Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Alle kymmenen vuotta työttöminä olleiden ei kannattaisi hirveästi huudella suuntaan eikä toiseen.
Nöösipojat. Ensimmäiset kolme vuottahan menee niin ettei huomaakaan.
Mulla alkanut kiristämään päätä jos oon ollut 3kk työttömänä! Tosin se oli ennen lapsia. Nyt lasten kanssa touhutessa tuo aika työttömänä tuntuisi varmaan vaan lyhyeltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Olen kyllä eri mieltä. Itse en tunne ketään, joka työttömänä olisi halunnut varta vasten olla tai ei olisi yrittänyt työllistyä. Itse asiassa en ole ikinä jutellut ihmisen kanssa, joka olisi sanonut, että mielummin elää tuilla tms.
Kyllä sellaisia ihmisiä, jotka käyttävät systeemiä hyväkseen, on paljon. Kierros esimerkiksi itäiseen Helsinkiin avartaa maailmankatsomusta. Siellä et niseen taustaan katsomatta on hyvin paljon ihmisiä, jotka mieluummin nostavat tukia, kuin menevät töihin. Mielestäni tämä on täysin ymmärrettävää ja kuvaa ihmisluontoa hyvin. Jos ei ole käynyt koulua, saa usein huonosti palkattua työtä, jolla saa juuri ja juuri maksettua pakolliset kulunsa. Aina ei saa edes niin paljoa palkkaa, vaan joutuu turvautumaan mm asumistukeen. Työn tekeminen itsessään tällöin ei ole houkuttelevaa.
Jäin itse työttömäksi muutaman vuoden työrupeaman jälkeen 90-luvun lamassa. Ansiosidonnainen oli siihen aikaan lähes yhtä suuri, kuin palkka oli ollut. Muistan ihmetelleeni miten oli mahdollista, että tekemättä mitään, saan lähes yhtä paljon rahaa, kuin sillon, kun tein raskasta huonosti palkattua työtä. Se tuntui lottovoitolta, eikä mikään olisi saanut minua vapaaehtoisesti työhön. Ainoastaan uhka tämän tuen päättymisestä olisi voinut olla sellainen asia, tai se olisi ollut eikä vain "voinut olla." Ansiosidonnaista jatkettiin aina uudestaan kahdella vuodella, jos siinä välissä teki tai oli tekevinään töitä puoli vuotta. Näinhän monet tekivät ja yhä tekevät.
Tiedostan täysin sen, että yhteiskunta on mahdollistanut kevyemmän otteeni elämään ja vieraat ihmiset maksavat, jotta minä pysyn elossa. En ole kuitenkaan ikinä tästä itseäni syyllistänyt. Systeemiä olen kyllä pitänyt täysin epäonnistuneena.
Meitä on todella paljon tässä yhteiskunnassa.
Toivon, että te, jotka tässä ketjussa kirjoititte haluavanne työllistyä - työllistyisitte, ja jos ette työllisty toivon, että löydätte muualta elämäänne sisältöä, eikä työ teidän ajatusmaailmassanne määrittelisi sitä millaisia olette ihmisinä. Sinä, joka kirjoitit ajattelevasi it se mur haa. Unohda moinen ajatus. Ei työ ole sen arvoista, ei mikään ole. Sinä ole tärkeä ihminen juuri sellaisena, kuin olet.
Minä olen se kirjoittaja (Nro 43), joka harkitsee it se mur haa. Ilman työtä oleminen ei sinänsä olisi ongelma, mutta se, että olen työtön, rahaton, asunnoton, perheetön, yksinäinen ja viime aikoina liikuntakyvytönkin, alkaa käydä ylivoimaiseksi. Sain äskettäin aikaan pitkän ja mielenkiintoisen ketjun aiheesta "tyhjät lohdutukset, etunenässä se, että jokainen on arvokas ihminen", ja päivä päivältä tiedän paremmin sen, että en ole tärkeä enkä arvokas millään mittapuulla. Edes teoriassa.
Yritin löytää mainitsemasi ketjun, siinä onnistumatta.
Olen itse joutunut olemaan tämän aiheen kanssa tekemisissä koko elämäni. Olen tuntenut heitä, joita ei enää tässä elämässä ja maailmassa ole ja heitä, jotka yrittivät samaa koko elämänsä ajan. Olen myös itse paininut saman asian kanssa. Sen, että olen tässä nyt, ei pitäisi olla mahdollista. Kukaan ei ikinä minulle sanonut, että olisin ollut arvokas, tätä lohdutuksen tai myötä elämisen sanaa en kuullut. En tosin usko, että sillä olisi ollut minulle merkitystä, vaikka olisin sen kuullutkin. En tuonut omia asioitani esille, koska muilla ihmisillä oli omat ongelmansa ja toisaalta siksi, koska aihe oli henkilökohtainen. Esille tuomasi asiat ovat myös minulle omassa henkilökohtaisessa elämässäni tuttuja. Jokainen niistä.
Jonkun tunnetun filosofin näkemyksen mukaan tietoisuus siitä, että täältä pääse pois omaehtoisesti, on vähentänyt jo itsessään tämän asian toteuttamista. Se tuo rauhan omalla tavallaan.
Asuntoasioissa auttavat kuntien aikuis-sosiaalityöntekijät. Kun tulot ovat pienet, siinä ei voi muuta tehdä, kuin sopeuttaa menonsa niihin. Siinä ei ole vaihtoehtoja. Puhut perheettömyydestä ja yksinäisyydestä. Nämä ovat myös tuttuja asioita. Se ei sinua lohduta - tiedän sen. Mietin sitä, että haluatko muutosta näihin asioihin. Haluaisitko esimerkiksi ystäviä. Tiedän, että aikuisena ja myöhemmällä iällä niiden hankkiminen ei ole samanlaista, kuin lapsena. Puhuit liikuntakyvyttömyydestä. Tämä kuulostaa sellaiselta asialta, että lääkärissä saattaisi joitain avaimia löytyä. Ehkä työkyvyttömyyseläke. Tulosi saattaisivat silloin nousta. Jotta eläkkeelle voisi päästä, tulisi siihen pyrkiä.
Viestini tarkoitus oli kertoa sinulle, että et ole ajatuksinesi yksin. Sen oli tarkoitus olla myös kädenojennus lähimmäiseltä toiselle. Sitä en tiedä, miten olisin voinut tai voisin konkreettisesti auttaa.
Olin valmistumassa maisteriksi vuosituhannen vaihteen jälkeen. Kotikaupungissani ei ollut alan töitä silloin, edes palkattomaksi harjoittelijaksi ei pääsyt mihinkään. Pääkaupunkiseudulle en halunnut yksinhuoltajana lapseni kanssa kahden lähteä. Graduni oli vielä vähän kesken kun useassa lehdessä toitotettiin, että tutkimusten mukaan opiskelijoiden on helpompi työllistyä kuin valmistuneiden maistereiden. Sen vuoksi en sitten koskaan jättänyt gradua sisään, mutta minua se ei siinä tilanteessa auttanut. Ilmeisesti jutun idea oli se, että opiskelija on työnantajan ajatuksissa vielä opiskelemassa ja valmistunut on työtön. Periaatteessa ihan tyhmä ajatusmalli, mutta se hiuksenhieno ero voi ratkaista sen kuka työhön valitaan. Otin valtavan riskin ja työllistyin yrittäjänä omalle alalleni ja kaikki meni hyvin. Otin siis ison lainan ja ostin yrityksen. En tiedä olisinko koskaan muuten saanut oman alani töitä.
Oma neuvoni on, että jatka "opiskelua". Kirjoittaudu johonkin yliopistoon tekemään jotain alaasi sivuavaa opintokokonaisuutta ja jatka työn etsimistä. Tämän opintokokonaisuuden varjolla voit sitten hakea siihen liittyviä paikkoja, harjoittelua tms. Tämä voisi toimia ovenavaajana mahdolliseen tulevaan työpaikaan.
Toinen vaihtoehto on ryhtyä yrittäjäksi, toki riippuen alastasi. Yrityksiä on nyt paljon myynnissä, ja jos ostat oman alasi yrityksen, niin Finnverasta saatavalla lainalla/takauksella pääsee aika pitkälle. Vakuudeksi riittää oma nimesi. Tämän voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Itselläni ei ollut kuin tuulenhuuhtoma takapuoli kun ostin yrityksen. Elämäni paras päätös.
Vierailija kirjoitti:
Miten tekisitte tilanteessani? Olen kolmen lapsen myötä ollut 5v kotiäitinä putkeen. Minulla vakituinen työpaikka hoitoalalla. Työajat hankalat kun 3-vuorotyö ja palkkaus 1600€/kk eli kotiäitinä lähes samoissa rahoissa tuilla. Paluu töihin olisi kesällä. En ole enää innostunut palaamaan kyseiseen työpaikkaan jossa työmatkakin pitkä (kuljen julkisilla). Uskaltaisiko hakea kolmen lapsen äitinä toiseen työpaikkaan? määräaikaista työsuhdetta en halua kun vakituisen paikan aiemmin saanut
Toisaalta määräaikaisuus antaa mahdollisuuden ansiosidonnaiseen, mutta hoitajana on riski saada paljon työtarjouksia TE-toimistolta.
Itse tein määräaikaisuuksia hoitajana, kunnes sain työssäoloehdon täyteen. Jatkoin sitten keikkailua samaan paikkaan nostaen samalla soviteltua ansiosidonnaista. TE-toimistolle ilmoitin hakevani töitä toisella tutkinnollani ja löysinkin muutamassa kuukaudessa osa-aikatyön. Työskentelen 2-3 päivää viikossa ja käteen jää saman verran kuin kokoaikatyössä.
Vierailija kirjoitti:
En ollut päivääkään työttömänä ennen kuin täytin 50 vuotta. Minen yhteensattuman seurauksena työt loppuivat ja jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni hakemaan töitä - aiemmin vaihdoin työpaikkaa 6-7 vuoden välein, kun minua pyydettiin muualle; minulle on kerran jopa tehty uusi virka, jotta minut on saatu houkutelluksi palkkalistoille. Monelle työn tarjoajalle olen vastannut kieltävästi.
Nyt olen ollut muutaman vuoden työttömänä, TE-toimiston kirjoilla vasta kolmisen vuotta. Ensimmäisinä vuosina tein satoja hakemuksia, pääsin muutamaan haastatteluun (vain aiempia tehtäviäni vastaaviin paikkohin, en mihinkään muunlaiseen, esimerkiksi konttorihommiin tai asiakaspalveluun), mutten saanut yhtään työpaikkaa. Nyt on pari vuotta kulunut niin, että haen vain oman alani töitä. En saa niitä erinomaisista suosituksistani huolimatta, eikä näytä auttavan sekään, että suoritin äskettäin tutkinnon, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan vain parantaa työllistymistäni. "Kaikki järki" on saanut aivan uusia esiintymismuotoja: osaavin työntekijä ei enää ole sopivin työntekijä.
Työttömyyteen vielä tottuu, jos vain on vilkas ajatusmaailma ja muutakin mielenkiintoista tekemistä. Pahinta on ollut koko omaisuuden menettäminen ja käytännössä heitteille jääminen loppuiäksi. (Tätä en kuvaile enempää, koska kuviot ovat huomattavasti tavallista erikoisemmat, eikä palsta riittäisi niiden selittämiseen.) Sen toistan, että työttömyys on kammottava tila. Siitä, ettei kelpaa mihinkään, ei näin monen vuoden jälkeen enää selviä henkiseen tasapainoon. Sata kiitos kiinnostuksestasi -vastausta on tosi ikävä nippu, mutta viisisataa eitä vie hulluuden partaalle. Turvallisuuden tunne on mennyttä, omanarvontunnosta ovat jäljellä rippeet. Itse***ha on mielessä jatkuvasti.
Sinun täytyy etsiä arvo ensin muualta kuin työstä ja ehkä sen jälkeen muutkin asiat loksahtelevat vielä paikalleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti. Välttelen itse tilanteita, joissa joutuisin kertomaan olevani työtön. Sitä alkaa itsekin kyseenalaistaa itseään ja syitä miksi tässä on. Vaikka toki kun järjellä miettii niin töitä ei vain ole kaikille ja jos itse on tehnyt sen minkä voi niin loppu ei ole enää omissa käsissä. Uudelleen kouluttautumista ja tutkinnon laajentamista työllistävämpään suuntaan aion viejä yrittää. Minulla olisi yli 30 vuotta viejä työikää jäljellä, joten vielä en tosiaan aio luovuttaa vaikka olen tajunnut miten raadollista tämä työnhaku sirkus on. Ro tätä tajua ennen kuin itse kokee tämän. Ap
Nii-in. Kummasti ne asenteet laahaa vieläkin jossain menneissä vuosikymmenissä, vaikka silloinkin on nämä huonot asenteet ollut vallalla (homojakin vielä 80-luvulla saatettiin kohdella tosi huonosti, mistä ei ole ollut edes tietoinen siihen aikaan). Häpeän itsekin sitä, että itselläkin ollut näitä virheellisiä kuvitelmia, miksi toisilla menee huonommin kuin toisilla. Mitä vanhemmaksi tullut, sitä on huomannut, kuinka väärässä ollut, kun näiden tiettyjen ihmisten harhakuvitelmia on itsekin ylläpitänyt/luullut niiden olevan tosia. Mutta eihän sitä nuorempana ole osannut kyseenalaistaa asioita samalla tavalla kuin nykyään. Kuitenkin olen aina ollut ns. päähän potkittujen puolella.
MItä te täällä vikisette ettei ole töitä ja elämä on kurjaa. Ei niitä mahdollisuuksia täällä ole. Ulos hakemaan, hoiva-alalla on paikkoja tällä hetkellä. Perustakaa oma firma, ottakaa vastuu elämästänne!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen ollut työttömänä joitakin pätkiä elämässäni ja tiedän miten ahdistavaa se jatkuva työnhaku ja toisaalta vaan kotona olo on. Tsemppiä kaikille työttömille! <3
V I T U N säälittävää tämä muiden syöttämien elämäntavoitteiden haaveilu ja tämä totaalinen elämän romahtaminen jos niitä ei saa. oletteko te edes aikuisia ihmisiä vai jotain teintyttöjä jotka elää sosiaalisesta hyväksynnästä? kasvattakaa ne pallit ja olkaa ylpeitä vapaaherroja. antaa sen naapurin herätä aamulla . herää sinä jos siltä tuntuu mutta lopettakaa se V I T U N ruikutus.
No siis itse olen sekä vajaakuntoinen että työtön ja olen ylipäänsä tehnyt varmaan 10 eri alan työtä mutta aina jotain rippeitä eli parin kk töitä. Ne työt mitä olen tehnyt ei ole kiinnostaneet minua yhtään, voisin ihan hyvin olla käymättä missään oikeissa töissä ikinä kun vaan olisi rahaa riittävästi muutenkin. Voisin hyvin vain harrastella kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
Kävikö siis niin, että ap opiskeli egyptologiaa ja on nyt hämillään, ettei töitä löydy? Sentäs näyttii saaneen väliaikaisen työpaikan mäcin kassalta mutta ylpeys esti jatkamasta kunniallisessa työssä ja nyt sitä sitten maataan sohvalla halpisviinilasi pullevassa kätösessä ja volistaan maailman epäoikeudenmukaisuutta.
Olisi pitänyt valita luonnevika yhdistelmällä muinaiskirkkoslaavi niin ei olisi hätäpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää kaduille palelemaan siittä! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen ollut työttömänä joitakin pätkiä elämässäni ja tiedän miten ahdistavaa se jatkuva työnhaku ja toisaalta vaan kotona olo on. Tsemppiä kaikille työttömille! <3
V I T U N säälittävää tämä muiden syöttämien elämäntavoitteiden haaveilu ja tämä totaalinen elämän romahtaminen jos niitä ei saa. oletteko te edes aikuisia ihmisiä vai jotain teintyttöjä jotka elää sosiaalisesta hyväksynnästä? kasvattakaa ne pallit ja olkaa ylpeitä vapaaherroja. antaa sen naapurin herätä aamulla . herää sinä jos siltä tuntuu mutta lopettakaa se V I T U N ruikutus.
Meitä iso porukka jotka halutaan että rahat pois työttömiltä. Rahat pois ja vähän äkkiä pois, rahat työtätekevien tileille. Rahat pois jouten olevilta. Kadulle nukkumaan jos ei hanttihommat maistereille maistu!
Näin me ajatellaan ja meitä on perkeleesti, ai että meitä on perkeleesti porukkaa jota ei kiinnosta elättää jouten makaavaa ja kattoon sylkevää sakkia yhtään, ei sitten yhtään!
Pakkotyöhön jonnekin jos ei muuten päästä sopimukseen!
Tämä tullaan ajamaan tähän maahan alle kymmenessä vuodessa.
Sen jälkeen ei yhtään ketään jouten olevaa elätetä.
Kadulle voi mennä kuten jenkeissä, jos työ ei kiinnosta pätkääkään.
Ironisinta tässä on että tuolle tielle ollaan menossa väistämättä. Suomi on Kreikan ja Italian kurssilla.
Jos hommat ei kiinnosta, niin olisi mahdollista ylläpitää tätä hyvinvointia, mutta jos ei, niin pikainen pudotus on menossa. Varat on loppu pian.
Sitten ei rahaa jaeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Sulla epäilemättä oli asuntovelat niskassa ja kämppä entisellä tehdaspaikkakunnalla, ja erityislapsi, ulkoilutettava iso koira ja apua tarvitsevat vanhemmat? Vai sallikohan elämäntilanteesi työn perässä juoksemisen?
Epäilemättä jokaisen työttömän pitäisi tehdä filippiiniläisittäin ja lähteä orjaksi minne tahansa riippumatta tilanteestaan? Koska voihan se olla, että kun oikein taitavasti tekee työnsä, saa lopulta siitä palkkaakin ja ties vaikka passinsakin takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menkää kaduille palelemaan siittä! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen ollut työttömänä joitakin pätkiä elämässäni ja tiedän miten ahdistavaa se jatkuva työnhaku ja toisaalta vaan kotona olo on. Tsemppiä kaikille työttömille! <3
V I T U N säälittävää tämä muiden syöttämien elämäntavoitteiden haaveilu ja tämä totaalinen elämän romahtaminen jos niitä ei saa. oletteko te edes aikuisia ihmisiä vai jotain teintyttöjä jotka elää sosiaalisesta hyväksynnästä? kasvattakaa ne pallit ja olkaa ylpeitä vapaaherroja. antaa sen naapurin herätä aamulla . herää sinä jos siltä tuntuu mutta lopettakaa se V I T U N ruikutus.
Meitä iso porukka jotka halutaan että rahat pois työttömiltä. Rahat pois ja vähän äkkiä pois, rahat työtätekevien tileille. Rahat pois jouten olevilta. Kadulle nukkumaan jos ei hanttihommat maistereille maistu!
Näin me ajatellaan ja meitä on perkeleesti, ai että meitä on perkeleesti porukkaa jota ei kiinnosta elättää jouten makaavaa ja kattoon sylkevää sakkia yhtään, ei sitten yhtään!
Pakkotyöhön jonnekin jos ei muuten päästä sopimukseen!
Tämä tullaan ajamaan tähän maahan alle kymmenessä vuodessa.
Sen jälkeen ei yhtään ketään jouten olevaa elätetä.
Kadulle voi mennä kuten jenkeissä, jos työ ei kiinnosta pätkääkään.
Ironisinta tässä on että tuolle tielle ollaan menossa väistämättä. Suomi on Kreikan ja Italian kurssilla.
Jos hommat ei kiinnosta, niin olisi mahdollista ylläpitää tätä hyvinvointia, mutta jos ei, niin pikainen pudotus on menossa. Varat on loppu pian.
Sitten ei rahaa jaeta.
Älä nyt pööpöile
Ei kannata ahdistua tai tuntea syyllisyyttä. Miksikö näin sanon? Olen ollut itse oikea premium akateeminen työtön pari kertaa. Oikein masentunut, kun on vuosia hakenut kaikkia mahdollisia töitä, korkealta tiputtuaan.
Nyt minulla on ihan jees työ. Se ei loppujen lopuksi sitä onnea tuo. Se toi, kun hyvinkin ”toivottomassa” tilanteessa hyväksyin elämän olevan mitä se on, ja että olen ihan yhtä hyvä työttömänä kuin töissä käyvänäkin. En siis sitä ns. rupusakkia, jota ei kiinnosta ja joka ns. loisii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työnteko ei rahallisesti ole palkitsevaa. Ne joille työnteko on ensisijainen tapa hankkia elanto, niille työnteko on laskukurssilla tällä hetkellä.
Marxilaisille työnteko on lähinnä ajanvietettä ja harraste. Eivät keksi päivänsä täytteeksi muutakaan.
Heille vapaa-aika näyttäytyy kammotuksena.
Sen lisäksi että palkat on kamalalla tasolla tässä maassa, niin myös työtahti on ihan julmetun epärealistinen ja lähes skitsofreeninen. Vaaditaan laatua, mutta tahti on sellaista että syntyy vain sutta ja sekundaa.
Sitten näytellään ammattilaista ja eletään kuin tehtäisi kunnon hommaa.
Itselleen valehtelua ja täyttä näytelmää koko työelämä tällä hetkellä.
Ap ei kamalan paljosta jää paitsi.
Työttömyys on lisääntynyt niin kovasti, että muutamaksi vuodeksi on varaa enää työttömyystukiin.
Sitten tämä pohjoimainen sosialismi hajoaa ja jokaisen on mentävä töihin sillä summalla kuin työnatnaja sen sanelee. Vaikkapa ihan 300e kk. Normaali keskiverto palkka etelä-euroopassa.
Tämä ei voi kestää enää pitkään.
Kyllä sitten työnteko maittaa ihan jokaiselle, muuten tulee kylmää kyytiä talvella.
Vierailija kirjoitti:
Mulle työttömyydestä tuli paha unettomuus, en käytä alkoholia ollenkaan. Ikävä oli huomata että apua ei saa mistään. Ennen oli loistava työterveyshuolto ja nyt on pohjasakka-meiningillä terveyskeskus, jossa on ”evvk”-lääkäreitä joille saa ajan 4kk päähän (unettomuus on ns kiireettömän ajan asia) ja sitten kun viimein pääsee sinne lääkäriä ei kiinnosta ja se luennoi vain unihygieniasta (josta tiedän jo oikeastaan kaiken, kaikki keinot on jo kokeiltu).
Tämä unettomuus on muuttumassa masennukseksi. Siinä vaiheessa alkaa olla varmaan jo toivo menetetty lopullisesti.
Lääkärit toistavat jargoneitaan mutta älä sen takia toivoasi menetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
No... niitä maistereita ja tohtoreita kyllä tarvitaan. Varastomiehenä ilmeisesti sinä voisit diagnosoida sairaat, kehittää rokotteita, laskea siltojen lujuuslaskelmia, johtaa vaikeaa isoa organisaatiota.. tässä vain muutama esimerkki.
On hirveää resurssintuhlausta kouluttaa kalliilla maisteri/tohtori ja jättää sitten se tietotaito hyödyntämättä.
Kaikki paikat joihin heitä tarvitaan on kyllä täytetty, mutta mitenkäs nämä, jotka jäivät tuolileikin ulkopuolelle? Tarvitaanko heitä? Tarvitseeko tarvittavien ihmisten uudelleen kouluttautua toiselle alalle? Onhan se resurssien tuhlaamista kouluttaa ensin 100 siltojen lujuuslaskelmien osaajaa, mutta jos siltafirmoja on 2 ja hekin tarvitsevat vain 4 työntekijää, niin miksi he palkkaisivat 96 henkilöä, koska muuten tietotaito ja koulutus menee hukkaan?
Menkää kaduille palelemaan siittä! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen ollut työttömänä joitakin pätkiä elämässäni ja tiedän miten ahdistavaa se jatkuva työnhaku ja toisaalta vaan kotona olo on. Tsemppiä kaikille työttömille! <3
V I T U N säälittävää tämä muiden syöttämien elämäntavoitteiden haaveilu ja tämä totaalinen elämän romahtaminen jos niitä ei saa. oletteko te edes aikuisia ihmisiä vai jotain teintyttöjä jotka elää sosiaalisesta hyväksynnästä? kasvattakaa ne pallit ja olkaa ylpeitä vapaaherroja. antaa sen naapurin herätä aamulla . herää sinä jos siltä tuntuu mutta lopettakaa se V I T U N ruikutus.
Meitä iso porukka jotka halutaan että rahat pois työttömiltä. Rahat pois ja vähän äkkiä pois, rahat työtätekevien tileille. Rahat pois jouten olevilta. Kadulle nukkumaan jos ei hanttihommat maistereille maistu!
Näin me ajatellaan ja meitä on perkeleesti, ai että meitä on perkeleesti porukkaa jota ei kiinnosta elättää jouten makaavaa ja kattoon sylkevää sakkia yhtään, ei sitten yhtään!
Pakkotyöhön jonnekin jos ei muuten päästä sopimukseen!
Tämä tullaan ajamaan tähän maahan alle kymmenessä vuodessa.
Sen jälkeen ei yhtään ketään jouten olevaa elätetä.
Kadulle voi mennä kuten jenkeissä, jos työ ei kiinnosta pätkääkään.
Outo yhtälö. Outoa ettei tuossa ole mittään sanktioita yrityksille, jotka kierrättää orjatyövoimaa vuodesta toiseen vaikka vakituisille työntekijöille olisi tarvetta. Outoa sekin ettet ole yhtään ole huomioinut ikäsyrjintää, mikä kohdistuu kaikkiin 40v täyttäneisiin. Kerrassaan kumallinen listaus luettavaksi.
Menkää kaduille palelemaan siittä! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen ollut työttömänä joitakin pätkiä elämässäni ja tiedän miten ahdistavaa se jatkuva työnhaku ja toisaalta vaan kotona olo on. Tsemppiä kaikille työttömille! <3
V I T U N säälittävää tämä muiden syöttämien elämäntavoitteiden haaveilu ja tämä totaalinen elämän romahtaminen jos niitä ei saa. oletteko te edes aikuisia ihmisiä vai jotain teintyttöjä jotka elää sosiaalisesta hyväksynnästä? kasvattakaa ne pallit ja olkaa ylpeitä vapaaherroja. antaa sen naapurin herätä aamulla . herää sinä jos siltä tuntuu mutta lopettakaa se V I T U N ruikutus.
Meitä iso porukka jotka halutaan että rahat pois työttömiltä. Rahat pois ja vähän äkkiä pois, rahat työtätekevien tileille. Rahat pois jouten olevilta. Kadulle nukkumaan jos ei hanttihommat maistereille maistu!
Näin me ajatellaan ja meitä on perkeleesti, ai että meitä on perkeleesti porukkaa jota ei kiinnosta elättää jouten makaavaa ja kattoon sylkevää sakkia yhtään, ei sitten yhtään!
Pakkotyöhön jonnekin jos ei muuten päästä sopimukseen!
Tämä tullaan ajamaan tähän maahan alle kymmenessä vuodessa.
Sen jälkeen ei yhtään ketään jouten olevaa elätetä.
Kadulle voi mennä kuten jenkeissä, jos työ ei kiinnosta pätkääkään.
Kyllä juuri näin!!!
Alas liberaali kapitalismi.
Pakkotyötä jokaiselle!
Työtä työtä työtä työtä työtä. Alas tuet ja työtä tilalle!!!
Aktiivimallia tai jotain kohloosia ja vähän äkkiä tänne!!!
Jouten makailu ansiosidonnaisilla ei kestä päivänvaloa! Alas ansiosidonnaiset ja sosialismia tilalle!
Vierailija kirjoitti:
Menkää kaduille palelemaan siittä! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen ollut työttömänä joitakin pätkiä elämässäni ja tiedän miten ahdistavaa se jatkuva työnhaku ja toisaalta vaan kotona olo on. Tsemppiä kaikille työttömille! <3
V I T U N säälittävää tämä muiden syöttämien elämäntavoitteiden haaveilu ja tämä totaalinen elämän romahtaminen jos niitä ei saa. oletteko te edes aikuisia ihmisiä vai jotain teintyttöjä jotka elää sosiaalisesta hyväksynnästä? kasvattakaa ne pallit ja olkaa ylpeitä vapaaherroja. antaa sen naapurin herätä aamulla . herää sinä jos siltä tuntuu mutta lopettakaa se V I T U N ruikutus.
Meitä iso porukka jotka halutaan että rahat pois työttömiltä. Rahat pois ja vähän äkkiä pois, rahat työtätekevien tileille. Rahat pois jouten olevilta. Kadulle nukkumaan jos ei hanttihommat maistereille maistu!
Näin me ajatellaan ja meitä on perkeleesti, ai että meitä on perkeleesti porukkaa jota ei kiinnosta elättää jouten makaavaa ja kattoon sylkevää sakkia yhtään, ei sitten yhtään!
Pakkotyöhön jonnekin jos ei muuten päästä sopimukseen!
Tämä tullaan ajamaan tähän maahan alle kymmenessä vuodessa.
Sen jälkeen ei yhtään ketään jouten olevaa elätetä.
Kadulle voi mennä kuten jenkeissä, jos työ ei kiinnosta pätkääkään.
Outo yhtälö. Outoa ettei tuossa ole mittään sanktioita yrityksille, jotka kierrättää orjatyövoimaa vuodesta toiseen vaikka vakituisille työntekijöille olisi tarvetta. Outoa sekin ettet ole yhtään ole huomioinut ikäsyrjintää, mikä kohdistuu kaikkiin 40v täyttäneisiin. Kerrassaan kumallinen listaus luettavaksi.
Hehän ovat mestareita tässä.
Ei mestaria sanktioida. Vaan alaista.
Se kenellä ei ole rahaa, häntä rangaistaan hän on orja ja rahaa omistava on vapaa.
Vapaus pitää ostaa.
Itsekin olen ollut työttömänä joitakin pätkiä elämässäni ja tiedän miten ahdistavaa se jatkuva työnhaku ja toisaalta vaan kotona olo on. Tsemppiä kaikille työttömille! <3