Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Minä en saanut töitä, kun valmistuin ekonomiksi. Nyt pelaan lapsellisia videopelejä päivästä toiseen. En jaksa enää yrittää.
Lapsia en aio tähän maailmaan tehdä. Mitä järkeä, kun ei heille ole tulevaisuudessa mitään töitä tarjolla. Automaatio vie työpaikat 10 v sisällä. Varsinaisiin alan hommiin pääsee jatkossa vain suhteilla. Työkokemuksella ja koulutuksella ei väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten
Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.
No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap
Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.
Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap
Kuule olen samaa mieltä edellisen kanssa ja mulla on takuulla enemmän kokemusta työttömydestä kuin sulla.
Mieti tätä tilannetta, jossa työttömiä työnhakijoita on 300 000 (vähintään), mutta työpaikkoja on vain työkkärin hakukoneessakin alle 20 000. Vaikka piilotyöpaikkojakin olisi tuplasti eli sanotaan vaikka 40 000, sekään ei asiaa auta kovin paljon. Ja jokainen ymmärtää että ensi vuosi olla vielä pahempi.
Se että koulutettu vakavissaan töitä hakeva ihminen ei saa töitä, EI voi olla hänen vikansa tuossa tilanteessa. Kyllä vika on ihan muualla.
Eihän tuon ymmärtäminen helpota työn saamista, mutta sen pitäisi helpottaa sitä omaa oloa. Sinussa ei ole mitään vikaa tai syytä tilanteeseen. Jos olet vielä nuori, tilanne tullee parantumaan osaltasi tulevaisuudessa.
Mutta kun emme voi elää tulevaisuudessa, sun pitää hyväksyä tilanne että tämä on nyt sinun elämääsi, ja käyttää se aika jota sinulla on omaksi hyväksesi. Kursseihin, koulutukseen, harrastuksiin, itsehoitoon tai jopa virkistäytymiseen tai laiskotteluun mielummin kuin asian itku kurkussa jauhamiseen -- viimeksimainittu kun heikentää sun oloa eikä johda yhtään minnekään positiiviseen.
Näinhän se on. Miksi käyttää elämäänsä itku kurkussa jauhamiseen pidemmän päälle. Toki helpommin sanottu kuin tehty. Itse prosessoin pettymystä ja ikäviä tunteita tuomalla niitä esiin ja ehkä rypemälla niissä jonkin aikaa.. Mutta jossain kohti täytyy hyväksyä, että tämä on nyt mun elämää ja näillä nyt mennään. Ap
On ne tunteet tietysti saatava tuoda esiin, mutta siinä jossain vaiheessa pitää sitten miettiä, että missä sen itsesäälissä vellomisen pitää loppua. Ja kun olet nuori, niin sulla on vielä niin paljon elämää ja työelämää edessä että uskon ja toivon 😊 että sulla on parempaa vielä edessä.
Kannustan sua suunnittelemaan oman työurasi. Älä anna muiden ihmisten tai tilanteen määräillä mihin menet. Mutta suostu tarvittaessa kompromisseihin, jos se edistää sun suunnitelmaa.
Valmistuin lukiosta vuonna -85. Sen jälkeen olen ollut aina töissä. Ensin asiakaspalvelussa, myöhemmin esimiestehtävissä ja nyt keskijohdossa. Neuvoni on: olkaa aktiivisia ja rohkeita, kyllä se vielä palkitaan.
Vierailija kirjoitti:
L.L kirjoitti:
Itse jäin korkeakoulutettuna ja keski-ikäisenä vuosikymmeniä kestäneen it-uran jälkeen työttömäksi. Ensimmäinen oletus oli, että eihän tässä mitään hätää. CV on kunnossa, suhteita olemassa. Eipä vain onnistanut oletusten mukaisesti. Kymmenien tuloksettomien hakujen ja haastattelujen jälkeen "olette sijoittunut kandidaattien haastattelukierroksilla hienosti toiselle/kolmannelle sijalle, valitettavasti palkkaamme vain yhden henkilön tähän positioon jne.". Siihen vielä vielä kornonakevät päälle ja yritysten kovasti kilpaillut vähäiset rekrytoinnit kilahtivat lopullisesti jäihin.
Epätoivoisena perustin hetken mielijohteesta keväällä toiminimen kaupparekisteriin. En edes ilmoittanut sitä ALV-rekisteriin, koska ajattelin, ettei toiminta ylitä 10K € vuodessa kuitenkaan. Ei kirjanpitäjää, ei pääomaa, pelkkä Y-tunnus. Hain tuntitöitä periaatteella, että aina voin tehdä jotain hajatuntityöitä, jolleivat yritykset pysty tekemään rekypäätöksiä. Puolivuotta kärvistelin epämääräisten hajatuntitöiden avulla nippa nappa hengissä. Nyt aukesi kolmen sopparin työtilaukset, laskutusaste vähintään 100%. Elämä palaa raiteilleen. Suosittelen kokeilemaan töiden kalastelua pelkällä y-tunnuksella tavanomaisten hakujen lisänä. Tsemppiä.Vierailija kirjoitti:
Kun minun oli alan laman ja rakennemuutosten vuoksi lopulta luovuttava yritystoiminnasta, työttömäksi työnhakijaksi pääseminen vei byrokratian hampaissa niin pitkän ajan, ettei ollut jäljellä enää yhtään rahaa eikä omaisuutta. Aktiivimallin tulo leikkasi työmarkkinatukeani (ainoa tukeni, uskokaa pois) ja TE-toimisto patisteli minua tekemään silloin tällöin muutaman tunnin yrittäjän hommia, jottei leikattaisi. Yksi kaiken nähnyt virkailijaveteraani kuitenkin varoitti minua vakavasti: yksikin freelance-tunti tai toiminimellä tehty toimeksianto saatettaisiin hyvinkin tulkita yritystoiminnan aloittamiseksi ja tuki lakkautettaisiin heti ja täysin lisäselvityksiä varten.
Tästäkin ketjusta näkee, miten monella on lapsenusko kaikessa, mitä yrittäjyyteen tulee. Se, mitä "säännöissä sanotaan", ei päde kaikkiin. Poikkeuksia löytyy aina, ja moni TE-virkailija tekee työtään veren maku suussa kuin olisi provikkapalkalla. Olkaa varovaisia.
Pelkän y-tunnuksen hankkiminen kaupparekisteristä ei peruuta ansiosidonnaista, kunhan ei vain ilmoittaudu arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ennakkoperintärekisteriin tai Verohallinnon työnantajarekisteriin. Eli hankkii vain kaupparekisterin y-tunnuksen, joka kustantaa n. 60€. TE-virkailijoille voi sanoa, että y-tunnus on mutta en tee sillä mitään töitä. Ja samalla postittaa sata tuntityöhakemusta joka ilmansuuntaan. Jos järkevän oloisia tuntityösopimuksia sitten alkaa ilmaantumaan riittävästi, voi vaihtaa kortistoelämän yksinyrittäjäksi alv- ja ennakkoperintärekistereissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten
Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.
No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap
Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.
Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap
Kuule olen samaa mieltä edellisen kanssa ja mulla on takuulla enemmän kokemusta työttömydestä kuin sulla.
Mieti tätä tilannetta, jossa työttömiä työnhakijoita on 300 000 (vähintään), mutta työpaikkoja on vain työkkärin hakukoneessakin alle 20 000. Vaikka piilotyöpaikkojakin olisi tuplasti eli sanotaan vaikka 40 000, sekään ei asiaa auta kovin paljon. Ja jokainen ymmärtää että ensi vuosi olla vielä pahempi.
Se että koulutettu vakavissaan töitä hakeva ihminen ei saa töitä, EI voi olla hänen vikansa tuossa tilanteessa. Kyllä vika on ihan muualla.
Eihän tuon ymmärtäminen helpota työn saamista, mutta sen pitäisi helpottaa sitä omaa oloa. Sinussa ei ole mitään vikaa tai syytä tilanteeseen. Jos olet vielä nuori, tilanne tullee parantumaan osaltasi tulevaisuudessa.
Mutta kun emme voi elää tulevaisuudessa, sun pitää hyväksyä tilanne että tämä on nyt sinun elämääsi, ja käyttää se aika jota sinulla on omaksi hyväksesi. Kursseihin, koulutukseen, harrastuksiin, itsehoitoon tai jopa virkistäytymiseen tai laiskotteluun mielummin kuin asian itku kurkussa jauhamiseen -- viimeksimainittu kun heikentää sun oloa eikä johda yhtään minnekään positiiviseen.
Näinhän se on. Miksi käyttää elämäänsä itku kurkussa jauhamiseen pidemmän päälle. Toki helpommin sanottu kuin tehty. Itse prosessoin pettymystä ja ikäviä tunteita tuomalla niitä esiin ja ehkä rypemälla niissä jonkin aikaa.. Mutta jossain kohti täytyy hyväksyä, että tämä on nyt mun elämää ja näillä nyt mennään. Ap
On ne tunteet tietysti saatava tuoda esiin, mutta siinä jossain vaiheessa pitää sitten miettiä, että missä sen itsesäälissä vellomisen pitää loppua. Ja kun olet nuori, niin sulla on vielä niin paljon elämää ja työelämää edessä että uskon ja toivon 😊 että sulla on parempaa vielä edessä.
Kannustan sua suunnittelemaan oman työurasi. Älä anna muiden ihmisten tai tilanteen määräillä mihin menet. Mutta suostu tarvittaessa kompromisseihin, jos se edistää sun suunnitelmaa.
Joo en haluaisi kuitenkaan käyttää loppuelämääni itseni surkutteluun. Kiitos tästä tsemppaavasta viestistäsi, piristi. Ap❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistuin lukiosta vuonna -85. Sen jälkeen olen ollut aina töissä. Ensin asiakaspalvelussa, myöhemmin esimiestehtävissä ja nyt keskijohdossa. Neuvoni on: olkaa aktiivisia ja rohkeita, kyllä se vielä palkitaan.
No hitsi. Minä kirjoitin vuonna 1983, tein töitä ja opiskelin monta vuotta, valmistuin maisteriksi vuonna 1994 ja olin siitä lähtien yhtäjaksoisesti töissä ja myös yrittäjänä vuoteen 2016 saakka. Sitten työt loppuivat. Suoritin uuden tutkinnon, mutta mihinkään ei oteta, ei omalle alalle eikä muiden aloille. Neuvoni on: olkaa aktiivisia ja rohkeita ja varustautukaa siihen, että minä tahansa aamuna saatatte herätä työuranne viimeiseen päivään, eikä palkintoa näy eikä kuulu.
L.L kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
L.L kirjoitti:
Itse jäin korkeakoulutettuna ja keski-ikäisenä vuosikymmeniä kestäneen it-uran jälkeen työttömäksi. Ensimmäinen oletus oli, että eihän tässä mitään hätää. CV on kunnossa, suhteita olemassa. Eipä vain onnistanut oletusten mukaisesti. Kymmenien tuloksettomien hakujen ja haastattelujen jälkeen "olette sijoittunut kandidaattien haastattelukierroksilla hienosti toiselle/kolmannelle sijalle, valitettavasti palkkaamme vain yhden henkilön tähän positioon jne.". Siihen vielä vielä kornonakevät päälle ja yritysten kovasti kilpaillut vähäiset rekrytoinnit kilahtivat lopullisesti jäihin.
Epätoivoisena perustin hetken mielijohteesta keväällä toiminimen kaupparekisteriin. En edes ilmoittanut sitä ALV-rekisteriin, koska ajattelin, ettei toiminta ylitä 10K € vuodessa kuitenkaan. Ei kirjanpitäjää, ei pääomaa, pelkkä Y-tunnus. Hain tuntitöitä periaatteella, että aina voin tehdä jotain hajatuntityöitä, jolleivat yritykset pysty tekemään rekypäätöksiä. Puolivuotta kärvistelin epämääräisten hajatuntitöiden avulla nippa nappa hengissä. Nyt aukesi kolmen sopparin työtilaukset, laskutusaste vähintään 100%. Elämä palaa raiteilleen. Suosittelen kokeilemaan töiden kalastelua pelkällä y-tunnuksella tavanomaisten hakujen lisänä. Tsemppiä.Vierailija kirjoitti:
Kun minun oli alan laman ja rakennemuutosten vuoksi lopulta luovuttava yritystoiminnasta, työttömäksi työnhakijaksi pääseminen vei byrokratian hampaissa niin pitkän ajan, ettei ollut jäljellä enää yhtään rahaa eikä omaisuutta. Aktiivimallin tulo leikkasi työmarkkinatukeani (ainoa tukeni, uskokaa pois) ja TE-toimisto patisteli minua tekemään silloin tällöin muutaman tunnin yrittäjän hommia, jottei leikattaisi. Yksi kaiken nähnyt virkailijaveteraani kuitenkin varoitti minua vakavasti: yksikin freelance-tunti tai toiminimellä tehty toimeksianto saatettaisiin hyvinkin tulkita yritystoiminnan aloittamiseksi ja tuki lakkautettaisiin heti ja täysin lisäselvityksiä varten.
Tästäkin ketjusta näkee, miten monella on lapsenusko kaikessa, mitä yrittäjyyteen tulee. Se, mitä "säännöissä sanotaan", ei päde kaikkiin. Poikkeuksia löytyy aina, ja moni TE-virkailija tekee työtään veren maku suussa kuin olisi provikkapalkalla. Olkaa varovaisia.
Pelkän y-tunnuksen hankkiminen kaupparekisteristä ei peruuta ansiosidonnaista, kunhan ei vain ilmoittaudu arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ennakkoperintärekisteriin tai Verohallinnon työnantajarekisteriin. Eli hankkii vain kaupparekisterin y-tunnuksen, joka kustantaa n. 60€. TE-virkailijoille voi sanoa, että y-tunnus on mutta en tee sillä mitään töitä. Ja samalla postittaa sata tuntityöhakemusta joka ilmansuuntaan. Jos järkevän oloisia tuntityösopimuksia sitten alkaa ilmaantumaan riittävästi, voi vaihtaa kortistoelämän yksinyrittäjäksi alv- ja ennakkoperintärekistereissä.
Ansiosidonnaista voi nostaa sivutoimisena yrittäjänä, puolisoni tekee näin. Ja oliko peräti niin, että nyt koronan vuoksi TE-toimisto ei edes arvioi yritystoiminnan pää-/sivutoimisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
L.L kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
L.L kirjoitti:
Itse jäin korkeakoulutettuna ja keski-ikäisenä vuosikymmeniä kestäneen it-uran jälkeen työttömäksi. Ensimmäinen oletus oli, että eihän tässä mitään hätää. CV on kunnossa, suhteita olemassa. Eipä vain onnistanut oletusten mukaisesti. Kymmenien tuloksettomien hakujen ja haastattelujen jälkeen "olette sijoittunut kandidaattien haastattelukierroksilla hienosti toiselle/kolmannelle sijalle, valitettavasti palkkaamme vain yhden henkilön tähän positioon jne.". Siihen vielä vielä kornonakevät päälle ja yritysten kovasti kilpaillut vähäiset rekrytoinnit kilahtivat lopullisesti jäihin.
Epätoivoisena perustin hetken mielijohteesta keväällä toiminimen kaupparekisteriin. En edes ilmoittanut sitä ALV-rekisteriin, koska ajattelin, ettei toiminta ylitä 10K € vuodessa kuitenkaan. Ei kirjanpitäjää, ei pääomaa, pelkkä Y-tunnus. Hain tuntitöitä periaatteella, että aina voin tehdä jotain hajatuntityöitä, jolleivat yritykset pysty tekemään rekypäätöksiä. Puolivuotta kärvistelin epämääräisten hajatuntitöiden avulla nippa nappa hengissä. Nyt aukesi kolmen sopparin työtilaukset, laskutusaste vähintään 100%. Elämä palaa raiteilleen. Suosittelen kokeilemaan töiden kalastelua pelkällä y-tunnuksella tavanomaisten hakujen lisänä. Tsemppiä.Vierailija kirjoitti:
Kun minun oli alan laman ja rakennemuutosten vuoksi lopulta luovuttava yritystoiminnasta, työttömäksi työnhakijaksi pääseminen vei byrokratian hampaissa niin pitkän ajan, ettei ollut jäljellä enää yhtään rahaa eikä omaisuutta. Aktiivimallin tulo leikkasi työmarkkinatukeani (ainoa tukeni, uskokaa pois) ja TE-toimisto patisteli minua tekemään silloin tällöin muutaman tunnin yrittäjän hommia, jottei leikattaisi. Yksi kaiken nähnyt virkailijaveteraani kuitenkin varoitti minua vakavasti: yksikin freelance-tunti tai toiminimellä tehty toimeksianto saatettaisiin hyvinkin tulkita yritystoiminnan aloittamiseksi ja tuki lakkautettaisiin heti ja täysin lisäselvityksiä varten.
Tästäkin ketjusta näkee, miten monella on lapsenusko kaikessa, mitä yrittäjyyteen tulee. Se, mitä "säännöissä sanotaan", ei päde kaikkiin. Poikkeuksia löytyy aina, ja moni TE-virkailija tekee työtään veren maku suussa kuin olisi provikkapalkalla. Olkaa varovaisia.
Pelkän y-tunnuksen hankkiminen kaupparekisteristä ei peruuta ansiosidonnaista, kunhan ei vain ilmoittaudu arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ennakkoperintärekisteriin tai Verohallinnon työnantajarekisteriin. Eli hankkii vain kaupparekisterin y-tunnuksen, joka kustantaa n. 60€. TE-virkailijoille voi sanoa, että y-tunnus on mutta en tee sillä mitään töitä. Ja samalla postittaa sata tuntityöhakemusta joka ilmansuuntaan. Jos järkevän oloisia tuntityösopimuksia sitten alkaa ilmaantumaan riittävästi, voi vaihtaa kortistoelämän yksinyrittäjäksi alv- ja ennakkoperintärekistereissä.
Ihana skenaario. On vain täysin onnenkantamoisten varassa. Erityisen huvittava on tuo "TE-virkailijoille voi sanoa, että y-tunnus on mutta en tee sillä mitään töitä". Harva tajuaa sitä, että lyhyt askel yritystoiminnan puolelle voi olla peruuttamaton.
Ei se mitään kun ihmisille on keksitty uusi virka.. Lääke testaus. Lääkefirmat testailee ja käyttää ihmisiä tähän. Osa saa jopa rahaa reilusti siitä ja osa ei tajua että on koekaniini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai tulee korkeakoulutetulle yllätyksenä että alalla ja osaamisella on väliä?
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee korkeakoulutetulle yllätyksenä että alalla ja osaamisella on väliä?
Ei tule. Alani pitäisi olla ihan ok työllistävä, mutta kilpailu on kovaa näinä päivinä ja työkokemustakin löytyy, mutta ei tarpeeksi. Miten saan kerrytettya sitä, jos en tule valituksi nyt hakemiini töihin? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu kyllähän pitkäaikaistyöttömänä voi nakata pitkät muiden mielipiteille ja kannattaakin, mutta se tarkoittaa myös sitä että kommunikaatio muiden kanssa täytyy lopettaa, ja se on juuri yksi niistä raskaista puolista työttömyydessä. Sinua ei enää moikata, etkä sinä enää moikkaa ketään. Pitkän päälle täydellinen syrjäytyminen lienee kuitenkin parempi, sillä se ihmisten alentuva feikkiys ja joskus jopa avoin halveksunta on raskasta. Ihmisistä näkee etteivät he kunnioita sinua, vaikka päällisin puolin pyrkisivätkin olemaan korrekteja.
Sitä ei loputtomasti oikein jaksa. Viime kädessä kannattaa laittaa välit poikki lähes kaikkiin ja polttaa sillat, sillä työttömyys nyt vain on Suomessa leimana siellä jossain pedofilian ja varkaan tasolla. Siitä ei pystytä puhumaan neutraalisti, eikä siitä silloin kannata puhua. Poikkeuksia on, mutta he menevät sitten pesuveden mukana. Itse elin läpi 90-luvun laman, jolloin asenteet työttömiä kohtaan olivat aika inhimillisiä, koska asia kosketti niin montaa jos ei suoraan, niin perheen tai suvun kautta. Työllisyysaste oli keväällä 1994 56,8%. Hallitus ei yksinkertaisesti uskaltanut edes ehdottaa mitään aktiivimalleja, massa oli liian suuri. Tällä hetkellä työllisyysaste on 70,1%. (Findikaattori).
2000-luvulla alkoi sitten työttömien halveksunta, joka on nyt taas vähän rauhoittunut tämän koronalaman myötä mutta se ei enää huijaa minua. Tämä pienikin yhteisöllisyys katoaa jälleen sillä sekunnilla, jos/kun koronasta päästään vaikka koronalaman uhrit eivät katoa. Helpoimmalla pääsivät ne, ketkä valmistuivat 80-luvulla. He ehtivät luoda itselleen jalansijan työelämään ennen lamaa, ja usein pääsivät 90-luvulla kiinni halpaan asuntoon, joita työttömät myivät hädissään.
Itsellä on onneksi rahatilanne nyt onnenpotkun kautta sen verran parempi, että pärjään vaikka pelkällä asumistuella jos pakko on. Se vähän jeesaa. 90-luvun lamassa etujen ostovoima oli ehkä vähän parempi kuin nykyään, mutta kyllä silloinkin saattoi olla työllistämistöissä aika tylyä. Itse olin sairaalan huoltomiehenä, niin vaikka tein täyttä päivää muiden mukana, niin minulle ei myönnetty lounasetua. En päässyt muiden kanssa ruokalaan syömään. Oli se sekin.
Mielummin raskaassa huonopalkkaisessa työssä kun kotona kuuntelemassa aviomieheltä ja muilta ihmisiltä haukkuja ja syyllistämistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakemiini paikkoihin on ollut 200-250 hakijaa. Vaikka olen hyvä ja on loisto cv niin niillä kahdellasadalla muullakin on...
Näin nimenomaan. Minäkin olen korkeakoulutettu, hyvää työkokemusta on useampi vuosi taustalla, mutta jäin äitiysvapaille määräaikaisesta työsuhteesta. Ekalla kertaa työllistyminen vielä onnistui, mutta toisen lapsen jälkeen ei olekaan sitten ollut yhtä helppoa. Nyt on tietysti myös huono aika työllisyyden kannalta...
Turhauttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee korkeakoulutetulle yllätyksenä että alalla ja osaamisella on väliä?
Ei tule. Alani pitäisi olla ihan ok työllistävä, mutta kilpailu on kovaa näinä päivinä ja työkokemustakin löytyy, mutta ei tarpeeksi. Miten saan kerrytettya sitä, jos en tule valituksi nyt hakemiini töihin? Ap
Ei tule täälläkään yllärinä.
Mun ala on ihan hyvin työllistävä myös. Monella vaan on määräaikaisia työsuhteita ja silloin katkokset työelämässä on hankalampia. Esimerkiksi vanhempainvapaat voi sekoittaa pakkaa pahasti eikä ole helppoa päästä takaisin työhön kiinni. Lastenhankintaakaan ei ollut mahdollista lykätä enää yhtään pidemmälle.
Milli555 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee korkeakoulutetulle yllätyksenä että alalla ja osaamisella on väliä?
Ei tule. Alani pitäisi olla ihan ok työllistävä, mutta kilpailu on kovaa näinä päivinä ja työkokemustakin löytyy, mutta ei tarpeeksi. Miten saan kerrytettya sitä, jos en tule valituksi nyt hakemiini töihin? Ap
Ei tule täälläkään yllärinä.
Mun ala on ihan hyvin työllistävä myös. Monella vaan on määräaikaisia työsuhteita ja silloin katkokset työelämässä on hankalampia. Esimerkiksi vanhempainvapaat voi sekoittaa pakkaa pahasti eikä ole helppoa päästä takaisin työhön kiinni. Lastenhankintaakaan ei ollut mahdollista lykätä enää yhtään pidemmälle.
Olen tehnyt elämässä pelkästään pätkätöitä, ei niitä vaki töitä ole kaikille, vaan nykyisin ovat harvojen herkkua. Voin kokemuksesta sanoa, että se vaatii ihan älyttömästi ihmiseltä elää pätkästä pätkään. Siis ihan jo se, että aloitat koko työnhakurumban aina uudestaan ja uudestaan. Sitten opettelet uuden työn ja uudet ihmiset ja kohta taas alatkin miettiä mistä seuraava työ. Sitten oletkin laiska työtön, kun et onnistu heti saamaan seuraavaa pätkää vaikka laiskuus on kaukana tuollaisessa pätkätyö taistelussa. Itse en edes uskalla lapsia hankkia juurikin tämän takia, enkä edes jaksaisi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee korkeakoulutetulle yllätyksenä että alalla ja osaamisella on väliä?
Ei tule. Alani pitäisi olla ihan ok työllistävä, mutta kilpailu on kovaa näinä päivinä ja työkokemustakin löytyy, mutta ei tarpeeksi. Miten saan kerrytettya sitä, jos en tule valituksi nyt hakemiini töihin? Ap
Eikö korkeakouluissa enää tehdä diplomitöitä, lopputöitä ja graduja yrityksissä? Kun hoidat tuon lopputyösi kunnolla niin saat varmasti jäädä töihin valmistuttuasi.
Vierailija kirjoitti:
Milli555 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee korkeakoulutetulle yllätyksenä että alalla ja osaamisella on väliä?
Ei tule. Alani pitäisi olla ihan ok työllistävä, mutta kilpailu on kovaa näinä päivinä ja työkokemustakin löytyy, mutta ei tarpeeksi. Miten saan kerrytettya sitä, jos en tule valituksi nyt hakemiini töihin? Ap
Ei tule täälläkään yllärinä.
Mun ala on ihan hyvin työllistävä myös. Monella vaan on määräaikaisia työsuhteita ja silloin katkokset työelämässä on hankalampia. Esimerkiksi vanhempainvapaat voi sekoittaa pakkaa pahasti eikä ole helppoa päästä takaisin työhön kiinni. Lastenhankintaakaan ei ollut mahdollista lykätä enää yhtään pidemmälle.Olen tehnyt elämässä pelkästään pätkätöitä, ei niitä vaki töitä ole kaikille, vaan nykyisin ovat harvojen herkkua. Voin kokemuksesta sanoa, että se vaatii ihan älyttömästi ihmiseltä elää pätkästä pätkään. Siis ihan jo se, että aloitat koko työnhakurumban aina uudestaan ja uudestaan. Sitten opettelet uuden työn ja uudet ihmiset ja kohta taas alatkin miettiä mistä seuraava työ. Sitten oletkin laiska työtön, kun et onnistu heti saamaan seuraavaa pätkää vaikka laiskuus on kaukana tuollaisessa pätkätyö taistelussa. Itse en edes uskalla lapsia hankkia juurikin tämän takia, enkä edes jaksaisi. Ap
Vakitöihinhän minua ei oteta, koska satun olemaan kolmekymppinen nainen ja joko pelätään, että teen niitä lapsia tai olen kotona koko ajan hoitamassa niitä sairaita lapsia. Aika ironista, että olen luopunut lapsihaaveista tai tajunnut niiden mahdottomuuden työmarkkkinatilanteen takia ja jätän ne silti hankkimatta vaikka minua ei palkata sen takia juuri, kun pelätään, että hankkisin niitä lapsia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai tulee korkeakoulutetulle yllätyksenä että alalla ja osaamisella on väliä?
Ei tule. Alani pitäisi olla ihan ok työllistävä, mutta kilpailu on kovaa näinä päivinä ja työkokemustakin löytyy, mutta ei tarpeeksi. Miten saan kerrytettya sitä, jos en tule valituksi nyt hakemiini töihin? Ap
Eikö korkeakouluissa enää tehdä diplomitöitä, lopputöitä ja graduja yrityksissä? Kun hoidat tuon lopputyösi kunnolla niin saat varmasti jäädä töihin valmistuttuasi.
Tein graduni liittyen yhteen yliopiston tutkimukseen ja työskentelin myös tuossa tutkimusryhmässä. Rahoitusta ei saatu sitten enempää, joten eipä niitä töitäkään sitten enää ollut. Ap
Alue: Aihe vapaa
Oletko miettinyt yrittäjyyttä? Tai hakea jotain muita kuin oman alan töitä? Esim. asiakaspalvelua? Myyntiä? Näistä voi päästä ylemmäksi, kunhan saa jalan oven väliin.
Jo aloitustekstissani kirjoitin, että olen muuttanut asiakaspalvelutyön perässä toiselle paikkakunnalle, mutta määräaikainen työ loppui ja koska olen maisteri ihan eri alalta kuin tuo työ niin ei siellä minulle muuta ollut. Valitettavasti en ole yhtään myynti enkä yrittäjähenkinen eikä ole pääomaa saati ideaa mihinkään yritykseen enkä halua kaivautua syvemmälle suohon sen takia. Ap
Itse jäin korkeakoulutettuna ja keski-ikäisenä vuosikymmeniä kestäneen it-uran jälkeen työttömäksi. Ensimmäinen oletus oli, että eihän tässä mitään hätää. CV on kunnossa, suhteita olemassa. Eipä vain onnistanut oletusten mukaisesti. Kymmenien tuloksettomien hakujen ja haastattelujen jälkeen "olette sijoittunut kandidaattien haastattelukierroksilla hienosti toiselle/kolmannelle sijalle, valitettavasti palkkaamme vain yhden henkilön tähän positioon jne.". Siihen vielä vielä kornonakevät päälle ja yritysten kovasti kilpaillut vähäiset rekrytoinnit kilahtivat lopullisesti jäihin.
Epätoivoisena perustin hetken mielijohteesta keväällä toiminimen kaupparekisteriin. En edes ilmoittanut sitä ALV-rekisteriin, koska ajattelin, ettei toiminta ylitä 10K € vuodessa kuitenkaan. Ei kirjanpitäjää, ei pääomaa, pelkkä Y-tunnus. Hain tuntitöitä periaatteella, että aina voin tehdä jotain hajatuntityöitä, jolleivat yritykset pysty tekemään rekypäätöksiä. Puolivuotta kärvistelin epämääräisten hajatuntitöiden avulla nippa nappa hengissä. Nyt aukesi kolmen sopparin työtilaukset, laskutusaste vähintään 100%. Elämä palaa raiteilleen. Suosittelen kokeilemaan töiden kalastelua pelkällä y-tunnuksella tavanomaisten hakujen lisänä. Tsemppiä.
Kun minun oli alan laman ja rakennemuutosten vuoksi lopulta luovuttava yritystoiminnasta, työttömäksi työnhakijaksi pääseminen vei byrokratian hampaissa niin pitkän ajan, ettei ollut jäljellä enää yhtään rahaa eikä omaisuutta. Aktiivimallin tulo leikkasi työmarkkinatukeani (ainoa tukeni, uskokaa pois) ja TE-toimisto patisteli minua tekemään silloin tällöin muutaman tunnin yrittäjän hommia, jottei leikattaisi. Yksi kaiken nähnyt virkailijaveteraani kuitenkin varoitti minua vakavasti: yksikin freelance-tunti tai toiminimellä tehty toimeksianto saatettaisiin hyvinkin tulkita yritystoiminnan aloittamiseksi ja tuki lakkautettaisiin heti ja täysin lisäselvityksiä varten.
Tästäkin ketjusta näkee, miten monella on lapsenusko kaikessa, mitä yrittäjyyteen tulee. Se, mitä "säännöissä sanotaan", ei päde kaikkiin. Poikkeuksia löytyy aina, ja moni TE-virkailija tekee työtään veren maku suussa kuin olisi provikkapalkalla. Olkaa varovaisia.