Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
[/quote]Oletko miettinyt yrittäjyyttä? Tai hakea jotain muita kuin oman alan töitä? Esim. asiakaspalvelua? Myyntiä? Näistä voi päästä ylemmäksi, kunhan saa jalan oven väliin.[/quote]
[/quote]Jo aloitustekstissani kirjoitin, että olen muuttanut asiakaspalvelutyön perässä toiselle paikkakunnalle, mutta määräaikainen työ loppui ja koska olen maisteri ihan eri alalta kuin tuo työ niin ei siellä minulle muuta ollut. Valitettavasti en ole yhtään myynti enkä yrittäjähenkinen eikä ole pääomaa saati ideaa mihinkään yritykseen enkä halua kaivautua syvemmälle suohon sen takia. Ap[/quote]
Itse jäin korkeakoulutettuna ja keski-ikäisenä vuosikymmeniä kestäneen it-uran jälkeen työttömäksi. Ensimmäinen oletus oli, että eihän tässä mitään hätää. CV on kunnossa, suhteita olemassa. Eipä vain onnistanut oletusten mukaisesti. Kymmenien tuloksettomien hakujen ja haastattelujen jälkeen "olette sijoittunut kandidaattien haastattelukierroksilla hienosti toiselle/kolmannelle sijalle, valitettavasti palkkaamme vain yhden henkilön tähän positioon jne.". Siihen vielä vielä kornonakevät päälle ja yritysten kovasti kilpaillut vähäiset rekrytoinnit kilahtivat lopullisesti jäihin.
Epätoivoisena perustin hetken mielijohteesta keväällä toiminimen kaupparekisteriin. En edes ilmoittanut sitä ALV-rekisteriin, koska ajattelin, ettei toiminta ylitä 10K € vuodessa kuitenkaan. Ei kirjanpitäjää, ei pääomaa, pelkkä Y-tunnus. Hain tuntitöitä periaatteella, että aina voin tehdä jotain hajatuntityöitä, jolleivat yritykset pysty tekemään rekypäätöksiä. Puolivuotta kärvistelin epämääräisten hajatuntitöiden avulla nippa nappa hengissä. Nyt aukesi kolmen sopparin työtilaukset, laskutusaste vähintään 100%. Elämä palaa raiteilleen. Suosittelen kokeilemaan töiden kalastelua pelkällä y-tunnuksella tavanomaisten hakujen lisänä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis työssäkäyvähän "pääsee" vetämään sitä ihailemaansa lonkkaa ja nauttimaan elämästään tuosta noin vain, sen kun lopettaa työt. Jos et tee näin, on turha valittaa eriarvoisuudesta, koska sinä voit valita toisin kuin hyvin moni työtön. Useimmat työssäkäyvät toki mieluummin käy töissä kuin ovat työttömiä itsestäänselvistä syistä.
Tämä valinta on nimenomaan se pointti. Työssäkäyvä senkun jättäytyy työttömäksi, ihan siitä vaan, jos kateeksi käy ja hyvät tuet houkuttaa. Jos pitkästä ja lukuisista eri työnhauista huolimatta ja koulutuksesta ja työkokemuksesta huolimatta työtöntä ei valita töihin niin missä kohtaa hän itse valitsi tuon työttömyyden?
Moni työssäkäyvä ajattelee, että verorahoilla kustannetaan myös hyödyllisiä asioita, joten moraalisesti on väärin olla tekemättä töitä. Sen vuoksi sitä ei heittäydy työttömäksi.
Turha aukoa päätään täällä koko ajan ja väittää, että työttömät haluavat olla ilman töitä. Työtön on työtön, koska teitä ei riitä kaikille. Etkö tiennyt, että myös työttömyys etuuksista maksetaan veroja?
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt jatko-opintoja? Nyt on hyvä aika opiskella lisää.
Joo opintoja olen miettinyt. Alankin niitä tekemään mikäli te-toimisto on myötämielinen.. Työtönhän ei noin vaan saakaan edes opiskella... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten
Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.
No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap
Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.
Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap
Pitäisköhän sinun hakea apua kun on lukutaitokin mennyt. Missä sanoin että en halua muuta kuin myöhään nukkumista? Juurihan sanoin että työtä voi hakea tosissaan mutta silti iloita siitä että saa ainakin aamulla nukkua.
Jos sulla on pskat fiilarit niin ei muilla tarvitse olla. Olen alateeminen ikuinen pätkätyöläinen, uudelleenkouluttautunutkin.
Okei taisin ymmärtää tekstisi väärin. Toki kannattaa iloita siitä mistä voi vaikka ahdistaisi tämä työttömyys ja hakisi ahkerasti töitä. Välillä tuntuu vain, että sekin on kiellettyä sanoa työttömänä, että nauttii vaikka omassa rytmissä elämisestä ja pitkään nukkumisesta, kun sekin jo tulkitaan laiskuudeksi ja siksi ettei kiinnosta työnteko vaikka kuinka niitä töitä hakisi ja yrittäisi saada. Tämä nyt tälläistä yleishöpinaa. Ap
Juu ymmärrän. Itse olin nuorena aivan raivona työttömäksi valmistuessani 7 kk ajan. Melkein helpompaa vanhempana kun ei välitä hirveästi muiden ajatuksista. Myönnän kyllä välillä keksiväni valkoisia valheita koska ei jaksa selitellä.
L.L kirjoitti:
Oletko miettinyt yrittäjyyttä? Tai hakea jotain muita kuin oman alan töitä? Esim. asiakaspalvelua? Myyntiä? Näistä voi päästä ylemmäksi, kunhan saa jalan oven väliin.
Jo aloitustekstissani kirjoitin, että olen muuttanut asiakaspalvelutyön perässä toiselle paikkakunnalle, mutta määräaikainen työ loppui ja koska olen maisteri ihan eri alalta kuin tuo työ niin ei siellä minulle muuta ollut. Valitettavasti en ole yhtään myynti enkä yrittäjähenkinen eikä ole pääomaa saati ideaa mihinkään yritykseen enkä halua kaivautua syvemmälle suohon sen takia. Ap
Itse jäin korkeakoulutettuna ja keski-ikäisenä vuosikymmeniä kestäneen it-uran jälkeen työttömäksi. Ensimmäinen oletus oli, että eihän tässä mitään hätää. CV on kunnossa, suhteita olemassa. Eipä vain onnistanut oletusten mukaisesti. Kymmenien tuloksettomien hakujen ja haastattelujen jälkeen "olette sijoittunut kandidaattien haastattelukierroksilla hienosti toiselle/kolmannelle sijalle, valitettavasti palkkaamme vain yhden henkilön tähän positioon jne.". Siihen vielä vielä kornonakevät päälle ja yritysten kovasti kilpaillut vähäiset rekrytoinnit kilahtivat lopullisesti jäihin.
Epätoivoisena perustin hetken mielijohteesta keväällä toiminimen kaupparekisteriin. En edes ilmoittanut sitä ALV-rekisteriin, koska ajattelin, ettei toiminta ylitä 10K € vuodessa kuitenkaan. Ei kirjanpitäjää, ei pääomaa, pelkkä Y-tunnus. Hain tuntitöitä periaatteella, että aina voin tehdä jotain hajatuntityöitä, jolleivat yritykset pysty tekemään rekypäätöksiä. Puolivuotta kärvistelin epämääräisten hajatuntitöiden avulla nippa nappa hengissä. Nyt aukesi kolmen sopparin työtilaukset, laskutusaste vähintään 100%. Elämä palaa raiteilleen. Suosittelen kokeilemaan töiden kalastelua pelkällä y-tunnuksella tavanomaisten hakujen lisänä. Tsemppiä.
Onko mielessäsi käynyt, että tuo sopii hyvin juuri sinun alallesi mutta ei monelle muulle? Onnea kuitenkin työllistymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten
Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.
No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap
Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.
Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap
Pitäisköhän sinun hakea apua kun on lukutaitokin mennyt. Missä sanoin että en halua muuta kuin myöhään nukkumista? Juurihan sanoin että työtä voi hakea tosissaan mutta silti iloita siitä että saa ainakin aamulla nukkua.
Jos sulla on pskat fiilarit niin ei muilla tarvitse olla. Olen alateeminen ikuinen pätkätyöläinen, uudelleenkouluttautunutkin.
Okei taisin ymmärtää tekstisi väärin. Toki kannattaa iloita siitä mistä voi vaikka ahdistaisi tämä työttömyys ja hakisi ahkerasti töitä. Välillä tuntuu vain, että sekin on kiellettyä sanoa työttömänä, että nauttii vaikka omassa rytmissä elämisestä ja pitkään nukkumisesta, kun sekin jo tulkitaan laiskuudeksi ja siksi ettei kiinnosta työnteko vaikka kuinka niitä töitä hakisi ja yrittäisi saada. Tämä nyt tälläistä yleishöpinaa. Ap
Juu ymmärrän. Itse olin nuorena aivan raivona työttömäksi valmistuessani 7 kk ajan. Melkein helpompaa vanhempana kun ei välitä hirveästi muiden ajatuksista. Myönnän kyllä välillä keksiväni valkoisia valheita koska ei jaksa selitellä.
Joo kyllä sitä usein raivon tunne tulee ja ihmisviha ja epäoikeudenmukaisuuden tunne. Miksi minä? En haluaisi jäädä rypemään tähän tai olla katkera, mutta välillä tuntuu siltäkin. Kumpa itsekin pystyisi välittämään vähemmän muiden mielipiteistä. Vielä en pysty. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten
Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.
No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap
Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.
Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap
Pitäisköhän sinun hakea apua kun on lukutaitokin mennyt. Missä sanoin että en halua muuta kuin myöhään nukkumista? Juurihan sanoin että työtä voi hakea tosissaan mutta silti iloita siitä että saa ainakin aamulla nukkua.
Jos sulla on pskat fiilarit niin ei muilla tarvitse olla. Olen alateeminen ikuinen pätkätyöläinen, uudelleenkouluttautunutkin.
Okei taisin ymmärtää tekstisi väärin. Toki kannattaa iloita siitä mistä voi vaikka ahdistaisi tämä työttömyys ja hakisi ahkerasti töitä. Välillä tuntuu vain, että sekin on kiellettyä sanoa työttömänä, että nauttii vaikka omassa rytmissä elämisestä ja pitkään nukkumisesta, kun sekin jo tulkitaan laiskuudeksi ja siksi ettei kiinnosta työnteko vaikka kuinka niitä töitä hakisi ja yrittäisi saada. Tämä nyt tälläistä yleishöpinaa. Ap
Juu ymmärrän. Itse olin nuorena aivan raivona työttömäksi valmistuessani 7 kk ajan. Melkein helpompaa vanhempana kun ei välitä hirveästi muiden ajatuksista. Myönnän kyllä välillä keksiväni valkoisia valheita koska ei jaksa selitellä.
Joo kyllä sitä usein raivon tunne tulee ja ihmisviha ja epäoikeudenmukaisuuden tunne. Miksi minä? En haluaisi jäädä rypemään tähän tai olla katkera, mutta välillä tuntuu siltäkin. Kumpa itsekin pystyisi välittämään vähemmän muiden mielipiteistä. Vielä en pysty. Ap
Töitä ei vaan riitä kaikille. Elämässä on kuitenkin muitakin asioita joista voi olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten
Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.
No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap
Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.
Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap
Pitäisköhän sinun hakea apua kun on lukutaitokin mennyt. Missä sanoin että en halua muuta kuin myöhään nukkumista? Juurihan sanoin että työtä voi hakea tosissaan mutta silti iloita siitä että saa ainakin aamulla nukkua.
Jos sulla on pskat fiilarit niin ei muilla tarvitse olla. Olen alateeminen ikuinen pätkätyöläinen, uudelleenkouluttautunutkin.
Okei taisin ymmärtää tekstisi väärin. Toki kannattaa iloita siitä mistä voi vaikka ahdistaisi tämä työttömyys ja hakisi ahkerasti töitä. Välillä tuntuu vain, että sekin on kiellettyä sanoa työttömänä, että nauttii vaikka omassa rytmissä elämisestä ja pitkään nukkumisesta, kun sekin jo tulkitaan laiskuudeksi ja siksi ettei kiinnosta työnteko vaikka kuinka niitä töitä hakisi ja yrittäisi saada. Tämä nyt tälläistä yleishöpinaa. Ap
Juu ymmärrän. Itse olin nuorena aivan raivona työttömäksi valmistuessani 7 kk ajan. Melkein helpompaa vanhempana kun ei välitä hirveästi muiden ajatuksista. Myönnän kyllä välillä keksiväni valkoisia valheita koska ei jaksa selitellä.
Joo kyllä sitä usein raivon tunne tulee ja ihmisviha ja epäoikeudenmukaisuuden tunne. Miksi minä? En haluaisi jäädä rypemään tähän tai olla katkera, mutta välillä tuntuu siltäkin. Kumpa itsekin pystyisi välittämään vähemmän muiden mielipiteistä. Vielä en pysty. Ap
Töitä ei vaan riitä kaikille. Elämässä on kuitenkin muitakin asioita joista voi olla onnellinen.
Niin. Puuttuuhan siitä aika iso osa. Vielä en aio luovuttaa ja koitan opiskella vaikka vielä tms. Minulla olisi vielä yli 30 vuotta työikää jäljellä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tee poikkeuksellisen hyvä linkedin-profiili ja tyrkytäitseäsi joka paikkaan. Lisää kaikki tutut ja puolitutut kontaktiksi ja kysy olisiko töitä tarjolla. Näin saat ainakin kasvatettua verkostojasi. Harjoittele myös hissipuheen pitämistä ja ole valmis pitämään sellainen, vaikka sitten taloyhtiön hississä sille naapurille. Sattumalla ja onnella kun on kanssa merkitystä.
Mieti myös mitä erityistaitoja sinulta löytyy. Tavallisia valmistuneita kauppatieteiden maistereita on maailma pullollaan. Mieti miten erottaudut joukosta. Opettele vaikka jokin ohjelmointikieli, jota monet muut ei osaa. Tai jos ohjelmointi ei ole sinun juttusi niin mieti misssä olet erityisen hyvä ja kehitä sitä taitoa paremmaksi.
Yrittäjäksi ei ehkä kannata nyt ryhtyä, kun on vaikeat ajat. Ellei sulle ole joku hyvä liikeidea.
Tiedätkä kuinka monta kertaa lähes jokainen työtön on kuullut nämä "auttavat ohjeet"? Sata miljoonaa kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä on raskaampaa kuin töissä.
Työttömän elämä on henkisesti niin paljon raskaampaa. Vaikka inhosin edellistä työtäni niin kyllä tämä työttömyys silti ahdistaa enemmän. Tosin en ollut tyytyväinen elämään huonossa väsyttävässa työssäkään, mutta ei sekään ahdistanut näin kokonaisvaltaisesti ja sain ainakin olla rauhassa ihmisten ennakkoluuloilta.
Jos työttömyys ei ahdista taloudellisesti niin en näe mitään syytä, miksi ahdistuisit muuten työttömänä olosta. Ihmisten ennakkoluulot voi tunkea takamukseen. Suurin osa ihmisistä tekee johtopäätökset ylipäätään liian kevyin perustein tietämättä juurikaan faktoja. Tähän sortuvat myös toimittajat.
Tutkikaa ja jutelkaa ihmisten kanssa, ennen kuin tuomitsette heidät nuutuneen ulkonäön tai risaisten vaatteiden ym. perusteella. Minä olen mielenterveystyötön ja nautin elämästä. Saa yrittää provosoida, mutta se on hukkaan heitettyä aikaa teidän kannaltanne.
Ensin tulen minä,sitten työ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä on raskaampaa kuin töissä.
Työttömän elämä on henkisesti niin paljon raskaampaa. Vaikka inhosin edellistä työtäni niin kyllä tämä työttömyys silti ahdistaa enemmän. Tosin en ollut tyytyväinen elämään huonossa väsyttävässa työssäkään, mutta ei sekään ahdistanut näin kokonaisvaltaisesti ja sain ainakin olla rauhassa ihmisten ennakkoluuloilta.
Jos työttömyys ei ahdista taloudellisesti niin en näe mitään syytä, miksi ahdistuisit muuten työttömänä olosta. Ihmisten ennakkoluulot voi tunkea takamukseen. Suurin osa ihmisistä tekee johtopäätökset ylipäätään liian kevyin perustein tietämättä juurikaan faktoja. Tähän sortuvat myös toimittajat.
Tutkikaa ja jutelkaa ihmisten kanssa, ennen kuin tuomitsette heidät nuutuneen ulkonäön tai risaisten vaatteiden ym. perusteella. Minä olen mielenterveystyötön ja nautin elämästä. Saa yrittää provosoida, mutta se on hukkaan heitettyä aikaa teidän kannaltanne.
Minua ei ainakaan tällä hetkellä ahdista taloudellisesti, koska on jäänyt töissä ollessa sukanvarteen hieman ja saan vielä ansiosidonnaista. Mutta tottakai ahdistaa se, jos tämä pitkittyy ja säästöt loppuu ja putoaa ansiosidonnaiselta. Nimenomaan työttömyydessä ahdistaa se kauhukuva, että tämä pitkittyy ja kohta ei saakaan enää mitään töitä. Loman kannaltahan silloin tämän voisi ottaa, jos joku tae olisi, että saan ensi kuussa vaikka töitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten
Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.
No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap
Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.
Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap
Kuule olen samaa mieltä edellisen kanssa ja mulla on takuulla enemmän kokemusta työttömydestä kuin sulla.
Mieti tätä tilannetta, jossa työttömiä työnhakijoita on 300 000 (vähintään), mutta työpaikkoja on vain työkkärin hakukoneessakin alle 20 000. Vaikka piilotyöpaikkojakin olisi tuplasti eli sanotaan vaikka 40 000, sekään ei asiaa auta kovin paljon. Ja jokainen ymmärtää että ensi vuosi olla vielä pahempi.
Se että koulutettu vakavissaan töitä hakeva ihminen ei saa töitä, EI voi olla hänen vikansa tuossa tilanteessa. Kyllä vika on ihan muualla.
Eihän tuon ymmärtäminen helpota työn saamista, mutta sen pitäisi helpottaa sitä omaa oloa. Sinussa ei ole mitään vikaa tai syytä tilanteeseen. Jos olet vielä nuori, tilanne tullee parantumaan osaltasi tulevaisuudessa.
Mutta kun emme voi elää tulevaisuudessa, sun pitää hyväksyä tilanne että tämä on nyt sinun elämääsi, ja käyttää se aika jota sinulla on omaksi hyväksesi. Kursseihin, koulutukseen, harrastuksiin, itsehoitoon tai jopa virkistäytymiseen tai laiskotteluun mielummin kuin asian itku kurkussa jauhamiseen -- viimeksimainittu kun heikentää sun oloa eikä johda yhtään minnekään positiiviseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä on raskaampaa kuin töissä.
Työttömän elämä on henkisesti niin paljon raskaampaa. Vaikka inhosin edellistä työtäni niin kyllä tämä työttömyys silti ahdistaa enemmän. Tosin en ollut tyytyväinen elämään huonossa väsyttävässa työssäkään, mutta ei sekään ahdistanut näin kokonaisvaltaisesti ja sain ainakin olla rauhassa ihmisten ennakkoluuloilta.
Olen itse ollut työssä, jossa mun terveys murrettiin kokonaan (huonot työtilat, liikaa töitä, liikaa stressiä, liikaa ylitöitä). Lisäksi kiusattiin ja kohdeltiin laittomasti. Kyllä tuossa työssä olo oli helkatin paljon raskaampaa kuin olla sen jälkeen työttömänä ja käydä oikeutta ko. pazkatyönantajaa vastaan ja hoitaa selkävammaa ja burn-outia. Ja mä olen tosi kova luu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten
Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.
No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap
Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.
Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap
Kuule olen samaa mieltä edellisen kanssa ja mulla on takuulla enemmän kokemusta työttömydestä kuin sulla.
Mieti tätä tilannetta, jossa työttömiä työnhakijoita on 300 000 (vähintään), mutta työpaikkoja on vain työkkärin hakukoneessakin alle 20 000. Vaikka piilotyöpaikkojakin olisi tuplasti eli sanotaan vaikka 40 000, sekään ei asiaa auta kovin paljon. Ja jokainen ymmärtää että ensi vuosi olla vielä pahempi.
Se että koulutettu vakavissaan töitä hakeva ihminen ei saa töitä, EI voi olla hänen vikansa tuossa tilanteessa. Kyllä vika on ihan muualla.
Eihän tuon ymmärtäminen helpota työn saamista, mutta sen pitäisi helpottaa sitä omaa oloa. Sinussa ei ole mitään vikaa tai syytä tilanteeseen. Jos olet vielä nuori, tilanne tullee parantumaan osaltasi tulevaisuudessa.
Mutta kun emme voi elää tulevaisuudessa, sun pitää hyväksyä tilanne että tämä on nyt sinun elämääsi, ja käyttää se aika jota sinulla on omaksi hyväksesi. Kursseihin, koulutukseen, harrastuksiin, itsehoitoon tai jopa virkistäytymiseen tai laiskotteluun mielummin kuin asian itku kurkussa jauhamiseen -- viimeksimainittu kun heikentää sun oloa eikä johda yhtään minnekään positiiviseen.
Näinhän se on. Miksi käyttää elämäänsä itku kurkussa jauhamiseen pidemmän päälle. Toki helpommin sanottu kuin tehty. Itse prosessoin pettymystä ja ikäviä tunteita tuomalla niitä esiin ja ehkä rypemälla niissä jonkin aikaa.. Mutta jossain kohti täytyy hyväksyä, että tämä on nyt mun elämää ja näillä nyt mennään. Ap
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työttömien laiskuuden ei huomaa vasta kuin työnantajana.
Työnantajalla luulisi olevan työntekijöitä töissä, ei työttömiä. Toisin sanoen maksa palkkaa, äläkä käytä 9€/päivä työkokeiluun pakotettuja.
.
Nämä nykyaika on lievästi sekoa. Pohitaan vakavissaan montako sukupuolta on olemassa, ja kutsutaan omia työntekijöitä työttömiksi, jos he ovat tukityöllistettyjä.
Tukityöllistetty on terminä harhaanjohtava. Ennen sellaista työtä, josta ei saanut palkkaa kutsuttiin pakkotyöksi tai orjuudeksi.
Aikaisempina vuosisatoina nykyajan tukityöllistetyt olisivat ehkä kuolleet nälkään tai olleet huonoissa köyhäintaloissa. Tukityötäkin täytyy arvostaa, veronmaksajan maksaa osan palkasta. Tsemppiä ja hatunnosto.
Tukityöllistäminen tarkoittaa nykyään enimmäkseen palkkatukea. Ihan normaalin palkanhan työntekijä siinä saa. Ihmettelen teidän kommenttejanne jotka ovat kuin jostain 1920-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten
Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.
No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap
Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.
Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap
Pitäisköhän sinun hakea apua kun on lukutaitokin mennyt. Missä sanoin että en halua muuta kuin myöhään nukkumista? Juurihan sanoin että työtä voi hakea tosissaan mutta silti iloita siitä että saa ainakin aamulla nukkua.
Jos sulla on pskat fiilarit niin ei muilla tarvitse olla. Olen alateeminen ikuinen pätkätyöläinen, uudelleenkouluttautunutkin.
Okei taisin ymmärtää tekstisi väärin. Toki kannattaa iloita siitä mistä voi vaikka ahdistaisi tämä työttömyys ja hakisi ahkerasti töitä. Välillä tuntuu vain, että sekin on kiellettyä sanoa työttömänä, että nauttii vaikka omassa rytmissä elämisestä ja pitkään nukkumisesta, kun sekin jo tulkitaan laiskuudeksi ja siksi ettei kiinnosta työnteko vaikka kuinka niitä töitä hakisi ja yrittäisi saada. Tämä nyt tälläistä yleishöpinaa. Ap
Älä missään nimessä rupea elämään muiden ihmisten mielipiteiden mukaan. Elä omaa elämääsi.
Suklaakakkulapio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis työssäkäyvähän "pääsee" vetämään sitä ihailemaansa lonkkaa ja nauttimaan elämästään tuosta noin vain, sen kun lopettaa työt. Jos et tee näin, on turha valittaa eriarvoisuudesta, koska sinä voit valita toisin kuin hyvin moni työtön. Useimmat työssäkäyvät toki mieluummin käy töissä kuin ovat työttömiä itsestäänselvistä syistä.
Tämä valinta on nimenomaan se pointti. Työssäkäyvä senkun jättäytyy työttömäksi, ihan siitä vaan, jos kateeksi käy ja hyvät tuet houkuttaa. Jos pitkästä ja lukuisista eri työnhauista huolimatta ja koulutuksesta ja työkokemuksesta huolimatta työtöntä ei valita töihin niin missä kohtaa hän itse valitsi tuon työttömyyden?
Moni työssäkäyvä ajattelee, että verorahoilla kustannetaan myös hyödyllisiä asioita, joten moraalisesti on väärin olla tekemättä töitä. Sen vuoksi sitä ei heittäydy työttömäksi.
Joskus ei tartte edes heittäytyä, vaan tulee YT:t ja monon kuva persuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee poikkeuksellisen hyvä linkedin-profiili ja tyrkytäitseäsi joka paikkaan. Lisää kaikki tutut ja puolitutut kontaktiksi ja kysy olisiko töitä tarjolla. Näin saat ainakin kasvatettua verkostojasi. Harjoittele myös hissipuheen pitämistä ja ole valmis pitämään sellainen, vaikka sitten taloyhtiön hississä sille naapurille. Sattumalla ja onnella kun on kanssa merkitystä.
Mieti myös mitä erityistaitoja sinulta löytyy. Tavallisia valmistuneita kauppatieteiden maistereita on maailma pullollaan. Mieti miten erottaudut joukosta. Opettele vaikka jokin ohjelmointikieli, jota monet muut ei osaa. Tai jos ohjelmointi ei ole sinun juttusi niin mieti misssä olet erityisen hyvä ja kehitä sitä taitoa paremmaksi.
Yrittäjäksi ei ehkä kannata nyt ryhtyä, kun on vaikeat ajat. Ellei sulle ole joku hyvä liikeidea.
Tiedätkä kuinka monta kertaa lähes jokainen työtön on kuullut nämä "auttavat ohjeet"? Sata miljoonaa kertaa.
Suoraan akateemisille (!) suunnatulta TE-toimiston maksamalta työllistymiskurssilta vuodelta 2009:
"Juu, lähihoitajille ja putkimiehille olisi töitä. Voi lähteä myös uudelle alalla vaikka oppisopimuskoulutuksen kautta. Tai perustaa yrityksen."
Kurssilaiset n. 40-v+ työttömiä, useimmilla pitkä työura jo tehty, joukossa oli yks oopperalaulaja, yks kemisti, yks pappi, yksi mikrobiologi, pari ekonomia, yks it-asiantuntijana firmojen johtopaikoilla ollut, jne...
Arvatkaa millaiset ilmeet kaikilla oli tuota kuunnellessa oli.
Tota mantraa on jauhettu siis vuosikaudet.
Vierailija kirjoitti:
Ensin tulen minä,sitten työ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömänä on raskaampaa kuin töissä.
Työttömän elämä on henkisesti niin paljon raskaampaa. Vaikka inhosin edellistä työtäni niin kyllä tämä työttömyys silti ahdistaa enemmän. Tosin en ollut tyytyväinen elämään huonossa väsyttävässa työssäkään, mutta ei sekään ahdistanut näin kokonaisvaltaisesti ja sain ainakin olla rauhassa ihmisten ennakkoluuloilta.
Jos työttömyys ei ahdista taloudellisesti niin en näe mitään syytä, miksi ahdistuisit muuten työttömänä olosta. Ihmisten ennakkoluulot voi tunkea takamukseen. Suurin osa ihmisistä tekee johtopäätökset ylipäätään liian kevyin perustein tietämättä juurikaan faktoja. Tähän sortuvat myös toimittajat.
Tutkikaa ja jutelkaa ihmisten kanssa, ennen kuin tuomitsette heidät nuutuneen ulkonäön tai risaisten vaatteiden ym. perusteella. Minä olen mielenterveystyötön ja nautin elämästä. Saa yrittää provosoida, mutta se on hukkaan heitettyä aikaa teidän kannaltanne.
Minua ei ainakaan tällä hetkellä ahdista taloudellisesti, koska on jäänyt töissä ollessa sukanvarteen hieman ja saan vielä ansiosidonnaista. Mutta tottakai ahdistaa se, jos tämä pitkittyy ja säästöt loppuu ja putoaa ansiosidonnaiselta. Nimenomaan työttömyydessä ahdistaa se kauhukuva, että tämä pitkittyy ja kohta ei saakaan enää mitään töitä. Loman kannaltahan silloin tämän voisi ottaa, jos joku tae olisi, että saan ensi kuussa vaikka töitä. Ap
Elä tässä päivässä, varaudu huomiseen mutta älä huolehdi liikaa. Se turha stressaaminen ei johda mihinkään hyvään tai rakentavaan.
Ja ikävä sanoa, säästä rahaa. Kun putoat tuosta työmarkkkinatuelle, sitten saat todella stressata oikeasti niistä raha-asioista.
Alue: Aihe vapaa
Oletko miettinyt jatko-opintoja? Nyt on hyvä aika opiskella lisää.