Mitä ammattia pidit "hienona" kun olit pieni/nuori?
Mitä ammattia pidit "hienona" kun olit pieni/nuori, tai ajattelit sen olevan itsellesi tavoiteltava ammatti?
Minä olisin kovasti halunnut isona Mäkkärin myyjäksi. Tämä oli hienointa mitä tiesin silloin kun olin jotain 10v ja kyläpahaseemme aukesi ensimmäinen mäkki. Vielä joskus yläasteella pidin esim. tiimarin myyjää sellaisena ammattina, jota kannattaisi tavoitella.
Ja huom! Arvostan kaikkea työtä, mutta esim. nuo edellä mainitut eivät olisi kyllä mitenkään voineet olla ammattejani, koska minusta ei olisi asiakaspalvelijaksi. Tästä syystä nostin ne esiin kohdallani.
Kommentit (104)
Tajusin juuri, että lapsena minusta oli hienoa, kun tätini oli töissä kunnantalolla. Ja ajatella, niin olen itsekin, vau! Tosin eri kunnassa, eikä tämä ollut alun perin tähtäimessäni.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:31"]
Lääkäri tai asianajaja.
Sittemmin tajusin että afrikkalaisen turvapaikanhakijan ammatti on hienoin ja arvostetuin.
Harmi vain kun synnyin värivammaisen vaaleana ja väärään maanosaan.
:(
[/quote]
Älä välitä, sinulla on aina mahdollisuus hakeutua pienten partasomalilasten hoivakotiin palvelemaan Afrikan kuninkaita.
Kiinteistönvälittäjä! Muistan aina leikkineeni niiden asuntolehtien kanssa ja myynyt asuntoja kuvitteellisille henkilöille. Myöhemmin kirjoittamaan opittuani minulla oli jopa oma vihko, johon olin keksinyt näitä ostajia ja kirjoitellut lisätietoja kiinteistöistä :)
No, kiinteistönvälittäjää minusta ei tullut, mutta sen sijaan toimin nyt markkinointipäällikkönä - ehkä ne lapsuudesta asti "opitut" markkinointitaidot (lapsuudessa niiden talojen kauppaaminen) ovatkin jääneet ihan aikuiseksi asti! Eikö se mennyt niin, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa ;D
Matkaopas, kirjailija ja astronautti. Mutta mulla ei ollut mitään samanlaista paloa mihinkään ammattiin niin kuin siskollani (joka halusi kahvilan pitäjäksi), kaverillani (halusi kaupan kassaksi) tai serkullani (haaveammatinsa oli metsänpeikko).
Teini-iässä halusin ulkomaille orpokotiin hoitamaan lapsia.
Halusin neljävuotiaana norsunkuljettajaksi, ei toteutunut :(
Myyjätär, kampaaja, afrikan lasten auttaja, laulaja, taiteilija, vaatesuunnittelija, urheilija...
Ihailin valtavasti lihatiskin myyjiä. He osasivat kääriä lihan paperiin kauhean hienosti, ja laittaa hintalapun juuri oikein ja näppärästi.
Lisäksi kirjoituskoneen ja kassakoneen äänimaailmat loivat mielikuvia tehokkaista ja tärkeistä henkilöistä jotka osasivat käyttää salaperäisiä laitteita ja tiesivät paljon.
Arkkitehti. Rakentelin Lego-palikoista mitä hienoimpia rakennuksia.
Alle kouluikäisenä salapoliisi! Ala-asteella kirjailija tai arkkitehti.
Sairaanhoitaja! Opiskelinkin lähäriksi, ja vaihdoin alaa. Ei ollutkaan mun juttu tuo terveysalan kenttätyö. Edelleenkin se on kuitenkin omasta sopimattomuudestani huolimatta jäätävän makee ammatti!
Minä halusin kokiksi tai TARJOILIJAKSI. Ei tullut ei.
Halusin hevostenhoitajaksi ja loukkaannun syvältä alakoulun opettajalle joka sanoi ettei se ammatti välttämättä elättäisi :)
Loukkaannuin siis syväSTI, en syvältä :)
Minun on vastattava niinkin tylsästi kuin vaikkapa lentäjä ja eläinlääkäri. Ala-asteella halusin opettajaksi tai toimittajaksi, mutta en muista pitäneeni niitä mitenkään erityisen hienoina ammatteina muihin verrattuna. (Toimittaja varmaan sen takia, koska ainekirjoituksiani kehuttiin ja opettaja, koska äitini oli opettaja.) Isä oli pankinjohtaja, ja tuntuihan sekin ammatti ihan hienolta, kun isän työpaikalla käydessä sai aina limsaa...
Ihan pienenä ajattelin että Tiimarin myyjänä olisi kiva olla, kun saisi viettää kaikki päivät kynien, kumien ja muun ihanan krääsän keskellä. Myös opettajan ammatti kiinnosti.
Vähän isompana katsoin Ally McBealia ja halusin asianajajaksi.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 23:44"]
Halusin hevostenhoitajaksi ja loukkaannun syvältä alakoulun opettajalle joka sanoi ettei se ammatti välttämättä elättäisi :)
[/quote]Minä taas loukkaannuin yläasteella, kun opo ehdotti minulle hevostenhoitajan koulutusta, vaikka sain kaikista aineista ysejä tai kymppejä.
Tässä suunnilleen aikajärjestyksessä:
Matkaopas
Ulkomaankirjeenvaihtaja (sillä nimellä oli ammatti silloin)
Toimittaja
Puutarhuri
Kirjastonhoitaja
Posteljooni ja veturinkuljettaja.
5-vuotiaana päätin,että minusta tulee lääkäri ja sitä mieltä olen yhä 20 vuotta myöhemmin :)
Sosiaalityöntekijä. Tämä noin 8-9-vuotiaana. Ajattelin, että ne menee kaikkien hakattujen äitien koteihin, kun ne miehet (hakkaajat) on poissa. Sitten asiakkaat on tosi onnellisia, kun ne ja lapset pelastetaan niistä tilanteista. Mistä ihmeestä edes onnistuin saamaan tällaisen mielikuvan? Lähipiirissä ei ollut yhtään sossua.
Yläasteikäisenä ajattelin, että haluan ulkomaan kirjeenvaihtajaksi. Sellaiseksi, joka sitten puoli ysin uutisissa vastailee uutisankkurin kysymyksiin maailmalta sieltä, missä tapahtuu. Ajattelin, että minä en ainakaan sitten vastaa yhtä hitaasti. Siinähän on aina sellainen paussi, ennen kuin toimittaja vastaa, varmaan yhteydessä on sen verran viivettä.
Lukion jälkeen tajusin, etten halua mihinkään työhön, jossa ollaan tiiviisti ihmisten kanssa tekemisissä ja hakeuduin aivan toisenlaiselle alalle.
Tajusin juuri, että lapsena minusta oli hienoa, kun tätini oli töissä kunnantalolla. Ja ajatella, niin olen itsekin, vau! Tosin eri kunnassa, eikä tämä ollut alun perin tähtäimessäni.