Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Luulisi korkeakoulututkinnon omaavan osaavan kirjoittaa sanan 'ensikosketuksen' oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sh kirjoitti:
Mitä paikkoja ovat nuo jonne on yli 800 hakijaa?
Me haettiin kuukausitolkulla kotihoitoon sairaanhoitajaa. Ei yhtään hakijaa. Lopulta saatiin eräs sh opiskelija , joka nosti heti kytkintä , kun työn todellisuus ja raskaus avautui. Nyt tehdään kahdestaan kolmen työt. Työpäivä ei riitä edes niiden omien töiden tekemiseen. Koko ajan pelkään milloin tuo kokenut työkaverini palaa loppuun. Itse vielä pärjään, mutta kolmen ihmisen työtä en enää kykene hoitamaan.
Koen huonoa omaatuntoa, kun teen sairaanhoitajan työtä vain minimimäärän jolla pärjään. En ole edes kovin kauaa ollut alalla, mutta terveys ei tule kestämään enää keski-iässä tällä työkuormalla ja siitä aiheutuvalla stressillä vuorotyötä. Miettikää tätä alalle kouluttautuvat. Koko ajan tulee lisätöitä ja tahti kiihtyy vaikka kuinka asiasta puhutaan julkisuudessa.
Turhaan koet, sillä terveytesi ja hyvinvointisi kuuluisi olla etusijalla.
Itselläni ei ole huonoa omaatuntoa siitä, että vuosien tauon ja toiselle alalle kouluttautumisen jälkeen palasin hoitotyöhön lähinnä saadakseni työssäoloehdon helposti täyteen. Ilmoitin etsiväni toisen alan töitä samalla, joten pyysin mahdollisimman lyhyitä määräaikaisuuksia. Kun työssäoloehto tuli täyteen, ilmoitin jatkavani keikkailemalla ja kieltäydyin uudesta määräaikaisuudesta. Siirryin siis nostamaan soviteltua ja jatkoin keikkailua samaan paikkaan.
Tuon hoitotyöpätkän ansiosta täysi ansiosidonnaiseni on reilu 84e päivältä. Sittemmin työllistyin osa-aikaisesti toisella tutkinnollani ja soviteltua nostamalla pääsen samoihin nettotuloihin kuin kokoaikaisena, mutta puolikkaalla työmäärällä.
Vierailija kirjoitti:
Taloushallintoalan työnhaun ongelmat:
Siitä puhuttiin viitisen vuotta sitten että töitä kyllä riittää. Joten opiskelin taloushallinnon tradenomiksi. Valmistumisen jälkeen pääsin moniin haastatteluihin mutta en töihin. Nyt on jo muutama vuosi valmistumisesta enkä pääse enää edes haastatteluihin. Et saa töitä jos ei ole kokemusta. Mistä kokemusta kun ei saa sitä ensimmäistäkään työpaikkaa?
Taloushallintoalalla perustyön (kuten kirjanpitotapahtumien kirjaamisen ylös paperitositteista) tekevät ilmaiset harjoittelijat joita opiskelijakaupungissa riittää.
Ala on sähköistynyt huimaa vauhtia, perustyön määrä vähenee. Joka paikkaan haetaan tilinpäätöstaitoisia tai asiantuntijoita.
Pääkaupunkiseudulla on perustyötä. Ehkä myös Tampere ja Turku. Muussa Suomessa sitä ei ole. Jokaiseen paikkaan satoja hakijoita.
Kommentteja?
Ovatko talha-/laskentapuolen KTM:t ja tradenomit miettineet tilintarkastusta? Alan yhtiössä työskentelevänä voin sanoa, että etenkin maakuntiin tarvittaisiin niin auktorisoituja kuin avustavia tarkastajia (Pohjois- ja Itä-Suomi hankalimmat alueet saada työvoimaa, sitä oikeasti tarvittaisiin). Avustavan töistä voi hyvin lähteä eteenpäin ja kun tarvittava työkokemus plakkarissa (esim. HT-tutkinto 3v) niin eikun tenttimään.
Kannattaa käydä katsomassa avoimet paikat alan yhtiöistä + avoimen hakemuksen lähettäminen ei ole koskaan pahasta. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Luulisi korkeakoulututkinnon omaavan osaavan kirjoittaa sanan 'ensikosketuksen' oikein.
Missäköhän todellisuudessa elät, kun en ikinä ole ennen nähnyt, että korkeakoulututkinnon omaava tekee kirjoitusvirheen?:DHui että. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kun olen rekrytoinut, niin on ollut tosi vaikeaa löytää kunnollista porukkaa ravintola-alan ja siivoojan hommiin. Kunnollisella en todellakaan tarkoita, että pitäisi olla välttämättä kyseisiltä aloilta kokemusta ollenkaan. Isoimpia ongelmia on se, ettei osata hakea töitä (hakemus tyylillä: otatteko töihin?), haastattelussa ei osata sanoa juuta eikä jaata mihinkään - siivoojalla tämä ei niin haittaa, mutta ravintola-alan asiakaspalvelijaksi ei kelpaa tai odotetaan paljon suurempaa palkkaa kuin mitä alalla omalla kokemuksella yleensä voidaan saada. Olen mielelläni ottanut töihin esim alanvaihtajia (hyväpalkkaisista asiantuntijatöistä), vanhempia henkilöitä (melko lähellä eläkeikää) ja ekaan työpaikkaan tulevia nuoria. Samoin kaikkea siitä välistä. Mutta kyllä on hyvät työntekijät kiven alla.
Äh, se tärkein unohtui: asenne on myös hyvin usein syy miksi jää palkkaamatta tai miksi työsopimus puretaan koeajalla. Jos ei kiinnosta, ei työnantajaakaan kiinnosta.
Mutta ketä nyt oikeasti aidosti kiinnostamalla kiinnostaa vaikka siivota 8 h päivässä minkään muun kuin rahan takia? Mitä tämä jatkuva asennehöpinä on? Eikö se nyt pitäisi riittää, että tulee ajallaan paikalle ja tekee ne hommat mitä sinä päivänä pitää ilman mitään "siis mä niin rakastan toisten paskojen siivoomista, en keksi mitään parempaa tekemistä!!!"?
t entinen siivooja (kesätyö)
Itse jo vuosikymmeniä siivoojana toimineena sanoisin, että jotain tyydytystä tuostakin hommasta on saatava, jotta sitä jaksaa painaa vuodesta toiseen. Asenne on just sitä, että jatkaa silloinkin kun on ihan täynnä sitä hiekkaa ja kuraa vaikkapa. Noita tympääntymisen jaksoja tulee itselleni ainakin, mutta sittenpä tulee niitä innostuksen puuskiakin. Tykkään tehdä työtä omassa rauhassa ja tauot olen pystynyt hyvin pitämään. En voisi kuvitellakaan tekeväni esim päiväkotityötä tai muuta sellaista, missä ei kuule omia ajatuksiaan.
Onneksi meitä on moneen junaan ja alan jo hyväksyä sen että minusta ei ehkä koskaan ole lähtemään hoitoalalle, vaikka palkka saattaisi hieman nousta. Jotkut ihan oikeasti tekevät sitä ns paskaduunia (vakituista, kokoaikaista ja hyvillä lomilla) kun saattavat saada hyvinkin jatkaa sitä vuodesta toiseen ja aina eläkkeelle asti. Näitä sitkeitä sissejä on mm siivousalalla edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-LKV-tutkintoa opiskelemaan, asiakkaita hankkimaan ja kiinteistönvälittäjäksi. Aina mahtuu, onnistuminen ihan itsestä kiinni.
-Isännöitsijöistä on pulaa, taloushallinnon osaamisesta ja rakennustekniikan tuntemuksesta suuri hyöty. Ei muuta kuin isännöitsijäkurssille.
-Pankista lainaa, pappa takaamaan. Ostamaan käytetty kaivinkone, opettelette vuoden tai kurssille ja ei kun töitä tarjoamaan. Jos hinta sopiva töitä kyllä löytyy.
-Satatonnia lainaa ja lentäjäkurssille, jos terveys sallii. Tulevaisuudessa, kun kurssi suoritettu, taas löytyy töitä.
-Kauppatieteen maisteri, tilitoimistoa perustamaan, hopi,hopi.
-Torninosturin ja ajoneuvonosturin kuljettajillakin hyvä työllisyystilanne, kurssille vaan, siistiä sisätyötä.
Jos on valinnut alan, jossa ei työllisty, pitää tietenkin vaihtaa alaa. Mielikuvitustakin pitää käyttää.
Jos maisteri jää sohvan nurkkaan sukkaa kutomaan, ei sitä tarvitse kahta vuotta kauempaa tehdä, niin alan vaihto on joka tapauksessa edessä.
Korkeakoulutettuja tuotetaan nyt sitä tahtia, ettei Suomella ole tosiaankaan vara palkata heitä kaikkia koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Lähitulevaisuudessa vieläkin vähemmän. Osan on pakko tyytyä alan vaihtoon. Valitettavasti.
Olihan tämä sarkasmia, olihan?
MInä pidin tuota ensin automaattisesti sarkasmina, mutta viimeistään tämä ketju on osoittanut, että todellisuudesta noin tietämättömiä ihmisiä on joukoittain. Luulisi, että tuo "pankista lainaa ja kaivinkone" olisi pelleilyä, mutta ei se välttämättä ole. Minulle on ehdotettu muun muassa oman taksin ja taksiluvan hankkimista - näinä korona-aikoina. Hyvälle tekijälle löytyy kuulemma aina ajoa, pitää vain tehdä työ niin viimeisen päälle ja kerryttää mainetta, että asiakkaat soittelevat perään. Tosi moni mummokin haluaa siistin, suomenkielisen kuljettajan, ja tulee vakioasiakkaita. Ja pankki antaa lyhennysvapaita kyllä, kun on hyvä pisnes.
Pahkasika-lehti taisi aikoinaan lopettaa toimintansa sen vuoksi, että sanomalehtien esittelemä todellisuus ajoi satiirilehden juttujen ohi. Melkeinpä missä tahansa aihepiirissä totiset fanaatikot ja trollailijat ovat niin lähellä toisiaan, ettei niitä enää tunnista. Suomen työttömyystilanne on valitettavasti yksi aihe.
On kuitenki ihan herttaista, että maistereita pidetään edelleen sellaisina korkeakoulutettuina kaikkien alojen asiantuntijoina, että heistä tulee käden käänteessä tositekijöitä kaikille muille aloille, torninostureihin, lähihoitajiksi ja lentäjiksi.
Lista on kyllä vielä vaillinainen. Siitä puuttuu kaikkien työttömien mielen, ruumiin ja rahatilanteen pelastaja: vapaaehtoistyö!
Itselläni on tullut niin monta eitä ja kommenttia, että ei ole kokemusta, vaikka sitä on yli 30 vuotta. Koulutuksen kautta olen päivittänyt papereihin tätä kokemusta, jota minulla jo on ja saanut myös uuden osaamisalueen, ollut työharjoittelussa toiveena työllistyä sitä kautta. Taas vedettiin matto jalkojen alta ja voi voi, kun meillä ei nyt ole tarvetta rekrytoida uusia ihmisiä. Kuitenkin menee maksimi pari kuukautta ja uudet harjoittelijat otetaan sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kun olen rekrytoinut, niin on ollut tosi vaikeaa löytää kunnollista porukkaa ravintola-alan ja siivoojan hommiin. Kunnollisella en todellakaan tarkoita, että pitäisi olla välttämättä kyseisiltä aloilta kokemusta ollenkaan. Isoimpia ongelmia on se, ettei osata hakea töitä (hakemus tyylillä: otatteko töihin?), haastattelussa ei osata sanoa juuta eikä jaata mihinkään - siivoojalla tämä ei niin haittaa, mutta ravintola-alan asiakaspalvelijaksi ei kelpaa tai odotetaan paljon suurempaa palkkaa kuin mitä alalla omalla kokemuksella yleensä voidaan saada. Olen mielelläni ottanut töihin esim alanvaihtajia (hyväpalkkaisista asiantuntijatöistä), vanhempia henkilöitä (melko lähellä eläkeikää) ja ekaan työpaikkaan tulevia nuoria. Samoin kaikkea siitä välistä. Mutta kyllä on hyvät työntekijät kiven alla.
Äh, se tärkein unohtui: asenne on myös hyvin usein syy miksi jää palkkaamatta tai miksi työsopimus puretaan koeajalla. Jos ei kiinnosta, ei työnantajaakaan kiinnosta.
Mutta ketä nyt oikeasti aidosti kiinnostamalla kiinnostaa vaikka siivota 8 h päivässä minkään muun kuin rahan takia? Mitä tämä jatkuva asennehöpinä on? Eikö se nyt pitäisi riittää, että tulee ajallaan paikalle ja tekee ne hommat mitä sinä päivänä pitää ilman mitään "siis mä niin rakastan toisten paskojen siivoomista, en keksi mitään parempaa tekemistä!!!"?
t entinen siivooja (kesätyö)
Itse jo vuosikymmeniä siivoojana toimineena sanoisin, että jotain tyydytystä tuostakin hommasta on saatava, jotta sitä jaksaa painaa vuodesta toiseen. Asenne on just sitä, että jatkaa silloinkin kun on ihan täynnä sitä hiekkaa ja kuraa vaikkapa. Noita tympääntymisen jaksoja tulee itselleni ainakin, mutta sittenpä tulee niitä innostuksen puuskiakin. Tykkään tehdä työtä omassa rauhassa ja tauot olen pystynyt hyvin pitämään. En voisi kuvitellakaan tekeväni esim päiväkotityötä tai muuta sellaista, missä ei kuule omia ajatuksiaan.
Onneksi meitä on moneen junaan ja alan jo hyväksyä sen että minusta ei ehkä koskaan ole lähtemään hoitoalalle, vaikka palkka saattaisi hieman nousta. Jotkut ihan oikeasti tekevät sitä ns paskaduunia (vakituista, kokoaikaista ja hyvillä lomilla) kun saattavat saada hyvinkin jatkaa sitä vuodesta toiseen ja aina eläkkeelle asti. Näitä sitkeitä sissejä on mm siivousalalla edelleen.
Sitä minä nyt lähinnä tarkoitin että kyllähän monissa töissä on niitä ihan kivoja puolia tai hetkiä. Varsinkin nuo vakituiset työt ja hyvät lomat jne jne mutta onko kukaan into pinkeänä kovinkaan monessa työssä? Itselle nyt tulee mieleen lähinn joku ylipalkattu filmilähti ja nekin pitää usein parin vuoden taukoja koska onhan muu elämä yleensä paljon kivempaa kuin se työ jos vaan massia riittää.
Eli miksi nykyään pitää esittää, että työnteko on parasta mitä voi olla? Miksei riitä että tekee vaan ne työt ilman mitään sen kummempia "asenteita" kun ne on esitystä muutenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöstä tutkinto helpompi saada kuin esim. lääkiksestä. Palkat alkaa olla useissa paikoissa 3.5 tonnia kuussa tai enemmän riippuen mitä tekee. Kaikki sossun työt ei niin kuormittavia esim. terveyssosiaalityö voi olla kevyempää kuin vaikka lastensuojelu.
Eikös tuo sosiaalityö ole aika tylsää paperien pyörittämistä? Byrokraattista meininkiä.
Eikö nolota ja hävetä olla noin tyhmä ja tietämätön?
Ei. Sinua taitaa hävettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöstä tutkinto helpompi saada kuin esim. lääkiksestä. Palkat alkaa olla useissa paikoissa 3.5 tonnia kuussa tai enemmän riippuen mitä tekee. Kaikki sossun työt ei niin kuormittavia esim. terveyssosiaalityö voi olla kevyempää kuin vaikka lastensuojelu.
Tajuatteko te kaikki uudelleenkoulutukseen kehoittajat miten järjettömän vaikeaa on saada uusi tutkinto kun on yksi Amk tutkinto olemassa? Esim. sosionomin koulutus on todella suosittu tällä hetkellä. Avoimen väylän kautta voi opiskella tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kun se tutkinto pitää suorittaa, jotta voi hakea töitä. Aikuiskoulutustukeen on tiukat kriteerit. Itse esim. en saa sitä. Te-keskuksen myönteinen päätös opiskella työttömyystuella on ihan tuurista kiinni. Jos tukea saa opiskeluun, sitä saa kaksi vuotta. Jos ei halua lähihoitajaksi tai ei sovellu raksalle, miten pystyy uudelleenkouluttautumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on aivan ihanaa. Saa nukkua kymmeneen, päivällä varsinkin keväällä, saa hyödynnettyä ne päivän ainoat kaksi valoisaa tuntia mukavaan reippaaseen lenkkiin. Eikä tarvitse olla h***ana jollekin kokoajan lisää ja lisää vaativalle pyrkyri-pomolle.
Ehkä on ihanaa joo.Muutaman kuukauden.Sitten,kun alkaa rahat loppua ja vaatteisiin tulla reikiä,tukka hapsottaa,hampaat reikiintyä,kaikki ilmainen on nähty,koettu ja tehty tuhansia kertoja ja seinät kaatuu päälle,ruoka käy aina vaan yksinkertaisemmaksi,kun yrität niistä vähistä rahoista edes joskus päästä hammaslääkäriin/ostaa vaatteita/kampaajalle..Ei olekaan enää niin kivaa.Kun lähetät satoja hakemuksia,etkä koskaan tule valituksi mihinkään,et edes haastatteluun pääse enää.Onkos vielä niin kivaa.Voin sanoa kuule ei ole ei.T: Näistä asioista jotain tietävä
- Rahat eivät lopu, jos tulot ja menot ovat tasapainossa.
- Tukka ei hapsota jos käy parturissa kerran kuussa, eikä maksa kuin parikymppiä.
- Pidän huolta hampaistani, eivät ne reikiinny.
- Internetin ihmemaa on loputon, pelkästään Vauva-palstan lukemiseen saa hyvin menemään vaikka koko päivän.
- Ruoasta saa juuri niin yksinkertaista tai monimutkaista kuin haluaa.
- Vaatteet kestävät vuosia, jos ostaa laadukkaita eikä markettien ja halpahallien lumppuja. Laadukkaita vaatteita löytyy myös kirpputoreilta.
- Jos välttämättä haluan töihin, minun ei yleensä tarvitse lähettää kuin muutama hakemus, koska ne on laadittu hyvin.
Työttömyys on ihan puhdasta nautintoa verrattuna niihin pskaduuneihin mitä olen lyhyen elämäni aikana tehnyt. Viimeisimmässä työpaikassani menin möläyttämään yhdelle työkaverille nauttivani työttömyydestä, ja sain hänen halveksunnat niskaani =D. Itse hän on perheellinen ihminen, jolla on lapset, autot ja talolainat ja on jumissa siinä pskaduunissa. Itsepähän on valintansa tehnyt, minä olen vapaa sinkkumies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on aivan ihanaa. Saa nukkua kymmeneen, päivällä varsinkin keväällä, saa hyödynnettyä ne päivän ainoat kaksi valoisaa tuntia mukavaan reippaaseen lenkkiin. Eikä tarvitse olla h***ana jollekin kokoajan lisää ja lisää vaativalle pyrkyri-pomolle.
Ehkä on ihanaa joo.Muutaman kuukauden.Sitten,kun alkaa rahat loppua ja vaatteisiin tulla reikiä,tukka hapsottaa,hampaat reikiintyä,kaikki ilmainen on nähty,koettu ja tehty tuhansia kertoja ja seinät kaatuu päälle,ruoka käy aina vaan yksinkertaisemmaksi,kun yrität niistä vähistä rahoista edes joskus päästä hammaslääkäriin/ostaa vaatteita/kampaajalle..Ei olekaan enää niin kivaa.Kun lähetät satoja hakemuksia,etkä koskaan tule valituksi mihinkään,et edes haastatteluun pääse enää.Onkos vielä niin kivaa.Voin sanoa kuule ei ole ei.T: Näistä asioista jotain tietävä
- Rahat eivät lopu, jos tulot ja menot ovat tasapainossa.
- Tukka ei hapsota jos käy parturissa kerran kuussa, eikä maksa kuin parikymppiä.
- Pidän huolta hampaistani, eivät ne reikiinny.
- Internetin ihmemaa on loputon, pelkästään Vauva-palstan lukemiseen saa hyvin menemään vaikka koko päivän.
- Ruoasta saa juuri niin yksinkertaista tai monimutkaista kuin haluaa.
- Vaatteet kestävät vuosia, jos ostaa laadukkaita eikä markettien ja halpahallien lumppuja. Laadukkaita vaatteita löytyy myös kirpputoreilta.
- Jos välttämättä haluan töihin, minun ei yleensä tarvitse lähettää kuin muutama hakemus, koska ne on laadittu hyvin.Työttömyys on ihan puhdasta nautintoa verrattuna niihin pskaduuneihin mitä olen lyhyen elämäni aikana tehnyt. Viimeisimmässä työpaikassani menin möläyttämään yhdelle työkaverille nauttivani työttömyydestä, ja sain hänen halveksunnat niskaani =D. Itse hän on perheellinen ihminen, jolla on lapset, autot ja talolainat ja on jumissa siinä pskaduunissa. Itsepähän on valintansa tehnyt, minä olen vapaa sinkkumies.
Kirjoitat viestissä, että halutessasi pääset töihin, kun vaan teet hyvän hakemuksen. Eli sinulla on valinnanvapaus, että halutessasi saat töitä, mutta siinä vaiheessahan se työttömyys vasta muuttuu ahdistavaksi, kun se ei ole millään tasolla valinta eikä ihminen vaan pääse töihin vaikka mitä yrittäisi.
Itse työssä ei olisi moitittavaa, mutta mukana on raha ja virkavallan masinoima simputus ja nöyryytyskultttuuri, ylimääräinen, mutta osa riistovaltaa ammattikiusaajien sadistisen tarpeen tyydyttämiseksi. Yksipuolisessa vallassa voi sanella ja aivottomia pokkuroimalla voi päästä menestymään.
Tarvitsee vain osata näytellä ja teeskennellä. Totuus on jätettävä vessapaperiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnhakutaidot ihan eka kuntoon. Suuri osa töistä menee nykyään verkostojen kautta ja piilotyöpaikkoina, kannattaa siis joo opiskeluaikoina miettiä tätä. Ja opetella miten tehdä hyvä, moderni, houkutteleva hakemus.
Vapaaehtoistyöllä voi CV:ssään hyvin ilmaista kiinnostustaan alalle.
Kannattaa hyödyntää ennakkoluulottomasti TE-toimiston palveluita: urapsykologeja, työkokeilua, palkkatukea ja erilaisia työvoimakoulutuksia.
Muistakaa, että paras tapa saada töitä on saada töitä edes hetkeksi jostain organisaatiosta ja kun on näyttänyt kyntensä siellä, on jo sisäinen hakija ja se on aina helpompaa.
Kannattaa myös unohtaa haihattelut, että pääsisi heti töihin huipputehtäviin, voi mennä organisaatioon tekemään myös ns. Alemman tason hommia ja work your way up.
Jos uudelleenkouluttautuu, kannattaa miettiä, miten aiempaa kokemusta voisi hyödyntää. Voiko esim. Sairaanhoitaja tai sosionomi harkita kouluttautuvansa psykoterapeutiksi? Alla on pätevöittävä tutkinto ja mahdollisesti työkokemusta, vain 2 vuotta lisäkoulutusta ja laina, joka maksaa itsensä takaisin korkeana liksana ja työt ei lopu varmasti. Tai korkeakoulutettu esim YTM, kiinnostaisiko työ kasvatuksen ja koulutuksen alalla? No, eikun hakemaan 1-vuoden kestäviin pedagogisiin opintoihin. Niistä on hyötyä monessa muussakin. Tai HR-ala? TE-toimiston kautta vaan työvoimakoulutuksiin. Myös oppisopimuskoulutukset ovat hyvä idea.
Myös yrittäjyys on vaihtoehto. Mikä kiinnostaa ja mitä voisi tehdä vaikkapa omasta kodistaan käsin? Ja mihin on vain lyhyt koulutus, jos osaaminen ei itsellä ihan riitä?
Miten itse olen saanut kandina töitä: menin mahd pitkään harjoitteluun (5kk), jonka jälkeen sain jatkoa organisaatiossa, lopulta olin siellä 1.5 v. Sit 4 kk työttömänä (tein opintoja, koska ansiosidonnaisella saa jos on osoittanut, että on ollut työelämässä vähintään vuoden) ja ei näytä CV:ssäkään pahalta, koska olet opiskelija etkä työtön. Sain sit uusia töitä, palkkatuella, ja sit sijaisuuden ja sit lopulta vakipaikan. Olen nyt 30-v. En oo vieläkään valmistunut mutta loppusuoraa vedetään, priorisoin jo opiskeluaikoina työn ja se kannatti, suosittelen. En halunnut päätyä kokemattomaksi ja työttömäksi maisteriksi heti valmistuttua. Moni maisteri tosin tuntuu ajattelevan, että saavat töitä niillä papereilla... Se ei oo kovin nykyaikaista. Toki joillain aloilla joo pääsee heti töihin, koska on niin paljon työvoimapulaa mutta omallani ei, kun on paljon ylitarjontaa (humastiniset alat).
Mut kerran irtisanottiin laittomasti,, pam liitto ei auttanut yhtään, en jaksanut lähteä taistelemaan, kysymyksessä iss palvelut, täys kusetus firma,, pomo narsisti ja ilkeä, oma juorurinki, potki pois pärstän perusteella, seuraavana viikkona sinne otettiin sukulaistyttö,, irtisanoin itseni pamista, todella huono paikka liittyä jäseneksi
Siivoojan työtä saisi, mutta kun ei kelpaa,, toisaalta niihinkin on nykyään vaikea päästä
esimerkiksi kirjoitti:
Miten itse olen saanut kandina töitä: menin mahd pitkään harjoitteluun (5kk), jonka jälkeen sain jatkoa organisaatiossa, lopulta olin siellä 1.5 v. Sit 4 kk työttömänä (tein opintoja, koska ansiosidonnaisella saa jos on osoittanut, että on ollut työelämässä vähintään vuoden) ja ei näytä CV:ssäkään pahalta, koska olet opiskelija etkä työtön. Sain sit uusia töitä, palkkatuella, ja sit sijaisuuden ja sit lopulta vakipaikan. Olen nyt 30-v. En oo vieläkään valmistunut mutta loppusuoraa vedetään, priorisoin jo opiskeluaikoina työn ja se kannatti, suosittelen. En halunnut päätyä kokemattomaksi ja työttömäksi maisteriksi heti valmistuttua. Moni maisteri tosin tuntuu ajattelevan, että saavat töitä niillä papereilla... Se ei oo kovin nykyaikaista. Toki joillain aloilla joo pääsee heti töihin, koska on niin paljon työvoimapulaa mutta omallani ei, kun on paljon ylitarjontaa (humastiniset alat).
Siis minullahan oli paljon työkokemusta opiskeluajalta asiakaspalvelussa ja lisäksi myös omalta alaltakin ja sain hyvän harjoittelupaikan, josta tarjottiin jatko
töitäkin (määräaikaisesti) mutta silti maisteriksi valmistuttua sain vain ei oman alan töitä. Että sinullahan on vaan käynyt tosi hyvä tuuri tuon sijaisuuden ja lopulta vakipaikan kanssa. Sainhan minäkin töitä tuoreena maisterina (tosin en omalta alalta) mutta sekin oli vain määräaikainen. Että ei kaikilla käy yhtä hyvä tuuri. Mutta onnea sulle! Ap
esimerkiksi kirjoitti:
Miten itse olen saanut kandina töitä: menin mahd pitkään harjoitteluun (5kk), jonka jälkeen sain jatkoa organisaatiossa, lopulta olin siellä 1.5 v. Sit 4 kk työttömänä (tein opintoja, koska ansiosidonnaisella saa jos on osoittanut, että on ollut työelämässä vähintään vuoden) ja ei näytä CV:ssäkään pahalta, koska olet opiskelija etkä työtön. Sain sit uusia töitä, palkkatuella, ja sit sijaisuuden ja sit lopulta vakipaikan. Olen nyt 30-v. En oo vieläkään valmistunut mutta loppusuoraa vedetään, priorisoin jo opiskeluaikoina työn ja se kannatti, suosittelen. En halunnut päätyä kokemattomaksi ja työttömäksi maisteriksi heti valmistuttua. Moni maisteri tosin tuntuu ajattelevan, että saavat töitä niillä papereilla... Se ei oo kovin nykyaikaista. Toki joillain aloilla joo pääsee heti töihin, koska on niin paljon työvoimapulaa mutta omallani ei, kun on paljon ylitarjontaa (humastiniset alat).
Noin fiksut tekee, kun hyväksyy heti alkuun että nykyään aloitetaan harjoittelusta eikä suoraan päästä hyvään työpaikkaan, ei sitten valmistumisen jälkeen tarvitse roikkua työttömänä. Niin se vaan nykyään menee, ellei ole oman alan kokemusta opiskelijana, saa toiveet työpaikasta usein unohtaa.
Niinpä.