Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Olen korkeakoulutettu työtön yksinhuoltaja. Kun en sitten oman alan töitä saanut, menin puhelinmyyjäksi. Olin valtavan onnellinen siitä, että pääsin töihin. Työ itsessään oli raskasta, vaikka firma ihan asiallinen ja laillisesti toimiva. Taisin olla liian kiltti puhelinmyyjäksi kun en saanut jatkaa. :D
Tämä ketju on valtavan hyvää vertaistukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunnassa on iso ongelma siinä, että työttömiä on paljon ja monella työssäkäyvällä puolestaan niin paljon töitä että on aina kiire ja osa palaa loppuun. Näitä töitä pitäisi jakaa useammalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten
Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.
No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap
Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.
Juurikin näin, riippuu osittain itsestä, miten asioihin suhtautuu. On tietty itsestään selvää, että jos se identiteetti, omanarvontunto on rakennettu pelkästään niiden tutkintojen ja työuran varaan, niin masennushan siinä on edessä, tottakai.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnassa on iso ongelma siinä, että työttömiä on paljon ja monella työssäkäyvällä puolestaan niin paljon töitä että on aina kiire ja osa palaa loppuun. Näitä töitä pitäisi jakaa useammalle.
Juuri näin olen itsekin miettinyt. Mitä järkeä siinä on, että niin moni uupuu, kun töitä on liikaa ja sairastuu ja jää työkyvyttömiksi pahimmillaan ja sitten taas niille jotka eivät saa töitä, koska töitä on enää harvalle niin käy samoin. Uskon, että ihminen olisi tuottavampi 6 h työpäivien tai 4 päiväisen viikonkin myötä. En ymmärrä miksi töissä on oltava 8 h (miinus ruokkis ja tauot) jos kerta saman saa aikaiseksi vähemmälläki tuntimäärällä ja töitä jakautuisi useammalle. Ei kai työn ole tarkoitus tappaa tai tehdä sitä aina hampaat irvessä terveytensä kustannuksella.
Taloushallintoalan työnhaun ongelmat:
Siitä puhuttiin viitisen vuotta sitten että töitä kyllä riittää. Joten opiskelin taloushallinnon tradenomiksi. Valmistumisen jälkeen pääsin moniin haastatteluihin mutta en töihin. Nyt on jo muutama vuosi valmistumisesta enkä pääse enää edes haastatteluihin. Et saa töitä jos ei ole kokemusta. Mistä kokemusta kun ei saa sitä ensimmäistäkään työpaikkaa?
Taloushallintoalalla perustyön (kuten kirjanpitotapahtumien kirjaamisen ylös paperitositteista) tekevät ilmaiset harjoittelijat joita opiskelijakaupungissa riittää.
Ala on sähköistynyt huimaa vauhtia, perustyön määrä vähenee. Joka paikkaan haetaan tilinpäätöstaitoisia tai asiantuntijoita.
Pääkaupunkiseudulla on perustyötä. Ehkä myös Tampere ja Turku. Muussa Suomessa sitä ei ole. Jokaiseen paikkaan satoja hakijoita.
Kommentteja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttava valitti, että on liikaa töitä ja lisää vaan tyrkytetään alalla, johon hänellä ei ole edes tutkintoa, mutta johon ajautui 2000-luvun alussa. Esimiestöitäkin tyrkytettiin ”keltanokalle”, vaan ei kokenut omakseen ja palkan nousu verrattuna rivityöntekijän palkkaan ei kyllä olisi vastannut vastuuta. Ihme homma, että hänelle yritetään työntää tehtäviä nytkin, joihin ei ole koulutusta ja niitä, joilla tähän hommaan koulutus olisi, ei palkata. Pakko vetää johtopäätös, ettei työnantajalla ole varaa muka palkata ammattilaista. Tällaista tämä on Suomessa nykypäivänä, toisia orjuutetaan töissä ja toisia on varaa pitää työttömänä.
Hyvä ketju, tulee olo että en ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työntekoa ei tajua ennen kuin sen itse kokee.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju, tulee olo että en ole yksin.
Joo oudolla tavalla tämä ketju antaa lohtua enemmän kuin pitkään aikaan on kuullut. Ehkä itsessä ei olekaan vikaa tai omassa pätevyydessa, kun niin moni muukin koulutettu ja kokemusta omaava on vastaavassa tilanteessa. Täytyy tässä olla siis jotain muutakin taustalla jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työntekoa ei tajua ennen kuin sen itse kokee.
Pitää olla hölmö, jos luulee, että työttömänä ei olisi koskaan töissä ollut. Tai että työssä olevana ei ikinä missään tilanteessa voisi joutua työttömäksi.
Kiitos tästä kirjoituksesta. Itse olen ollut onnekas ja sain työskennellä toivealallani 62-vuotiaaksi, jolloin pääsin ns. yhtiöeläkkeelle ja sen jälkeen 63-vuotiaana työeläkkeelle. Itsekin olen ollut skeptinen työttömien selityksiin työttömyyden syistä. Toki se useimmilla on huono kouluttautuminen ja jämähtäminen kotipaikkakunnalle, mutta kuten näistä tapauksista ilmenee, joukossa on todella hyviä, kokeneita ja kouluttautuneita työntekijöitä, jotka eivät pääse työhön yleisen suuren työttömyyden vuoksi. Aina löytyy se yksi paremmalla työkokemuksella varustettu, nuorempi, nöyrempi tai halvempi työnhakija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairaanhoitajilla, putkimiehillä, lääkäreillä ja myyjillä riittää töitä näinä päivinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä ei ole mikään ihme, jos ei töitä saa. Koronan takia on varmasti työpaikat tiukassa. Muutenkaan mielestäni 3 kuukautta ei ole kovin pitkä aika hakea töitä, vaikka tottakai se tuntuu pitkältä ja etenkin jos on rahat tiukassa.
Olen itse ollut työttömänä kahdesti. Toisella kertaa en ehtinyt olla kuin kuukauden, mutta työnhaun olin aloittanut jo noin kahta kuukautta aikaisemmin, eli aktiivista työnhakua kesti lähes 3 kuukautta, koska tiesin, ettei määräaikaiseni tulisi jatkumaan. Toisella kertaa irtisanouduin huonosta työpaikasta työuupumuksen takia ja ensimmäiset 4 kuukautta vain toivuin uupumuksestani. Sen jälkeen aloitin aktiivisen työnhaun ja meni toiset 4 kuukautta saada työpaikka. Olen lisäksi aikaisemmassa työssä hakenut uutta työtä yli puoli vuotta. Toki silloin hain vain oikeasti kiinnostaviin tehtäviin, mutta oli niitäkin aika paljon.
Työnhakeminen on muutakin kuin koulutus/kokemus ja halu tehdä. Pitää osata myös osoittaa se oma halunsa fiksulla tavalla, pitää osata kertoa osaamisestaan cv:ssä ja hakemuksessa sekä haastattelussa. Vaikka tekisit kaiken täydellisesti ja olisit juuri sopiva paikkaan, joku toinen saattaa silti olla himpun verran sopivampi. On vaan pikkuhiljaa hiottava omia taitojaan tuoda osaamisensa ja motivaationsa esille ja uskoa, että kyllä se vielä tärppää. Todennäköisesti vielä sellaisessa paikassa, jossa et ole toiminut ihan täydellisesti, mutta se huomataan, että sovit kyseiseen paikkaan. Pitää vaan jaksaa uskoa itseensä ja luottaa elämään. Rahatilanne tietysti voi tuoda omat haasteensa, mutta kannattaa silti yrittää myös ottaa aikaa itselle ja mukavalle tekemiselle, koska siitä ei todennäköisesti tule mitään, jos vaan haet töitä liukuhihnalla 24/7. Tarvitset muutakin. Lisäksi omaa osaamista kannattaa kehittää jollain tavalla, jotta voi vastata siihen, mitä on työttömänä tehnyt. Mielestäni sen ei edes tarvitse liittyä haettavaan työhön, mutta on hyvä miettiä miten tuo osaaminen voisi kuitenkin tukea sitä työtä.
Piti vielä lisätä, että mielestäni työttömien ja etenkin näiden, jotka haluaisivat töitä, kannattaisi avoimemmin kertoa työttömyydestä. Nimenomaan olla piilottelematta ja häpeilemättä sitä. Miten muuten sitä leimaa häivytetään? Miten muuten saadaan uusia stereotypioita laiskojen puliukkojen tilalle? Ei mitenkään. Olkaa rohkeita ja kertokaa avoimesti mikä tilanne on. Niin minäkin tein.
Sanotaan että kouluttaudu. Itsellä takana sekä ammattikoulu että ammattikorkeakoulu ja töitä ei saa. Kaiken lisäksi olen hakenut jo viidelle työkkärin kurssille enkä ole niille päässyt. Nyt taas edellisestä pätkätyöstä 2 vuotta aikaa.
Elämässä ei taida nallekarkit mennä ihan tasan... toiset hakee töitä vuosia saamatta mitään, minä taas sain VAHINGOSSA töitä korona-aikana. Kyllä, vahingossa. Ilman mitään kokemusta tai suosituksia, ilman mitään CV:tä.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ei taida nallekarkit mennä ihan tasan... toiset hakee töitä vuosia saamatta mitään, minä taas sain VAHINGOSSA töitä korona-aikana. Kyllä, vahingossa. Ilman mitään kokemusta tai suosituksia, ilman mitään CV:tä.
Hyvät sulle! Onnea työstä! Mitäs töitä sait? 🥳Ap
No niin, laitetaan porukalla mietintämyssyt päähän ja perustetaan yritys johon saadaan tämän ketjun työttömät töihin...
Se OTM ketjun alkupuolelta
Alue: Aihe vapaa
Jep, näihin käärmemäisiin luikertelijoihin, entisiin ”työkavereihin” on tullut törmättyä, jotka töissä ollessa halusivat mustamaalata ja eristää työyhteisöstä, mutta nyt sitten ollaan niin iloisena tunkemassa tervehtimään ja utelemassa, että miten menee. Voiko ihmiset olla enää tyhmempiä läpinäkyvyydessään. Tähän asti olen ollut korrekti, kohtelias ja taidan olla jatkossakin, koska minulla menee nyt paremminkuin työssä puurtaessani, ei ole edes rahasta puutetta (eipä näy verotiedoissa ; )