Lue keskustelun säännöt.
Millaiset oli sun surkeimmat treffit?
Itse kävin kerran treffeillä ja käveltiin ravintolaan syömään. Siinä höpöteltiin kävellessä ja tää mies kysyi miksi olen sinkku ja olenko kauankin ollut. Vastasin, että edellinen suhteeni kesti 6 vuotta ja viimeisen vuoden olen keskittynyt töihin ja pelaamiseen ja miettinyt mitä tahdon elämältäni. Mies oli hetken hiljaa ja kysyi sitten, että olenko edes miehistä kiinnostunut. Eipä tuohon oikein muuta voinut sanoa kuin että "en, kun ihan muuten vain lähdin sun kanssa ulos, kun ei ollut parempaakaan tekemistä." Treffit loppui siihen ja tää mies esti mut joka paikassa. 😂 itse soitin kavereille ja kysyin missä bileet ja kotona olin 9 aamulla.
Kommentit (2388)
Surkein treffikokemus minulla on itseasiassa sellainen, että ensimmäiset treffit meni suorastaan taivaallisesti, mutta siitä eteenpäin kaikki meni täysin mönkään kun tapailtiin. Siksi harmittaa älyttömästi ne hyvin menneet ekat treffit, kun ei voi käsittää sitä surkeaa jatkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä sinkkuna kävin paljon treffeillä. Monenlaisia heppuja tulikin vastaan, etenkin, kun etsin seuraa netistä muutettuani opiskelupaikkakunnalle.
Yksi herra oli huomattavasti vanhempi, sillä vaikka kuinka netissä väittää olevansa 22, kyllä 20v treffikumppani huomaa, jos olet 35. Netissä juttu luisti, livenä ei. Kävimme katsomassa hänen valitsemansa elokuvan, joka oli väkivaltainen actionleffa, joista en välitä, eikä kahvilla sen jälkeen juttu luistanut. Hän olisi sen jälkeen tahtonut lähteä vielä yhdessä jonnekin, mutta totesin rehellisesti, ettei tässä ole nyt aineksia pidemmälle. Hän intti kovasti, ettei tämä voi tähän loppua. Toivottelin asiallisesti hyvää iltaa ja lähdin kotiin.
Toinen oli kyllä ikäiseltään sopiva, mutta todella hiljainen ja vaivautunut. En tiedä, että vaivasiko häntä ulkonäkönsä, sillä hänellä oli naama täynnä finnejä. Kävimme kahvilla ja koitin parhaani mukaan pitää keskustelua yllä, vaikka toinen pälyili muualle ja vastaili lyhyesti. Kun juomat oli juotu, hyvästelimme ja olin helpottunut, kun se oli siinä. Tyyppi viestitteli pari kertaa, mutten lähtenyt enää treffeille.
Yksi kundi taas puhui koko ajan, miten kamala oksennustauti hänellä oli ja olenko ollut monilla treffeillä. Koko kaksi tuntia yhtä monologia. Hyvästellessä jätkä käveli samaa matkaa - tapaamaan seuraavan tytön. Sellainen sarjatreffaaja.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä ap itse tuumisi, jos deitti sanoisi että ihan vaan huvikseen lähti seuraksi kun ei ollut muutakaan tekemistä.
Tajuaisin vitsiksi ja nauraisin. Huumorintajuttomat miehet on kamalia.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään yksittäistä muistoa, mutta kaikki sellaiset, joissa toinen tai molemmat on välittömästi huomanneet, että ei kiinnosta, ja kun sitä ei kuitenkaan ole ääneen sanottu niin sitten on kohteliaasti vietetty hetki aikaa. Pahimmassa tapauksessa mies on vieläpä ollut tuppisuu ja hänestä on joutunut kiskomaan keskustelua.
Öhm, mä en edes yrittäisi. Hörppäisin kahvin ja käärisin pullan taskuun ja lähtisin. Teoriassa.
Käytännössä en ole törmännyt mykkiin miehiin. Yleensä rentoutuvat seurassani ja on vallankin hauskaa.
Yhden huumorintajuttoman ghostasin ja hän heitti kivellä ikkunani rikki. Niin jykevää on rakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Surkeimmat treffini ovat aina olleet sellaiset, etten ole kelvannut naiselle koska olen ollut jännittynyt ja tehnyt virheitä, ei ole mennyt täydellisesti kuten jossain elokuvassa ja nainen on varmasti tällaisella palstalla sitten naureskellut omina surkeina treffeinään millainen ihmemies sekin oli.
Surkeus ei johdu naisista vaan hullusta käsityksestäsi, että kaiken pitäisi olla kuin elokuvissa.
Virheitä tekee jokainen ja se kuuluu elämään. Sinun "virheesi" lienevät tökerö käytös ja vuorovaikutuksen puutteet, mutta niitähän voi ja pitää opetella läpi elämän.
Yksi iso moka hyppää heti silmille: kuvittelet, että on jokin kaava, jolla pääsee kaikkien naisten sydämiin (koska kaikki naiset ovat samanlaisia).
Koeta tajuta, että me olemme ihan samanlaisia ihmisiä kuin miehetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitähän piisaa. Nainen yleensä hiljaa ja odottaa että minä viihdytän ja ollaan sitten kummatkin siinä vaan hiljaa ja pyöritellään suola/ketsuppipurkkeja pöydällä.
No mikset viihdytä?
Koska pelleasuni jäi kotiin ja odotan treffeillä vastavuoroisuutta toiselta, en pysty yksin kantamaan koko juttua.
😂 ai läv jyy!
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin treffien ajan KAIKEN miehestä, kertoi ja kehui mitä omistaa, autot ja veneet ja kuntolaitteet, mitä syö ja juo, mistä ostaa sukkansa ja paitansa, eikä kysynyt koko illan aikana yhtään ainoaa asiaa minusta. En vieläkään tajua, miten kestin tuon, ehkä olin vain utelias kokemaan, miten joku voi olla niin täynnä itseään. Luuli varmaan olevansa unelmiensa treffeillä. Viestitteli perään muutaman kerran, halusi tavata, mutta ei saanut minulta vastakaikua. Ihmettelee varmaan vieläkin, miksei, kun oli omasta mielestään maailman upein tyyppi.
Ei ihmettele vaan syyttää naisia siitä, ettei hän liian kilttinä ja kunnollisena kelpaa.
Eikä ikinä tule tajuamaan todellista syytä, omaa käytöstään.
Luuleeko nämä olevansa työpaikkahaastattelussa vai mitä ihmettä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin treffien ajan KAIKEN miehestä, kertoi ja kehui mitä omistaa, autot ja veneet ja kuntolaitteet, mitä syö ja juo, mistä ostaa sukkansa ja paitansa, eikä kysynyt koko illan aikana yhtään ainoaa asiaa minusta. En vieläkään tajua, miten kestin tuon, ehkä olin vain utelias kokemaan, miten joku voi olla niin täynnä itseään. Luuli varmaan olevansa unelmiensa treffeillä. Viestitteli perään muutaman kerran, halusi tavata, mutta ei saanut minulta vastakaikua. Ihmettelee varmaan vieläkin, miksei, kun oli omasta mielestään maailman upein tyyppi.
Sinäkään et siis kysellyt mieheltä, kun kertoi omatoimisesti. Ehkäpä sinunkin olisi pitänyt sitten vaan kertoa omista jutuistasi, eikä odotaa jotain haastattelupalvelua.
Jospa ei saanut suunvuoroa. Naiset kasvatetaan odottamaan vuoroaan, ei keskeyttämään monologeja.
On tosi hyvä, että nämä toksiset roolit on tiedostettu ja väistymässä. Niistä kärsivät kaikki.
Itse olen opettelemalla opetellut keskeyttämään, ottamaan tilani ja sanomaan tarvittaessa ei.
Ei ole helppoa, mutta sillä saa kunnioitusta, myös miehiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miehenä käynyt joku 80 kertaa treffeillä joten tietenkin näihin on mahtunut monta huonoakin, mutta en jaksa niitä naisia erityisemmin ruotia.
Haluaisin vain sanoa, että hyvät käytöstavat ja huomaavaisuus ei maksa mitään vaikka treffikumppani ei kiinnostaisikaan. Kukaan ei ole niin tärkeä henkilö etteikö voisi jutella vastavuoroisesti sen alle tunnin ajan.
Vaikka huomaisin heti alussa, että naisella on liian korkea rasvaprosentti mun makuun niin pyrin silti tutustumaan naiseen asiallisesti ja joka kerta nämä naiset ovat myös pyytäneet uusia treffejä. Eli mun epäkiinnostus ei näy ulospäin ja siihen pyrinkin.
No kohtelias pitää toki olla. Mutta aivan typerää tuokin että tarkoituksella teeskentelet niin kiinnostunutta että toinen luulee että jatkoa on luvassa. Mitä sinä sillä voitat? Vääriä tulkintoja tulee väistämättä, mutta ei pidä tarkoituksella johtaa harhaan.
Miten niin teeskentelen kiinnostunutta? Mielestäni kuuluu hyviin käytöstapoihin se, että juttelee toiselle vaikka ei kiinnostaisi romanttisesti. Pitäisikö mun tahallaan olla tuppisuu, että näyttäisin toiselle, että et kiinnosta minua yhtään. Mun mielestä tuollainen olisi lapsellista.
Voisit sanoa ihan suullasi, että ei tästä enempää kehkeydy mutta kiitos kahviseurasta! Olen luullut aikuisten tekevän noin.
Ja ihan sekin, että kiittää ja poistuu ekana, antaa riittävän viestin NAISILLE.
Mieshän ei aina tajua edes suoraa eitä. Sinä varmaan tajuat kun vaikutat fiksummalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surkein treffikokemus minulla on itseasiassa sellainen, että ensimmäiset treffit meni suorastaan taivaallisesti, mutta siitä eteenpäin kaikki meni täysin mönkään kun tapailtiin. Siksi harmittaa älyttömästi ne hyvin menneet ekat treffit, kun ei voi käsittää sitä surkeaa jatkoa.
Joo samoja kokemuksia. Ekat treffit ihan sairaan kivat, mutta sitten jotenkin vain kemiat eivät toimineet.
Kerran yhdellä naisella tapahtui tunteiden täydellinen jäätyminen minua kohtaan, kun jotain turhaa tv-ohjelmaa katsellessamme nainen kommentoi, "että olipa toi idioottimainen kosinta", nii heitin sit ihan viattoman heiton, että "joo pitää pitää toi mielessä" enkä muuten muistanut koko kommenttia. Mutta nainen oli ottanut tommoisen viattoman heiton, niin että mä jo jonkun 4 tapaamiskerran jälkeen suunnittelin kosintaa xD. Minkä nainen sitten tulkitsi takertumiseksi, yli-innokkuudeksi ja ties miksi, mikä viilensi ne tunteet ja tapailu päättyi pian siihen.
Vieläkin harmittaa, että hyvin alkanut juttu kariutui noin älyttömään juttuun. Mutta opinpahan nyt, että naiset kammoaa takertuvia miehiä ja tapailun alkavaiheessa pitää välttää kaikkea, minkä nainen voisi edes mitenkään tulkita takertumiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: lle kävi vain kurja mäihä. Eipä mies huumoria ymmärtänyt. Toisaalta, hyvä vain, ei tuommoista miestä ois jaksanut kauaa katella.
Ehkäpä ap oli se, joka ei ymmärtänyt huumoria ja naiselliseen tapaan otti heti nokkiinsa.
Miksi mä olisin ottanut nokkiini? En mä menettänyt yhtään mitään. Mulla oli oikein kiva ilta.
Ap
Ap oli "keskittynyt pelaamiseen". Jo siinä vaiheessa selväjärkinen mies ymmärtää että tämä ämmä ei ole normaaliälyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkein treffikokemus minulla on itseasiassa sellainen, että ensimmäiset treffit meni suorastaan taivaallisesti, mutta siitä eteenpäin kaikki meni täysin mönkään kun tapailtiin. Siksi harmittaa älyttömästi ne hyvin menneet ekat treffit, kun ei voi käsittää sitä surkeaa jatkoa.
Joo samoja kokemuksia. Ekat treffit ihan sairaan kivat, mutta sitten jotenkin vain kemiat eivät toimineet.
Kerran yhdellä naisella tapahtui tunteiden täydellinen jäätyminen minua kohtaan, kun jotain turhaa tv-ohjelmaa katsellessamme nainen kommentoi, "että olipa toi idioottimainen kosinta", nii heitin sit ihan viattoman heiton, että "joo pitää pitää toi mielessä" enkä muuten muistanut koko kommenttia. Mutta nainen oli ottanut tommoisen viattoman heiton, niin että mä jo jonkun 4 tapaamiskerran jälkeen suunnittelin kosintaa xD. Minkä nainen sitten tulkitsi takertumiseksi, yli-innokkuudeksi ja ties miksi, mikä viilensi ne tunteet ja tapailu päättyi pian siihen.
Vieläkin harmittaa, että hyvin alkanut juttu kariutui noin älyttömään juttuun. Mutta opinpahan nyt, että naiset kammoaa takertuvia miehiä ja tapailun alkavaiheessa pitää välttää kaikkea, minkä nainen voisi edes mitenkään tulkita takertumiseksi.
Ei hätää, et mokannut. Jos se noin pieneen juttuun kaatui, oli vain ajan kysymys milloin nainen lähtee menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Näinhän se on.
Pelimies käyttäytyy jo lähtökohtaisesti tavalla joka on lähempänä keskiarvoista ihannetta. Pelimiehen todellinen taito on kuitenkin naisen lukeminen ja peilaaminen. Pelimies osaa lukea mitä nainen haluaa ja miten nopeasti tai hitaasti naisen kanssa voi edetä. Sitten pelimies muuttuu oikeanlaiseksi mieheksi. Pian on yhteiset liikkeet, yhteiset eleet ja puhutaan yhteistä kieltä.
Tuntemani mies, joka on taitava pelimies, oli joskus kanssani työpaikan kautta kurssilla jolla tehtiin tällaisia "peilausharjoituksia". Kouluttaja suorastaan säikähti kuinka taitava heppu oli, matki kaiken murretta ja pikku tapoja myöten täydellisesti. Ja totta kai yritti pokata kouluttajaa.
Naiset rakastavat kaveriani, ja antavat pettämiset anteeksi.
Tuntemasi mies on tunteeton sosiopaatti ja sinusta vika on naisissa, jotka niljakkeeseen lankeavat. Mies pitäisi kuohita ja heittää maakuoppaan loppuiäkseen. Hyi olkoon.
Yleistystä.
Pointti on se, että tuo fiilis riittää naisille. Kunhan ne saa nauramaan niin homma on usein selvä. Naisilla on kuitenkin on kauhea tarve miellyttää, toimia niin että kaikilla on kivaa.
Se itsekkyys tulee vastaan vasta sitten arjessa, silloin alkaa oleen omia mielipiteitä ja näkemyksiä. Mutta alkuvaiheessa halutaan mennä mukaan toisen juttuun.
Olenko ainut jonka mielestä tässä viestissä ei ole mitään järkeä? Ihme poukkoilua ja vihaoksennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekat treffit, vuosituhannen vaihteen tienoilla. Mies oli muualta, mutta sanoi tulevansa työmatkalle maalaispaikkakuntaa suurempaan kotikaupunkiini ja ehdotti tapaamista. Oli hermostuksissaan ottanut kaverinsa mukaan "ettei sitten näytä oudolta kun hän siellä yksinään odottelee jos käy taas niin, että teen oharit". Ei uskaltanut katsoa silmiin, ei osannut jutella yhtään mistään, puhui itsestään vähätellen. Jostain kumman syystä en hennonut vaan kävellä tieheni, vaan tuumin, että nyt viedään maalaispojat sellaiseen paikkaan, että häipyvät oma-aloitteisesti. Vaihdettiin ravintolaa täpötäynnä väkeä olevaan vilkkuvien värivalojen kohteeseen, jossa soitettiin musiikkia nupit kaakossa. Kun pääsin survoutumaan tungoksen läpi baaritiskille saakka, huomasin kaksikon kadonneen. Todennäköisesti kääntyivät kannoillaan jo kynnyksellä; tavoite saavutettu. Minähän sitten parkkeerasin baaritiskille ja join muutaman kossuvissyn. Paskoista treffeistä sukeutui loistava ilta, tapasin nykyisen aviomieheni.
Vierailija kirjoitti:
Mies Nyt 45 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvilassa "treffien" todellinen luonne paljastui. Komistus oli ihastunut kämppäkaveriini, ja yritti kauttani selvitellä oliko ihastuksen kohde vapaa, ja olisiko mulla neuvoja kuinka häntä lähestyä.
Sillä hetkellä lähinnä nolotti oma innokkuus, nykyisin muistaessani tuon illan/yön jo hymyilyttää. Todellinen salamaromanssi Cyrano de Berceragin hengessä😆
Samankaltainen kokemus opiskeluajan lopulta 90-luvulta. Oli tulossa viimeisimpiä bileitä opiskelujen loputtua. Eräs hyvännäköinen alemman kurssin naisopiskelija kyseli olenko tulossa bileisiin. Ehdin vähän innostua. Bileissä sitten halusi jutella kahdestaan luottamuksellisesti. Aihe: oli todella ihastunut parhaaseen miespuoliseen opiskelukaverini ja halusi minulta ajatuksia, kuinka lähestyisi miestä ja onko mies vapaana jne.
Neuvoin toki, mutta pikkasen kirpasi.Voi nyt muistin oman samanlaisen..
Juhannus joskus 80-luvulla, Mustikkamaa, oltiin bestiksen kanssa siellä.
Kundi lyöttäytyi seuraamme, jäimme jossain vaiheessa kahdestaan, pusuteltiinkin.
Illan päätteeksi kertoi olevansa kiinnostunut ystävästäni ja voisinko esitellä meidät. No toki. Olivat parien treffien ajan yhdessä.
Näin sitä 16-vuotiaana toimii :D
Kyllä se vähän kirpaisi.. mutta olin meidän kahden suhteessa se ruma ankanpoikanen ja bestis sellainen taskupokkaripommi, johon kaikki miehet lääpällään.
Mulle kävi kanssa just 16-vuotiaana sama, jossain nuorison bänditapahtumassa. Ehdin jo vähän ihastua tyyppiin, kun oltiin pussailtukin, kun hän bongasi mun kaverit joiden seurasta oltiin aiemmin lähdetty ja alkoi pokkana iskeä toista kaveriani ja taisi pusunkin hänelle antaa. Kaverini ei ollut onneksi suuremmin kiinnostunut. En kehdannut edes ikinä kertoa kaverilleni kuinka tuossa oli känynyt :D
Mulla oli muutamia vuosia sitten ennen nykyistä parisuhdetta hämmentävät treffit... Jännä, etten päätynyt toisille ;)
Kyseinen tyyppi vaikutti alkuun tosia asialliselta ja päätimme käydä yksillä kivassa blues-paikassa. Hän kehui paljon aikaansaannoksillaan, kun lyhytelokuvaohjaaja oli ja kertoi toki myös työstään, mikä oli mielenkiintoista.
Ajattelin ensin, että hän vain jännitti puhuessaan paljon,mutta pääosin hän puhui vain itsestään ja humaltui.
Myöhemmin illan aikana avautui,että hänen exänsä on edelleen taloudellisesti riippuvainen ja hänestä, ja se on ihan ok (olin vähän, että "Aijaa - erikoista").
Samassa keskustelussa ilmeni myös, että miehellä oli diagnosoitu narsistinen mielialahäiriö... ("Oooookei. Mites koet sen itse?" ) Se ilta menikin sitten kuunnellessa miehen avautumista ja katsoessa humaltumista. Kun kello alkoi näyttää riittävästi, kiitin seurasta ja jatkossa ilmoitin uuden kutsun saatuani, että "valitettavasti nyt tuntui siltä, että ollaan aika erilaisia ja en halua tavata enää jatkossa".
Huh. Ovelaa tavata tyyppi, joka itse myöntää narsistisuutensa ja kertoo elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Mua aina huvittaa nämä "Pelimiesten tunnustukset". Eli tämä "riippuu vähän naisesta mitä viestittää", tarkoittaa sitä että jos nainen on etsimässä panoseuraa, niin sänkyyn voidaan edetä siinä vaiheessa kun olet osoittanut olevasi hauska, hyvätapainen ja ulkoisesti haluttava yksilö ja tilanne ollaan saatu flirttailemalla tarpeeksi latautuneeksi.
Tässä tietysti pitää osata erottaa ensisijaisesti panoseuraa hakeva nainen ja vakavampaa hakeva nainen toisistaan. Monet miehet pissii tämän olemalla huonotapainen, totinen/tyly tai fyysisesti luotaantyöntävä. Sitten kun joku kohtuullisen kuvannäköinen mies on keksinyt, miten naisen kanssa ollaan olematta huonotapainen, tyly ja totinen, niin sitten ollaan niin Master Of Pussya, että oksat pois.
Ps. Monet naisetkin ihan oikeasti haluavat seksiä. Jos olette lukeneet tarinat huolella, niin olette ehkä huomanneet kuinka aika moni nainen on päätynyt panetuksessaan punkkaan hyvinkin epämääräisen kaverin kanssa, kun on vaan tehnyt niin kovasti mieli seksiä. Eli ei se naisen petiin saaminen ole mitenkään suuri ponnistus kenellekään normaalille miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvännäköinen, kohtelias ja puhelias nuorehko mies (olin saman ikäinen) lähestyi minua odottaessani metroa. Hän pyysi minua kahville, sillä olin ilmeisesti jotenkin kiinnittänyt hänen huomion. No, menimme kahville. Paikalle saavuttuaan tämä reipas ja puhelias kundi oli lähes menettänyt puhekykynsä, sillä hän jännitti ilmiselvästi. Yritin rentouttaa tilannetta vitsailemalla, juttelemalla paljon ja kertomalla itsestäni. Sanalla kysyin myös hänestä. Treffit meni muutoin ihan ok, mutta mies tuijotti kahvikuppiaan, ja välillä hörppi siitä tärisevin käsin. Emme nähneet enää, sillä minusta tuntui, ettei välillämme ollut luontaista keskusteluyhteyttä.
Osaako joku miespuolinen täällä valaista, miksi todella moni suomalainen mies on hirmuisen epävarma itsestään? Jännittäminen on sinällään hyvin suloista, enkä halua tällä kysymyksellä moittia. Minua kiinnostaa, millainen ajatusprosesi käy miehen mielessä, joka ei pysty treffeillä puhumaan. Onko kyseessä tosiaan ujous, pelko makaamisesta vai jotakin muuta?
Toiset treffit olivat sitten ihan kamalat. Tapasin miehen, joka pyysi minua työpaikallani ulos (hän oli asiakas). Mies oli ok näköinen, ja oli vaikuttanut sosiaaliselta ja mukavalta. Treffeillä hän puhuikin paljon, ja osasi olla keskustelussa hyvin vastavuoroinen. Kunnes sieltä jysähti pommi. Mies kehui, kuinka pienikokoinen olen (lyhyt ja laiha). Totesin siihen jotain, että olisin mieluumin pitkä, mutta ihan tyytyväinen näin. Mies sitten siihen:" Ei, kun olet juuri hyvä noin. Pienet naiset on älyttömän kuumia. Mä haluaisin löytää naisen, joka on maksimissaan just jonkun mun pikkusiskon kokoinen ja painoinen." Kysyin, kuinka vanha hänen pikkusiskonsa oli. Kuulemma 11. Treffit jatkui hyvin kiusallisissa tunnelmissa, ja päätin ne nopeasti jonkin tekosyyn varjolla.
Niin, tässä taas täydellinen esimerkki siitä että ujot, potentiaalisesti hyvät tyypit jäävät sivuun ja nämä itsevarmana rynnivät urpot pääsevät kaikkein pisimmälle. Mikäs siinä on sitten?
Onhan se varmaan hankalaa, jos toinen jännittää niin ettei keskustelu tahdo sujua, mutta voisiko asialle antaa vaikka vähän enemmän aikaa kuin ne yhdet treffit? Miksi nainen pitää saada heti välittömästi pyyhkäistyä jaloiltaan, vaikka yleensä sillä pyyhkäisyllä on sitten joku synkkä kääntöpuoli kuitenkin?
Ei mies eikä nainen ole kumpikaan velkaa potentiaaliselle kumppanille mitään uusia mahdollisuuksia tai lisäaikaa. Toki voi toivoa että kipinä syttyisi toisella, kolmannella jne. mutta mitään velvollisuutta ei ole tarjota jatkoa.
Sitä kemiaa on niin vaikea selittää. Vaikka molempia jännittäisi ja ensimmäinen tapaaminen olisi nolostelua puolin ja toisin, niin se että molemmat haluaa kantaa sitä tilannetta ja suojata toisen "kasvoja". Lämminhenkistä ja ymmärtävää toisen kohtaamista, koska molemmat haluaa että se onnistuu. Tämä näkyy kyllä jo ensimmäisellä tapaamisella jos kaikki on kohdallaan ja sitä fiilistä ei voita mikään. Itse en ole koskaan joutunut odottamaan mitään hidasta syyttelyä sen suhteen, että molemmat haluaa että toisella on mukavaa.
No tämä on ihan totta, mutta miten sitä "kemiaa" sitten syntyy helpommin näiden kanssa, jotka paljastuvat myöhemmin täysiksi mulkuiksi? Jotkut osaavat ilmeisesti luoda sitä kemiaa ihan tietoisesti ja ujot eivät sitä osaa, vaan ovat täysin sattuman armoilla.
Hienoa että joku muukin on tajunnut tämän asian. Miehille treffailu on yrityksen, erehdyksen ja toistojen kautta oppimista. Kemiaa tehdään olemalla sopivalla tavalla herrasmiesmäinen mutta kuitenkin sopivan renttumainen pilke silmäkulmassa. Naisen iholle olisi päästävä suhteellisen nopeasti treffien alusta, muutamissa kymmenissä minuuteissa. Kuitenkin hienotunteisesti ja niin ettei toiselle tule ahdistava olo.
Riippuu vähän naisesta miten tämä tapahtuu, mutta pelimies osaa lukea signaaleja ja tietää jo kokemuksesta miten kukin nainen viestittää. Näin sitä kemiaa tehdään.
Näinhän se on.
Pelimies käyttäytyy jo lähtökohtaisesti tavalla joka on lähempänä keskiarvoista ihannetta. Pelimiehen todellinen taito on kuitenkin naisen lukeminen ja peilaaminen. Pelimies osaa lukea mitä nainen haluaa ja miten nopeasti tai hitaasti naisen kanssa voi edetä. Sitten pelimies muuttuu oikeanlaiseksi mieheksi. Pian on yhteiset liikkeet, yhteiset eleet ja puhutaan yhteistä kieltä.
Tuntemani mies, joka on taitava pelimies, oli joskus kanssani työpaikan kautta kurssilla jolla tehtiin tällaisia "peilausharjoituksia". Kouluttaja suorastaan säikähti kuinka taitava heppu oli, matki kaiken murretta ja pikku tapoja myöten täydellisesti. Ja totta kai yritti pokata kouluttajaa.
Naiset rakastavat kaveriani, ja antavat pettämiset anteeksi.
Tuntemasi mies on tunteeton sosiopaatti ja sinusta vika on naisissa, jotka niljakkeeseen lankeavat. Mies pitäisi kuohita ja heittää maakuoppaan loppuiäkseen. Hyi olkoon.
En ole kaveriani diagnosoinut.
On mukava heppu ja jos jotain sosiopatiaa on niin se ei päde kaikkiin tilanteisiin ja ihmisiin. Niin luulen että omaa jonkinlaisen pakkomielteen naisten valloittamista kohtaan. Että saa naisen ihailemaan itseään.
Kavereille on mukava heppu, ei leuhka tms. Mutta naisseurassa jotenkin menee toinen vaihde päälle.
Sille en voi mitään millainen käytös teihin naisiin puree...
No jos mietit vaikka jotain Maisa Torppaa (joka historiansa perusteella ei ole mikään kullannuppu, mm. raskauskiristykset jne), niin eiköhän se niin mene, että tietynlaiset ihmiset vain kokee tuollaiset valloittavat manipulaattorit kovin vastustamattomiksi. Eli pelkästään naisten syyttäminen tästä on aika typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkein treffikokemus minulla on itseasiassa sellainen, että ensimmäiset treffit meni suorastaan taivaallisesti, mutta siitä eteenpäin kaikki meni täysin mönkään kun tapailtiin. Siksi harmittaa älyttömästi ne hyvin menneet ekat treffit, kun ei voi käsittää sitä surkeaa jatkoa.
Joo samoja kokemuksia. Ekat treffit ihan sairaan kivat, mutta sitten jotenkin vain kemiat eivät toimineet.
Kerran yhdellä naisella tapahtui tunteiden täydellinen jäätyminen minua kohtaan, kun jotain turhaa tv-ohjelmaa katsellessamme nainen kommentoi, "että olipa toi idioottimainen kosinta", nii heitin sit ihan viattoman heiton, että "joo pitää pitää toi mielessä" enkä muuten muistanut koko kommenttia. Mutta nainen oli ottanut tommoisen viattoman heiton, niin että mä jo jonkun 4 tapaamiskerran jälkeen suunnittelin kosintaa xD. Minkä nainen sitten tulkitsi takertumiseksi, yli-innokkuudeksi ja ties miksi, mikä viilensi ne tunteet ja tapailu päättyi pian siihen.
Vieläkin harmittaa, että hyvin alkanut juttu kariutui noin älyttömään juttuun. Mutta opinpahan nyt, että naiset kammoaa takertuvia miehiä ja tapailun alkavaiheessa pitää välttää kaikkea, minkä nainen voisi edes mitenkään tulkita takertumiseksi.
Kannattaa ennemmin opetella vaan tutustumaan siihen tapailemaasi naiseen yksilönä eikä yrittää löytää sääntöjä ja koodeja jotka toimivat kaikkiin maailman naisiin.
Esim itse tykkään nopeasta sitoutumisesta silloin kun itse tunnen samoin ja kevyt deittailu saa tunteet viilentymään, eli aivan päinvastoin kuin tapailemallasi naisella.
Kerran oli älyttömän huonot treffit.