Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla myös on työttömyys aiheuttanut unettomuutta. saatan valvoa pari vuorokautta putkeen.
Sosiaaliset suhteet on kutistuneet. He, joiden luulin olevan mun ystäviä, kohtelevat mua kuin spitaalista.
Luulevat, että työttömyys tarttuu.
Olen takertunut harrastuksiini kuten kuntoilu, hiihto ja kielten opiskelu.Mulla taas vuorotyö aiheutti unettomuutta ja elimistö oli aivan piipussa. Hyvä että pääsit eroon k-päistä jotka arvottavat ihmistä työn perusteella.
Ihmisarvoa ei työpaikkojen mukaan mitata. Mutta miksi etuuksien kustantajien pitäisi palvoen kiitellä etuuksista nauttijoita? Loppuu etuusrahat lyhyeen, jos kaikki jättäytyvät tukiaisten varaan!
En ymmärrä miksi tivaat minulta vastauksia väittämiin joita en ole esittänyt, tässä tapauksessa oletettu vaade "palvoen kiittämiseen".
Ihan taitaa riittää, että sanot vaan ihan kaikkeen, että et ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen työttömyys on aika uusi ilmiö. Itse olen syntynyt 70-luvulla ja sisko 60-luvun puolella. Sisko sai ensimmäisen työpaikkansa äitimme työpaikalta (kesätyö) ja äitimme teki usein hänenkin työvuoronsa, koska sisko vain nukkui kotona. Niinpä äitini ei halunnutkaan myöhemmin minua samalle työpaikalle, kun ilmeisesti kuvitteli joutuvansa jälleen tekemään kahta työvuoroa peräkkäin. Joten sain kesätöitä vain silloin tällöin paljon huonommista työpaikoista. Sisko sai melkein katkeamattoman työuran ja lopulta vakituisen viran. Itse olen työttömänä kun cv ei näytä yhtä hyvältä ja työpaikoista on pulaa. Lisäksi siskoni sattui osumaan työelämään silloin, kun oli vielä työpaikkoja joihin nykyään vaaditaan tietynlainen pätevyys. Siihen aikaan opiskelija saattoi tehdä sosiaalialan töitä ilman alan pätevyyttä. Siskolla oli jopa varaa nirsoilla ja lopettaa tehtaalta saamansa kesätyö kesken, kun meni tikkuja sormiin.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen työttömyys on aika uusi ilmiö. Itse olen syntynyt 70-luvulla ja sisko 60-luvun puolella. Sisko sai ensimmäisen työpaikkansa äitimme työpaikalta (kesätyö) ja äitimme teki usein hänenkin työvuoronsa, koska sisko vain nukkui kotona. Niinpä äitini ei halunnutkaan myöhemmin minua samalle työpaikalle, kun ilmeisesti kuvitteli joutuvansa jälleen tekemään kahta työvuoroa peräkkäin. Joten sain kesätöitä vain silloin tällöin paljon huonommista työpaikoista. Sisko sai melkein katkeamattoman työuran ja lopulta vakituisen viran. Itse olen työttömänä kun cv ei näytä yhtä hyvältä ja työpaikoista on pulaa. Lisäksi siskoni sattui osumaan työelämään silloin, kun oli vielä työpaikkoja joihin nykyään vaaditaan tietynlainen pätevyys. Siihen aikaan opiskelija saattoi tehdä sosiaalialan töitä ilman alan pätevyyttä. Siskolla oli jopa varaa nirsoilla ja lopettaa tehtaalta saamansa kesätyö kesken, kun meni tikkuja sormiin.
Jep, 70-luvulla vain käveltiin paikkaa ja kysyttiin töitä. Äitiäni yritetiin rekrytä lounastunnilla lounaskeittolaan töihin. Eikä mitään koulutusta mihinkään. Aika kaukana ollaan niistä ajoista.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmettelen työttömiä, jotka kieltäytyy tekemästä jotakin työtä, koska "ei jaksa". Toisaalta enpä voi tietää, koska en ole vielä itse kokenut sellaista jaksamattomuutta. Toki olen nuorena tehnyt paljon ns. paskahommia/likaisia töitä (ei siistiä sisätyötä tyyliin kalatehdas, likakaivot)/raskasta fyysistä työtä (paljon raskaita nosteluja) yms.
Joten olen onnellinen missä tahansa muussa työpaikassa olkoonkin vaikka tarjoilija (siisti sisätyö minusta), tiskaaja (siisti sisätyö minusta), tai lähihoitaja (siisti sisätyö minusta)
Kaikki luettelemasi työt ovat välttämättömiä tehdä, ja kyllä, ne tehdään sisätiloissa. Ns. siistiä työtä noista ei ole mikään, kaikkiin liittyy likaisia juttuja ja fyysistä työtä.
Niihin, joihin noista pääsee ilman koulutusta, otetaan maah anm uuttajia, koska he tulevat tekemään mitä vaan millä hinnalla vaan, kantaväki tietää sentään työehtosopimukset ja minimipalkat. Lähäriksi ei pääse ilman koulutusta ja koulutukseen taas ei pääse kuin työkkärin luvalla, jos on koulutus jo etukäteen. Niinpä kaikki halukkaat eivät pääse edes lähihoitajakoulutukseen, koska varman työllistymisen vuoksi haluajia on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen työttömyys on aika uusi ilmiö. Itse olen syntynyt 70-luvulla ja sisko 60-luvun puolella. Sisko sai ensimmäisen työpaikkansa äitimme työpaikalta (kesätyö) ja äitimme teki usein hänenkin työvuoronsa, koska sisko vain nukkui kotona. Niinpä äitini ei halunnutkaan myöhemmin minua samalle työpaikalle, kun ilmeisesti kuvitteli joutuvansa jälleen tekemään kahta työvuoroa peräkkäin. Joten sain kesätöitä vain silloin tällöin paljon huonommista työpaikoista. Sisko sai melkein katkeamattoman työuran ja lopulta vakituisen viran. Itse olen työttömänä kun cv ei näytä yhtä hyvältä ja työpaikoista on pulaa. Lisäksi siskoni sattui osumaan työelämään silloin, kun oli vielä työpaikkoja joihin nykyään vaaditaan tietynlainen pätevyys. Siihen aikaan opiskelija saattoi tehdä sosiaalialan töitä ilman alan pätevyyttä. Siskolla oli jopa varaa nirsoilla ja lopettaa tehtaalta saamansa kesätyö kesken, kun meni tikkuja sormiin.
Jep, 70-luvulla vain käveltiin paikkaa ja kysyttiin töitä. Äitiäni yritetiin rekrytä lounastunnilla lounaskeittolaan töihin. Eikä mitään koulutusta mihinkään. Aika kaukana ollaan niistä ajoista.
Juu-u. Jo pelkästään rekryprosessi voi nykypäivänä kestää ihan helposti 2 kk. Sitten kolmen haastattelun, soveltuvuustestien ja niiden purkamisen jälkeen päätyy paikkaan, joka ei vaatimustasoltaan vastaakaan ilmoitusta ja prosessia.
Vain kerran on käynyt niin, että haastattelua seuraavana päivänä soitettiin valinnasta. Oli muuten julkisella! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen työttömyys on aika uusi ilmiö. Itse olen syntynyt 70-luvulla ja sisko 60-luvun puolella. Sisko sai ensimmäisen työpaikkansa äitimme työpaikalta (kesätyö) ja äitimme teki usein hänenkin työvuoronsa, koska sisko vain nukkui kotona. Niinpä äitini ei halunnutkaan myöhemmin minua samalle työpaikalle, kun ilmeisesti kuvitteli joutuvansa jälleen tekemään kahta työvuoroa peräkkäin. Joten sain kesätöitä vain silloin tällöin paljon huonommista työpaikoista. Sisko sai melkein katkeamattoman työuran ja lopulta vakituisen viran. Itse olen työttömänä kun cv ei näytä yhtä hyvältä ja työpaikoista on pulaa. Lisäksi siskoni sattui osumaan työelämään silloin, kun oli vielä työpaikkoja joihin nykyään vaaditaan tietynlainen pätevyys. Siihen aikaan opiskelija saattoi tehdä sosiaalialan töitä ilman alan pätevyyttä. Siskolla oli jopa varaa nirsoilla ja lopettaa tehtaalta saamansa kesätyö kesken, kun meni tikkuja sormiin.
Nyt on kyllä uhriuduttu oikein huolella. Äitisi teki väärin paikatessaan siskosi lintsaamisia, parempi kun olisi antanut saada potkut vaan. Jos itse et kertaakaan ole töitä löytänyt niin syy on ihan itsessäsi. Olet sen ikäinen, että kesätöihin kauppojen kassalle tai kiskalle pääsi ihan jokainen, joka sitä työtä viitsi tehdä. Muitakin kesätöitä oli jonnekin 2000-luvun alkuun hyvin tarjolla alallla kuin alalla. Toki pari vuotta pahimpaan 90-luvun lama-aikaan oli vähemmän paikkoja tarjolla.
Olet sen ikäinen, että kesätöihin kauppojen kassalle tai kiskalle pääsi ihan jokainen, joka sitä työtä viitsi tehdä.
Voi kun pääsiskin kaupan kassalle töihin, s-ryhmään turkuun kesätöihin haki 4000 hakijaa, erotu siinä sitten joukosta. Olen pian ollut 12kk työttömänä merkonomin papereilla, en tunne ketään eikä ole suhteita. En pääse edes haastatteluun risaisella CV:llä täynnä aukkoja. Kaupan kassalle pääsee kuka vaan milloin vain, tuo on suurinta paskaa mitä oon koskaan kuullu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet sen ikäinen, että kesätöihin kauppojen kassalle tai kiskalle pääsi ihan jokainen, joka sitä työtä viitsi tehdä.
Voi kun pääsiskin kaupan kassalle töihin, s-ryhmään turkuun kesätöihin haki 4000 hakijaa, erotu siinä sitten joukosta. Olen pian ollut 12kk työttömänä merkonomin papereilla, en tunne ketään eikä ole suhteita. En pääse edes haastatteluun risaisella CV:llä täynnä aukkoja. Kaupan kassalle pääsee kuka vaan milloin vain, tuo on suurinta paskaa mitä oon koskaan kuullu.
Itse pääsin merkonomin papereilla töihin heti valmistumisen jälkeen. Siis aivan heti, kun valmistumisen jälkeinen kesäloma (3 kk) oli vietetty rennosti ja syksyn saapuessa päätin etsiä duunia. Sain hyvän työpaikan "suhteilla" eli eräs sukulaiseni työskenteli yrityksessä, johon tarvittiin uutta henkilökuntaa. Työ oli tylsää (tietokoneella suoritettava työ, myös jonkin verran paperitöitä) mutta muuten ihan mukavaa. Sain oman työhuoneen, joten pystyin itse valitsemaan työtahtini ja päättämään, mitä musiikkia kuuntelin. Pomo oli hyvä tyyppi, keski-ikäinen nainen.
Itse pääsin merkonomin papereilla töihin heti valmistumisen jälkeen. Siis aivan heti, kun valmistumisen jälkeinen kesäloma (3 kk) oli vietetty rennosti ja syksyn saapuessa päätin etsiä duunia. Sain hyvän työpaikan "suhteilla" eli eräs sukulaiseni työskenteli yrityksessä, johon tarvittiin uutta henkilökuntaa. Työ oli tylsää (tietokoneella suoritettava työ, myös jonkin verran paperitöitä) mutta muuten ihan mukavaa. Sain oman työhuoneen, joten pystyin itse valitsemaan työtahtini ja päättämään, mitä musiikkia kuuntelin. Pomo oli hyvä tyyppi, keski-ikäinen nainen.
Eli olet taloushallinnon puolella, mä erikoistuin asiakaspalveluun ja myyntiin, en taloushallintoon. Asiakaspalvelijoiden on erittäin vaikeeta työllistyä, ja kuten sanoit sait paikan suhteilla. Mulla ei ole suhteita, kaikki ketkä mä tunnen on myös työttömänä, eikä ole suosittelijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitto et mua ottaa aivoon tää paska, tänään tuli jo lyhyen ajan sisään kuudes paikka mihin olen laittanut hakemuksen, kaikissa noissa työpaikka ilmoituksissa oli jo haku loppunut. Mitään ei ole ilmoitettu mulle haastattelun tai minkään muunkaan merkeissä. Ja kaikki nuo kuusi paikkaa on laitettu uudestaan hakuun. Ja noissa kuudessa paikassa ei missään vaadittu yhtään koulutusta tai työkokemusta, vaan työ opetettiin ja julkisilla pääsi myös kulkemaan työpaikoille.
Pitäskö tämän sitten vielä saa**na inspiroida laittaa lisää turhia hakemuksia, laittaisivat sitten suoraan noihin työpaikka ilmoituksiin että "pitkäaikaistyöttömät älkää vaivautuko" tai "jos on CV:ssä aukkoja älkää vaivautuko" tai "jos ei ole kyseisestä työstä kokemusta älkää vaivautuko".
Ei taida ollaa yrityksillä työntekijöille tarvetta jos on niin paljon varaa valkata ja heittää työhakemukset roskakoriin, taitaa monella yrityksellä mennä liiankin hyvin taloudellisesti. Ei vaan mahdu mun päähän minkä takia sitten ylipäätään ilmoittelevat nettiin avoimista työpaikoista jos ei kerran ole aikomustakaan palkata ketään. Tiedän että se on hyvää pr:ää yrityksille, mutta kyllä hakijoiden kannalta tämä on todella perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekin on väärin että yritys julkaisee haettavaksi työpaikan johon on jo valittu joku, mikä järki siinä on? tuhlaa turhaan ihmisten aikaa ja antaa turhaa toivoa työllistymisestä.
Toikin on varmaan aikalailla kaikissa työpaikoissa pelkkää *usetusta kun sanotaan että kouluttavat tehtävään. Monissa paikoissa perehdytys on muutenkin huonoa eikä kellään ole halua tai aikaa opettaa mitään kunnolla.. kokenutta ne hakee, valmista tavaraa joka on heille itselleen helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sekin on väärin että yritys julkaisee haettavaksi työpaikan johon on jo valittu joku, mikä järki siinä on? tuhlaa turhaan ihmisten aikaa ja antaa turhaa toivoa työllistymisestä.
Joo tätä en oo ikinä ymmärtäny. Tähän pitäs kehittää uus systeemi ja purkaa tuo pakko ilmoitus, jos kerta henkilö vaan vakinaistetaan sisältä. Kaikkien ajan tuhlausta tuo vaan on-sekä rekryjen työajan että työnhakijan ajan tuhlausta eli rahan tuhlausta.
Vierailija kirjoitti:
sekin on väärin että yritys julkaisee haettavaksi työpaikan johon on jo valittu joku, mikä järki siinä on? tuhlaa turhaan ihmisten aikaa ja antaa turhaa toivoa työllistymisestä.
Yrityksiltä tämä onkin ajanhukkaa. Elleivät sitten halua katsoa olisko parempia hakijoita tai pitää muuten löysässä hirressa sitä jolle tuo paikka on jo menossa. Julkisella puolella tuo taitaa olla lain sanelema juttu, olen ymmärtänyt että ainakin virat pitää mennä virallisen haun kautta ja silloin se paikka on ilmoitettava haettavaksi vaikka siihen on tekijäkin jo valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Hitto et mua ottaa aivoon tää paska, tänään tuli jo lyhyen ajan sisään kuudes paikka mihin olen laittanut hakemuksen, kaikissa noissa työpaikka ilmoituksissa oli jo haku loppunut. Mitään ei ole ilmoitettu mulle haastattelun tai minkään muunkaan merkeissä. Ja kaikki nuo kuusi paikkaa on laitettu uudestaan hakuun. Ja noissa kuudessa paikassa ei missään vaadittu yhtään koulutusta tai työkokemusta, vaan työ opetettiin ja julkisilla pääsi myös kulkemaan työpaikoille.
Pitäskö tämän sitten vielä saa**na inspiroida laittaa lisää turhia hakemuksia, laittaisivat sitten suoraan noihin työpaikka ilmoituksiin että "pitkäaikaistyöttömät älkää vaivautuko" tai "jos on CV:ssä aukkoja älkää vaivautuko" tai "jos ei ole kyseisestä työstä kokemusta älkää vaivautuko".
Ei taida ollaa yrityksillä työntekijöille tarvetta jos on niin paljon varaa valkata ja heittää työhakemukset roskakoriin, taitaa monella yrityksellä mennä liiankin hyvin taloudellisesti. Ei vaan mahdu mun päähän minkä takia sitten ylipäätään ilmoittelevat nettiin avoimista työpaikoista jos ei kerran ole aikomustakaan palkata ketään. Tiedän että se on hyvää pr:ää yrityksille, mutta kyllä hakijoiden kannalta tämä on todella perseestä.
Näistä työpaikoista voi pitää listaa niin tietäisi että eivät ole palkkaamassa ketään ja välttyisi turhalta hakemiselta. Saattaisi osua omaan nilkkaan sinä päivänä kun oikeasti on työntekijälle tarvetta ja hakijoita ei olekkaan yhtään.
Saattapa se tosin olla tarkoituskin. Pääsevät valittamaan että ei taaskaan löydy ketään vaikka mitään ei vaadita ja työhön perehdytetään. Ihmeelliseksi teatteriksi on mennyt työnhakeminen ja työntarjoaminen.
Viiden lapsen iskä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töitä ei saa kuin suhteilla. Jokainen lyhyt sijaisuus ja määräaikaisuudet ovat suhteiden kautta. Jos ei ole suhteita, ei tule työllistymään.
Oma vinkki on että pitäkää itsenne kiireisenä, panostakaa vapaa-aikaanne. Käykää lenkillä, nostakaa kahvakuulaa, joogaa, opetelkaa neulomaan, maalatkaa, lainatkaa kirjoja, opetelkaa uusi kieli, leipokaa, opetelkaa uusia ruokia, opiskelkaa, ihan mitä vaan keksitte. Tarvikkeet voivat maksaa, mutta jos vaan rahallisesti mahdollista niin hommatkaa harrastusvälinettä.
Sain kesällä pienen osa-aikaisen pätkän, pistin kaikki ylimääräiset rahat harrastusvälineisiin. Nyt olen ollut (taas) puoli vuotta työttömänä ja kyllä ahdistaa, mutta ainakin on muutakin tekemistä kuin netflixin tuijottaminen.
Muutenkin kannattaa asennoitua siihen että työttöminä tässä ollaan ja kaikki muu on voittoa.
Ja lisään vielä, että kannattaa etsiä muita työttömiä ympärilleen. Itseäni harmittaa kun pieni lähipiiri valmiiksi ja kaikki ovat töissä. Olisi todella mukavaa löytää samassa tilanteessa olevia ihmisiä, mikä olisi mukavampaa kun jakaa työttömän arkea muiden kanssa. Käydä maanantaina aamupäivällä lenkillä ja kirpputorilla, tiistaina kirjastossa ajankuluksi, keskiviikkona käydä yhdessä kaupassa ja tehdä ruokaa, perjantaina istua iltaa itsetehdyn pizzan ja karjalan voimin.
Sosiaalinen puoli tässä työttömyydessä on se pahin.
Tästä olen eri mieltä. Jos tuttavapiirissä on lähinnä työttömiä, niin työllistymismahdollisuus on tasan 0. Viimeisimmän työpaikan sain opiskeltuani työvoimakoulutuksena It-alalle kun kaveri vinkkasi, että heidän firmaansa voi päästä harjoitteluun. Jos ympärillä olisi ollut vain työttömiä, niin mistä minä olisin mitään harjoittelupaikkaa edes saanut? Ei tullut vastauksia kun kävin rekrytointitilaisuuksissa CV:tä esittelemässä ja laitoin joka perhanan paikkaan hakemuksen kuten kehotettiin tekemään.
Amen. Se, mitä pitää välttää viimeiseen asti, on itsensä ympäröiminen toisilla "loosereilla". Itse olen ollut pitkään mt-ongelmien takia pois työelämästä ja nyt ihan vaan työtön. On ihan kauhistuttavaa, miten helposti ihminen ajautuu tilanteeseen, jossa ei edes näe normaaleja ihmisiä. Koirapuistossa käy samaan aikaan vain vastaavia "haasteellisia" -ne työsskäyvät käyvät siellä illalla. Jne.
Itse tein lopulta sen peliliikkeen että lakkasin pitämästä yhteyttä tuohon viiteryhmääni, eli mt-ongelmaiset työttömät. Totesin että nuo "ystävät" vain aiheuttavat minulle pahaa oloa ja ryvemme yhdessä siinä suossa. Että on parempi olla yksin kuin seurassa joka yrittää koko ajan vetää sinua alaspäin.
Kun pääsin eroon ankeuttajista, sainkin hyvin pian luvan opiskella tm-tuella. Koulutus sattuu olemaan sellainen että suurin osa opiskelee tätä tutkintoa työn ohessa. Ette tiedä, miten hienoa on pitkästä aikaa vuorovaikuttaa ihmisten kanssa joilla on elämänhallinta kunnossa ja voimavarat kohdillaan. Itse asiassa työn ohessa opiskelevat ovat yleensä niitä joilla on asiat tosi hyvin, kun voimavarat riittävät tuollaiseen harrastamiseen.
Ihmisen kannattaa hakea sellaista seuraa, joka on tavallaan "yläpuolellasi", koska sellainen seura kohottaa ja auttaa sinuakin pääsemään eteenpäin.
Hiukan tämä tietysti itsetuntoa kysyy, kun opiskelutovereillani on "hieman" täydempi cv, enemmän voimavaroja jne. Mutta on tämä nyt silti parempi vaitoehto kuin jaettu kärsimys.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmettelen työttömiä, jotka kieltäytyy tekemästä jotakin työtä, koska "ei jaksa". Toisaalta enpä voi tietää, koska en ole vielä itse kokenut sellaista jaksamattomuutta. Toki olen nuorena tehnyt paljon ns. paskahommia/likaisia töitä (ei siistiä sisätyötä tyyliin kalatehdas, likakaivot)/raskasta fyysistä työtä (paljon raskaita nosteluja) yms.
Joten olen onnellinen missä tahansa muussa työpaikassa olkoonkin vaikka tarjoilija (siisti sisätyö minusta), tiskaaja (siisti sisätyö minusta), tai lähihoitaja (siisti sisätyö minusta)
Aika moni meistä työttömistä on katsos oikeasti työkyvyttömiä. Minullakin on kolme perussairautta, joissa uupumus (eli se "ei jaksa") on yksi keskeisimmistä oireista. Valitettavasti millään noista sairauksista ei pääse yksinään työkyvyttömyyseläkkeelle, eikä oikein sairauslomalle edes, eikä vakuutuslääkärien älli riitä käsittämään että kolminkertainen uupumus on oikeasti aika invalidisoivaa.
Terveenä minä itse asiassa nautin kaikesta fyysisesti kuormittavasta työstä. Olen tehnyt kesätöinä mm. maatalouslomittajan hommia jne. Nykyään en jaksa edes toimistossa istua, itse asiassa en jaksaisi edes päivittäisiä siirtymiä työpaikalle ja takaisin.
Sain yhden muutaman kuukauden sijaisuuden!! Se on sillä alalla mihin meinaan vielä hakea opiskelemaan. Laitoin kuntarekryyn ilmoituksen viime perjantaina, että olen käytettävissä sijaisuuksiin ja saman tien soi puhelin ja esimies olisi palkannut jo melkein puhelimessa. Maanantaina oli haastattelu ja olipa virkistävää, kun ei tentattu vaan juteltiin ja tehtiin rekry. Toki vain muutama kuukausi kyseessä alkuun, mutta nyt loppui sentään työttömyys, jota olisi tullut täyteen maaliskuussa jo puoli vuotta. Ap
Niinpä. Hullu työtä tekee, viisas elää tukiaisilla.