Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys on ihanaa! On kerrankin aikaa ja voi vaikka opiskella.
Ei voi opiskella liikaa, jos haluaa pitää työttömyysetuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys on ihanaa! On kerrankin aikaa ja voi vaikka opiskella.
Ei voi opiskella liikaa, jos haluaa pitää työttömyysetuutensa.
Välillä tekee jotain pätkätöitä
En ole koskaan ymmärtänyt työttömien haukkumista ja rupusakkina pitämistä. Minulle on aina ollut itsestään selvää että harva on työtön vain huvikseen, suurin osa yrittää jatkuvasti työllistyä mutta sen onnistuminen ei todellakaan ole aina itsestä kiinni, vaan ihan puhdasta tuuria. Ja nykyaikana kenestä tahansa voi tulla "työtön luuseri", kun työpaikkoja vain vähennetään entisestään.
En myöskään katso pahalla niitä harvoja jotka ovat ihan mielellään työttömiä, ei se ole minulta pois jos joku voi tässä elämässä olla onnellinen niin vähällä mitä tuet ovat. Itse olen ollut nyt hetken työtön ja minulla hajoaa jo pää rahanpuutteen ja ennen kaikkea tekemisen puutteen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys on ihanaa! On kerrankin aikaa ja voi vaikka opiskella.
Ei voi opiskella liikaa, jos haluaa pitää työttömyysetuutensa.
Välillä tekee jotain pätkätöitä
Ne pätkätyöt eivät takaa, että opinnot katsotaan sivutoimisiksi.
On myös hyvä muistaa, että työttömillä on aina eri tilanne. Joku on voinut olla töissä pitkään ja varallisuutta muutenkin enemmän ja pärjää paremmin jäätyään työttömäksi. Toinen taas on voinut olla työtön pitkän aikaa ja varallisuutta ei ole muutenkaan. Samalla eräänkin asian tajusin vasta äskettäin kunnolla, kun tuli omassa elämässä vastaan. Tuttuni oli kouluttautunut hoitoalalle vanhemmalla iällä. Tämä senkin takia, että ajatteli tykkäävänsä alasta. Teki töitä hetken ja totesi, ettei tykkää yhtään ja irtisanoutui. Perusti yrityksen sen jälkeen ja hänellä toisaalta myös muuta varallisuutta melko paljon. Äitini puolesta vähän harmitti, kun hän joutui kuuntelemaan toisen haukkuja alan suhteen kuinka kamalaa työtä se on. Tämä sen takia, että äitini on itse nyt jumissa hoita-alalla ja haki koulutukseenkin paljolti sen takia, koska oli työtön niin pitkään ja tuo oli melkein ainoa vaihtoehto silloin saada työllistävä ammatti. Tosin hän oli vielä hoitajankin työtön pitkään ja teki paljon pientä pätkää. Ehkä oli vähän liiankin "vanha" alalle jo silloin. Tämän takia, kun on nyt vihdoin ollut kunnolla töissä alalla ja vakipaikka niin ei voi oikein enää jäädä pois. Eläkekin tulee olemaan pieni joten haluaa yrittää jaksaa töissä. Yrityskään ei ole mahdollinen asia mitenkään.
Näin joku voi tehdä valintoja helpommin kuin toinen ja on enemmän mahdollisuuksia. Minä olen taas nuorempi ja itse työtön myös. Hoito-alaa ei äitinikään suosittele kaikkein kokemustensa myötä. Siivotakaan en silti koko ikääni tahtoisi ja aina sitä haaveilee jostakin muusta. Nopeasti olen silti nyt huomannut kuinka vaikeaa kaikki välillä on. Minullakaan ei ole suhteita minnekään ja tämä "suhteettomuus" näkyi jo äitinikin työnhaussa. Hän pääsi yhteen paikkaan melko pitkäksi aikaa sitten lopulta ja tästä alkoi sitten sellainen ketju mikä johti moneen työpaikkaan ja nyt on vakituinen paikka viimein. Minulle on siinä mielessä hyvin tuttua tämä työttömyys ja olen ymmärtänyt asioita sen suhteen jo aika nuorena. I
Miten on mahdollista, että perustuloaloite on kerännyt vasta alle 700 allekirjoitusta Suomesta? Käykää nyt tukemassa hyvää aloitetta. https://www.perustuloaloite.eu/
Minulla aivan sama tarina. Määräaikaisena vuoden ja hyvin meni työt. Maisteri.. Marin mm. oli opiskelukaverini. Nyt olen osa-aikatyössä ja haen pysyvää työtä, mutta arkeni on parempaa kuin tuossa määräaikaisuudessa, pidin työstäni mutta työyhteisö oli sairas, pysähtynyt ja ilmapiiri huono. Voin paremmin näin, kun ei tarvitse sietää niitä nihkeitä ihmisiä siellä.. vaikka työstä itsessään pidin :). Katsotaan, koska seuraavaksi täyspäivätyössä, toivotaan parasta.
Näin jatkuvasti ihmisiä rekrytoivana (ei ole pääasiallinen toimenkuvani, mutta kuuluu työhöni) olen huomannut sellaisen asian että mikäli hakijalla on sanotaanko n 9kk asti työttömyyttä takana, voi hän olla vielä ihan pätevä hakia. Järjestään kuitenkin kaikki joilla on vuoden tai pidempikin työttömyys takana, ovat niin vähälahjaisen oloisia poloisia etten yhtään ihmettele miksi heillä ei ole töitä.
Käytännössä uskon että normaalin ihmisen työttömyys voikin siis jatkua poikkeustapauksissa varmasti jopa vuoteen asti. Jos jatkuvasta hakemisesta huolimatta on vuoden päästä työtön, on varmaan hakemassa sellaista työtä johon ihan älykkyysosamäärä ei vain riitä koulutuksesta huolimatta. Olen tavannut monta hennkilöä joilla on korkeakoulututkinto vaikkapa talouspuolelta, mutta älykkyys ei oikeasti riitä edes yksinkertaisimpiin myyntitehtäviin b2b puolella.
Vierailija kirjoitti:
Minulla aivan sama tarina. Määräaikaisena vuoden ja hyvin meni työt. Maisteri.. Marin mm. oli opiskelukaverini. Nyt olen osa-aikatyössä ja haen pysyvää työtä, mutta arkeni on parempaa kuin tuossa määräaikaisuudessa, pidin työstäni mutta työyhteisö oli sairas, pysähtynyt ja ilmapiiri huono. Voin paremmin näin, kun ei tarvitse sietää niitä nihkeitä ihmisiä siellä.. vaikka työstä itsessään pidin :). Katsotaan, koska seuraavaksi täyspäivätyössä, toivotaan parasta.
Minä viihdyn myös osa-aikatyössäni ja käteen jää kuitenkin saman verran kuin kokoaikatyössä sovitellun ansiosidonnaisen takia. Valitettavasti sopimukseni on määräaikainen ja nyt on jo menossa kolmas pätkä vuoden sisään. Odottelen vieläkin tietoa, saanko jatkaa nykyisen sopimuksen päätyttyä vuodenvaihteessa.
Jatkuva epävarmuus ja hidas urakehitys ovat saaneet minut pohtimaan kokoaikatyöhön siirtymistä. Olen ollut yhdessä haastattelussa ja huomenna on toinen haastattelu tiedossa, työtehtävä olisi tosin askel taaksepäin urallani. Nämäkin olisivat määräaikaisuuksia, mutta ainakin elämää pystyisi suunnittelemaan muutamaa kuukautta pidempään.
Se tunne, kun olet lähettänyt 50 hakemusta, käynyt 10 haastattelussa ja saanut kaikista "ei kiitos" vastauksen lopulta, niin en kyllä tiedä millä tasolla tämä voisi olla kiinni siitä, etten yrittäisi tarpeeksi työllistyä tai tämä työttömyys olisi millään tavalla oma valintani.
T. Takki aivan tyhjä jo
Vierailija kirjoitti:
Näin jatkuvasti ihmisiä rekrytoivana (ei ole pääasiallinen toimenkuvani, mutta kuuluu työhöni) olen huomannut sellaisen asian että mikäli hakijalla on sanotaanko n 9kk asti työttömyyttä takana, voi hän olla vielä ihan pätevä hakia. Järjestään kuitenkin kaikki joilla on vuoden tai pidempikin työttömyys takana, ovat niin vähälahjaisen oloisia poloisia etten yhtään ihmettele miksi heillä ei ole töitä.
Käytännössä uskon että normaalin ihmisen työttömyys voikin siis jatkua poikkeustapauksissa varmasti jopa vuoteen asti. Jos jatkuvasta hakemisesta huolimatta on vuoden päästä työtön, on varmaan hakemassa sellaista työtä johon ihan älykkyysosamäärä ei vain riitä koulutuksesta huolimatta. Olen tavannut monta hennkilöä joilla on korkeakoulututkinto vaikkapa talouspuolelta, mutta älykkyys ei oikeasti riitä edes yksinkertaisimpiin myyntitehtäviin b2b puolella.
Onko rekrytoijat oikeasti näin typeriä (olen alkanut epäillä sitä..) vai ihanko pokalla väität, että se, että ei ole työllistynyt vuodessa hakemiinsa paikkoihin on ihmisen älykkyysosamäärästä kiinni? En tiedä pitäskö tolle väitteelle nyt itkeä vai nauraa.
Vierailija kirjoitti:
Se tunne, kun olet lähettänyt 50 hakemusta, käynyt 10 haastattelussa ja saanut kaikista "ei kiitos" vastauksen lopulta, niin en kyllä tiedä millä tasolla tämä voisi olla kiinni siitä, etten yrittäisi tarpeeksi työllistyä tai tämä työttömyys olisi millään tavalla oma valintani.
T. Takki aivan tyhjä jo
Takki tyhjä mistä? Siitä että on yrittänyt muttei ole onnistunut ja pahoittanut siitä mielensä? Auttaako se mitään?
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys on ihanaa! On kerrankin aikaa ja voi vaikka opiskella.
Tai kuvitella, että opiskelisi jos jaksaisi. Aikaa riittää kyllä.
Paljon myös paikkakunnasta ja alasta kiinni työllistyminen. Työttömän stigma tuntuu olevan totta edelleen. Moni kommentoijista ajattelee yhä, että vika on aina työttömässä. Itsekin kuvittelin ennen työttömyyttä, että varmasti johonkin aina pääsee vaikka koulutusta ja kokemusta löytyy, mutta ei juuri oikealta alalta. Milloin olet ylikoulutettu työnantajan silmissä tai osaaminen ei ole juuri tehtävään sopivaa. Näköjään edelleen korkeakoulutettua ihmistä kyseenalaistetaan jos hakee niin sanottuja työntekijä tason tehtäviä, vaikka olisi varmasti työhön kykenevä kaikin puolin todistetulla työhistorialla. Itsekin olen muuttanut aiemmin töiden perässä, mutta mitä enemmän ikää tulee sen hankalammaksi jatkuvat elämänmuutokset tulevat. Mitä mieltä olette aikuisista alanvaihtajista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tunne, kun olet lähettänyt 50 hakemusta, käynyt 10 haastattelussa ja saanut kaikista "ei kiitos" vastauksen lopulta, niin en kyllä tiedä millä tasolla tämä voisi olla kiinni siitä, etten yrittäisi tarpeeksi työllistyä tai tämä työttömyys olisi millään tavalla oma valintani.
T. Takki aivan tyhjä jo
Takki tyhjä mistä? Siitä että on yrittänyt muttei ole onnistunut ja pahoittanut siitä mielensä? Auttaako se mitään?
Oletko robotti ikinä kuullut tunteista? Ne vaikuttavat meillä ihmisillä toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä huomaa kuinka työttömyyttä ei voi ymmärtää vaikka olisi työtön. Toisille työttömyys tarkoittaa ihan muuta kuin toisille. Toinen työtön ei voi ymmärtää miten joku ei tee elämällään mitään järkevää vaikka aikaa olisi. Toinen työtön ei voi ymmärtää miksi mitään pitäisi tehdä itsensäkkään takia.
Onko se nyt kuitenkaan järkevää seurata, mitä toinen työtön tekee 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa. Toisaalta, hämmästyttää työssäolevien tuloksellisuus kun he työssä käymisestä huolimatta tietävät, mitä työtön on hänen työajallaan puuhaillut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tunne, kun olet lähettänyt 50 hakemusta, käynyt 10 haastattelussa ja saanut kaikista "ei kiitos" vastauksen lopulta, niin en kyllä tiedä millä tasolla tämä voisi olla kiinni siitä, etten yrittäisi tarpeeksi työllistyä tai tämä työttömyys olisi millään tavalla oma valintani.
T. Takki aivan tyhjä jo
Takki tyhjä mistä? Siitä että on yrittänyt muttei ole onnistunut ja pahoittanut siitä mielensä? Auttaako se mitään?
Oletko robotti ikinä kuullut tunteista? Ne vaikuttavat meillä ihmisillä toimintaan.
Älä käy tunteella, varsinkaan silloin kun se ei mitään auta. Hillitse ja hallitse`, oletko kuullut sellaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä huomaa kuinka työttömyyttä ei voi ymmärtää vaikka olisi työtön. Toisille työttömyys tarkoittaa ihan muuta kuin toisille. Toinen työtön ei voi ymmärtää miten joku ei tee elämällään mitään järkevää vaikka aikaa olisi. Toinen työtön ei voi ymmärtää miksi mitään pitäisi tehdä itsensäkkään takia.
Onko se nyt kuitenkaan järkevää seurata, mitä toinen työtön tekee 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa. Toisaalta, hämmästyttää työssäolevien tuloksellisuus kun he työssä käymisestä huolimatta tietävät, mitä työtön on hänen työajallaan puuhaillut.
Hämästytävää että pystyt kusettamaan itseäsi esittäen että tiedät muka, kuka on töissä ja kuka työtön kirjoittajista. Vahvaa shaibaa kun päättää tietää asioista paremmin kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin jatkuvasti ihmisiä rekrytoivana (ei ole pääasiallinen toimenkuvani, mutta kuuluu työhöni) olen huomannut sellaisen asian että mikäli hakijalla on sanotaanko n 9kk asti työttömyyttä takana, voi hän olla vielä ihan pätevä hakia. Järjestään kuitenkin kaikki joilla on vuoden tai pidempikin työttömyys takana, ovat niin vähälahjaisen oloisia poloisia etten yhtään ihmettele miksi heillä ei ole töitä.
Käytännössä uskon että normaalin ihmisen työttömyys voikin siis jatkua poikkeustapauksissa varmasti jopa vuoteen asti. Jos jatkuvasta hakemisesta huolimatta on vuoden päästä työtön, on varmaan hakemassa sellaista työtä johon ihan älykkyysosamäärä ei vain riitä koulutuksesta huolimatta. Olen tavannut monta hennkilöä joilla on korkeakoulututkinto vaikkapa talouspuolelta, mutta älykkyys ei oikeasti riitä edes yksinkertaisimpiin myyntitehtäviin b2b puolella.
Onko rekrytoijat oikeasti näin typeriä (olen alkanut epäillä sitä..) vai ihanko pokalla väität, että se, että ei ole työllistynyt vuodessa hakemiinsa paikkoihin on ihmisen älykkyysosamäärästä kiinni? En tiedä pitäskö tolle väitteelle nyt itkeä vai nauraa.
Kyllä minä väitän että se nimenomaan on siitä älykkyydestä kiinni. Mikäli sinua ei kukaan halua palkata, olet luultavasti yksinkertaisesti liian kyvytön kyseiseen pestiin. Tämä taas johtuu suurimmalla osalta siitä että älli ei riitä.
Tiedän että se on ilkeän kuuloista, mutta totuus sattuu. Mikäli kyvyt riittävät suorittavaan perustyöhön, mutta hakee jatkuvasti korkeamman tason työtä, on työttömyys taattu. Mikään koulupaperi ei myöskään ole tae että älli riittää kyseiseen tehtävään.
Työttömyys on ihanaa! On kerrankin aikaa ja voi vaikka opiskella.