Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Pari päivää sitten lehdessä luki, että työttömät kuuluu velvoittaa vapaaehtoistyöhön.
Nauratti vähän aikaa. Ihan tosissaan jotkut tuollaisia kirjoittelevat, eivät näe itseään ulkoapäin.
Kyllähän työn harrastaminen voi olla hyväkin juttu, mutta ei mitenkään lähtökohtaisesti.
Kaikki on aina kiinni sosiaalisista suhteista. Jos on ilkeä ja huono ilmapiiri, niin mikään työ ei ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eläimen hommiin ja eläväksi koneeksi pääsee.
lifeislife kirjoitti:
Työnhakutaidot ihan eka kuntoon. Suuri osa töistä menee nykyään verkostojen kautta ja piilotyöpaikkoina, kannattaa siis joo opiskeluaikoina miettiä tätä. Ja opetella miten tehdä hyvä, moderni, houkutteleva hakemus.
Vapaaehtoistyöllä voi CV:ssään hyvin ilmaista kiinnostustaan alalle.
Kannattaa hyödyntää ennakkoluulottomasti TE-toimiston palveluita: urapsykologeja, työkokeilua, palkkatukea ja erilaisia työvoimakoulutuksia.
Muistakaa, että paras tapa saada töitä on saada töitä edes hetkeksi jostain organisaatiosta ja kun on näyttänyt kyntensä siellä, on jo sisäinen hakija ja se on aina helpompaa.
Kannattaa myös unohtaa haihattelut, että pääsisi heti töihin huipputehtäviin, voi mennä organisaatioon tekemään myös ns. Alemman tason hommia ja work your way up.
Jos uudelleenkouluttautuu, kannattaa miettiä, miten aiempaa kokemusta voisi hyödyntää. Voiko esim. Sairaanhoitaja tai sosionomi harkita kouluttautuvansa psykoterapeutiksi? Alla on pätevöittävä tutkinto ja mahdollisesti työkokemusta, vain 2 vuotta lisäkoulutusta ja laina, joka maksaa itsensä takaisin korkeana liksana ja työt ei lopu varmasti. Tai korkeakoulutettu esim YTM, kiinnostaisiko työ kasvatuksen ja koulutuksen alalla? No, eikun hakemaan 1-vuoden kestäviin pedagogisiin opintoihin. Niistä on hyötyä monessa muussakin. Tai HR-ala? TE-toimiston kautta vaan työvoimakoulutuksiin. Myös oppisopimuskoulutukset ovat hyvä idea.
Myös yrittäjyys on vaihtoehto. Mikä kiinnostaa ja mitä voisi tehdä vaikkapa omasta kodistaan käsin? Ja mihin on vain lyhyt koulutus, jos osaaminen ei itsellä ihan riitä?
Nyt on ihan pakko kysyä, millä koulutuksella ja työkokemuksella sinä laadit tuon listan. Osa noista keinoista on opiskelijoille suunnattuja perusohjeita ja osa taas yhtä varteenotettavia kuin se, että tosi hyvin pääsee turvatun elämän makuun, kun valitsee oikeat lottonumerot loppuviikon arvontaan. Entisenä yrittäjänä minua kiinnostaa erityisesti se, millainen yrittäjätausta sinulla on.
Mitä ajattelet saamistasi alapeukuista? Minkä vuoksi uskot saaneesi niitä?
Työtön ystäväni selittelee tilaansa ja esittää kuinka reppanalla menee hyvin elämässä kun ei tarvitse tehdä töitä. Muiden silmissä se ei näytä mitenkään ihailtavalta vaan säälittävältä. Enkä tarkoita että pitäisi olla jotain velvotteita muita tai yhteiskuntaa kohtaan vaan puhtaasti itseään. Jos ko työtön harrastaisi jotain kehittävää, tai kehittyisi mitenkään muuten kuin alkoholin juomisessa tilanne olisi eri.
Surullista on nähdä kuinka ihmiset tekevät itselleen pahaa kun tuhlaavat elämää kattoon räkimiseen. Työttömyydessä ei ole vikaa mutta se ei itsessään ole mikään tavoiteltava tila, kuin totaalisille itseään kusettaville luusereille.
Vierailija kirjoitti:
Pari päivää sitten lehdessä luki, että työttömät kuuluu velvoittaa vapaaehtoistyöhön.
Nauratti vähän aikaa. Ihan tosissaan jotkut tuollaisia kirjoittelevat, eivät näe itseään ulkoapäin.
Kyllähän työn harrastaminen voi olla hyväkin juttu, mutta ei mitenkään lähtökohtaisesti.
Kaikki on aina kiinni sosiaalisista suhteista. Jos on ilkeä ja huono ilmapiiri, niin mikään työ ei ole hyvä.
On kieltämättä erikoista, että nimenomaan sanaa "vapaaehtoistyö" käytettiin työstä, johon ihmisiä pakotettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noi "tuurista" puhujat on niin hauskoja. Se työkokemus on vaan "tuuria", eikä suinkaan sitä, että on tajunnut ettei pelkät opinnot nykyään riitä, vaan on hankkinut nimenomaan OMAN alan työkokemusta.
Mulla kyllä oli jo ennen valmistuttuani OMAN alan työkokemusta. Mutta silti olen työtön. Eli olen tajunnut hankkia oman alan työkokemusta kyllä jo opiskellessa , mutta silti voi olla usko tai älä niin työtön nykypäivänä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Työtön ystäväni selittelee tilaansa ja esittää kuinka reppanalla menee hyvin elämässä kun ei tarvitse tehdä töitä. Muiden silmissä se ei näytä mitenkään ihailtavalta vaan säälittävältä. Enkä tarkoita että pitäisi olla jotain velvotteita muita tai yhteiskuntaa kohtaan vaan puhtaasti itseään. Jos ko työtön harrastaisi jotain kehittävää, tai kehittyisi mitenkään muuten kuin alkoholin juomisessa tilanne olisi eri.
Surullista on nähdä kuinka ihmiset tekevät itselleen pahaa kun tuhlaavat elämää kattoon räkimiseen. Työttömyydessä ei ole vikaa mutta se ei itsessään ole mikään tavoiteltava tila, kuin totaalisille itseään kusettaville luusereille.
Väitän, että suurin osa työttömistä kyllä haluaa ihan oikeisiin töihin oikealla palkalla. Ystäväsi on niitä harvoja, jotka näkevät työttömyyden tavoiteltavana. Minusta se on vaan surullista ja ystäväsi on voinut uskotella itselleen noin jottei vaikka masennu täysin tilanteeseensa. Enkä ihmettele jos näin onkin, jos ympärillä on noin tuomitsevia ja halveksivia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työtön ystäväni selittelee tilaansa ja esittää kuinka reppanalla menee hyvin elämässä kun ei tarvitse tehdä töitä. Muiden silmissä se ei näytä mitenkään ihailtavalta vaan säälittävältä. Enkä tarkoita että pitäisi olla jotain velvotteita muita tai yhteiskuntaa kohtaan vaan puhtaasti itseään. Jos ko työtön harrastaisi jotain kehittävää, tai kehittyisi mitenkään muuten kuin alkoholin juomisessa tilanne olisi eri.
Surullista on nähdä kuinka ihmiset tekevät itselleen pahaa kun tuhlaavat elämää kattoon räkimiseen. Työttömyydessä ei ole vikaa mutta se ei itsessään ole mikään tavoiteltava tila, kuin totaalisille itseään kusettaville luusereille.
Ihmisillä on taipumusta tehdä väistämättömyydestä jonkinlainen hyve. Tarkoitan sitä, että on helpompi kestää oma tilanne, jos ajattelee että siinä on omasta tahdostaan eikä sen takia, että ei nyt vaikka vain kelpaa minnekään töihin. En tietysti tiedä ystäväsi tilannetta, mutta toisinaan tuohon ajattelutapaan on tultu törmättyä. Että jos ei enää edes yritä, niin ei joudu myöskään kohtaamaan enää pettymyksiä, ja siten lopputulos on jotenkin omassa hallinnassa ja "hyvä".
Vierailija kirjoitti:
esimerkiksi kirjoitti:
joMiten itse olen saanut kandina töitä: menin mahd pitkään harjoitteluun (5kk), jonka jälkeen sain jatkoa organisaatiossa, lopulta olin siellä 1.5 v. Sit 4 kk työttömänä (tein opintoja, koska ansiosidonnaisella saa jos on osoittanut, että on ollut työelämässä vähintään vuoden) ja ei näytä CV:ssäkään pahalta, koska olet opiskelija etkä työtön. Sain sit uusia töitä, palkkatuella, ja sit sijaisuuden ja sit lopulta vakipaikan. Olen nyt 30-v. En oo vieläkään valmistunut mutta loppusuoraa vedetään, priorisoin jo opiskeluaikoina työn ja se kannatti, suosittelen. En halunnut päätyä kokemattomaksi ja työttömäksi maisteriksi heti valmistuttua. Moni maisteri tosin tuntuu ajattelevan, että saavat töitä niillä papereilla... Se ei oo kovin nykyaikaista. Toki joillain aloilla joo pääsee heti töihin, koska on niin paljon työvoimapulaa mutta omallani ei, kun on paljon ylitarjontaa (humastiniset alat).
Noin fiksut tekee, kun hyväksyy heti alkuun että nykyään aloitetaan harjoittelusta eikä suoraan päästä hyvään työpaikkaan, ei sitten valmistumisen jälkeen tarvitse roikkua työttömänä. Niin se vaan nykyään menee, ellei ole oman alan kokemusta opiskelijana, saa toiveet työpaikasta usein unohtaa.
Voi kuules höpö höpö, minäkin hain koko opiskeluajan alani töitä, kyseessä kaupallinen ala ja en saanut, kesätyö tosin oli merkonomin tasoinen työ. Luuletko että sillä merkonomin koulutusta vaativalla työpaikalla pätevöityy asiantuntijatehtäviin? En päässyt niin en päässyt, ei ollut isukkia eikä kummin kaimaa auttamassa. Kaupallista alaa en suosittele kenellekään, joka ei ole matematiikassa erittäin hyvä, ja lue pääaineenaan laskentatoimea, rahoitusta tai kansantaloustiedettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs huvittava ryhmä ovat nämä amiksesta valmistuneet 20 vuotta sitten, jotka heittävät minulle, maisterille kommentteja että "minä en koskaan ole ollut työtön", "luulis sulla aikaa olevan tapaamisiin kun työttömänä olet", "miten oikein pärjäät työttömänä". Kiitos kysymästä,ansiosidonnaiseni on 2000€ kk joten toistaiseksi hyvin, ja nämä vaan nauttivat siitä kun oma kiinnostus tai pää ei yliopistoon riittänyt. Nyt ollaan kovia työmiehiä ja naisia ja ihmetellään meitä "paperinpyörittäjiä" jotka työttöminä ollaan. Turha tällekään kaverille on yrittää selittää että minun alallani jokaista työpaikkaa kohti on 500 hakijaa, rekryprosessi 4-vaiheinen ja jos huono munkki käy YT:ssä saakin alkaa oikeasti miettiä mitäs nyt.
Eiköhän meitä jokaista tarvita tässäkin yhteiskunnassa, henkikökohtaiset ominaisuudet määräävät aika paljon mihin suuntautuu. Nykyään työttömyys on kohdannut hyvin monia ammattikoulunkin käyneitä ja alansa ammattilaisia, joten kannattaa olla hissukseen akateemisesta työrrömyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön ystäväni selittelee tilaansa ja esittää kuinka reppanalla menee hyvin elämässä kun ei tarvitse tehdä töitä. Muiden silmissä se ei näytä mitenkään ihailtavalta vaan säälittävältä. Enkä tarkoita että pitäisi olla jotain velvotteita muita tai yhteiskuntaa kohtaan vaan puhtaasti itseään. Jos ko työtön harrastaisi jotain kehittävää, tai kehittyisi mitenkään muuten kuin alkoholin juomisessa tilanne olisi eri.
Surullista on nähdä kuinka ihmiset tekevät itselleen pahaa kun tuhlaavat elämää kattoon räkimiseen. Työttömyydessä ei ole vikaa mutta se ei itsessään ole mikään tavoiteltava tila, kuin totaalisille itseään kusettaville luusereille.
Ihmisillä on taipumusta tehdä väistämättömyydestä jonkinlainen hyve. Tarkoitan sitä, että on helpompi kestää oma tilanne, jos ajattelee että siinä on omasta tahdostaan eikä sen takia, että ei nyt vaikka vain kelpaa minnekään töihin. En tietysti tiedä ystäväsi tilannetta, mutta toisinaan tuohon ajattelutapaan on tultu törmättyä. Että jos ei enää edes yritä, niin ei joudu myöskään kohtaamaan enää pettymyksiä, ja siten lopputulos on jotenkin omassa hallinnassa ja "hyvä".
Juuri näin. Siksi ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta ivata ja pilkata ihmistä, eikä ketään lähtökohtaisesti, kun emme toisen pään sisään täysin pääse. Miksi ei kysyisi ystävältä mikä häntä kiinnostaa ja onko hänellä tavoitteita elämässä. Tosin on hänen omissa käsissä loppuviimein miten hän päättää elää ja saada siitä irti. Monesti lyödyt ihmiset on jo niin lyötyjä, joten haaveita ei siksi ole, ettei enää pety. Mitä se tuomitseminen ketään ainakaan auttaa? Miksi lyödä jo lyötyä? Hieman inhimillisyyttä peliin niin varmaan useampikin yrittäisi muutakin tässä maailmassa kuin kattoon sylkemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön ystäväni selittelee tilaansa ja esittää kuinka reppanalla menee hyvin elämässä kun ei tarvitse tehdä töitä. Muiden silmissä se ei näytä mitenkään ihailtavalta vaan säälittävältä. Enkä tarkoita että pitäisi olla jotain velvotteita muita tai yhteiskuntaa kohtaan vaan puhtaasti itseään. Jos ko työtön harrastaisi jotain kehittävää, tai kehittyisi mitenkään muuten kuin alkoholin juomisessa tilanne olisi eri.
Surullista on nähdä kuinka ihmiset tekevät itselleen pahaa kun tuhlaavat elämää kattoon räkimiseen. Työttömyydessä ei ole vikaa mutta se ei itsessään ole mikään tavoiteltava tila, kuin totaalisille itseään kusettaville luusereille.
Väitän, että suurin osa työttömistä kyllä haluaa ihan oikeisiin töihin oikealla palkalla. Ystäväsi on niitä harvoja, jotka näkevät työttömyyden tavoiteltavana. Minusta se on vaan surullista ja ystäväsi on voinut uskotella itselleen noin jottei vaikka masennu täysin tilanteeseensa. Enkä ihmettele jos näin onkin, jos ympärillä on noin tuomitsevia ja halveksivia ihmisiä.
Kukaan ei ole mitään muuta sanonutkaan en ole puhumassa enemmistöstä vaan työttömyydestä ja yleisest'ä sytyöttömyyden osasta en enemmistöstä vaan työttömistä joita tunnen joita ystävissäni on. Pointti on se että ihminen selittelee että työttömyys on sittenkin hyvä juttu, vaikka se on juuri se joka haittaa sitä elämistä, aktviisista itseensä tyytyväistä elämää. Ko kaverikin haluaisi töihin, haluaisi oppia asioita ja haluaisi kehittyä, omata sosiaalisempaa elämää ja kestävämpiä ihmissuhteita. Jos vain haluaa, muttei ajattele sitä seuraavaa siirtoa, muiden vikaa se ei ole ettei työllisty vaan sen ettei kehitä itseään. Toinen kaverini sanoo taas että kaikki työ kelpaa muttei pane tikkua ristiin minkään suhteen ja on kiittämätön toisin kuin tämä edellinen esimerkki. PAlkka muistetaan maksettaessa muttei työtä tehtäessä. Surullista on miten tämä kaveri syyttelee maailmaa ja mitä vaan feministejä sun muita siitä että hänellä menee huonosti...Tunne n paljon työttömiä ole sellainen itsekkin juuri parhaillaan vaikka haen töihin ja opiskelemaan, ajat on huonot en kuitenkaan jää ns tuleen makaamaan muita syytellen
Olen heidän ystävänsä ja tehnyt heidän eteensä paljon asioita pyyteettömästi, se miten he oppivat asioita ja kehittävät itse omaa elämäänsä on heidän oma vikansa, ei muiden, ei halvekusuvan pahan maailman, vaan heidän oman asenteen omaa elämäänsä kohtaan. By the way se joka muita halvaksii ja tuomitsee tässäkin keskustelussa olet kyllä sinä syytellessäsi minua viestin tuojaa tässä. Mitä mielestäsi sitten on jos arvostaa työttömyyttä itsessään ja sitä ettei tee mitään, siis mitään, siis ollenkaan, jos ei luuseri, joka rankaisee vain itseään mitään tekemättömyydellään ja esittää nauttivansa siitä ettei tee yhtään mitään ja pitää sitä itseisarvona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
esimerkiksi kirjoitti:
joMiten itse olen saanut kandina töitä: menin mahd pitkään harjoitteluun (5kk), jonka jälkeen sain jatkoa organisaatiossa, lopulta olin siellä 1.5 v. Sit 4 kk työttömänä (tein opintoja, koska ansiosidonnaisella saa jos on osoittanut, että on ollut työelämässä vähintään vuoden) ja ei näytä CV:ssäkään pahalta, koska olet opiskelija etkä työtön. Sain sit uusia töitä, palkkatuella, ja sit sijaisuuden ja sit lopulta vakipaikan. Olen nyt 30-v. En oo vieläkään valmistunut mutta loppusuoraa vedetään, priorisoin jo opiskeluaikoina työn ja se kannatti, suosittelen. En halunnut päätyä kokemattomaksi ja työttömäksi maisteriksi heti valmistuttua. Moni maisteri tosin tuntuu ajattelevan, että saavat töitä niillä papereilla... Se ei oo kovin nykyaikaista. Toki joillain aloilla joo pääsee heti töihin, koska on niin paljon työvoimapulaa mutta omallani ei, kun on paljon ylitarjontaa (humastiniset alat).
Noin fiksut tekee, kun hyväksyy heti alkuun että nykyään aloitetaan harjoittelusta eikä suoraan päästä hyvään työpaikkaan, ei sitten valmistumisen jälkeen tarvitse roikkua työttömänä. Niin se vaan nykyään menee, ellei ole oman alan kokemusta opiskelijana, saa toiveet työpaikasta usein unohtaa.
Voi kuules höpö höpö, minäkin hain koko opiskeluajan alani töitä, kyseessä kaupallinen ala ja en saanut, kesätyö tosin oli merkonomin tasoinen työ. Luuletko että sillä merkonomin koulutusta vaativalla työpaikalla pätevöityy asiantuntijatehtäviin? En päässyt niin en päässyt, ei ollut isukkia eikä kummin kaimaa auttamassa. Kaupallista alaa en suosittele kenellekään, joka ei ole matematiikassa erittäin hyvä, ja lue pääaineenaan laskentatoimea, rahoitusta tai kansantaloustiedettä.
Miksi ihmeessä minä luulisin, että hanttihommalla pätevöityy asiantuntijatyöhön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön ystäväni selittelee tilaansa ja esittää kuinka reppanalla menee hyvin elämässä kun ei tarvitse tehdä töitä. Muiden silmissä se ei näytä mitenkään ihailtavalta vaan säälittävältä. Enkä tarkoita että pitäisi olla jotain velvotteita muita tai yhteiskuntaa kohtaan vaan puhtaasti itseään. Jos ko työtön harrastaisi jotain kehittävää, tai kehittyisi mitenkään muuten kuin alkoholin juomisessa tilanne olisi eri.
Surullista on nähdä kuinka ihmiset tekevät itselleen pahaa kun tuhlaavat elämää kattoon räkimiseen. Työttömyydessä ei ole vikaa mutta se ei itsessään ole mikään tavoiteltava tila, kuin totaalisille itseään kusettaville luusereille.
Ihmisillä on taipumusta tehdä väistämättömyydestä jonkinlainen hyve. Tarkoitan sitä, että on helpompi kestää oma tilanne, jos ajattelee että siinä on omasta tahdostaan eikä sen takia, että ei nyt vaikka vain kelpaa minnekään töihin. En tietysti tiedä ystäväsi tilannetta, mutta toisinaan tuohon ajattelutapaan on tultu törmättyä. Että jos ei enää edes yritä, niin ei joudu myöskään kohtaamaan enää pettymyksiä, ja siten lopputulos on jotenkin omassa hallinnassa ja "hyvä".
Juuri näin. Siksi ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta ivata ja pilkata ihmistä, eikä ketään lähtökohtaisesti, kun emme toisen pään sisään täysin pääse. Miksi ei kysyisi ystävältä mikä häntä kiinnostaa ja onko hänellä tavoitteita elämässä. Tosin on hänen omissa käsissä loppuviimein miten hän päättää elää ja saada siitä irti. Monesti lyödyt ihmiset on jo niin lyötyjä, joten haaveita ei siksi ole, ettei enää pety. Mitä se tuomitseminen ketään ainakaan auttaa? Miksi lyödä jo lyötyä? Hieman inhimillisyyttä peliin niin varmaan useampikin yrittäisi muutakin tässä maailmassa kuin kattoon sylkemistä.
Kuka lyö lyötyä, ja missä? Ja mitä se inhimillisyys tässä on, sitäkö että vaan hyväksytään, että osa ei edes yritä työllistyä ja jää muiden elätettäväksi, koska voi pettyä ellei valitakaan työpaikkaan?
Meinaatko että me työssäkäyvät aina ollaan saatu kaikki haetut työpaikat, eikä koskaan jouduttu pettymään? Ei kuule mene niin. Aikuisen ihmisen pitää kestää se, että elämässä ei kaikki mene helposti tai kuten on toivonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön ystäväni selittelee tilaansa ja esittää kuinka reppanalla menee hyvin elämässä kun ei tarvitse tehdä töitä. Muiden silmissä se ei näytä mitenkään ihailtavalta vaan säälittävältä. Enkä tarkoita että pitäisi olla jotain velvotteita muita tai yhteiskuntaa kohtaan vaan puhtaasti itseään. Jos ko työtön harrastaisi jotain kehittävää, tai kehittyisi mitenkään muuten kuin alkoholin juomisessa tilanne olisi eri.
Surullista on nähdä kuinka ihmiset tekevät itselleen pahaa kun tuhlaavat elämää kattoon räkimiseen. Työttömyydessä ei ole vikaa mutta se ei itsessään ole mikään tavoiteltava tila, kuin totaalisille itseään kusettaville luusereille.
Väitän, että suurin osa työttömistä kyllä haluaa ihan oikeisiin töihin oikealla palkalla. Ystäväsi on niitä harvoja, jotka näkevät työttömyyden tavoiteltavana. Minusta se on vaan surullista ja ystäväsi on voinut uskotella itselleen noin jottei vaikka masennu täysin tilanteeseensa. Enkä ihmettele jos näin onkin, jos ympärillä on noin tuomitsevia ja halveksivia ihmisiä.
Kukaan ei ole mitään muuta sanonutkaan en ole puhumassa enemmistöstä vaan työttömyydestä ja yleisest'ä sytyöttömyyden osasta en enemmistöstä vaan työttömistä joita tunnen joita ystävissäni on. Pointti on se että ihminen selittelee että työttömyys on sittenkin hyvä juttu, vaikka se on juuri se joka haittaa sitä elämistä, aktviisista itseensä tyytyväistä elämää. Ko kaverikin haluaisi töihin, haluaisi oppia asioita ja haluaisi kehittyä, omata sosiaalisempaa elämää ja kestävämpiä ihmissuhteita. Jos vain haluaa, muttei ajattele sitä seuraavaa siirtoa, muiden vikaa se ei ole ettei työllisty vaan sen ettei kehitä itseään. Toinen kaverini sanoo taas että kaikki työ kelpaa muttei pane tikkua ristiin minkään suhteen ja on kiittämätön toisin kuin tämä edellinen esimerkki. PAlkka muistetaan maksettaessa muttei työtä tehtäessä. Surullista on miten tämä kaveri syyttelee maailmaa ja mitä vaan feministejä sun muita siitä että hänellä menee huonosti...Tunne n paljon työttömiä ole sellainen itsekkin juuri parhaillaan vaikka haen töihin ja opiskelemaan, ajat on huonot en kuitenkaan jää ns tuleen makaamaan muita syytellen
Olen heidän ystävänsä ja tehnyt heidän eteensä paljon asioita pyyteettömästi, se miten he oppivat asioita ja kehittävät itse omaa elämäänsä on heidän oma vikansa, ei muiden, ei halvekusuvan pahan maailman, vaan heidän oman asenteen omaa elämäänsä kohtaan. By the way se joka muita halvaksii ja tuomitsee tässäkin keskustelussa olet kyllä sinä syytellessäsi minua viestin tuojaa tässä. Mitä mielestäsi sitten on jos arvostaa työttömyyttä itsessään ja sitä ettei tee mitään, siis mitään, siis ollenkaan, jos ei luuseri, joka rankaisee vain itseään mitään tekemättömyydellään ja esittää nauttivansa siitä ettei tee yhtään mitään ja pitää sitä itseisarvona?
Tervetuloa maanpinnalle. Ihminen voi kyllä olla työtön myös vaikka hän kuinka kehittäisi itseään ja pyrkisi ihan konkreettisesti eteenpäin. Elämän realiteetti on se, että vaikka itse kuinka tekisit töitä jonkin asian eteen ihan konkreettisesti niin et välttämättä silti sitä saavuta. Tuohan on vain hölynpölyä, että jokainen olisi kaikessa oman onnensa seppä. Joo olen samaa mieltä siitä, että ihminen voi vaikuttaa paljon omaan elämäänsä, mutta on monista muistakin tekijöistä kiinni mihin suuntaan se elämä menee. Ei kaikki elämän tapahtumat nyt vaan ole puhtaasti omissa käsissä. Voihan kuka vaan vaikka sairastua vaikka vakavasti jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön ystäväni selittelee tilaansa ja esittää kuinka reppanalla menee hyvin elämässä kun ei tarvitse tehdä töitä. Muiden silmissä se ei näytä mitenkään ihailtavalta vaan säälittävältä. Enkä tarkoita että pitäisi olla jotain velvotteita muita tai yhteiskuntaa kohtaan vaan puhtaasti itseään. Jos ko työtön harrastaisi jotain kehittävää, tai kehittyisi mitenkään muuten kuin alkoholin juomisessa tilanne olisi eri.
Surullista on nähdä kuinka ihmiset tekevät itselleen pahaa kun tuhlaavat elämää kattoon räkimiseen. Työttömyydessä ei ole vikaa mutta se ei itsessään ole mikään tavoiteltava tila, kuin totaalisille itseään kusettaville luusereille.
Ihmisillä on taipumusta tehdä väistämättömyydestä jonkinlainen hyve. Tarkoitan sitä, että on helpompi kestää oma tilanne, jos ajattelee että siinä on omasta tahdostaan eikä sen takia, että ei nyt vaikka vain kelpaa minnekään töihin. En tietysti tiedä ystäväsi tilannetta, mutta toisinaan tuohon ajattelutapaan on tultu törmättyä. Että jos ei enää edes yritä, niin ei joudu myöskään kohtaamaan enää pettymyksiä, ja siten lopputulos on jotenkin omassa hallinnassa ja "hyvä".
Juuri näin. Siksi ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta ivata ja pilkata ihmistä, eikä ketään lähtökohtaisesti, kun emme toisen pään sisään täysin pääse. Miksi ei kysyisi ystävältä mikä häntä kiinnostaa ja onko hänellä tavoitteita elämässä. Tosin on hänen omissa käsissä loppuviimein miten hän päättää elää ja saada siitä irti. Monesti lyödyt ihmiset on jo niin lyötyjä, joten haaveita ei siksi ole, ettei enää pety. Mitä se tuomitseminen ketään ainakaan auttaa? Miksi lyödä jo lyötyä? Hieman inhimillisyyttä peliin niin varmaan useampikin yrittäisi muutakin tässä maailmassa kuin kattoon sylkemistä.
Tavoitteita on tullut kyseltyä tässä sanoisin että noin 20 vuotta aktiivisesti he ovat kyllä ystäviäni muuta vuodet vieritvät ja tavat eivät muutu ja mitään uusia kehitäviä itselleen olevia harrastuksia tai oppia elämiseen ei ole tullut. Samon ihmis-suhteiden laita ja ystävissä on vuosi vuodelta desperaadompaa porukkaa ja ja ystävät ovat sellaisia joiden kanssa tapellaan, muttei aamulla edes muisteta miksi tapeltiin. Onko tuomitsemista sanoa totuus ääneen? Kuka siinä lyö jos tai lannistaa jos ei kehitä itseään omaa elämäänsä varten, ettei vain olisi ihan itse itsenäs lyömistä vuodesta toiseen? Kuka siinä lannistaa jos ei kehitä itseään, itseä varten? Sama kaveri, eli se joka ei itsensä takia laita sitä tikkua ristiin. Onhan se huvittava kuullu että jos sanoo että voisit noilla taidoillasia tehdä vaikka sitä ja tätä, niin vastaus on joo kyllä kiinnostaa muttei itse ole valmis hakemaan ottamaan selvää tekemään mitään niiden tavoitteidensa eteen. Näin se vain on ja vuodet vierii muita syytellen. He eivät ole muiden vaan itsensä uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön ystäväni selittelee tilaansa ja esittää kuinka reppanalla menee hyvin elämässä kun ei tarvitse tehdä töitä. Muiden silmissä se ei näytä mitenkään ihailtavalta vaan säälittävältä. Enkä tarkoita että pitäisi olla jotain velvotteita muita tai yhteiskuntaa kohtaan vaan puhtaasti itseään. Jos ko työtön harrastaisi jotain kehittävää, tai kehittyisi mitenkään muuten kuin alkoholin juomisessa tilanne olisi eri.
Surullista on nähdä kuinka ihmiset tekevät itselleen pahaa kun tuhlaavat elämää kattoon räkimiseen. Työttömyydessä ei ole vikaa mutta se ei itsessään ole mikään tavoiteltava tila, kuin totaalisille itseään kusettaville luusereille.
Ihmisillä on taipumusta tehdä väistämättömyydestä jonkinlainen hyve. Tarkoitan sitä, että on helpompi kestää oma tilanne, jos ajattelee että siinä on omasta tahdostaan eikä sen takia, että ei nyt vaikka vain kelpaa minnekään töihin. En tietysti tiedä ystäväsi tilannetta, mutta toisinaan tuohon ajattelutapaan on tultu törmättyä. Että jos ei enää edes yritä, niin ei joudu myöskään kohtaamaan enää pettymyksiä, ja siten lopputulos on jotenkin omassa hallinnassa ja "hyvä".
Juuri näin. Siksi ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta ivata ja pilkata ihmistä, eikä ketään lähtökohtaisesti, kun emme toisen pään sisään täysin pääse. Miksi ei kysyisi ystävältä mikä häntä kiinnostaa ja onko hänellä tavoitteita elämässä. Tosin on hänen omissa käsissä loppuviimein miten hän päättää elää ja saada siitä irti. Monesti lyödyt ihmiset on jo niin lyötyjä, joten haaveita ei siksi ole, ettei enää pety. Mitä se tuomitseminen ketään ainakaan auttaa? Miksi lyödä jo lyötyä? Hieman inhimillisyyttä peliin niin varmaan useampikin yrittäisi muutakin tässä maailmassa kuin kattoon sylkemistä.
Kuka lyö lyötyä, ja missä? Ja mitä se inhimillisyys tässä on, sitäkö että vaan hyväksytään, että osa ei edes yritä työllistyä ja jää muiden elätettäväksi, koska voi pettyä ellei valitakaan työpaikkaan?
Meinaatko että me työssäkäyvät aina ollaan saatu kaikki haetut työpaikat, eikä koskaan jouduttu pettymään? Ei kuule mene niin. Aikuisen ihmisen pitää kestää se, että elämässä ei kaikki mene helposti tai kuten on toivonut.
No pitäiskö esimerkiksi vaan hyväksyä läskit, jotka ei vaivaudu laihduttamaan? Tulee yhteiskunnalle kalliiksi ja työssäkäyvien verorahoilla maksetaan kustannukset: sairaslomat, sairauksien hoidot jne.!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön ystäväni selittelee tilaansa ja esittää kuinka reppanalla menee hyvin elämässä kun ei tarvitse tehdä töitä. Muiden silmissä se ei näytä mitenkään ihailtavalta vaan säälittävältä. Enkä tarkoita että pitäisi olla jotain velvotteita muita tai yhteiskuntaa kohtaan vaan puhtaasti itseään. Jos ko työtön harrastaisi jotain kehittävää, tai kehittyisi mitenkään muuten kuin alkoholin juomisessa tilanne olisi eri.
Surullista on nähdä kuinka ihmiset tekevät itselleen pahaa kun tuhlaavat elämää kattoon räkimiseen. Työttömyydessä ei ole vikaa mutta se ei itsessään ole mikään tavoiteltava tila, kuin totaalisille itseään kusettaville luusereille.
Ihmisillä on taipumusta tehdä väistämättömyydestä jonkinlainen hyve. Tarkoitan sitä, että on helpompi kestää oma tilanne, jos ajattelee että siinä on omasta tahdostaan eikä sen takia, että ei nyt vaikka vain kelpaa minnekään töihin. En tietysti tiedä ystäväsi tilannetta, mutta toisinaan tuohon ajattelutapaan on tultu törmättyä. Että jos ei enää edes yritä, niin ei joudu myöskään kohtaamaan enää pettymyksiä, ja siten lopputulos on jotenkin omassa hallinnassa ja "hyvä".
Juuri näin. Siksi ei ole kovin hedelmällinen lähtökohta ivata ja pilkata ihmistä, eikä ketään lähtökohtaisesti, kun emme toisen pään sisään täysin pääse. Miksi ei kysyisi ystävältä mikä häntä kiinnostaa ja onko hänellä tavoitteita elämässä. Tosin on hänen omissa käsissä loppuviimein miten hän päättää elää ja saada siitä irti. Monesti lyödyt ihmiset on jo niin lyötyjä, joten haaveita ei siksi ole, ettei enää pety. Mitä se tuomitseminen ketään ainakaan auttaa? Miksi lyödä jo lyötyä? Hieman inhimillisyyttä peliin niin varmaan useampikin yrittäisi muutakin tässä maailmassa kuin kattoon sylkemistä.
Kuka lyö lyötyä, ja missä? Ja mitä se inhimillisyys tässä on, sitäkö että vaan hyväksytään, että osa ei edes yritä työllistyä ja jää muiden elätettäväksi, koska voi pettyä ellei valitakaan työpaikkaan?
Meinaatko että me työssäkäyvät aina ollaan saatu kaikki haetut työpaikat, eikä koskaan jouduttu pettymään? Ei kuule mene niin. Aikuisen ihmisen pitää kestää se, että elämässä ei kaikki mene helposti tai kuten on toivonut.
Väitän yhä, että se on pieni osa ihmisistä, jotka eivät edes yritä työllistyä. Miksi keskityt tällaisiin etkä näe, että ihminen voi yrittää niin paljon saamatta silti sitä työtä? Viesteissäsi paistaa niin selvästi ennakkoluuloisuus työttömiä kohtaan, joten suosittelen tutustumaan aiheeseen tarkemmin ja työttömiin ihmisiin. Kuka tahansa kun voi tänä päivänä olla työtön vaikka kuinka tekisi kaikkensa työllistymisensä eteen.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
Näinkin asia toki on, mutta robotit hoitaa kohta nuokin hommat.
Noi "tuurista" puhujat on niin hauskoja. Se työkokemus on vaan "tuuria", eikä suinkaan sitä, että on tajunnut ettei pelkät opinnot nykyään riitä, vaan on hankkinut nimenomaan OMAN alan työkokemusta.