Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Sori, kukaan työssäkäyvä ei usko sun vuodatusta. Halveksittavia asioita ovat esim. se, ettet pitänyt pätkätyöstä, vaan pelkästään siedit sitä, ja pidit sitä alempiarvoisena. Ja tosiasiahan (LOL) on se, että et yritä riittävästi, haet liian korkea-arvoisiin paikkoihin. Kouluttaudu uudelleen vaikka lähihoitajaksi, niin löydät pätkätöitä vähän helpommalla. Sillä ei ole mitään väliä sovellutko oikeasti lähihoitajaksi. Jos olet sitä mieltä, ettei se työ sovi sinulle, niin olet ylimielinen, ja nautit enemmän sohvalla makoilusta.
Kuten itsekin sanoit, tämän kaltaisia mielipiteitä sinullakin oli ennen. Joten turha yhtään nyt yrittää kouluttaa niitä, joilla on näitä samoja mielipiteitä edelleen. Vahvistat vain heidän ennakkoasenteitaan.
Aika pitkä ketju kerkesi tulla ennen ensimmäistä työttömiä kunnolla halveksivaa kommenttia. Ei kuule pätkääkään voisi kiinnostaa ainakaan tuollaisen asenteen ja suorastaan typerän mielipiteen omaavan ihmisen mielipide. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sori, kukaan työssäkäyvä ei usko sun vuodatusta. Halveksittavia asioita ovat esim. se, ettet pitänyt pätkätyöstä, vaan pelkästään siedit sitä, ja pidit sitä alempiarvoisena. Ja tosiasiahan (LOL) on se, että et yritä riittävästi, haet liian korkea-arvoisiin paikkoihin. Kouluttaudu uudelleen vaikka lähihoitajaksi, niin löydät pätkätöitä vähän helpommalla. Sillä ei ole mitään väliä sovellutko oikeasti lähihoitajaksi. Jos olet sitä mieltä, ettei se työ sovi sinulle, niin olet ylimielinen, ja nautit enemmän sohvalla makoilusta.
Kuten itsekin sanoit, tämän kaltaisia mielipiteitä sinullakin oli ennen. Joten turha yhtään nyt yrittää kouluttaa niitä, joilla on näitä samoja mielipiteitä edelleen. Vahvistat vain heidän ennakkoasenteitaan.
Ja sitä paitsi minulla on kyllä muitakin suunnitelmia kuin lähihoitajakoulutus, koska maailmassa on muitakin työllistäviä aloja. Uudelleen koulutus on kuule mielessä niin miten niin en yritä tarpeeksi? Kommentillasi paljastat vain oman yksinkertaisuutesi ja suorastaan ilkeyden, joten vaikea ottaa sinua tosissaan jo sen takia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Voit hakea ja tehdä myös alhaisempia töitä, niitä joita tekee suuri osa tämän maan työtätekevistä. Nuohan ovat usein varsin ruumiillisia töitä ja niitähän moni vierastaa.
Ei tarvitse mennä ruumilliseen työhön, toimistotöitä on kyllä tarjolla, ei kyllä välttämättä mitään esimiestason tehtäviä, mutta silti, mukavampaa kuin ruumillinen työ. Entiselle johtajalle kyllä löytyy toimistotyötä, kokemustahan sinulta ei ainakaan puutu, sinulla on tietotaitoa jota ei ihan joka konttorirotalla ole ja voit olla suureksi avuksi uudelle esimiehellesi. Älä luovuta.
Ei niihin toimistohommiin noin vain mennä. Kävin keväällä useassa haastattelussa, yleensä hakijoita vähintään 50. Mulla on alan koulutus enkä usko, että ihan mielellään ottavat sihteerin töihin pomoa.
Niinpä. Ei työnantajilla ole mitään intressiä käyttää aikaa jatkuvaan haastattelu-ja rekryrumbaan, joten jokainen voi kohdallaan miettiä, palkataanko siihen sihteerin paikkaan niistä 50 hakijasta juurikin se kokenein sihteeri, vai joku jolla on pitkä esimieskokemus ja siten mahdollisesti a) ei pysy lestissään b) hakee koko ajan muualle aikaisempaa työtään vastaaviin paikkoihi ja kohta saadaankin aloittaa paikan täyttö uudelleen.
Työnantajien pitäisi hyödyntää eri tutkintoja laajemmin ja alanvaihdon pitäisi olla helpompaa. Kannustetaan opiskelemaan uutta koko elämä, mutta etenkin huonossa työllisyystilanteessa oleville, jotka eniten sitä tarvitsisivat, tehdään siitä vaikeaa. Kärjistettynä jos hakee ruuvinpyörittäjäksi, niin pitää olla täsmälleen 5 v kestävä ruuvinpyörityskoulutus, jos taas mutterinpyörittäjäksi niin pitää olla 5v mutterinpyörittäjäkoulutus. Läheltä liippaa, mutta ei aivan. Eikä kumpikaan koulutus takaa, että valmistuessa enää saisi töitä.
Samaan aikaan kokoaikaisesti työssä käyvät haaveilevat osa-aikaisuudesta ja muusta työaikajoustosta, mutta sekään ei onnistu. Kun otin sukulaisten kanssa esille keskusteluun, että mitä jos kaikilla olisi vaikka sitten se 6h työpäivä, ihmiset olisivat ehkä tyytyväisempiä työn ja vapaa-ajan suhteeseen sekä työntekijöitä tarvittaisiin enemmän. He flippasivat, eihän niin voi olla kun ei ennenkään!
Kai pointtini tässä avautumisessa on, että yhteiskunnan tasolla pitäisi tehdä jotain. Vaikka kannustimia työnantajalle työttömän palkkaamiseen. Tai lyhennetty työaika kokeiluun, en tiedä, jotain! Tässä on yksittäiset työttömät voimattomia tilanteen edessä. Totuus on että yrityksestä ja ahkeruudesta ei aina saa mitään palkintoa. Ei saa yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Ei erityisasiantuntijat ole työttöminä vaan nimenomaan nuo väliportaan päälliköt ja helposti korvattavat johtajat, joita pörssifirman pitääkin uskottavuuden vuoksi ajoittain tiputella. Kannattaa hankkia erityisosaamista eikä mitään hallinnollista esimiesasemaa, jos mielii pysy eläkeikään työmaailmassa.
Terveisiä HR -osaston luolasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen suhteellisen vastavalmistunut oikeustieteen maisteri, keskinkertaiset paperit, hyvä gradu. Suoritin myös asianajotutkinnon valmistumisen loppuvaiheessa. Opiskeluaikana kaksi harjoittelupaikkaa josta todella hyvät työtodistukset.
Nyt: työtön jo toista vuotta. Haastatteluissa olen käynyt mutta aina joku menee oikealta ohitse. Olen opiskellut erittäin hankalassa elämäntilanteessa ja joutunut nostamaan ison määrän opintolainaa. Ajattelin opiskellessa, että valmistumisen jälkeen elämä helpottaa.
En tiedä milloin pitäisi luovuttaa, jättää koulutus cv.stä pois ja alkaa hakemaan siivoojan paikkoja...
Miksi ihmeessä et perustanut omaa firmaa? Asianaja on niitä helpoimpia ammatteja ruveta yrittäjäksi kun pääomaa ei tarvita käytännössä lainkaan, koska ei tarvita mitään välineitä, vain tietokone ja parit lisenssit ei välttämättä edes tiloja alkuun. Toinen yhtä helppo ala olla yrittäjä on kirjanpitäjä: työtä voi tehdä omassa olohuoneessaan, joten ei tarvitse niin hirveästi pystyä laskuttamaankaan ja silti tienaa enemmän kuin työttömänä -ja asiakkaita kyllä riittää.
Vierailija kirjoitti:
Mä tipuin 40v iässä johtoryhmästä työttömäksi, kun firma ei halunnutkaan mua enää äitiysloman jälkeen takaisin. Sain 4kk palkan irtisanomisrahaa ja luulin että kyllä heti saan töitä kun 10v kokemus johtoryhmätasolta. Luulin väärin. Yli vuosi mennyt jo ja olen erittäin pahasti ahdistunut ja uneton tän stressin takia.
Jostain luin että työttömistä yli 20% on erityisasiantuntijoita, päälliköitä, johtajia. Silti työttömistä puhutaan yhdellä tavalla, että he ovat syrjäytynyttä rupusakkia. Tän takia häpeän tilannettani syvästi.
Ihmiset heti nyt siis lopettakaa tää häpeäminen. Minkä saakerin takia ihmiset häpee sitä, että joku TOINEN ei palkkaa heitä? Eihän se ole sun vika jos jollekin ei kelpaa. Asia olis eri jos et olis viitseliäs tekemään tilanteelles mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riittämättömyyden tunne on jotain ihan kamalaa. Onko sitä turhaan opiskellut 6 vuotta yliopistossa? Eikö se ollutkaan minkään arvoista? Ei kutsuta edes haastatteluihin.
Kavereita ei meinaa kehtaa tavata kun hävettää vastata kuulumisten kyselyihin. Vanhemmat sukulaiset kehottaa vaan menemään töihin ja kysymään paikan päältä, kyllähän tekevälle nyt aina töitä löytyy. Siinä alkaa itsekin epäillä itseään ja omaa osaamista, entä jos tämä onkin omaa syytäni ja olen ihan huono?
Onneksi nyt kävi mieletön mäihä ja löytyi oman alan työpaikka työllistävän koulutuksen kautta. Edellinen vuosi oli kuitenkin todella rankka, tsemppiä ihan jokaiselle samassa tilanteessa. Nykyinen työmarkkinajärjestelmä on ihan kamala, sen uhriksi joutuminen ei tee kenestäkään yhtään vähäarvoisempaa ihmistä.
Samanlaisia kokemuksia täälläkin. Etenkin tuo, kun vanhemmat sukulaiset ja jopa omat vanhemmat ihmettelee ja kummastelee, mikset ole vieläkään saanut töitä, ja tyrkyttää "hyviä" neuvojaan, että "mene kiertämään ovelta ovelle, kysyt joka paikasta pääseekö töihin, niin kyllä niitä töitä varmasti löytyy. Niinhän se Pekkakin (nimi muutettu) silloin vuonna -86...". Omatkin vanhemmat elää vielä siinä ajassa, jolloin töitä voi saada vain menemällä paikan päälle kysymään, eivätkä tajua, millaista työelämä ja sinne pääseminen nykyään on. Ymmärrän, että toimivat oman ymmärryksensä mukaan ja tarkoittivat hyvää, mutta oma jaksaminen oli tosi kovalla koetuksella eikä vanhempien luona tehnyt mieli vieraillakaan kun työttömänä olin.
Muistan tuon hyvin. Opin välttämään tiettyjen kavereiden vanhempia, joiden uteliaisuudella ei ollut mitään rajaa.
Missä olet töissä? Ai jaa, et missään?
Miten voikin yhden kysymyksen ympärille tiivistyä niin paljon. Ja se hiljaisuus ja vaivautuneisuus sen jälkeen, kun paljastuu, että ei olekaan töissä. Tekisi mieli sanoa, että älä pelkää ei se tartu. Itse vielä helahdan ihan punaiseksi ja koen tarvetta jotain selitellä, että on tässä ollut haastatteluita ja on opiskelusuunnitelmia. Miksi edes pitäisi selitellä, en ole jokaiselle tutulle mitenkään selitysvelvollinen omasta elämästäni. Miten te muut työttömät vastaatte uteliaiden kysymykseen, että missäs olet töissä?
Sanon olevani mielenterveyskuntoutuja. Totta se onkin.
Olen alkanut nauttia kysyjän kiemurtelusta, enkä enää yritäkään auttaa niitä puheenaiheen vaihtamisessa. Oppikoot, että hullut ja luuserit ovat kaikkialla keskuudessamme eikä niitä ruojia edes päältäpäin tunnista! Viaton DI voi joutua sellaisen viereen istumaan jopa karonkassa!
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Kun kerran asiat on näin että suhteilla pääsee töihin, miksei ihmiset sitten käytä sitä konstia auttaakseen läheisiään pääsemään töihin? Näin tein itse. Sukulaispoikani oli kovaa vauhtia syrjäyttämässä, pelasi vaan tietokoneella ja kuulemma lähetti hakemuksia firmoihin. Aloin kuitenkin epäilemään hakeeko edes oikeasti mihinkään ja vaikka hakikin, mitä se hyödyttää kun jätkä valvoi yöt ja nukkui päivät puhelin äänettömällä? Ei ne työnantajat yöllä soita.
Mä puutuin tähän asiaan kun ei edes omia vanhempiaan kiinnostanut. Kysyin omalta pomoltani voisiko hän tulla ees kuukaudeksi töihin saadakseen vähän täytettä CV:hen. Ja se kävi. Hommat sujuivat niin hyvin, että sai jatkoakin. Oli alussa lähinnä kiire/lomatuurari mutta kun hommat sujuivat hyvin, sai lopulta jäädä vakituisesti.
Ja on meillä muutenkin työntekijöiden sukulaispoikia ja -likkoja ollut töissä. Yleensä kesätöissä, mutta mun kohdalla nyt oli yli parikymppisestä jäbästä kyse, eli hän oli jo selvästi syrjäytymisvaarassa. Kyllä minusta läheisilläkin on joku vastuu huolehtia nuorisosta. Ei vain vanhemmilla.
Jos olet töissä ja työpaikassasi on paljon töitä, eikä kyseessä ole mikään koulutusta vaativa ala, voit hyvin kysyä pomolta voisiko se sun sukulainen päästä sinne edes vähäksi aikaa.
Puuttukaa asioihin älkääkä vaan katsoko sivusta kun nuori läheinen syrjäytyy!
Ja vaikka olisi vähän vanhemmastakin henkilöstä kyse, ainahan voit kysyä pomoltasi voisiko hän päästä edes vähäksi aikaa.
Ei se ota jos ei annakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon nyt 1,5 vuotta kierrellyt ja kaarrellut kun naapuri kyselee lomat, työkuulumiset ja pekkaspäivät. Aluksi ahdisti, koska haen koko ajan töitä, mutta nyt alkanut jo pikku hiljaa hieman huvittaa. Uteliaisuus, huh huh! Jos sanon, että töitä ei ole, niin jatkon kysymykset liittyy siihen joko niitä töitä on sit saatu. En ikinä kehtais kysellä tollasia. Se on henkilökohtaisempaa kuin seksielämä, näin se on jos on joutunut olemaan pitkään työtön.
Työttömyys on kuin seksin puute. Jos sitä on niin se on vain 10% ajatuksissa, mutta jos sitä ei ole niin se täyttää 90%ajatuksista ja elämästä.. Itseä ainakin ahdistaa tämä tilanne ja tuntuu, että kaikilla muilla on töitä ja itse on vain ilman sitä. Ärsytys on myös samanlaista kuin olisi puutteessa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys on ihmisen parasta aikaa, jokainen työpäivä lyhentää elämää keskimäärin kahdeksalla tunnilla.
Niinhän sitä nuorena ajattelee. Sorruin siihen itsekin. Jos olet samaa mieltä vielä kuuskymppisenä sen voi allekirjoittaa.
Itse olen asennoitunut nyt sillä tavalla, että en edes yritä löytää loppuelämäksi hommia vaan erilaisia "projekteja", toisin sanoen pätkätöitä ja keikkahommia. Korkeakoulutus löytyy melko tavanomaiselta alalta ja sen lisäksi avoimessa suorittanut kursseja aina ollessani työtön. Positiivisena puolena työttömyydessä on aika itsensä kehittämiseen, kaikenlaisia luovuutta ja käsitöitä vaatia projekteja saanut aikaan aina työttömänä. Negatiivisena puolena niukka elintaso ja paineet työttömyydestä. Perhettäkään en ajatellut perustaa tässä tilanteessa. Mutta uskon että tulevaisuudessa jokin työpaikka tärppää jotta saisi edes kohtuulliset tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Itse taas olen lukenut, että 70 % töistä menee muuten kuin julkisella haulla, mikä nyt on hieman eri asia, kuin suhteilla töihin pääseminen. Tämä pitää sisällään mm. itsenäisesti töitä hakeneet.
Työnhaussa toki tarvitaan tuuria, mikään ei tule puhtaasti omilla ansiolla. Mutta on vähän myös outoa ajatella, että suhteet eivät olisi mitenkään ansaittuja. Toki, jos menet isän firmaan vain koska olet isäsi tytär, niin silloin joo. Mutta jos sinua pyydetään, koska sinut tiedetään hyväksi tekijäksi, niin eikö silloin ole kysymyksessä omat ansiot?
Oikeastiko nykyään haetaan vain töihin jotka on julkisesti haussa....
Olen kaikki elämäni 3 työpaikkaa saanut ihan itse paikalla käymällä, enkä edes tiennyt , olisiko mitään työtä tarjollakaan.Jokaiseen pääsin.
Kannattaa vaan soittaa eri paikkoihin ja kysyä, voiko tulla käymään, siitä saattaa työpaikka yllättäen löytyä.
Varmaan olet tässä elämäsi kolmannessa työpaikassa ollut kymmeniä vuosia, kun et tiedä, että nykyisin työpaikkoja ei haeta soittelemalla tai piipahtamalla paikan päällä kyselemässä.
Mitähän ne sanoisi vaikka tuossa lähikaupassa jos vaan "menisin" sinne pleksin taakse istumaan ja huutaisin että täällä on vapaa kassa. Jos ei onnistu niin melko lähellä on myös pankki ja yksityinen terveysasema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
No... niitä maistereita ja tohtoreita kyllä tarvitaan. Varastomiehenä ilmeisesti sinä voisit diagnosoida sairaat, kehittää rokotteita, laskea siltojen lujuuslaskelmia, johtaa vaikeaa isoa organisaatiota.. tässä vain muutama esimerkki.
On hirveää resurssintuhlausta kouluttaa kalliilla maisteri/tohtori ja jättää sitten se tietotaito hyödyntämättä.Tulevaisuudessa tekoäly tekee nuo kaikki hommat ..
Sincc
Tää on hassu tää "tekoäly tekee tulevaisuudessa kaikki ajattelua vaativat hommat" -ajatus. Vähän sama logiikka, kun että sanoisi matikan yo-kirjoitusten olevan turhat, kun mukana saa olla laskin, joka laskee ne kaikki laskut. Tai miks kukaan opiskelee yliopistossa matematiikkaa, kun laskin on jo keksitty :D
Mutta symppaan keskustelun aloittajaa täysillä, olen itsekin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ja työttömyydestä kärsinyt. Nyt taas kolmen vuoden määräaikaisuus omalta alalta, mutta kyllä ne työttömyysajat musersi siinä määrin, että asennoidun kuin tämä olisi viimeinen työni ikinä. Kuten täälläkin oli joku jo kommentoinut, niin kannattaa vaan ennemmin ottaa se asenne, että olen työtön ja jos töitä välillä saakin, se on vaan plussaa.
Minuus pitää vaan rakentaa jonkun pysyvämmän asian varaan, kuin työn. Asioiden, joihin voi itse oikeasti vaikuttaa. Siihen työnsaantiin kun ei lopulta voi. Ja ne jotka jaksaa moralisoida työttömiä on itse niitä, joiden elämältä kyllä tippuu pohja työttömyyden osuessa omalle kohdalle... Koittaa vaan itse olla vahvempi siitä halveksunnasta huolimatta, päästä sen yläpuolelle ja rakentaa omalle elämälle joku toinen merkitys kuin työ. Silloin on oikeasti henkisesti vahva ja elämä omissa käsissä, eikä haittaa jos jotkut yhä pitää pummina ja asenneongelmaisena ja mitä vielä. Ihan sama.
Tosin tällainen henkinen lujuus ja merkityksen rakentaminen muun kuin työn ympärille on kyllä tässä yhteiskunnassa vaikeaa sekin. Itse vielä matkalla sinne, mutta sata kertaa mielummin henkisesti vapaa "pummi", kuin koko elämänsä ja identiteettinsä työn varaan rakentanut ja muita alaspäin katsova työllistynyt. En jaksa elämääni elää epätoivoisesti yrittäen sopeutua siihen yhteiskuntaan ja aikaan, johon satuin syntymään. Elän vaan elämää ja jossen "kelpaa" ja sopeudu niin voivoi.
Tsemppiä kaikille työttömyydestä kärsiville!
Upea kirjoitus!
Standing ovation!
Viimeinen kappale tiivistää hyvin, mihin kannattaa pyrkiä, jos ei meinaa päästä kapitalismin rattaisiin mukaan.
Kukaan ei ole kuolinvuoteellaan katunut, että "voi, kun olisin tehnyt enemmän töitä". Ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se hyvä koulutus ole koskaan taannut kenellekään töitä tai hyvää palkkaa.
Yksi iso tekijä tässä taitaa olla se, että Suomessa on jo liikaa korkeasti koulutettuja ihmisiä joille ei vaan yksinkertaisesti ole töitä. Siinä tulee sellanen mukava asia vielä eteen ettet saa edes paskapalkkaisia hanttihommia kun olet opiskellut liikaa.
Itse vedän varastotöistä yli 3000€ kuussa käteen ihan peruskoulupohjalta eikä tarvi miettiä töiden jälkeen töitä, eikä mitään siihen liittyvää. Pitää vaan huolen, että on seuraavana päivänä ajoissa töissä ja hoitaa työajalla ne duunit mitä tarvii.
Jos kaikki olisivat maistereita, tohtoreita tai vastaavia, ei maailmassa enää tapahtuisi mitään koska kaikki työt jäisivät hoitamatta.
No... niitä maistereita ja tohtoreita kyllä tarvitaan. Varastomiehenä ilmeisesti sinä voisit diagnosoida sairaat, kehittää rokotteita, laskea siltojen lujuuslaskelmia, johtaa vaikeaa isoa organisaatiota.. tässä vain muutama esimerkki.
On hirveää resurssintuhlausta kouluttaa kalliilla maisteri/tohtori ja jättää sitten se tietotaito hyödyntämättä.Tulevaisuudessa tekoäly tekee nuo kaikki hommat ..
Sincc
Tää on hassu tää "tekoäly tekee tulevaisuudessa kaikki ajattelua vaativat hommat" -ajatus. Vähän sama logiikka, kun että sanoisi matikan yo-kirjoitusten olevan turhat, kun mukana saa olla laskin, joka laskee ne kaikki laskut. Tai miks kukaan opiskelee yliopistossa matematiikkaa, kun laskin on jo keksitty :D
Mutta symppaan keskustelun aloittajaa täysillä, olen itsekin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ja työttömyydestä kärsinyt. Nyt taas kolmen vuoden määräaikaisuus omalta alalta, mutta kyllä ne työttömyysajat musersi siinä määrin, että asennoidun kuin tämä olisi viimeinen työni ikinä. Kuten täälläkin oli joku jo kommentoinut, niin kannattaa vaan ennemmin ottaa se asenne, että olen työtön ja jos töitä välillä saakin, se on vaan plussaa.
Minuus pitää vaan rakentaa jonkun pysyvämmän asian varaan, kuin työn. Asioiden, joihin voi itse oikeasti vaikuttaa. Siihen työnsaantiin kun ei lopulta voi. Ja ne jotka jaksaa moralisoida työttömiä on itse niitä, joiden elämältä kyllä tippuu pohja työttömyyden osuessa omalle kohdalle... Koittaa vaan itse olla vahvempi siitä halveksunnasta huolimatta, päästä sen yläpuolelle ja rakentaa omalle elämälle joku toinen merkitys kuin työ. Silloin on oikeasti henkisesti vahva ja elämä omissa käsissä, eikä haittaa jos jotkut yhä pitää pummina ja asenneongelmaisena ja mitä vielä. Ihan sama.
Tosin tällainen henkinen lujuus ja merkityksen rakentaminen muun kuin työn ympärille on kyllä tässä yhteiskunnassa vaikeaa sekin. Itse vielä matkalla sinne, mutta sata kertaa mielummin henkisesti vapaa "pummi", kuin koko elämänsä ja identiteettinsä työn varaan rakentanut ja muita alaspäin katsova työllistynyt. En jaksa elämääni elää epätoivoisesti yrittäen sopeutua siihen yhteiskuntaan ja aikaan, johon satuin syntymään. Elän vaan elämää ja jossen "kelpaa" ja sopeudu niin voivoi.
Tsemppiä kaikille työttömyydestä kärsiville!
Upea kirjoitus!
Standing ovation!
Viimeinen kappale tiivistää hyvin, mihin kannattaa pyrkiä, jos ei meinaa päästä kapitalismin rattaisiin mukaan.
Kukaan ei ole kuolinvuoteellaan katunut, että "voi, kun olisin tehnyt enemmän töitä". Ei kukaan.
Kyllä tuossa oli oivallusta kerrakseen, toki sitä itsekin tuollaisia pyörittelee välillä, mutta vielä en itse ole niin vahva, että olisin pystynyt sisäistämään tuon täysin. Vielä tunnen häpeää ja koen, että en kelpaa vaikka eihän minulla ole syytä hävetä järjestelmää, jonka osaksi nyt olen sattunut syntymään. Välillä olen myös kelaillut sitä, että entä jos me "ulkopuolella" olevat olemmekin niitä älykkäimpiä, joille on avautunut tämä mahdollisuus tarkastella ulkoa päin tätä koko hulluutta.
Itse ajattelen että suurin ongelmani on rahan puute, ei työn puute. Rahaahan voi saada muutenkin kuin työn kautta. Ainakin teoriassa. Kaikki ongelmani hoituisi rahalla, vaikken ikinä näkisi yhtään työpaikkaa. Eipä ne työt itsessään mitään ihmeellistä useimmiten ole, ainakaan ne missä itse olen ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se riittämättömyyden tunne on jotain ihan kamalaa. Onko sitä turhaan opiskellut 6 vuotta yliopistossa? Eikö se ollutkaan minkään arvoista? Ei kutsuta edes haastatteluihin.
Kavereita ei meinaa kehtaa tavata kun hävettää vastata kuulumisten kyselyihin. Vanhemmat sukulaiset kehottaa vaan menemään töihin ja kysymään paikan päältä, kyllähän tekevälle nyt aina töitä löytyy. Siinä alkaa itsekin epäillä itseään ja omaa osaamista, entä jos tämä onkin omaa syytäni ja olen ihan huono?
Onneksi nyt kävi mieletön mäihä ja löytyi oman alan työpaikka työllistävän koulutuksen kautta. Edellinen vuosi oli kuitenkin todella rankka, tsemppiä ihan jokaiselle samassa tilanteessa. Nykyinen työmarkkinajärjestelmä on ihan kamala, sen uhriksi joutuminen ei tee kenestäkään yhtään vähäarvoisempaa ihmistä.
Samanlaisia kokemuksia täälläkin. Etenkin tuo, kun vanhemmat sukulaiset ja jopa omat vanhemmat ihmettelee ja kummastelee, mikset ole vieläkään saanut töitä, ja tyrkyttää "hyviä" neuvojaan, että "mene kiertämään ovelta ovelle, kysyt joka paikasta pääseekö töihin, niin kyllä niitä töitä varmasti löytyy. Niinhän se Pekkakin (nimi muutettu) silloin vuonna -86...". Omatkin vanhemmat elää vielä siinä ajassa, jolloin töitä voi saada vain menemällä paikan päälle kysymään, eivätkä tajua, millaista työelämä ja sinne pääseminen nykyään on. Ymmärrän, että toimivat oman ymmärryksensä mukaan ja tarkoittivat hyvää, mutta oma jaksaminen oli tosi kovalla koetuksella eikä vanhempien luona tehnyt mieli vieraillakaan kun työttömänä olin.
Muistan tuon hyvin. Opin välttämään tiettyjen kavereiden vanhempia, joiden uteliaisuudella ei ollut mitään rajaa.
Missä olet töissä? Ai jaa, et missään?
Miten voikin yhden kysymyksen ympärille tiivistyä niin paljon. Ja se hiljaisuus ja vaivautuneisuus sen jälkeen, kun paljastuu, että ei olekaan töissä. Tekisi mieli sanoa, että älä pelkää ei se tartu. Itse vielä helahdan ihan punaiseksi ja koen tarvetta jotain selitellä, että on tässä ollut haastatteluita ja on opiskelusuunnitelmia. Miksi edes pitäisi selitellä, en ole jokaiselle tutulle mitenkään selitysvelvollinen omasta elämästäni. Miten te muut työttömät vastaatte uteliaiden kysymykseen, että missäs olet töissä?
Olen työtön mielenterveyskuntoutuja lapsuudenolojeni oltua kohtuuttomat pärjätäkseni kapitalistisessa yhteiskunnassa, jossa ei arvosteta rehellisyyttä eikä ihmisen työhyvinvointia. Ja koska minulla on vahva moraali, tuskin tulen työllistymään enää elämässäni eikä enää oikeastaan kiinnostakaan, kun huomasin, että minulla on vain välinearvo.
Sori, kukaan työssäkäyvä ei usko sun vuodatusta. Halveksittavia asioita ovat esim. se, ettet pitänyt pätkätyöstä, vaan pelkästään siedit sitä, ja pidit sitä alempiarvoisena. Ja tosiasiahan (LOL) on se, että et yritä riittävästi, haet liian korkea-arvoisiin paikkoihin. Kouluttaudu uudelleen vaikka lähihoitajaksi, niin löydät pätkätöitä vähän helpommalla. Sillä ei ole mitään väliä sovellutko oikeasti lähihoitajaksi. Jos olet sitä mieltä, ettei se työ sovi sinulle, niin olet ylimielinen, ja nautit enemmän sohvalla makoilusta.
Kuten itsekin sanoit, tämän kaltaisia mielipiteitä sinullakin oli ennen. Joten turha yhtään nyt yrittää kouluttaa niitä, joilla on näitä samoja mielipiteitä edelleen. Vahvistat vain heidän ennakkoasenteitaan.