Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse

Koronan vuoksi työtön. Asuantuntijatöissä pitkä ajanjakso. En ole päässyt yhteenkään haastatteluun.

Raakaa. Parhaimmat ystävät samalla alalla, kaikilla sama tilanne

Yleensä olen liian vanha

Vierailija kirjoitti:

Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:

Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.

Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.

Itse taas olen lukenut, että 70 % töistä menee muuten kuin julkisella haulla, mikä nyt on hieman eri asia, kuin suhteilla töihin pääseminen. Tämä pitää sisällään mm. itsenäisesti töitä hakeneet. 

Työnhaussa toki tarvitaan tuuria, mikään ei tule puhtaasti omilla ansiolla. Mutta on vähän myös outoa ajatella, että suhteet eivät olisi mitenkään ansaittuja. Toki, jos menet isän firmaan vain koska olet isäsi tytär, niin silloin joo. Mutta jos sinua pyydetään, koska sinut tiedetään hyväksi tekijäksi, niin eikö silloin ole kysymyksessä omat ansiot?

Oikeastiko nykyään haetaan vain töihin jotka on julkisesti haussa....

Olen kaikki elämäni 3 työpaikkaa saanut ihan itse paikalla käymällä, enkä edes tiennyt , olisiko mitään työtä tarjollakaan.Jokaiseen pääsin.

Kannattaa vaan soittaa eri paikkoihin ja kysyä, voiko tulla käymään, siitä saattaa työpaikka yllättäen löytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.

Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.

Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.

Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.

Huh huh olipa maistereita aliarvioiva kommentti. Onko se maisterin vika, jos koukutetaan liikaa tai ei valita töihin sen takia, että on liikaa kouluttautunut? Vain tyhmä ajattelee noin miten sinä.

On mulla ollut kouluttauneita alaisia. Yhteistä niillä on se, että niille on 99% haku päällä koko ajan. Ei koskaan tiedä milloin ne lähtee. 

Miksi sitoutua sellaisiin työntekijöihin, jotka ei halua sitoutua tekemäänsä työhön ?

Sincc

Tänä päivänä et löydä sitoutuneita työntekijöitä kuin vanhemmasta polvesta. Nuoret on koko ajan haku päällä koska  halutaan uusia kokemuksia, elämyksiä, ja tietenkin enemmän liksaa. Kaikkein heikoiten työntekijään sitoutuneita työnantajia taas ovat halpatyövoimaa käyttävät siirtofirmat. Tämä taas näkyy monella tavalla työssä. Onko ihme jos työntekijät hakevat parempaa? MAisteri tai ei.

.

Työntekijät eivät sitoudu koska työnantajat eivät sitoudu! Halutaan nollasopimuksilla ja 4h/vk sopimuksilla työntekijöitä. Kenellä on varaa sitoutua tuollaiseen? Minulle tarjottiin pätkätyön jälkeen nollasopimusta josta tylysti kieltäydyin. Luojan kiitos! Olisin isossa pulassa tällä hetkellä, en saisi mistään euron euroa ja olisi mennyt luottotiedot ja koti alta. 

Puolisollani on nollatuntisoppari ja hän tulee kyllä toistaiseksi toimeen, koska saa soviteltua ansiosidonnaista. Jossain vaiheessa ne päivät kuitenkin loppuvat eikä työstä voi irtisanoutuakaan karenssin takia.

Tämän vuoksi toivonkin, että nämä rajoituksia kuorossa vaativat "terveys ennen taloutta" koronahysteerikot menettäisivät itse työpaikkansa. Sitten nähtäisiin muuttuisiko ääni kellossa. Kun terveys ja talous eivät ole toisiaan poissulkevia asioita vaan kulkevat käsi kädessa. Ei terveyttä ilman taloutta . 

Minulla ei ole ollut tuollaisia asenneongelmia. Olin nuorena työtön kun pidin välivuosia ja pohdin mitä tehdä. Sitten olin pitkään töissä ja nyt "vapaalla". Koska olen tehnyt pitkään ahkerasti töitä niin koen nyt lepääväni. On kerrankin aikaa harrastaa ja huolehtia itsestään. Minulla ei ole koskaan tylsää, omaan mielikuvituksen.

Tietysti rahaa olisi kiva saada enemmän mutta siinäpä se onkin. Ehkä uudesta harrastuksesta tulee ammatti.

Mä olen työtön koska sain laittomat potkut perhevapaalla. Tää on muuten tavattoman yleistä, asiasta ei vaan puhuta juurikaan kun luullaan että laki suojelee perhevapaalla olevaa. Ei suojele, ei ole edes velvoitetta ottaa takaisin äippäloman jälkeen. Lainkohta menee näin (ei sanantarkka kopio): ”työnantajan on mahdollisuuksien mukaan tarjottava vanhaa tai vastaavantasoista työtä, jos se ei ole mahdollista niin muuta työtä, ja jos se ei ole mahdollista niin sitten irtisanominen äitiyslomalta palatessa”

Mut irtisanottiin kesken äitiysloman.

Kiva kuunnella esim vanhempieni ja suvun sättimistä miten itse olen syypää työttömyyteeni ja miten olen laiska ja saamaton kun en vaan kävele firman ovesta sisään ja MENE töihin.

Minulla on kokemusta sekä yliopistossa että amk:ssa opiskelusta. Vaikka amk:tä puheissa arvostetaan paljon vähemmän, kokemukseni mukaan sieltä on laajemmat työllistymismahdollisuudet. Esim. Yliopiston englannin opiskelija voi työllistyä vain tyyliin englannin opettajaksi, koska työnantajat näkevät tutkinnot tosi kapeasti. Montaa yliopistotutkintoa voisi hyödyntää työelämässä laajemmin, sitä vartenhan niitä sivuaineitakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.

Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.

Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.

Niin, sinä.olet kivunnut työurallasi eteenpäin, meitä on monia jotka ovat tehneet ahkerasti ja hyvin työnsä eivätkä ole koskaan kivunneet mihinkään, vaikka kovalta alalta yliopistotutkinto onkin. Itselläni suorittavan tason töiden vastaanottaminen on torpannut lopullisesti toivoni saada koskaan koulutusta vastaavaa työtä.

Tämähän se on. Vaikka korkeastikoulutettuna esim. maisterina onnistuisikin saamaan elääkseen sen hanttihomman niin se voi torpata mahdollisuudet oman alan töihin. Työnantajat ajattelee, että tuossa täytyy olla jotain, kun maisteri on päätynyt tuollaisiin hanttihommiin niin tuskin siitä on asiantuntija tai johtohommiin. Siinä sitten paiskit töitä opintolaina niskassa ja mietit miten kannatti käyttää vuosikaudet tuohon tutkintoon jonka opintotukia hädin tuskin makselet vielä pitkään takaisin. Puhumattakaan siitä henkisestä v*tutuksesta, joka iskeytyy päivittäin vasten kasvoja, kun tajuat miten asiat todellisuudessa menikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.

Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.

Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.

Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.

Huh huh olipa maistereita aliarvioiva kommentti. Onko se maisterin vika, jos koukutetaan liikaa tai ei valita töihin sen takia, että on liikaa kouluttautunut? Vain tyhmä ajattelee noin miten sinä.

On mulla ollut kouluttauneita alaisia. Yhteistä niillä on se, että niille on 99% haku päällä koko ajan. Ei koskaan tiedä milloin ne lähtee. 

Miksi sitoutua sellaisiin työntekijöihin, jotka ei halua sitoutua tekemäänsä työhön ?

Sincc

Tänä päivänä et löydä sitoutuneita työntekijöitä kuin vanhemmasta polvesta. Nuoret on koko ajan haku päällä koska  halutaan uusia kokemuksia, elämyksiä, ja tietenkin enemmän liksaa. Kaikkein heikoiten työntekijään sitoutuneita työnantajia taas ovat halpatyövoimaa käyttävät siirtofirmat. Tämä taas näkyy monella tavalla työssä. Onko ihme jos työntekijät hakevat parempaa? MAisteri tai ei.

.

Työntekijät eivät sitoudu koska työnantajat eivät sitoudu! Halutaan nollasopimuksilla ja 4h/vk sopimuksilla työntekijöitä. Kenellä on varaa sitoutua tuollaiseen? Minulle tarjottiin pätkätyön jälkeen nollasopimusta josta tylysti kieltäydyin. Luojan kiitos! Olisin isossa pulassa tällä hetkellä, en saisi mistään euron euroa ja olisi mennyt luottotiedot ja koti alta. 

Miksi ihmeessä joku tekee jonkin 0-tunti sopimuksen, eihän se takaa töitä, mutta olet sitoutunut jotenkin...Kyllä työ pitää olla 8tunnin päivä 5pv/vko. Eri juttu on jos itse toisin haluaa.En edes kusisi sellaiseen firmaan päinkään, joka jotain muuta kuin 8 tunnin päiviä tarjoilisi.

Eihän niiden palkoilla kukaan pysty normaaliin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen työtön koska sain laittomat potkut perhevapaalla. Tää on muuten tavattoman yleistä, asiasta ei vaan puhuta juurikaan kun luullaan että laki suojelee perhevapaalla olevaa. Ei suojele, ei ole edes velvoitetta ottaa takaisin äippäloman jälkeen. Lainkohta menee näin (ei sanantarkka kopio): ”työnantajan on mahdollisuuksien mukaan tarjottava vanhaa tai vastaavantasoista työtä, jos se ei ole mahdollista niin muuta työtä, ja jos se ei ole mahdollista niin sitten irtisanominen äitiyslomalta palatessa”

Mut irtisanottiin kesken äitiysloman.

Kiva kuunnella esim vanhempieni ja suvun sättimistä miten itse olen syypää työttömyyteeni ja miten olen laiska ja saamaton kun en vaan kävele firman ovesta sisään ja MENE töihin.

Mielenterveyden säilyttämiseksi kannattaa pysyä poissa tällaisten sukulaisten seurasta mahdollisimmman paljon. Tai näytä tämä ketju, jotta ymmärtävät, että (työ)maailma ei ole samanlainen kuin 1970-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vuodesta 2012 vuorotellen pelkkää pätkää ja työttömyyttä. Koulutus aineenopettaja. Silpputyö on aiheuttanut mielenterveysongelmia. Ahdistuslääkitys oli pakko aloittaa siinä vaiheessa, kun pätkätöitä ja työttömyyttä oli takana kuutisen vuotta. Kukaan vakityössä oleva ei ole tajunnut millään tavalla, millaista elämäni on. Olen hanenut myös muita kuin opettajan töitä mutta en ole päässyt ikinä haastatteluunkaan.

Olen samalta alalta kuin sinä.. I feel you. Elämä tuntuu junnaavan paikoillaan, kun mitään ei voi suunnitella tai mistään haaveilla pätkätöiden takia. Aina työttömänä tuntuu, että entä jos ei enää ikinä saakaan mitään töitä? Miten toteutat haaveita omasta asunnosta, perheestä? Edes lemmikkiä en uskalla hommata. Elämä on yhtä löysässä hirressä roikkumista.

Vierailija kirjoitti:

Töitä ei saa kuin suhteilla. Jokainen lyhyt sijaisuus ja määräaikaisuudet ovat suhteiden kautta. Jos ei ole suhteita, ei tule työllistymään.

Oma vinkki on että pitäkää itsenne kiireisenä, panostakaa vapaa-aikaanne. Käykää lenkillä, nostakaa kahvakuulaa, joogaa, opetelkaa neulomaan, maalatkaa, lainatkaa kirjoja, opetelkaa uusi kieli, leipokaa, opetelkaa uusia ruokia, opiskelkaa, ihan mitä vaan keksitte. Tarvikkeet voivat maksaa, mutta jos vaan rahallisesti mahdollista niin hommatkaa harrastusvälinettä.

Sain kesällä pienen osa-aikaisen pätkän, pistin kaikki ylimääräiset rahat harrastusvälineisiin. Nyt olen ollut (taas) puoli vuotta työttömänä ja kyllä ahdistaa, mutta ainakin on muutakin tekemistä kuin netflixin tuijottaminen.

Muutenkin kannattaa asennoitua siihen että työttöminä tässä ollaan ja kaikki muu on voittoa.

Ja lisään vielä, että kannattaa etsiä muita työttömiä ympärilleen. Itseäni harmittaa kun pieni lähipiiri valmiiksi ja kaikki ovat töissä. Olisi todella mukavaa löytää samassa tilanteessa olevia ihmisiä, mikä olisi mukavampaa kun jakaa työttömän arkea muiden kanssa. Käydä maanantaina aamupäivällä lenkillä ja kirpputorilla, tiistaina kirjastossa ajankuluksi, keskiviikkona käydä yhdessä kaupassa ja tehdä ruokaa, perjantaina istua iltaa itsetehdyn pizzan ja karjalan voimin.

Sosiaalinen puoli tässä työttömyydessä on se pahin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.

Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.

Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.

Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.

Aika suuri osa kauppojen vakituisistakin paikoista on 6t/päivä. Hyvä puoli tietysti on, että työpaikkoja riittää useammalle, mutta ei niillä palkoilla paljon juhlita.

Huh huh olipa maistereita aliarvioiva kommentti. Onko se maisterin vika, jos koukutetaan liikaa tai ei valita töihin sen takia, että on liikaa kouluttautunut? Vain tyhmä ajattelee noin miten sinä.

On mulla ollut kouluttauneita alaisia. Yhteistä niillä on se, että niille on 99% haku päällä koko ajan. Ei koskaan tiedä milloin ne lähtee. 

Miksi sitoutua sellaisiin työntekijöihin, jotka ei halua sitoutua tekemäänsä työhön ?

Sincc

Tänä päivänä et löydä sitoutuneita työntekijöitä kuin vanhemmasta polvesta. Nuoret on koko ajan haku päällä koska  halutaan uusia kokemuksia, elämyksiä, ja tietenkin enemmän liksaa. Kaikkein heikoiten työntekijään sitoutuneita työnantajia taas ovat halpatyövoimaa käyttävät siirtofirmat. Tämä taas näkyy monella tavalla työssä. Onko ihme jos työntekijät hakevat parempaa? MAisteri tai ei.

.

Työntekijät eivät sitoudu koska työnantajat eivät sitoudu! Halutaan nollasopimuksilla ja 4h/vk sopimuksilla työntekijöitä. Kenellä on varaa sitoutua tuollaiseen? Minulle tarjottiin pätkätyön jälkeen nollasopimusta josta tylysti kieltäydyin. Luojan kiitos! Olisin isossa pulassa tällä hetkellä, en saisi mistään euron euroa ja olisi mennyt luottotiedot ja koti alta. 

Miksi ihmeessä joku tekee jonkin 0-tunti sopimuksen, eihän se takaa töitä, mutta olet sitoutunut jotenkin...Kyllä työ pitää olla 8tunnin päivä 5pv/vko. Eri juttu on jos itse toisin haluaa.En edes kusisi sellaiseen firmaan päinkään, joka jotain muuta kuin 8 tunnin päiviä tarjoilisi.

Eihän niiden palkoilla kukaan pysty normaaliin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut tuollaisia asenneongelmia. Olin nuorena työtön kun pidin välivuosia ja pohdin mitä tehdä. Sitten olin pitkään töissä ja nyt "vapaalla". Koska olen tehnyt pitkään ahkerasti töitä niin koen nyt lepääväni. On kerrankin aikaa harrastaa ja huolehtia itsestään. Minulla ei ole koskaan tylsää, omaan mielikuvituksen.

Tietysti rahaa olisi kiva saada enemmän mutta siinäpä se onkin. Ehkä uudesta harrastuksesta tulee ammatti.

Minä harrastan liikuntaa, ulkoilen, olen käynyt jopa teatterissa ja elokuvissa. Olen onnekas, että on ollut rahaa vielä moiseen. Silti se ei poista sitä ahdistusta mikä syntyy työttömyydestä. Olen alkanut vetäytyä ihmissuhteista, koska en halua puhua tilanteestani sellasten kanssa, joilla ei ole omakohtaista kokemusta työttömyydestä ja niitä lähipiirissä riittää. En tiedä miten tulen Jaksamaan tai kestämään, jos jossain tilanteessa en voisikaan enää vaikka harrastaa. En varmaan enää kestäisikään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jo 2000-luvun alussa päättäjät asettivat tavoitteeksi, että 70 % suomalaisista hankkii itselleen korkeakoulututkinnon, siis vähintään AMK-tasoisen tutkinnon.

Tässä ollaan nyt ongelman ytimessä.

Eli 70% ihmisistä kilpailee 10% työpaikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.

Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.

Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.

Niin, sinä.olet kivunnut työurallasi eteenpäin, meitä on monia jotka ovat tehneet ahkerasti ja hyvin työnsä eivätkä ole koskaan kivunneet mihinkään, vaikka kovalta alalta yliopistotutkinto onkin. Itselläni suorittavan tason töiden vastaanottaminen on torpannut lopullisesti toivoni saada koskaan koulutusta vastaavaa työtä.

Tämähän se on. Vaikka korkeastikoulutettuna esim. maisterina onnistuisikin saamaan elääkseen sen hanttihomman niin se voi torpata mahdollisuudet oman alan töihin. Työnantajat ajattelee, että tuossa täytyy olla jotain, kun maisteri on päätynyt tuollaisiin hanttihommiin niin tuskin siitä on asiantuntija tai johtohommiin. Siinä sitten paiskit töitä opintolaina niskassa ja mietit miten kannatti käyttää vuosikaudet tuohon tutkintoon jonka opintotukia hädin tuskin makselet vielä pitkään takaisin. Puhumattakaan siitä henkisestä v*tutuksesta, joka iskeytyy päivittäin vasten kasvoja, kun tajuat miten asiat todellisuudessa menikään.

Meillä on töissä liki 20 inssinplanttua, ihan lattiatason linjahommissa, 12,5e tuntipalkalla. Vieressä tekee samaa hommaa kansakoulupohjalta ammattimies 27e tuntipalkalla. 

Erona se, että se inssinplanttu ei osaa kuin sen yhden työn ja se kansakoulupohjalta tekevä ammattinsa osaava pystyy tekemään koko osaston minkä homman tahansa

Se että on koulutettu johonkin, ei takaa osaamista. Voi olla vaikka kuinka kova teoreetikko, mutta käytännön osaaminen puuttuu, kaikessa.

Ai miksikö ne inssinplantut on täällä, no siksi kun ei ole alansa töitä tarjolla. Kun muutama vuosi menee, niin ei enää ole siitä koulutuksestakaan mitään hyötyä. 

Tämänkaltainen tilanne saattaa tulla kaikille liikakoulutetuille, niitä 'herran' paikkoja kun on rajallinen määrä, ja kaikki ei voi niitä 'herroja' olla, niin on tyydyttävä siihen mitä saa. Oli koulutettu sitten miksikä tahansa.Eiköhän niitä humanisteja liene pilvinpimein, joille ei ikinä töitä löydy.....mutta kannattaa kuitenkin ottaa vastaan vain koulutusta vastaavaa työtä.....hmmm.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo 2000-luvun alussa päättäjät asettivat tavoitteeksi, että 70 % suomalaisista hankkii itselleen korkeakoulututkinnon, siis vähintään AMK-tasoisen tutkinnon.

Tässä ollaan nyt ongelman ytimessä.

Eli 70% ihmisistä kilpailee 10% työpaikoista.

Kannattaako korkeakouluttautua aloille joilla ei sitä korkeakoulutusta tarvita....niitä töitä kun ei riitä kaikille vaikka olisi kuinka hyvät paperit.

Liika koulutus ei myöskään ole hyvä asia, eikä takaa työpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä se valitettavan usein on heti se mielikuva, että työtön on laiska, mielenterveysongelmainen tai alkoholisti.

Ei se mielikuva kuitenkaan ole ihan tyhjästä syntynyt, vaan valitettavan paljon on niitä, joita ei kiinnosta itsensä elättäminen ja he tuovat sen äänekkäästi esille. Olen paiskinut leipäni eteen huonosti palkattuja paskaduuneiksi sanottuja töitä ja samaan aikaan iso kuoro huutaa vieressä, että ei mene paskalla palkalla paskaduuniin, kun sossusta saa enemmän. Omalla kohdalla nuo paskaduunit ovat aiheuttaneet sen, että olen vähitellen kivunnut työurallani eteenpäin ja nyt palkka on muuta kuin paska. Olisinko tässä asemassa ilman paskaduunia? Tuskin.

Olin muuten työtön, kun menin paskasti palkattuun paskaduuniin, että työttömyydestä on kyllä omakohtainen kokemus. En nauttinut pätkääkään.

Olen kyllä eri mieltä. Itse en tunne ketään, joka työttömänä olisi halunnut varta vasten olla tai ei olisi yrittänyt työllistyä. Itse asiassa en ole ikinä jutellut ihmisen kanssa, joka olisi sanonut, että mielummin elää tuilla tms.

Kyllä sellaisia ihmisiä, jotka käyttävät systeemiä hyväkseen, on paljon. Kierros esimerkiksi itäiseen Helsinkiin avartaa maailmankatsomusta. Siellä et niseen taustaan katsomatta on hyvin paljon ihmisiä, jotka mieluummin nostavat tukia, kuin menevät töihin. Mielestäni tämä on täysin ymmärrettävää ja kuvaa ihmisluontoa hyvin. Jos ei ole käynyt koulua, saa usein huonosti palkattua työtä, jolla saa juuri ja juuri maksettua pakolliset kulunsa. Aina ei saa edes niin paljoa palkkaa, vaan joutuu turvautumaan mm asumistukeen. Työn tekeminen itsessään tällöin ei ole houkuttelevaa.

Jäin itse työttömäksi muutaman vuoden työrupeaman jälkeen 90-luvun lamassa. Ansiosidonnainen oli siihen aikaan lähes yhtä suuri, kuin palkka oli ollut. Muistan ihmetelleeni miten oli mahdollista, että tekemättä mitään, saan lähes yhtä paljon rahaa, kuin sillon, kun tein raskasta huonosti palkattua työtä. Se tuntui lottovoitolta, eikä mikään olisi saanut minua vapaaehtoisesti työhön. Ainoastaan uhka tämän tuen päättymisestä olisi voinut olla sellainen asia, tai se olisi ollut eikä vain "voinut olla." Ansiosidonnaista jatkettiin aina uudestaan kahdella vuodella, jos siinä välissä teki tai oli tekevinään töitä puoli vuotta. Näinhän monet tekivät ja yhä tekevät.

Tiedostan täysin sen, että yhteiskunta on mahdollistanut kevyemmän otteeni elämään ja vieraat ihmiset maksavat, jotta minä pysyn elossa. En ole kuitenkaan ikinä tästä itseäni syyllistänyt. Systeemiä olen kyllä pitänyt täysin epäonnistuneena.

Meitä on todella paljon tässä yhteiskunnassa.

Toivon, että te, jotka tässä ketjussa kirjoititte haluavanne työllistyä - työllistyisitte, ja jos ette työllisty toivon, että löydätte muualta elämäänne sisältöä, eikä työ teidän ajatusmaailmassanne määrittelisi sitä millaisia olette ihmisinä. Sinä, joka kirjoitit ajattelevasi it se mur haa. Unohda moinen ajatus. Ei työ ole sen arvoista, ei mikään ole. Sinä ole tärkeä ihminen juuri sellaisena, kuin olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuodesta 2012 vuorotellen pelkkää pätkää ja työttömyyttä. Koulutus aineenopettaja. Silpputyö on aiheuttanut mielenterveysongelmia. Ahdistuslääkitys oli pakko aloittaa siinä vaiheessa, kun pätkätöitä ja työttömyyttä oli takana kuutisen vuotta. Kukaan vakityössä oleva ei ole tajunnut millään tavalla, millaista elämäni on. Olen hanenut myös muita kuin opettajan töitä mutta en ole päässyt ikinä haastatteluunkaan.

Olen samalta alalta kuin sinä.. I feel you. Elämä tuntuu junnaavan paikoillaan, kun mitään ei voi suunnitella tai mistään haaveilla pätkätöiden takia. Aina työttömänä tuntuu, että entä jos ei enää ikinä saakaan mitään töitä? Miten toteutat haaveita omasta asunnosta, perheestä? Edes lemmikkiä en uskalla hommata. Elämä on yhtä löysässä hirressä roikkumista.

Meillä on kaksi pientä lasta. Esikoisen raskausaikana oli koko ajan huono omatunto siitä, että lapsi tulee vaikkei ole vakityötä. Väärä valinta olisi ollut (jonkun mielestä) sekin, että lapset jätetään "tekemättä". En sitten tiedä, oliko minulla oikeutta lisääntyä, mutta nämä kaksi ovat tärkein syy minulle olla elossa. Miehellä on vakityö. Se auttaa. Ei ole kalliita harrastuksia ja matkoilla käydään harvakseltaan. Juuri ja juuri olen saanut sen verran töitä, ettei ansiosidonnainen ole päässyt koskaan loppumaan.

Tykkään opetustyöstä ja oppilaat tulevat hyvin toimeen kanssani. Virassaolijat saavat kaivaa samat 20v vanhat monisteet esiin, kun itse yrittää joka pätkällä keksiä kaiken maailman moderneja, kehittäviä, uuden opsin mukaisia toiminnallisia itseohjautuvia mitälie oppimisleikkejä, joita voi sitten esitellä taas seuraavassa haastattelussa, jos sinne asti pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen työtön koska sain laittomat potkut perhevapaalla. Tää on muuten tavattoman yleistä, asiasta ei vaan puhuta juurikaan kun luullaan että laki suojelee perhevapaalla olevaa. Ei suojele, ei ole edes velvoitetta ottaa takaisin äippäloman jälkeen. Lainkohta menee näin (ei sanantarkka kopio): ”työnantajan on mahdollisuuksien mukaan tarjottava vanhaa tai vastaavantasoista työtä, jos se ei ole mahdollista niin muuta työtä, ja jos se ei ole mahdollista niin sitten irtisanominen äitiyslomalta palatessa”

Mut irtisanottiin kesken äitiysloman.

Kiva kuunnella esim vanhempieni ja suvun sättimistä miten itse olen syypää työttömyyteeni ja miten olen laiska ja saamaton kun en vaan kävele firman ovesta sisään ja MENE töihin.

Et ilmeisesti kuulu liittoon? Koska juuri tällaisessa tapauksessa siitä olisi hyötyä. Liiton tuella voisit haastaa työnantajan käräjille ja saada asianmukaiset korvaukset. Mikäli tuo on todellinen tapaus, se olisi hyvin selvä juttu. Liiton kanssa ei joudu itse maksumieheksi vaikka kaikki menisi pieleen ja näinhän tässä ei voisi edes käydä.