Lue keskustelun säännöt.
Työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse
Myönnetään, itsekin kuvittelin joskus, että työttömänä ovat lähinnä ne joita ei oikein kiinnosta opiskelu eikä työelämä eikä ole kovin suurta mielenkiintoa. En kuvitellut, että minä joka on tehnyt töitä opiskelujen ohessa koko elämäni ja opiskellut itselle ylemmän korkeakoulututkinnon olisin työttömänä.
Ensi kosketuksen työelämän ja työnhaun raadollisuuteen sain, kun viimeistelin maisterin opintojani. Olin saanut hyvää työkokemusta myös omalta alalta hyvässä harjoittelupaikassa, mutta hain monia kuukausia töitä ja ramppasin haastatteluissa, mutta minnekään ei valittu. Lopulta päädyin hakemaan ei oman alan töitä ja sain määräajaksi töitä. Jouduin muuttamaan tuon ei oman alan ja maisterin työtä huomattavasti alemman työn takia. Lopulta vihasin tuota asiakaspalvelu työtä, mutta kärvistelin määräajan loppuun, kun olin vielä vastaanottanut uuden määräaikaisen sopimuksen.
Nyt olen taas tilanteessa jossa olen hakenut töitä kohta 3 kk tuloksetta. Haastatteluihin olen päässyt, mutta aina joku on mennyt ohi, jolla on enemmän juuri oikeaa työkokemusta.
Enää en todellakaan kuvittele, että työnsaanti olisi työhalusta tai edes ahkeruudesta kiinni. Itselle opiskelu ja työ on aina ollut tärkeää, joten siihen olen elämässä panostanut. Silti tulos voi olla tämä eli työttömyys.
Kommentit (4199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antakaa vaan dislikeä, totuus on kuitenkin totuus kirjoitti:
Siitä oli joskus juttuakin, että nykypäivänä yli 70% työhön pääsemisistä tulee suhteiden kautta, että on kyseiseen firmaan joku kytkös entuudestaan. Sitten porukka aina ajattelee, että ovat työllistyneet omin avuinensa ja ovat niin erinomaisia. Tuo on suurinta hevonpaskaa.
Minä voin sentään myöntää saaneeni kontaktin kautta hyvän työpaikan. Olen pärjännyt siellä hyvin ja minut vakinaistettiin jo paljon ennen koeajan loppumista, mutta minä voin sentään myöntää, että en olisi kyseisessä paikassa töissä ilman olemassa olevaa kytköstä. yli 70% omahyväisistä työpaikan saaneista persenaamoista ei tähän pysty, kun tuppaa unohtumaan se oma tilanne, miten aikoinaan työllistyi.
Itse taas olen lukenut, että 70 % töistä menee muuten kuin julkisella haulla, mikä nyt on hieman eri asia, kuin suhteilla töihin pääseminen. Tämä pitää sisällään mm. itsenäisesti töitä hakeneet.
Työnhaussa toki tarvitaan tuuria, mikään ei tule puhtaasti omilla ansiolla. Mutta on vähän myös outoa ajatella, että suhteet eivät olisi mitenkään ansaittuja. Toki, jos menet isän firmaan vain koska olet isäsi tytär, niin silloin joo. Mutta jos sinua pyydetään, koska sinut tiedetään hyväksi tekijäksi, niin eikö silloin ole kysymyksessä omat ansiot?
Oikeastiko nykyään haetaan vain töihin jotka on julkisesti haussa....
Olen kaikki elämäni 3 työpaikkaa saanut ihan itse paikalla käymällä, enkä edes tiennyt , olisiko mitään työtä tarjollakaan.Jokaiseen pääsin.
Kannattaa vaan soittaa eri paikkoihin ja kysyä, voiko tulla käymään, siitä saattaa työpaikka yllättäen löytyä.
Jep! Homma toimi noin kasarilla.
On toiminut vielä 2000-luvun puolellakin. Vuonna 2007 kävin kysymässä töitä eräästä suuresta maanrakennusfirmasta ja pääsin heille töihin, olin noissa hommissa vuodet 2007-2013.
No hyvällä lykylla duunarihommissa voi käydä noin. Minä kun menisin maisterina jonnekin kansainväliseen startup firmaan ovelle kyselemään olisiko töitä niin johan ne nauraisi pihalle tai soittaisivat valkotakkiset.
Nykyään kun rekryprosesseissa joudut ensin lähettämään hakemuksen ja videotervehdyksen itsestäsi, sitten pääset 200 hakijan joukosta hyvällä tuurilla videohaastatteluun, jossa vastaat kymmeneen kysymykseen ja nauhoitat ne, siitä sitten teams haastatteluun, lopulta toimistolle esimiehen haastatteluun. Monta kierrosta tuota ja jotkut psykologista testit vielä siihen päälle ja odotat pari kuukautta valintaa vielä.
Aika kauas on tultu niistä ajoista, kun töitä sai kun meni ovelta kysymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihmisillä on vähän epärealistinen kuva elämästä, jos työllistymisen vaihtoehdot ovat joko oman alan kiva työpaikka tai ei mitään. Kaikkialla maailmassa ihmisten pitää tehdä sitä työtä, mitä löytyy. Ei ole varaa odotella jotain unelmaduunia. Itsekin olen tehnyt elämässäni vaikka minkälaista työtä, eri maissa. Minulla on kaksikin maisterin tutkintoa ja silti olen ollut valmis tekemään myös omaa koulutustasoa alempaa työtä. Kaikista töistä oppii jotain ja etenkin oppii arvostamaan muiden työtä. Ja kyllä sitä taloudellisesti elää aina paremmin työllä, kuin työttömänä.
Omasta mielestä siis työttömyys on osittain valintakysymys, jos töitä oikeasti on saatavilla. Ei kaikki voi tehdä mieluisaa tai omaa tutkintoa vastaavaa työtä aina, joskus on otettava vastaan sitä työtä, mitä löytyy.
Olin itse 10 kk työttömänä ja hain vähän kaikkea, joka hiemankin liippasi omaa osaamistani. Lyhyitä sijaisuuksia, assarin paikkoja, koulutuksia... Lopulta saamani paikka oli täysin koulutustani ja osaamistani vastaava paikka, koska olin siihen kaikkein pätevin. Jännä juttu, että myöskin muihin hakemiini tehtäviin valittiin varmaankin taustaltaan ja motivaatioltaan sopivampia tyyppejä.
Ahdistaako se työttömyys? Vai se katkeruus koska muilla on työtä? Vai ahdistaako pankki, jos asunnon ja auton osamaksu lyhennykset painaa päälle?
Hyvin koulutetuilla ja hyvään työhön päässeillä monesti katoaa se maalaisjärki, monet haluaa näyttää ulospäin varallisuuttaan koska hyvä tulotaso sen tarjoaa, vaikka todellisuudessa kaikki olisi velalla hankittu. Huonoimmassa tilanteessa pilvilinnat romahtaa jos työt loppuu, mikä ei ole nykypäivänä mikään ihme. Se voi laittaa ahdistamaan.
Toivon että kaikille löytyisi työtä, kaikkia ja kaiken alojen taitajia tarvitaan jotta yhteiskunta pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaako se työttömyys? Vai se katkeruus koska muilla on työtä? Vai ahdistaako pankki, jos asunnon ja auton osamaksu lyhennykset painaa päälle?
Hyvin koulutetuilla ja hyvään työhön päässeillä monesti katoaa se maalaisjärki, monet haluaa näyttää ulospäin varallisuuttaan koska hyvä tulotaso sen tarjoaa, vaikka todellisuudessa kaikki olisi velalla hankittu. Huonoimmassa tilanteessa pilvilinnat romahtaa jos työt loppuu, mikä ei ole nykypäivänä mikään ihme. Se voi laittaa ahdistamaan.
Toivon että kaikille löytyisi työtä, kaikkia ja kaiken alojen taitajia tarvitaan jotta yhteiskunta pyörii.
Mulla ei onneksi ole omistusasuntoa eikä perhettä, joten pärjään rahallisesti ok ainakin vielä koska on säästöön jäänyt palkkatöista ja saan pientä ansiosidonnaista. Eli itsellä rahattomuus ei ainakaan vielä ole suurin ahdistus. Tosin ahdistaa toki se, että jos tämä pitkittyy niin joutuu vielä kituuttamaan. Itselle ahdistavinta on se tunne, että vaikka miten olet panostanut aina opiskeluun, töihin ja tehnyt kaiken minkä voit nimenomaan työllistymistä ajatellen niin silti voi jäädä työttömäksi. Työttömänä tuntuu, että on tauolla ja sivustakatsoja omassa elämässään. Et ole itse sen ohjaksissa, koska tulevaisuutesi ja se mitä teet seuraavat kuukaudet, vuodet riippuu siitä valitseeko joku muu sinut töihin eli muut päättävät puolestasi. Puhumattakaan siitä fiiliksestä, että koet epäonnistumista ja huonoutta, kun et ole onnistunut korkeakoulutuksesta huolimatta saamaan jotain niinkin monelle arkipäiväistä kuin työtä. Uusiin ihmisiin ei halua tutustua eikä vanhoihin pitää yhteyttä, koska et halua kertoa tilannettasi ja kuulemaan kenenkään sääliä tai neuvoja. Lisäksi sinua pidetään laiskana, tyhmänä tai hulluna lähes poikkeuksetta. Et tiedä millon tämä loppuu vai loppuuko, joten elämä on yhtä odottamista. Joko odotat auki tulevia työpaikkoja, odotat pääsetkö haastatteluun tai odotat tuletko valituksi. Nämä tässä nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Toki myös se, että en pysty suunnittelemaan elämääni eteenpäin, en perustamaan perhettä enkä ostamaan asuntoa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihmisillä on vähän epärealistinen kuva elämästä, jos työllistymisen vaihtoehdot ovat joko oman alan kiva työpaikka tai ei mitään. Kaikkialla maailmassa ihmisten pitää tehdä sitä työtä, mitä löytyy. Ei ole varaa odotella jotain unelmaduunia. Itsekin olen tehnyt elämässäni vaikka minkälaista työtä, eri maissa. Minulla on kaksikin maisterin tutkintoa ja silti olen ollut valmis tekemään myös omaa koulutustasoa alempaa työtä. Kaikista töistä oppii jotain ja etenkin oppii arvostamaan muiden työtä. Ja kyllä sitä taloudellisesti elää aina paremmin työllä, kuin työttömänä.
Omasta mielestä siis työttömyys on osittain valintakysymys, jos töitä oikeasti on saatavilla. Ei kaikki voi tehdä mieluisaa tai omaa tutkintoa vastaavaa työtä aina, joskus on otettava vastaan sitä työtä, mitä löytyy.
AP kertoo että on työskennellyt määräaikaissa tehtävissä aspana, tämä ketju on täynnä viestejä, jossa kerrotaan, kuinka maisterit ovat hakeneet paikkoja alansa ulkopuolelta ja "alemmalta tasolta", ja silti sinä saat tästä ketjusta vahvistuksen sille käsitykselle, että korkeakoulutetuille lumihiutaleille ei vaan työt kelpaa?
Kyllähän se saa vituttaa, että joudut tekemään itsellesi epämiellyttävää työtä, vaikka oket käyttänyt ison osan elämästäsi kouluttautumiseen ja sitä saa purkaa. Kyllä ihmiset silti melko hyvin tiedostaa, että se koulutus ei takaa mitään unelmaduunia ja tässäkin keskustelussa moni on ollut valmus muutakin tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaako se työttömyys? Vai se katkeruus koska muilla on työtä? Vai ahdistaako pankki, jos asunnon ja auton osamaksu lyhennykset painaa päälle?
Hyvin koulutetuilla ja hyvään työhön päässeillä monesti katoaa se maalaisjärki, monet haluaa näyttää ulospäin varallisuuttaan koska hyvä tulotaso sen tarjoaa, vaikka todellisuudessa kaikki olisi velalla hankittu. Huonoimmassa tilanteessa pilvilinnat romahtaa jos työt loppuu, mikä ei ole nykypäivänä mikään ihme. Se voi laittaa ahdistamaan.
Toivon että kaikille löytyisi työtä, kaikkia ja kaiken alojen taitajia tarvitaan jotta yhteiskunta pyörii.Mulla ei onneksi ole omistusasuntoa eikä perhettä, joten pärjään rahallisesti ok ainakin vielä koska on säästöön jäänyt palkkatöista ja saan pientä ansiosidonnaista. Eli itsellä rahattomuus ei ainakaan vielä ole suurin ahdistus. Tosin ahdistaa toki se, että jos tämä pitkittyy niin joutuu vielä kituuttamaan. Itselle ahdistavinta on se tunne, että vaikka miten olet panostanut aina opiskeluun, töihin ja tehnyt kaiken minkä voit nimenomaan työllistymistä ajatellen niin silti voi jäädä työttömäksi. Työttömänä tuntuu, että on tauolla ja sivustakatsoja omassa elämässään. Et ole itse sen ohjaksissa, koska tulevaisuutesi ja se mitä teet seuraavat kuukaudet, vuodet riippuu siitä valitseeko joku muu sinut töihin eli muut päättävät puolestasi. Puhumattakaan siitä fiiliksestä, että koet epäonnistumista ja huonoutta, kun et ole onnistunut korkeakoulutuksesta huolimatta saamaan jotain niinkin monelle arkipäiväistä kuin työtä. Uusiin ihmisiin ei halua tutustua eikä vanhoihin pitää yhteyttä, koska et halua kertoa tilannettasi ja kuulemaan kenenkään sääliä tai neuvoja. Lisäksi sinua pidetään laiskana, tyhmänä tai hulluna lähes poikkeuksetta. Et tiedä millon tämä loppuu vai loppuuko, joten elämä on yhtä odottamista. Joko odotat auki tulevia työpaikkoja, odotat pääsetkö haastatteluun tai odotat tuletko valituksi. Nämä tässä nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Toki myös se, että en pysty suunnittelemaan elämääni eteenpäin, en perustamaan perhettä enkä ostamaan asuntoa. Ap
Vai miltä kuulostaa sellainen tilanne, että on vain helpottunut ettei ole lapsia eikä taloa tälleen työttömänä?Haaveissa olleet asiat on muuttuneet helpotukseksi, koska en enää tiedä haluanko lapsia tällaiseen yhteiskuntaan ja maailmaan. Joku omistusasunto myös tuntuu kaukaiselta asialta. Saati sitten edes se oman alan ok pidempiaikainen työ. Kaukaiselta tuntuu sekin. Työttömyys ja pätkätyöt siis vievät siivet monilta haaveilta ja lopulta myös pitkittyessä ihmisarvoiselta elämältä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihmisillä on vähän epärealistinen kuva elämästä, jos työllistymisen vaihtoehdot ovat joko oman alan kiva työpaikka tai ei mitään. Kaikkialla maailmassa ihmisten pitää tehdä sitä työtä, mitä löytyy. Ei ole varaa odotella jotain unelmaduunia. Itsekin olen tehnyt elämässäni vaikka minkälaista työtä, eri maissa. Minulla on kaksikin maisterin tutkintoa ja silti olen ollut valmis tekemään myös omaa koulutustasoa alempaa työtä. Kaikista töistä oppii jotain ja etenkin oppii arvostamaan muiden työtä. Ja kyllä sitä taloudellisesti elää aina paremmin työllä, kuin työttömänä.
Omasta mielestä siis työttömyys on osittain valintakysymys, jos töitä oikeasti on saatavilla. Ei kaikki voi tehdä mieluisaa tai omaa tutkintoa vastaavaa työtä aina, joskus on otettava vastaan sitä työtä, mitä löytyy.
Voi hyvä ihme sentään, mitä tekstiä. Olethan trolli, olethan? Ainakin tulit hienosti todistaneeksi otsikon sanoman "työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse".
Ei tuo välttämättä ole trolli. Minä (viisikymppinen maisteri, 25 vuotta omalla alallani) kuulin työttömyyden alkuaikoina jatkuvasti huomautuksia siitä, että kyllä nyt pitäisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan, mutta sadat ei-vastaukset ovat avanneet sukulaisten ja tuttavien silmät nykyiselle todellisuudelle. Vuosien jälkeen on jäljellä yksi ihminen, jolle ei ole valjennut. Hän on samassa työpaikassa neljäkymmentä vuotta ollut, eläkkeellä miehensä kanssa oikein hyvin toimeen tuleva ex-toimistoapulainen, joka soittelee minulle säännöllisesti ja juttelee tällaisia:
- Oletko sinä nyt hakenut niitä töitä? [juu kuutta tällä viikolla] Kyllä sinun pitäisi hakea niitä töitä...
- Katsos kyllä pitää hakea muitakin töitä kuin vaan tuota alaa, kun ei kato niitä töitä tuossa iässä oikein saa omalta alalta...kato ne menee nuorille...
- Tuolla S-ketjullahan on myyjän paikkoja ja sinä olet niin kielitaitoinenkin. Ei siinä mitään kokemusta tarvitse, soita nyt edes...
- Minun naapurini Jaana on katsos työttömänä, sinun ikäinen, konttoristina ollut koko ikänsä, sai juuri keikkatöitä jogurttikonsulttina...
- Kyllä kato sun pitää osata nöyrtyä, sun parastahan mä tässä vain ajattelen...
- Mites tuo ikkunanpesu?
- Oletko sä kuullut sellaisesta mollista? Kummityttö löysi sieltä työpaikan.
- Nyt soitat sinne työkkäriin ja kysyt onko niillä paikkoja. Pakkohan niillä on olla, sinäkin niin kauan ollut...olet vain kovana ja vaadit...
- Oletko sinä nyt soittanut sinne työkkäriin? No mikset ole? Kyllä sun nyt pitää yrittää enemmän, et sinä tuolla asenteella töitä löydä.
- Oletko sinä ajatellut lähteä Ruotsiin? Siellähän on töitä. Minun serkunpoikani oli Norjassa kalatehtaalla ja siellä kuule ansaitsi tosi hyvin...
- Menet kuule vain sinne tiskille ja sanot, että olet valmis töihin...
- Mutta sinähän olisit tosi hyvä taksikuski, ei sinun sinne asema-aukiolle tarvitsisi mennä...
- Mutta kannattaisihan sinun ottaa vaikka jotain kotiopetusta, siitä voi vaikka katos poikia vaikka millainen vakkaripaikka, kun sana kiirii...
Ja tätä rataa. Tämä rouva pyrki ja pääsi eläkkeelle 60-vuotiaana ja on sen jälkeen matkustellut ja puuhastellut. Jokainen puhelu päättyy hänen turhautumiseensa siitä, että minä en "ota hanttihommia" tai "vaihda alaa". Ensin ajattelin hänen vain tarkoittavan hyvää, mutta nyt vaikuttaa jo siltä, että hän saa jonkinlaista nautintoa viisastelemisesta ja nuhtelemisesta. Ystävyys taitaa olla tiensä päässä.
Eipä silti, olin minäkin muutama vuosi sitten sitä mieltä, että kyllä tekevä töitä löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihmisillä on vähän epärealistinen kuva elämästä, jos työllistymisen vaihtoehdot ovat joko oman alan kiva työpaikka tai ei mitään. Kaikkialla maailmassa ihmisten pitää tehdä sitä työtä, mitä löytyy. Ei ole varaa odotella jotain unelmaduunia. Itsekin olen tehnyt elämässäni vaikka minkälaista työtä, eri maissa. Minulla on kaksikin maisterin tutkintoa ja silti olen ollut valmis tekemään myös omaa koulutustasoa alempaa työtä. Kaikista töistä oppii jotain ja etenkin oppii arvostamaan muiden työtä. Ja kyllä sitä taloudellisesti elää aina paremmin työllä, kuin työttömänä.
Omasta mielestä siis työttömyys on osittain valintakysymys, jos töitä oikeasti on saatavilla. Ei kaikki voi tehdä mieluisaa tai omaa tutkintoa vastaavaa työtä aina, joskus on otettava vastaan sitä työtä, mitä löytyy.
Voi hyvä ihme sentään, mitä tekstiä. Olethan trolli, olethan? Ainakin tulit hienosti todistaneeksi otsikon sanoman "työttömyyttä ei tajua ennen kuin sen kokee itse".
Ei tuo välttämättä ole trolli. Minä (viisikymppinen maisteri, 25 vuotta omalla alallani) kuulin työttömyyden alkuaikoina jatkuvasti huomautuksia siitä, että kyllä nyt pitäisi ottaa mitä tahansa työtä vastaan, mutta sadat ei-vastaukset ovat avanneet sukulaisten ja tuttavien silmät nykyiselle todellisuudelle. Vuosien jälkeen on jäljellä yksi ihminen, jolle ei ole valjennut. Hän on samassa työpaikassa neljäkymmentä vuotta ollut, eläkkeellä miehensä kanssa oikein hyvin toimeen tuleva ex-toimistoapulainen, joka soittelee minulle säännöllisesti ja juttelee tällaisia:
- Oletko sinä nyt hakenut niitä töitä? [juu kuutta tällä viikolla] Kyllä sinun pitäisi hakea niitä töitä...
- Katsos kyllä pitää hakea muitakin töitä kuin vaan tuota alaa, kun ei kato niitä töitä tuossa iässä oikein saa omalta alalta...kato ne menee nuorille...
- Tuolla S-ketjullahan on myyjän paikkoja ja sinä olet niin kielitaitoinenkin. Ei siinä mitään kokemusta tarvitse, soita nyt edes...
- Minun naapurini Jaana on katsos työttömänä, sinun ikäinen, konttoristina ollut koko ikänsä, sai juuri keikkatöitä jogurttikonsulttina...
- Kyllä kato sun pitää osata nöyrtyä, sun parastahan mä tässä vain ajattelen...
- Mites tuo ikkunanpesu?
- Oletko sä kuullut sellaisesta mollista? Kummityttö löysi sieltä työpaikan.
- Nyt soitat sinne työkkäriin ja kysyt onko niillä paikkoja. Pakkohan niillä on olla, sinäkin niin kauan ollut...olet vain kovana ja vaadit...
- Oletko sinä nyt soittanut sinne työkkäriin? No mikset ole? Kyllä sun nyt pitää yrittää enemmän, et sinä tuolla asenteella töitä löydä.
- Oletko sinä ajatellut lähteä Ruotsiin? Siellähän on töitä. Minun serkunpoikani oli Norjassa kalatehtaalla ja siellä kuule ansaitsi tosi hyvin...
- Menet kuule vain sinne tiskille ja sanot, että olet valmis töihin...
- Mutta sinähän olisit tosi hyvä taksikuski, ei sinun sinne asema-aukiolle tarvitsisi mennä...
- Mutta kannattaisihan sinun ottaa vaikka jotain kotiopetusta, siitä voi vaikka katos poikia vaikka millainen vakkaripaikka, kun sana kiirii...
Ja tätä rataa. Tämä rouva pyrki ja pääsi eläkkeelle 60-vuotiaana ja on sen jälkeen matkustellut ja puuhastellut. Jokainen puhelu päättyy hänen turhautumiseensa siitä, että minä en "ota hanttihommia" tai "vaihda alaa". Ensin ajattelin hänen vain tarkoittavan hyvää, mutta nyt vaikuttaa jo siltä, että hän saa jonkinlaista nautintoa viisastelemisesta ja nuhtelemisesta. Ystävyys taitaa olla tiensä päässä.
Eipä silti, olin minäkin muutama vuosi sitten sitä mieltä, että kyllä tekevä töitä löytää.
Ai vitsi tää oli ihan loistava. Kuvasi niin hyvin sellaisen ihmisen ajatuksenjuoksua, joka itse on ollut samassa työssä vuosikymmeniä eikä edes tiedä millaista nykyään on hakea työtä. Helppohan se on huudella. Nuo sankarit, jos jäisivät nykyisin työttömiksi niin hädin tuskin osaisivat varmaan cv:ta värkätä.
Asun pienessä kunnassa ja 10 avointa paikkaa näyttää olevan. En pysty hakemaan yhteenkään paikkaan koska niihin tarvitaan erityisosaamista esim. Farmaseutti, sairaanhoitaja tms.
Olen ollut vuosia työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaako se työttömyys? Vai se katkeruus koska muilla on työtä? Vai ahdistaako pankki, jos asunnon ja auton osamaksu lyhennykset painaa päälle?
Hyvin koulutetuilla ja hyvään työhön päässeillä monesti katoaa se maalaisjärki, monet haluaa näyttää ulospäin varallisuuttaan koska hyvä tulotaso sen tarjoaa, vaikka todellisuudessa kaikki olisi velalla hankittu. Huonoimmassa tilanteessa pilvilinnat romahtaa jos työt loppuu, mikä ei ole nykypäivänä mikään ihme. Se voi laittaa ahdistamaan.
Toivon että kaikille löytyisi työtä, kaikkia ja kaiken alojen taitajia tarvitaan jotta yhteiskunta pyörii.Mulla ei onneksi ole omistusasuntoa eikä perhettä, joten pärjään rahallisesti ok ainakin vielä koska on säästöön jäänyt palkkatöista ja saan pientä ansiosidonnaista. Eli itsellä rahattomuus ei ainakaan vielä ole suurin ahdistus. Tosin ahdistaa toki se, että jos tämä pitkittyy niin joutuu vielä kituuttamaan. Itselle ahdistavinta on se tunne, että vaikka miten olet panostanut aina opiskeluun, töihin ja tehnyt kaiken minkä voit nimenomaan työllistymistä ajatellen niin silti voi jäädä työttömäksi. Työttömänä tuntuu, että on tauolla ja sivustakatsoja omassa elämässään. Et ole itse sen ohjaksissa, koska tulevaisuutesi ja se mitä teet seuraavat kuukaudet, vuodet riippuu siitä valitseeko joku muu sinut töihin eli muut päättävät puolestasi. Puhumattakaan siitä fiiliksestä, että koet epäonnistumista ja huonoutta, kun et ole onnistunut korkeakoulutuksesta huolimatta saamaan jotain niinkin monelle arkipäiväistä kuin työtä. Uusiin ihmisiin ei halua tutustua eikä vanhoihin pitää yhteyttä, koska et halua kertoa tilannettasi ja kuulemaan kenenkään sääliä tai neuvoja. Lisäksi sinua pidetään laiskana, tyhmänä tai hulluna lähes poikkeuksetta. Et tiedä millon tämä loppuu vai loppuuko, joten elämä on yhtä odottamista. Joko odotat auki tulevia työpaikkoja, odotat pääsetkö haastatteluun tai odotat tuletko valituksi. Nämä tässä nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Toki myös se, että en pysty suunnittelemaan elämääni eteenpäin, en perustamaan perhettä enkä ostamaan asuntoa. Ap
Tiedän tuon tunteen, itselläni saman kaltainen tilanne. Vakituista työtä ei saa sitten millään ja määräaikaisia töitä olen tehnyt paljon. Onneni on se että olen säästäväinen luonne ja työhistoriaa on takana pitkä tovi joten elämä on taloudellisesti ihan hyvällä tasolla.
Tässä kun on joutunut olemaan välillä työttömänä niin on oppinut itsestään todella paljon, arvostan elämän pieniä asioita paljon enemmän kuin työkiireessä, olen myös sinut itseni kanssa koska tämä on minun elämäni eikä kenenkään muun. Ei minua kiinnosta muiden mielipiteet ja en ole kateellinen kenellekään koska pärjään hyvin myös näinkin, vaikka toiveeni onkin saada jatkuvaa työtä. Liikun paljon luonnossa josta saan energiaa ja rauhaa, kohta lähden taas lenkille. Suosittelen myös muille ulkoilua, nyt kun tilanne on tämä, on todella hyvä hetki pitää itsestään huolta ja kuntoilla, koska kun työt kutsuu niin nämä päivälenkit metsässä voi taas jäädä siinä kiireessä vähemmälle. Tsemiä kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kunnassa ja 10 avointa paikkaa näyttää olevan. En pysty hakemaan yhteenkään paikkaan koska niihin tarvitaan erityisosaamista esim. Farmaseutti, sairaanhoitaja tms.
Olen ollut vuosia työtön.
Eikö työn perässä muutto ole vaihtoehto? Tai kouluttautuminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kunnassa ja 10 avointa paikkaa näyttää olevan. En pysty hakemaan yhteenkään paikkaan koska niihin tarvitaan erityisosaamista esim. Farmaseutti, sairaanhoitaja tms.
Olen ollut vuosia työtön.Eikö työn perässä muutto ole vaihtoehto? Tai kouluttautuminen?
Muutto ei ole mahdollista.
Koulu ehkä mutta minusta ei ole kovin vaativiin opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kunnassa ja 10 avointa paikkaa näyttää olevan. En pysty hakemaan yhteenkään paikkaan koska niihin tarvitaan erityisosaamista esim. Farmaseutti, sairaanhoitaja tms.
Olen ollut vuosia työtön.Eikö työn perässä muutto ole vaihtoehto? Tai kouluttautuminen?
Itse olen töissäkäyvä, mutta aika paljon on sellaisia tilanteita, että se työnperässä muutto ei ole kokonaistilanteen kannalta järkevää. Itse en esimerkiksi pienten lasten äitinä muuttaisi perheestäni satojen kilometrien päähän. Siinä on toki kyse myös minun tarpeestani olla perheeni kanssa mutta ennen kaikkea lasten hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kunnassa ja 10 avointa paikkaa näyttää olevan. En pysty hakemaan yhteenkään paikkaan koska niihin tarvitaan erityisosaamista esim. Farmaseutti, sairaanhoitaja tms.
Olen ollut vuosia työtön.Eikö työn perässä muutto ole vaihtoehto? Tai kouluttautuminen?
Muutto ei ole mahdollista.
Koulu ehkä mutta minusta ei ole kovin vaativiin opintoihin.
Miksi muutto ei ole mahdollista? Mitä sinua kiinnostaisi opiskella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun pienessä kunnassa ja 10 avointa paikkaa näyttää olevan. En pysty hakemaan yhteenkään paikkaan koska niihin tarvitaan erityisosaamista esim. Farmaseutti, sairaanhoitaja tms.
Olen ollut vuosia työtön.Eikö työn perässä muutto ole vaihtoehto? Tai kouluttautuminen?
Muutto ei ole mahdollista.
Koulu ehkä mutta minusta ei ole kovin vaativiin opintoihin.Miksi muutto ei ole mahdollista? Mitä sinua kiinnostaisi opiskella?
Ei voida siirtää miehen työpaikkaa. Lisäksi meillä on talo, lapset ja mun ikääntyvät vanhemmat.
Itsekeskeiset ihmiset harvoin tajuavat mitään ennen kuin omalle kohdalle kosahtaa joten aloitus ei yllätä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ihmisillä on vähän epärealistinen kuva elämästä, jos työllistymisen vaihtoehdot ovat joko oman alan kiva työpaikka tai ei mitään. Kaikkialla maailmassa ihmisten pitää tehdä sitä työtä, mitä löytyy. Ei ole varaa odotella jotain unelmaduunia. Itsekin olen tehnyt elämässäni vaikka minkälaista työtä, eri maissa. Minulla on kaksikin maisterin tutkintoa ja silti olen ollut valmis tekemään myös omaa koulutustasoa alempaa työtä. Kaikista töistä oppii jotain ja etenkin oppii arvostamaan muiden työtä. Ja kyllä sitä taloudellisesti elää aina paremmin työllä, kuin työttömänä.
Omasta mielestä siis työttömyys on osittain valintakysymys, jos töitä oikeasti on saatavilla. Ei kaikki voi tehdä mieluisaa tai omaa tutkintoa vastaavaa työtä aina, joskus on otettava vastaan sitä työtä, mitä löytyy.
Joo kyllä siinä vaiheessa alan nähdä punaista, kun joku alkaa päteä, että olen maisterina työtön, koska kelpuutan vain oman alan unelmaduunit. Tosiaan muutin itse maisterina toiselle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään, puoliso jäi toiselle paikkakunnalle töihin ja tekemään pienipalkkaista ei oman alan työtä, joka osoittautui vielä erittäin kuormittavaksi, mutta otin vielä jatkoakin vastaan tuossa työssä jota vihasin. Se oli kuitenkin määräaikainen homma joka loppui ja nyt olen taas työtön. Kuulostaako sinusta todella siltä, että olen työtön koska muu kuin oman alan työ ei kelpaisi minulle? Ap
Ennen kuin alat näkemään punaista niin mietipä sitä, voiko ihminen muuttaa työn perässä seuraavat 40 vuotta joka v..n pätkän takia? Itse hain nuorena ja vielä reilusti keski-ikäisenäkin töitä ympäri maata mutta jossain vaiheessa on asettauduttava jonnekin. Perheellisenä ainakaan ei voi pomppia joka kolmen kuukauden pätkän perässä ympäri maata jos niitä jos edes on tarjolla, ja kahden kämpän pitäminenkin maksaa (ei, en vuokraa kolmeksi kuukaudeksi omaa asuntoani jollekin joka saattaa pskoa sen).
Tuolle edelliselle marttyyrille sanoisin, että kiva kun olet kouluttanut itsesi mutta kehut täällä että ei ole mitään väliä mitä työkseen tekee. Joo, voi tehdä väliaikaisesti elääkseen tai joskus, mutta mitä järkeä heittää osaaminen hukkaan etenkin kun nuoria ja kouluttamattomampiakin on pilvin pimein työttömänä. Vedän tästä johtopäätöksen, että valtio säästäisi miljardeja jos jätetään ihmiset kouluttamatta ja mennään kaikki Burger Kingiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Itsekeskeiset ihmiset harvoin tajuavat mitään ennen kuin omalle kohdalle kosahtaa joten aloitus ei yllätä mitenkään.
Milläköhän perusteella tuomitset minut itsekeskeiseksi? Teksti ja otsikko on tarkoituksella kärjistetty, jos et ymmärtänyt. Ap
Eihä se mikään huono homma olla työtön Suomessa. Kela maksaa asumistukee, työmarkkinatukee ja toimeentulotukee. Ku hakee aina leipäjonosta safkaa pari kertaa viikossa niin ihan hyvin riittää rahat bisseen ja kannapikseen ja voi kattoo netflixii koko päivän ja fokusoitua harrasuksiin! Kuka mitää töitä tarvii Suomes??!!
On toiminut vielä 2000-luvun puolellakin. Vuonna 2007 kävin kysymässä töitä eräästä suuresta maanrakennusfirmasta ja pääsin heille töihin, olin noissa hommissa vuodet 2007-2013.