Ovatko hoitajien uhkailut alan vaihtamisesta huuhaata?
Julkisuudessa puhutaan jatkuvasti todella kovin äänenpainoin siitä, että edessä on katastrofi ja hoitajat lähtevät alalta, jos koronakorvauksia / lisää palkkaa / parempia työoloja ei luvata heti.
En ole itse hoitaja, mutta teen hoitajien kanssa jonkin verran yhteistyötä ja lisäksi omassa perhepiirissä ja kaveripiirissä on paljon hoitajia: sairaanhoitaja kotihoidossa, useampia päiväkodeissa työskenteleviä lastenhoitajia, röntgenhoitajia, mielenterveyskuntoutujien parissa työskenteleviä, sairaalan päivystyksessä olevia...
Heistä kukaan ei ole ikinä sanallakaan maininnut harkitsevansa alan vaihtoa. Olen saanut käsityksen, että ovat oikein tyytyväisiä työssään. Onko tämä koko alalta joukkopakenemisen uhka ihan tyhjä kupla?
Kommentit (109)
Hoitajat on olleet jo ainakin kymmenen vuotta muuttamassa Norjaan, onkohan näistä sinne muuttaneista missään tilastoja? =D
Lisäksi tässä tilanteessa, kun koko Suomen konkurssiaalto on vasta edessä, en kyllä hahmota mistä nämä hoitajat kuvittelee saavansa tuosta vain töitä?
Uhoavat ja sitten huomaavat että tarjolla onkin vain huonompi palkkaista työtä kun koulutusta ei muuhun ole.
Suomessa on hoitaja-nimikkeen alla yli 70 000 henkilöä.
Jos nyt muutama alanvaihtaja kertoilee omaa valintaansa mammapalstalla, ei se kerro vielä yhtään mistään.
Jos nyt pitäisi valita kahden opiskeluvaihtoehdon väliltä, karsiutuisi hoitoala pakkotyömahdollisuuden takia pois. Kyllä nämä puheet vaikuttavat ainakin kiinnostuneiden opiskelijoiden määrään ja sitä kautta laatuun. Ja kuten joku tuolla totesi, parhaimmat ovat niitä, jotka mahdollisesti helpoiten vaihtavat pois (saavat muutakin töitä).
Olen itse aivan eri alalla, oma lehmä on ojassa potentiaalisen asiakkaan näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän monta, jotka ovat jo vaihtaneet alaa. Ei aina tarvitse kouluttautua monta vuotta, että voi vaihtaa hommia. Tuttu lähäri opiskeli jalkojenhoitajaksi ja hänellä on ollut oma yritys jo monta vuotta. Ei ole kuulemma ikävä entistä hoitotyötä. Kaksi tuttua sairaanhoitajaa on opiskellut luontaishoitajiksi ja molemmilla oma menestyvä yritys. Yksi lähäri opiskeli terveydenhoitajaksi, eli alalla edelleen, mutta on kuulemma aika paljon kevyempää neuvolatyö kuin vanhusten kotihoito. Yksi lähäri opiskelee parhaillaan kosmetologiksi ja yksi sosionomiksi. Että kyllä hoitoalalta alan vaihtajia löytyy jo nyt. Miksi tehdä raskasta ja huonosti palkattua työtä? Joillakin syynä myös painostus jokavuotisiin influenssapiikityksiin ja nyt varmaan koronapiikityksiin.
Luontaishoitajaksi? Jos uskoo huuhaarohtoihin niin ei pidäkään tehdä työtä sairaanhoitajana.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt pitäisi valita kahden opiskeluvaihtoehdon väliltä, karsiutuisi hoitoala pakkotyömahdollisuuden takia pois. Kyllä nämä puheet vaikuttavat ainakin kiinnostuneiden opiskelijoiden määrään ja sitä kautta laatuun. Ja kuten joku tuolla totesi, parhaimmat ovat niitä, jotka mahdollisesti helpoiten vaihtavat pois (saavat muutakin töitä).
Olen itse aivan eri alalla, oma lehmä on ojassa potentiaalisen asiakkaan näkökulmasta.
Mun abini teki tuon vuoksi muutoksen ammatinvalintaansa. On koko lukioaikansa halunnut lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta muuttikin mielensä ja aikoo yo-kirjoitusten jälkeen hakea opiskelemaan yliopistoon tietojenkäsittelyä.
Vierailija kirjoitti:
On ne sikäli huuhaata, että muita töitä voi olla vaikea löytää ja hoitoalan töitä on aina tarjolla, eli karenssia pukkaa jos ei kiinnosta. Uuden ammatin opiskelu on tietysti toinen asia, mutta sekään ei pelasta kuin opiskeluajan, sen jälkeen on taas käytännössä pakko olla valmis myös hoitoalan töihin, ellei ole terveydellistä estettä tehdä alan töitä.
Minä olen entinen sairaanhoitaja, pitkä työkokemus tehohoidosta. Viime vuonna valmistuin tyystin toiseen ammattiin, enkä todellakaan mene takaisin tuonne hullunmyllyyn. Yrittäkööt hakea kotoa, mieluummin menen vaikka vankilaan. Moni entinen kollega opiskelee toista alaa ja usea on jo vaihtanutkin ammattia, asumme yliopistokaupungissa. Huomattava määrä hoitajista on saikulla uupumuksen vuoksi. Se on todella harmi, että kokeneet hoitajat katoavat alalta. Itsekin toimin teholla lähes viisitoista vuotta. Palkka oli ihan ok kolmivuorotyössä, mutta yhteiskunnan halveksuva suhtautuminen, ja jatkuvat paineet olivat kestämättömiä. No ei se mitään, eiköhän ulkomailta saada innokkaita uusia työntekijöitä, jotka sitten kokeneiden konkareiden puuttuessa opettele asioita kantapään kautta. Toivottavasti sinä tai läheisesi ei ole juuri silloin potilaana.
Jotkut työpaikat on täyttä kultaa ja silloin tämä työ on todellinen kutsumusammatti. Työnantaja antaa arvostusta, työkaverit tsemppaa, on aikaa ja resursseja keskittyä työhön ja nähdä konkreettisesti työsi merkitys.
Sitten on niitä toisia työpaikkoja.. Niistä ei ole paljoa kaunista sanottavaa. Kiire, resurssipula, arvostus nolla.. Olet vain pelinappula.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut työpaikat on täyttä kultaa ja silloin tämä työ on todellinen kutsumusammatti. Työnantaja antaa arvostusta, työkaverit tsemppaa, on aikaa ja resursseja keskittyä työhön ja nähdä konkreettisesti työsi merkitys.
Sitten on niitä toisia työpaikkoja.. Niistä ei ole paljoa kaunista sanottavaa. Kiire, resurssipula, arvostus nolla.. Olet vain pelinappula.
Tuohan on normaalia ihan kaikilla aloilla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut työpaikat on täyttä kultaa ja silloin tämä työ on todellinen kutsumusammatti. Työnantaja antaa arvostusta, työkaverit tsemppaa, on aikaa ja resursseja keskittyä työhön ja nähdä konkreettisesti työsi merkitys.
Sitten on niitä toisia työpaikkoja.. Niistä ei ole paljoa kaunista sanottavaa. Kiire, resurssipula, arvostus nolla.. Olet vain pelinappula.
Tuohan on normaalia ihan kaikilla aloilla
Totta. Mutta kaikilla aloilla kohtalokas virhe ei johda toisen terveydentilan heikkenemiseen tai jopa kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
On ne sikäli huuhaata, että muita töitä voi olla vaikea löytää ja hoitoalan töitä on aina tarjolla, eli karenssia pukkaa jos ei kiinnosta. Uuden ammatin opiskelu on tietysti toinen asia, mutta sekään ei pelasta kuin opiskeluajan, sen jälkeen on taas käytännössä pakko olla valmis myös hoitoalan töihin, ellei ole terveydellistä estettä tehdä alan töitä.
Voin kertoa omakohtaisesta kokemuksestani, ettei tämä pidä paikkaansa. Olen sairaanhoitaja ja tradenomi eikä minulle ole kertaakaan lähetetty työkkäristä sairaanhoitajan työtarjouksia, kun olen ilmoittanut hakevani töitä toisella tutkinnollani.
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat on pilanneet maineensa vinkumisella
Minkä maineen? Ketä kiinnostaa joku maine? Mua ei kiinnosta kuin se, että miksi hel.... ssä olen joka päivä aamusta iltaan töissä ja palkka on surkea.
T. Hoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ne sikäli huuhaata, että muita töitä voi olla vaikea löytää ja hoitoalan töitä on aina tarjolla, eli karenssia pukkaa jos ei kiinnosta. Uuden ammatin opiskelu on tietysti toinen asia, mutta sekään ei pelasta kuin opiskeluajan, sen jälkeen on taas käytännössä pakko olla valmis myös hoitoalan töihin, ellei ole terveydellistä estettä tehdä alan töitä.
Minä olen entinen sairaanhoitaja, pitkä työkokemus tehohoidosta. Viime vuonna valmistuin tyystin toiseen ammattiin, enkä todellakaan mene takaisin tuonne hullunmyllyyn. Yrittäkööt hakea kotoa, mieluummin menen vaikka vankilaan. Moni entinen kollega opiskelee toista alaa ja usea on jo vaihtanutkin ammattia, asumme yliopistokaupungissa. Huomattava määrä hoitajista on saikulla uupumuksen vuoksi. Se on todella harmi, että kokeneet hoitajat katoavat alalta. Itsekin toimin teholla lähes viisitoista vuotta. Palkka oli ihan ok kolmivuorotyössä, mutta yhteiskunnan halveksuva suhtautuminen, ja jatkuvat paineet olivat kestämättömiä. No ei se mitään, eiköhän ulkomailta saada innokkaita uusia työntekijöitä, jotka sitten kokeneiden konkareiden puuttuessa opettele asioita kantapään kautta. Toivottavasti sinä tai läheisesi ei ole juuri silloin potilaana.
Tässähän tää oli hyvin tiivistettynä.
Terv. myös hoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt pitäisi valita kahden opiskeluvaihtoehdon väliltä, karsiutuisi hoitoala pakkotyömahdollisuuden takia pois. Kyllä nämä puheet vaikuttavat ainakin kiinnostuneiden opiskelijoiden määrään ja sitä kautta laatuun. Ja kuten joku tuolla totesi, parhaimmat ovat niitä, jotka mahdollisesti helpoiten vaihtavat pois (saavat muutakin töitä).
Olen itse aivan eri alalla, oma lehmä on ojassa potentiaalisen asiakkaan näkökulmasta.
Mun abini teki tuon vuoksi muutoksen ammatinvalintaansa. On koko lukioaikansa halunnut lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi, mutta muuttikin mielensä ja aikoo yo-kirjoitusten jälkeen hakea opiskelemaan yliopistoon tietojenkäsittelyä.
Fiksu nuori!
Otsikko taitaa olla huuhaata, jos on seurannut viime päivien uutisia. Esim. HS
Siellä uutisoitiin, kuinka Työ- ja elinkeinoministeriö on kaikessa hiljaisuudessa koonnut rekisterin yli 100.000 sairaanhoitajista, jotka ovat reservissä ja työskentelevät muilla aloilla kuin terv.hoidossa ja ovat alle 50v, jotka voitaisiin kutsua töihin, jos valmiustilalaki voimassa.
Ja tähän päälle vielä ulkomailla esim. Ruotsissa ja Norjassa työskentelevät sairaanhoitajat, joita on kymmeniätuhansia, niin voidaan puhua jo paristasadastatuhannesta työikäisistä sairaanhoitajasta, jotka ovat reservissä, mutta ei ole terv.hoidon käytettävissä, vaikka takana sairaanhoitajan koulutus.
Ja tätä tietoa vasten, ap. otsikko on huuhaata. Ja kyllä omassa tuttava piirissäkin on useampi sairaanhoitaja, jotka työskentelevät muilla aloilla.
Ei ole huuhaata. Itse valmistuin hoitajaksi 10 vuotta sitten. Kurssikaveteistani yli puolet on vaihtanut alaa.
Myös itse olen nyt saanut opiskelupaikan uudelta alalta. Viime kevät oli viimeinen pisara Enkä aio mennä jouluna töihin, vaikka valmiuslaki tulisikin voimaan. Kamala ala. Johtaminen prseestä ja tappotahti töissä. Tsemppiä ja jaksamista vaan niille, jotka ovat alalle jääneet
Vierailija kirjoitti:
Niin et ole hoitaja, et tiedä hoitajien arjesta. Turhaa sinulle on valittaa vaikka yrittäisit ymmärtää, et tiedä mitä se on.
Olen lastenhoitaja ja puhutaan usein työkavereiden kanssa kuin myös kavereiden kanssa jotka ovat hoitoalalla näistä jutuista. Tunnen useita alalta lähteneitä ja niitä jotka sitä suunnittelevat ja niitä jotka lähtisivät jos uskaltaisivat (ikäkysymys, työllistyykö enää, lainat yms).
Ennen ala on saattanut olla kutsumus, mutta nykyään vaaditaan liikaa ja revitään joka suuntaan, työolot ovat huonot, väkivallan uhka, ahdistelun uhka, työvoimapula ja niin edelleen. Kaikki ovat väsyneitä. Itsekin lähdin tekemään muuta.Olen huomannut että ulkopuolisille turha puhua kun eivät täysin ymmärrä.
Näin pienten lasten äitinä kiinnostaisi tietää, käsketäänkö teidän sitten valehdella vanhemmille, jotka kysyvät, miten päivä mirkku- petterillä on mennyt? Kun jokainen päivä kuulemma on yhtä auringonpaistetta vain, kun kysyy ja sitten keskustelupalstat ovat täynnä tätä ulinaa ja vuodatusta, kuinka pas..kaa on olla lastenhoitoalalla töissä.
Miksi te ette kerro vanhemmille totuutta kasvotusten?!?! Minulla on oikeus saada tietää, millaisiin oloihn ja millaisten ihmisten käsiin lapseni päivittäin uskon!!!
Kerro mitä tarkoitat esim.väkivallalla,sen uhalla,ahdistelulla,huonoilla työoloilla jne..? Eiköhän tuossa tilanteessa olisi jo rikoilmoitusten paikka ja vähintäänkin vanhempien informoinnin, rehellisesti..?!
Tiedän monta, jotka ovat jo vaihtaneet alaa. Ei aina tarvitse kouluttautua monta vuotta, että voi vaihtaa hommia. Tuttu lähäri opiskeli jalkojenhoitajaksi ja hänellä on ollut oma yritys jo monta vuotta. Ei ole kuulemma ikävä entistä hoitotyötä. Kaksi tuttua sairaanhoitajaa on opiskellut luontaishoitajiksi ja molemmilla oma menestyvä yritys. Yksi lähäri opiskeli terveydenhoitajaksi, eli alalla edelleen, mutta on kuulemma aika paljon kevyempää neuvolatyö kuin vanhusten kotihoito. Yksi lähäri opiskelee parhaillaan kosmetologiksi ja yksi sosionomiksi. Että kyllä hoitoalalta alan vaihtajia löytyy jo nyt. Miksi tehdä raskasta ja huonosti palkattua työtä? Joillakin syynä myös painostus jokavuotisiin influenssapiikityksiin ja nyt varmaan koronapiikityksiin.