Häät - kornit hääjutut pinoon

Häät ovat menettäneet merkityksensä, kun ihmiset eroavat niin herkästi. Se on totta, että mitä isommat häät, sen nopeampaa ero. 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:03"][quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 15:51"]

Minua huvittaa tuo raivopäinen tasa-arvoon vetoaminen, kun vastustetaan alttarille saattamista. Kyllähän valkoinen hääpuku ja huntukin symboloivat viattomuutta ja neitsyyttä - käsi ylös, kuinka moni meistä on astellut viattomana neitsyenä vihille! 

Perinteet ovat vain perinteitä. Ehkä se ennen onkin ollut morsiamen luovuttamista isännältä toiselle, mutta nykyään se saattaa olla morsiamelle ja isälle liikuttava hetki saattaa oma tyttärensä alttarille ja jakaa se kokemus samalla lailla, kuin häätanssi isän kanssa. Jos sitä katsellessa näkee vain ja ainoastaan hirvittävän tasa-arvoisen vääryyden, niin ehkä voimme kaikin vakuuttaa, että harvemmin kyseessä on mikään morsiamen "myynti" eteenpäin enää tänä päivänä.

P.S Ennen kuin kukaan vetoaa tähän, minua ei ole isäni eikä kukaan muukaan saatellut alttarille, enkä tod. näk. tule koskaan edes haluamaan kirkkohäitä perinteineen. 

[/quote]

Sitten samat mimmit valittaa, että mies ei hoida lasta ja ei ole tasa-arvoinen. No ei taatusti ole, kun miehen on pitänyt isältä käydä pyytämässä kättä ja maksaa tytöstä viinapullo ja isä saattelee tytön alttarille.

Sitä saa, mitä tilaa.

Naiset nyt haluaa olla alistettuja.

[/quote]Ei, naiset haluaa kaiken: perinteisen äijän ja modernin lastenhoitajan. Taitaapi olla harvinaisuus.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:03"]

Sitten samat mimmit valittaa, että mies ei hoida lasta ja ei ole tasa-arvoinen. No ei taatusti ole, kun miehen on pitänyt isältä käydä pyytämässä kättä ja maksaa tytöstä viinapullo ja isä saattelee tytön alttarille.

Sitä saa, mitä tilaa.

Naiset nyt haluaa olla alistettuja.

[/quote]
No olihan melkoinen aasinsilta... :) P.S Minun mieheni maksoi isälleni muutaman kaljan että sai viedä riiuulle. Mikä häpeä! Nainen, takaisin keittiöön.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:12"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:03"]

Sitten samat mimmit valittaa, että mies ei hoida lasta ja ei ole tasa-arvoinen. No ei taatusti ole, kun miehen on pitänyt isältä käydä pyytämässä kättä ja maksaa tytöstä viinapullo ja isä saattelee tytön alttarille.

Sitä saa, mitä tilaa.

Naiset nyt haluaa olla alistettuja.

[/quote]
No olihan melkoinen aasinsilta... :) P.S Minun mieheni maksoi isälleni muutaman kaljan että sai viedä riiuulle. Mikä häpeä! Nainen, takaisin keittiöön.

[/quote]

Mutta tosihan se on. Jos viestittää, että haluaa miehen vievän ja nainen vikisee ja isä luovuttaa miehelle tytön, saa juuri sitä mitä tilaa. Turha valittaa, jos haluaa olla hellan ja nyrkin välissä.

Ymmärrän hyvin, että monilla on mielipiteensä ja näkemyksensä siitä, kuka kenenkin kanssa alttarille kävelee, mutta sitä en käsitä, että joku katsoo oikeudekseen karkeasti yleistäen lytätä toiselle tärkeän asian ihan "vitun noloksi ja korniksi". Joo toki on vähän hassua, että vanha isä taluttaa nelikymppisen tyttärensä kuudetta kertaa alttarille, mutta jos se on jommalle kummalle tai molemmille äärettömän tärkeää, niin miksi ei antaisi heidän tehdä sitä?

Minulle se, että isäni saattoi minut alttarille oli äärettömän tärkeää. Eikä siinä ollut kyse mistään karjamarkkinoista tai neitsyen luovuttamisesta. Menin naimisiin 25 vuotiaana, lapsettomana ja miehen kanssa, jonka kanssa olin seurustellut 7 vuotta, joista 2 asunut yhdessä.

Minä olen isäni ainoa tytär, ja ollut ikäni niin isin tyttö kun vaan olla voi, saanut kasvaa niin rakastavassa ja turvallisessa kodissa, ettei parempaa ole voinut toivoa. Kaikilla näin ei ole ja se on toki ikävää.

Minulle se, että isäni saattoi minut uuteen elämänvaiheeseen kuvasti sitä mieletöntä isä-tytär-suhdetta, joka meillä oli kun olin pieni ja on edelleen. Sitä, että hän on ollut tukenani kaikissa elämäni valinnoissa ja niin myös siinä hetkessä, kun minusta tulee jonkun tyttären lisäksi myös jonkun vaimo ja olen uuden elämänvaiheen edessä. Olin tullut yhden tien päähän isäni turvaamana, ja aloittamassa toista mieheni rinnalla. Eikä se tehnyt minusta yhtään sen vähempää itsenäistä, tasavertaista ja päätäntävaltaista naista.

Ja jos joku näki sen vaan ihan vitun nolona performanssina, niin se kertoo vaan siitä katsojasta aika surullisen paljon.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:14"]

Mutta tosihan se on. Jos viestittää, että haluaa miehen vievän ja nainen vikisee ja isä luovuttaa miehelle tytön, saa juuri sitä mitä tilaa. Turha valittaa, jos haluaa olla hellan ja nyrkin välissä.

[/quote]
Tämä suorastaan mykistää minut kaikessa humoristisuudessaan. :-) Sinähän nyt tiedostavaksi heittäydyit! 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:20"]

Ymmärrän hyvin, että monilla on mielipiteensä ja näkemyksensä siitä, kuka kenenkin kanssa alttarille kävelee, mutta sitä en käsitä, että joku katsoo oikeudekseen karkeasti yleistäen lytätä toiselle tärkeän asian ihan "vitun noloksi ja korniksi". Joo toki on vähän hassua, että vanha isä taluttaa nelikymppisen tyttärensä kuudetta kertaa alttarille, mutta jos se on jommalle kummalle tai molemmille äärettömän tärkeää, niin miksi ei antaisi heidän tehdä sitä?

Minulle se, että isäni saattoi minut alttarille oli äärettömän tärkeää. Eikä siinä ollut kyse mistään karjamarkkinoista tai neitsyen luovuttamisesta. Menin naimisiin 25 vuotiaana, lapsettomana ja miehen kanssa, jonka kanssa olin seurustellut 7 vuotta, joista 2 asunut yhdessä.

Minä olen isäni ainoa tytär, ja ollut ikäni niin isin tyttö kun vaan olla voi, saanut kasvaa niin rakastavassa ja turvallisessa kodissa, ettei parempaa ole voinut toivoa. Kaikilla näin ei ole ja se on toki ikävää.

Minulle se, että isäni saattoi minut uuteen elämänvaiheeseen kuvasti sitä mieletöntä isä-tytär-suhdetta, joka meillä oli kun olin pieni ja on edelleen. Sitä, että hän on ollut tukenani kaikissa elämäni valinnoissa ja niin myös siinä hetkessä, kun minusta tulee jonkun tyttären lisäksi myös jonkun vaimo ja olen uuden elämänvaiheen edessä. Olin tullut yhden tien päähän isäni turvaamana, ja aloittamassa toista mieheni rinnalla. Eikä se tehnyt minusta yhtään sen vähempää itsenäistä, tasavertaista ja päätäntävaltaista naista.

Ja jos joku näki sen vaan ihan vitun nolona performanssina, niin se kertoo vaan siitä katsojasta aika surullisen paljon.

[/quote]

Mielipiteensä kullakin, mutta miksi se sulhanen on yksinään tai korkeintaan betsmanin kanssa siellä alttarilla odottelemassa. Varmaan hänelläkin on ollut ihan rakastava koti ja ympärillä ihmisiä jotka ovat tukeneet häntä elämän valinnoissaan ja tukevat tuosta eteenkin päin. Siksi tuo tuo morsiamen luovutus on mielestäni aikoimoista tekopyhäilyä: kaksi aikuista ihmistä virallistamassa suhdettaan, joka on jatkunut jo pitkään ja tulee toivottavasti jatkumaankin.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 16:20"]

Ymmärrän hyvin, että monilla on mielipiteensä ja näkemyksensä siitä, kuka kenenkin kanssa alttarille kävelee, mutta sitä en käsitä, että joku katsoo oikeudekseen karkeasti yleistäen lytätä toiselle tärkeän asian ihan "vitun noloksi ja korniksi". Joo toki on vähän hassua, että vanha isä taluttaa nelikymppisen tyttärensä kuudetta kertaa alttarille, mutta jos se on jommalle kummalle tai molemmille äärettömän tärkeää, niin miksi ei antaisi heidän tehdä sitä?

Minulle se, että isäni saattoi minut alttarille oli äärettömän tärkeää. Eikä siinä ollut kyse mistään karjamarkkinoista tai neitsyen luovuttamisesta. Menin naimisiin 25 vuotiaana, lapsettomana ja miehen kanssa, jonka kanssa olin seurustellut 7 vuotta, joista 2 asunut yhdessä.

Minä olen isäni ainoa tytär, ja ollut ikäni niin isin tyttö kun vaan olla voi, saanut kasvaa niin rakastavassa ja turvallisessa kodissa, ettei parempaa ole voinut toivoa. Kaikilla näin ei ole ja se on toki ikävää.

Minulle se, että isäni saattoi minut uuteen elämänvaiheeseen kuvasti sitä mieletöntä isä-tytär-suhdetta, joka meillä oli kun olin pieni ja on edelleen. Sitä, että hän on ollut tukenani kaikissa elämäni valinnoissa ja niin myös siinä hetkessä, kun minusta tulee jonkun tyttären lisäksi myös jonkun vaimo ja olen uuden elämänvaiheen edessä. Olin tullut yhden tien päähän isäni turvaamana, ja aloittamassa toista mieheni rinnalla. Eikä se tehnyt minusta yhtään sen vähempää itsenäistä, tasavertaista ja päätäntävaltaista naista.

Ja jos joku näki sen vaan ihan vitun nolona performanssina, niin se kertoo vaan siitä katsojasta aika surullisen paljon.

[/quote]

Mielipiteensä kullakin, mutta miksi se sulhanen on yksinään tai korkeintaan betsmanin kanssa siellä alttarilla odottelemassa. Varmaan hänelläkin on ollut ihan rakastava koti ja ympärillä ihmisiä jotka ovat tukeneet häntä elämän valinnoissaan ja tukevat tuosta eteenkin päin. Siksi tuo tuo morsiamen luovutus on mielestäni aikoimoista tekopyhäilyä: kaksi aikuista ihmistä virallistamassa suhdettaan, joka on jatkunut jo pitkään ja tulee toivottavasti jatkumaankin.

[/quote]

Yhtä hyvin vaikka sen sulhasen äiti voi taluttaa poikansa sitä pirkkoa vastaan, joka tekopyhästi on talutettu sinne alttarille. Mikäs sen estää?

Kateelliset avoliittolaiset natisee. Hyvä se on haukkua, kun ei itse pääse naimisiin, kun mies ei suostu kosimaan, vaan pitää takaportin auki.

Buauhhaahaaaa, tikahtukaa katellisuuteen ensi kesän häissä taas, kun itse ette saa timanttia nimettömään

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 12:03"]

Kiitti vaan, arvon av-haukat, onkin tosi kiva suunnitella omia häitä tän keskustelun pohjalta. Näköjään ihan kaikki asiat saattaa saada teidät suunnilleen raivon partaalle ärsytyksestä. Oikeesti, kuinka moniin häihin ihminen joutuu elämänsä aikana? 5-10 ehkä? Jos on noin mahdotonta sietää toisten ihmisten järjestämiä ohjelmanumeroita tuon muutaman kerran elämässä, jääkää kotiin jooko?

Mun häät ovat ensisijaisesti mun ja mun miehen juhla ja meidän näköinen tapahtuma toivon mukaan. Aika perseestä, jos oletetaan että häissäkin kuuluu vaan yrittää miellyttää vieraita lähinnä vaan koska joku nyt on päättänyt mikä häissä on "omg siis niin vitun noloo duh".

Sinänsä harmi että mä en taida tuntea ketään yhtä tolloa kuin te, ois ihan mahtavaa nähdä kun joku poksahtaa ärsytyksestä kun kävelen mun rakkaan isäni vierellä alttarille, vaikka onkin kyseessä miehen toinen avioliitto, ollaan jo menty maistraatissa naimisiin, meillä on yhteinen lapsi (en ole neitsyt) ja tasa-arvo jyllää ihan itsellään meidän suhteessa.

[/quote]

Toisaalta joo, mutta ne vieraat on häissä se juttu, vieraathan ne juhlan tekee olemalla paikalla ja tekemällä sen yleisön rakkaudellenne. Juhlat menettäisi aika paljon, jos kävisi niin ettei yksikään vieras saapuisi paikalle.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 17:33"]

Kateelliset avoliittolaiset natisee. Hyvä se on haukkua, kun ei itse pääse naimisiin, kun mies ei suostu kosimaan, vaan pitää takaportin auki.

Buauhhaahaaaa, tikahtukaa katellisuuteen ensi kesän häissä taas, kun itse ette saa timanttia nimettömään

[/quote]En koe minkäänlaista kateutta. :) Kaksikymmentä vuotta yhteiseloa takana, jokohan mies olisi sen takaporttinsa käyttänyt, jos niiksen olisi....Molemmat pidetään häitä ja avioliittoa tasan tyhjän arvoisena asiana.

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 12:03"]Kiitti vaan, arvon av-haukat, onkin tosi kiva suunnitella omia häitä tän keskustelun pohjalta. Näköjään ihan kaikki asiat saattaa saada teidät suunnilleen raivon partaalle ärsytyksestä. Oikeesti, kuinka moniin häihin ihminen joutuu elämänsä aikana? 5-10 ehkä? Jos on noin mahdotonta sietää toisten ihmisten järjestämiä ohjelmanumeroita tuon muutaman kerran elämässä, jääkää kotiin jooko?

Mun häät ovat ensisijaisesti mun ja mun miehen juhla ja meidän näköinen tapahtuma toivon mukaan. Aika perseestä, jos oletetaan että häissäkin kuuluu vaan yrittää miellyttää vieraita lähinnä vaan koska joku nyt on päättänyt mikä häissä on "omg siis niin vitun noloo duh".

Sinänsä harmi että mä en taida tuntea ketään yhtä tolloa kuin te, ois ihan mahtavaa nähdä kun joku poksahtaa ärsytyksestä kun kävelen mun rakkaan isäni vierellä alttarille, vaikka onkin kyseessä miehen toinen avioliitto, ollaan jo menty maistraatissa naimisiin, meillä on yhteinen lapsi (en ole neitsyt) ja tasa-arvo jyllää ihan itsellään meidän suhteessa.

[/quote]

itelle tuli kans samanlaine olo, keneltä se on pois jos ihmiset haluu juhlistaan omannäkösiä ja järjestää ne sillai et itelle tulis hyvä ja viihtysä olo?

"sä olet kaunein morsian mitä oon ikinä nähnyt" 

Hohhoijaa ja boooring.

Ei kannata loukkaantua, jos joku ei tykkää juuri siitä jutusta mistä itse tykkäät tai jos joku pitää sitä peräti mauttomana tai kornina. Makuja ja tyylejä on vain erilaisia. Tämä on keskustelupalsta, ja aiheena on "mielestäsi kornit hääjutut". Jokainen kertokoon siis mielipiteensä, ilman että muiden tarvitsee loukkaantua? Varmaan silläkin morsiamella, joka tulee kirkkoon veljensä saattamana Prinsessa Ruususen tahdissa, menee kolmatta kertaa naimisiin valkoisessa puvussa ja hunnussa ja jonka häissä on photobooth, on jotain muita juttuja joita hän pitää kornina ja joita ei omiin häihinsä haluaisi?

Mä olen ollut aika monissa häissä, joista useimmat on ollut oikein miellyttäviä, "parin näköisiä" eikä ollenkaan mauttomia. 

MUTTA, joitakin juttuja pitää toki mainita..

-mauttomuuden huipentuma on pakkomielle SUURISTA häistä. Ei siinä mitään, jos rakkaita sukulaisia on miljoona ja ystäviä samanmoinen lauma, mutta jos kutsutaan entiset työkaverit, pikkuserkun kummit yms. niin menee mauttomaksi (BEEN THERE, näin hääparin alttarissa 1.kertaa ikinä, kyseessä isäni serkku)

-"help" yms. -tekstit sulhasen kengän pohjissa

-muka hauskat puheet huonoine vitseineen. Paras puhe tulee aina sydämestä eikä sisällä isommalle porukalle tuntemattomia sisäpiirinjuttuja

-liian monet hääleikit - nopea ja yksinkertainen leikki on ihan ok, puolen tunnin ohjeistus ja tunnin leikki taas ei 

-morsiamen ryöstö (EII!!)

Häät on kyllä silti aivan ihania <3 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 18:04"]

[/quote]En koe minkäänlaista kateutta. :) Kaksikymmentä vuotta yhteiseloa takana, jokohan mies olisi sen takaporttinsa käyttänyt, jos niiksen olisi....Molemmat pidetään häitä ja avioliittoa tasan tyhjän arvoisena asiana.

[/quote]

Eli toisin päin, mies ei ole kosinut ja näin ollen et ole päässyt naimisiin. Nämä on niin nähtyjä, sori vaan :) 

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 18:58"]

Ei kannata loukkaantua, jos joku ei tykkää juuri siitä jutusta mistä itse tykkäät tai jos joku pitää sitä peräti mauttomana tai kornina. Makuja ja tyylejä on vain erilaisia. Tämä on keskustelupalsta, ja aiheena on "mielestäsi kornit hääjutut". Jokainen kertokoon siis mielipiteensä, ilman että muiden tarvitsee loukkaantua? Varmaan silläkin morsiamella, joka tulee kirkkoon veljensä saattamana Prinsessa Ruususen tahdissa, menee kolmatta kertaa naimisiin valkoisessa puvussa ja hunnussa ja jonka häissä on photobooth, on jotain muita juttuja joita hän pitää kornina ja joita ei omiin häihinsä haluaisi?

[/quote]

Itseasiassa en pidä mitään kornina, mutta tietysti on juttuja, joita en häihini haluaisi. En silti tekisi niistä availuja nettiin, että paskimmat hääjutut ja haukkuisi kaikkea mahdollista wt:ksi, hääpareja ahneiksi, häitä tylsiksi koska juuri minun makua ei otettu mukaan vaan pari kehtasi juhlia tyylillään. Ehkä olen siitä erikoinen ihminen, että osaan viihtyä ja nauttia, vaikka häät eivät olisikaan juuri minun tyyliset ja vaikka sisältäisikin niitä paljon parjattuja typeriä hääleikkejä. Enkä ole koskaan ajatellut niin ilkeästi, että olisi kornia ja typerää, että morsian talutetaan alttarille.

Jotenkin se tapa, miten av:lla keskustellaan, eli haukutaan maan rakoon kaikki mistä ei itse tykkää, se täällä tökkää, vaikka alunperin tarkoitus olisikin humoristisesti kertoa asioista, mistä ei itse pidä. Näistä viesteistä on vain se hyväntahtoinen huumori kaukana. Pidän häitä intiimeinä rakkaudenjuhlina ja jotenkin tämä julma ruotiminen täällä tuntuu pahalta, vaikka omat häät eivät olisikaan sen kohteena, tai omien häiden jutut. Miksi ihmiset ovat niin pahantahtoisia ja ilkeitä? Vaikka onkin anonyymi keskustelupalsta, niin onko ihan pakko? Minkä ikäiset täällä ilkeilee?

 

 

Mielipiteensä kullakin, mutta miksi se sulhanen on yksinään tai korkeintaan betsmanin kanssa siellä alttarilla odottelemassa. Varmaan hänelläkin on ollut ihan rakastava koti ja ympärillä ihmisiä jotka ovat tukeneet häntä elämän valinnoissaan ja tukevat tuosta eteenkin päin. Siksi tuo tuo morsiamen luovutus on mielestäni aikoimoista tekopyhäilyä: kaksi aikuista ihmistä virallistamassa suhdettaan, joka on jatkunut jo pitkään ja tulee toivottavasti jatkumaankin.

 

Pitäiskö sitten tehdä niin, että miehen äiti saattaa pojan alttarille vai kuitenkin miehen isä? Kumpi olisi parempi? Ja miksi äiti ei voisi saattaa tytärtään alttarille? :)

Ja jos nämä kysymykset tuntuu hassuilta niin pääsemme taas tuon perinteen ytimeen eli siihen, että mies luovuttaa tyttärensä omasta hallinnastaan tämän aviomiehelle.

Kuinkahan uusi "perinne" tämä vuoden-parin mammuttihäiden suunnittelu on? Onko tämä vain tämän päivän lukuisten häälehtien ja -ohjelmien lanseeraamaa amerikanunelmaa, jota suomalaiset pyrkivät kopioimaan lähes sellaisenaan?

Onko esim. 80-luvun häät olleet ihan samaa kaliiberia siinä täydellisyydentavoittelussaan?

Toki minä olen ollut melkolailla tavallisissa, juuri näissä paikallinen kylätalo + piilopullot povareissa -tyyppisissä häissä kuin missään eliittitavoitteellisissa megahäissä. 

Meidän häissä ryöstettiin sulhanen ja mun piti kertoa syitä miksi haluaisin sen takaisin. Ollaan varmaan sit superkorneja. :P