Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Mikäs tässä ”tuöttömänä” ollessa. 5 kuukautta mennyt nyt mukavasti 36 vuoden työputken jälkeen. Kassasta napsahtaa kerran kuussa rahaa saman verran kun monelle työssäkäyvälle insinöörille.
Nytkin tässä odotellaan että lumisade loppuu, niin päästään töihin omalle pihalle lumikolan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Olen kyllä eri mieltä. Itse en tunne ketään, joka työttömänä olisi halunnut varta vasten olla tai ei olisi yrittänyt työllistyä. Itse asiassa en ole ikinä jutellut ihmisen kanssa, joka olisi sanonut, että mielummin elää tuilla tms.
Sinun tutut nyt eivät ole välttämättä ihan edustava otos ihmisistä. Onko käynyt mielessä. Toiseksi, todella harva kertoo elävänsä mieluummin tuilla, mutta ei käytännössä tee asialle mitään. Aika kapea elämänkokemus nyt kuitenkin saa olla, ettet ole koskaan tavannut yhtään tuilla eläjää.
Toki valtaosa työttömistä hakee töitä varmasti. Suurin osa varmasti myös tosissaan. Mutta ei se sitä muuta, että joukossa on ihmisiä, jotka elää vain tuilla tai on itse asettanut itselleen työnhakuun ehtoja, jotka rajaa hakemista - ei vuorotyötä, ei ulkotyötä, palkkavaatimus reilusti yli TES:n jne. jne. Voidaan toki sanoa, että työ kelpaisi, jos joku räätäöisi just sen täydellisen työn.
Tottakai asettaa työnhakuun ehtoja. Aika harva ihminen hakisi ns. ihan mitä vaan ainakaan heti, eikä se olisi edes tarkoituksenmukaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Olen kyllä eri mieltä. Itse en tunne ketään, joka työttömänä olisi halunnut varta vasten olla tai ei olisi yrittänyt työllistyä. Itse asiassa en ole ikinä jutellut ihmisen kanssa, joka olisi sanonut, että mielummin elää tuilla tms.
Kyllä sellaisia ihmisiä, jotka käyttävät systeemiä hyväkseen, on paljon. Kierros esimerkiksi itäiseen Helsinkiin avartaa maailmankatsomusta. Siellä et niseen taustaan katsomatta on hyvin paljon ihmisiä, jotka mieluummin nostavat tukia, kuin menevät töihin. Mielestäni tämä on täysin ymmärrettävää ja kuvaa ihmisluontoa hyvin. Jos ei ole käynyt koulua, saa usein huonosti palkattua työtä, jolla saa juuri ja juuri maksettua pakolliset kulunsa. Aina ei saa edes niin paljoa palkkaa, vaan joutuu turvautumaan mm asumistukeen. Työn tekeminen itsessään tällöin ei ole houkuttelevaa.
Jäin itse työttömäksi muutaman vuoden työrupeaman jälkeen 90-luvun lamassa. Ansiosidonnainen oli siihen aikaan lähes yhtä suuri, kuin palkka oli ollut. Muistan ihmetelleeni miten oli mahdollista, että tekemättä mitään, saan lähes yhtä paljon rahaa, kuin sillon, kun tein raskasta huonosti palkattua työtä. Se tuntui lottovoitolta, eikä mikään olisi saanut minua vapaaehtoisesti työhön. Ainoastaan uhka tämän tuen päättymisestä olisi voinut olla sellainen asia, tai se olisi ollut eikä vain "voinut olla." Ansiosidonnaista jatkettiin aina uudestaan kahdella vuodella, jos siinä välissä teki tai oli tekevinään töitä puoli vuotta. Näinhän monet tekivät ja yhä tekevät.
Tiedostan täysin sen, että yhteiskunta on mahdollistanut kevyemmän otteeni elämään ja vieraat ihmiset maksavat, jotta minä pysyn elossa. En ole kuitenkaan ikinä tästä itseäni syyllistänyt. Systeemiä olen kyllä pitänyt täysin epäonnistuneena.
Meitä on todella paljon tässä yhteiskunnassa.
Toivon, että te, jotka tässä ketjussa kirjoititte haluavanne työllistyä - työllistyisitte, ja jos ette työllisty toivon, että löydätte muualta elämäänne sisältöä, eikä työ teidän ajatusmaailmassanne määrittelisi sitä millaisia olette ihmisinä. Sinä, joka kirjoitit ajattelevasi it se mur haa. Unohda moinen ajatus. Ei työ ole sen arvoista, ei mikään ole. Sinä ole tärkeä ihminen juuri sellaisena, kuin olet.
Minä olen se kirjoittaja (Nro 43), joka harkitsee it se mur haa. Ilman työtä oleminen ei sinänsä olisi ongelma, mutta se, että olen työtön, rahaton, asunnoton, perheetön, yksinäinen ja viime aikoina liikuntakyvytönkin, alkaa käydä ylivoimaiseksi. Sain äskettäin aikaan pitkän ja mielenkiintoisen ketjun aiheesta "tyhjät lohdutukset, etunenässä se, että jokainen on arvokas ihminen", ja päivä päivältä tiedän paremmin sen, että en ole tärkeä enkä arvokas millään mittapuulla. Edes teoriassa.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tässä ”tuöttömänä” ollessa. 5 kuukautta mennyt nyt mukavasti 36 vuoden työputken jälkeen. Kassasta napsahtaa kerran kuussa rahaa saman verran kun monelle työssäkäyvälle insinöörille.
Nytkin tässä odotellaan että lumisade loppuu, niin päästään töihin omalle pihalle lumikolan kanssa.
Hieman eri asia kuin se tilanne, että olisi vielä yli 30 vuotta työikää jäljellä eikä tahdo töihin päästä. Koita siinä sitten nauttia. Joo pientä ansiosidonnaista itsekin saan ja pärjään, mutta ei tämä raha tässä edea se pahin asia ole, koska olen tottunut pitkään opiskelleena ja pätkätöissä tulemaan toimeen vähemmällä ja säästeliäästi. En ole myöskään materialisti kovin suurissa määrin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.
Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.
Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.
Niin, sinä.olet kivunnut työurallasi eteenpäin, meitä on monia jotka ovat tehneet ahkerasti ja hyvin työnsä eivätkä ole koskaan kivunneet mihinkään, vaikka kovalta alalta yliopistotutkinto onkin. Itselläni suorittavan tason töiden vastaanottaminen on torpannut lopullisesti toivoni saada koskaan koulutusta vastaavaa työtä.
Tämähän se on. Vaikka korkeastikoulutettuna esim. maisterina onnistuisikin saamaan elääkseen sen hanttihomman niin se voi torpata mahdollisuudet oman alan töihin. Työnantajat ajattelee, että tuossa täytyy olla jotain, kun maisteri on päätynyt tuollaisiin hanttihommiin niin tuskin siitä on asiantuntija tai johtohommiin. Siinä sitten paiskit töitä opintolaina niskassa ja mietit miten kannatti käyttää vuosikaudet tuohon tutkintoon jonka opintotukia hädin tuskin makselet vielä pitkään takaisin. Puhumattakaan siitä henkisestä v*tutuksesta, joka iskeytyy päivittäin vasten kasvoja, kun tajuat miten asiat todellisuudessa menikään.
Meillä on töissä liki 20 inssinplanttua, ihan lattiatason linjahommissa, 12,5e tuntipalkalla. Vieressä tekee samaa hommaa kansakoulupohjalta ammattimies 27e tuntipalkalla.
Erona se, että se inssinplanttu ei osaa kuin sen yhden työn ja se kansakoulupohjalta tekevä ammattinsa osaava pystyy tekemään koko osaston minkä homman tahansa
Se että on koulutettu johonkin, ei takaa osaamista. Voi olla vaikka kuinka kova teoreetikko, mutta käytännön osaaminen puuttuu, kaikessa.
Ai miksikö ne inssinplantut on täällä, no siksi kun ei ole alansa töitä tarjolla. Kun muutama vuosi menee, niin ei enää ole siitä koulutuksestakaan mitään hyötyä.
Tämänkaltainen tilanne saattaa tulla kaikille liikakoulutetuille, niitä 'herran' paikkoja kun on rajallinen määrä, ja kaikki ei voi niitä 'herroja' olla, niin on tyydyttävä siihen mitä saa. Oli koulutettu sitten miksikä tahansa.Eiköhän niitä humanisteja liene pilvinpimein, joille ei ikinä töitä löydy.....mutta kannattaa kuitenkin ottaa vastaan vain koulutusta vastaavaa työtä.....hmmm.
Miksi inskojen pitäisi osatakaan käytännön työt? Ethän sinäkään osaa teoriahommia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väittäisin että työttömän on jopa vaikeampi saada työpaikka, kuin sellaisen joka vaihtaa työpaikkaa. Töitä on helpompi hakea kun on edes jokin työpaikka. Hakija vaikuttaa silloin vähemmän epätoivoiselta ja jopa sellaiselta joka kannattaisi palkata. Halutuimpiin työpaikkoihin pääsee muidenkin haluamat persoonat. Tämä nyt tälläistä pohdintaa. Itsekkintyöttömyysjaksoja kokeneena.
.
Olen ollut 28 vuotta työttömänä. Siinä on monta syytä matkn varrella, sekä psyykkisiä että fyysisiä.
Olisin työtön, vaikka pääsisin töihin. En enää lähde siihen egoiluun, kuvittelemaan itsestäni höpöjä.
Kertoisin kaikille työpaikkalla, että olen työtön. Siis identiteetiltäni, vaikka olen töissä.
Ei kolmenkymmenen vuoden korpitaivalta voi elämästään enää pois pyyhkiä. Se on lähes koko aikuiselämä.
Elossa ollaan yhä. Ainoa sia mikä ihmisille merkitsee, on titteli, status. Elämä on niin kuin armeija.
Mitkä natsat, millä asialla? Kättä lippaan ja kantapäät yhteen jokaisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen "vaan" putkimies työllistän 8 henkilöä. voi sitä kavereiden vit. ja kuittailua. minulla vara rahasto jos siltä näyttää lopetan. eipä näytä mutta jalas maassa hallitus näyttää osviittaa että kannattaa lopettaa
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin että työttömän on jopa vaikeampi saada työpaikka, kuin sellaisen joka vaihtaa työpaikkaa. Töitä on helpompi hakea kun on edes jokin työpaikka. Hakija vaikuttaa silloin vähemmän epätoivoiselta ja jopa sellaiselta joka kannattaisi palkata. Halutuimpiin työpaikkoihin pääsee muidenkin haluamat persoonat. Tämä nyt tälläistä pohdintaa. Itsekkintyöttömyysjaksoja kokeneena.
.
No yritin kyllä hakea töitä silloin, kun olin vielä määräaikaisessa työssäni. Eipä onnistunut siltikään. Sittenpä määräaikainen sopimus tuli päätökseen ja tässä ollaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sen sijaan en ole ollut koskaan työtön, mutta tein töitä 9 vuotta ennen kuin sain koulutustani vastaavan päivätyön.
Tällaiset tarinat antaa uskoa. Ehkä itselläkin vielä nämä ei oman alan pätkätyöt ja muut kuviot vielä poikii sen oman alan työnkin. Sormet ristiin. Ap
Tosin sillä erotuksella, että minä olen ollut työtön tässä välillä.. Tosin olen valmis kyllä hakemaan ja olen hakenutkin muita kuin oman alan töitä. Enää en kuitenkaan muuttaisi uppooutoon paikkaan, jos työ ei edes vastaa koulutusta. Sen ei oman alan työn pitää sitten olla lähellä, että sellaiseen taas menisin. Mielummin vielä katson tuon opiskelukortin vaikka, jos työt ei tärppää. Vaikka kyllähän sekin mietityttää paljonko opiskelua uudestaan ja uudestaan voi vaatia jo vuosikaudet opiskelleelta ja opintolainat jo ottaneelta ihmiseltä työllistymisen eteen. Alani kun on ihan semi työllistävä eikä nyt ihan pilipali, mutta näinkin voi käydä.Ap
Mikä ala/koulutus on "pilipali"?
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 28 vuotta työttömänä. Siinä on monta syytä matkn varrella, sekä psyykkisiä että fyysisiä.
Olisin työtön, vaikka pääsisin töihin. En enää lähde siihen egoiluun, kuvittelemaan itsestäni höpöjä.
Kertoisin kaikille työpaikkalla, että olen työtön. Siis identiteetiltäni, vaikka olen töissä.
Ei kolmenkymmenen vuoden korpitaivalta voi elämästään enää pois pyyhkiä. Se on lähes koko aikuiselämä.
Elossa ollaan yhä. Ainoa sia mikä ihmisille merkitsee, on titteli, status. Elämä on niin kuin armeija.
Mitkä natsat, millä asialla? Kättä lippaan ja kantapäät yhteen jokaisen kanssa.
Mistä olet saanut voimaa jaksaa ja sisältöä elämään? Miten olet jaksanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapa ittes kirjoitti:
etkö tajua että me muut elätämme sinun kaltaisesi työstä kieltäytyvät luuserit
Häivy tästä ketjusta. Mielummin olen vaikka koko elämäni työtön kuin tuollainen empatiakyvytön hirviö. Ap
itse heräsin tänään huvikseni aikaisin ja kävin tekemässä metsäretken. tämän jälkeen pitsalle ja kahville. nyt juon olutta koska voin.
t: työtön ja onnellinen. oli muuten kaunista aamulla kun oli lunta hetken maassa. pimeässä itsekseni ei muuta kuin luonto ja minä. ei olisi kyllä kiinnostanut mennä töihin pätkääkään enkä mennytkään.
jatkakaa te vain sen narratiivin sylkemistä että työttömänä olisi vaikeaa. nautin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
itse heräsin tänään huvikseni aikaisin ja kävin tekemässä metsäretken. tämän jälkeen pitsalle ja kahville. nyt juon olutta koska voin.
t: työtön ja onnellinen. oli muuten kaunista aamulla kun oli lunta hetken maassa. pimeässä itsekseni ei muuta kuin luonto ja minä. ei olisi kyllä kiinnostanut mennä töihin pätkääkään enkä mennytkään.
jatkakaa te vain sen narratiivin sylkemistä että työttömänä olisi vaikeaa. nautin.
Saako kysyä minkä ikäinen olet ja onko paljon työkokemusta jo takana? Ap
Olen ollut 6 vuotta työttömänä ja ollut aivan sairaan ihanaa. Tosin en tiedä millaista on olla köyhä, kun tuota omaisuutta on ihan riittämiin.
Vierailija kirjoitti:
itse heräsin tänään huvikseni aikaisin ja kävin tekemässä metsäretken. tämän jälkeen pitsalle ja kahville. nyt juon olutta koska voin.
t: työtön ja onnellinen. oli muuten kaunista aamulla kun oli lunta hetken maassa. pimeässä itsekseni ei muuta kuin luonto ja minä. ei olisi kyllä kiinnostanut mennä töihin pätkääkään enkä mennytkään.
jatkakaa te vain sen narratiivin sylkemistä että työttömänä olisi vaikeaa. nautin.
Työttömyyttä on monenlaista. Sinulla näkyy olevan terveyttä, riittävästi rahaa ja vakituinen asunto. Sitten, kun noista yksi katoaa, tai peräti kaikki, alkaa jo vähän rassata. On helppo olla onnellinen, kun perusasiat ovat kunnossa. Ja kun on lisäksi aika tyhmä, on vielä helpompi olla onnellinen.
Alle kymmenen vuotta työttöminä olleiden ei kannattaisi hirveästi huudella suuntaan eikä toiseen.
Nöösipojat. Ensimmäiset kolme vuottahan menee niin ettei huomaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 28 vuotta työttömänä. Siinä on monta syytä matkn varrella, sekä psyykkisiä että fyysisiä.
Olisin työtön, vaikka pääsisin töihin. En enää lähde siihen egoiluun, kuvittelemaan itsestäni höpöjä.
Kertoisin kaikille työpaikkalla, että olen työtön. Siis identiteetiltäni, vaikka olen töissä.
Ei kolmenkymmenen vuoden korpitaivalta voi elämästään enää pois pyyhkiä. Se on lähes koko aikuiselämä.
Elossa ollaan yhä. Ainoa sia mikä ihmisille merkitsee, on titteli, status. Elämä on niin kuin armeija.
Mitkä natsat, millä asialla? Kättä lippaan ja kantapäät yhteen jokaisen kanssa.
Mistä olet saanut voimaa jaksaa ja sisältöä elämään? Miten olet jaksanut?
Piiiitkä tarina, ei mahdu kommenttiin.
No, elämä happened. Kaikkea on tapahtunut.
Pimeitä töitä, sakkovankeuksia, mielisairaalaa, neljä vuotta kamaa, viinaa, monta aktiivista harrastusta, leipäjonoja, kaikenlaista. Hyvä kämppä hyvällä alueella yhä on jeesannut jonkin verran jaksamisen kanssa.
Mulla on kropan kanssa semmoinen sopimus, että mä jaksan niin kauan kuin se jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Onkos täällä muita joihin työnhaun ja työllistymisen raadollisuus on iskenyt vasten kasvoja? Vai millaisia mietteitä aihe herättää? Ap
Ei-akateemisena on pakko sanoa että Suomessa työnantajat katsovat aina ennen kaikkea koulutusta ja akateemisten työllistyminen on kuitenkin ainakin suhteellisesti erittäin helppoa. Meillä kouluttautumattomilla on aina vastassa hyvin matalalla oleva betonikatto kun työpaikan ensimmäinen vaatimus on alan tai muu soveltuva loppuun saatettu koulutus.
Olen silti onnistunut luovimaan tässä ankarassa kisassa ilman varsinaisia työttömyysjaksoja asiantuntijatehtävissä aina eläkeikään saakka ja ylikin, mutta kovan työn takana se on ollut. Olisi ollut paljon helpompaa käydä koulut loppuun.
Näin sivusta on ollut huvittavaa seurata miten suhtautuminen työttömyyteen on kahden viimeisen vuosikymmenen aikana muuttunut kun työttömyys on alkanut hiipiä myös kouluttautuneen paremman väen joukkoon.
Alue: Aihe vapaa
En lähtökohtaisesti halua ostaa esim. suunnittelutyötä firmalta, jonka palkkausperusteina työntekijöille on tj:n golfkaveri.