Teini erosi eilen. On valvonut ja itkenyt varmaan koko yön. Olenko huono äiti kun pakotin kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas mammat vauhkoaa ja vertailee omia ongelmiaan toisiin. "Kun minä kestin pää kainalossa vaikka ja mitä, niin pitää kestää muidenkin." Jos teillä tulisi ero puolisonne kanssa ei tuntuisi missään, töihin vaan ja hymyä huuleen?

Ei välttämättä, mutta töihin silti mentäisiin. Aikuisten maailmassa on aikuisen vastuut, ja siihen kuuluu, että töissä käydään kun pystyy. 

Pointti olikin se, että ei välttämättä pysty? Jos ei pysty käsittelemään elämässään tullutta kriisiä yhdessä yössä ja tarvitsee aikaa, on epäonnistunut? Ei mikään ihme että länsimaissa on niin paljon mt-ongelmia kun asenne kaikkeen on tämä. Tunteista viis, kuluta itsesi loppuun työssä jossa kuka tahansa voi korvata sinut milloin tahansa. Et ole niin korvaamaton, ettet voisi päivää, paria olla pois eron takia jotta saat itsesi vähän parempaan kuntoon.

Pointti on, että aikuisena tulee ihan oikeasti potkut, jos rupeaa jokaisen pikkuongelman takia hakemaan saikkua. Ei työpaikoilla katsella sellaisia venkoilijoita, vaan otetaan sellainen ihminen tilalle ketä työntekeminen kiinnostaa

Aikuisena on myös vastuussa työn jäljestä ja tuloksesta. Jos tulos on huono niin silloinkin tulee potkut ja miksi pitäisi maksaa täyttä palkkaa puolikkaasta työstä? Eikö kannattaisi keventää?

Jos olisin pomo niin varmasti pistäisin kotiin lepäämään jos joku on selvästi itkuinen ja vaarallisen väsynyt. Edes auton rattiin ei pitäisi mennä vasten unetonta yötä tai tunnetuiskuissa.

Mulla oli jo teininä pahoja uniongelmia (ei, en valvonut tahallaan) ja muutaman kerran äiti antoi jäädä kotiin kun näki että olen selvästi toivottoman väsynyt. Otin aina kiinni, sain hyviä arvosanoja koska sain lepoakin, ja ihan ahkera ja tunnollinen työläinen musta on tullut.

Eihän siitä opista tartu edes päähän mitään väsyneenä, päivä tai pari sinne tänne.

Ja työelämässäkin on ok ajatella, että voin olla silloin tällöin luvattomalla saikulla, kunhan sitten teen työt joskus kuukauden päästä rästistä pois? 

Luvattomalla saikulla tuskin saa mistään olla, mutta on paljon töitä, missä tulos pitkällä aikajänteellä ratkaisee, ei se mitä teet tällä viikolla. Eli on parempi levätä paska olo pois kun tehdä sutta ja sekundaa ( joskus pirun kallista sellaista) ja vääntää sitten toivuttua koko energialla homma loistavaan lopputulokseen.

Kiitos kaikille inhimillisyyden ja empatian puolesta liputtaneille. Oli jotenkin tervehdyttävää lukea tätä ketjua. Minä olen juuri sellaisen kasvatuksen tulos, että tunteita ei huomioida missään asiassa ja työn tekeminen on elämän ainoa ja ylin arvo. Välillä ollut todella sairastakin settiä meillä kotona, nyt vasta aikuisiällä sen tajuaa. Pikku hiljaa opettelen nyt pysähtymään ja kohtaamaan tunteitani.

Kiitos myös sille, joka kirjoitti, että hänellä auttaa pysytellä työssä ja rutiineissa kiinni, mutta laskee kuitenkin työkuormaansa merkittävästi hetkellisesti. On hyvä huomata, että ihmiset ovat erilaisia ja meille sopivat erilaiset toimintatavat. Tässä ap:n tapauksessa teini vasta opettelee löytämään, mikä on hänelle oikea ratkaisu.

Menetteli niin tai näin, tärkeää on, että kohtaa ja käsittelee tunteensa eikä piilota niitä. Meillä jokaisella on oikeus olla välillä myös heikkoja ja haavoittuvaisia. Ongelmallisia ovat tässä ketjussa ne kommentit, jotka halveksuvat tai vähättelevät toisten tunteita ja pitävät tunteita tekosyynä. Näille kommenteille yhteistä on se, että tunteet nähdään uhkana, joka pitää tukahduttaa. Myös se on uhkaavaa, jos joku toinen uskaltaa tuntea, koska se muistuttaa omasta inhimillisyydestä. Voimia ja rohkeutta kaikille teille "koviksille", jotta pystyisitte kohtaamaan itsenne! Se ei ole helppoa, mutta mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulusta/töistä ollaan pois vasta silloin, jos ollaan oikeasti sairaita. Yhden yön valvominen ei ole sairaus, joten kouluun ja heti. Aivan liian helposti nykyään jäädään kotiin makaamaan. Erilaisia on sitten se, että aiheuttaako tuo ero masentuneisuutta, johon on syytä hakea apua ennenkuin tilanne pahenee.

Samaa mieltä. On hyvä puhua että elämässä tulee pettymyksiä ja niiden kanssa pärjää kyllä. On eri asia jos kriisistä ei lähde toipumaan, apua on saatavilla.

Makaamalla ei asiat parane, tekemällä muuta psyyke vahvistuu ja saa muuta ajateltavaa. Näin se vain on.

T. Psyk. sh

Siitä vaan tekemään kun oot ensin valvonut koko yön! Voi vastata jotain humalatilaa, mutta ethän sä siitä välitä.

Hmm, esimerkiksi pienten lasten vanhemmat valvovat monesti koko yön. Jäävätkö he silti kotiin, kun tuli valvottua koko yö? Eivät. He menevät töihin, koska aikuisella työntekijällä on velvollisuus mennä töihin, ellei ole lääkärin määräämällä saikulla. Muuten lentää aika nopeasti työpaikasta pihalle, jos rupeaa jokaisesta krapulasta, sydänsurusta ja kynnen katkeamisesta pinnaamaan

Minusta ihan hyvä kysymys sekin, että voiko vain jättää lapset ja lemmikit myös hoitamatta, jos tulee vastoinkäymisiä? Työnantaja maksaa työpanoksesta, jos käy töissä, niin työ kuuluu velvollisuuksiin. Myös silloinkin, kun elämässä on vaikeampia ja huonompia päiviä. En ole itse työnantaja, mutta ei ne saikut työnantajalle ilmaisia ole. Tämäkin on jokaisen hyvä muistaa...

Vierailija kirjoitti:

Poika nukkuu vielä. On ymmärrettävästi aika väsynyt. Edelleenkään en ymmärrä mitä aamulla ajattelin kun teinin huoneen oven suussa vaadin nousemaan. Raukalla silmätkin oli aivan turvonneet. Onneksi aina voi pyörtää päätökset. Se oli varmasti parasta pojallekin tänään. 

Ja kuten aiemminkin olen jo sanonut, meillä ei ole koskaan lintsattu ja poissaoloja on vähän. En siis usko, että yhden päivän huiliminen saa teinistä yhtäkkiä kunnon lintsarin. Ja jos niin kävisi niin kyllä me siitä puhuttaisiin. Uskokaa tai älkää. 

Lukiossa on ja ainakin täällä missä me asutaan on vielä tämä viikko lähiopetusta. Ens viikolla sitten siirtyy täälläkin koulut etäopetukseen. Olikohan siinä kaikki.. :D

ap

Voihan se runkatakin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on älytöntä verrata tässä yhteydessä työtä ja koulua. Palkkatyössä ollaan vastuussa työnantajalle, opiskelu on viime kädessä itseä varten. Harva se kerta joku nuori skippaa yksittäisen aamutunnin vaikkapa krapulan takia, töissä siitä tulisi potkut. Ei ole sama asia.

Suomessa on oppivelvollisuus, se on pakollista kaikille. Toki yhden päivän poissaolo ei mitään vielä kaada, mutta koulun hoitaminen ja kouluun meneminen opettaa työelämätaitoja. Koulu on nuoren työtä. Ei kukaan opi yhdessä yössä hoitamaan työnsä kunnialla lintsaamatta, vaan se toimintamalli opitaan jo lapsena ja nuorena. Koulun kautta. Jos oppii luistamaan ja lintsailemaan koulussa, niin 99% todennäköisyydellä lintsaa ja luistaa töistä. Ei nämä työlintsarit ole mitään koulun hikareita olleet...

Ja höpö höpö, kyllä meidänkin lukiossa moni skippasi silloin tällöin aamutunnin, ja lähes kaikista on tullut hyvin toimeentulevia korkeakoulutettuja perheellisiä ihmisiä. Tosin meillä osattiin sekä elää että opiskella - meidän erikoislukion oppilaat nimenomaan oli niitä hikareita ja kympin ja ällän oppilaita, vaikka useimmat käyttikin ne 2 sallittua poissaoloa per kurssi. Yliopistosta nyt puhumattakaan. Ei elämä ole noin mustavalkoista.

Yliopistossa opiskellessa ihminen on jo aikuinen. Sisäänpääsy ja opiskelu vaatii vastuunkantoa ja juuri niitä työelämäntaitoja. Vaikka jonkun tunnin skippaisi, niin silti ne asiat opiskellaan. Ainakin oman vuosikurssin opiskelijoiden keskuudessa ja ystävieni kanssa on näin. On hieman eri asia puhua yliopistosta, kuin peruskoulusta (kun oppivelvollisuudesta puhutaan, se koskee peruskoulua). Peruskoulussa nimenomaan opitaan työskentelemään ja kantamaan vastuuta. Hämmentävää, miten keskeinen pointti voi mennä korkeakoulutetulta noin pahasti ohi.

No tuo on kyllä jo typerää sanojeni vääristelyä. Lukiosta minä puhuin, yliopiston mainitsin vain ohimennen. Ap:n poika on 16 eli lukioikäinen, vaikka peruskoulussa vielä olisikin. En näe, että sen työelämään valmistautumisen kannalta on oleellista onko samanikäinen poika yhden (!) kerran pois peruskoulusta vai lukiosta. Tuskin se joka viikko eroaa.

16 vuotias on vielä alaikäinen. Monilla lukiolaisilla tulee vaihe, jolloin tekisi mieli skippailla tunteja ja löysäillä opinnoista. Ei jaksaisi eikä huvittaisi, menot kavereiden kanssa kiinnostaisi enemmän. On silti tärkeää kannustaa ja jopa pakottaa lasta kouluun, koska usein se löysäily meinaa jäädä päälle. Työskentelen tuon ikäisten nuorten kanssa ja olen huomannut, että kehtuuttaminen menee kausissa. Jos malttaa kannustaa ja patistaa nuoria kouluun, niin he valmistuttuaan usein myös kiittävät siitä, että ei antanut vain jäädä makoilemaan kotiin.

Yksi päivä ei tietenkään vielä vaikuta mihinkään.

Tämä! Teininä opetetut/sallitut pahat tavat, kuten lintsaus, jää aikuisuuteen asti päälle. Ei meillä ilman hyvää syytä ole oppivelvollisuutta. Pitäähän sitä ihmisen oppia, että velvollisuuksiin sitoudutaan, eikä venkoilla heti kun on vähän vaikeaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulusta/töistä ollaan pois vasta silloin, jos ollaan oikeasti sairaita. Yhden yön valvominen ei ole sairaus, joten kouluun ja heti. Aivan liian helposti nykyään jäädään kotiin makaamaan. Erilaisia on sitten se, että aiheuttaako tuo ero masentuneisuutta, johon on syytä hakea apua ennenkuin tilanne pahenee.

Hmmm. jokainen tuntemani eronnut aikuinen on ottanut käytännössä viikon saikkua. 

Itsr tiedän 30-vuotisen työurani varrelta vain yhden henkilön, joka joutui saikulle rankan eron aikana/jälkeen. Hän saikin hermoromahduksen, laihtui 20 kiloa ja oli vahvalla lääkityksellä itsetuhoisten ajatusten takia. Toivuttuaan jatkoi töissä kuten ennenkin, vain vähän vahvempana kokemuksestaan. Muuten on erottu, sovittukin joskus, koettu syntymät ja keskenmenot ja hautajaiset ilman sen kummempia saikutteluja. Kovia kokenut ei ehkä ole kaikkein tuottavin työntekijä surressaan, mutta työympäristö on usein parempi kuin olla yksin kotona, Töissä saa muuta jateltavaa, mikä yleensä helpottaa. Yksikseen asioita miettiessä tekee itsensä vain sairaaksi. Eikä kaikilla edes ole tukiverkostoa jonka kanssa puhua. Työyhteisö on myös tukiverkosto.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo itellä lapsia ja hämmentää tää keskustelu. Mitä jos seuraavanakin päivänä haluaisi vaan jäädä nukkumaan? Kuinka monta päivää antaisitte teinin olla pois koulusta tuollaisessa tilanteessa? Tai jos noita eroja olisi vaikka joka toinen kuukausi, kuten joillakin teineillä on.

Vanhemman tehtävä on arvioida mikä on kohtuullista ja vetää ne rajat johonkin. Ihan hyvin voi todeta, että yhden päivän voit levätä mutta sen jälkeen kouluun. Näinhän se menee monissa muissakin asioissa. Ei se mene niin, että joko saat tonnin viikkorahaa tai et mitään, tai joko saat pelata 24/7 tai et saa pelata koskaan, tai joko saat mättää kilon suklaata tai et saa sitä ikinä. Myönnytyksiä tehdään ja vanhemman vastuulla on määrittää niiden suuruusluokka.

Vierailija kirjoitti:

Joo osa ei oikein tunnu ymmärtävän, että se yhden kahden päivän lepo ja palautuminen voi jopa estää näitä viikkojen tai jopa kuukausien sairauslomia. Kumpi on loppupeleissä parempi?

Niin, no ota palkatonta tai käytä lomapäiviä. Eihän se ole työnantajan velvollisuus maksaa jos työntekijä menee rikki joka asiasta.

Hyi olkoon mitä kommentteja täällä on.

Toivon todella että on yksi tai muutama jotka noita kylmiä kommentteja kirjoittaa urakalla.

Vähän empatiaa ja ymmärrystä niille nuorille!

"Sitten vasta kun ollaan oikeasti sairaana."

Kylmyys hohkaa sydämestä niin että on varmaan viikset huurussa!

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Itsekin oon tytön pakottanut kouluun eron jälkeen. Ei eron takia jäädä kotiin itkemään. Aikuisetkin menee töihin erojen jälkeen ja ei 16-vuotiaiden suhteet oo vakavia tai niillä oo oikeita, syviä tunteita vielä tuossa iässä. Kouluun vaan, näkee kavereita ja saa muuta ajateltavaakin siellä. Aivan turhaa tuossa iässä edes itkeä jonkun päätyneen "suhteen" perään.

Ap  kommentoi aiemmin, että oli ensimmäinen suhde koskaan, ja että olivat yhdessä melkein vuoden. Mikä pitää ihmiset noin kauan yhdessä jos ei syvät tunteet? 16-vuotias ei ole kaukana täysi-ikäisyydestä, milloin sitten ne "oikeat tunteet tulee?" Kaikilla meillä on tunteet, vauvasta vaariin. Minä tapasin puolisoni juurikin 16-vuotiaana ja nyt olemme aikuisia ja edelleen vuosien jälkeen yhdessä. 

Hyh, että oletkin ällöttävä, kylmä ihminen. Säälin lastasi, ja mietin miten kukaan on edes tollaisen halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulusta/töistä ollaan pois vasta silloin, jos ollaan oikeasti sairaita. Yhden yön valvominen ei ole sairaus, joten kouluun ja heti. Aivan liian helposti nykyään jäädään kotiin makaamaan. Erilaisia on sitten se, että aiheuttaako tuo ero masentuneisuutta, johon on syytä hakea apua ennenkuin tilanne pahenee.

Samaa mieltä. On hyvä puhua että elämässä tulee pettymyksiä ja niiden kanssa pärjää kyllä. On eri asia jos kriisistä ei lähde toipumaan, apua on saatavilla.

Makaamalla ei asiat parane, tekemällä muuta psyyke vahvistuu ja saa muuta ajateltavaa. Näin se vain on.

T. Psyk. sh

Siitä vaan tekemään kun oot ensin valvonut koko yön! Voi vastata jotain humalatilaa, mutta ethän sä siitä välitä.

Hmm, esimerkiksi pienten lasten vanhemmat valvovat monesti koko yön. Jäävätkö he silti kotiin, kun tuli valvottua koko yö? Eivät. He menevät töihin, koska aikuisella työntekijällä on velvollisuus mennä töihin, ellei ole lääkärin määräämällä saikulla. Muuten lentää aika nopeasti työpaikasta pihalle, jos rupeaa jokaisesta krapulasta, sydänsurusta ja kynnen katkeamisesta pinnaamaan

Minusta ihan hyvä kysymys sekin, että voiko vain jättää lapset ja lemmikit myös hoitamatta, jos tulee vastoinkäymisiä? Työnantaja maksaa työpanoksesta, jos käy töissä, niin työ kuuluu velvollisuuksiin. Myös silloinkin, kun elämässä on vaikeampia ja huonompia päiviä. En ole itse työnantaja, mutta ei ne saikut työnantajalle ilmaisia ole. Tämäkin on jokaisen hyvä muistaa...

Tämä! Pelottaa ajatella näiden ihmisten lapsia, jotka antaisivat lapsen jäädä kotiin pinnaamaan jokaisesta pikkuongelmasta. Näistä kasvaa juuri niitä ketjusaikuttajia ja työpaikan lusmuilijoita, ketkä tuhoavat käytöksellään koko työpaikan ilmapiirin ja tuloksen

Voi tsemppiä pojalle! Oma teini (poika hänkin) erosi keväällä ja kyllä meilläkin itkettiin. Etäkoulua oli, mutta yhtenä päivänä annoin vaan nukkua. Oli valvonut ja jotenkin sekava. Tuntui ettei elämä voita. Nyt kaikki hyvin. Reippaana koulussa. on uusi tyttökin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo itellä lapsia ja hämmentää tää keskustelu. Mitä jos seuraavanakin päivänä haluaisi vaan jäädä nukkumaan? Kuinka monta päivää antaisitte teinin olla pois koulusta tuollaisessa tilanteessa? Tai jos noita eroja olisi vaikka joka toinen kuukausi, kuten joillakin teineillä on.

Tämä! Lapset/teinit on todella hyviä "pelaamaan vanhempiaan". Kun kerran antaa periksi, esim. antaa olla eron takia poissa koulusta, pian pyydetäänkin olla kotona kun tuli katsottua lätkää myöhään yöhön ja väsyttää. Johdonmukaisuutta ja rajoja ne lapset/teinit kaipaa, ei pumpulissa kasvattamista. 

No mutta eikö ne johdonmukaisuus ja rajat tule asetettua sitten, kun ei anna lupaa pelkän yöllisen tv:n katsomisen takia jäädä pois koulusta? Vai oletko sitä mieltä, että teinin ei pidä koskaan eikä minkään syyn takia olla pois koulusta, koska hän saattaisi myöhemmin joskus ehkä yrittää olla pois jonkin tekosyyn varjolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika nukkuu vielä. On ymmärrettävästi aika väsynyt. Edelleenkään en ymmärrä mitä aamulla ajattelin kun teinin huoneen oven suussa vaadin nousemaan. Raukalla silmätkin oli aivan turvonneet. Onneksi aina voi pyörtää päätökset. Se oli varmasti parasta pojallekin tänään. 

Ja kuten aiemminkin olen jo sanonut, meillä ei ole koskaan lintsattu ja poissaoloja on vähän. En siis usko, että yhden päivän huiliminen saa teinistä yhtäkkiä kunnon lintsarin. Ja jos niin kävisi niin kyllä me siitä puhuttaisiin. Uskokaa tai älkää. 

Lukiossa on ja ainakin täällä missä me asutaan on vielä tämä viikko lähiopetusta. Ens viikolla sitten siirtyy täälläkin koulut etäopetukseen. Olikohan siinä kaikki.. :D

ap

Voihan se runkatakin...

Voisitko ystävällisesti häipyä nyt tästä keskustelusta. Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole. Itsekin oon tytön pakottanut kouluun eron jälkeen. Ei eron takia jäädä kotiin itkemään. Aikuisetkin menee töihin erojen jälkeen ja ei 16-vuotiaiden suhteet oo vakavia tai niillä oo oikeita, syviä tunteita vielä tuossa iässä. Kouluun vaan, näkee kavereita ja saa muuta ajateltavaakin siellä. Aivan turhaa tuossa iässä edes itkeä jonkun päätyneen "suhteen" perään.

Ap  kommentoi aiemmin, että oli ensimmäinen suhde koskaan, ja että olivat yhdessä melkein vuoden. Mikä pitää ihmiset noin kauan yhdessä jos ei syvät tunteet? 16-vuotias ei ole kaukana täysi-ikäisyydestä, milloin sitten ne "oikeat tunteet tulee?" Kaikilla meillä on tunteet, vauvasta vaariin. Minä tapasin puolisoni juurikin 16-vuotiaana ja nyt olemme aikuisia ja edelleen vuosien jälkeen yhdessä. 

Hyh, että oletkin ällöttävä, kylmä ihminen. Säälin lastasi, ja mietin miten kukaan on edes tollaisen halunnut.

Ööö, oiskohan seksi? Monet teinit on yhdessä vain sen takia, että saa helpommin seksiä kun on kumppani (vaikka ei hänestä niin välittäisikään). Ei teinit tiedä vielä mitään oikeasti rakkaudesta tai sitoutumisesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika nukkuu vielä. On ymmärrettävästi aika väsynyt. Edelleenkään en ymmärrä mitä aamulla ajattelin kun teinin huoneen oven suussa vaadin nousemaan. Raukalla silmätkin oli aivan turvonneet. Onneksi aina voi pyörtää päätökset. Se oli varmasti parasta pojallekin tänään. 

Ja kuten aiemminkin olen jo sanonut, meillä ei ole koskaan lintsattu ja poissaoloja on vähän. En siis usko, että yhden päivän huiliminen saa teinistä yhtäkkiä kunnon lintsarin. Ja jos niin kävisi niin kyllä me siitä puhuttaisiin. Uskokaa tai älkää. 

Lukiossa on ja ainakin täällä missä me asutaan on vielä tämä viikko lähiopetusta. Ens viikolla sitten siirtyy täälläkin koulut etäopetukseen. Olikohan siinä kaikki.. :D

ap

Voihan se runkatakin...

Miten itsetyydytys liittyy yhtään mihinkään tässä keskustelussa?? Kaikki meistä tekee sitä, joo teinit ehkä enemmän kun halut ovat vasta heränneet, mutta miten se liittyy mitenkään mihinkään? Etkö itse tekisi surun hetkellä jotain mistä tulee hyvä olo? Eikä sitä voi tietää mitä teini tekee, todella ahdasmielistä olettaa että vaan koska kyseessä on 16v poika ainut asia mikä on mielessä on runkkaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei anna lapsen olla heikko eikä väsynyt eikö anna tilaa negatiivisille tunteille.

Voitko avata tätä vähän?

Vierailija kirjoitti:

Nämä "töihin vaikka mikä olisi" tyypit. eikö teitä yhtään vaivaannuttaisi jos työkaveri itkisi koko päivän hortoillen ympäriinsä. Asiakaspalvelutilanteeseenhan tuossa tilassa olevaa ihmistä ei voi laittaa ja saati tekemään mitään vaativaa. Teettekö itse työtä, jossa voi tehdä täyttä sekundaa ( tai vaan möllöttää yksi jossain nurkassa), vai oletteko tunnepuoleltanne niin kieroon kasvaneita, ettette edes tajua, mitä voimakkaat tunteet ovat ja miten ihminen käyttäytyy yrittäessään pärjätä niiden kanssa?

Töissä tehdään töitä eikä vatvota omia fiiliksiä. Siellä saa ajatukset muualle. Vai menettekö kaikki muut töissä ihan fiiliksen mukaan? Kun on kivaa niin voi mennä töihin, mutta jos tylsistyttää tai surettaa niin jäädään päiviksi peiton alle? Ei ihme, että on näin paljon turhia poissaoloja kouluista/töistä ja paljon masennusta. Ei liity nyt juuri tähän, mutta täytyy sanoa, että hämmästyttää kyllä kovasti.

Saako teillä lapset olla pois koulusta jos ovat vaikka pelanneet koko yön ja kovasti väsyttää? Tai olette juoneet itse liikaa kahvia ja ei oo tullut uni ja päätä juilii sen kahvin takia? Huh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulusta/töistä ollaan pois vasta silloin, jos ollaan oikeasti sairaita. Yhden yön valvominen ei ole sairaus, joten kouluun ja heti. Aivan liian helposti nykyään jäädään kotiin makaamaan. Erilaisia on sitten se, että aiheuttaako tuo ero masentuneisuutta, johon on syytä hakea apua ennenkuin tilanne pahenee.

Samaa mieltä. On hyvä puhua että elämässä tulee pettymyksiä ja niiden kanssa pärjää kyllä. On eri asia jos kriisistä ei lähde toipumaan, apua on saatavilla.

Makaamalla ei asiat parane, tekemällä muuta psyyke vahvistuu ja saa muuta ajateltavaa. Näin se vain on.

T. Psyk. sh

Siitä vaan tekemään kun oot ensin valvonut koko yön! Voi vastata jotain humalatilaa, mutta ethän sä siitä välitä.

Hmm, esimerkiksi pienten lasten vanhemmat valvovat monesti koko yön. Jäävätkö he silti kotiin, kun tuli valvottua koko yö? Eivät. He menevät töihin, koska aikuisella työntekijällä on velvollisuus mennä töihin, ellei ole lääkärin määräämällä saikulla. Muuten lentää aika nopeasti työpaikasta pihalle, jos rupeaa jokaisesta krapulasta, sydänsurusta ja kynnen katkeamisesta pinnaamaan

Minusta ihan hyvä kysymys sekin, että voiko vain jättää lapset ja lemmikit myös hoitamatta, jos tulee vastoinkäymisiä? Työnantaja maksaa työpanoksesta, jos käy töissä, niin työ kuuluu velvollisuuksiin. Myös silloinkin, kun elämässä on vaikeampia ja huonompia päiviä. En ole itse työnantaja, mutta ei ne saikut työnantajalle ilmaisia ole. Tämäkin on jokaisen hyvä muistaa...

Tämä! Pelottaa ajatella näiden ihmisten lapsia, jotka antaisivat lapsen jäädä kotiin pinnaamaan jokaisesta pikkuongelmasta. Näistä kasvaa juuri niitä ketjusaikuttajia ja työpaikan lusmuilijoita, ketkä tuhoavat käytöksellään koko työpaikan ilmapiirin ja tuloksen

Ero suhteesta ei ole pikkuongelma. Läheisen kuolema tai lemmkin kuolema ei ole pikkuongelma. Jonkun toisen sairastuminen ei ole pikkuongelma. Häpeä, sinä lammas, olet pelkkä ratas yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo itellä lapsia ja hämmentää tää keskustelu. Mitä jos seuraavanakin päivänä haluaisi vaan jäädä nukkumaan? Kuinka monta päivää antaisitte teinin olla pois koulusta tuollaisessa tilanteessa? Tai jos noita eroja olisi vaikka joka toinen kuukausi, kuten joillakin teineillä on.

Tämä! Lapset/teinit on todella hyviä "pelaamaan vanhempiaan". Kun kerran antaa periksi, esim. antaa olla eron takia poissa koulusta, pian pyydetäänkin olla kotona kun tuli katsottua lätkää myöhään yöhön ja väsyttää. Johdonmukaisuutta ja rajoja ne lapset/teinit kaipaa, ei pumpulissa kasvattamista. 

No mutta eikö ne johdonmukaisuus ja rajat tule asetettua sitten, kun ei anna lupaa pelkän yöllisen tv:n katsomisen takia jäädä pois koulusta? Vai oletko sitä mieltä, että teinin ei pidä koskaan eikä minkään syyn takia olla pois koulusta, koska hän saattaisi myöhemmin joskus ehkä yrittää olla pois jonkin tekosyyn varjolla?

Pointtini oli ajatus, että jos teinille antaa pikkusormen, se vie kohta koko käden. Eli jos antaa olla kotona esim eron takia, kohta se teini rupeaa venyttämäään rajoja ja jää vaan sen telkkarin katsomisen takia kotiin. Eli rupeaa aina vaan keksimään enemmän tekosyitä, joiden takia jäädä kotiin. Vanhemman on tehtävä selväksi, että kouluun mennään, ellei ole fyysisesti sairas (kuumetta tai oksennustauti). Muuten sitä teiniä ei saa ikinä kouluun, eikä myöhemmin päiväksikään työelämään, kun kiinnostaa vaan se kotona makailu

- Tuo kenelle vastasit