Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiä ei pitäisi makuuttaa kotiin. Käynti työkkäriin vähintään kerran viikossa, ja aina mukaan tiukka raportointi siitä, mitä työllistymisen eteen on tehty.
Pieni höykkyytys saa kummasti miettimään, miten luoda itselleen työpaikka.
Tule sitten kertomaan kuinka tämä sun kohdallasi toimii kun jäät työttömäksi.
Terveiden työikäisten kohdalla työttömyys on oma valinta. Mene hippi töihin!
Heitetääs välikysymys tähän: miltä tuntuu opiskella ensin x vuotta yliopistossa / amk:ssa ja valmistua sitten suoraan kortistoon (tai vaihtoehtoisesti että ei pääse valmistumisen jälkeen oman alan töihin)? Millaisia tunteita ja ajatuksia liittyy? Voiko tästä syyttää jotain vai pitääkö katsoa peiliin?
Vierailija kirjoitti:
Heitetääs välikysymys tähän: miltä tuntuu opiskella ensin x vuotta yliopistossa / amk:ssa ja valmistua sitten suoraan kortistoon (tai vaihtoehtoisesti että ei pääse valmistumisen jälkeen oman alan töihin)? Millaisia tunteita ja ajatuksia liittyy? Voiko tästä syyttää jotain vai pitääkö katsoa peiliin?
Katso peiliin. Ennen opiskeluja selvitetään oman alan työllisyysnäkymät (jotka toki elävät). Ja jos ei oman alan töitä löydy, niin sitten nöyrrytään ja tehdään sitä mitä on tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Heitetääs välikysymys tähän: miltä tuntuu opiskella ensin x vuotta yliopistossa / amk:ssa ja valmistua sitten suoraan kortistoon (tai vaihtoehtoisesti että ei pääse valmistumisen jälkeen oman alan töihin)? Millaisia tunteita ja ajatuksia liittyy? Voiko tästä syyttää jotain vai pitääkö katsoa peiliin?
Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta ottaa ketään töihin. Markkinavoimat määräävät pelin hengen.
Vierailija kirjoitti:
Oon nyt viimepäivinä miettinyt näitä vuokra firmoja että onks nää vaan *askojen yritysten keino huijata ihmisiä hakemaan heille töihin? Kun kukaan ei saa tietää minne hakee niin aika vaikea on etsiä ihmisten mielipiteitä tai kokemuksia paikasta.. Tiedä millaiseen puljuun pääsi pistät.
Työpaikka kiusaamista on niin monessa paikassa että ihmisten kertomuksilla todellakin on väliä, tietää sitten välttää ne firmat joissa asioille ei tehdä mitään ja joissa uusia ajetaan nurkkaan ahdistellen ulos.
Inhottaa kun noissa ilmoituksissa aina kehuskellaan maasta taivaaseen se yritys että miten on hyvä työyhteisö ja on niin mukava työporukka ja blaa blaa.. jos kerta on niin mahtavaa niin miksi ei voida laittaa firman nimeä julki?
Ja toinen juttu on tää sijainti. En tajua miksi sitä ei voida merkitä siihen ilmoitukseen
Jossain vaiheessa ne lakkasivat laittamast firmojen nimiä ilmoihin ilmeisesti sen vuoksi, että ihmiset siitä näkivät missä olisi töitä tarjolla ja laittoivat itse hakemuksia. Vuokratyöfirmojen toimintahan perustuu riistoon, jossa firma vie osan työntekijän palkasta.
"Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse"
Jos on kokenut ja tajunnut eikä miellytä, niin eikö kannattaisi mennä sitten töihin!
Vierailija kirjoitti:
"Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse"
Jos on kokenut ja tajunnut eikä miellytä, niin eikö kannattaisi mennä sitten töihin!
Kannattaisi totta kai! Valitettavasti en voi mennä töihin, ennen kuin minut on paikkaan valittu. Huomenna vastailen videon välityksellä ensimmäisen haastatteluvaiheen kysymyksiin, että ei tämä nyt onneksi täysin toivottomalta näytä, kun sen jatkoon pääsee.
^^ kun sentään jatkoon pääsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse"
Jos on kokenut ja tajunnut eikä miellytä, niin eikö kannattaisi mennä sitten töihin!
Kannattaisi totta kai! Valitettavasti en voi mennä töihin, ennen kuin minut on paikkaan valittu. Huomenna vastailen videon välityksellä ensimmäisen haastatteluvaiheen kysymyksiin, että ei tämä nyt onneksi täysin toivottomalta näytä, kun sen jatkoon pääsee.
Tsemppiä haastatteluun! Mene ajoissa nukkumaan ja muista syödä hyvin aamulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitetääs välikysymys tähän: miltä tuntuu opiskella ensin x vuotta yliopistossa / amk:ssa ja valmistua sitten suoraan kortistoon (tai vaihtoehtoisesti että ei pääse valmistumisen jälkeen oman alan töihin)? Millaisia tunteita ja ajatuksia liittyy? Voiko tästä syyttää jotain vai pitääkö katsoa peiliin?
Katso peiliin. Ennen opiskeluja selvitetään oman alan työllisyysnäkymät (jotka toki elävät). Ja jos ei oman alan töitä löydy, niin sitten nöyrrytään ja tehdään sitä mitä on tarjolla.
Miten niitä "tarjolla olevia" töitä voi tehdä, jos niihin ei tule valituksi eli palkata?
Mitä se "nöyrtyminen" on käytännössä? Sitäkö, että suostuu tekemään palkatta työtä erilaisissa työkokeiluissa ja harjoitteluissa uskoen loputtomasti tyhjiin lupauksiin työpaikasta orjapestien päätteeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitetääs välikysymys tähän: miltä tuntuu opiskella ensin x vuotta yliopistossa / amk:ssa ja valmistua sitten suoraan kortistoon (tai vaihtoehtoisesti että ei pääse valmistumisen jälkeen oman alan töihin)? Millaisia tunteita ja ajatuksia liittyy? Voiko tästä syyttää jotain vai pitääkö katsoa peiliin?
Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta ottaa ketään töihin. Markkinavoimat määräävät pelin hengen.
Siinä tapauksessa kenelläkkään ei myöskään ole oikeutta syyllistää niitä ihmisiä jotka eivät työpaikkaa saa. Markkinavoimat kun määräävät pelin hengen, ei työtön työnhakija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse"
Jos on kokenut ja tajunnut eikä miellytä, niin eikö kannattaisi mennä sitten töihin!
Kannattaisi totta kai! Valitettavasti en voi mennä töihin, ennen kuin minut on paikkaan valittu. Huomenna vastailen videon välityksellä ensimmäisen haastatteluvaiheen kysymyksiin, että ei tämä nyt onneksi täysin toivottomalta näytä, kun sen jatkoon pääsee.
Tsemppiä haastatteluun! Mene ajoissa nukkumaan ja muista syödä hyvin aamulla
En saa nukuttua hyvin, jos seuraavana päivänä on jotain erityisen tärkeätä ja kaavasta poikkeavaa. Ei johdu varsinaisesti jännityksestä tai epävarmuudesta, mutta aivot ja koko kroppa vain käyvät ylikierroksilla. Ihan hyvin haastattelut silti aina on mennyt, univajeessakin.
Toi oli hyvä uutinen äsken TV ssä et toi et kunnat ottaa työttömiä te keskukselta. Se vaan että tähän pandemian aikaan ei oikeen töitä ole tarjolla suurimmista osalla aloista.. jos kaikki muutnekin on lomautettuna kuntosaleilla, ravintoloissa ja baareissa, suurin osa myyjistä, lentokenttä työntekijät ym ym. Tuskin palkkaavat uusia kun vanhatkin odottavat pääsyä takaisin työmaalle 😅😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heitetääs välikysymys tähän: miltä tuntuu opiskella ensin x vuotta yliopistossa / amk:ssa ja valmistua sitten suoraan kortistoon (tai vaihtoehtoisesti että ei pääse valmistumisen jälkeen oman alan töihin)? Millaisia tunteita ja ajatuksia liittyy? Voiko tästä syyttää jotain vai pitääkö katsoa peiliin?
Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta ottaa ketään töihin. Markkinavoimat määräävät pelin hengen.
Siinä tapauksessa kenelläkkään ei myöskään ole oikeutta syyllistää niitä ihmisiä jotka eivät työpaikkaa saa. Markkinavoimat kun määräävät pelin hengen, ei työtön työnhakija.
Juurikin näin. Miksi tuntea syyllisyyttä jostain jota et voi hallita? Jokainen Suomen kansalainen on LAIN NOJALLA oikeutettu avustuksiin ja tukiin. Ei se ole moraalitonta olla tuntematta syyllisyyttä vaikka joku juntti tai juppi yrittää pilata päiväsi.
En ole ollut tällä vuosituhannella töissä, enkä edelliselläkään montaa kuukautta, vaan ei hätää mitään, seuraan asioita ja tilanteita, kohtuullisesti olen asioista perillä, sen verran kuin median kautta pystyy olemaan.
Kommentoin ja osallistun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sekin on väärin että yritys julkaisee haettavaksi työpaikan johon on jo valittu joku, mikä järki siinä on? tuhlaa turhaan ihmisten aikaa ja antaa turhaa toivoa työllistymisestä.
Yrityksiltä tämä onkin ajanhukkaa. Elleivät sitten halua katsoa olisko parempia hakijoita tai pitää muuten löysässä hirressa sitä jolle tuo paikka on jo menossa. Julkisella puolella tuo taitaa olla lain sanelema juttu, olen ymmärtänyt että ainakin virat pitää mennä virallisen haun kautta ja silloin se paikka on ilmoitettava haettavaksi vaikka siihen on tekijäkin jo valmiina.
Miksi yrityksille pitäisi olla helpommat säännöt kuin julkisen sektorin toimijoille? Siksikö, että julkinen sektori oikein pitää pakottaa tuhlaamaan rahojaan turhiin rekrytointiprosesseihin ja haastattelukonsulttifirmojen palkkioihin? Vaiko vain siksi, että yrityksissä saisi nepotismi ja hyväsiskoverkostot jyllätä valiten vähän huonompaa ainesta työntekijöiksi, kunhan ovat jonkun erityisasiantuntijan sukulaisia tai muita tuttuja?
Julkisen haun pitää edes näön vuoksi olla tasa-arvoinen ja valitun se ehdot täyttävä hakija.
Mitäpä se minua pitäisi kiinnostaa jos Perheyritys Oy Ab palkkaa talousvastaavaksi apukoulun käyneen johtajan veljentytön. Sen sijaan kiinnostaa jos kunta tai valtio tekee tälläisen typeryyden. Eikä julkisellakaan puolella käsittäkseni tarvitse järjestää julkista hakua kuin virkoihin, joku tavan työntekijä voidaan sielläkin palkata sukulaisista.
Samoin perheyritykset toki saavat suosia niitä omia perheenjäseniään. Ei tässäkään mielestäni ole mitään epäselvää. Sen sijaan se että iso Firma Oy palkkaa vain jo ennestään töissäolevien tuttuja ja sukulaisia on ongelmallista mutta tällekkään ei lainsäädäntö voi mitään eikä mielestäni tarvitsekkaan voida. Siinäpähän palkkaavat niin kauan kuin niitä riittää ja kantavat vastuun seurauksista. Se ei nimittäin ole aina hyvä että sukulaiset on sikin sokin esimiehinä ja työntekijöinä.
Vierailija kirjoitti:
Työttömiä ei pitäisi makuuttaa kotiin. Käynti työkkäriin vähintään kerran viikossa, ja aina mukaan tiukka raportointi siitä, mitä työllistymisen eteen on tehty.
Pieni höykkyytys saa kummasti miettimään, miten luoda itselleen työpaikka.
Kerran viikossa työkkäriin, kuka maksaa matkat kun niitä kertyy yli 1000km?
Mitenpä haet töitä kun viikosta toiseen on ne samat alle 10 paikkaa auki?
Lapsellisen hallituksen pitäs luopua työttömyysturvan verotuksesta. 20 pros veroa menee 675e korvauksesta ja jää 500e cash. Ei sillä elä vaikka hakisi kaikki ruoat ruoka avusta. Jos ei Sanniska & girls verotettas meitä työttömiä niin jäisi 675e käteen kuussa ja voisi talvehtia vaikka Intiassa.
Ei työttömyystuki oo mikään palkka. Se on tuki.
Kaikki työttömyyskorvaukset tulisi muuttaa vastikkeelliseksi ja hätäaputyöt takaisin käyttöön. Esimerkiksi puistoissa riittää koirankikkareita siivottavaksi. Keskiluokka on kyllästynyt kaikenmaailman retkujen elättämiseen.