Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse

Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten

Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.

Jotkut eivät tajua työttömyyttä edes silloin, kun jäävät itse työttömiksi. Ystävä, joka on ollut ikänsä yhdessä hyväpalkkaisessa työssä jäi työttömäksi. Pitää itseään erilaisena, eli oikeana ja kunnollisena työttömänä, verrattuna muihin.

Suklaakakkulapio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten

Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.

No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Suklaakakkulapio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten

Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.

No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap

Kovasti koitan taistella masentumista vastaan, mutta tää on kyllä kovaa työtä koittaa jaksaa ponnistella ja pysyä toiveikkaana, kun "ei kiitosta" satelee joka suunnasta. Ap

Siis työssäkäyvähän "pääsee" vetämään sitä ihailemaansa lonkkaa ja nauttimaan elämästään tuosta noin vain, sen kun lopettaa työt. Jos et tee näin, on turha valittaa eriarvoisuudesta, koska sinä voit valita toisin kuin hyvin moni työtön. Useimmat työssäkäyvät toki mieluummin käy töissä kuin ovat työttömiä itsestäänselvistä syistä.

Vierailija kirjoitti:

Siis työssäkäyvähän "pääsee" vetämään sitä ihailemaansa lonkkaa ja nauttimaan elämästään tuosta noin vain, sen kun lopettaa työt. Jos et tee näin, on turha valittaa eriarvoisuudesta, koska sinä voit valita toisin kuin hyvin moni työtön. Useimmat työssäkäyvät toki mieluummin käy töissä kuin ovat työttömiä itsestäänselvistä syistä.

Tämä valinta on nimenomaan se pointti. Työssäkäyvä senkun jättäytyy työttömäksi, ihan siitä vaan, jos kateeksi käy ja hyvät tuet houkuttaa. Jos pitkästä ja lukuisista eri työnhauista huolimatta ja koulutuksesta ja työkokemuksesta huolimatta työtöntä ei valita töihin niin missä kohtaa hän itse valitsi tuon työttömyyden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.

Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.

JUST TÄMÄN TAKIA sinun ja muiden "korkealta tippuneiden" olis korkea aika saada äänenne kuuluviin ja tuoda esiin enemmänkin vastaavia tapauksia että se asenne työttömiin muuttuisi myös niiden syrjäkyläläisten mummujen ja pappojenkin mielessä (he kun silloin 60-70-luvuilla vain MENIVÄT töihin, eivätkä ymmärrä tätä nykyajan rekrysysteemiä ollenkaan). Työttömyys ei ole aina oma syy eikä valinta tai "huonot elämäntavat" (alkoholismi tai mt-ongelmat). Häpeää on turha tuntea, meitä on iso joukko samassa tilanteessa. 

Samaa mieltä, työttömyys voi koskea ketä vain. Kiinnitti huomiota tosin tuo viime aikoina useamminkin näkynyt ajatus siitä, että mielenterveysongelmat kuuluvat huonoihin elämäntapoihin, eli ovat itse aiheutettuja. Näinkö se nykyään nähdään? Ovatko muutkin sairaudet yleisen mielipiteen mukaan nykyisin omaa syytä, eli häpeä?

Tilastojenhan mukaan 30 % opiskelijanaisista kärsii mt-oneglmista. Millaisia työntekijöitä heistä tulee, kun paine ja stressi iskee oikeasti niskaan?

Aika huonoja. Ovat samantien saikuttamassa kun tulee vähän stressaavampi ja kiireisempi jakso. Pakenevat lomalle ja työt jäävät muille. 

Tämä ei välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa. Moni pinnistelee työnsä niin tunnollisesti, että vapaalla on täysin rätti. Silti saikkua vältellään viimeiseen asti kun juurikin halutaan olla päteviä ja luotettavia, ei tuottaa pettymystä työnantajalle. Saikutus ihan syystäkin ei ole helppoa just niille ylitunnollisille ja kilteille puurtajille, jotka tulevat unettominakin töihin.

Että sitä mt vaivaa voi potea hyvinkin huomaamatta ja kulissit pystyssä pitäen. Nuo työlusmut ja lintsarit on ihan oma ihmistyyppinsä taas, jotka suorastaan suunnittelevat sairaslomansa kalenteriin.

En usko että monikaan kunnianhimoisesti työhönsä suhtautuva saikuttelee huvikseen. Burnikset on vähän eri juttu kuin selkeät lanttuviat, jotka syövät työuskottavuutta. Ja nykyään alalla kuin alalla sitä uskottavuutta ja tehoja on oltava, itse on vaan osattava löysätä välillä. Ilman tuota itsesäätelyä ei sitten välttämättä jaksakaan.

Onhan se stressaavaa kun pahimmassa tapauksessa elää vuosia epätyydyttävässä tilanteessa ja elää elämää jota ei haluaisi elää. Jatkuvasti pyrkii johonkin mitä ei saavuta. Tyytymättömyydentunne on kalvavaa. Tiedän erään ihmisen joka päätti että ei enää hae työtä, omistautuu harrastuksilleen. Tästä on vuosia aikaa, päätös ei toimisi enää nykyään kun työttömän on pakko hakea jatkuvasti töitä. Oli tuolloin yli 50v. ja näki työnsaamisen toivottomana mitä se olikin.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se stressaavaa kun pahimmassa tapauksessa elää vuosia epätyydyttävässä tilanteessa ja elää elämää jota ei haluaisi elää. Jatkuvasti pyrkii johonkin mitä ei saavuta. Tyytymättömyydentunne on kalvavaa. Tiedän erään ihmisen joka päätti että ei enää hae työtä, omistautuu harrastuksilleen. Tästä on vuosia aikaa, päätös ei toimisi enää nykyään kun työttömän on pakko hakea jatkuvasti töitä. Oli tuolloin yli 50v. ja näki työnsaamisen toivottomana mitä se olikin.

Itsestä tuntuu kuin elämä lipuisi ohi. Yrität saavuttaa jotain mikä on niin lähellä, mutta karkaa aina. Koko energia menee siihen. Itsellä ei myöskään ole niin vahva itsetunto ettei jatkuva torjutuksi tuleminen vaikuttaisi. Tottakai siinä alkaa epäillä itseään ja valintojaan vaikkei syytä olisi ja syyttää itseään. Vaikka järjellä ajateltuna ei se ole vain minun syyni ja jos teen jo kaikkeni niin enempää en voi. Silti epäonnistumisen tunne ei helpotu vaikka kuinka järkeilisi itselleen. Välillä toivon, että kumpa opiskelu ja työ ei olisi itselle niin tärkeä asia ja kunpa en laittaisi niitä kaiken edelle. Lapsia en ole voinut tehdä työtilanteen epävarmuuden takia, joten niihinkään en voi keskittyä. Odotin, että panostus opiskeluun ja työhön toisi lopulta edes työtä, mutta ei se tuonut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se stressaavaa kun pahimmassa tapauksessa elää vuosia epätyydyttävässä tilanteessa ja elää elämää jota ei haluaisi elää. Jatkuvasti pyrkii johonkin mitä ei saavuta. Tyytymättömyydentunne on kalvavaa. Tiedän erään ihmisen joka päätti että ei enää hae työtä, omistautuu harrastuksilleen. Tästä on vuosia aikaa, päätös ei toimisi enää nykyään kun työttömän on pakko hakea jatkuvasti töitä. Oli tuolloin yli 50v. ja näki työnsaamisen toivottomana mitä se olikin.

Itsestä tuntuu kuin elämä lipuisi ohi. Yrität saavuttaa jotain mikä on niin lähellä, mutta karkaa aina. Koko energia menee siihen. Itsellä ei myöskään ole niin vahva itsetunto ettei jatkuva torjutuksi tuleminen vaikuttaisi. Tottakai siinä alkaa epäillä itseään ja valintojaan vaikkei syytä olisi ja syyttää itseään. Vaikka järjellä ajateltuna ei se ole vain minun syyni ja jos teen jo kaikkeni niin enempää en voi. Silti epäonnistumisen tunne ei helpotu vaikka kuinka järkeilisi itselleen. Välillä toivon, että kumpa opiskelu ja työ ei olisi itselle niin tärkeä asia ja kunpa en laittaisi niitä kaiken edelle. Lapsia en ole voinut tehdä työtilanteen epävarmuuden takia, joten niihinkään en voi keskittyä. Odotin, että panostus opiskeluun ja työhön toisi lopulta edes työtä, mutta ei se tuonut. Ap

Oletko miettinyt yrittäjyyttä? Tai hakea jotain muita kuin oman alan töitä? Esim. asiakaspalvelua? Myyntiä? Näistä voi päästä ylemmäksi, kunhan saa jalan oven väliin.

Vierailija kirjoitti:

Suklaakakkulapio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten

Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.

No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap

Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se stressaavaa kun pahimmassa tapauksessa elää vuosia epätyydyttävässä tilanteessa ja elää elämää jota ei haluaisi elää. Jatkuvasti pyrkii johonkin mitä ei saavuta. Tyytymättömyydentunne on kalvavaa. Tiedän erään ihmisen joka päätti että ei enää hae työtä, omistautuu harrastuksilleen. Tästä on vuosia aikaa, päätös ei toimisi enää nykyään kun työttömän on pakko hakea jatkuvasti töitä. Oli tuolloin yli 50v. ja näki työnsaamisen toivottomana mitä se olikin.

Itsestä tuntuu kuin elämä lipuisi ohi. Yrität saavuttaa jotain mikä on niin lähellä, mutta karkaa aina. Koko energia menee siihen. Itsellä ei myöskään ole niin vahva itsetunto ettei jatkuva torjutuksi tuleminen vaikuttaisi. Tottakai siinä alkaa epäillä itseään ja valintojaan vaikkei syytä olisi ja syyttää itseään. Vaikka järjellä ajateltuna ei se ole vain minun syyni ja jos teen jo kaikkeni niin enempää en voi. Silti epäonnistumisen tunne ei helpotu vaikka kuinka järkeilisi itselleen. Välillä toivon, että kumpa opiskelu ja työ ei olisi itselle niin tärkeä asia ja kunpa en laittaisi niitä kaiken edelle. Lapsia en ole voinut tehdä työtilanteen epävarmuuden takia, joten niihinkään en voi keskittyä. Odotin, että panostus opiskeluun ja työhön toisi lopulta edes työtä, mutta ei se tuonut. Ap

Oletko miettinyt yrittäjyyttä? Tai hakea jotain muita kuin oman alan töitä? Esim. asiakaspalvelua? Myyntiä? Näistä voi päästä ylemmäksi, kunhan saa jalan oven väliin.

No niin, pyhän kolminaisuuden kaksi ensimmäistä on koossa: alanvaihto ja yrittäjyys. Enää puuttuu vapaaehtoistyö.

Nimimerkillä "Ei saat*na"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaakakkulapio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten

Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.

No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap

Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.

Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se stressaavaa kun pahimmassa tapauksessa elää vuosia epätyydyttävässä tilanteessa ja elää elämää jota ei haluaisi elää. Jatkuvasti pyrkii johonkin mitä ei saavuta. Tyytymättömyydentunne on kalvavaa. Tiedän erään ihmisen joka päätti että ei enää hae työtä, omistautuu harrastuksilleen. Tästä on vuosia aikaa, päätös ei toimisi enää nykyään kun työttömän on pakko hakea jatkuvasti töitä. Oli tuolloin yli 50v. ja näki työnsaamisen toivottomana mitä se olikin.

Itsestä tuntuu kuin elämä lipuisi ohi. Yrität saavuttaa jotain mikä on niin lähellä, mutta karkaa aina. Koko energia menee siihen. Itsellä ei myöskään ole niin vahva itsetunto ettei jatkuva torjutuksi tuleminen vaikuttaisi. Tottakai siinä alkaa epäillä itseään ja valintojaan vaikkei syytä olisi ja syyttää itseään. Vaikka järjellä ajateltuna ei se ole vain minun syyni ja jos teen jo kaikkeni niin enempää en voi. Silti epäonnistumisen tunne ei helpotu vaikka kuinka järkeilisi itselleen. Välillä toivon, että kumpa opiskelu ja työ ei olisi itselle niin tärkeä asia ja kunpa en laittaisi niitä kaiken edelle. Lapsia en ole voinut tehdä työtilanteen epävarmuuden takia, joten niihinkään en voi keskittyä. Odotin, että panostus opiskeluun ja työhön toisi lopulta edes työtä, mutta ei se tuonut. Ap

Oletko miettinyt yrittäjyyttä? Tai hakea jotain muita kuin oman alan töitä? Esim. asiakaspalvelua? Myyntiä? Näistä voi päästä ylemmäksi, kunhan saa jalan oven väliin.

Jo aloitustekstissani kirjoitin, että olen muuttanut asiakaspalvelutyön perässä toiselle paikkakunnalle, mutta määräaikainen työ loppui ja koska olen maisteri ihan eri alalta kuin tuo työ niin ei siellä minulle muuta ollut. Valitettavasti en ole yhtään myynti enkä yrittäjähenkinen eikä ole pääomaa saati ideaa mihinkään yritykseen enkä halua kaivautua syvemmälle suohon sen takia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä on raskaampaa kuin töissä.

Työttömän elämä on henkisesti niin paljon raskaampaa. Vaikka inhosin edellistä työtäni niin kyllä tämä työttömyys silti ahdistaa enemmän. Tosin en ollut tyytyväinen elämään huonossa väsyttävässa työssäkään, mutta ei sekään ahdistanut näin kokonaisvaltaisesti ja sain ainakin olla rauhassa ihmisten ennakkoluuloilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaakakkulapio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten

Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.

No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap

Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.

Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap

Pitäisköhän sinun hakea apua kun on lukutaitokin mennyt. Missä sanoin että en halua muuta kuin myöhään nukkumista? Juurihan sanoin että työtä voi hakea tosissaan mutta silti iloita siitä että saa ainakin aamulla nukkua.

Jos sulla on pskat fiilarit niin ei muilla tarvitse olla. Olen alateeminen ikuinen pätkätyöläinen, uudelleenkouluttautunutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suklaakakkulapio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon ainaki tykänny olla työtön. Viimeksi töissä 2 vuotta sitten

Yksi näkökulma eriarvoisuuteen: toiset vetää päivät lonkkaa himassa ja toiset menee aamulla töihin kerryttämään verottajan kukkaroa.

No uskallan väittää, että tuo on pieni osa, joka nauttii tästä erityisemmin tai sitten hänen puoliso elättää tai on muuta varallisuutta tms. Ei tavan tallaaja tästä nauti. Tosin itselleni tässä rahan määrääkin kurjempaa on tämä kokonaisvaltainen kokemus, että vaikka mitä on yrittänyt tehdä työllistymisen eteen niin tulos voi olla se, että yhä olet työtön. Itse en ainakaan koe olevani kovin etuoikeutettu, koska korkeakoulututkinnosta ja työkokemuksesta huolimatta näin kymmenkunta työhaastattelun jälkeen olen yhä työtön. Miten mennä töihin, kun ei tule valituksi ja jollakin on aina enemmän työkokemusta silti. Ap

Kyseessä on kaksi eri asiaa, jotka voivat toki joskus liittyä toisiinsa. Voi hakea töitä tosissaan mutta silti olla heittäytymättä kärsivän työttömän rooliin. Joo, on mukava nukkua aamulla pitkään. Suomen verotulot eivät lisäänny sentilläkään vaikka työttömät eivät kotona makaisi vaan hyppisivät yhdellä jalalla.

Aika ylimielistä tekstiä. Heittäytyä kärsivän työttömän rooliin? Mites paljon sinulla on kokemusta työttömyydestä, kun et selvästi tajua, että joku voi haluta elämältään muutakin kuin myöhään nukkumista. Ap

Pitäisköhän sinun hakea apua kun on lukutaitokin mennyt. Missä sanoin että en halua muuta kuin myöhään nukkumista? Juurihan sanoin että työtä voi hakea tosissaan mutta silti iloita siitä että saa ainakin aamulla nukkua.

Jos sulla on pskat fiilarit niin ei muilla tarvitse olla. Olen alateeminen ikuinen pätkätyöläinen, uudelleenkouluttautunutkin.

Okei taisin ymmärtää tekstisi väärin. Toki kannattaa iloita siitä mistä voi vaikka ahdistaisi tämä työttömyys ja hakisi ahkerasti töitä. Välillä tuntuu vain, että sekin on kiellettyä sanoa työttömänä, että nauttii vaikka omassa rytmissä elämisestä ja pitkään nukkumisesta, kun sekin jo tulkitaan laiskuudeksi ja siksi ettei kiinnosta työnteko vaikka kuinka niitä töitä hakisi ja yrittäisi saada. Tämä nyt tälläistä yleishöpinaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis työssäkäyvähän "pääsee" vetämään sitä ihailemaansa lonkkaa ja nauttimaan elämästään tuosta noin vain, sen kun lopettaa työt. Jos et tee näin, on turha valittaa eriarvoisuudesta, koska sinä voit valita toisin kuin hyvin moni työtön. Useimmat työssäkäyvät toki mieluummin käy töissä kuin ovat työttömiä itsestäänselvistä syistä.

Tämä valinta on nimenomaan se pointti. Työssäkäyvä senkun jättäytyy työttömäksi, ihan siitä vaan, jos kateeksi käy ja hyvät tuet houkuttaa. Jos pitkästä ja lukuisista eri työnhauista huolimatta ja koulutuksesta ja työkokemuksesta huolimatta työtöntä ei valita töihin niin missä kohtaa hän itse valitsi tuon työttömyyden?

Moni työssäkäyvä ajattelee, että verorahoilla kustannetaan myös hyödyllisiä asioita, joten moraalisesti on väärin olla tekemättä töitä. Sen vuoksi sitä ei heittäydy työttömäksi.

Tee poikkeuksellisen hyvä linkedin-profiili ja tyrkytäitseäsi joka paikkaan. Lisää kaikki tutut ja puolitutut kontaktiksi ja kysy olisiko töitä tarjolla. Näin saat ainakin kasvatettua verkostojasi. Harjoittele myös hissipuheen pitämistä ja ole valmis pitämään sellainen, vaikka sitten taloyhtiön hississä sille naapurille. Sattumalla ja onnella kun on kanssa merkitystä.

Mieti myös mitä erityistaitoja sinulta löytyy. Tavallisia valmistuneita kauppatieteiden maistereita on maailma pullollaan. Mieti miten erottaudut joukosta. Opettele vaikka jokin ohjelmointikieli, jota monet muut ei osaa. Tai jos ohjelmointi ei ole sinun juttusi niin mieti misssä olet erityisen hyvä ja kehitä sitä taitoa paremmaksi.

Yrittäjäksi ei ehkä kannata nyt ryhtyä, kun on vaikeat ajat. Ellei sulle ole joku hyvä liikeidea.