Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
äänelläsi torjutaan köyhyyttä ja pidetään jokaisesta huolta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viiden lapsen iskä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei saa kuin suhteilla. Jokainen lyhyt sijaisuus ja määräaikaisuudet ovat suhteiden kautta. Jos ei ole suhteita, ei tule työllistymään.
Oma vinkki on että pitäkää itsenne kiireisenä, panostakaa vapaa-aikaanne. Käykää lenkillä, nostakaa kahvakuulaa, joogaa, opetelkaa neulomaan, maalatkaa, lainatkaa kirjoja, opetelkaa uusi kieli, leipokaa, opetelkaa uusia ruokia, opiskelkaa, ihan mitä vaan keksitte. Tarvikkeet voivat maksaa, mutta jos vaan rahallisesti mahdollista niin hommatkaa harrastusvälinettä.
Sain kesällä pienen osa-aikaisen pätkän, pistin kaikki ylimääräiset rahat harrastusvälineisiin. Nyt olen ollut (taas) puoli vuotta työttömänä ja kyllä ahdistaa, mutta ainakin on muutakin tekemistä kuin netflixin tuijottaminen.
Muutenkin kannattaa asennoitua siihen että työttöminä tässä ollaan ja kaikki muu on voittoa.
Ja lisään vielä, että kannattaa etsiä muita työttömiä ympärilleen. Itseäni harmittaa kun pieni lähipiiri valmiiksi ja kaikki ovat töissä. Olisi todella mukavaa löytää samassa tilanteessa olevia ihmisiä, mikä olisi mukavampaa kun jakaa työttömän arkea muiden kanssa. Käydä maanantaina aamupäivällä lenkillä ja kirpputorilla, tiistaina kirjastossa ajankuluksi, keskiviikkona käydä yhdessä kaupassa ja tehdä ruokaa, perjantaina istua iltaa itsetehdyn pizzan ja karjalan voimin.
Sosiaalinen puoli tässä työttömyydessä on se pahin.
Tästä olen eri mieltä. Jos tuttavapiirissä on lähinnä työttömiä, niin työllistymismahdollisuus on tasan 0. Viimeisimmän työpaikan sain opiskeltuani työvoimakoulutuksena It-alalle kun kaveri vinkkasi, että heidän firmaansa voi päästä harjoitteluun. Jos ympärillä olisi ollut vain työttömiä, niin mistä minä olisin mitään harjoittelupaikkaa edes saanut? Ei tullut vastauksia kun kävin rekrytointitilaisuuksissa CV:tä esittelemässä ja laitoin joka perhanan paikkaan hakemuksen kuten kehotettiin tekemään.
Amen. Se, mitä pitää välttää viimeiseen asti, on itsensä ympäröiminen toisilla "loosereilla". Itse olen ollut pitkään mt-ongelmien takia pois työelämästä ja nyt ihan vaan työtön. On ihan kauhistuttavaa, miten helposti ihminen ajautuu tilanteeseen, jossa ei edes näe normaaleja ihmisiä. Koirapuistossa käy samaan aikaan vain vastaavia "haasteellisia" -ne työsskäyvät käyvät siellä illalla. Jne.
Itse tein lopulta sen peliliikkeen että lakkasin pitämästä yhteyttä tuohon viiteryhmääni, eli mt-ongelmaiset työttömät. Totesin että nuo "ystävät" vain aiheuttavat minulle pahaa oloa ja ryvemme yhdessä siinä suossa. Että on parempi olla yksin kuin seurassa joka yrittää koko ajan vetää sinua alaspäin.
Kun pääsin eroon ankeuttajista, sainkin hyvin pian luvan opiskella tm-tuella. Koulutus sattuu olemaan sellainen että suurin osa opiskelee tätä tutkintoa työn ohessa. Ette tiedä, miten hienoa on pitkästä aikaa vuorovaikuttaa ihmisten kanssa joilla on elämänhallinta kunnossa ja voimavarat kohdillaan. Itse asiassa työn ohessa opiskelevat ovat yleensä niitä joilla on asiat tosi hyvin, kun voimavarat riittävät tuollaiseen harrastamiseen.
Ihmisen kannattaa hakea sellaista seuraa, joka on tavallaan "yläpuolellasi", koska sellainen seura kohottaa ja auttaa sinuakin pääsemään eteenpäin.
Hiukan tämä tietysti itsetuntoa kysyy, kun opiskelutovereillani on "hieman" täydempi cv, enemmän voimavaroja jne. Mutta on tämä nyt silti parempi vaitoehto kuin jaettu kärsimys.
Anteeksi mutta mitä v...ua? Käytätkö todellakin muista työttömistä sanaa looseri? Ihan tosissasi? Tai ankeuttaja? Ikävää, jos tuttavapiirissäsi kaikilla on mt-ongelmia joita nyt muuten on monilla muillakin kuin työttömillä.
Enkä katso että ihminen joka nyt sattuu olemaan jossain työssä on millään lailla minun yläpuolellani vain sen takia. terv. nimimerkki ei mitään ongelmaa elämänhallinnan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Toikin on varmaan aikalailla kaikissa työpaikoissa pelkkää *usetusta kun sanotaan että kouluttavat tehtävään. Monissa paikoissa perehdytys on muutenkin huonoa eikä kellään ole halua tai aikaa opettaa mitään kunnolla.. kokenutta ne hakee, valmista tavaraa joka on heille itselleen helpompi.
Vielä ikävämpää on, jos otetaan palkaton "harjoittelija" - jota ei perehdytetä yhtään sen enempää kuin muitakaan. Tehtävänkuva käytännössä ihan sama kuin kenellä tahansa palkkatöihin tulevalla, sillä erotuksella että "palkkaa" harjoittelija saa ehkä sen 9 euroa verotonta kulukorvausta (joka menee matkakuluihin ja ruokaan - jos edes riittää).
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen kannattaa hakea sellaista seuraa, joka on tavallaan "yläpuolellasi", koska sellainen seura kohottaa ja auttaa sinuakin pääsemään eteenpäin.
Kuulostat aika yksinkertaiselta. Kai jääkaapin oveesi on jo teipattu Mersun kuva, jota joka aamu tuijottamalla tsemppaat itseäsi kohti tulevia rikkauksia?
Ihmisen ei kannata liikaa verrata itseään muihin, koska se tekee hänestä turhan riippuvaisen ympäristöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmettelen työttömiä, jotka kieltäytyy tekemästä jotakin työtä, koska "ei jaksa". Toisaalta enpä voi tietää, koska en ole vielä itse kokenut sellaista jaksamattomuutta. Toki olen nuorena tehnyt paljon ns. paskahommia/likaisia töitä (ei siistiä sisätyötä tyyliin kalatehdas, likakaivot)/raskasta fyysistä työtä (paljon raskaita nosteluja) yms.
Joten olen onnellinen missä tahansa muussa työpaikassa olkoonkin vaikka tarjoilija (siisti sisätyö minusta), tiskaaja (siisti sisätyö minusta), tai lähihoitaja (siisti sisätyö minusta)
Yksi tuttu on monena vuonna ollut kausityöttömänä talvet. Reilut 10 vuotta meni niin, että keväällä aina pääsi töihin ja sopimusta oli myöhäiseen syksyyn. Tavallaan ymmärrän, mutta toisaalta taas en, että ei halunnut aktiivisesti hakea mitään muuta työpaikkaa, vaan luotti kausityön olevan loputtomiin jatkuva ratkaisu. Nyt sitä kausityötä tarjoavaa puljua ei enää ole, ja ansiosidonnaisen päivät ovat häneltä kuluneet loppuun. Harmittaa hänen puolestaan, mutta minkä minä asioille mahdan?
Samoissa kausitöissä aloittelin minäkin silloin aikanaan. Eteeni tuli kuitenkin mahdollisuus kokeilla toisen alan töitä ja sieltä määräaikaisuuden jälkeen tuli ensin vakituinen pesti. Joka työn ohessa kouluttautumisen myötä johti toiseen vakituiseen, vähän paremmin palkattuun työpaikkaan. Tuuriakin ollut minulla matkassa, mutta myös halua vaihtaa pois ehdoiltaan huonommasta perustyöstä.
Tunnen asfalttityöntekijän, joka on aina talvikuukaudet ansiosidonnaisella Thaimaassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla tuntuu olevan tuttuja, jotka eivät halua/jaksa/viitsi tehdä töitä ja näitä aina kerrotaan esimerkkinä. En suostu hetkeäkään uskomaan, etteikö useimmilla olisi kuitenkin työttömiä tuttuja, jotka hakevat aktiivisesti töitä? Ei voi olla niin, että vain minä tunnen sellaisia. Tunnen itseni lisäksi myös vaikka millä mitalla ihmisiä, jotka ovat joskus olleet työttömänä. Joku voi sanoa, ettei tunne ketään, joka olisi joskus ollut työtön. Viimeksi tänään oli tilanne, jossa puhuin omasta työttömyysajastani uusille harrastustutuille. "Ai säkin olet ollut joskus työtön, no ei kyllä uskoisi, mistä se johtui?" Juu ja koronasta huolimatta harrastetaan, turvavälein/etänä.
Tunnen useitakin työttömiä jotka eivät hae töitä. Eivät ole kelvanneet enään vuosiin/vuosikymmeniin muihin kuin palkkatukitöihin joten vaikka hakisivat niin asia tuskin siitä muuttuisi. Tai siis hakevat noita palkkatukitöitä sitten kun oikeus niihin on taas muodostunut. Ikä heillä alkaa usein vitosella tai kutosella.
Juu, yhteen palkkatukityöhön hakee kanssa monta ihmistä, työnantaja valitsee, itse olen Tradenomin tutkinnolla saanut toimistotöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja moni ei ymmärrä sitä että melkein kuka tahansa voi joutua työttömäksi milloin tahansa. Pilkka saattaa osua omaan nilkkaan työttömiä mollaavilla :)
Juu, ja jos omistaa mökin niin ei saa toimeentulotukea, anssia saa vain puolitoista vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja moni ei ymmärrä sitä että melkein kuka tahansa voi joutua työttömäksi milloin tahansa. Pilkka saattaa osua omaan nilkkaan työttömiä mollaavilla :)
Juu, ja jos omistaa mökin niin ei saa toimeentulotukea, anssia saa vain puolitoista vuotta.
Jos mökkiä ei voi myydä (omistaa esimerkiksi 1/3:n), toimeentulotukea voi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku sanoi, että saa tuloja airbnb toiminnasta. Minä pelkäisin luteita, en uskaltaisi antaa asuntoani tuohon touhuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja moni ei ymmärrä sitä että melkein kuka tahansa voi joutua työttömäksi milloin tahansa. Pilkka saattaa osua omaan nilkkaan työttömiä mollaavilla :)
Juu, ja jos omistaa mökin niin ei saa toimeentulotukea, anssia saa vain puolitoista vuotta.
Jos mökkiä ei voi myydä (omistaa esimerkiksi 1/3:n), toimeentulotukea voi saada.
Niin, tuo 1/3 on eri asia, kuin omistaa yksin. Meillä on kyllä tonnin eläkeläisiä, joilla on mökki, eivät saa toimeentulotukea lääkkeisiinkään, ovat kysyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän sellaisia, jotka omistavat jonkun kanssa puoliksi kuivanmaan mökin, eivät saa toimeentulotukea, toinen omistajista pienituloinen eläkeläinen ja toinen lapsiperhe, missä molemmat vanhemmat työttömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi saa helpommin oman alan työpaikan. Maisteri jolla on valmistumisen jälkeen CV:ssä kolme vuotta tyhjää vai maisteri joka on valmistumisen jälkeisinä vuosina tehnyt muutaman vuoden vaikka muutamia tiskaus- ja myyjähommia kun ei ole muualle päässyt. Itse palkkaisin ilman muuta jälkimmäisen, ihmisen joka ei työtä pelkää.
Tämä.
Kun vaan saisi edes niitä tiskarin tai myyjän hommia. Itse olen hakenut maisterina kaupan kassalle extraajaksi, mutta en saanut edes haastattelukutsua. Vaikka opiskellessa olin tehnyt töitä kassalla.
Aikanaan pyöritin omaa yritysrypästä, joka meni nurin. Kuvittelin saavani työpaikan sormia napsauttamalla - ja haastatteluihin pääsinkin. Olin alle 30v kun minulle ekan kerran sanottiin olevan "noin wanha" kun pohdittiin liikkeeseen myyjän palkkaamista. Paikan sai joku kauppakoulun käynyt 18v jantteri. Luin sitten itseni maisteriksi eri alalle, jonka jälkeen en kelvannut töihin kuin pätkittäin. Perustin taas yrityksen uudelle alalle ja yritin työllistää itseäni. Ei ollut suhteita mitä hyödyntää, niin pätkätöiksi sekin jäi. Olin jo pitkään masentunut ja varma siitä, etten koskaan pääse mihinkään. Sattumalta hoksasin mahdollisuuden lukea maisteriksi vielä eri alalta (sivuaineeni) koska tämä oli ns. työllistävä ala. Kaveri vinkkasi gradun kirjoitusvaiheessa työpaikallaan olevasta graduprojektista, jonka kautta satuin työllistymään ja tienaamaan kohtuullista palkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti pitkään työttömänä olleet pääsisivät alan töihin.
Kerkesin olla lomautettuna 8 kk. Aloin heti hakemaan töitä ja laitoin viestiä tutuille jos joku tietää jne.
Kummisetäni on yhdessä firmassa johdossa ja heillä on samalla työpaikalla toimipiste, missä asun.
Kummisetäni laittoi viestiä laita hänet suosittelijaksi ja näin tein.
Pääsin töihin vuoden alusta.
Osaan työt, mutta niin osasi 85% muistakin hakijoista.
Elämä on kovaa tällä hetkellä.
Kyllä suhteilla saa ja hevosella pääsee, pitkäaikaistyötön ilman suhteita, tuttuja ja suosittelijoita risaisella CV:llä täynnä aukkoja on työnantajille pelkkä 0.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja moni ei ymmärrä sitä että melkein kuka tahansa voi joutua työttömäksi milloin tahansa. Pilkka saattaa osua omaan nilkkaan työttömiä mollaavilla :)
Juu, ja jos omistaa mökin niin ei saa toimeentulotukea, anssia saa vain puolitoista vuotta.
Jos mökkiä ei voi myydä (omistaa esimerkiksi 1/3:n), toimeentulotukea voi saada.
Suomen tukisysteemi on kyllä täysin nurinkurinen. Toimeentulotukea et saa jos omistat 10 000 euron arvoisen mökin mutta jos omistat kolmesta 100 000 kiinteistöstä/mökistä jokaisesta yhden kolmasosan nin tukea saa koska niitä ei saa myydyksi. Tai edes yhdestä 100 000e mökistä yhden kolmasosan. Näinkö tosiaan?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän sellaisia, jotka omistavat jonkun kanssa puoliksi kuivanmaan mökin, eivät saa toimeentulotukea, toinen omistajista pienituloinen eläkeläinen ja toinen lapsiperhe, missä molemmat vanhemmat työttömiä.
Jos omistat 50 % mökistä, voit yksin vaatia koko mökin myyntiä. 1/3 omistuksella et voi niin tehdä, joten omaisuus ei ole realisoitavissa rahaksi.
Vierailija kirjoitti:
Sain yhden muutaman kuukauden sijaisuuden!! Se on sillä alalla mihin meinaan vielä hakea opiskelemaan. Laitoin kuntarekryyn ilmoituksen viime perjantaina, että olen käytettävissä sijaisuuksiin ja saman tien soi puhelin ja esimies olisi palkannut jo melkein puhelimessa. Maanantaina oli haastattelu ja olipa virkistävää, kun ei tentattu vaan juteltiin ja tehtiin rekry. Toki vain muutama kuukausi kyseessä alkuun, mutta nyt loppui sentään työttömyys, jota olisi tullut täyteen maaliskuussa jo puoli vuotta. Ap
Onnea ap! Tuo tunne on kyl loistava kun uurastus tuottaa tulosta ja väistyy pitkittyvän työttömyyden ahdistus edes hetkeksi...
Mua ei introverttinä vois vähempää kiinnostaa muut ihmiset, olen ujo ja en viihdy ihmisten seurassa ollenkaan. Tykkään olla täysin yksin pois ihmisten ulottuvilta. En tykkää mennä niin kuin muut menee, luon omat polkuni, synkistelen jos synkistelen, se ei kuulu muille tipan vertaa. Mua ei vois vähempää kiinnostaa muitten ihmisten jutut. Jos en yksin saa töitä niin olkoon niin sitten. En halua jutella yhdellekkään ihmiselle, toivon ettei kukaan tuu mulle juttelemaan.
Kaikki kun ei ole sosiaalisia extroverttejä, mä oon melankolinen synkistelijä, pystyn olemaan päiviä sanomatta sanaakaan suustani. Kuuntelen synkkää death metallia ja funeral doomia, ja olen onnellinen mun synkästä mielentilasta.