Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei tule niin hyväsydämistä työnantajaa olemaan kuka palkkaisi 12v työttömänä olleen.
Ryhdy sinä työnantajaksi, joka ei palkaa kuin vähintään 10 v työttömänä olleita. STONKS!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiä ei pitäisi makuuttaa kotiin. Käynti työkkäriin vähintään kerran viikossa, ja aina mukaan tiukka raportointi siitä, mitä työllistymisen eteen on tehty.
Pieni höykkyytys saa kummasti miettimään, miten luoda itselleen työpaikka.
Kerran viikossa työkkäriin, kuka maksaa matkat kun niitä kertyy yli 1000km?
Mitenpä haet töitä kun viikosta toiseen on ne samat alle 10 paikkaa auki?
Asut luultavasti paikassa, jossa on paljon metsää. Pane pystyyn yritys, joka kerää käpyjä ja marjoja sekä tekee metsänhoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
sekin on väärin että yritys julkaisee haettavaksi työpaikan johon on jo valittu joku, mikä järki siinä on? tuhlaa turhaan ihmisten aikaa ja antaa turhaa toivoa työllistymisestä.
Yrityksiltä tämä onkin ajanhukkaa. Elleivät sitten halua katsoa olisko parempia hakijoita tai pitää muuten löysässä hirressa sitä jolle tuo paikka on jo menossa. Julkisella puolella tuo taitaa olla lain sanelema juttu, olen ymmärtänyt että ainakin virat pitää mennä virallisen haun kautta ja silloin se paikka on ilmoitettava haettavaksi vaikka siihen on tekijäkin jo valmiina.
Miksi yrityksille pitäisi olla helpommat säännöt kuin julkisen sektorin toimijoille? Siksikö, että julkinen sektori oikein pitää pakottaa tuhlaamaan rahojaan turhiin rekrytointiprosesseihin ja haastattelukonsulttifirmojen palkkioihin? Vaiko vain siksi, että yrityksissä saisi nepotismi ja hyväsiskoverkostot jyllätä valiten vähän huonompaa ainesta työntekijöiksi, kunhan ovat jonkun erityisasiantuntijan sukulaisia tai muita tuttuja?
Julkisen haun pitää edes näön vuoksi olla tasa-arvoinen ja valitun se ehdot täyttävä hakija.
Mitäpä se minua pitäisi kiinnostaa jos Perheyritys Oy Ab palkkaa talousvastaavaksi apukoulun käyneen johtajan veljentytön. Sen sijaan kiinnostaa jos kunta tai valtio tekee tälläisen typeryyden. Eikä julkisellakaan puolella käsittäkseni tarvitse järjestää julkista hakua kuin virkoihin, joku tavan työntekijä voidaan sielläkin palkata sukulaisista.
Samoin perheyritykset toki saavat suosia niitä omia perheenjäseniään. Ei tässäkään mielestäni ole mitään epäselvää. Sen sijaan se että iso Firma Oy palkkaa vain jo ennestään töissäolevien tuttuja ja sukulaisia on ongelmallista mutta tällekkään ei lainsäädäntö voi mitään eikä mielestäni tarvitsekkaan voida. Siinäpähän palkkaavat niin kauan kuin niitä riittää ja kantavat vastuun seurauksista. Se ei nimittäin ole aina hyvä että sukulaiset on sikin sokin esimiehinä ja työntekijöinä.
Itse asiassa laki julkisista työvoimapalveluista vaatii ilmoittamaan työvoiman tarpeesta työvoimaviranomaisille. Jos yksityinen ei näin tee, sille ei tietääkseni mitään voi. Mutta jos julkisella sektorilla rikotaan lakia, voi ilmoittaa ylimmälle laillisuusvalvonnalle. Pitäisi tulla kunnon moitteet oikeuskanslerilta tai oikeusasiamieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Heitetääs välikysymys tähän: miltä tuntuu opiskella ensin x vuotta yliopistossa / amk:ssa ja valmistua sitten suoraan kortistoon (tai vaihtoehtoisesti että ei pääse valmistumisen jälkeen oman alan töihin)? Millaisia tunteita ja ajatuksia liittyy? Voiko tästä syyttää jotain vai pitääkö katsoa peiliin?
Olihan se aluksi kova paikka, kun kortisto kutsui. Mutta sitten nöyrryin ja ryhdyin yrittäjäksi. Ihan hyvin menee. Seuraava askel olisi ollut mennä töihin, jotka eivät liity omaan alaan.
Työttömiä ei pidä vihata, mutta ei myöskään paapoa. Paljon on itsestäkin kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketutti tämä viesti. Joo siis työttömät luusereita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää niiden työllistyneiden ja hallituksenkin asenne siinä että heidän mielestään työtöntä ruoskimalla ja kiusaamalla ne kaikki saadaan töihin.. Mihin unohtuu se asia ettei työpaikkoja ole? Entä jos työnantajat ei palkkaa? Kaikista ei edelleenkään ole yrittäjiksi.
Kaikista on yrittäjiksi, jos tuet viedään pois.
Ei ole. Oli aika, jolloin joutui puolison elätiksi, jos puoliso tienasi liikaa. Minä olin siinä tilanteessa. En saanut silti mitään tuottavaa yritysideaa. Suurin osa "kaikista on yrittäjiksi" -jauhajista ei tiedä yrittäjyydestä mitään. Suomessa kun ei saa noin vain ruveta myymään mehuja kadunvarressa tms.
Mä sain töitä mutta nollatuloilla ei ollut sen kanssa mitään tekemistä. Sain töitä koska halusin töitä. Oman alan töitä oli helpoin saada.
Suomessa riittää yritysideaksi vaikka se, että muuttaa pääkaupunkiseudulle ja alkaa tarjoilla taloyhtiölle halpoja moppauksia. Yrittäjyyden kynnys on mitä todennäköisimmin muualla kuin työttömien ideapulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiä ei pitäisi makuuttaa kotiin. Käynti työkkäriin vähintään kerran viikossa, ja aina mukaan tiukka raportointi siitä, mitä työllistymisen eteen on tehty.
Pieni höykkyytys saa kummasti miettimään, miten luoda itselleen työpaikka.
Kerran viikossa työkkäriin, kuka maksaa matkat kun niitä kertyy yli 1000km?
Mitenpä haet töitä kun viikosta toiseen on ne samat alle 10 paikkaa auki?Asut luultavasti paikassa, jossa on paljon metsää. Pane pystyyn yritys, joka kerää käpyjä ja marjoja sekä tekee metsänhoitoa.
Käpyjen keruu on jo käyty läpi. Siihen vaaditaan aina maanomistajan lupa, sitä tehdään vain hakkuun jälkeen ja hyvin lyhyen aikaa vuodessa ja vieläpä sään mukaan.
Metsänhoito vaatii paitsi kalustoa, myös ammattitaitoa ja alalla on ammattilaisia riittävästi ja lisää koulutetaan koko ajan.
Marjoja toki voi poimia, mutta kukaan ei Suomessa marjanpoiminnalla elä.
Muutenkin ensisijaisesti kannattaisi miettiä se elannon hankkiminen jostain muualta kuin muiden metsistä.
-eri, metsänomistaja, ei työtön-
Ketjun aloittaja! Pala helvetin tulessa!
Miksi pilkkaat työttömiä ja köyhiä jatkuvasti?!
Neljän lapsen yksinhuoltajana voin kertoa meidän köyhyydestämme. Lapsilla ei ole varaa harrastaa. Lapsilisiä leikattiin yli 500 euroa meidän perheeltämme. Jääkaappi on yleensä aika tyhjä, ja kun se on täynnä, saattavat lapset huudella toisiaan katsomaan ”tuu kattoon kuinka paljon ruokaa”, Äiti-nimimerkki kirjoittaa.
Iltalehti kysyi lukijoidensa kokemuksia köyhyydestä sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina laajan, 10 000 vastaajan, tutkimuksen suomalaisesta köyhyydestä.
Tutkimuksessa selvisi, että rikkaat ja köyhät ajattelevat köyhyydestä täysin eri tavoin.
”Aiemmin ilkuin”
Olen joutunut kokemaan molempia. Olen ollut rikas ja köyhä. Silloin, kun rahaa tuli ikkunoista ja ovista, vähättelin ihmisiä, joilla ei mennyt hyvin. Myöhemmin, elämän kolhittua ja liiallisen hyvinvoinnin kadottua elämästäni, aloin ymmärtää, ettei ihminen välttämättä voi mitään, jos joutuu vaikkapa sairauden, työttömyyden tai jonkin muun elämässä vastaan tulleen onnettomuuden vuoksi köyhäksi, nimimerkk
Seitsemän vuotta sitten jouduin muuttamaan Keravalta 63 vuoden ikäisenä Orimattilaan. Rahani eivät enää riittäneet Keravan kaupungin vuokra-asunnon korkeaan vuokraan. Vuokrat vain nousevat kaiken aikaa ja tavarat kaupoissa kallistuvat, mutta minun eläkkeeni ei nouse senttiäkään – päinvastoin. Nyt leikataan, höylätään ja otetaan vielä tuostakin, jotta herroilla on vain kaikkea.
Koen itseni köyhäksi. Olen elänyt vuosia toimeentulotuella, joka osaa olla hyvinkin riittämätön ja jota ei aina edes saa, jos puuttuu jokin paperi. Minulla on kokemus siitä, että olen syönyt viikkokausia pelkkää makaronia ja kaurapuuroa. Lopulta olin niin huonossa kunnossa, etten päässyt omin voimin edes sängystä ylös. Tiedän köyhänä, miltä tuntuu, kun ei voi ostaa uusia vaatteita, vaikka sellaisia tarvitsisikin. Tiedän, miltä tuntuu, kun ruoka on oikeasti loppu: kun ei ole edes sitä makaronia tai hernekeittoa. Tiedän, miltä tuntuu kerätä pulloja ja viedä ne kauppaan toivoen, että raha riittäisi edes porkkanapussiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtön on aktiivinen yhteiskunnallinen toimija ja tuottava kansalainen, vaikka hän ei ole ansiotyössä. Köyhyys, koulutuksen puute ja terveydelliset syyt estävät työttömän aktiivista kansalaisuutta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Siksi työttömän perusoikeuksista, toimeentulosta, palveluista ja itsemääräämisoikeudesta tulee pitää kiinni sekä eettisin että kansantaloudellisin perustein. Työtön työnhakija on myös kuluttaja. Työttömällä on pieni hiilijalanjälki.
Työmarkkinatukea on korotettava 300 eurolla. Perusturvan riittävyys on turvattava. Indeksijäädytykset työttömyysturvaan on purettava.
Työttömyysturvan omavastuupäivät (5 pv) on poistettava.
Viimesijaisista sosiaalituista ei saa missään tilanteessa leikata. 20 % ja 40 % leikkaukset lopettava perustuslain vastaisena. Lait jotka ovat ristiriidassa perustuslain 19 § kanssa on kumottava.
Ruokakunta-käsitteestä tulee luopua ja siirtyä yksilökohtaiseen perusturvaan (asuminen ja toimeentulotuki).
Luottamustehtävät ja vapaaehtoistoiminta eivät saa leikata työttömien tukia.
https://tyottomat.fi/ajankohtaista/tyollisyysohjelma-2019-2023/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömiä ei pitäisi makuuttaa kotiin. Käynti työkkäriin vähintään kerran viikossa, ja aina mukaan tiukka raportointi siitä, mitä työllistymisen eteen on tehty.
Pieni höykkyytys saa kummasti miettimään, miten luoda itselleen työpaikka.
Kerran viikossa työkkäriin, kuka maksaa matkat kun niitä kertyy yli 1000km?
Mitenpä haet töitä kun viikosta toiseen on ne samat alle 10 paikkaa auki?Asut luultavasti paikassa, jossa on paljon metsää. Pane pystyyn yritys, joka kerää käpyjä ja marjoja sekä tekee metsänhoitoa.
Käpyjen keruu on jo käyty läpi. Siihen vaaditaan aina maanomistajan lupa, sitä tehdään vain hakkuun jälkeen ja hyvin lyhyen aikaa vuodessa ja vieläpä sään mukaan.
Metsänhoito vaatii paitsi kalustoa, myös ammattitaitoa ja alalla on ammattilaisia riittävästi ja lisää koulutetaan koko ajan.
Marjoja toki voi poimia, mutta kukaan ei Suomessa marjanpoiminnalla elä.
Muutenkin ensisijaisesti kannattaisi miettiä se elannon hankkiminen jostain muualta kuin muiden metsistä.
-eri, metsänomistaja, ei työtön-
Metsänomistajana taidat tietää, miten harvoin metsänomistajat käpynsä keräävät. Töitä olisi.
Jos metsänhoitoon tarvittavaa kalustoa ei ole itsellä, niin sen voi lainata metsänomistajalta. Siellä on paljon esimerkiksi iän vuoksi metsiään laiminlyöviä.
Ja marjoilla pääsee hyvinkin kuukausipalkoille, mutta toki vain noin 1/4 vuodesta. Paljon tyhjää parempi sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työtön on aktiivinen yhteiskunnallinen toimija ja tuottava kansalainen, vaikka hän ei ole ansiotyössä. Köyhyys, koulutuksen puute ja terveydelliset syyt estävät työttömän aktiivista kansalaisuutta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Siksi työttömän perusoikeuksista, toimeentulosta, palveluista ja itsemääräämisoikeudesta tulee pitää kiinni sekä eettisin että kansantaloudellisin perustein. Työtön työnhakija on myös kuluttaja. Työttömällä on pieni hiilijalanjälki.
Työmarkkinatukea on korotettava 300 eurolla. Perusturvan riittävyys on turvattava. Indeksijäädytykset työttömyysturvaan on purettava.
Työttömyysturvan omavastuupäivät (5 pv) on poistettava.
Viimesijaisista sosiaalituista ei saa missään tilanteessa leikata. 20 % ja 40 % leikkaukset lopettava perustuslain vastaisena. Lait jotka ovat ristiriidassa perustuslain 19 § kanssa on kumottava.
Ruokakunta-käsitteestä tulee luopua ja siirtyä yksilökohtaiseen perusturvaan (asuminen ja toimeentulotuki).
Luottamustehtävät ja vapaaehtoistoiminta eivät saa leikata työttömien tukia.
https://tyottomat.fi/ajankohtaista/tyollisyysohjelma-2019-2023/
Jos työttömät saavat rahaa, niin se hiilijalanjälki kasvaa! Äkkiä tuet alas!
Vierailija kirjoitti:
Ketjun aloittaja! Pala helvetin tulessa!
Miksi pilkkaat työttömiä ja köyhiä jatkuvasti?!
Neljän lapsen yksinhuoltajana voin kertoa meidän köyhyydestämme. Lapsilla ei ole varaa harrastaa. Lapsilisiä leikattiin yli 500 euroa meidän perheeltämme. Jääkaappi on yleensä aika tyhjä, ja kun se on täynnä, saattavat lapset huudella toisiaan katsomaan ”tuu kattoon kuinka paljon ruokaa”, Äiti-nimimerkki kirjoittaa.
Iltalehti kysyi lukijoidensa kokemuksia köyhyydestä sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat julkaisi sunnuntaina laajan, 10 000 vastaajan, tutkimuksen suomalaisesta köyhyydestä.
Tutkimuksessa selvisi, että rikkaat ja köyhät ajattelevat köyhyydestä täysin eri tavoin.
”Aiemmin ilkuin”
Olen joutunut kokemaan molempia. Olen ollut rikas ja köyhä. Silloin, kun rahaa tuli ikkunoista ja ovista, vähättelin ihmisiä, joilla ei mennyt hyvin. Myöhemmin, elämän kolhittua ja liiallisen hyvinvoinnin kadottua elämästäni, aloin ymmärtää, ettei ihminen välttämättä voi mitään, jos joutuu vaikkapa sairauden, työttömyyden tai jonkin muun elämässä vastaan tulleen onnettomuuden vuoksi köyhäksi, nimimerkk
Seitsemän vuotta sitten jouduin muuttamaan Keravalta 63 vuoden ikäisenä Orimattilaan. Rahani eivät enää riittäneet Keravan kaupungin vuokra-asunnon korkeaan vuokraan. Vuokrat vain nousevat kaiken aikaa ja tavarat kaupoissa kallistuvat, mutta minun eläkkeeni ei nouse senttiäkään – päinvastoin. Nyt leikataan, höylätään ja otetaan vielä tuostakin, jotta herroilla on vain kaikkea.
Koen itseni köyhäksi. Olen elänyt vuosia toimeentulotuella, joka osaa olla hyvinkin riittämätön ja jota ei aina edes saa, jos puuttuu jokin paperi. Minulla on kokemus siitä, että olen syönyt viikkokausia pelkkää makaronia ja kaurapuuroa. Lopulta olin niin huonossa kunnossa, etten päässyt omin voimin edes sängystä ylös. Tiedän köyhänä, miltä tuntuu, kun ei voi ostaa uusia vaatteita, vaikka sellaisia tarvitsisikin. Tiedän, miltä tuntuu, kun ruoka on oikeasti loppu: kun ei ole edes sitä makaronia tai hernekeittoa. Tiedän, miltä tuntuu kerätä pulloja ja viedä ne kauppaan toivoen, että raha riittäisi edes porkkanapussiin.
Valheita. Pussi makaronia maksaa jotakin 30 senttiä. Sellaisia on myös työttömällä vara ostaa vaikka kymmenen joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyyden kasvot Suomessa ovat usein vanhan naisen kasvo
Paljonko oman paikkakuntasi yritykset saavat koronatukia? Katso tästä ajantasaiset listat
Taloussanomat listasi yhteen ajantasaiset koronatukisummat yrityksittäin. Tukia myöntävien Ely-keskusten ja Business Finlandin tukipotti on 6. toukokuuta mennessä jo yli 285 miljoonan euron kokoinen.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006498541.html
Aikamoinen trollien ja ilkimysten leikkikenttä täällä näköjään. Yksi osa ihmisluontoa on se, että heikoimpia kiusataan ja siitä nautitaan. Joillakin tämä näkyy selvemmin, aremmat yksilöt taas rellestävät nimettöminä keskustelupalstoilla.
Tietämättömyys, tyhmyys ja ilkeys on yhdistelmä, josta jotkut saavat päivänsä täyttymyksen. Pahinta heille on se, ettei kukaan välitä heidän trollailustaan. :)
työtön avautuu Arvokkuudesta
Puhelin ei soi. Välillä tarkistan, olenko muistanut laittaa äänet päälle, mutta ei se vain soi. Välillä sähköpostiin tulee viesti, että valitettavasti minua ei ole valittu. Niin, niin. enpä sitä oikeasti odottanutkaan. Silloin jos puhelin sattuu soimaan ja kutsutaan työhaastatteluun, mietin hetken, ovatko ne soittaneet oikealle ihmiselle. Mutta moneen viikkoon ei ole ollut yhtään haastattelua. Ei sitten alkukesän. Tiedän, sekin on parempi tilanne kuin monilla. Ja se, että on ainakin joitakin työpaikkoja, joita voin omalta asuinpaikkakunnaltani hakea.
Koska en enää maksa bussikorttia, en ole juuri liikkunut mihinkään. Onneksi vieressä on kauppa, kirjasto ja pieni kirpputori. Lähellä on iso ulkoilualue, jossa liikkua. Koitan liikkua joka päivä ainakin vähän ihmisten ilmoilla. Menen kirjastoon lukemaan lehtiä. Vielä voin sanattomasti uskotella, että ehkä minä olenkin vain joku, joka on kesälomalla työstään. Ehkä palaan parin viikon päästä työhöni, niin kuin tavalliset, kunnon ihmiset. En todellisuudessa tiedä, kenelle minun pitäisi tällaista uskotella. Kuka sellainen, jonka mielipiteellä on jotain merkitystä, ajattelisi etten ole yhtä tärkeä työttömänä kuin töissäkäyvänä?
Kaupan kassa, kirjaston virkailija, kirpputorin täti. Ne kaikki ovat minua ylempänä, sillä heillä on työ, minulla ei. En käy enää hierojalla, koska minulla ei ole siihen varaa, mutta siellä kysyttiin jo kahdesti, mitä teen työkseni. Koen häpeää vastatessani että olen työtön. En oikeasti edes ymmärrä, mitä se heille kuuluu. Voi tosin olla, että sillä on merkitystä hoidon kannalta, millaista työtä tekee. Silti, monissa tilanteissa, kysymme toisiltamme ensimmäisenä, mitä sinä teet. Ei esimerkiksi, kuka sinä olet. Mutta eihän se voi olla niin, että kun yhtenä päivänä ihmisellä on työ, ja toisena ei, hänen arvonsa jotenkin laskee.
suomalainen varustamo, esim. Viking Line, on niin kovan ulkomaisen kilpailun paineessa, ettei se selviä ilman tukiaisia, eikö valtion kannata antaa sille rahaa? Muutoinhan työntekijät joutuvat työttömiksi, ja sehän on kauheaa, eikös?
Annettu raha on pois muilta suomalaisilta. Jos jokaista suomalaista verotetaan esim. 20 euroa, jotta Viking Linea voidaan tukea, pelastetaan ehkä 1000 ihmisen työpaikka (ja lihotetaan Viking Linen omistajien osinkoja aika tavalla).
Jos tukiaisia ei anneta, säästyy jokaiselta suomalaiselta ne 20 euroa, jolla he ostavat vapailla markkinoilla vaikkapa suklaata, elokuvalippuja jne. ja näin työllistävät muita ihmisiä. Näin rahat menevät terveille yrityksille, jotka eivät tarvitse tukiaisia. Viking Linen työntekijät joutuvat ehkä työttömiksi ulkomaisten mukavuuslippulaivojen kilpailun vuoksi, mutta tukiaisten lopettamisesta säästyneillä rahoilla markkinat työllistävät vähintään samat 1000 ihmistä muihin tehtäviin. Lisäksi kuluttajat saavat markkinoiden niillä rahoilla tuottamia hyödykkeitä, eli esim. suklaata, elokuvalippuja jne.
Nettotulos on siis koko kansantalouden kannalta parempi, jos yrityksiä ei tueta.
https://liberalismi.net/wiki/Yritystukiaiset
Perintönä köyhyys
Dokumenttiprojektin Perintönä köyhyys on tarina suomalaisesta köyhyydestä. Joni Forsgren ja Mira Vihtamäki eivät köyhyytensä puolesta ole kaikkein lohduttomimmassa asemassa: heillä on sinisilmäinen Sami-poika, katto pään päällä ja auttavaiset äidit. He elävät kuitenkin täysin yhteiskunnan tukien ja ruoka-avun varassa. Samille säästetään rahaa tuttipullossa, joka toimii myös tarvittaessa hätäpankkina jääkaapin ja tilin ollessa tyhjiä.
Myös Carolan perheessä oli alkoholismia: hän muistelee joskus juosseensa siskonsa kanssa humalaista isäänsä karkuun Myllypurosta Pukinmäkeen.
Vaikka dokumentin päähenkilöt elävät kädestä suuhun, Mira muistuttaa, että aina on löydyttävä maitorahaa eli kaikkia senttejä ei voi kuluttaa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/11/27/perintona-koyhyys
Suomessa ei tule niin hyväsydämistä työnantajaa olemaan kuka palkkaisi 12v työttömänä olleen.