Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
https://www.mandatumlife.fi/life-magazine/2018/tyokyvyttomyyselakkeet-k…
Mitä vanhempia työntekijöitä sen todennäköisemmin he joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle ja yrityksen riskit kasvavat. Tämä on yksi syy (Marinille tiedoksi työnantajien yhteiskuntavastuu) miksi vanhempia syrjitään työnhaussa.
Itse ratkaisin tämän ongelman perustamalla yrityksen, jota kautta laskutan asiakkaita. Ostopalvelun ostamiseen on paljon pienempi kynnys kuin palkkasuhteeseen, jossa työnantaja joutuu miettimään ikäviäkin asioita. Onko tästä henkilöstä selviämään vielä X vuotta raskaassa työelämässä.
Mulla on näppituntuma, että pienyritysten ja vuokratyön määrä tulee kasvamaan ja vakituisten työsuhteiden pienenemään.
Perusta yhden hengen vuokratyöfirma ja myy osaamistasi tuntityönä asiakkaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä. Työttömyyden ymmärtää vasta, kun sen kokee itse. Erityisen karu kokemus se on akateemisissa ammateissa, kun tuttavapiiri muodostuu ihmisistä, joille ura on prioriteetti numero 1. Itse valmistuin lakimieheksi kiitettävin arvosanoin, mutta hyvistä työharjoittelupaikoistakin huolimatta jäin valmistumisen jälkeen työttömäksi. Oli todella karua huomata kuinka kaikki ystävät jättivät ja kutsuja juhliin ja muihin tapahtumiin ei enää tullut.
Sittemmin noin vuoden työttömyyden jälkeen sain hyvän työpaikan ja vanhat tutut palasivat onnitellen ja halusivat taas tavata pitkästä aikaa. Valittelivat kiireistä kalenteria, kun ei ole ehditty tavata.
Itselle työttömyys oli todella kokonaisvaltainen helvetti. Minua kohdeltiin kuin spitaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos täällä muita joihin työnhaun ja työllistymisen raadollisuus on iskenyt vasten kasvoja? Vai millaisia mietteitä aihe herättää? Ap
Ei-akateemisena on pakko sanoa että Suomessa työnantajat katsovat aina ennen kaikkea koulutusta ja akateemisten työllistyminen on kuitenkin ainakin suhteellisesti erittäin helppoa. Meillä kouluttautumattomilla on aina vastassa hyvin matalalla oleva betonikatto kun työpaikan ensimmäinen vaatimus on alan tai muu soveltuva loppuun saatettu koulutus.
Olen silti onnistunut luovimaan tässä ankarassa kisassa ilman varsinaisia työttömyysjaksoja asiantuntijatehtävissä aina eläkeikään saakka ja ylikin, mutta kovan työn takana se on ollut. Olisi ollut paljon helpompaa käydä koulut loppuun.
Näin sivusta on ollut huvittavaa seurata miten suhtautuminen työttömyyteen on kahden viimeisen vuosikymmenen aikana muuttunut kun työttömyys on alkanut hiipiä myös kouluttautuneen paremman väen joukkoon.
No valitettavasti se korkea koulutuskaan ei takaa niitä töitä, koska ohi menee aina se, jolla on vaadittua työkokemusta. Ei mikään koulutus kyllä takaa sitä työtä, ei edes silloin vaikka olisi onnistunut jotain työkokemusta alalta saamaan. Ap
TeroKiiski kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Työttömyyden ymmärtää vasta, kun sen kokee itse. Erityisen karu kokemus se on akateemisissa ammateissa, kun tuttavapiiri muodostuu ihmisistä, joille ura on prioriteetti numero 1. Itse valmistuin lakimieheksi kiitettävin arvosanoin, mutta hyvistä työharjoittelupaikoistakin huolimatta jäin valmistumisen jälkeen työttömäksi. Oli todella karua huomata kuinka kaikki ystävät jättivät ja kutsuja juhliin ja muihin tapahtumiin ei enää tullut.
Sittemmin noin vuoden työttömyyden jälkeen sain hyvän työpaikan ja vanhat tutut palasivat onnitellen ja halusivat taas tavata pitkästä aikaa. Valittelivat kiireistä kalenteria, kun ei ole ehditty tavata.
Itselle työttömyys oli todella kokonaisvaltainen helvetti. Minua kohdeltiin kuin spitaalista.
Sama kokemus. Yllättäen ihmiset joita olet pitänyt ystävinä niin ovat lakanneet pitämästä yhteyttä. Edes yksi ystävä, jota itse tuin ja tämän murheita kuuntelin hänen ollessa työtön sinkku niin eipä ole yhteyttä pitänyt nyt, kun hän on töissä ja seurustelee. Yksi ystävä taas, josta odotin, että meidän välejä ei tämä minun työttömyys muuttaisi ei hänestäkään ole kuulunut nyt. Jotenkin tuntuu, että hän ei kehtaa pitää yhteyttä ja udella olenko saanut töitä. Tämä ystävä itse ei ole koskaan ollut työtön. Joten en usko hänenkään täysin ymmärtävän. Myöskään oma sisareni on pitänyt hiljaiseloa. Hän on hoito-alalla ja niillähän töitä riittää joten luulenpa ettei hänkään täysin tajua tilannettani ja jopa ajattelee, että minä vain lepään laakereillani. Ap
Tervetuloa todellisuuteen, ap. En itse ole ollut työttömänä, mutta olen kuullut sivusta monen tutun kertovan samaa. Jos on itse vetänyt työllistettävien koulutuksia ja muita vastaavia, on kuulemma aikamoinen kolaus joutua itse samalle penkille istumaan, kuuntelemaan kun joku itseä nuorempi ja vähemmän koulutettu opettaa, että kyllä sitä varmasti johonkin pääsee töihin, kun pikkuisen saa jalkaa oven väliin...
Työttömäksi jouduttuaan monen kokemus on, että se koulutus ja korkea-arvoinen ja -palkkainen työ sieltä taustalta katoavat sen siliän tien, kun joudutaan asioimaan tiskille. Ehkä se monelle on myös silmiä avaavaa huomata, miten eriarvoisesti ihmisiä kohdellaan oletusten pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rahat kyllä riitti mutta työkkärille selittely on nin karseaa että menin osa-aikatöihin ilman tukia.
Työttömyydessä on niin paljon kamalaa: pelko siitä että se voi jatkua vaikka kuinka pitkään, usko omaan ammattiosaamiseen rapautuu. Ja se häpeä, ei kehtaa naapureillekaan puhua jos kyselevät.
Itselläni on mennyt työttömyyden takia vanha ystävyys. Kaverini on samalla alalla ja tosi työkeskeinen. Hän ei malta olla jatkuvasti kyselemättä työnhausta ja neuvomatta. En voi enää hyvin hänen seurassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Niin, sinä.olet kivunnut työurallasi eteenpäin, meitä on monia jotka ovat tehneet ahkerasti ja hyvin työnsä eivätkä ole koskaan kivunneet mihinkään, vaikka kovalta alalta yliopistotutkinto onkin. Itselläni suorittavan tason töiden vastaanottaminen on torpannut lopullisesti toivoni saada koskaan koulutusta vastaavaa työtä.
Tämähän se on. Vaikka korkeastikoulutettuna esim. maisterina onnistuisikin saamaan elääkseen sen hanttihomman niin se voi torpata mahdollisuudet oman alan töihin. Työnantajat ajattelee, että tuossa täytyy olla jotain, kun maisteri on päätynyt tuollaisiin hanttihommiin niin tuskin siitä on asiantuntija tai johtohommiin. Siinä sitten paiskit töitä opintolaina niskassa ja mietit miten kannatti käyttää vuosikaudet tuohon tutkintoon jonka opintotukia hädin tuskin makselet vielä pitkään takaisin. Puhumattakaan siitä henkisestä v*tutuksesta, joka iskeytyy päivittäin vasten kasvoja, kun tajuat miten asiat todellisuudessa menikään.
Meillä on töissä liki 20 inssinplanttua, ihan lattiatason linjahommissa, 12,5e tuntipalkalla. Vieressä tekee samaa hommaa kansakoulupohjalta ammattimies 27e tuntipalkalla.
Erona se, että se inssinplanttu ei osaa kuin sen yhden työn ja se kansakoulupohjalta tekevä ammattinsa osaava pystyy tekemään koko osaston minkä homman tahansa
Se että on koulutettu johonkin, ei takaa osaamista. Voi olla vaikka kuinka kova teoreetikko, mutta käytännön osaaminen puuttuu, kaikessa.
Ai miksikö ne inssinplantut on täällä, no siksi kun ei ole alansa töitä tarjolla. Kun muutama vuosi menee, niin ei enää ole siitä koulutuksestakaan mitään hyötyä.
Tämänkaltainen tilanne saattaa tulla kaikille liikakoulutetuille, niitä 'herran' paikkoja kun on rajallinen määrä, ja kaikki ei voi niitä 'herroja' olla, niin on tyydyttävä siihen mitä saa. Oli koulutettu sitten miksikä tahansa.Eiköhän niitä humanisteja liene pilvinpimein, joille ei ikinä töitä löydy.....mutta kannattaa kuitenkin ottaa vastaan vain koulutusta vastaavaa työtä.....hmmm.
Miksi inskojen pitäisi osatakaan käytännön työt? Ethän sinäkään osaa teoriahommia?
Mistäs tiedät etten osaa....mutta nuo kun on juurtuneet siihen ns. aputyöhön, silloin pitäisi myös alkaa osata muutakin tuolla koulutuksella.
Toivottavasti työttömäksi jää nyt etenkin niitä jotka on halveksuneet työnhakijoita ja huudelleet "menkää töihin" typeyyksiä. Mikään ei ole mitään ennen kuin se sattuu omalle kohdalle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse heräsin tänään huvikseni aikaisin ja kävin tekemässä metsäretken. tämän jälkeen pitsalle ja kahville. nyt juon olutta koska voin.
t: työtön ja onnellinen. oli muuten kaunista aamulla kun oli lunta hetken maassa. pimeässä itsekseni ei muuta kuin luonto ja minä. ei olisi kyllä kiinnostanut mennä töihin pätkääkään enkä mennytkään.
jatkakaa te vain sen narratiivin sylkemistä että työttömänä olisi vaikeaa. nautin.
Työttömyyttä on monenlaista. Sinulla näkyy olevan terveyttä, riittävästi rahaa ja vakituinen asunto. Sitten, kun noista yksi katoaa, tai peräti kaikki, alkaa jo vähän rassata. On helppo olla onnellinen, kun perusasiat ovat kunnossa. Ja kun on lisäksi aika tyhmä, on vielä helpompi olla onnellinen.
yläpeukutuksista päätellen moni lammas piti postauksestasi ja tyhmäksi haukkumisesta. jos se helpottaa huomista aamuheräämistä niin en rupea tuomitsemaan. itse taidan huomenna nukkua vähän pidempään. luokkapeliähän tämä maailma nimenomaan on ja ylemmyyden tuntemista muihin. vaatii hieman päästä tästä yli. ei se tyhmältä onnistu joten minun kaltaisteni on turha edes yrittää.
-vapaaherra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
itse heräsin tänään huvikseni aikaisin ja kävin tekemässä metsäretken. tämän jälkeen pitsalle ja kahville. nyt juon olutta koska voin.
t: työtön ja onnellinen. oli muuten kaunista aamulla kun oli lunta hetken maassa. pimeässä itsekseni ei muuta kuin luonto ja minä. ei olisi kyllä kiinnostanut mennä töihin pätkääkään enkä mennytkään.
jatkakaa te vain sen narratiivin sylkemistä että työttömänä olisi vaikeaa. nautin.
Työttömyyttä on monenlaista. Sinulla näkyy olevan terveyttä, riittävästi rahaa ja vakituinen asunto. Sitten, kun noista yksi katoaa, tai peräti kaikki, alkaa jo vähän rassata. On helppo olla onnellinen, kun perusasiat ovat kunnossa. Ja kun on lisäksi aika tyhmä, on vielä helpompi olla onnellinen.
Eihän ko henkilöllä välttämättä ole mitään noista, jotkut ei välttämättä vain tahdo tehdäkään töitä vaikka heitä ei ole suhteessa paljon vastoin yleisiä uskomuksia. Mitä se edes haittaa jos jokunen joukko ei haluakaan tehdä töitä kun niitä töitä ei ole kaikille niillekään ketkä haluaa. t. tahtomattaan työtön
Terveyttä = kävi tekemässä metsäretken.
Riittävästi rahaa = on ruokaa ja oluttakin.
Vakituinen asunto = jos herää rauhallisena ja onnellisena, on todennäköisimmin vakituisessa ka turvallisessa asuinpaikassa.
t. Tahtomattaan työtön, osittain liikuntakyvytön, rutiköyhä ja asunnoton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rahat kyllä riitti mutta työkkärille selittely on nin karseaa että menin osa-aikatöihin ilman tukia.
Sama. Periaatteessa voisin saada soviteltua päivärahaa, mutta en kerta kaikkiaa halua olla työkkärin kanssa missään tekemisissä. Vuosi jolloin olin työttömänä oli ahdistavinta aikaa elämässäni.
Työnantajana suosin iäkkäämpiä työntekijöitä. Heillä on kokemuksen tuomaa osaamista ja oikeanlaista rauhallisuutta. Eivät ole heti vaihtamassa työpaikkaa tai tekemässä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tekisitte tilanteessani? Olen kolmen lapsen myötä ollut 5v kotiäitinä putkeen. Minulla vakituinen työpaikka hoitoalalla. Työajat hankalat kun 3-vuorotyö ja palkkaus 1600€/kk eli kotiäitinä lähes samoissa rahoissa tuilla. Paluu töihin olisi kesällä. En ole enää innostunut palaamaan kyseiseen työpaikkaan jossa työmatkakin pitkä (kuljen julkisilla). Uskaltaisiko hakea kolmen lapsen äitinä toiseen työpaikkaan? määräaikaista työsuhdetta en halua kun vakituisen paikan aiemmin saanut
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti työttömäksi jää nyt etenkin niitä jotka on halveksuneet työnhakijoita ja huudelleet "menkää töihin" typeyyksiä. Mikään ei ole mitään ennen kuin se sattuu omalle kohdalle..
Touche,ja ne jäisivät työttömiksi jotka kiusaavat muita työpaikalla, savustavat ulos, puukottavat selkään ja nuoleskelevat pomoja. Korkkaan shampanjapullon (ansiosidinnaiseni melko korkea) kun kuulen entisten "työkavereideni" kohtalosta, jos he vihdoin oppisivat elämästä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Miten tekisitte tilanteessani? Olen kolmen lapsen myötä ollut 5v kotiäitinä putkeen. Minulla vakituinen työpaikka hoitoalalla. Työajat hankalat kun 3-vuorotyö ja palkkaus 1600€/kk eli kotiäitinä lähes samoissa rahoissa tuilla. Paluu töihin olisi kesällä. En ole enää innostunut palaamaan kyseiseen työpaikkaan jossa työmatkakin pitkä (kuljen julkisilla). Uskaltaisiko hakea kolmen lapsen äitinä toiseen työpaikkaan? määräaikaista työsuhdetta en halua kun vakituisen paikan aiemmin saanut
Ei työn hakeminen tarkoita sitä, että se olisi pakko ottaa vastaan. Hae niin monta paikkaa kuin huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei metsässä on vielä paljon risuja keräämättä, hop hop!
t: Susanna Koski
Nauratti tää Susannan kommentti. Mä olen Susannaa paljon koulutetumpi, kokeneempi, pörssifirman keskijohdossa ollut 15v ajan, eli tehnyt ”oikeita töitä”.
Ja joo työtön olen nyt, mutta en tarvisi noin alentuvaa kommentointia että risuja keräämään metsästä.
Sinä ja iso osa ihmisistä muutenkin on yksinkertaisesti vain Susannaa fiksumpia. Sekä osaavat arvostaa muita ihmisiä ja antaa kaikille ihmisarvon, toisin kuin SK. Koulutuksella ja työkokemuksella ei välttämättä ole asian kanssa tekoa.
Vierailija kirjoitti:
Miten tekisitte tilanteessani? Olen kolmen lapsen myötä ollut 5v kotiäitinä putkeen. Minulla vakituinen työpaikka hoitoalalla. Työajat hankalat kun 3-vuorotyö ja palkkaus 1600€/kk eli kotiäitinä lähes samoissa rahoissa tuilla. Paluu töihin olisi kesällä. En ole enää innostunut palaamaan kyseiseen työpaikkaan jossa työmatkakin pitkä (kuljen julkisilla). Uskaltaisiko hakea kolmen lapsen äitinä toiseen työpaikkaan? määräaikaista työsuhdetta en halua kun vakituisen paikan aiemmin saanut
Kolmivuorotyö ja palkka hoitotyöstä 1600e/kk? Älä nyt viitsi, lisien kanssa palkka on tuplat. Jos teet kolmivuoroa.
Työnteko ei rahallisesti ole palkitsevaa. Ne joille työnteko on ensisijainen tapa hankkia elanto, niille työnteko on laskukurssilla tällä hetkellä.
Marxilaisille työnteko on lähinnä ajanvietettä ja harraste. Eivät keksi päivänsä täytteeksi muutakaan.
Heille vapaa-aika näyttäytyy kammotuksena.
Sen lisäksi että palkat on kamalalla tasolla tässä maassa, niin myös työtahti on ihan julmetun epärealistinen ja lähes skitsofreeninen. Vaaditaan laatua, mutta tahti on sellaista että syntyy vain sutta ja sekundaa.
Sitten näytellään ammattilaista ja eletään kuin tehtäisi kunnon hommaa.
Itselleen valehtelua ja täyttä näytelmää koko työelämä tällä hetkellä.
Ap ei kamalan paljosta jää paitsi.
Alue: Aihe vapaa
Eihän ko henkilöllä välttämättä ole mitään noista, jotkut ei välttämättä vain tahdo tehdäkään töitä vaikka heitä ei ole suhteessa paljon vastoin yleisiä uskomuksia. Mitä se edes haittaa jos jokunen joukko ei haluakaan tehdä töitä kun niitä töitä ei ole kaikille niillekään ketkä haluaa. t. tahtomattaan työtön