Miesystävä haluaa pitää lapset erillään suvustaan.
Kolme vuotta oltu yhdessä ja mies edelleenkään ei halua mennä koko perheen kesken olla tekemisissä hänen sukulaisten kanssa. Ei koskaan pyydä tai päästä vanhempiaan meille kylään. Käydään aina piipahtamassa kahdestaan kahvilla sen verran, että lapset voi olla keskenään tai tehdä omiaan.
Lapset ovat isoja koululaisia joten onnistuu sikäli hyvin, mutta olen kuitenkin alkanut miettiä kaikkia ajatuksia tämän taustalla. Tunteekohan mies ikinä olevansa perhettä minun tai meidän kanssa vai onko miehen perhe se lapsuudenperhe joka elää levällään omaa elämäänsä omina perheinään?
Kommentit (199)
Vierailija kirjoitti:
Isänsä kertonut pojalleen tämän olevan aisankannattaja pahimmasta päästä ja häpeävänsä tätä. Eiköhän se ole loogisin selitys.
Miehen isä on kyllä tosi mukava eikä ole ikinä kommentoinut meidän suhdetta ikävästi.
Ap
En nyt tajua: kerropas selkeästi mikä tämä teidän kuvio on. Kuka asuu kenen kanssa ja monta lasta teillä on? Minkä ikäisiä lapset ovat jotka asuvat kotona teidän kanssa? Ja siis ottaako mies mukaan omat lapsensa? Miten paljon teidän lapset ovat tekemisissä keskenään?
Vierailija kirjoitti:
Juttelisin miehen kanssa suoraan asiasta. Onko hänen ja vanhempiensa väleissä jotain ongelmia, jotka eivät liity sinuun tai lapsiin mitenkään? Onko vanhemmilla joku ongelma hyväksyä yhteistä elämäänne? Vai ajatteleeko mies, että lapsia ei vieä, koska eivät ole hänen vanhempiensa verisukulaisia? Vai jotain ihan muuta?
Olen yrittänyt puhua, mutta tosi vaikea saada keskustelua aikaan aiheesta. Pitkin hampain on saanut sanottua, että mieluummin kahdestaan käydään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ja kauan olette olleet yhdessä?
3 vuotta.
Ap
Oletteko naimisissa? Jos mies on kiva lapsillesi niin anna olla. Miehen suku ei ole lasten suku. Uusperhe ei normaali perhe. Ja minulla on sama tilanne, mutta mies ei tapaa juuri sukuaan niin ei ole ongelmaa. Ei kannata yrittää tehdä uusperheestä ns ydinperhettä. Lue ajatuksella kaikki kommentit ja ymmärrä että asiasi ovat hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tajua: kerropas selkeästi mikä tämä teidän kuvio on. Kuka asuu kenen kanssa ja monta lasta teillä on? Minkä ikäisiä lapset ovat jotka asuvat kotona teidän kanssa? Ja siis ottaako mies mukaan omat lapsensa? Miten paljon teidän lapset ovat tekemisissä keskenään?
Asumme yhdessä ja minun lapset jotka kouluikäisiä asuvat kanssamme. Mies on vela. Ei siis ole sinun/minun lapset - tilannetta vaan ainoastaan minulla lapsia.
Ap
No ehkä eivät ole koko porukka sinut sen kanssa et sulla lapsia? Monesti ihmisten atvomaailmat on sellaisia, ollaan vähän juntteja. Mun vanhemmat sanoi aikanaan suoraan etteivät halua miehen lapsia heille. Ja miehen vanhemmat toivotti minun lapseni lämpimästi tervetulleeksi. Olihan se loukkaavaa miestä kohtaan ettei hänen lapsia hyväksytty. Tavallaan ymmärrän vanhempiani, mies ei isänä ollut ihan kartalla ja omo vähän holtitonta menoa. Joka kieltämättä nolotti joskus myös minua. Mut silti vaikeaa arvostaa omia vanhempiaan tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tilanne ap vain aina mennyt jotenkin niin, että lapsia ei oteta miehen vanhemmille mukaan keskustelematta asiasta? Mitä miehesi vastaisi, jos ehdotat, että otetaan lapset mukaan? Onko mies suoraan sanonut, että ei halua lapsia sinne viedä? Ja jos on sanonut, oletko kysynyt, miksi?
Eihän kukaan vieraile vain omilla sukulaisillaan, joten minusta lähtökohtaisesti outo ajatus, että lapsia ei voisi ottaa mukaan. Te olette perhe riippumatta siitä, kenen biologisia lapsia lapset ovat ja voitte kyllä perheenä liikkua ja vierailla paikoissa.
Olen kysynyt, mutta mies on nihkeä keskustelemaan aiheesta. Isänsä kuulemma on kutsunut lapset myös monesti, mutta mieheni menee mieluummin minun kanssani keskenään. Hän on vaan esittänyt vastakysymyksen, miksi pitäisi ottaa lapset mukaan, mitä siellä tekisivät?
Ap
Mitäs jos se miehen äiti ei vasn tykkää lapsista?
Vierailija kirjoitti:
Silloin jos lapsetkin on kutsuttu, en lähtisi ilman heitä. Menköön sitten yksin. Ei lapsia tietenkään aina tarvitse ottaa mukaan, mutta tosi typerältä tuntuu etteivät voisi vaikka mökille lähteä uimaan. En tekisi lapsilleni noin.
Olenkin jättänyt välistä menoja tai sopinut hyvissä ajoin etukäteen uudetvuodet, juhannukset ym omien vanhempieni luo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Asutteko yhdessä?
Asuttu vuoden verran.
Ap
Yksi asia tulee mieleen. Vanhukset ihmettelee miksi mies asuu lapsiperheessä, mutta heille ei saatu biologisia lapsenlapsia? Ristiriitaista olla vela ja asua naisen ja tämän lasten kanssa.
Mies ei halua lapsiasi osaksi sukuaan. Uusperhe ei ole ydinperhe. Lapsillasi on kahdet isovanhemmat, kolmansia eivät varmaan edes kaipaa, kun ovat noin isoja. En oikein edes ymmärrä miksi sun teini-ikäisten lasten pitäis alkaa solmia suhteita joihinkin toisen sukupolven ihmisiin tai päinvastoin. Miksi sinä semmoista haluat?
Yritä nyt vaan tajuta, että mies ei ole lastesi isä.
No meillä MINÄ en anna lasteni olla tekemissä oman sukuni kanssa, ja siihen on todella painavat syyt. Ei sitä ulkopuolisille jaksa alkaa selittää, mitä kaikkea kaltoinkohtelua, väkivaltaa, tap-po-uhkauksia ja muuta asiaan liittyy.
Jos joku ei ole oman sukunsa ja varsinkaan omien vanhempiensa kanssa tekemisissä niin eikö riitä se tieto että syyt on painavat ja vika niissä vanhemmissa?!
Vierailija kirjoitti:
Me olemme naimisissa ja meillä molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole.
Pidämme lapset erillään toistemme suvuista. Emme yritä änkeä itseämme ydinperheelsi, koska uskomme sen olevan uusperheem tuho. Tässä on eri dynamiikka, ja sillä mennään.
Lapset ovat jo 10-20 vuotiaita.
Mitä "änkemistä" siinä on? Eikö ihmisiä voi kuitenkin tavata ilman että yritetään leikkiä ydinperhettä? Pidättekö myös kaikkien osapuolten ystävät ym tiukasti erillään ettei vaan kukaan tapaa ketään? :D Jotenkin käsittämätön, suorastaan epäsosiaalinen ajatusmaailma...
Kuule ap, meitä on YDINperheitäkin jossa toinen puolisoista ei halua että yhteiset lapsemme ovat millään lailla tekemisissä suvun kanssa.
Vika on siinä suvussa. Ja niin on sinunkin tapuksessa, älä turhaan etsi syitä uusperheestä tai mieti onko lapsissasi vikaa. Äläkä painosta miestä jos miehellä on vaikea suhde vanhempiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko naimisissa? Jos mies on kiva lapsillesi niin anna olla. Miehen suku ei ole lasten suku. Uusperhe ei normaali perhe. Ja minulla on sama tilanne, mutta mies ei tapaa juuri sukuaan niin ei ole ongelmaa. Ei kannata yrittää tehdä uusperheestä ns ydinperhettä. Lue ajatuksella kaikki kommentit ja ymmärrä että asiasi ovat hyvin.
Ei olla naimisissa.
Mies on mukava lapsia kohtaan.
Ei ole tietenkään ydinperhe, mutta en ymmärrä miksi lapsia pitää noin vahvasti erotella ja tuoda esiin. Minusta on ihan luontevaa, että kaikkien lapset huomataan normaalisti eikä tehdä ongelmaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos se miehen äiti ei vasn tykkää lapsista?
Kyllä hän tykkää lapsista yleisesti ja omia lapsenlapsia hoitaa usein.
Ap
Kyllä tietää ja ovat ohimennen tavanneetkin joskus. Puheissa monesti lapsetkin tulee ilmi ja välillä olen jättäytynyt joistain tapaamisista pois koska lapset ovat kotona. Ovat isällään miten sattuu harvoin.
Ap