Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei saa kuin suhteilla. Jokainen lyhyt sijaisuus ja määräaikaisuudet ovat suhteiden kautta. Jos ei ole suhteita, ei tule työllistymään.
Oma vinkki on että pitäkää itsenne kiireisenä, panostakaa vapaa-aikaanne. Käykää lenkillä, nostakaa kahvakuulaa, joogaa, opetelkaa neulomaan, maalatkaa, lainatkaa kirjoja, opetelkaa uusi kieli, leipokaa, opetelkaa uusia ruokia, opiskelkaa, ihan mitä vaan keksitte. Tarvikkeet voivat maksaa, mutta jos vaan rahallisesti mahdollista niin hommatkaa harrastusvälinettä.
Sain kesällä pienen osa-aikaisen pätkän, pistin kaikki ylimääräiset rahat harrastusvälineisiin. Nyt olen ollut (taas) puoli vuotta työttömänä ja kyllä ahdistaa, mutta ainakin on muutakin tekemistä kuin netflixin tuijottaminen.
Muutenkin kannattaa asennoitua siihen että työttöminä tässä ollaan ja kaikki muu on voittoa.
Ja lisään vielä, että kannattaa etsiä muita työttömiä ympärilleen. Itseäni harmittaa kun pieni lähipiiri valmiiksi ja kaikki ovat töissä. Olisi todella mukavaa löytää samassa tilanteessa olevia ihmisiä, mikä olisi mukavampaa kun jakaa työttömän arkea muiden kanssa. Käydä maanantaina aamupäivällä lenkillä ja kirpputorilla, tiistaina kirjastossa ajankuluksi, keskiviikkona käydä yhdessä kaupassa ja tehdä ruokaa, perjantaina istua iltaa itsetehdyn pizzan ja karjalan voimin.
Sosiaalinen puoli tässä työttömyydessä on se pahin.
Tästä olen eri mieltä. Jos tuttavapiirissä on lähinnä työttömiä, niin työllistymismahdollisuus on tasan 0. Viimeisimmän työpaikan sain opiskeltuani työvoimakoulutuksena It-alalle kun kaveri vinkkasi, että heidän firmaansa voi päästä harjoitteluun. Jos ympärillä olisi ollut vain työttömiä, niin mistä minä olisin mitään harjoittelupaikkaa edes saanut? Ei tullut vastauksia kun kävin rekrytointitilaisuuksissa CV:tä esittelemässä ja laitoin joka perhanan paikkaan hakemuksen kuten kehotettiin tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se on siinä kirjoitti:
Olisi ollut lottovoitto syntyä autiolle saarelle missä olisi ikuinen kesä ja ruokaa. Muuta en vaadi. Suomessa en pysty enään elämään. Oikeuteni työmarkkinatukeen evättiin koska toimitin sinne lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestä heidän sitä vaatiessa vaikka edellisen toimitin jo 10 vuotta sitten kun vammauduin työtapaturmassa. Eläkeeseen ei ole oikeutte koska työkyky ei ole alentunut riittävästä. Nyt voin saada kodittomana kuulemma 100€ toimeentulotukea kuukaudessa mikä ei riitä mitenkään elämiseen. Aikaisemmin sain 500€ mikä riitti elämiseen. Ei tunnut kovinkaan etäiseltä saksan toimet toisen maailmansodan aikaan
Väärä päätös vai mitkä oli perusteet myöntää toimeentulotukea vain 100e. Valita päätöksestä.
Vierailija kirjoitti:
se on siinä kirjoitti:
Olisi ollut lottovoitto syntyä autiolle saarelle missä olisi ikuinen kesä ja ruokaa. Muuta en vaadi. Suomessa en pysty enään elämään. Oikeuteni työmarkkinatukeen evättiin koska toimitin sinne lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestä heidän sitä vaatiessa vaikka edellisen toimitin jo 10 vuotta sitten kun vammauduin työtapaturmassa. Eläkeeseen ei ole oikeutte koska työkyky ei ole alentunut riittävästä. Nyt voin saada kodittomana kuulemma 100€ toimeentulotukea kuukaudessa mikä ei riitä mitenkään elämiseen. Aikaisemmin sain 500€ mikä riitti elämiseen. Ei tunnut kovinkaan etäiseltä saksan toimet toisen maailmansodan aikaan
Väärä päätös vai mitkä oli perusteet myöntää toimeentulotukea vain 100e. Valita päätöksestä.
He olettavat että asun isäni luona vaikka todellisuudessa asun pienessä asuntovaunussa .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
se on siinä kirjoitti:
Olisi ollut lottovoitto syntyä autiolle saarelle missä olisi ikuinen kesä ja ruokaa. Muuta en vaadi. Suomessa en pysty enään elämään. Oikeuteni työmarkkinatukeen evättiin koska toimitin sinne lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestä heidän sitä vaatiessa vaikka edellisen toimitin jo 10 vuotta sitten kun vammauduin työtapaturmassa. Eläkeeseen ei ole oikeutte koska työkyky ei ole alentunut riittävästä. Nyt voin saada kodittomana kuulemma 100€ toimeentulotukea kuukaudessa mikä ei riitä mitenkään elämiseen. Aikaisemmin sain 500€ mikä riitti elämiseen. Ei tunnut kovinkaan etäiseltä saksan toimet toisen maailmansodan aikaan
Väärä päätös vai mitkä oli perusteet myöntää toimeentulotukea vain 100e. Valita päätöksestä.
He olettavat että asun isäni luona vaikka todellisuudessa asun pienessä asuntovaunussa .
Sain aikaisemmin monen vuoden ajan työmarkkinatukea hylätyn eläkepäätöksen jälkeen. kaikki hyvä loppuu aikanaan
Vierailija kirjoitti:
Ja moni ei ymmärrä sitä että melkein kuka tahansa voi joutua työttömäksi milloin tahansa. Pilkka saattaa osua omaan nilkkaan työttömiä mollaavilla :)
1990-luvun Ahon ja Viinasen lama iski pysyvät muistijäljet ikäluokkaani, mm. äidiltäni meni vakituinen työpaikka silloin ja työttömyydestä hän lopulta jäi vanhuuseläkkeelle.
Olen jo pitkään varautunut siihen, että työt voivat loppua koska vain. Emopuljusta on vuosien mittaan ulkoistettu niitä osia, joissa ihmiset tekevät työtään koko kropallaan (esim. siivous), eivätkä vain läppäriä etänä näpyttäen. Oma tehtäväni on siitä välistä, toisin sanoen sisältää sekä ulko- että konttorityötä. Osan työsuoritteistani saisi varmaan konsultilta jopa halvemmalla, mutta kokonaisuuden ostaminen joltain toiselta firmalta tulisi joko kalliimmaksi ja/tai tuottaisi huonompaa laatua.
Työttömänä olen ollut viimeiksi v. 2004, jolloin toimin toisella alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viiden lapsen iskä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei saa kuin suhteilla. Jokainen lyhyt sijaisuus ja määräaikaisuudet ovat suhteiden kautta. Jos ei ole suhteita, ei tule työllistymään.
Oma vinkki on että pitäkää itsenne kiireisenä, panostakaa vapaa-aikaanne. Käykää lenkillä, nostakaa kahvakuulaa, joogaa, opetelkaa neulomaan, maalatkaa, lainatkaa kirjoja, opetelkaa uusi kieli, leipokaa, opetelkaa uusia ruokia, opiskelkaa, ihan mitä vaan keksitte. Tarvikkeet voivat maksaa, mutta jos vaan rahallisesti mahdollista niin hommatkaa harrastusvälinettä.
Sain kesällä pienen osa-aikaisen pätkän, pistin kaikki ylimääräiset rahat harrastusvälineisiin. Nyt olen ollut (taas) puoli vuotta työttömänä ja kyllä ahdistaa, mutta ainakin on muutakin tekemistä kuin netflixin tuijottaminen.
Muutenkin kannattaa asennoitua siihen että työttöminä tässä ollaan ja kaikki muu on voittoa.
Ja lisään vielä, että kannattaa etsiä muita työttömiä ympärilleen. Itseäni harmittaa kun pieni lähipiiri valmiiksi ja kaikki ovat töissä. Olisi todella mukavaa löytää samassa tilanteessa olevia ihmisiä, mikä olisi mukavampaa kun jakaa työttömän arkea muiden kanssa. Käydä maanantaina aamupäivällä lenkillä ja kirpputorilla, tiistaina kirjastossa ajankuluksi, keskiviikkona käydä yhdessä kaupassa ja tehdä ruokaa, perjantaina istua iltaa itsetehdyn pizzan ja karjalan voimin.
Sosiaalinen puoli tässä työttömyydessä on se pahin.
Tästä olen eri mieltä. Jos tuttavapiirissä on lähinnä työttömiä, niin työllistymismahdollisuus on tasan 0. Viimeisimmän työpaikan sain opiskeltuani työvoimakoulutuksena It-alalle kun kaveri vinkkasi, että heidän firmaansa voi päästä harjoitteluun. Jos ympärillä olisi ollut vain työttömiä, niin mistä minä olisin mitään harjoittelupaikkaa edes saanut? Ei tullut vastauksia kun kävin rekrytointitilaisuuksissa CV:tä esittelemässä ja laitoin joka perhanan paikkaan hakemuksen kuten kehotettiin tekemään.
Yksi tärkein oppi elämässä on ollut että sillä on merkitystä millaisilla ihmisillä ympäröit itsesi. Ei pelkästään suhteiden takia, vaan sen millaisille asioille, arvolle ja keskustelulle altistat itseäsi. Olen ollut itsekin vuosia työtön, sitten jämähtänyt vähemmän hyviin työpaikkoihin. Eteenpäin pääseminen alkoi vasta kun lähipiiriini tuli menestyneitä ihmisiä, joilta on saanut esikuvaa ja inspiraatiota itsensä kehittämiseen, sekä valtavasti tietoa ja vinkkejä millaisiin asioihin kannattaa keskittyä jotta menestyy työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Viiden lapsen iskä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei saa kuin suhteilla. Jokainen lyhyt sijaisuus ja määräaikaisuudet ovat suhteiden kautta. Jos ei ole suhteita, ei tule työllistymään.
Oma vinkki on että pitäkää itsenne kiireisenä, panostakaa vapaa-aikaanne. Käykää lenkillä, nostakaa kahvakuulaa, joogaa, opetelkaa neulomaan, maalatkaa, lainatkaa kirjoja, opetelkaa uusi kieli, leipokaa, opetelkaa uusia ruokia, opiskelkaa, ihan mitä vaan keksitte. Tarvikkeet voivat maksaa, mutta jos vaan rahallisesti mahdollista niin hommatkaa harrastusvälinettä.
Sain kesällä pienen osa-aikaisen pätkän, pistin kaikki ylimääräiset rahat harrastusvälineisiin. Nyt olen ollut (taas) puoli vuotta työttömänä ja kyllä ahdistaa, mutta ainakin on muutakin tekemistä kuin netflixin tuijottaminen.
Muutenkin kannattaa asennoitua siihen että työttöminä tässä ollaan ja kaikki muu on voittoa.
Ja lisään vielä, että kannattaa etsiä muita työttömiä ympärilleen. Itseäni harmittaa kun pieni lähipiiri valmiiksi ja kaikki ovat töissä. Olisi todella mukavaa löytää samassa tilanteessa olevia ihmisiä, mikä olisi mukavampaa kun jakaa työttömän arkea muiden kanssa. Käydä maanantaina aamupäivällä lenkillä ja kirpputorilla, tiistaina kirjastossa ajankuluksi, keskiviikkona käydä yhdessä kaupassa ja tehdä ruokaa, perjantaina istua iltaa itsetehdyn pizzan ja karjalan voimin.
Sosiaalinen puoli tässä työttömyydessä on se pahin.
Tästä olen eri mieltä. Jos tuttavapiirissä on lähinnä työttömiä, niin työllistymismahdollisuus on tasan 0. Viimeisimmän työpaikan sain opiskeltuani työvoimakoulutuksena It-alalle kun kaveri vinkkasi, että heidän firmaansa voi päästä harjoitteluun. Jos ympärillä olisi ollut vain työttömiä, niin mistä minä olisin mitään harjoittelupaikkaa edes saanut? Ei tullut vastauksia kun kävin rekrytointitilaisuuksissa CV:tä esittelemässä ja laitoin joka perhanan paikkaan hakemuksen kuten kehotettiin tekemään.
Yksi tärkein oppi elämässä on ollut että sillä on merkitystä millaisilla ihmisillä ympäröit itsesi. Ei pelkästään suhteiden takia, vaan sen millaisille asioille, arvolle ja keskustelulle altistat itseäsi. Olen ollut itsekin vuosia työtön, sitten jämähtänyt vähemmän hyviin työpaikkoihin. Eteenpäin pääseminen alkoi vasta kun lähipiiriini tuli menestyneitä ihmisiä, joilta on saanut esikuvaa ja inspiraatiota itsensä kehittämiseen, sekä valtavasti tietoa ja vinkkejä millaisiin asioihin kannattaa keskittyä jotta menestyy työelämässä.
Mistä niitä menestyneitä ihmisiä sillä lailla vain tuli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiden lapsen iskä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei saa kuin suhteilla. Jokainen lyhyt sijaisuus ja määräaikaisuudet ovat suhteiden kautta. Jos ei ole suhteita, ei tule työllistymään.
Oma vinkki on että pitäkää itsenne kiireisenä, panostakaa vapaa-aikaanne. Käykää lenkillä, nostakaa kahvakuulaa, joogaa, opetelkaa neulomaan, maalatkaa, lainatkaa kirjoja, opetelkaa uusi kieli, leipokaa, opetelkaa uusia ruokia, opiskelkaa, ihan mitä vaan keksitte. Tarvikkeet voivat maksaa, mutta jos vaan rahallisesti mahdollista niin hommatkaa harrastusvälinettä.
Sain kesällä pienen osa-aikaisen pätkän, pistin kaikki ylimääräiset rahat harrastusvälineisiin. Nyt olen ollut (taas) puoli vuotta työttömänä ja kyllä ahdistaa, mutta ainakin on muutakin tekemistä kuin netflixin tuijottaminen.
Muutenkin kannattaa asennoitua siihen että työttöminä tässä ollaan ja kaikki muu on voittoa.
Ja lisään vielä, että kannattaa etsiä muita työttömiä ympärilleen. Itseäni harmittaa kun pieni lähipiiri valmiiksi ja kaikki ovat töissä. Olisi todella mukavaa löytää samassa tilanteessa olevia ihmisiä, mikä olisi mukavampaa kun jakaa työttömän arkea muiden kanssa. Käydä maanantaina aamupäivällä lenkillä ja kirpputorilla, tiistaina kirjastossa ajankuluksi, keskiviikkona käydä yhdessä kaupassa ja tehdä ruokaa, perjantaina istua iltaa itsetehdyn pizzan ja karjalan voimin.
Sosiaalinen puoli tässä työttömyydessä on se pahin.
Tästä olen eri mieltä. Jos tuttavapiirissä on lähinnä työttömiä, niin työllistymismahdollisuus on tasan 0. Viimeisimmän työpaikan sain opiskeltuani työvoimakoulutuksena It-alalle kun kaveri vinkkasi, että heidän firmaansa voi päästä harjoitteluun. Jos ympärillä olisi ollut vain työttömiä, niin mistä minä olisin mitään harjoittelupaikkaa edes saanut? Ei tullut vastauksia kun kävin rekrytointitilaisuuksissa CV:tä esittelemässä ja laitoin joka perhanan paikkaan hakemuksen kuten kehotettiin tekemään.
Yksi tärkein oppi elämässä on ollut että sillä on merkitystä millaisilla ihmisillä ympäröit itsesi. Ei pelkästään suhteiden takia, vaan sen millaisille asioille, arvolle ja keskustelulle altistat itseäsi. Olen ollut itsekin vuosia työtön, sitten jämähtänyt vähemmän hyviin työpaikkoihin. Eteenpäin pääseminen alkoi vasta kun lähipiiriini tuli menestyneitä ihmisiä, joilta on saanut esikuvaa ja inspiraatiota itsensä kehittämiseen, sekä valtavasti tietoa ja vinkkejä millaisiin asioihin kannattaa keskittyä jotta menestyy työelämässä.
Mistä niitä menestyneitä ihmisiä sillä lailla vain tuli?
Harrastusten kautta, harrastukset yhdisti ja meistä tuli ystäviä. Kyseessä sellaiset harrastukset joissa on ihmisiä kaikista sosiaaliluokista ja ikäryhmistä, eli ei mikään purjehdus tai golffaus (mihin ei todellakaan olisi rahaa enkä olisi uskaltanut mennä vaikka olisikin). Esimerkiksi järjestötyön parista olen löytänyt useamman ystävän jotka ovat auttaneet eteenpäin.
Toki piti itse valita tutustua näihin ihmisiin, mikä ei ole ollut aina helppoa koska tunsin itseni "huonommaksi". Eli ei niitä siinä mielessä yhtäkkiä vain tullut. Olisi ollut helpompaa pysytellä vain "omiensa" parissa, mutta onneksi uskalsin lähestyä muitakin. Toki suhteiden rakentaminenkin on vienyt vuosia.
Oli ilahduttava huomata että monet menestyneet ihmiset ovatkin ystävällisiä ja tosi innokkaita auttamaan muita eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viiden lapsen iskä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei saa kuin suhteilla. Jokainen lyhyt sijaisuus ja määräaikaisuudet ovat suhteiden kautta. Jos ei ole suhteita, ei tule työllistymään.
Oma vinkki on että pitäkää itsenne kiireisenä, panostakaa vapaa-aikaanne. Käykää lenkillä, nostakaa kahvakuulaa, joogaa, opetelkaa neulomaan, maalatkaa, lainatkaa kirjoja, opetelkaa uusi kieli, leipokaa, opetelkaa uusia ruokia, opiskelkaa, ihan mitä vaan keksitte. Tarvikkeet voivat maksaa, mutta jos vaan rahallisesti mahdollista niin hommatkaa harrastusvälinettä.
Sain kesällä pienen osa-aikaisen pätkän, pistin kaikki ylimääräiset rahat harrastusvälineisiin. Nyt olen ollut (taas) puoli vuotta työttömänä ja kyllä ahdistaa, mutta ainakin on muutakin tekemistä kuin netflixin tuijottaminen.
Muutenkin kannattaa asennoitua siihen että työttöminä tässä ollaan ja kaikki muu on voittoa.
Ja lisään vielä, että kannattaa etsiä muita työttömiä ympärilleen. Itseäni harmittaa kun pieni lähipiiri valmiiksi ja kaikki ovat töissä. Olisi todella mukavaa löytää samassa tilanteessa olevia ihmisiä, mikä olisi mukavampaa kun jakaa työttömän arkea muiden kanssa. Käydä maanantaina aamupäivällä lenkillä ja kirpputorilla, tiistaina kirjastossa ajankuluksi, keskiviikkona käydä yhdessä kaupassa ja tehdä ruokaa, perjantaina istua iltaa itsetehdyn pizzan ja karjalan voimin.
Sosiaalinen puoli tässä työttömyydessä on se pahin.
Tästä olen eri mieltä. Jos tuttavapiirissä on lähinnä työttömiä, niin työllistymismahdollisuus on tasan 0. Viimeisimmän työpaikan sain opiskeltuani työvoimakoulutuksena It-alalle kun kaveri vinkkasi, että heidän firmaansa voi päästä harjoitteluun. Jos ympärillä olisi ollut vain työttömiä, niin mistä minä olisin mitään harjoittelupaikkaa edes saanut? Ei tullut vastauksia kun kävin rekrytointitilaisuuksissa CV:tä esittelemässä ja laitoin joka perhanan paikkaan hakemuksen kuten kehotettiin tekemään.
Yksi tärkein oppi elämässä on ollut että sillä on merkitystä millaisilla ihmisillä ympäröit itsesi. Ei pelkästään suhteiden takia, vaan sen millaisille asioille, arvolle ja keskustelulle altistat itseäsi. Olen ollut itsekin vuosia työtön, sitten jämähtänyt vähemmän hyviin työpaikkoihin. Eteenpäin pääseminen alkoi vasta kun lähipiiriini tuli menestyneitä ihmisiä, joilta on saanut esikuvaa ja inspiraatiota itsensä kehittämiseen, sekä valtavasti tietoa ja vinkkejä millaisiin asioihin kannattaa keskittyä jotta menestyy työelämässä.
Mistä niitä menestyneitä ihmisiä sillä lailla vain tuli?
Harrastusten kautta, harrastukset yhdisti ja meistä tuli ystäviä. Kyseessä sellaiset harrastukset joissa on ihmisiä kaikista sosiaaliluokista ja ikäryhmistä, eli ei mikään purjehdus tai golffaus (mihin ei todellakaan olisi rahaa enkä olisi uskaltanut mennä vaikka olisikin). Esimerkiksi järjestötyön parista olen löytänyt useamman ystävän jotka ovat auttaneet eteenpäin.
Toki piti itse valita tutustua näihin ihmisiin, mikä ei ole ollut aina helppoa koska tunsin itseni "huonommaksi". Eli ei niitä siinä mielessä yhtäkkiä vain tullut. Olisi ollut helpompaa pysytellä vain "omiensa" parissa, mutta onneksi uskalsin lähestyä muitakin. Toki suhteiden rakentaminenkin on vienyt vuosia.
Oli ilahduttava huomata että monet menestyneet ihmiset ovatkin ystävällisiä ja tosi innokkaita auttamaan muita eteenpäin.
Siis tuurilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ihmettelen työttömiä, jotka kieltäytyy tekemästä jotakin työtä, koska "ei jaksa". Toisaalta enpä voi tietää, koska en ole vielä itse kokenut sellaista jaksamattomuutta. Toki olen nuorena tehnyt paljon ns. paskahommia/likaisia töitä (ei siistiä sisätyötä tyyliin kalatehdas, likakaivot)/raskasta fyysistä työtä (paljon raskaita nosteluja) yms.
Joten olen onnellinen missä tahansa muussa työpaikassa olkoonkin vaikka tarjoilija (siisti sisätyö minusta), tiskaaja (siisti sisätyö minusta), tai lähihoitaja (siisti sisätyö minusta)
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmettelen työttömiä, jotka kieltäytyy tekemästä jotakin työtä, koska "ei jaksa". Toisaalta enpä voi tietää, koska en ole vielä itse kokenut sellaista jaksamattomuutta. Toki olen nuorena tehnyt paljon ns. paskahommia/likaisia töitä (ei siistiä sisätyötä tyyliin kalatehdas, likakaivot)/raskasta fyysistä työtä (paljon raskaita nosteluja) yms.
Joten olen onnellinen missä tahansa muussa työpaikassa olkoonkin vaikka tarjoilija (siisti sisätyö minusta), tiskaaja (siisti sisätyö minusta), tai lähihoitaja (siisti sisätyö minusta)
Olen minäkin nuorena tehnyt monenlaisia töitä, joissa on vaadittu erittäin hyvää kuntoa ja lian- ja tylsyydensietokykyä. Nyt viisikymppisenä valkokaulustyöttömänä en enää sellaisiin töihin lähde, eikä minua luullakseni huolittaisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmettelen työttömiä, jotka kieltäytyy tekemästä jotakin työtä, koska "ei jaksa". Toisaalta enpä voi tietää, koska en ole vielä itse kokenut sellaista jaksamattomuutta. Toki olen nuorena tehnyt paljon ns. paskahommia/likaisia töitä (ei siistiä sisätyötä tyyliin kalatehdas, likakaivot)/raskasta fyysistä työtä (paljon raskaita nosteluja) yms.
Joten olen onnellinen missä tahansa muussa työpaikassa olkoonkin vaikka tarjoilija (siisti sisätyö minusta), tiskaaja (siisti sisätyö minusta), tai lähihoitaja (siisti sisätyö minusta)
Yksi tuttu on monena vuonna ollut kausityöttömänä talvet. Reilut 10 vuotta meni niin, että keväällä aina pääsi töihin ja sopimusta oli myöhäiseen syksyyn. Tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta taas en, että ei halunnut aktiivisesti hakea mitään muuta työpaikkaa, vaan luotti kausityön olevan loputtomiin jatkuva ratkaisu. Nyt sitä kausityötä tarjoavaa puljua ei enää ole, ja ansiosidonnaisen päivät ovat häneltä kuluneet loppuun. Harmittaa hänen puolestaan, mutta minkä minä asioille mahdan?
Samoissa kausitöissä aloittelin minäkin silloin aikanaan. Eteeni tuli kuitenkin mahdollisuus kokeilla toisen alan töitä ja sieltä määräaikaisuuden jälkeen tuli ensin vakituinen pesti. Joka työn ohessa kouluttautumisen myötä johti toiseen vakituiseen, vähän paremmin palkattuun työpaikkaan. Tuuriakin ollut minulla matkassa, mutta myös halua vaihtaa pois ehdoiltaan huonommasta perustyöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
se on siinä kirjoitti:
Olisi ollut lottovoitto syntyä autiolle saarelle missä olisi ikuinen kesä ja ruokaa. Muuta en vaadi. Suomessa en pysty enään elämään. Oikeuteni työmarkkinatukeen evättiin koska toimitin sinne lääkärintodistuksen työkyvyttömyydestä heidän sitä vaatiessa vaikka edellisen toimitin jo 10 vuotta sitten kun vammauduin työtapaturmassa. Eläkeeseen ei ole oikeutte koska työkyky ei ole alentunut riittävästä. Nyt voin saada kodittomana kuulemma 100€ toimeentulotukea kuukaudessa mikä ei riitä mitenkään elämiseen. Aikaisemmin sain 500€ mikä riitti elämiseen. Ei tunnut kovinkaan etäiseltä saksan toimet toisen maailmansodan aikaan
Väärä päätös vai mitkä oli perusteet myöntää toimeentulotukea vain 100e. Valita päätöksestä.
He olettavat että asun isäni luona vaikka todellisuudessa asun pienessä asuntovaunussa .
Väärä päätös silti (jos sinulla ei ole muita tuloja tai omaisuutta jonka voit käyttää ensin). Itse asuin vanhempien kanssa ja sain perusosan mikä nykyisin on jotain 360e/kk.
Millä perusteella ovat päätyneet juurikin summaan 100e? Jos ovat todenneet että asut isäsi kanssa niin mitä tuloja tai omaisuutta on otettu huomioon jotta tuesta on voitu napsaista jopa 260e pois? Alennuksetkin on vain maksimissaan 40% jos olet kieltätynyt tanssimaan työkkärin pillin mukaan. Ihan mielenkiinnosta kyselen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla tuntuu olevan tuttuja, jotka eivät halua/jaksa/viitsi tehdä töitä ja näitä aina kerrotaan esimerkkinä. En suostu hetkeäkään uskomaan, etteikö useimmilla olisi kuitenkin työttömiä tuttuja, jotka hakevat aktiivisesti töitä? Ei voi olla niin, että vain minä tunnen sellaisia. Tunnen itseni lisäksi myös vaikka millä mitalla ihmisiä, jotka ovat joskus olleet työttömänä. Joku voi sanoa, ettei tunne ketään, joka olisi joskus ollut työtön. Viimeksi tänään oli tilanne, jossa puhuin omasta työttömyysajastani uusille harrastustutuille. "Ai säkin olet ollut joskus työtön, no ei kyllä uskoisi, mistä se johtui?" Juu ja koronasta huolimatta harrastetaan, turvavälein/etänä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmettelen työttömiä, jotka kieltäytyy tekemästä jotakin työtä, koska "ei jaksa". Toisaalta enpä voi tietää, koska en ole vielä itse kokenut sellaista jaksamattomuutta. Toki olen nuorena tehnyt paljon ns. paskahommia/likaisia töitä (ei siistiä sisätyötä tyyliin kalatehdas, likakaivot)/raskasta fyysistä työtä (paljon raskaita nosteluja) yms.
Joten olen onnellinen missä tahansa muussa työpaikassa olkoonkin vaikka tarjoilija (siisti sisätyö minusta), tiskaaja (siisti sisätyö minusta), tai lähihoitaja (siisti sisätyö minusta)
Se työn raskauskin riippuu vähän keneltä kysytään. Itse olen kokenut jaksamattomuutta ns. helpoissa sisätöissä jossa teet työtäsi ikään kuin persoonallasi ja jatkuvasti pitää olla sosiaalinen ja esillä. Mieluummin olen vaikka puistotyöntekijä tai tehtaassa linjastolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla myös on työttömyys aiheuttanut unettomuutta. saatan valvoa pari vuorokautta putkeen.
Sosiaaliset suhteet on kutistuneet. He, joiden luulin olevan mun ystäviä, kohtelevat mua kuin spitaalista.
Luulevat, että työttömyys tarttuu.
Olen takertunut harrastuksiini kuten kuntoilu, hiihto ja kielten opiskelu.Mulla taas vuorotyö aiheutti unettomuutta ja elimistö oli aivan piipussa. Hyvä että pääsit eroon k-päistä jotka arvottavat ihmistä työn perusteella.
Ihmisarvoa ei työpaikkojen mukaan mitata. Mutta miksi etuuksien kustantajien pitäisi palvoen kiitellä etuuksista nauttijoita? Loppuu etuusrahat lyhyeen, jos kaikki jättäytyvät tukiaisten varaan!
En ymmärrä miksi tivaat minulta vastauksia väittämiin joita en ole esittänyt, tässä tapauksessa oletettu vaade "palvoen kiittämiseen".
En ymmärrä miksi on k-pää, jos arvottaa ihmisiä työn (tekemisen?) perusteella?
Ihan taitaa riittää, että sanot vaan ihan kaikkeen, että et ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmettelen työttömiä, jotka kieltäytyy tekemästä jotakin työtä, koska "ei jaksa". Toisaalta enpä voi tietää, koska en ole vielä itse kokenut sellaista jaksamattomuutta. Toki olen nuorena tehnyt paljon ns. paskahommia/likaisia töitä (ei siistiä sisätyötä tyyliin kalatehdas, likakaivot)/raskasta fyysistä työtä (paljon raskaita nosteluja) yms.
Joten olen onnellinen missä tahansa muussa työpaikassa olkoonkin vaikka tarjoilija (siisti sisätyö minusta), tiskaaja (siisti sisätyö minusta), tai lähihoitaja (siisti sisätyö minusta)
Se työn raskauskin riippuu vähän keneltä kysytään. Itse olen kokenut jaksamattomuutta ns. helpoissa sisätöissä jossa teet työtäsi ikään kuin persoonallasi ja jatkuvasti pitää olla sosiaalinen ja esillä. Mieluummin olen vaikka puistotyöntekijä tai tehtaassa linjastolla.
Totta! Itse tykkäsin paljon enemmän olla tehdastyössä, joka oli fyysisesti raskasta, kuin jatkuvassa asiakaspalvelutyössä. Nykyään olen unelmapaikassa, rakennuspiirtäjänä, ei raskasta eikä asiakaspalvelua. Tämän alan työt vähenee kun suunnittelijat piirtää pääasiassa itse, mutta minulla on joitain muitakin hommia siinä sivussa ja eläkeikään ei enää kauan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla tuntuu olevan tuttuja, jotka eivät halua/jaksa/viitsi tehdä töitä ja näitä aina kerrotaan esimerkkinä. En suostu hetkeäkään uskomaan, etteikö useimmilla olisi kuitenkin työttömiä tuttuja, jotka hakevat aktiivisesti töitä? Ei voi olla niin, että vain minä tunnen sellaisia. Tunnen itseni lisäksi myös vaikka millä mitalla ihmisiä, jotka ovat joskus olleet työttömänä. Joku voi sanoa, ettei tunne ketään, joka olisi joskus ollut työtön. Viimeksi tänään oli tilanne, jossa puhuin omasta työttömyysajastani uusille harrastustutuille. "Ai säkin olet ollut joskus työtön, no ei kyllä uskoisi, mistä se johtui?" Juu ja koronasta huolimatta harrastetaan, turvavälein/etänä.
Tunnen useitakin työttömiä jotka eivät hae töitä. Eivät ole kelvanneet enään vuosiin/vuosikymmeniin muihin kuin palkkatukitöihin joten vaikka hakisivat niin asia tuskin siitä muuttuisi. Tai siis hakevat noita palkkatukitöitä sitten kun oikeus niihin on taas muodostunut. Ikä heillä alkaa usein vitosella tai kutosella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla myös on työttömyys aiheuttanut unettomuutta. saatan valvoa pari vuorokautta putkeen.
Sosiaaliset suhteet on kutistuneet. He, joiden luulin olevan mun ystäviä, kohtelevat mua kuin spitaalista.
Luulevat, että työttömyys tarttuu.
Olen takertunut harrastuksiini kuten kuntoilu, hiihto ja kielten opiskelu.Mulla taas vuorotyö aiheutti unettomuutta ja elimistö oli aivan piipussa. Hyvä että pääsit eroon k-päistä jotka arvottavat ihmistä työn perusteella.
Ihmisarvoa ei työpaikkojen mukaan mitata. Mutta miksi etuuksien kustantajien pitäisi palvoen kiitellä etuuksista nauttijoita? Loppuu etuusrahat lyhyeen, jos kaikki jättäytyvät tukiaisten varaan!
En ymmärrä miksi tivaat minulta vastauksia väittämiin joita en ole esittänyt, tässä tapauksessa oletettu vaade "palvoen kiittämiseen".
En ymmärrä miksi on k-pää, jos arvottaa ihmisiä työn (tekemisen?) perusteella?
Koska se on moukkamaista ja naurettavaa. Työttömissä on järkeviä ja osaavia ihmisiä ja toisaalta jollakulla voi olla suojatyö jossa tekee jonninjoutavia töitä 4 h ja loppuajan istuu kahvilla.
Marinin hallitus siirtää viikon päästä yli 200 000 työtöntä kuntien huomaan siis yli puolet kaikista työttömistä Siirretäänkö työllisyydenhoito jopa pysyvästi kuntien vastuulle tämän hallituksen johdolla. Eläkeputken poisto oli todella kova ratkaisu . Marinin hallitus perustaa Suomeen Ruotsin mallin mukaisen Samhall-yhtiön . Ruotsissa moni vertaa samhallia Neuvostoliiton vankileirien saaristoon, gulagiin.