Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
No niin, laitetaan porukalla mietintämyssyt päähän ja perustetaan yritys johon saadaan tämän ketjun työttömät töihin...
Se OTM ketjun alkupuolelta
Siivous ja kiinteistöalalla on työvoimapulaa koronasta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin lukiosta vuonna -85. Sen jälkeen olen ollut aina töissä. Ensin asiakaspalvelussa, myöhemmin esimiestehtävissä ja nyt keskijohdossa. Neuvoni on: olkaa aktiivisia ja rohkeita, kyllä se vielä palkitaan.
Mihin ammattiin valmistuit lukiosta?
Itse kun olen rekrytoinut, niin on ollut tosi vaikeaa löytää kunnollista porukkaa ravintola-alan ja siivoojan hommiin. Kunnollisella en todellakaan tarkoita, että pitäisi olla välttämättä kyseisiltä aloilta kokemusta ollenkaan. Isoimpia ongelmia on se, ettei osata hakea töitä (hakemus tyylillä: otatteko töihin?), haastattelussa ei osata sanoa juuta eikä jaata mihinkään - siivoojalla tämä ei niin haittaa, mutta ravintola-alan asiakaspalvelijaksi ei kelpaa tai odotetaan paljon suurempaa palkkaa kuin mitä alalla omalla kokemuksella yleensä voidaan saada. Olen mielelläni ottanut töihin esim alanvaihtajia (hyväpalkkaisista asiantuntijatöistä), vanhempia henkilöitä (melko lähellä eläkeikää) ja ekaan työpaikkaan tulevia nuoria. Samoin kaikkea siitä välistä. Mutta kyllä on hyvät työntekijät kiven alla.
Vierailija kirjoitti:
Itse kun olen rekrytoinut, niin on ollut tosi vaikeaa löytää kunnollista porukkaa ravintola-alan ja siivoojan hommiin. Kunnollisella en todellakaan tarkoita, että pitäisi olla välttämättä kyseisiltä aloilta kokemusta ollenkaan. Isoimpia ongelmia on se, ettei osata hakea töitä (hakemus tyylillä: otatteko töihin?), haastattelussa ei osata sanoa juuta eikä jaata mihinkään - siivoojalla tämä ei niin haittaa, mutta ravintola-alan asiakaspalvelijaksi ei kelpaa tai odotetaan paljon suurempaa palkkaa kuin mitä alalla omalla kokemuksella yleensä voidaan saada. Olen mielelläni ottanut töihin esim alanvaihtajia (hyväpalkkaisista asiantuntijatöistä), vanhempia henkilöitä (melko lähellä eläkeikää) ja ekaan työpaikkaan tulevia nuoria. Samoin kaikkea siitä välistä. Mutta kyllä on hyvät työntekijät kiven alla.
Äh, se tärkein unohtui: asenne on myös hyvin usein syy miksi jää palkkaamatta tai miksi työsopimus puretaan koeajalla. Jos ei kiinnosta, ei työnantajaakaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ei taida nallekarkit mennä ihan tasan... toiset hakee töitä vuosia saamatta mitään, minä taas sain VAHINGOSSA töitä korona-aikana. Kyllä, vahingossa. Ilman mitään kokemusta tai suosituksia, ilman mitään CV:tä.
Siis kävelit pankin ohi ja ne repäs sut ovesta sisään ja pisti töihin ?
vai miten tuo tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kun olen rekrytoinut, niin on ollut tosi vaikeaa löytää kunnollista porukkaa ravintola-alan ja siivoojan hommiin. Kunnollisella en todellakaan tarkoita, että pitäisi olla välttämättä kyseisiltä aloilta kokemusta ollenkaan. Isoimpia ongelmia on se, ettei osata hakea töitä (hakemus tyylillä: otatteko töihin?), haastattelussa ei osata sanoa juuta eikä jaata mihinkään - siivoojalla tämä ei niin haittaa, mutta ravintola-alan asiakaspalvelijaksi ei kelpaa tai odotetaan paljon suurempaa palkkaa kuin mitä alalla omalla kokemuksella yleensä voidaan saada. Olen mielelläni ottanut töihin esim alanvaihtajia (hyväpalkkaisista asiantuntijatöistä), vanhempia henkilöitä (melko lähellä eläkeikää) ja ekaan työpaikkaan tulevia nuoria. Samoin kaikkea siitä välistä. Mutta kyllä on hyvät työntekijät kiven alla.
Otatko työttömiä töihin? Esim nelikymppisiä joka ollut 2 v työtön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kun olen rekrytoinut, niin on ollut tosi vaikeaa löytää kunnollista porukkaa ravintola-alan ja siivoojan hommiin. Kunnollisella en todellakaan tarkoita, että pitäisi olla välttämättä kyseisiltä aloilta kokemusta ollenkaan. Isoimpia ongelmia on se, ettei osata hakea töitä (hakemus tyylillä: otatteko töihin?), haastattelussa ei osata sanoa juuta eikä jaata mihinkään - siivoojalla tämä ei niin haittaa, mutta ravintola-alan asiakaspalvelijaksi ei kelpaa tai odotetaan paljon suurempaa palkkaa kuin mitä alalla omalla kokemuksella yleensä voidaan saada. Olen mielelläni ottanut töihin esim alanvaihtajia (hyväpalkkaisista asiantuntijatöistä), vanhempia henkilöitä (melko lähellä eläkeikää) ja ekaan työpaikkaan tulevia nuoria. Samoin kaikkea siitä välistä. Mutta kyllä on hyvät työntekijät kiven alla.
Äh, se tärkein unohtui: asenne on myös hyvin usein syy miksi jää palkkaamatta tai miksi työsopimus puretaan koeajalla. Jos ei kiinnosta, ei työnantajaakaan kiinnosta.
Mutta ketä nyt oikeasti aidosti kiinnostamalla kiinnostaa vaikka siivota 8 h päivässä minkään muun kuin rahan takia? Mitä tämä jatkuva asennehöpinä on? Eikö se nyt pitäisi riittää, että tulee ajallaan paikalle ja tekee ne hommat mitä sinä päivänä pitää ilman mitään "siis mä niin rakastan toisten paskojen siivoomista, en keksi mitään parempaa tekemistä!!!"?
t entinen siivooja (kesätyö)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kun olen rekrytoinut, niin on ollut tosi vaikeaa löytää kunnollista porukkaa ravintola-alan ja siivoojan hommiin. Kunnollisella en todellakaan tarkoita, että pitäisi olla välttämättä kyseisiltä aloilta kokemusta ollenkaan. Isoimpia ongelmia on se, ettei osata hakea töitä (hakemus tyylillä: otatteko töihin?), haastattelussa ei osata sanoa juuta eikä jaata mihinkään - siivoojalla tämä ei niin haittaa, mutta ravintola-alan asiakaspalvelijaksi ei kelpaa tai odotetaan paljon suurempaa palkkaa kuin mitä alalla omalla kokemuksella yleensä voidaan saada. Olen mielelläni ottanut töihin esim alanvaihtajia (hyväpalkkaisista asiantuntijatöistä), vanhempia henkilöitä (melko lähellä eläkeikää) ja ekaan työpaikkaan tulevia nuoria. Samoin kaikkea siitä välistä. Mutta kyllä on hyvät työntekijät kiven alla.
Banaanipalkalla tiedetysti saa vain apinoita.
Mitä jos kokeilisit maksaa oikeasti hyvää palkkaa etkä ruikuttaisi.
(Vaikka palstatrollihan sinä olet)
Vierailija kirjoitti:
Itse kun olen rekrytoinut, niin on ollut tosi vaikeaa löytää kunnollista porukkaa ravintola-alan ja siivoojan hommiin. Kunnollisella en todellakaan tarkoita, että pitäisi olla välttämättä kyseisiltä aloilta kokemusta ollenkaan. Isoimpia ongelmia on se, ettei osata hakea töitä (hakemus tyylillä: otatteko töihin?), haastattelussa ei osata sanoa juuta eikä jaata mihinkään - siivoojalla tämä ei niin haittaa, mutta ravintola-alan asiakaspalvelijaksi ei kelpaa tai odotetaan paljon suurempaa palkkaa kuin mitä alalla omalla kokemuksella yleensä voidaan saada. Olen mielelläni ottanut töihin esim alanvaihtajia (hyväpalkkaisista asiantuntijatöistä), vanhempia henkilöitä (melko lähellä eläkeikää) ja ekaan työpaikkaan tulevia nuoria. Samoin kaikkea siitä välistä. Mutta kyllä on hyvät työntekijät kiven alla.
Enpä usko, että ravintola-alalla on nyt koronan aikaan kovin paljon pulaa työntekijöistä, kun sadottain menettää töitään koko ajan.. Et sinä mikää rekryyja ole oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä paikkoja ovat nuo jonne on yli 800 hakijaa?
Me haettiin kuukausitolkulla kotihoitoon sairaanhoitajaa. Ei yhtään hakijaa. Lopulta saatiin eräs sh opiskelija , joka nosti heti kytkintä , kun työn todellisuus ja raskaus avautui. Nyt tehdään kahdestaan kolmen työt. Työpäivä ei riitä edes niiden omien töiden tekemiseen. Koko ajan pelkään milloin tuo kokenut työkaverini palaa loppuun. Itse vielä pärjään, mutta kolmen ihmisen työtä en enää kykene hoitamaan.
Sh kirjoitti:
Mitä paikkoja ovat nuo jonne on yli 800 hakijaa?
Me haettiin kuukausitolkulla kotihoitoon sairaanhoitajaa. Ei yhtään hakijaa. Lopulta saatiin eräs sh opiskelija , joka nosti heti kytkintä , kun työn todellisuus ja raskaus avautui. Nyt tehdään kahdestaan kolmen työt. Työpäivä ei riitä edes niiden omien töiden tekemiseen. Koko ajan pelkään milloin tuo kokenut työkaverini palaa loppuun. Itse vielä pärjään, mutta kolmen ihmisen työtä en enää kykene hoitamaan.
Kelaan ainakin haettiin vastikään etuuskäsittelijöitä ja hakijoita oli yli 700...Joo no hoitoala nyt on yksi niistä harvoista hyvin työllistävistä aloista,joten voi vähän valitakin jos rahkeet riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee korkeakoulutetulle yllätyksenä että alalla ja osaamisella on väliä?
Ei tule. Alani pitäisi olla ihan ok työllistävä, mutta kilpailu on kovaa näinä päivinä ja työkokemustakin löytyy, mutta ei tarpeeksi. Miten saan kerrytettya sitä, jos en tule valituksi nyt hakemiini töihin? Ap
Eikö korkeakouluissa enää tehdä diplomitöitä, lopputöitä ja graduja yrityksissä? Kun hoidat tuon lopputyösi kunnolla niin saat varmasti jäädä töihin valmistuttuasi.
Ei se ole niin yksinkertaista. Itse olen tehnyt kaksi opinnäytetyötä asiakkaalle. Toisessa tilaajana oli yhdistys, joka ei työllistä kuin tuella. Toisessa tilaaja oli kiinteistövuokrausyritys, jolla nyt ei kovin paljon työntekijöitä ole. Vaikka kuinka loistavan työn teet, ei töitä tipu, ellei ole tarvetta. Et sinäkään osta kaupasta kaikkea mikä on kertakaikkisen hieno ja sopisi kotiisi, jos et tarvitse ja kotonasi on ihan hyvä jo vastaava entinen, vai mitä? Kotona voit ehkä heittääkin vanhan tavaran pois, jos haluat uusia parempaan. Työelämässä se ei noin vain käy. Samoin harjoittelussa, valtion virastoon vaikka kuinka pomot haluaisi palkata, ei voi palkata, jos ei määrärahaa tipu. Työllistämismäärärahaakaan ei saa miten vain minne vain, vaikka moni näin kuvittelee.
Minulla on työpaikka nykyään, joten omalta osaltani ei ole ongelmaa. Sattui hyvä tuuri kohdalle.
Sh kirjoitti:
Mitä paikkoja ovat nuo jonne on yli 800 hakijaa?
Me haettiin kuukausitolkulla kotihoitoon sairaanhoitajaa. Ei yhtään hakijaa. Lopulta saatiin eräs sh opiskelija , joka nosti heti kytkintä , kun työn todellisuus ja raskaus avautui. Nyt tehdään kahdestaan kolmen työt. Työpäivä ei riitä edes niiden omien töiden tekemiseen. Koko ajan pelkään milloin tuo kokenut työkaverini palaa loppuun. Itse vielä pärjään, mutta kolmen ihmisen työtä en enää kykene hoitamaan.
Tulisin mielellään jos ei haittaa etten ole sh tai sh opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on joitakin taloushallinnon ihmisiä. Varmasti moni on jo tätä miettinyt mutta suomenkielisiä alan töitä paljon nykyään löytyy mm. Virosta, Tsekeistä ja Espanjasta. Jos perhe ja muu tilanne antaa myöten olisiko tämä yksi vaihtoehto? Myös Ruotsissa paljon suomenkielisiä töitä.
Noissa maissa palkka voi olla aika alhainen mutta jos hetken keräisi kokemusta ja palaisi Suomeen ja saisi paikan kun työkokemusta kertynyt?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joitakin taloushallinnon ihmisiä. Varmasti moni on jo tätä miettinyt mutta suomenkielisiä alan töitä paljon nykyään löytyy mm. Virosta, Tsekeistä ja Espanjasta. Jos perhe ja muu tilanne antaa myöten olisiko tämä yksi vaihtoehto? Myös Ruotsissa paljon suomenkielisiä töitä.
Noissa maissa palkka voi olla aika alhainen mutta jos hetken keräisi kokemusta ja palaisi Suomeen ja saisi paikan kun työkokemusta kertynyt?
Laitatko yhden linkin vaikka Tsekeistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työttömien laiskuuden ei huomaa vasta kuin työnantajana.
Työnantajalla luulisi olevan työntekijöitä töissä, ei työttömiä. Toisin sanoen maksa palkkaa, äläkä käytä 9€/päivä työkokeiluun pakotettuja.
Tässä näkyy juuri hyvin se käsitys, ettei töissäolo tarkoittaa palkan saamista, ei töissäoloa.
Työttömyys ei lopu menemällä töihin, vaan saamalla palkkaa. Raha määrittää sen, oletko työtön, ei se oletko töissä. Raha määrittää noille kommentoijille koko ihmisen, ei työnteko.
Nämä nykyaika on lievästi sekoa. Pohitaan vakavissaan montako sukupuolta on olemassa, ja kutsutaan omia työntekijöitä työttömiksi, jos he ovat tukityöllistettyjä.
Tukityöllistetty on terminä harhaanjohtava. Ennen sellaista työtä, josta ei saanut palkkaa kutsuttiin pakkotyöksi tai orjuudeksi.
Perustermit haltuun! Nykyisin tukityöllistetty on sellainen, joka saa normaalia palkkaa, josta valtio maksaa osan työnantajalle. Työkokeilijat ja kuntouttavat, sekä oppilaitoksista tulevat harjoittelijat ovat ilmaistyövoimaa, heille ei makseta palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä ei ole mikään ihme, jos ei töitä saa. Koronan takia on varmasti työpaikat tiukassa. Muutenkaan mielestäni 3 kuukautta ei ole kovin pitkä aika hakea töitä, vaikka tottakai se tuntuu pitkältä ja etenkin jos on rahat tiukassa.
Olen itse ollut työttömänä kahdesti. Toisella kertaa en ehtinyt olla kuin kuukauden, mutta työnhaun olin aloittanut jo noin kahta kuukautta aikaisemmin, eli aktiivista työnhakua kesti lähes 3 kuukautta, koska tiesin, ettei määräaikaiseni tulisi jatkumaan. Toisella kertaa irtisanouduin huonosta työpaikasta työuupumuksen takia ja ensimmäiset 4 kuukautta vain toivuin uupumuksestani. Sen jälkeen aloitin aktiivisen työnhaun ja meni toiset 4 kuukautta saada työpaikka. Olen lisäksi aikaisemmassa työssä hakenut uutta työtä yli puoli vuotta. Toki silloin hain vain oikeasti kiinnostaviin tehtäviin, mutta oli niitäkin aika paljon.
Työnhakeminen on muutakin kuin koulutus/kokemus ja halu tehdä. Pitää osata myös osoittaa se oma halunsa fiksulla tavalla, pitää osata kertoa osaamisestaan cv:ssä ja hakemuksessa sekä haastattelussa. Vaikka tekisit kaiken täydellisesti ja olisit juuri sopiva paikkaan, joku toinen saattaa silti olla himpun verran sopivampi. On vaan pikkuhiljaa hiottava omia taitojaan tuoda osaamisensa ja motivaationsa esille ja uskoa, että kyllä se vielä tärppää. Todennäköisesti vielä sellaisessa paikassa, jossa et ole toiminut ihan täydellisesti, mutta se huomataan, että sovit kyseiseen paikkaan. Pitää vaan jaksaa uskoa itseensä ja luottaa elämään. Rahatilanne tietysti voi tuoda omat haasteensa, mutta kannattaa silti yrittää myös ottaa aikaa itselle ja mukavalle tekemiselle, koska siitä ei todennäköisesti tule mitään, jos vaan haet töitä liukuhihnalla 24/7. Tarvitset muutakin. Lisäksi omaa osaamista kannattaa kehittää jollain tavalla, jotta voi vastata siihen, mitä on työttömänä tehnyt. Mielestäni sen ei edes tarvitse liittyä haettavaan työhön, mutta on hyvä miettiä miten tuo osaaminen voisi kuitenkin tukea sitä työtä.
Ihanko totta kuule näinkö tosiaan on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten
Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.
No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap
Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.
Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap
Kuule olen samaa mieltä edellisen kanssa ja mulla on takuulla enemmän kokemusta työttömydestä kuin sulla.
Mieti tätä tilannetta, jossa työttömiä työnhakijoita on 300 000 (vähintään), mutta työpaikkoja on vain työkkärin hakukoneessakin alle 20 000. Vaikka piilotyöpaikkojakin olisi tuplasti eli sanotaan vaikka 40 000, sekään ei asiaa auta kovin paljon. Ja jokainen ymmärtää että ensi vuosi olla vielä pahempi.
Se että koulutettu vakavissaan töitä hakeva ihminen ei saa töitä, EI voi olla hänen vikansa tuossa tilanteessa. Kyllä vika on ihan muualla.
Eihän tuon ymmärtäminen helpota työn saamista, mutta sen pitäisi helpottaa sitä omaa oloa. Sinussa ei ole mitään vikaa tai syytä tilanteeseen. Jos olet vielä nuori, tilanne tullee parantumaan osaltasi tulevaisuudessa.
Mutta kun emme voi elää tulevaisuudessa, sun pitää hyväksyä tilanne että tämä on nyt sinun elämääsi, ja käyttää se aika jota sinulla on omaksi hyväksesi. Kursseihin, koulutukseen, harrastuksiin, itsehoitoon tai jopa virkistäytymiseen tai laiskotteluun mielummin kuin asian itku kurkussa jauhamiseen -- viimeksimainittu kun heikentää sun oloa eikä johda yhtään minnekään positiiviseen.
Näinhän se on. Miksi käyttää elämäänsä itku kurkussa jauhamiseen pidemmän päälle. Toki helpommin sanottu kuin tehty. Itse prosessoin pettymystä ja ikäviä tunteita tuomalla niitä esiin ja ehkä rypemälla niissä jonkin aikaa.. Mutta jossain kohti täytyy hyväksyä, että tämä on nyt mun elämää ja näillä nyt mennään. Ap
No, on vaan tosi vaikea olla tuntematta pettymystä jos kerran on pettynyt. Ei sitä niin vaan "asennoida" pois. Aivan sama kuin sanoisi jollekin joka haluaa lapsen mutta ei syystä tai toisesta pysty että "älä nyt ole pettynyt, ajattele kivoja ajatuksia ja ole kiitollinen siitä että sulla on kiva talo ja kuumaa teetä".
-LKV-tutkintoa opiskelemaan, asiakkaita hankkimaan ja kiinteistönvälittäjäksi. Aina mahtuu, onnistuminen ihan itsestä kiinni.
-Isännöitsijöistä on pulaa, taloushallinnon osaamisesta ja rakennustekniikan tuntemuksesta suuri hyöty. Ei muuta kuin isännöitsijäkurssille.
-Pankista lainaa, pappa takaamaan. Ostamaan käytetty kaivinkone, opettelette vuoden tai kurssille ja ei kun töitä tarjoamaan. Jos hinta sopiva töitä kyllä löytyy.
-Satatonnia lainaa ja lentäjäkurssille, jos terveys sallii. Tulevaisuudessa, kun kurssi suoritettu, taas löytyy töitä.
-Kauppatieteen maisteri, tilitoimistoa perustamaan, hopi,hopi.
-Torninosturin ja ajoneuvonosturin kuljettajillakin hyvä työllisyystilanne, kurssille vaan, siistiä sisätyötä.
Jos on valinnut alan, jossa ei työllisty, pitää tietenkin vaihtaa alaa. Mielikuvitustakin pitää käyttää.
Jos maisteri jää sohvan nurkkaan sukkaa kutomaan, ei sitä tarvitse kahta vuotta kauempaa tehdä, niin alan vaihto on joka tapauksessa edessä.
Korkeakoulutettuja tuotetaan nyt sitä tahtia, ettei Suomella ole tosiaankaan vara palkata heitä kaikkia koulutustaan vastaaviin tehtäviin. Lähitulevaisuudessa vieläkin vähemmän. Osan on pakko tyytyä alan vaihtoon. Valitettavasti.
Alue: Aihe vapaa
Joo tänne vaan niitä yritysideoita nyt hei, jotta ketjun työttömät nyt työllistyy.. Vinkkejä nyt erityisesti näiltä kaivataan ketkä tätä ehdotti!