Teini erosi eilen. On valvonut ja itkenyt varmaan koko yön. Olenko huono äiti kun pakotin kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereiden seura selvästi auttaa. Lähtivät joku aika sitten pyörähtämään kylällä. On noilla ystävillä näköjään tosi suuri merkitys.

Ja teille jotka ajattelette että pojasta nyt tulee lusmu, en usko. Aina on ennenkin hommat hoidettu ja koulussa käyty. Mulla ja miehellä on hyvät ammatit eikä lusmuilla. Eiköhän siinä sitä kodin mallia. Pikkuveli (14v) kyllä aamulla kysyi että saako hänkin jäädä mutta en todellakaan antanut. Tätäkin poissaoloa oikein jouduin miettimään (mikä nyt hävettää. Pojalla oli oikeasti tosi huono olo. Toivottavasti nyt oppi huomaamaan että omaa vointia pitää kuunnella ja että äiti ja iskä on aina tukena, kävi mitä kävi).

Ja mitä tohon seksikirjoitteluun tulee, musta on sairasta että mietitte mun lapsen seksielämää. Toivottavasti teillä on oma johon keskittyä, kiitos :)

Ap

Lähti ottamaan ryyppyä murheeseen.. sano minun sanoneen

No minnepä muualle teini menisi kun ryyppäämään, jos on suruissaan? 

En tiedä mutta huomenna ap kirjottaa että poika oksensi yöllä ja on nyt vähän huonovointinen niin annoin jäädä kotiin...

Tuskin niin käy. Ja mitä sitten jos käykin? Siihenkö se maailma viimeistään kaatuu?

No ei kaadu, mutta ei jatkuva ryyppääminen hyvästäkään ole? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereiden seura selvästi auttaa. Lähtivät joku aika sitten pyörähtämään kylällä. On noilla ystävillä näköjään tosi suuri merkitys.

Ja teille jotka ajattelette että pojasta nyt tulee lusmu, en usko. Aina on ennenkin hommat hoidettu ja koulussa käyty. Mulla ja miehellä on hyvät ammatit eikä lusmuilla. Eiköhän siinä sitä kodin mallia. Pikkuveli (14v) kyllä aamulla kysyi että saako hänkin jäädä mutta en todellakaan antanut. Tätäkin poissaoloa oikein jouduin miettimään (mikä nyt hävettää. Pojalla oli oikeasti tosi huono olo. Toivottavasti nyt oppi huomaamaan että omaa vointia pitää kuunnella ja että äiti ja iskä on aina tukena, kävi mitä kävi).

Ja mitä tohon seksikirjoitteluun tulee, musta on sairasta että mietitte mun lapsen seksielämää. Toivottavasti teillä on oma johon keskittyä, kiitos :)

Ap

Lähti ottamaan ryyppyä murheeseen.. sano minun sanoneen

No minnepä muualle teini menisi kun ryyppäämään, jos on suruissaan? 

En tiedä mutta huomenna ap kirjottaa että poika oksensi yöllä ja on nyt vähän huonovointinen niin annoin jäädä kotiin...

Tuskin niin käy. Ja mitä sitten jos käykin? Siihenkö se maailma viimeistään kaatuu?

No ei kaadu, mutta ei jatkuva ryyppääminen hyvästäkään ole? 

Kuka puhui jatkuvasta ryyppäämisestä? Sitähän me ei voida tietää

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kouluun, vastoinkäymiset ovat osa elämää. Ei aikusenkaan pidä jäädä ihmissuhdeongelmien vuoksi pois töistä, koska ne eivät ole sairauksia vaan sosiaalisia ongelmia.

Liika empatia on pahasta. Pahimmillaan noista poissaolijoista kasvaa niitä ihmisiä, jotka saikuttavat tulevaisuudessa töistäkin kissan kuoleman vuoksi.

Ja kyllä muuten jää aikuiset ihmissuhdeongelmien takia pois töistä. Ihan lääkärintodistuksella. Missä ihmeen kuplassa te oikein elätte. 

Todellakin. Jossain ihmeen kuplassa tässä eletään. Kuplassa, josta puuttuu maalaisjärki ja suhteellisuudentaju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteet ne on teinilläkin, joten olisin ehkä antanut jäädä kotiin. Paskaa mutsia ei kenestäkään kuitenkaan yhden asian vuoksi tule.

No tämäkin pa$ka mutsi olisi laittanut kouluun. Pahan mielen vuoksi ei jäädä kotiin. Itse sain syöpädiagnoosin, ja kävin kyllä töissä leikkaukseen asti. Vaikka olin itsekin valvonut yöni, oli paha mieli ja välillä itkettikin. Ei ollut tehokkaimpia työpäiviä, mutta miksi ihmeessä olisi pitänyt jäädä kotiin? Mitä se olisi auttanut?

Olisi auttanut siihen, että muodostuu parempi kuva elämästä ja maailmasta ja siitä, mutä häneltä odotetaan ja miten hänen tunteisiinsa suhtaudutaan. Ap:n ja sinun tavallasi kasvatetaan burn outista ja masennuksesta kärsiviä ihmisiä, koska he eivät enää anna itselleen lupaa kokea asioita ja tunteita, koska ne ovat "väärin" ja tärkeintä on pystyä olemaan tehokas koneiston osa, vaikka oma mieli huutaisi muuta.

Opin vasta myöhään (kärsineenä) aikuisena, että paskat tuolle kasvatusmetodille, olen itse oikeassa ja saan itse asettaa rajani ja riitän ja tunteilleni on paikka ja oikeus.

Ajatteletko noin kaikista tunteista, vihastakin? Jos vihaa pystyy hallitsemaan, eikö silloin suruakin voisi jossain määrin pystyä hallitsemaan? Vai onko okei ryhtyä raivoamaan ympäriinsä, koska jokainen saa asettaa itse rajansa?

Itse taas ajattelisin, että tunteiden hallitseminen on osa aikuisuutta ja työssä ammattilaisuutta. Että vaikka kuinka suututtaisi tai itkettäisi, on tärkeää pykiä käyttäytymään rationaalisesti ja säilyttää toimintakykynsä. Esim. asiakaspalvelutyössä tai hoitotyössä pitää työntekijän pokan pitää, vaikka asiakas olisi vähän aasi tai potilaan tila säälittäisi.

No, teiniltä ei tietenkään voi vaatia samaa kuin aikuiselta. Olisin kuitenkin herättänyt teinin ja yrittänyt tsempata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereiden seura selvästi auttaa. Lähtivät joku aika sitten pyörähtämään kylällä. On noilla ystävillä näköjään tosi suuri merkitys.

Ja teille jotka ajattelette että pojasta nyt tulee lusmu, en usko. Aina on ennenkin hommat hoidettu ja koulussa käyty. Mulla ja miehellä on hyvät ammatit eikä lusmuilla. Eiköhän siinä sitä kodin mallia. Pikkuveli (14v) kyllä aamulla kysyi että saako hänkin jäädä mutta en todellakaan antanut. Tätäkin poissaoloa oikein jouduin miettimään (mikä nyt hävettää. Pojalla oli oikeasti tosi huono olo. Toivottavasti nyt oppi huomaamaan että omaa vointia pitää kuunnella ja että äiti ja iskä on aina tukena, kävi mitä kävi).

Ja mitä tohon seksikirjoitteluun tulee, musta on sairasta että mietitte mun lapsen seksielämää. Toivottavasti teillä on oma johon keskittyä, kiitos :)

Ap

Lähti ottamaan ryyppyä murheeseen.. sano minun sanoneen

Höpö höpö. Ei tuon ikäiset saa kaljaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereiden seura selvästi auttaa. Lähtivät joku aika sitten pyörähtämään kylällä. On noilla ystävillä näköjään tosi suuri merkitys.

Ja teille jotka ajattelette että pojasta nyt tulee lusmu, en usko. Aina on ennenkin hommat hoidettu ja koulussa käyty. Mulla ja miehellä on hyvät ammatit eikä lusmuilla. Eiköhän siinä sitä kodin mallia. Pikkuveli (14v) kyllä aamulla kysyi että saako hänkin jäädä mutta en todellakaan antanut. Tätäkin poissaoloa oikein jouduin miettimään (mikä nyt hävettää. Pojalla oli oikeasti tosi huono olo. Toivottavasti nyt oppi huomaamaan että omaa vointia pitää kuunnella ja että äiti ja iskä on aina tukena, kävi mitä kävi).

Ja mitä tohon seksikirjoitteluun tulee, musta on sairasta että mietitte mun lapsen seksielämää. Toivottavasti teillä on oma johon keskittyä, kiitos :)

Ap

Lähti ottamaan ryyppyä murheeseen.. sano minun sanoneen

No minnepä muualle teini menisi kun ryyppäämään, jos on suruissaan? 

Ei ehkä ole tarvetta lähteä hukuttamaan surua viinaan, kun on saanut tilaa käsitellä suruaan terveellä tavalla? Tuo oletus ryyppäämisestä kertoo vain ja ainoastaan teistä ja teidän "selviytymiskeinoistanne", ei ap:n pojasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereiden seura selvästi auttaa. Lähtivät joku aika sitten pyörähtämään kylällä. On noilla ystävillä näköjään tosi suuri merkitys.

Ja teille jotka ajattelette että pojasta nyt tulee lusmu, en usko. Aina on ennenkin hommat hoidettu ja koulussa käyty. Mulla ja miehellä on hyvät ammatit eikä lusmuilla. Eiköhän siinä sitä kodin mallia. Pikkuveli (14v) kyllä aamulla kysyi että saako hänkin jäädä mutta en todellakaan antanut. Tätäkin poissaoloa oikein jouduin miettimään (mikä nyt hävettää. Pojalla oli oikeasti tosi huono olo. Toivottavasti nyt oppi huomaamaan että omaa vointia pitää kuunnella ja että äiti ja iskä on aina tukena, kävi mitä kävi).

Ja mitä tohon seksikirjoitteluun tulee, musta on sairasta että mietitte mun lapsen seksielämää. Toivottavasti teillä on oma johon keskittyä, kiitos :)

Ap

Lähti ottamaan ryyppyä murheeseen.. sano minun sanoneen

Höpö höpö. Ei tuon ikäiset saa kaljaa!

Ja kyllä varmasti saavat, valitettavasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereiden seura selvästi auttaa. Lähtivät joku aika sitten pyörähtämään kylällä. On noilla ystävillä näköjään tosi suuri merkitys.

Ja teille jotka ajattelette että pojasta nyt tulee lusmu, en usko. Aina on ennenkin hommat hoidettu ja koulussa käyty. Mulla ja miehellä on hyvät ammatit eikä lusmuilla. Eiköhän siinä sitä kodin mallia. Pikkuveli (14v) kyllä aamulla kysyi että saako hänkin jäädä mutta en todellakaan antanut. Tätäkin poissaoloa oikein jouduin miettimään (mikä nyt hävettää. Pojalla oli oikeasti tosi huono olo. Toivottavasti nyt oppi huomaamaan että omaa vointia pitää kuunnella ja että äiti ja iskä on aina tukena, kävi mitä kävi).

Ja mitä tohon seksikirjoitteluun tulee, musta on sairasta että mietitte mun lapsen seksielämää. Toivottavasti teillä on oma johon keskittyä, kiitos :)

Ap

Lähti ottamaan ryyppyä murheeseen.. sano minun sanoneen

Höpö höpö. Ei tuon ikäiset saa kaljaa!

Joo, YLI 18-vuotiaathan ei ikinä osta kuriiriNpalkalla viinaa alaikäisille :D 

Työpaikallani OLI nainen, jonka kissa kuoli.

Otti sairaslomaa reilun viikon.

Pomo tokaisi, kun nainen palasi töihin, että mitä h-ttiä? Raato roskikseen ja uutta kattia tilalle. Kun seuraava tehostamiskierros tuli, niin arvatkaapa kuka joutui lähtemään tuotannollis-taloudellisin syin?

Eli surut surraan, mutta hommat hoidetaan, tycker jag.

Kyllä tulee surullinen olo lukea näitä viestejä ja tajuta kuinka kylmiä ja tunteettomia vanhemmat voivat olla. Ap:n poika ei ole mikään lusmuilija, ja yhden päivän takia kaikki tuomitsevat hänet vaikka on raskas ero koettu. Ei edes yhtä päivää voisi tukea ja antaa lohdutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereiden seura selvästi auttaa. Lähtivät joku aika sitten pyörähtämään kylällä. On noilla ystävillä näköjään tosi suuri merkitys.

Ja teille jotka ajattelette että pojasta nyt tulee lusmu, en usko. Aina on ennenkin hommat hoidettu ja koulussa käyty. Mulla ja miehellä on hyvät ammatit eikä lusmuilla. Eiköhän siinä sitä kodin mallia. Pikkuveli (14v) kyllä aamulla kysyi että saako hänkin jäädä mutta en todellakaan antanut. Tätäkin poissaoloa oikein jouduin miettimään (mikä nyt hävettää. Pojalla oli oikeasti tosi huono olo. Toivottavasti nyt oppi huomaamaan että omaa vointia pitää kuunnella ja että äiti ja iskä on aina tukena, kävi mitä kävi).

Ja mitä tohon seksikirjoitteluun tulee, musta on sairasta että mietitte mun lapsen seksielämää. Toivottavasti teillä on oma johon keskittyä, kiitos :)

Ap

Lähti ottamaan ryyppyä murheeseen.. sano minun sanoneen

No minnepä muualle teini menisi kun ryyppäämään, jos on suruissaan? 

Ei ehkä ole tarvetta lähteä hukuttamaan surua viinaan, kun on saanut tilaa käsitellä suruaan terveellä tavalla? Tuo oletus ryyppäämisestä kertoo vain ja ainoastaan teistä ja teidän "selviytymiskeinoistanne", ei ap:n pojasta.

Ja mitähän muuta ne olis menneet tekemään?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tulee surullinen olo lukea näitä viestejä ja tajuta kuinka kylmiä ja tunteettomia vanhemmat voivat olla. Ap:n poika ei ole mikään lusmuilija, ja yhden päivän takia kaikki tuomitsevat hänet vaikka on raskas ero koettu. Ei edes yhtä päivää voisi tukea ja antaa lohdutusta. 

Aika nopeasti toipui kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kavereiden seura selvästi auttaa. Lähtivät joku aika sitten pyörähtämään kylällä. On noilla ystävillä näköjään tosi suuri merkitys.

Ja teille jotka ajattelette että pojasta nyt tulee lusmu, en usko. Aina on ennenkin hommat hoidettu ja koulussa käyty. Mulla ja miehellä on hyvät ammatit eikä lusmuilla. Eiköhän siinä sitä kodin mallia. Pikkuveli (14v) kyllä aamulla kysyi että saako hänkin jäädä mutta en todellakaan antanut. Tätäkin poissaoloa oikein jouduin miettimään (mikä nyt hävettää. Pojalla oli oikeasti tosi huono olo. Toivottavasti nyt oppi huomaamaan että omaa vointia pitää kuunnella ja että äiti ja iskä on aina tukena, kävi mitä kävi).

Ja mitä tohon seksikirjoitteluun tulee, musta on sairasta että mietitte mun lapsen seksielämää. Toivottavasti teillä on oma johon keskittyä, kiitos :)

Ap

Lähti ottamaan ryyppyä murheeseen.. sano minun sanoneen

No minnepä muualle teini menisi kun ryyppäämään, jos on suruissaan? 

Ei ehkä ole tarvetta lähteä hukuttamaan surua viinaan, kun on saanut tilaa käsitellä suruaan terveellä tavalla? Tuo oletus ryyppäämisestä kertoo vain ja ainoastaan teistä ja teidän "selviytymiskeinoistanne", ei ap:n pojasta.

Ja mitähän muuta ne olis menneet tekemään?

Tapaamaan kavereita, ajamaan p*llurallia mopoilla/mautoilla, menneet pizzalle..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tulee surullinen olo lukea näitä viestejä ja tajuta kuinka kylmiä ja tunteettomia vanhemmat voivat olla. Ap:n poika ei ole mikään lusmuilija, ja yhden päivän takia kaikki tuomitsevat hänet vaikka on raskas ero koettu. Ei edes yhtä päivää voisi tukea ja antaa lohdutusta. 

Aika nopeasti toipui kuitenkin.

Mihin perustat tämän oletuksen?

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallani OLI nainen, jonka kissa kuoli.

Otti sairaslomaa reilun viikon.

Pomo tokaisi, kun nainen palasi töihin, että mitä h-ttiä? Raato roskikseen ja uutta kattia tilalle. Kun seuraava tehostamiskierros tuli, niin arvatkaapa kuka joutui lähtemään tuotannollis-taloudellisin syin?

Eli surut surraan, mutta hommat hoidetaan, tycker jag.

Minä olin jopa kolme päivää sairauslomalla koirani yhtäkkisen kuoleman takia. Edelleen työpaikan tehokkaimpia työntekijöitä. Pomo ymmärsi hyvin, kun muuten olen erittäin tehokas eikä minulla kuole koiria yhtenään. Ja ylennykset napsahtaa tasaiseen tahtiin. 

Ilmeisesti työkaverisi ei ollut erityisen tehokas muutenkaan? Saiko olla saikulla viisi päivää ilman lääkärintodistusta? Meillä pitää olla todistus kolmen päivän jälkeen, mutta ilmeisesti joissain paikoissa voi olla jopa viisi päivää?

Tämä ketju kyllä selventää kovasti sitä, miksi nuorisopsykiatrialla kamppailemme sen kanssa, ettei lapset mene kouluun, kouluun meno ahdistaa ja vanhemmat ovat pulassa kun lapsen opinnot eivät enää etenekään. Kouluun lähtiessä sanotaan taikasana lopulta vaan että ”ahdistaa, ei pysty” ja jäädään kotiin. Ikäviä asioita ei haluta vaatia lapselta, ettei tule paha mieli, vaikka se olisi yksi kasvattajan tärkeimmistä tehtävistä kaiken muun hyvän ja rakastavan lomassa.

Yli puolet tässäkin keskustelussa antaisi lapsen jäädä kotiin erotilanteessa, joita nuorille tulee usein näissä ensimmäisissä parisuhteissa. Hieman eriasia jos aikuisena erotaan pitkästä liitosta, jossa on jaettu pitkä historia, ehkä myös talous ja lapsia.

Kotona on hyvä että voidaan keskustella asioista ja erityisesti tunteista. Ehkä se hali ja vaikka lohtusuklaata pahimman yli. Kavereille asian purkaminen on useille myös luontevampaa kuin vanhemmille, kouluun meno tukee kaverisuhteiden ylläpitämisessä myös enemmän kuin kotiin yksin asioiden kanssa jääminen. Pyörivä, mahdollisimman normaali arki on harvinaisen eteenpäin vievä voima traumaattisemmissakin tilanteissa.

Oi kuinka kurjaa,se on niin tosissaan olevaa tuo nuoruus lempi.Ehkä se kouluun meno auttoi ,ei jäänyt murehtii asiaa,ellei se eron kohde ole samas koulussa..et sää oo huono äiti,jutelkaa asiat.Vielä tulee juttuja seukkausta,ennenko se oikee tulee.Oikeen oikeesti onko sitä sit mut..silti.

Ihanaa että on tuollaisia vanhempia, en edes tiennyt. Toista se on tunnevammaisen vanhemman lapsena. En kyllä edes seurustellut koko teiniaikana. Jos olin itkenyt, vanhempi oikein nautti saada minut näkyville.

Et ole "padkamutsi" vaan vastuullinen vanhempi ja oikeasti aikuinen. Heikkoluontoisesta pojastais voi tulla sivari, tanssitaiteilija, hömö, miimikko tai muu velttis joka luulee että raha tulee seinästä ja varallisuus tekemättömyydestä. Olet hyvä tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka oletatte, että yhdestä poikkeuksellisesta poissaolopäivästä seuraa elinikäinen töistä lusmuilu, olette varmaan samoja, jotka ajattelee, että etätöissä oleva ihminen ei tee töitä vaan lusmuilee vain kaiket päivät Netflixin parissa? 

Nythän keväällä monelle firmalle olikin ylläri, et kato sentäs, jengihän tekee töitä vaikka ovatkin etänä ;) Vielä isompi ylläri oli se, et jengi tekee jopa tehokkaammin töitä, kun ei ole kollegat vieressä höpöttelemässä ja häiritsemässä. 

Voitko oikeasti sanoa, että kukaan ei lusmuile etätöissä? Sehän se pointti tässä onkin, että moni käyttää sen tilaisuuden hyväkseen, ei kaikki, mutta hyvin suuri osa. Ja sitten pitäisi olla näille ihmisille ymmärrystä, kun onhan se niin vaikeaa ottaa itsestään niskasta kiinni ja avata läppäri ajallaan! Fakta on, että myös etätöissä lusmuilijoita on, ja lusmuilullaan saavat koko firman kuseen. 

En tietenkään. Veikkaan et etätöissä lusmuajat lusmuilevat ihan lähitöissäkin ;) Joko työmoraalia on tai sitten sitä ei ole.

Siis tästä oli ihan juttuakin, että ihmiset on odotettua tehokkaampia etätöissä, mutta ainahan poikkeuksia löytyy.