneräisyydestä. Huonosta viestinnästä, erilaisista toiveista.

Mies on kertonut olevansa vela, ja ilmeisesti todella haluaa sitä olla, ainakin suhteessa vanhempiinsa. Hän ei halua eikä ole valmis siihen, että hänellä olisi "huollettavia". Hän ei  ole halunnut sitoutua lapsiisi ja perhe-elämään sukunsa edessä, hänelle sopii paremmin kuljettaa tyttistä mukanaan. 

Äitinä voit ihan katsoa peiliin, että mites tuli nää asiat käytyä läpi siinä rakastumisen huumassa. Mihis tuli lapset vietyä.

Häntä vie koiraa, joskus miestä. Ja joskus näköjään naistakin.

Motherfucking amen. Velamies ei ole luultavasti tajunnut, miten paljon noinkin isot lapset vaativat aikaa ja huomiota. Ap:n olisi pitänyt tämä ymmärtää, ja olla muuttamatta yhteen.

On itsestään selvää, että vela ei tahdo viettää lasten kanssa aikaa kuin ehdottoman minimin. Näin itse naisvelana en koskaan ottaisi lapsellista miestä juuri siksi, että en. tahdo. viettää. aikaa. lasten. kanssa. Jos tahtoisin, olisin tehnyt omia ja viettäisin aikaa niiden kanssa.

Aika harva lapsellinenkaan ihminen tahtoo erityisesti viettää aikaa muiden ihmisten lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia ja miehelläni ei. Lapseni ovat oikein tervetulleita kaikkien mieheni sukulaisten luokse. Muutaman kerran ollaan koko porukalla vierailtu miehen vanhemmilla ja isovanhemmilla.

Mutta lapsillani on hyvä isä ja osallistuvat isovanhemmat kummaltakin puolelta. Ovat vähintään joka toisen viikonlopun isällään. Näinä viikonloppuina vietämme aikaa miehen vanhemmilla. En näe mitään syytä miksi ottaa lapset mukaan vieraaseen paikkaan.

Minun lapset eivät juurikaan isällään tai muuallakaan ole niin rajaa aika paljon mahdollisuuksia, kun lapset eivät voi olla mukana.

Ap

Mitä ihmettä teet miehen kanssa joka ei hyväksy lapsiasi. En kävisi tuollaisen vanhemmilla, ajattelisin että hän on vain rakastaja joka antaa minulle elämästään vain osan, ei kaikkea. Miksi itsekkään osallistuisin, kun ei ole ydinperhe eikä näemmä yhteiset suvut. Pitäköön sukunsa, kuka niitä appivanhempia haluaakaan.

Tuota olen itsekin miettinyt, voiko olla ihan kunnollinen suhde vaikka loppuelämää kanssani suunnitteleekin. Miksi sukulaisista kaikki muut ovat normaali osa joka hyväksytään kokonaisuudessaan, mutta kumppanin lasten kohdalla pitää tarkkaan miettiä ja eritellä voiko heidät hyväksyä sellaisenaan. Lapset ovat jotenkin vähempiarvoisia sukulaisia kuin muut, siis kumppanin lapset, muut ovat kyllä ihan normaali osa sukuja ja elämää, mutta minun lapset pitäisi jotenkin erityisellä tavalla harkita ja hyväksyä tai olla hyväksymättä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia tulee mieleen. Vanhukset ihmettelee miksi mies asuu lapsiperheessä, mutta heille ei saatu biologisia lapsenlapsia? Ristiriitaista olla vela ja asua naisen ja tämän lasten kanssa.

Tätä minäkin ihmettelen, miksi vela-mies on halunnut elämään lapsiperheen elämää sinun lasten kanssa? Ehkä hän ei sen takia halua viedä sinun lapsia vanhemmilleen, kun aiemmin heille vannonut, ettei koskaan halua omia lapsia. Sitten hänestä tuntuu omituiselta mennä kyläilemään jonkun muun lasten kanssa.

Olen ihan ULALLA. Missä ne lapset ovat kun sinä menet mökille. Normaaliäiti kulkee kylässä lastensa kanssa. Ei siinä biologiaa lasketa. Jos on bonuslapsia he tuleva kylään tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos se miehen äiti ei vasn tykkää lapsista?

Kyllä hän tykkää lapsista yleisesti ja omia lapsenlapsia hoitaa usein.

Ap

Ehkä äidille omien lastenlasten hoidossa on jo tarpeeksi eikä hän kaipaa enää bonuslapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia ja miehelläni ei. Lapseni ovat oikein tervetulleita kaikkien mieheni sukulaisten luokse. Muutaman kerran ollaan koko porukalla vierailtu miehen vanhemmilla ja isovanhemmilla.

Mutta lapsillani on hyvä isä ja osallistuvat isovanhemmat kummaltakin puolelta. Ovat vähintään joka toisen viikonlopun isällään. Näinä viikonloppuina vietämme aikaa miehen vanhemmilla. En näe mitään syytä miksi ottaa lapset mukaan vieraaseen paikkaan.

Minun lapset eivät juurikaan isällään tai muuallakaan ole niin rajaa aika paljon mahdollisuuksia, kun lapset eivät voi olla mukana.

Ap

Mitä ihmettä teet miehen kanssa joka ei hyväksy lapsiasi. En kävisi tuollaisen vanhemmilla, ajattelisin että hän on vain rakastaja joka antaa minulle elämästään vain osan, ei kaikkea. Miksi itsekkään osallistuisin, kun ei ole ydinperhe eikä näemmä yhteiset suvut. Pitäköön sukunsa, kuka niitä appivanhempia haluaakaan.

Tuota olen itsekin miettinyt, voiko olla ihan kunnollinen suhde vaikka loppuelämää kanssani suunnitteleekin. Miksi sukulaisista kaikki muut ovat normaali osa joka hyväksytään kokonaisuudessaan, mutta kumppanin lasten kohdalla pitää tarkkaan miettiä ja eritellä voiko heidät hyväksyä sellaisenaan. Lapset ovat jotenkin vähempiarvoisia sukulaisia kuin muut, siis kumppanin lapset, muut ovat kyllä ihan normaali osa sukuja ja elämää, mutta minun lapset pitäisi jotenkin erityisellä tavalla harkita ja hyväksyä tai olla hyväksymättä.

Ap

Se nyt vain menee niin ja se on elämää. Miehesi on halunnut sinut, ei niitä lapsia. Ja samoin miehen vanhemmat eivät ole halunneet sinun lapsiasi yhtäkkiä heidän elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne ap vain aina mennyt jotenkin niin, että lapsia ei oteta miehen vanhemmille mukaan keskustelematta asiasta? Mitä miehesi vastaisi, jos ehdotat, että otetaan lapset mukaan? Onko mies suoraan sanonut, että ei halua lapsia sinne viedä? Ja jos on sanonut, oletko kysynyt, miksi?

Eihän kukaan vieraile vain omilla sukulaisillaan, joten minusta lähtökohtaisesti outo ajatus, että lapsia ei voisi ottaa mukaan. Te olette perhe riippumatta siitä, kenen biologisia lapsia lapset ovat ja voitte kyllä perheenä liikkua ja vierailla paikoissa.

Olen kysynyt, mutta mies on nihkeä keskustelemaan aiheesta. Isänsä kuulemma on kutsunut lapset myös monesti, mutta mieheni menee mieluummin minun kanssani keskenään. Hän on vaan esittänyt vastakysymyksen, miksi pitäisi ottaa lapset mukaan, mitä siellä tekisivät?

Ap

Mitä olet vastannut tähän?

Mulle tuli mieleeni, että onko teillä muuten riittävästi kahdenkeskistä aikaa? Siis käyttekö ilman lapsia muuallakin kuin miehesi sukulaisten luona? Voihan olla, että mies ei halua lapsia mukaan juuri siksi, että saisitte välillä olla ilman lapsiasi. 

Olen käyttänyt kesällä esimerkkinä uimista ja muuten sitä, että eivät ole niin paljon keskenään ja voisimme olla pidempään kylässä.

Käydään muuten ulkoilemassa kahden ja ostoksilla ym.

Ap

Mutta tapaatteko muita ihmisiä (ystäviä ja kavereita, miehen muita  sukulaisia, sun sukulaisiasi jne) ilman lapsiasi?  Vai onko niin, että joko teette jotain ihan vain kahdestaan tai sitten lapsesi ovat mukana? Ja ettekö voisi käydä miehesi sukulaisilla silloin, kun sun lapsesi ovat joko isällään tai muilla omilla sukulaisillaan? 

Syn miehesi ei valinnut sua lastesi vuoksi vaan lapsistasi huolimatta. Kun toisella on lapsia, tämä pitää tietenkin ottaa huomioon. Lapset nk kuuluvat pakettiin. Mutta jos toinen on vela, pitää löytyä jokin järkevä kompromissi niin, että myös hänen toiveitaan on mahdollista toteuttaa. Mä ainakin itse (vaikka mulla onkin lapsia) ajattelen niin, että on ihan eri asia käydä puolison kanssa kahdestaan kävelyllä tai kaupassa kuin lähteä puolison kanssa viettämään aikaa joko toisen tai meidän yhteisten kaveriemme kanssa. 

On tavattu miehen sukulaisia ilman lapsia ja illanviettojakin ollut. Enhän olisi sukulaisiin tutustunut muuten ollenkaan, kun lapset eivät sovi mukaan.

Mikäli miehen sukulaisia tavattaisiin vaan lasten ollessa isällään niin tapaamiset rajoittuisi pariin kertaan vuodessa, sillä usein vaan yksi haluaa mennä isälle. Muilla sukulaisilla lapseni eivät ole hoidossa olleet aikoihin.

Vela ei tarkoita ihmistä joka ei pidä lapsista tai ei välitä lasten seurassa olla vaan kuvaa ihmistä joka ei halua omia lapsia. Se on hyvin eriasia. Miehelläni ei ole mitään lapsia vastaan yleisesti, ei vaan halua omia erinäisistä syistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne ap vain aina mennyt jotenkin niin, että lapsia ei oteta miehen vanhemmille mukaan keskustelematta asiasta? Mitä miehesi vastaisi, jos ehdotat, että otetaan lapset mukaan? Onko mies suoraan sanonut, että ei halua lapsia sinne viedä? Ja jos on sanonut, oletko kysynyt, miksi?

Eihän kukaan vieraile vain omilla sukulaisillaan, joten minusta lähtökohtaisesti outo ajatus, että lapsia ei voisi ottaa mukaan. Te olette perhe riippumatta siitä, kenen biologisia lapsia lapset ovat ja voitte kyllä perheenä liikkua ja vierailla paikoissa.

Olen kysynyt, mutta mies on nihkeä keskustelemaan aiheesta. Isänsä kuulemma on kutsunut lapset myös monesti, mutta mieheni menee mieluummin minun kanssani keskenään. Hän on vaan esittänyt vastakysymyksen, miksi pitäisi ottaa lapset mukaan, mitä siellä tekisivät?

Ap

Mitä olet vastannut tähän?

Mulle tuli mieleeni, että onko teillä muuten riittävästi kahdenkeskistä aikaa? Siis käyttekö ilman lapsia muuallakin kuin miehesi sukulaisten luona? Voihan olla, että mies ei halua lapsia mukaan juuri siksi, että saisitte välillä olla ilman lapsiasi. 

Olen käyttänyt kesällä esimerkkinä uimista ja muuten sitä, että eivät ole niin paljon keskenään ja voisimme olla pidempään kylässä.

Käydään muuten ulkoilemassa kahden ja ostoksilla ym.

Ap

Mutta tapaatteko muita ihmisiä (ystäviä ja kavereita, miehen muita  sukulaisia, sun sukulaisiasi jne) ilman lapsiasi?  Vai onko niin, että joko teette jotain ihan vain kahdestaan tai sitten lapsesi ovat mukana? Ja ettekö voisi käydä miehesi sukulaisilla silloin, kun sun lapsesi ovat joko isällään tai muilla omilla sukulaisillaan? 

Syn miehesi ei valinnut sua lastesi vuoksi vaan lapsistasi huolimatta. Kun toisella on lapsia, tämä pitää tietenkin ottaa huomioon. Lapset nk kuuluvat pakettiin. Mutta jos toinen on vela, pitää löytyä jokin järkevä kompromissi niin, että myös hänen toiveitaan on mahdollista toteuttaa. Mä ainakin itse (vaikka mulla onkin lapsia) ajattelen niin, että on ihan eri asia käydä puolison kanssa kahdestaan kävelyllä tai kaupassa kuin lähteä puolison kanssa viettämään aikaa joko toisen tai meidän yhteisten kaveriemme kanssa. 

On tavattu miehen sukulaisia ilman lapsia ja illanviettojakin ollut. Enhän olisi sukulaisiin tutustunut muuten ollenkaan, kun lapset eivät sovi mukaan.

Mikäli miehen sukulaisia tavattaisiin vaan lasten ollessa isällään niin tapaamiset rajoittuisi pariin kertaan vuodessa, sillä usein vaan yksi haluaa mennä isälle. Muilla sukulaisilla lapseni eivät ole hoidossa olleet aikoihin.

Vela ei tarkoita ihmistä joka ei pidä lapsista tai ei välitä lasten seurassa olla vaan kuvaa ihmistä joka ei halua omia lapsia. Se on hyvin eriasia. Miehelläni ei ole mitään lapsia vastaan yleisesti, ei vaan halua omia erinäisistä syistä.

Ap

Olet ymmärtänyt ja sisäistänyt, että miehesi ei halua omia lapsia. Miksi et ole sisäistänyt, että hän ei vain halua lapsiasi viedä vanhemmilleen? Jos ei halua, niin ei halua. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se lapsillesi vähän kiusallistakin olla mukana esim. sukutapaamisissa. Isovanhempien ja lapsenlapsien kesken on muodostunut oma huumori, oma tapa olla, omat sanaleikit, lisäksi niitä lapsenlapsia lahjotaan ja paapotaan. Miltä sun nuorista tuntuisi muka mennä mukaan ja tuntea, että joo, en kuulu tähän porukkaan (kun muutenkin teininä usein tunne että ei kuulu oikein mihinkään). 

Olet kyllä itsekäs ja tässä asiassa et ajattele edes omia nuoriasi ja heidän olojaan. Se miehen suku kun ei kumminkaan muuta omia tapojaan ja olemisiaan teiniesi tähden. Jos miesystäväsi vanhempien omat biologiset lapsenlapset ovat heille tuttuja ja rakkaita vauvasta lähtien, niin öö, mitä muuta se voi sun lapsista tuntua kuin pahalta?

En tiedä mistä tuon teinit olet napannut, olen puhunut kouluikäisistä.

En minä tuollaisiin laajempiin sukujouluihin ym lapsiani veisikään juuri siitä syystä, että olisivat siellä vähempiarvoisia toisiin lapsiin nähden, sellaiset tilaisuudet joissa lapset keskiössä vietän omien lasten kanssa vanhemmillani tai kotona. Tarkoitan muuten vaan kyläilyjä. Monesti kutsuttu grillaamaan ja viettämään aikaa ilman mitään suurempaa syytä. En kuitenkaan tuntitolkulla jää aikaa viettämään ellei minun lapset satu olemaan pois kotoa, koska tuntuu kurjalta jos lapset olisivat sellaisen syyn takia yksinään vaikka koko kauniin kesäpäivän jolloin voisin ennemmin olla heidän kanssaan rannalla tai muuten huomioida.

Ap

Mitä!?! Tietenkään et jätä lapsia, sinua sanoisin, että lähden jos lapset on tervetulleita, muuten saatte grillata ihan rauhassa, minulla on muuta tekemistä lasten kanssa.

Aika lasten kanssa on rajallista, ja aika lasten kanssa on aina etusijalla.

AP, olet ajautunut outoon ihmissuhteeseen, jossa lapsesi on siirretty syrjään. Puhalla peli poikki heti.

Näin ajattelen ja täytyy pitää tämä linja lasten vuoksi. Heidän aikuistuessaan on aikaa mennä vaikka millä tavalla, mutta nyt sitten vain pikaisia kahveja jos kerkiää arjesta lasten kanssa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia ja miehelläni ei. Lapseni ovat oikein tervetulleita kaikkien mieheni sukulaisten luokse. Muutaman kerran ollaan koko porukalla vierailtu miehen vanhemmilla ja isovanhemmilla.

Mutta lapsillani on hyvä isä ja osallistuvat isovanhemmat kummaltakin puolelta. Ovat vähintään joka toisen viikonlopun isällään. Näinä viikonloppuina vietämme aikaa miehen vanhemmilla. En näe mitään syytä miksi ottaa lapset mukaan vieraaseen paikkaan.

Minun lapset eivät juurikaan isällään tai muuallakaan ole niin rajaa aika paljon mahdollisuuksia, kun lapset eivät voi olla mukana.

Ap

Mitä ihmettä teet miehen kanssa joka ei hyväksy lapsiasi. En kävisi tuollaisen vanhemmilla, ajattelisin että hän on vain rakastaja joka antaa minulle elämästään vain osan, ei kaikkea. Miksi itsekkään osallistuisin, kun ei ole ydinperhe eikä näemmä yhteiset suvut. Pitäköön sukunsa, kuka niitä appivanhempia haluaakaan.

Tuota olen itsekin miettinyt, voiko olla ihan kunnollinen suhde vaikka loppuelämää kanssani suunnitteleekin. Miksi sukulaisista kaikki muut ovat normaali osa joka hyväksytään kokonaisuudessaan, mutta kumppanin lasten kohdalla pitää tarkkaan miettiä ja eritellä voiko heidät hyväksyä sellaisenaan. Lapset ovat jotenkin vähempiarvoisia sukulaisia kuin muut, siis kumppanin lapset, muut ovat kyllä ihan normaali osa sukuja ja elämää, mutta minun lapset pitäisi jotenkin erityisellä tavalla harkita ja hyväksyä tai olla hyväksymättä.

Ap

No johtuisko siitä, että lapset ovat lapsia.

Aikuisten kanssa voidaan säätää melko hienovaraisesti sitä keskinäistä suhdetta ja sitoutumisen tasoa. Lapset ovat vanhempiensa ja vanhempiensa odotusten armoilla. Jos lasten äiti roudaa lapsiaan meille puolison vanhemmille, niin mistä me voidaan tietää, mitä odotuksia meihin ladataan. Pitäisikö tässä halata? Ottaa yöksi? Pitääkö ostaa lahjoja jouluksi? Avata tili niinkuin omille kolmelle lapsenlapselle? 

Kun ap on nyt tähän jamaan laittanut, hänen pitäisi tehdä iso työ näiden asioiden selventämiseksi sekä omille lapsilleen että mahdollisille tuleville appivanhemmille. Että ei, en toivo lapsilleni lisää isovanhempia, heillä on jo sellaiset. Että ei mitään lahjoja tarvitse heille ostaa eikä auttaa hankinnoissa. Ja lapsille: nämä ovat toin mun miehen vanhemmat, mutta ei ne ole teille mamma ja pappa. Ei, sinne ette nyt luultavasti mene yöksi, ja ei, heiltä ei voi pyytää että mennäänkö korkeasaareen tai saanko rahaa kännykkään.

Mutta ennen kaikkea siis tämä on todennäköisemmin siitä miehestä kiinni. Hän. Ei. Halua. Lapsia. Hän ei halua myöskään jakaa vanhempiaan lastensa eikä kumppaninsa lasten kanssa.

Oikeesti, AP, miten meni noin niin kuin omasta mielestä. Sekään ei tainnut ihan tietää tähän ryhtyessä, mitä hän sillä velalla ymmärtää. Joku voisi olla vielä vaikka siksi, ettei usko olevansa hyvä vanhempi, tai ei halua geenejään eteenpäin. Mutta hän ei ylipäätään näytä juuri haluavan lapsia elämäänsä. Oikeastiko aiot katsella tätä samaa hommaa, kun sinulla on lapsenlapsia?

Tämän miehen kanssa sinulla ei ikinä tule olemaan perheyhteisöä eikä sukuyhteisöä. Sinun sukusi kanssa kyllä.

Entä jos keskittyisit nyt omiin lapsiisi ja omaan sukuusi. Jos haluat, vietä miehen kanssa sen verran aikaa kun hän kestää lapsiasi. Kun hän haluaa aikaa ilman lapsia, anna mennä.

Sinuna minä ajattelisin aina ensin lapsia, en miestä. jos se ei sovi hänelle, hän ei ehkä ole oikea mies sinulle sinä olet kuitenkin äiti. Lapsettoman hän ei ymmärrä mitä se tarkoittaa.

Olet siis katkera miehen vanhempien suhteesta omiin biologisiin lastenlapsiinsa. Sinun lapsillasi ei ole isovanhempia, jotka ottaisivat yökylään tai muutakaan. Kerropa ap, miksi sun mielestä sun lasten pitäisi olla samalla viivalla biologisten lastenlasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne ap vain aina mennyt jotenkin niin, että lapsia ei oteta miehen vanhemmille mukaan keskustelematta asiasta? Mitä miehesi vastaisi, jos ehdotat, että otetaan lapset mukaan? Onko mies suoraan sanonut, että ei halua lapsia sinne viedä? Ja jos on sanonut, oletko kysynyt, miksi?

Eihän kukaan vieraile vain omilla sukulaisillaan, joten minusta lähtökohtaisesti outo ajatus, että lapsia ei voisi ottaa mukaan. Te olette perhe riippumatta siitä, kenen biologisia lapsia lapset ovat ja voitte kyllä perheenä liikkua ja vierailla paikoissa.

Olen kysynyt, mutta mies on nihkeä keskustelemaan aiheesta. Isänsä kuulemma on kutsunut lapset myös monesti, mutta mieheni menee mieluummin minun kanssani keskenään. Hän on vaan esittänyt vastakysymyksen, miksi pitäisi ottaa lapset mukaan, mitä siellä tekisivät?

Ap

Mitä olet vastannut tähän?

Mulle tuli mieleeni, että onko teillä muuten riittävästi kahdenkeskistä aikaa? Siis käyttekö ilman lapsia muuallakin kuin miehesi sukulaisten luona? Voihan olla, että mies ei halua lapsia mukaan juuri siksi, että saisitte välillä olla ilman lapsiasi. 

Olen käyttänyt kesällä esimerkkinä uimista ja muuten sitä, että eivät ole niin paljon keskenään ja voisimme olla pidempään kylässä.

Käydään muuten ulkoilemassa kahden ja ostoksilla ym.

Ap

Mutta tapaatteko muita ihmisiä (ystäviä ja kavereita, miehen muita  sukulaisia, sun sukulaisiasi jne) ilman lapsiasi?  Vai onko niin, että joko teette jotain ihan vain kahdestaan tai sitten lapsesi ovat mukana? Ja ettekö voisi käydä miehesi sukulaisilla silloin, kun sun lapsesi ovat joko isällään tai muilla omilla sukulaisillaan? 

Syn miehesi ei valinnut sua lastesi vuoksi vaan lapsistasi huolimatta. Kun toisella on lapsia, tämä pitää tietenkin ottaa huomioon. Lapset nk kuuluvat pakettiin. Mutta jos toinen on vela, pitää löytyä jokin järkevä kompromissi niin, että myös hänen toiveitaan on mahdollista toteuttaa. Mä ainakin itse (vaikka mulla onkin lapsia) ajattelen niin, että on ihan eri asia käydä puolison kanssa kahdestaan kävelyllä tai kaupassa kuin lähteä puolison kanssa viettämään aikaa joko toisen tai meidän yhteisten kaveriemme kanssa. 

On tavattu miehen sukulaisia ilman lapsia ja illanviettojakin ollut. Enhän olisi sukulaisiin tutustunut muuten ollenkaan, kun lapset eivät sovi mukaan.

Mikäli miehen sukulaisia tavattaisiin vaan lasten ollessa isällään niin tapaamiset rajoittuisi pariin kertaan vuodessa, sillä usein vaan yksi haluaa mennä isälle. Muilla sukulaisilla lapseni eivät ole hoidossa olleet aikoihin.

Vela ei tarkoita ihmistä joka ei pidä lapsista tai ei välitä lasten seurassa olla vaan kuvaa ihmistä joka ei halua omia lapsia. Se on hyvin eriasia. Miehelläni ei ole mitään lapsia vastaan yleisesti, ei vaan halua omia erinäisistä syistä.

Ap

Miksi ihmeessä haluaisit tavata miehen sukua useammin kuin pari kertaa vuodessa? Minä en tapaa mieheni sukua lähes ollenkaan, vaikkei lapsia olekaan. Kummallakaan.

Eikö sinulla ole omia sukulaisia?

Vela ei vihaa lapsia, mutta aika harva vela mitenkään erityisemmin haluaa niiden kanssa aikaakaan viettää. Omiahan me tekisimme, jos tahtoisimme lasten kanssa olla vapaa-ajalla.

Vierailija kirjoitti:

On kai miesystävä kutsuttuna aina ex-miehen luo, kun näet häntä? Ihme ajatuksia täälllä tuosta "perheenä olemisesta". Miksi miehen vanhempia kiinnostaisi vieraat mukulat? Eivät kai ne miehen työkavereitakaan tapaa?

En minä ex-miehen kanssa tapaile tai ole sinne kutsuttuna niin olisi erikoista jos mies olisi. Mieheni on kyllä kutsuttuna kaikkiin minun suvun tapaamisiin ja jos miehen sukulaisten kanssa ollaan tekemisissä niin lapsellisten lapset ovat myös tervetulleita. Siitähän tässä on kyse, että jos ihmisellä on lapsia niin ne lapset voivat kulkea mukana ellei kyse ole aikuisten ajanvietoista.

Ap