Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Ja työttömien laiskuuden ei huomaa vasta kuin työnantajana.
Työnantajalla luulisi olevan työntekijöitä töissä, ei työttömiä. Toisin sanoen maksa palkkaa, äläkä käytä 9€/päivä työkokeiluun pakotettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se on, että kyllä töitä on mutta palkan maksajista on pulaa!
Vierailija kirjoitti:
Niinhän se on, että kyllä töitä on mutta palkan maksajista on pulaa!
Nykyään kaikki pitää tehdä mahdollisimman halvalla ja nopeasti hutaisten. Laatua pitää olla, mutta siitä ei halua kukaan maksaa, ei työn teettäjä, eikä asiakas, joka tuotteita ostaa.
Tästä seuraa, että kaikki teetetään halvan työvoiman maassa, joten meiltä häviää työt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työttömien laiskuuden ei huomaa vasta kuin työnantajana.
Työnantajalla luulisi olevan työntekijöitä töissä, ei työttömiä. Toisin sanoen maksa palkkaa, äläkä käytä 9€/päivä työkokeiluun pakotettuja.
Tässä näkyy juuri hyvin se käsitys, ettei töissäolo tarkoittaa palkan saamista, ei töissäoloa.
Työttömyys ei lopu menemällä töihin, vaan saamalla palkkaa. Raha määrittää sen, oletko työtön, ei se oletko töissä. Raha määrittää noille kommentoijille koko ihmisen, ei työnteko.
Nämä nykyaika on lievästi sekoa. Pohitaan vakavissaan montako sukupuolta on olemassa, ja kutsutaan omia työntekijöitä työttömiksi, jos he ovat tukityöllistettyjä.
kulkijaKulkija kirjoitti:
Mua ottaa suunnattomasti päähän tällaiset kommenti, että ”maisterit eivät voi mennä mäkkäriin töihin”. Nää edustaa juuri sellaista 1930-luvun ajattelua, että saksalaiset/maisterit ovat herrrakansaa ja slaavit/ei-maisterit ovat orjia.
Suuri osa ihmisistä olisi tyytyväisiä, jos saisivat suomalaisen ilmaisen yliopistokoulutuksen, asu Suomessa ja työpaikan mäkkärissä. Tulkaa todellisuuteen nirppanokkamaisterit.
No ei sinne oteta kuin nättejä/komeita alle 25-vuotiaita. Ei ainakaan koskaan näe. Tiedän vanhempia, jotka ovat hakeneet, eivät pääse. 25:kin alkaa olla jo niille aika vanha, sama koskee muita pikaruokapaikkoja. En tarvitse itse töitä, mutta kun olin työtön, oman alan haastatteluihin oli paljon helpmpi päästä kuin "mihin tahansa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän olet itsesi kouluttanut. Ei sitä kukaan muu ole tehnyt, tosin on maksanut opiskelut puolestasi. Itse olet valinnut opintosuuntasi, ehkä välittämättä työllistymismahdollisuudesta, kun oli niin mielenkiintoinen aihe. Nyt siis yhteiskunnan pitäisi järjestää sinulle työpaikkakin?
Mitään vastuuta omasta toiminnasta ei haluta ottaa. Sitten vaan sohvan nurkkaan masentumaan ja vaatimaan: Parantakaa minut.
Maisterit ja muut akateemiset Vauva-lehden palstalla! Haloo!
Mitä sanot, kun on kouluttautunut nimenomaan alalle, joka nousevana alana veti mutta sitten tuli stoppi? Voisi yrittää ottaa hieman pidemmänkin aikajanan huomioon, kun esittää varmoja mielipiteitään. Pidemmän ajan kuluessa tilanteet voivat muuttua, vaikka kuinka olisi kouluttautunut alalle, jolla on töitä. Joskus muutos tulee lyhyessäkin ajassa.
Uudelleen kouluttautumisesta aivan toiselle alalle on turha puhua, jos ikää alkaa jo olla eikä ole varaa heittäytyä opiskelijaksi. Ikä ei minulle itselleni olisi mikään este mutta realiteetit tulevat vastaan. Ei kannata alkaa kuusikymppisenä opiskella esimerkiksi oikeustiedettä, vaikka ala kinnostaisikin.
Rakennusala on hyvä esimerkki. Taisi olla joskus 2007-2008 kun rakennusala veti lujaa. Silloin koulutukseen haki niin paljon väkeä esim. omalla paikkakunnalla, että alle 8 keskiarvolla ei päässyt. Nyt taas se ala alkaa olla lamassa, ainakin gryndereiden mukaan töitä on vähän. Se on ehkä yksi eniten suhtanteiden mukana aaltoilevimpia aloja. Hoitoalakaan ei välttämättä työllistä ikuisesti. Ihmiset alkavat lähteä hoidattamaan itseään halvempiin hoitokoteihin lämpimiin maihin ja sinne niitä tulee, jos kysynytää on. Syntyvyys on laskenut niin paljon, että opettajia ja lastenhoitajia jää seuraavan 10 vuoden aikana työttömäksi pilvin pimein. Valmistus Suomesta on lähes jo loppunut ja vähenee koko ajan. Tiedän useampia sellaisia, jotka eivät uskoneet koskaan joutuvansa työttömäksi ja ovat silti joutuneet.
Tuhlausta on kouluttaa liikaa korkeakouluissa kun töitä ei kuitenkaan ole. Korkeakoulutuksen taso vaikuttaa monin paikoin surkealta. Katsokaapa lääketieteen lisensiaattitöitä. Muutama sivu plagiaattia lähteistä, data ajettu tilasto-ohjelmasta läpi ja lopulta todettu onko p-arvo yli tai alle jotain ja siitä päätelmä, onko havinto tilatollisesti merkitsevä. Tällaisella lääketiede ei varmasti mene eteenpäin. Koreakoulutusessa sama opetussisältö oli 20 vuotta sitten esim. 5 opintopistettä, nyt 10 - 15 op. Osaaminen on heikkoa tällaisen koulun jälkeen. Pitää vaan saada paljon opiskelijoita valmistumaan nopeasti, jotta korkeakoulu saa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasiat kirjoitti:
Valitettavasti nykyaikana työpaikat menevät suhteilla. Ei koskaan sitä parasta palkata vaan jonkun kaveri tai sukulainen. Hyvin harva pääsee töihin osaamisella enää nykypäivänä tai normaalin haun kautta. Itsekin olen yllättynyt siitä, että vaikka minulla on loistava kokemus ja koulutus, olen tehnyt monipuolisia työtehtäviä, huippuarvostelut aiemmista tehtävistä, niin omaa osaamista vastaavaa työtä on ollut todella vaikea löytää. Tietty asiaan vaikuttaa se, että olen lapseton n. 30-vuotias nainen. Lähes jokaisessa haastattelussa on sanottu, että koska olet lapseton kolmekymppinen nainen, niin sinua ei palkata joko suoraan tai epäsuorasti. Eli kysytty lapsista ym. Nyt olen sitten matalapalkkaisessa työssä, koska pakko olla jossakin työssä. Aion perustaa oman yrityksen, koska Suomi on älyttömän sovinistinen maa. Ihan älytöntä touhua, mutta sille ei voi mitään. Sveitsissä paremmin asiat, joten muutan sinne kyllä kunhan korona on laantunut.
Kaikille tässä vinkkejä nyt työnhakuun:
1. Mieti 10 yritystä, joihin haluaisit ehdottomasti töihin. Tee avoin hakemus jokaiseen näistä ellei sopivia tehtäviä ole avoinna. Jos kirjoitat avointa hakemusta, niin siinä tulee lukea seuraavat asiat: mitä tehtävää haet, miksi haet ko. tehtävää, miksi haet ko. yritykseen töihin, mikä sinua motivoi, miksi olet oikea henkilö tehtävään? Samoin CV täytyy kohdistaa jokaiseen yritykseen tarkasti. Hyviä CV-pohjia löydät Canvasta. Henkisesti turpaan tulee hakiessa, mutta älä siitä välitä vaan jatka hakemista, älä ikinä luovuta! Jos et tule valituksi, muista että yritys hävisi, et sinä. CV:ssä täytyy lukea myös saavutuksista selkeästi.
2. LinkedIn-profiili, hommaa ehdottomasti sellainen ja [1] verkostoidu yritysten päättäjien kanssa. Luonnollisesti verkostoidu erityisesti niiden yrityspäättäjien kanssa, joista koet olevan hyötyä. Tee selkeät hakusanat ja tuota sisältöä, mutta älä sellaista sisältöä josta on haittaa työnhaussa. Pysy positiivisena ja [2] haasta tarvittaessa. Eli tee niin kuin minä sanon älä niin kuin minä toimin.
[1] Tarkoitat siis sitä, että lähetän sopivien yritysten päättäjille LinkedIn-kontaktipyynnön. Mitäs sen jälkeen tapahtuu? Katsovatko muut sopivien yritysten päättäjät toistensa kontaktilistoja ja päättävät niiden perusteella, että tuollapa onkin meille sopiva työntekijä?
[2] Ymmärrän tämän, jos tarkoitat haastamista savolaisittain. Muussa tapauksessa "haasta" on typötyhjä sana. Melkein jäi askarruttamaan, mitä sillä tarkoitat, mutta vain melkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
JUST TÄMÄN TAKIA sinun ja muiden "korkealta tippuneiden" olis korkea aika saada äänenne kuuluviin ja tuoda esiin enemmänkin vastaavia tapauksia että se asenne työttömiin muuttuisi myös niiden syrjäkyläläisten mummujen ja pappojenkin mielessä (he kun silloin 60-70-luvuilla vain MENIVÄT töihin, eivätkä ymmärrä tätä nykyajan rekrysysteemiä ollenkaan). Työttömyys ei ole aina oma syy eikä valinta tai "huonot elämäntavat" (alkoholismi tai mt-ongelmat). Häpeää on turha tuntea, meitä on iso joukko samassa tilanteessa.
Samaa mieltä, työttömyys voi koskea ketä vain. Kiinnitti huomiota tosin tuo viime aikoina useamminkin näkynyt ajatus siitä, että mielenterveysongelmat kuuluvat huonoihin elämäntapoihin, eli ovat itse aiheutettuja. Näinkö se nykyään nähdään? Ovatko muutkin sairaudet yleisen mielipiteen mukaan nykyisin omaa syytä, eli häpeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
JUST TÄMÄN TAKIA sinun ja muiden "korkealta tippuneiden" olis korkea aika saada äänenne kuuluviin ja tuoda esiin enemmänkin vastaavia tapauksia että se asenne työttömiin muuttuisi myös niiden syrjäkyläläisten mummujen ja pappojenkin mielessä (he kun silloin 60-70-luvuilla vain MENIVÄT töihin, eivätkä ymmärrä tätä nykyajan rekrysysteemiä ollenkaan). Työttömyys ei ole aina oma syy eikä valinta tai "huonot elämäntavat" (alkoholismi tai mt-ongelmat). Häpeää on turha tuntea, meitä on iso joukko samassa tilanteessa.
Samaa mieltä, työttömyys voi koskea ketä vain. Kiinnitti huomiota tosin tuo viime aikoina useamminkin näkynyt ajatus siitä, että mielenterveysongelmat kuuluvat huonoihin elämäntapoihin, eli ovat itse aiheutettuja. Näinkö se nykyään nähdään? Ovatko muutkin sairaudet yleisen mielipiteen mukaan nykyisin omaa syytä, eli häpeä?
Tilastojenhan mukaan 30 % opiskelijanaisista kärsii mt-oneglmista. Millaisia työntekijöitä heistä tulee, kun paine ja stressi iskee oikeasti niskaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työttömien laiskuuden ei huomaa vasta kuin työnantajana.
Työnantajalla luulisi olevan työntekijöitä töissä, ei työttömiä. Toisin sanoen maksa palkkaa, äläkä käytä 9€/päivä työkokeiluun pakotettuja.
Tässä näkyy juuri hyvin se käsitys, ettei töissäolo tarkoittaa palkan saamista, ei töissäoloa.
Työttömyys ei lopu menemällä töihin, vaan saamalla palkkaa. Raha määrittää sen, oletko työtön, ei se oletko töissä. Raha määrittää noille kommentoijille koko ihmisen, ei työnteko.
Nämä nykyaika on lievästi sekoa. Pohitaan vakavissaan montako sukupuolta on olemassa, ja kutsutaan omia työntekijöitä työttömiksi, jos he ovat tukityöllistettyjä.
Tukityöllistetty on terminä harhaanjohtava. Ennen sellaista työtä, josta ei saanut palkkaa kutsuttiin pakkotyöksi tai orjuudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun maisterit täällä valittavat "ei ole oman alan töitä". No hakekaa sitten muihin töihin tai ryhtykää yrittäjiksi. Valittaminen ei vie asioita mihinkään suuntaan.
Maisteri katsotaan ylikoulutetuksi, tai jopa koulutukseltaan kokonaan työhön sopimattomaksi, joka lähtee sitten kuitenkin oman alansa töihin, heti kun niitä saa.
Hae siinä sitten vieraan alan töitä.
Itse olen sikäli onnekas, että pääsin kesätöiden ja harjoittelun kautta diplomityöntekijäksi ja sitten vakituiseksi eli sain kasvaa sisään.
Nykyään yritys palkkaa vain valmiita vuosien kokemuksen omaavia ammattilaisia.
Työttömänä on paha olla. Kaikki vaan haukkuu, syyllistää ja arvostelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömänä on raskaampaa kuin töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
Minkähän laisista varastohommista mahtaa olla kyse, kun itse rahoitin opiskelujeni ekat vuodet tekemällä varastohommia ja palkka oli parhaimmillaan nykyrahaksi muutettuna noin 1700€/kk brutto (nettoa en enää muista)
Nykyään tienaan nippa nappa yli 3000€/kk netto.DI 50
Tuskin mistään varastohommasta tuollaisia summia saa nettona. Vanhassa työpaikassani keräilijöillä oli kyllä mahdollisuus n. 3000€/kk bruttopalkkaan yölisien puolelle venyvillä ylitöillä ja hullun tavalla raatamalla tuotantopalkkioiden perässä. Ei sellaista tahtia kukaan kyllä montaa kuukautta putkeen jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
Minkähän laisista varastohommista mahtaa olla kyse, kun itse rahoitin opiskelujeni ekat vuodet tekemällä varastohommia ja palkka oli parhaimmillaan nykyrahaksi muutettuna noin 1700€/kk brutto (nettoa en enää muista)
Nykyään tienaan nippa nappa yli 3000€/kk netto.DI 50
Tuskin mistään varastohommasta tuollaisia summia saa nettona. Vanhassa työpaikassani keräilijöillä oli kyllä mahdollisuus n. 3000€/kk bruttopalkkaan yölisien puolelle venyvillä ylitöillä ja hullun tavalla raatamalla tuotantopalkkioiden perässä. Ei sellaista tahtia kukaan kyllä montaa kuukautta putkeen jaksanut.
Eräässä hyvin isossa työpaikassa jouduttiin pienentämään tuotantopalkkioita sen vuoksi, että moni teki muutaman kuukauden töitä hulluna, repi kroppansa sillä hajalle ja oli sitten pitkällä saurauslomalla. Takaisin töihin, hirmutulokset ja pitkä sairausloma. Ja kun loman sai selkä- tai niskavaivan vuoksi, yksikään lääkäri ei uskaltanut epäillä sitä, oliko vaiva oikeasti olemassa vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja työttömien laiskuuden ei huomaa vasta kuin työnantajana.
Työnantajalla luulisi olevan työntekijöitä töissä, ei työttömiä. Toisin sanoen maksa palkkaa, äläkä käytä 9€/päivä työkokeiluun pakotettuja.
.
Nämä nykyaika on lievästi sekoa. Pohitaan vakavissaan montako sukupuolta on olemassa, ja kutsutaan omia työntekijöitä työttömiksi, jos he ovat tukityöllistettyjä.
Tukityöllistetty on terminä harhaanjohtava. Ennen sellaista työtä, josta ei saanut palkkaa kutsuttiin pakkotyöksi tai orjuudeksi.
Aikaisempina vuosisatoina nykyajan tukityöllistetyt olisivat ehkä kuolleet nälkään tai olleet huonoissa köyhäintaloissa. Tukityötäkin täytyy arvostaa, veronmaksajan maksaa osan palkasta. Tsemppiä ja hatunnosto.
Vierailija kirjoitti:
Tuhlausta on kouluttaa liikaa korkeakouluissa kun töitä ei kuitenkaan ole. Korkeakoulutuksen taso vaikuttaa monin paikoin surkealta. Katsokaapa lääketieteen lisensiaattitöitä. Muutama sivu plagiaattia lähteistä, data ajettu tilasto-ohjelmasta läpi ja lopulta todettu onko p-arvo yli tai alle jotain ja siitä päätelmä, onko havinto tilatollisesti merkitsevä. Tällaisella lääketiede ei varmasti mene eteenpäin. Koreakoulutusessa sama opetussisältö oli 20 vuotta sitten esim. 5 opintopistettä, nyt 10 - 15 op. Osaaminen on heikkoa tällaisen koulun jälkeen. Pitää vaan saada paljon opiskelijoita valmistumaan nopeasti, jotta korkeakoulu saa rahaa.
Nyt et ihan ymmärrä LL-tutkinnon ideaa. Ei syvärien tarkoitus olekaan tuottaa mitään tutkimusta, jolla lääketiede menee eteenpäin ja se on tarkoituksella gradua paljon vähemmän vaativampi juttu. Kyseessä on hyvin pitkälle ammattikoulututkinto prekliinisten opintojen jälkeen.
Jos ottaa päähän tämä epäoikeudenmukaisuus, niin miksi ette kaikki hae sitten sinne lääkikseen. Nykyään pääsee työmarkkinoille myös ottamalla pankkilainan ja käymällä esim. Latviassa lääkiksen. Laatu ei taida olla mitä parhain, mutta paperit saa käteen... Sitten vain työmarkkinoille kokeilemaan mitä ihanuutta se on, mutta valitkaa työpaikka oikein, jotta työkyky riittää edes sen opintolainan maksuun!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
JUST TÄMÄN TAKIA sinun ja muiden "korkealta tippuneiden" olis korkea aika saada äänenne kuuluviin ja tuoda esiin enemmänkin vastaavia tapauksia että se asenne työttömiin muuttuisi myös niiden syrjäkyläläisten mummujen ja pappojenkin mielessä (he kun silloin 60-70-luvuilla vain MENIVÄT töihin, eivätkä ymmärrä tätä nykyajan rekrysysteemiä ollenkaan). Työttömyys ei ole aina oma syy eikä valinta tai "huonot elämäntavat" (alkoholismi tai mt-ongelmat). Häpeää on turha tuntea, meitä on iso joukko samassa tilanteessa.
Samaa mieltä, työttömyys voi koskea ketä vain. Kiinnitti huomiota tosin tuo viime aikoina useamminkin näkynyt ajatus siitä, että mielenterveysongelmat kuuluvat huonoihin elämäntapoihin, eli ovat itse aiheutettuja. Näinkö se nykyään nähdään? Ovatko muutkin sairaudet yleisen mielipiteen mukaan nykyisin omaa syytä, eli häpeä?
Tilastojenhan mukaan 30 % opiskelijanaisista kärsii mt-oneglmista. Millaisia työntekijöitä heistä tulee, kun paine ja stressi iskee oikeasti niskaan?
Aika huonoja. Ovat samantien saikuttamassa kun tulee vähän stressaavampi ja kiireisempi jakso. Pakenevat lomalle ja työt jäävät muille.
Mua ottaa suunnattomasti päähän tällaiset kommenti, että ”maisterit eivät voi mennä mäkkäriin töihin”. Nää edustaa juuri sellaista 1930-luvun ajattelua, että saksalaiset/maisterit ovat herrrakansaa ja slaavit/ei-maisterit ovat orjia.
Suuri osa ihmisistä olisi tyytyväisiä, jos saisivat suomalaisen ilmaisen yliopistokoulutuksen, asu Suomessa ja työpaikan mäkkärissä. Tulkaa todellisuuteen nirppanokkamaisterit.