Miesystävä haluaa pitää lapset erillään suvustaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia tulee mieleen. Vanhukset ihmettelee miksi mies asuu lapsiperheessä, mutta heille ei saatu biologisia lapsenlapsia? Ristiriitaista olla vela ja asua naisen ja tämän lasten kanssa.

Miehen vanhemmat eivät ole vanhuksia ja onhan heillä jo lapsenlapsia muilta lapsiltaan. Eivät ole painostaneet miestäni lasten tekemiseen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mies ei halua lapsiasi osaksi sukuaan. Uusperhe ei ole ydinperhe. Lapsillasi on kahdet isovanhemmat, kolmansia eivät varmaan edes kaipaa, kun ovat noin isoja. En oikein edes ymmärrä miksi sun teini-ikäisten lasten pitäis alkaa solmia suhteita joihinkin toisen sukupolven ihmisiin tai päinvastoin. Miksi sinä semmoista haluat?

Yritä nyt vaan tajuta, että mies ei ole lastesi isä.

En minä tai kukaan muukaan ole puhunut mistään uusien isovanhempien ottamisesta. Ei keneltäkään mitään sellaista vaadita. Itsekin kykenen olemaan tekemisissä lasten kanssa joille en ole täti tai mitään sukua edes.

En myöskään ole väittänyt tai toivonut, että mieheni olisi lasten isä, se on vain sinun väittämäsi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No meillä MINÄ en anna lasteni olla tekemissä oman sukuni kanssa, ja siihen on todella painavat syyt. Ei sitä ulkopuolisille jaksa alkaa selittää, mitä kaikkea kaltoinkohtelua, väkivaltaa, tap-po-uhkauksia ja muuta asiaan liittyy.

Jos joku ei ole oman sukunsa ja varsinkaan omien vanhempiensa kanssa tekemisissä niin eikö riitä se tieto että syyt on painavat ja vika niissä vanhemmissa?!

Kyllähän mieheni on vanhempiensa kanssa tekemisissä, useinkin. Tilanne siis erilainen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuule ap, meitä on YDINperheitäkin jossa toinen puolisoista ei halua että yhteiset lapsemme ovat millään lailla tekemisissä suvun kanssa.

Vika on siinä suvussa. Ja niin on sinunkin tapuksessa, älä turhaan etsi syitä uusperheestä tai mieti onko lapsissasi vikaa. Äläkä painosta miestä jos miehellä on vaikea suhde vanhempiinsa.

Täytyy yrittää olla ottamatta itseensä vaikka ainakin toisen vanhemman kohdalla kyse ei ole siitä, että vanhemmassa olisi jotain vikaa. Toisesta en ole varma.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne ap vain aina mennyt jotenkin niin, että lapsia ei oteta miehen vanhemmille mukaan keskustelematta asiasta? Mitä miehesi vastaisi, jos ehdotat, että otetaan lapset mukaan? Onko mies suoraan sanonut, että ei halua lapsia sinne viedä? Ja jos on sanonut, oletko kysynyt, miksi?

Eihän kukaan vieraile vain omilla sukulaisillaan, joten minusta lähtökohtaisesti outo ajatus, että lapsia ei voisi ottaa mukaan. Te olette perhe riippumatta siitä, kenen biologisia lapsia lapset ovat ja voitte kyllä perheenä liikkua ja vierailla paikoissa.

Olen kysynyt, mutta mies on nihkeä keskustelemaan aiheesta. Isänsä kuulemma on kutsunut lapset myös monesti, mutta mieheni menee mieluummin minun kanssani keskenään. Hän on vaan esittänyt vastakysymyksen, miksi pitäisi ottaa lapset mukaan, mitä siellä tekisivät?

Ap

Mitä olet vastannut tähän?

Mulle tuli mieleeni, että onko teillä muuten riittävästi kahdenkeskistä aikaa? Siis käyttekö ilman lapsia muuallakin kuin miehesi sukulaisten luona? Voihan olla, että mies ei halua lapsia mukaan juuri siksi, että saisitte välillä olla ilman lapsiasi. 

Olisihan se lapsillesi vähän kiusallistakin olla mukana esim. sukutapaamisissa. Isovanhempien ja lapsenlapsien kesken on muodostunut oma huumori, oma tapa olla, omat sanaleikit, lisäksi niitä lapsenlapsia lahjotaan ja paapotaan. Miltä sun nuorista tuntuisi muka mennä mukaan ja tuntea, että joo, en kuulu tähän porukkaan (kun muutenkin teininä usein tunne että ei kuulu oikein mihinkään). 

Olet kyllä itsekäs ja tässä asiassa et ajattele edes omia nuoriasi ja heidän olojaan. Se miehen suku kun ei kumminkaan muuta omia tapojaan ja olemisiaan teiniesi tähden. Jos miesystäväsi vanhempien omat biologiset lapsenlapset ovat heille tuttuja ja rakkaita vauvasta lähtien, niin öö, mitä muuta se voi sun lapsista tuntua kuin pahalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme naimisissa ja meillä molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole.

Pidämme lapset erillään toistemme suvuista. Emme yritä änkeä itseämme ydinperheelsi, koska uskomme sen olevan uusperheem tuho. Tässä on eri dynamiikka, ja sillä mennään.

Lapset ovat jo 10-20 vuotiaita.

Mitä "änkemistä" siinä on? Eikö ihmisiä voi kuitenkin tavata ilman että yritetään leikkiä ydinperhettä? Pidättekö myös kaikkien osapuolten ystävät ym tiukasti erillään ettei vaan kukaan tapaa ketään? :D Jotenkin käsittämätön, suorastaan epäsosiaalinen ajatusmaailma...

”Änkemisellä” viittaan siihen, että toisen yrittävät toimia uusperheessä samalla tavalla kuin ydinperheessä. Yhdessä tehdään kaikkea, ”koska olemme nyt perhe”. Tämä on hyvä tapa saada teinit vihaamaan uusperhettään.

Emme me tiukasti tästä pidä kiinni, vaan se menee automaattisesti niin. Kun mietitään, milloin anoppi kutsutaan, niin on vain luonnollista, että hän tulee silloin kun omat lapsenlapset ovat paikalla.

Emmeme mitään isoa porukkaa koskaan kutsu paikalle. Oli sukulaisia tai kavereita.

Minulla on lapsia ja miehelläni ei. Lapseni ovat oikein tervetulleita kaikkien mieheni sukulaisten luokse. Muutaman kerran ollaan koko porukalla vierailtu miehen vanhemmilla ja isovanhemmilla.

Mutta lapsillani on hyvä isä ja osallistuvat isovanhemmat kummaltakin puolelta. Ovat vähintään joka toisen viikonlopun isällään. Näinä viikonloppuina vietämme aikaa miehen vanhemmilla. En näe mitään syytä miksi ottaa lapset mukaan vieraaseen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se lapsillesi vähän kiusallistakin olla mukana esim. sukutapaamisissa. Isovanhempien ja lapsenlapsien kesken on muodostunut oma huumori, oma tapa olla, omat sanaleikit, lisäksi niitä lapsenlapsia lahjotaan ja paapotaan. Miltä sun nuorista tuntuisi muka mennä mukaan ja tuntea, että joo, en kuulu tähän porukkaan (kun muutenkin teininä usein tunne että ei kuulu oikein mihinkään). 

Olet kyllä itsekäs ja tässä asiassa et ajattele edes omia nuoriasi ja heidän olojaan. Se miehen suku kun ei kumminkaan muuta omia tapojaan ja olemisiaan teiniesi tähden. Jos miesystäväsi vanhempien omat biologiset lapsenlapset ovat heille tuttuja ja rakkaita vauvasta lähtien, niin öö, mitä muuta se voi sun lapsista tuntua kuin pahalta?

Isot lapset kyllä ymmärtävät, että kyse ei ole heidän isovanhemmistaan ja sukulaisistaan. Heillä on omat isovanhempansa ja sukulaisensa, jotka lahjovat ja paapovat heitä ja joiden kanssa on omat inside-jutut. Enemmän mietin, viihtyisivätkö isot lapset kyläpaikassa vai olisiko heillä vain tylsää siellä ja aika tulisi pitkäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne ap vain aina mennyt jotenkin niin, että lapsia ei oteta miehen vanhemmille mukaan keskustelematta asiasta? Mitä miehesi vastaisi, jos ehdotat, että otetaan lapset mukaan? Onko mies suoraan sanonut, että ei halua lapsia sinne viedä? Ja jos on sanonut, oletko kysynyt, miksi?

Eihän kukaan vieraile vain omilla sukulaisillaan, joten minusta lähtökohtaisesti outo ajatus, että lapsia ei voisi ottaa mukaan. Te olette perhe riippumatta siitä, kenen biologisia lapsia lapset ovat ja voitte kyllä perheenä liikkua ja vierailla paikoissa.

Olen kysynyt, mutta mies on nihkeä keskustelemaan aiheesta. Isänsä kuulemma on kutsunut lapset myös monesti, mutta mieheni menee mieluummin minun kanssani keskenään. Hän on vaan esittänyt vastakysymyksen, miksi pitäisi ottaa lapset mukaan, mitä siellä tekisivät?

Ap

Mitä olet vastannut tähän?

Mulle tuli mieleeni, että onko teillä muuten riittävästi kahdenkeskistä aikaa? Siis käyttekö ilman lapsia muuallakin kuin miehesi sukulaisten luona? Voihan olla, että mies ei halua lapsia mukaan juuri siksi, että saisitte välillä olla ilman lapsiasi. 

Olen käyttänyt kesällä esimerkkinä uimista ja muuten sitä, että eivät ole niin paljon keskenään ja voisimme olla pidempään kylässä.

Käydään muuten ulkoilemassa kahden ja ostoksilla ym.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se lapsillesi vähän kiusallistakin olla mukana esim. sukutapaamisissa. Isovanhempien ja lapsenlapsien kesken on muodostunut oma huumori, oma tapa olla, omat sanaleikit, lisäksi niitä lapsenlapsia lahjotaan ja paapotaan. Miltä sun nuorista tuntuisi muka mennä mukaan ja tuntea, että joo, en kuulu tähän porukkaan (kun muutenkin teininä usein tunne että ei kuulu oikein mihinkään). 

Olet kyllä itsekäs ja tässä asiassa et ajattele edes omia nuoriasi ja heidän olojaan. Se miehen suku kun ei kumminkaan muuta omia tapojaan ja olemisiaan teiniesi tähden. Jos miesystäväsi vanhempien omat biologiset lapsenlapset ovat heille tuttuja ja rakkaita vauvasta lähtien, niin öö, mitä muuta se voi sun lapsista tuntua kuin pahalta?

En tiedä mistä tuon teinit olet napannut, olen puhunut kouluikäisistä.

En minä tuollaisiin laajempiin sukujouluihin ym lapsiani veisikään juuri siitä syystä, että olisivat siellä vähempiarvoisia toisiin lapsiin nähden, sellaiset tilaisuudet joissa lapset keskiössä vietän omien lasten kanssa vanhemmillani tai kotona. Tarkoitan muuten vaan kyläilyjä. Monesti kutsuttu grillaamaan ja viettämään aikaa ilman mitään suurempaa syytä. En kuitenkaan tuntitolkulla jää aikaa viettämään ellei minun lapset satu olemaan pois kotoa, koska tuntuu kurjalta jos lapset olisivat sellaisen syyn takia yksinään vaikka koko kauniin kesäpäivän jolloin voisin ennemmin olla heidän kanssaan rannalla tai muuten huomioida.

Ap

Hirveitä vanhempia teillä. Omaan lapsuudenkotiini ovat aina kaikki lapset olleet tervetulleita: naapureiden lapset, sukulaisten lapset ja myös mieheni lapset.

Henkinen väkivalta sen kun kukoistaa Suomessa edelleenkin, ei kyse ole siitä että jotkut lapset ovat osa jotakin uusperhettä vaan siitä että osa ihmisistä on todellakin umpimielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se lapsillesi vähän kiusallistakin olla mukana esim. sukutapaamisissa. Isovanhempien ja lapsenlapsien kesken on muodostunut oma huumori, oma tapa olla, omat sanaleikit, lisäksi niitä lapsenlapsia lahjotaan ja paapotaan. Miltä sun nuorista tuntuisi muka mennä mukaan ja tuntea, että joo, en kuulu tähän porukkaan (kun muutenkin teininä usein tunne että ei kuulu oikein mihinkään). 

Olet kyllä itsekäs ja tässä asiassa et ajattele edes omia nuoriasi ja heidän olojaan. Se miehen suku kun ei kumminkaan muuta omia tapojaan ja olemisiaan teiniesi tähden. Jos miesystäväsi vanhempien omat biologiset lapsenlapset ovat heille tuttuja ja rakkaita vauvasta lähtien, niin öö, mitä muuta se voi sun lapsista tuntua kuin pahalta?

Niin ja nimenomaan lapsiani minä ajattelen, heillä pitäisi olla mahdollisuus valita eikä niin, että heidät rajataan pois normaalista arjesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia ja miehelläni ei. Lapseni ovat oikein tervetulleita kaikkien mieheni sukulaisten luokse. Muutaman kerran ollaan koko porukalla vierailtu miehen vanhemmilla ja isovanhemmilla.

Mutta lapsillani on hyvä isä ja osallistuvat isovanhemmat kummaltakin puolelta. Ovat vähintään joka toisen viikonlopun isällään. Näinä viikonloppuina vietämme aikaa miehen vanhemmilla. En näe mitään syytä miksi ottaa lapset mukaan vieraaseen paikkaan.

Minun lapset eivät juurikaan isällään tai muuallakaan ole niin rajaa aika paljon mahdollisuuksia, kun lapset eivät voi olla mukana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä luultavasti suvun edessä alitajuinen häpeä siitä, että hoitaa toisen miehen lapsia. Ei tarvitse liittyä mitenkään siihen, kuinka paljon oikeasti välittää ja huolehtii lapsista. Kulttuurimme leimaa lapsettoman, toisten lapsista huolehtivan mielen epäonnistuneeksi suvunjatkajaksi.

Tää on ihan järkyttävää luettavaa, nuorena opiskelijatyttönä lähdin suhteeseen miehen kanssa jolla oli jo lapsia. Ei käynyt mielessäkään, että olisin ollut epäonnistunut, ja että olisi pidetty suvut erillään. Ehkä olisi siis pitänyt, ei helppoa ollut tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lapsia ja miehelläni ei. Lapseni ovat oikein tervetulleita kaikkien mieheni sukulaisten luokse. Muutaman kerran ollaan koko porukalla vierailtu miehen vanhemmilla ja isovanhemmilla.

Mutta lapsillani on hyvä isä ja osallistuvat isovanhemmat kummaltakin puolelta. Ovat vähintään joka toisen viikonlopun isällään. Näinä viikonloppuina vietämme aikaa miehen vanhemmilla. En näe mitään syytä miksi ottaa lapset mukaan vieraaseen paikkaan.

Minun lapset eivät juurikaan isällään tai muuallakaan ole niin rajaa aika paljon mahdollisuuksia, kun lapset eivät voi olla mukana.

Ap

Mitä ihmettä teet miehen kanssa joka ei hyväksy lapsiasi. En kävisi tuollaisen vanhemmilla, ajattelisin että hän on vain rakastaja joka antaa minulle elämästään vain osan, ei kaikkea. Miksi itsekkään osallistuisin, kun ei ole ydinperhe eikä näemmä yhteiset suvut. Pitäköön sukunsa, kuka niitä appivanhempia haluaakaan.

Tätä kun lukee niin arvostan vain enemmän exäni äitiä. Minulla ja exällä yksi lapsi, mieheni kanssa yksi.

Exän äiti kutsuu itseään kummankin lapseni mummiksi ja kysyy aina tuleehan pienempikin paikalla kun jotain tapaamisia järjestää. Edes minä en aina mene mukaan mutta exäni tullessa hakemaan lastansa ottaa tämän nuoremman sisaruksen myös mukaan.

Mieheni myös kohtelee ensimmäistä lastani kuin omaansa. Ei mitään uusperhepakottamista ole ollut vaan jokaiselta tulee luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne ap vain aina mennyt jotenkin niin, että lapsia ei oteta miehen vanhemmille mukaan keskustelematta asiasta? Mitä miehesi vastaisi, jos ehdotat, että otetaan lapset mukaan? Onko mies suoraan sanonut, että ei halua lapsia sinne viedä? Ja jos on sanonut, oletko kysynyt, miksi?

Eihän kukaan vieraile vain omilla sukulaisillaan, joten minusta lähtökohtaisesti outo ajatus, että lapsia ei voisi ottaa mukaan. Te olette perhe riippumatta siitä, kenen biologisia lapsia lapset ovat ja voitte kyllä perheenä liikkua ja vierailla paikoissa.

Olen kysynyt, mutta mies on nihkeä keskustelemaan aiheesta. Isänsä kuulemma on kutsunut lapset myös monesti, mutta mieheni menee mieluummin minun kanssani keskenään. Hän on vaan esittänyt vastakysymyksen, miksi pitäisi ottaa lapset mukaan, mitä siellä tekisivät?

Ap

Mitä olet vastannut tähän?

Mulle tuli mieleeni, että onko teillä muuten riittävästi kahdenkeskistä aikaa? Siis käyttekö ilman lapsia muuallakin kuin miehesi sukulaisten luona? Voihan olla, että mies ei halua lapsia mukaan juuri siksi, että saisitte välillä olla ilman lapsiasi. 

Olen käyttänyt kesällä esimerkkinä uimista ja muuten sitä, että eivät ole niin paljon keskenään ja voisimme olla pidempään kylässä.

Käydään muuten ulkoilemassa kahden ja ostoksilla ym.

Ap

Mutta tapaatteko muita ihmisiä (ystäviä ja kavereita, miehen muita  sukulaisia, sun sukulaisiasi jne) ilman lapsiasi?  Vai onko niin, että joko teette jotain ihan vain kahdestaan tai sitten lapsesi ovat mukana? Ja ettekö voisi käydä miehesi sukulaisilla silloin, kun sun lapsesi ovat joko isällään tai muilla omilla sukulaisillaan? 

Syn miehesi ei valinnut sua lastesi vuoksi vaan lapsistasi huolimatta. Kun toisella on lapsia, tämä pitää tietenkin ottaa huomioon. Lapset nk kuuluvat pakettiin. Mutta jos toinen on vela, pitää löytyä jokin järkevä kompromissi niin, että myös hänen toiveitaan on mahdollista toteuttaa. Mä ainakin itse (vaikka mulla onkin lapsia) ajattelen niin, että on ihan eri asia käydä puolison kanssa kahdestaan kävelyllä tai kaupassa kuin lähteä puolison kanssa viettämään aikaa joko toisen tai meidän yhteisten kaveriemme kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se lapsillesi vähän kiusallistakin olla mukana esim. sukutapaamisissa. Isovanhempien ja lapsenlapsien kesken on muodostunut oma huumori, oma tapa olla, omat sanaleikit, lisäksi niitä lapsenlapsia lahjotaan ja paapotaan. Miltä sun nuorista tuntuisi muka mennä mukaan ja tuntea, että joo, en kuulu tähän porukkaan (kun muutenkin teininä usein tunne että ei kuulu oikein mihinkään). 

Olet kyllä itsekäs ja tässä asiassa et ajattele edes omia nuoriasi ja heidän olojaan. Se miehen suku kun ei kumminkaan muuta omia tapojaan ja olemisiaan teiniesi tähden. Jos miesystäväsi vanhempien omat biologiset lapsenlapset ovat heille tuttuja ja rakkaita vauvasta lähtien, niin öö, mitä muuta se voi sun lapsista tuntua kuin pahalta?

En tiedä mistä tuon teinit olet napannut, olen puhunut kouluikäisistä.

En minä tuollaisiin laajempiin sukujouluihin ym lapsiani veisikään juuri siitä syystä, että olisivat siellä vähempiarvoisia toisiin lapsiin nähden, sellaiset tilaisuudet joissa lapset keskiössä vietän omien lasten kanssa vanhemmillani tai kotona. Tarkoitan muuten vaan kyläilyjä. Monesti kutsuttu grillaamaan ja viettämään aikaa ilman mitään suurempaa syytä. En kuitenkaan tuntitolkulla jää aikaa viettämään ellei minun lapset satu olemaan pois kotoa, koska tuntuu kurjalta jos lapset olisivat sellaisen syyn takia yksinään vaikka koko kauniin kesäpäivän jolloin voisin ennemmin olla heidän kanssaan rannalla tai muuten huomioida.

Ap

Mitä!?! Tietenkään et jätä lapsia, sinua sanoisin, että lähden jos lapset on tervetulleita, muuten saatte grillata ihan rauhassa, minulla on muuta tekemistä lasten kanssa.

Aika lasten kanssa on rajallista, ja aika lasten kanssa on aina etusijalla.

AP, olet ajautunut outoon ihmissuhteeseen, jossa lapsesi on siirretty syrjään. Puhalla peli poikki heti.

Kun kuitenkin kyse on ihmisistä ja lapsista, tää on ihan yksinkertainen juttu. Kun ihminen hyväksyy toiset ihmiset ja elämän realiteetit, tällaisia ongelmia ei ole. On vain ihmisiä, on vain lapsia, jotka viettävät aikaa yhdessä, kohtelevat toisiaan ystävällisesti, nauttivat elämästä jne. Mutta sitten kun tosiasioita ei hyväksytä, aletaan projisoida kaikenlaista omaa p a s k a a muihin, jopa lapsiin, arvottaa, väheksyä, manipuloida, käydä valtapeliä jne. Halveksua uusperheitä ja suosia "omia", siirtää niitä suvun selvittämättömiä ongelmia eteenpäin, sitten menee mutkalle ja vaikeaksi. Tämmöisissä tilanteissa on aina kyse siitä ettei ihmiset ota vastuuta itsestään vaan pelaavat ja käyttävät siihen muita. Jopa lapsia.